Villalankasarvikuono

Hyvää ystävänpäivää

2012-02-14T15:00:00.000+02:00

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni. Flunssa on vienyt voimat ja edelleen on blogi vähän hunningolla, mutta kyllä tämä tästä. Kokosin viime aikaisia lankaostoksia kuvaan. Titityyn alesta tilasin Cashberryä tammikuussa ja Lumoavan langan joulukalenterialesta Noro Silk Garden Sockia ja lohdutuspalkinnoksi sain Fabelia. Pääsin viimein Lumoavaan lankaan tänään ja ostin vähän lankaa. Kaksi kerää ihanaa Louhittaren luolan Väinämöistä ja kuusi kerää Dropsin Delighta sukkajuhla-alesta. Väinämöisistä tulee sukat sitten joskus, kun raaskin ne korkata. Fabel päätyy sukiksi jo aiemmin. Delighteista tulee ainakin Inspira Cowl ja siihen sopiva myssy, ehkä vielä joku muukin asuste. Silk Garden Sock on Spectraa varten, mutten ole vielä keksinyt sille kaveria. Cashberry on lähinnä silittelyä varten toistaiseksi. Minulla ei ole koskaan ollut kashmiria ja sopivan suuren alennusprosentin kohdalla ratkesin.

Pitsihuivi omasta päästä

2012-02-10T13:13:00.019+02:00

Leaves Dancing -huivin kuvion innoittamana aloitin kesällä huivin vähän niin kuin omasta päästä. Pidin erikoisemmasta lehtikuviosta paljon, mutta huivin rakenne ei ollut juuri sellainen, mistä pidän. Lehtikuviossa on sopivasti mielenkiintoa, muttei niin paljon, ettei sitä oppisi ulkoa. Lisäksi se on mielestäni hyvin kaunis. Pitsihuiviin mielestäni kuuluu langankiertojonot reunoihin ja keskisilmukan molemmille puolille. Piirsin kaaviot KnitChart-ohjelmalla ja harkitsen ohjeen julkaisemista. Täytyy katsoa, jos saan aikaiseksi jotain, mutten lupaa mitään. Ohjeiden tekeminen on turhan stressaavaa ja epäkiitollista. Enkä ole mitään nimeäkään keksinyt.

Projekti: Leaf lace shawl (Ravelry)
Ohje: Valmiista mallikuvioista oma sovellutus
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Kanervanvärinen Garnstudio Drops Baby Alpaca Silk
Menekkki: 150 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Suorastaan lumoavan kaunis

Dropsin Baby Alpaca Silk on taivaallisen ihanaa lankaa, liukasta ja äärettömän pehmeä. Ehdottomasti yksi ihanimmista langoista, joita olen neulonut. Huivi oli valmistuttuaan kauhean pieni, mutta alpakan ansiosta venähti aivan kiitettävästi juuri sopivan kokoiseksi. Pingotin kyllä taas niin, että soi. Baby Alpaca Silkiä ostan kyllä jatkossakin huiveihin. Se on aivan loistavaa. Paksuus on sopiva suhteellisen ohueen huiviin, joka kuitenkin neuloontuu nopeasti. Tietysti vain jos huivia neuloo, eikä seisota korin pohjalla.

Huivista oli pitkään inspiraatio kateissa, kun en oikein tiennyt millaisen reunan siihen tekisin. Lehtikuviossa on ainaoikean vuoksin kovasti struktuuria ennen pingotusta ja kaikki kokeilemani reunakuviot olivat liian yksinkertaisia. Onneksi lopulta ymmärsin luovuttaa ja pingoitettuani huivin olen aivan tyytyväinen. Pingotuksen jälkeen huivi olikin ihan tasapainoinen esitys ja siskoni tykkäsi huivista kovasti.

Taito-lehden arvonta

2012-02-09T18:08:00.000+02:00

Kaupallinen tiedote!

Taitoarvontaa!
Nyt ei luvata tilpehöörejä, eikä Ruattin risteilyitä vaan aitoa asiaa.

Taito-lehti järjestää bloggaajille ja facebookkaajille arvonnan, josta voi voittaa vain järkeviä asioita, kuten lahjakortit
Ilun Handuun (100 euroa),
Titityyhyn (50 euroa),
Villavyyhtiin (50 euroa)
sekä kaksi Taito-lehden vuosikertaa.

Arpajaisiin voit osallistua jakamalla tämän ilmoituksen blogissasi tai Facebook-sivuillasi ja ilmoittamalla siitä sitten osoitteeseen: toimitus(at)taito.fi. Yhdestä julkaisusta saat yhden arpalipun ja jos joku mainitsee tilauksen tehdessään lukeneensa tästä kampanjasta blogistasi, saat peräti 10 arpalipuketta! Arvonta on voimassa 2.3. asti.

Huipputarjous Sinulle: tutustumisjakso (6kk/3kpl) supersome-hintaan 20 euroa! (Norm. 27 €) (http://www.taito.fi/some)
Suomalaisen käsityötaidon puolestapuhuja, 105-vuotias klassikko elää tätä päivää jalat tukevasti juurissa ja tukka tuulessa tuivertaen. Kuusi kertaa vuodessa asiaa käsityön ilmiöistä, tekijöistä ja tekniikoista. Tule mukaan värikkäiden tekijöiden matkaan!

P.S. Jos päätit minun vinkistä tilata lehden tarjoushintaan, niin muistathan mainita sen tilauslomaketta täyttäessä. Kiitos.

Epäonnistuneet purkuun

2012-02-07T16:30:00.000+02:00

Periaatteessa tiedän, ettei 64 silmukkaa riitä mitenkää tiukalla käsialallani Austermannin Stepistä sukanvarreksi. Kuitenkin asiaa pitää ilmeisesti kokeilla säännöllisesti, että jos tilanne vaikka jotenkin muuttuisi. Cookie A.:n Cubist Socks näyttäisi hienolta tässä värissä, mutta sukanvarsi ei kerta kaikkisesti mene kantapään yli. En jaksa kipeänä alkaa laskemaan uusia silmukkamääriä ja kantapäivä, joten olkoon. Pitää keksiä jokin muu lanka.

Aloitin jossain vaiheessa Labyrinth-sukat Vikingin Vilmasta, mutta niistä ei ole tahtonut tulla mitään. Kuvio ei jotenkin jäänyt mieleen ja kehitti virheitä. Ensimmäisen sukan olin jo melkein saanut valmiiksi, mutta totetsin, etten kuitenkaan viitsi neuloa toista sukkaa, joten päätin purkaa. Otin kuvion Ambrosia -sukista, sillä pidän Wendy Johnsonin Gusset Heelistä ja aion neuloa sen sukkiin kantapääksi. Silmukkamäärä oli sopivasti sama, joten ei joutunut ollenkaan soveltamaan. Kätevää. Kuvio on varsin veikeä nostettuine silmukoineen.

PS. Lisäsin sivupalkkiin lempiblogejani. Listaa pitää vielä hieman päivittää. Epäilen, että ihan kaikki eivät ole siellä, vaikka blogeja on listalla, ei enempää eikä vähempää kuin 122. Hurja määrä, vaikka itse sanonkin.

Blogihaaste

2012-02-02T11:11:00.006+02:00

Neuleaddiktio-blogista nappasin mukaani haasteen, jossa pitää listata 4-5 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Valinta olisi ollut liian vaikeaa, sillä useimmilla lukemillani blogeilla ei ole hirveästi lukijoita, joten rajasin alle 30 lukijan blogeihin. En ole uudistuneesta Google readeristä löytänyt tilastoja enää ollenkaan, joten katsoin Google lukijoista blogien sivupalkeista. Ajattelin, että luvut korreloisivat jollain tavalla. Seuraan RSS-syötteinä reilua sataa neuleblogia, joten valinnan varaa riitti. Valitsin blogeiksi seuraavat suosikkini:

Täydellinen sininen, joka on varsin uusi blogi, mutta alku on hyvin lupaava.
Sohvi kuttoo, jota olen seurannut vajaan vuoden eli miltei alusta asti.
Jaapa, jonka suosion vähyyttä en ymmärrä. Olen seurannut pitkään ja luulin, että lukijoita olisi paljon enemmän.
Kokopäiväneuloja, jonka löysin samalla tavalla kuin monen muunkin eli Feedjit-listalla lukijoiden saapumisosoitteena. Monta ihanaa blogia olen löytänyt, kun niiden sivupalkeissa on linkki blogiini ja lukijat saapuvat sitä kautta.
Silmukkasoppa, jonka löysin muistaakseni kommentin kautta.

Haasteen saa kaapata mukaansa kuka tahansa. :)

Blogeista tuli mieleeni haluaisivatko lukijani sivupalkkiin listan seuraamistani blogeista? Olen yrittänyt välttää sivupalkin liiallista paisuttamista ja ajatellut, ettei se mahtuisi, mutta onko sen niin väliä, miten pitkä sivupalkki on?

-----

Lopuksi tammikuun langankulutustilanne. Lankaa kului vaivaiset 300 grammaa ja 1000 metriä, kun aloitin vuoden leikkaamalla leipäveitsellä etusormeeni ja neulomiset olivat tammikuun puoliväliin asti hyvin vähissä ja sen jälkeenkin on ollut vähän veto pois. Ilmeisesti flunssan vuoksi. Lankaa ostin vain yhden sukkalankakerän, joten tammikuun lankataseeksi muodostui -200 g. En aio totaalista lankalakkoa pitää, mutta joka kuukausi pitäisi saada miinuksen puolelle. Toivotaan parasta.

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

2012-01-24T14:42:00.000+02:00

Langanohjain alkaa olla neulontakunnossa! Sormeen sattuu edelleen herkästi, jos sitä kolhii esimerkiksi puikkoihin, mutta varovasti pystyn taas neulomaan. Viikkokausien piina on ohi. Zora-villatakissa on hihat, mutta muuten neuleet ovat edistyneet lähinnä teoriassa. Zoraa pitäisi vähän ommella ja sitten pääsen kauluksen kimppuun. Hemmottelin itseäni sukkalangalla. Tekisi mieli aloittaa heti uudet, mutta taidan kaivaa Labyrinth-sukat ensin edistettäväksi.

Elämäni kävi taas kovin hankalaksi, kun jälleen yksi hiiri heitti henkensä. Kovin ovat hepposia päivittäiseen käyttöön. Kympin hiiret eivät käytössäni kestä mitään, joten päätin kokeilla kalliimpaa hiirtä ja elämäni ensimmäistä langatonta. Joutuuko kukaan muu hankkimaan uusia hiiriä vähintään vuosittain? Tässä kaunottaressa on 3 vuoden takuu, joten olisi syytä toimia vähän pidempään kuin halpishiiret.

Tikusta asiaa eli neulesuunnitelmia

2012-01-20T11:05:00.000+02:00

Olen toista viikkoa yrittänyt keksiä blogattavaa. Langanohjain on edelleen epäkunnossa. Iho ei ole enää rikki, mutta arka se on, sillä iho on edelleen kovin ohut viillon kohdalta. Neulominen edistyy kovin hitaanlaisesti. Olen varovasti neulonut Zoraan hihat, mutta muuten olen joutunut kärsimään neulevieroitus oireet.

Juulin kommentin inspiroimana päätin blogata vähän jonostani eli tulevista neuleista. Järjestelin jonoa uudestaan ja mietin tulevia projekteja, kun en kyennyt neulomaan ja aika käy pitkäksi ilman päivittäista harrastusta. Suurin osa linkeistä on Ravelryyn.

Ensimmäisenä jonossani ovat Cookie A.:n In and Out -sukat, jotka aloitan sinisestä Schoeller+Stahl Fortissima Alpakasta heti, kun olen samassa osoitteessa kyseisen langan kanssa. Sinisille pitsisukille olen jo ajatellut saajan ja sukat olen aikatauluttanut helmikuun loppuun mennessä.

Näin kuvan Hogwarts Express -huivista ja se oli pakko ostaa, vaikkei PayPal-tililläni ollut ihan kolmea euroa. En juuri koskaan osta Ravelrysta ohjeita ja silloinkin yleensä lahjoiksi muille, mutta huivi jotenkin kolahti ja uskon viimein saavan Seehawer & Siebert Pisa -langan viimein neulottua. Olen yrittänyt neuloa sitä useammin kuin mitään muuta lankaa ja aina menee jotenkin mönkään ja purkuun. Tähän pitäisi keksiä muutamia helmiä jostain.

Samalla linjalla jatkaa Owlie-sukat, jotka aion neuloa Araucanian Rancosta. Pidän pöllökuviosta ja Owliesit ovat jotenkin hirveän herttaiset. Saaja varmaan arvaa, mutta arvatkoon.

Sievät Norwegian Totoro Mittens -ohjeen lapaset ovat olleet suunnitelmissa pidempään, mutta nyt vasta keksin, ettei niitä välttämättä tarvitse itselleen tehdä. Onhan niiät muitakin Totoro-faneja. Tonari no Totoro Totoro... (hoilottaa).

Zorasta seuraava villatakki on Gnarled Oak Cardigan Coastal Knits -kirjasta. Tähän ostin mustikan väristä Rowan Felted Tweediä. En olisi muuten raaskinut, mutta Lumoavan langan kanta-asiakaskortin -20% kohtuullisti kummasti hintaa. Hiukan arvokashan se on, mutta Felted Tweed kestää eikä mene pahannäköiseksi. Pääsisimpä jo aloittamaan.

Syksyllä päätin neuloa pidempään lankavarastossani marinoituneesta Cherry Tree Hell Supersock Solidista Willow Cowlin. En sano kauluri, sillä se kuulostaa oudolta, mutta nämä tämmöiset cowlit ovat käteviä ja kerran asiat vain loksahtivat kohdalleen ja murheenkryynillekin löytyi ohje.

Minulla on puolukan punaista seiskaveikkaa, josta olisi päästävä pikimmiten eroon ja olen ajatellut neuloa Hemlock Ring Blanketin. Pieni peitto olisi kätevä sylissä, kun kääriydyn Dahliaani ja asetun neulomaan nojatuoliin. Pelkään, että joudun hankkimaan 5 mm puikot. Olen harkinnut KnitPron vaihtopääsystemmin aloitussetin ostamista. Huomattavasti halvemmalla saisin Kärkkäiseltä nettisivujen mukaan, mutta taidan kannattaa suosikkilankakauppaani. Onneksi en ole julistanut, että ikinä en vaihtopääpuikkoja hanki. Olen vain ollut skeptinen niiden kätevyydestä ja laadusta.

Viimeisen viikon minua on syyhyttänyt Inspira Cowl, joka on lähempänä keeppiä kuin cowlia. Olen miettinyt hartaasti, mitä värejä Dropsin Delightia ostaisin. Delightissa on muistaakseni värejä jotka sopivat äidiltä joululahjaksi saamieni kirjoneulellapasten kanssa yhteen. Jotain sellaista kanervaa ja sen lisäksi saa olla reipasta väriä. Ajattelin tehdä yhteensopivan pipon. Ajattelin värejä, joissa on myös vihreää ja turkoosia, jolloin voisin käyttää pipoa Daybreakin kanssa.

Kuvassa värit hiukan vinksallaan, mutta olkoon.

Toinen väri-ilotulitus suunnitlemissani on Spectra, jota olen harkinnut ja suunnitlelut pitkään. Toisen langan ostin Lumoavan langan joulukalenteritarjouksesta Noron Silk Garden Sockia, mutta kaveri on edelleen keksimättä. En oikein tiedä mitä teen, mutta uskon sen oikean langan kolahtavan, kun sen näen.

Aivan seuraavaksi taidan kuitenkin luoda silmukat Nunt's cabled wristwarmers -kämmekkäisiin, sillä yhdestä huivista jäävä lanka on saatava pois varastosta ja noh ohje, lanka ja puikot ovat kaikki saatavilla juuri nyt heti. On jonossani vielä lähes 50 muutakin ohjetta, mutta nämä ovat lähimpänä aloittamista ja eniten mielenpäällä.

Parannettavaa alkaneelle vuodelle

2012-01-10T16:16:00.000+02:00

Vuosi vaihtui jo reilu viikko sitten, mutta kujeet ovat ainakin toistaiseksi samat kuin aiemminkin. Kun en voi neuloa (leipäveitsenpurema langanohjaimessa), joudun tyytymään neulomisen ajattelemiseen ja uuden neulevuoden suunnitteluun. Päätin asettaa uudelle vuodelle muutamia tavoitteita.

1. Langanmäärää pitää vähentää.
Aloitan taas lankalaihdutuksen, mutta en kutsu sitä lankalakoksi, enkä ota siitä stressiä. Tavoitteena on painaa lankatase miinukselle. Voin ostaa vähän lankaa tarpeeseen. Keskityn villatakkien neulomiseen ja varastolankojen vähentämiseen. Lankavarastoni kasvoi onneksi maltillisesti viime vuonna ja on nyt noin 12,5 kiloa + epämääräiset jämät.

2. UFOjen määrää pitää vähentää.
Keskenjääneitä ja UFOutuneita projekteja on onneksi vain vähän. Niistä käyttökelpoiset täytyy neuloa valmiiksi. Kahdet (tai kolmet) sukat, yksi huivi ja pari jutskaa on saatava pois päiväjärjestyksestä. Ehkä kaikkien UFOjen isää eli pikkuveljen palmikkovillapaita seiskaveikasta kymmenen vuoden takaa voisi jatkaa.

3. Langanpäät on pääteltävä, kun projekti valmistuu.
Langanpäiden väättely on yksi heikoista kohdistani. Päättelen neuleet yleensä vasta, kun on pakko. Joskus käytän neuleita, jotka ovat päättelemättä. Tässä asiassa on ryhdistäydyttävä. Vuosi sitten lupasin päätellä langanpäät heti, mutta se päätös piti vain jonnekin heinäkuun tietämille.

4. Lahjat on neulottava ajoissa.
Neulon aina hiki hatussa viime hetkellä "ajoissa" aloittamiani lahjaneuleita. Tänä vuonna ryhdistäydyn ja jaan joululahjaneuleet tasaisesti koko vuodelle. Laskin, että ensimmäinen pitäisi olla valmiina helmikuun loppuun mennessä. Pari neuletta on jo mietittynä ja toiseen on lankakin valmiina. Pyöräytän yhdet sukat varmasti karkauspäivään mennessä kunhan pääsen lankaan käsiksi ja saan valittua mallin. Toiseen lahjaan on malli, mutten ole ehtinyt lankoja vielä miettiä.

Mitähän muuta parannettavaa tälle vuodelle voisi keksiä?

Zora-villatakista

2012-01-08T15:30:00.002+02:00

Zora on edistynyt hienosti, vaikken ole paljonkaan neulonut. Kävi vuoden ensimmäisinä päivinä nähkääs niin, että leipäveitsi puri minua etusormeen. Sillä tavalla sopivasti langanohjaimen kohdallen, ettei neulomisesta tule oikein mitään. Harmittaa vietävästi, sillä haluaisin saada valmiiksi ihanan villatakin. No onneksi tällä konstilla ei ainakaan neuleinto vähene. Päinvastoin olen ajatellut neulomista paljon enemmän kuin yleensä. Pystyn neulomaan pari riviä, mutta sitten haava laastarin alla alkaa jomottamaan ja se neulominenkin on vähän hankalaa laastarin kanssa.

Zorassa on siis vartalo-osa valmis ja se on lupaavan oloinen. Nyt olen neulovinani hihoja. Edistys on onnetonta. Hihat päätin neuloa pyörönä, sillä muuten villatakin valmistuminen voisi jäädä saumojen ompelusta roikkumaan. Vähän piti purkailla ja ottaa isompi koko hihaan, kun resori oli liian tiukka ja sitten hölmöilin lisäysten kanssa, mutta nyt syntyisi kyllä hihaa vauhdilla, jos saisin neulottua.

Pintaneule näyttää pingottamattomana vinkeältä.

Viimeinen pari uunista ulos

2012-01-01T11:12:00.001+02:00

Vuoden ensimmäiseksi esittelen viime vuoden viimeisen valmistuneen projektin. En raaski laittaa pitsisukkiani talvikenkiin ja päätin kuitenkin opetella käyttämään villasukkia talvikengissä. Jostain syystä olen tehnyt itselleni aika vähän sukkia ja juuri mitään kenkiin sopivia ei ollut, joten jouduin aloittamaan uusia sukkia. Toisaalta tarvitsin matkaneuleen autossa pimeässä tai muuten huonossa valossa neulomista varten, joten päätin aloittaa perussukat. Vaikka pidänkin ehkä ranskalaisesta kantapäästä käytössä eniten, päädyn herkästi tomaattikantapäähän sen neulomisen helppouden vuoksi. En pidä ranskalais ta tietenkään vaikeana, mutta kenkäsukkiin en jaksa panostaa, eikä minua huvittanut laskea kerroksia ja poimia silmukoita. Tomaatin osaan tehdä ulkomuistista sitä juurikaan ajattelematta.

Projekti: Tomato Heel Basic Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukka tomaattikantapäällä
Koko: 36
Lanka: Kirjava Garnstudio Drops Fabel Long Print
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Nätit tuli vaikka pimeässä paljon neuloinkin.

Langaksi valikoitui vaalea Fabel Long Print värissä Rosemist, jostä näkee silmukat vähän huonommassakin valossa. Opettelin neulomaan pimeässä näppituntumalta Merijärven reissulla ja joulun ajan automatkoilla. Yllättävän hyvin se sujui. Kerran tarvitsin taskulamppua pudonneen silmukan metsästämiseksi. Hyvin sujui myös sähkökatkon aikana kynttilänvalossa neulominen. Jonkun tunnin saimme Tapanina odottaa Virtasten paluuta. Olen tykästynyt Fabeliin, joka on edullinen ja hyväntuntuinen sukkalanka. Eihän se tietenkään ole mikään luksussukkalanka, vaan ihan tavallinen perussukkalanka, mutta hinta-laatusuhde tuntuu olevan kohdallaan. Toivottavasti siihen tulee lisää kauniita värejä, sillä Fabel Printissä on paljon kovin levottomia värejä.

Lopputuloksena juuri tarkoitukseensa sopiva sukka. Pitkä joustinneule pitää sukan hyvin ylhäällä ja tomaati istuu jalkaani oikein hyvin. Silmukkamäärä on 64, mikä tuntuu nyt vähän naftilta, mutta eipähän ainakaan venähdä liian suureksi. Kärjen teen sädekavennuskärjen, sillä en jaksa kantapään jälkeen laskea uutta kerroksen vaihtumiskohtaa ja asetella nauhakavennuskärkeä, kun sädekavennus ei vaadi mitään laskutoimituksia. Tomaattia varten silmukat jaetaan kolmelle puikolle ja olen sen jälkeen tasannut ne takaisin neljälle puikolle, mutta kärkeä ei voi tehdä suoraan sille silmukkajaolle samalla tavalla kuin ranskalaisen kantapään jälkeen.

Ohhoh. Tulipa paljon asiaa autopilotilla suunnilleen pimeässä neulotuista perussukista. Aloitin jo seuraavat samanlaiset Fabel-sukat auringonlaskun väreissä hehkuvasta Fabel Print Sunsetistä.

Vuoden viimeinen

2011-12-31T14:30:00.002+02:00

Pyörähdin äitini kanssa Käsityökorissa alemyyntejä kiertäessäni ja sorruin villatakilliseen vaaleanpunaista Dropsin Limaa. Se oli viimeinen mahdollisuuteni hyödyntää Dropsin Alpakkajuhlatarjousta ja Sulo Vilén vei ja minä vikisin. Joulukuussa tuli muutenkin sorruttua lankashoppailuun. Ostin kolmet villatakkilangat ja vähän muitakin lankoja. Yhteensä lankoja tarttui tarjouksista ja Merijärveltä ostettua hieman yli kaksi kiloa. Varsinkin Lumoavan langan joulukalenteri houkutteli ostelemaan. Lankaa kului reilut 600 grammaa joulukuussa.

Koko vuonna kulutin 126 kerää, noin 6,5 kiloa ja yli 21 kilometriä lankaa, josta valmistui 56 projektia. Niistä virkattuja oli 8, huiveja 10, sukkia 14, pipoja ja muita päähineitä 8, peittoruutuja 7, villatakkeja 2, kämmekkäitä 2. Lisäksi neuloin muutaman muun jutun muun muassa puikkotyynyn ja hartianlämmittimen. Projekteja valmistui muutama vähemmän kuin viime vuonna, mutta neuloin suurempia projekteja, esimerkiksi elämäni ensimmäiset villatakit. Neuloin ehkä myös vähemmän ihan ohuita lankoja. Huiveja ja sukkia neuloin hieman vähemmän kuin viime vuonna. mutta se on ehkä ihan hyvä asia, että laajennan repertuaariani.

Ensi vuonna aion tietysti jatkaa ahkeraa neulomista ja blogaamista. Alkuvuoden yritän taas lankalaihdutusta, vaikka epäilenkin, että siinä käy yhtä huonosti kuin tänä vuonna. Olen ostanut kilon enemmän lankaa kuin olen neulonut ja lankavarastostani hävittänyt. Muuten olisin varmasti vähentänyt lankaa enemmän kuin ostanut, mutta innostuin villatakeista kauheasti syksyllä ja olen ostanut isoja eriä lankoja aiempaan verrattuna. Yleensä olen ostanut vain yhdestä kolmeen kerää per väri projekteihini. Minulla on kaksi villatakkia valmiina, yksi kesken ja kolmeen langat. Toivottavasti into ei lopahda aivan kesken. Osasyynä niin monen villatakkilangan ostamiseen oli varmasti Dropsin Alpakkajuhlatarjoukset. Kun villatakkilangoille tulee hintaa alle 30 euroa, villatakin neulominen itse alkaa olla jo kannattavaa. Alkuvuoden aion keskittyä villatakkeihini ja yrittää taas olla ostelematta kauheasti lankoja.

Villatakeista puheen ollen voisin vilauttaa keskeneräistä alpakkatakkia tässä samalla. Raiku esitteli Lumoavan langan blogissa keskeneräistä Zoraansa lokakuussa ja siitä se ajatus sitten lähti. Aiemmin täysin puhuttelematon keskiroosa Alpaca alkoi puhutella. Aluksi yritin unohtaa koko vision, mutta sitten en voinut vastustaa. Jouduin odottelemaan lankaakin, mutta lopulta pääsin asiaan, kun Dahlia oli päätelty ja sain puikot vapaaksi. Aloitin joulukuun alussa, mutta joululahjaneuleiden vuoksi jouduin jarruttelemaan. Tämän neulomisessa pääsin vauhtiin vasta joulupäivänä. Ohjeessa villatakki neulotaan kappaleina, mutta päätin neuloa tämän kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Hihoista en ole vielä päättänyt, neulonko ne pyörönä vai ohjeen mukaan, mutta epäilen, että pyöröksi muutan nekin.

Oikein hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Aquila

2011-12-30T15:30:00.052+02:00

Himoitsin toista vuotta Utunan ihania lankoja Lumoavassa langassa, mutta paksummat langat olivat sen verran karkeita, että päätin olla ostamatta niin kalliita lankoja. Toisaalta etsin sitä oikeaa sinistä huivilankaa joululahjaan koko alkusyksyn. Kerran sitten asiat loksahtivat kohdalleen. Olisin halunnut silkkivillaa, mutta sopivaa väriä ei sattunut kohdalle, joten päädyin täysin kotimaiseen Utunan Uhtu lankaan. Olisin halunnut hieman paksumman langan, mutta aivan täydellistä lankaa etsiessä voi mennä vuosi jos toinenkin ja joulu tulee joka vuosi kuitenkin.

Valitsin malliksi myös kotimaista eli Ullasta Aquilan. Kärsin kesän jälkeen jonkinlaisista ohutlanka-plääh -tuntemuksista, eikä huivi edistynyt toivotulla tavalla. Neuloin muutaman kerroksen silloin tällöin, mutten ollut projektista yhtään innoissani. Aquila oli silti aika kiva neule ja sain sen lopulta pois jonostani. Olin mallista innoissani sen ilmestymisen aikoihin, mutta monta muuta ohjetta on kiilannut sen ohi sittemmin.

Projekti: Aquila (Ravelry)
Ohje: Aquila by Sari Åström (Ulla 1/08)
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Tummansininen Utunan Uhtu (Huoli-väri)
Menekkki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Kaunis, niin kaunis.

Uhtu on sopivan rouhea ja rustiikkinen lanka, muttei kuitenkaan liian epätasainen. Väri oli vyyhdillä epätasaisempi, mutta huivi on aivan tasavärisen näköinen, ellei nyt aivan auringoinpaisteessa läheltä tutkiskele. Lampaanvillan lanoliiniakin on jonkin verran jäljellä ja lanka tuntui sormissa kivalta. Uhtu on minusta ainakin vyyhdillä muita Utunan lankoja pehmeämpi ja voisin ostaa sitä toistekin. Yksi kohta langassa oli niin ohut, etten uskonut sen kestävän ja katkaisin langan. Toivottavasti muistin kiireestä huolimatta päätellä sen.

Aquilasta pidin mallina. Se oli sopivan monimutkainen. Kaavio oli huvä olla käsillä, mutta sitä ei tarvinnut tuijottaa jatkuvasti. Reunaan tein omasta päästä muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sain langan menemään miltei kokonaan. Päättelyn tein kaksinkertaisella langalla, jotta reuna painaisi vähän muuta huivia enemmän ja jotta huivi laskeutuisi paremmin. Ennen pingotusta reuna näytti paksulta, mutta pingotuksen jälkeen se ei enää ollut silmiinpistävää. Aurinko söi jotenkin huivista värin kuvissa, eikä harmahtava tummansininen oikein sopinut punaisen kanssa yhteen. Tulisi jo kevät ja onnistuisi kuvaaminen...

Kaulaliinakäännytystä

2011-12-29T18:00:00.002+02:00

Olen koko syksyn palanut halusta päästä levittämään pitkittäin neulottujen kaulaliinojen ilosanomaa. Henkilökohtaisesti olenkin hehkuttanut neuletapaamisissa ja lankakaupassa neuloessani, miten mainio tapa se on neuloa kaulaliina. Olin jo ostanut langat tähän malliin ja vasta, kun aioin luoda silmukat todella tajusin, että kaulaliina neulotaan pitkittäin. Olin hetken kahden vaiheilla yritänkö löytää jonkun muun mallin langoille, mutta sitten päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että kyllä kannatti.

Luo 441 silmukkaa ei kauheasti innosta aloittamaan uutta neuleprojektia, mutta minusta se on kaulaliinan tapauksessa paljon mielekkäämpää. Neuloin tätä pääasiassa neuletapaamisissa ja muualla julkisesti ja siksi neulominen päivissä laskettuna kesti kauan, mutta minusta tuntui, että kaulaliina valmistui nopeasti. Yleensä poikittain neulotun kaulaliinan kanssa tulee epätoivo kauhean rivimäärän vuoksi. Kun kaulaliina on puolivälissä poikittain neulottuna, tekee mieli itkeä, ettei se valmistu koskaan, mutta pitkittäin neulottuna ajattelee, että kohtahan tämä on valmis. Se on psykologisesti paljon mielekkäämpää. Suosittelen kaikille lämpimästi pitkittäin neulottuja kaulaliinoja. Tietenkään kaikki kuviot eivät toimi pitkittäin, mutta peruskaulaliinat ja sopivat kuviot ehdottomasti pitkittäin.

Ainoa haittapuoli on se silmukoiden luominen, mutta siihenkin on konstit. Mallitilkusta pystyy laskemaan hyvän arvoin sille, kuinka paljon silmukoita tarvitsee ja silmukoita ei tarvitse laskea yhteen pötköön. Silmukkamerkit ovat todella käteviä, kun tarvitsee luoda kauheita määriä silmukoita. Joka 20-100 silmukan välein voi laittaa silmukkamerkin, jolloin ei tarvitse kuin laskea muutamia kymmeniä silmukoita ja silmukkaryhmiä. Tällä metodilla silmukkamäärä on todennäköisemmin oikein ainakin minulla. Tähän projektiin laitoin 36 silmukan eli yhden kuviontoiston välein silmukkamerkkejä jo luodessani ja eikä se ollut kovin kamalaa.

Langaksi tähän projektiin ostin halvalla Lanettia ja olin kovin pettynyt laatuun. Aiemmin olen pitänyt Lanettin neulomisesta, mutta nämä olivat kyllä jotain sekundakeriä. Jokaisessa kerässä oli silloin tällöin säikeiden välissä ylimääräisiä villanöttösiä kehräämättöminä. Olisin vielä langan väriset nötöt ymmärtänyt, mutta mustassa kerässä oli mustien nöttöjen lisäksi valkoisia ja harmaita. Vaaleanharmaassa oli mustia ja harmaita ja niin edelleen. Jokaisessa kerässä oli näitä ja lisäksi oli muutamia solmuja.

Projekti: Creekbed (Ravelry)
Ohje: Creekbed scarf by Stephen West (Knitty, First Fall 2011)
Koko: 200 cm x 34 cm
Lanka: 3 eri harmaata ja musta Sandnes Garn Lanett
Menekkki: 170 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika komea ilmestys.

Malli itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta Stephen Westille tyypilliseen tapaan nerokas. Kuvio on yksinkertainen. Minulla oli koko ajan neuleessa silmukkamerkit, sillä tämä kulki mukana julkineulontaneuleena ja en halunnut ajatella, missä kohdissa pitikään lisätä ja kaventaa. Jos neuloisin toisen, sen värit olisivat lähempänä toisiaan, mutta aika komea tuli näinkin. Tässä, kuten monessa muussakin Stephen Westin mallissa, värit ovat hyvin tärkeät ja niiden täytyy sointua toisiinsa hyvin. Toivottavasti lahjan saaja ei pidä tätä liian erikoisena käytettäväksi, mutta uskon, että tälle löytyy käyttöä.

----------------------------

Samaan syssyyn mainitsen, että neuloin jouluksi myös toisen huivin sivuttain. Creekbedin innoittamana tietenkin. Tavallinen helmineulekaulaliina oli hiukan tylsä, mutta edistyi vauhdilla sivuttain neulomisen ansiosta. Kokeilin kyllä muitakin malineuleita, mutta tummansinisessä, lähes tummanharmaassa eivät mallineuleet pääse esiin, joten päätin valita helmineuleen, jonka ansiosta kaulaliina on kaksipuolinen, mutta eds hiukan mielenkiintoinen neuloa. Ainoa ongelma on se, että mallitilkku valehteli aika pahasti ja kaulaliinasta tuli liian pitkä ja kapea. Vika oli tietysti mallitilkun neulojassa. Mallitilkku olisi kannattanut neuloa paljon suuremmaksi, mutta joku oli malttamaton. Jatkossa muistan mallitilkun tärkeyden. Tiheys heitti vähän liikaa ja aiheutti lähes metrin verran liikaa pituutta. Onneksi mittaa on kuitenkin sen verran vähän, että kaulaliinaa pystyy vielä käyttämään ja sivuttain tehty kaulaliina ei venähdä pituutta ja kapene samalla tavalla kuin lyhyeltä sivulta aloitetut kaulaliinat.

Projekti: Seed Stitch Scarf (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä 440 silmukkaa.
Koko: 240 cm x 18 cm
Lanka: Tummansininen Rowan Felted Tweed DK
Menekkki: 150 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vähän tuli pitkä.

Kammopuikot ja Hederat

2011-12-29T13:23:00.001+02:00

Joulut on vietetty ja nyt on aika esitellä joululahjoja.

Ensin hiukan puikkojuttua. Olin syksyllä kauhean innoissani ruusupuunvärisistä Knit Pron uutuuspuikoista Cubicseista. Kinusin niitä Lumoavan langan valikoimiin heti, kun näin niitä jonkun muun kotimaisen verkkokaupan valikoimissa. En ole koskaan ennen neulonut neliskantttisilla puikoilla ja aloitin heti joululahjaprojektin, kun sain puikot käsiini. Kaikki oli valmiina menossa nappiin. Kaikki muu menikin, paitsi neuletuntuma. Neliskanttiset puikot eivät sopineet käsilleni yhtään. Puikkojen kulmat painoivat sormia. Ranteet pistivät koko ajan hanttiin ja paukkuivat. Jännitin käsiä niin että kyynärpäät ja vähän hartiatkin pakottivat. Päätin taistella. Kädet kyllä tottuvat.

Eivät tottuneet. Koskaan ei ole minulle sukkien neulominen ollut näin vaikeaa. En halunnut neuloa, koska se vaan tuntui ikävältä. Jos lanka ja ohje eivät olisi olleet kohdallaan ja lopputulos kaunis, olisin purkanut sukanvarren ja vaihtanut ohjeen lisäksi puikotkin, mutta sukka on kaunis ja neulejälki on kaunista, joten taistelin sukat loppuun. Pääasiassa neuloin muiden seurassa, etten ehtisi ajattelemaan puikkoja ja puikkotuntumaa. Toisen sukan varren kohdalla olisin halunnut luovuttaa, mutten halunnut enää purkaa ja neuloa uudestaan ja pelkäsin käsialani muuttuvan puikonvaihdossa. Puikot menivät kiertoon ja neliskanttisiin en enää koske. Ne eivät ole minun juttuni.

Projekti: Hedera (Ravelry)
Ohje: Hedera by Cookie A (Knitty spring 2006, Knit. Sock. Love.)
Koko: 41
Lanka: Luumunvärinen Austermann Step Classic
Menekkki: 90 grammaa
Puikot: KnitPro Cubix 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Yksinkertainen on kaunista.

Cookie A.:n sukkamallit sen sijaan ovat minun juttuni. Olen tämän mallin suhteen myöhässä, sillä muut ovat jo Hederansa neuloneet aika päivää sitten. Linkitin Knittyn Hedera-ohjeeseen, mutta nämä neuloin Knit.Sock. Love. -kirjan ohjeella 70 silmukan mukaan. Mallikuvion opin heti ulkoa ja sukkia oli sikäli kiva neuloa, ettei niitä tarvinnut ajatella. Neuloin näitä hyvin pitkälti neuletapaamisissa ja muutenkin niin, etten ehtinyt ajattelemaan ikävää puikkotuntumaa. Sukat ovat kauniit. Parhaimmalta ne näyttivät saajansa jaloissa. Hienosti ne istuivat, vaikka koko olikin vähän arvio pohjalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aeolian Shawl - Oppimiskokemus

2011-12-25T13:00:00.014+02:00

Vielä ennen joululahjaneuleita esittelen yhden pahasti rästiin jääneen neuleen. Tämäkin on etukäteen ajastettu. En minä sentään joulunpyhinä blogiin kirjoita.

Aloitin Aeolian-huivin innoissani yli kaksi vuotta sitten, syyskuussa 2009. En ollut koskaan neulonut näin ohutta ja liukasta lankaa. Puikkokoko oli aivan päin honkia, mutta sitkeästi tikutin menemään liian paksuilla puikoilla. Puolimatkassa totesin, että tästä tulee niin verkkoa, ettei ollut enää järkeä jatkaa. Pingoitettuna lopputulos olisi lähinnä kammottava. Purin liki 50 grammaa ja satoja helmiä. Se oli monesta aivan järkyttävää. Helmiä katosi vain pari kappaletta purkamisen yhteydessä. Purin huivin varovasti posliinisessa hedelmävadissa, josta helmet eivät pääseet helposti karkaamaan. Minulla on onneksi suhteellisen terve suhtautuminen purkamiseen. Joskus se on vaan pakollista, enkä jää murehtimaan purettuja silmukoita.

Aloittelin uudelleen parillakin uudella puikkokoolla ennen kuin pääsin 2,5 mm puikkoihin ja sain neulepinnan näyttämään hyvältä. Näin jälkeenpäin 2,75 mm pitsipyöröpuikot olisivat olleet paremmat, mutten silloin vielä omistanut pitsipyöröistä välikokoja. Neuloin huivia vähän kerrallaan, etten kokonaan kyllästyisi helmien kanssa puljaamiseen ja hitaasti hyvä tulee -taktiikka tuntui toimineen hyvin, vaikka aikaa toki meni aika paljon. Kun lopettaa kesken kaiken ja päättää jatkaa vasta huomenna, jää into päälle, eikä ehdi tuskastumaan helmiin.

Projekti: Aeolian Shawl (Ravelry)
Malli: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman (Knitty Spring 2009)
Koko: 180 cm x 70 cm
Lanka: marjapuuronvärinen teetee Elegant
Menekki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Se on ohi! Viimeinkin.

Pidän Aeolian Shawlin muodosta kovasti. Sirpinmuotoiset huivit pysyvät harteilla hyvin, eikä niiden kanssa tarvitse taistella niin kuin tavallisen kolmiohuivin. Suosittelen ohjetta lämpimästi ja harkitsin pienemmän koon tekemistä ilman helmiä paksummasta langasta. Ohjeessa on pari kokoa ja tämä on niistä suurempi. Pinemmän huivin voisin tehdä sukkalankavahvuisesta langasta jonain päivänä.

Huivin päättelin nahajo knitting -tekniikalla. Ohjeessa kehotettiin käyttämään kaksinkertaista lankaa päättelyyn, mutta minun olisi pitänyt keriä langan loppu uudelleen, jotta se olisi ollut mahdollista. Katselin YouTubesta videon, jonka avulla sitten neuloin päättelyn kolminkertaisella langalla. Päättely on viehättävä yksityskohta ja aion käyttää sitä toistetin. Pingottaminen ei innostanut yhtään, sillä olin jo kyllästynyt huiviin liki kahdessa vuodessa ja minulla oli pingotusalusta ongelmia. Sain aikaiseksi pingottaa vasta, kun pääsin viimein Kempeleeseen ja ostin Biltemasta ruutuhyppymattoa pingotusalustaksi. Pingotus venähti joulukuulle, vaikka päättelin huivin jo heinäkuun puolella. Ruutuhyppymatto toimii mainiosti pingotusalustana. Nyt ei tarvitse enää itkeä pingotusvaikeuksia.

Nyt se on valmis, pingotettu ja kaikkea. En ole varma oliko yli 2000 helmen asettelemisessa huiviin yhtään mitään järkeä, mutta ompahan sekin nähnyt ja koettu. Toista kertaa en ehkä ala tuhansia helmiä huiviin asettelemaan. Helmiä piti olla satoja ylimääräisiä, mutta ilmeisesti vaakani näyttää sen verran epätarkkaan, että laskelmani oli päin honkia. Helmiä jäi jäljelle viisi, kun vielä skippasin osan reunakuvion helmistä. Ihan joka toiseen silmukkaan en jaksanut helmiä asetella. Hienohan se on helminen päivineen. Vielä kun olisi jotain tilaisuuksia, joihin juhlahuivia tarvitsee. Hyvä puoli tässä on se, että voin sitten aikanaan etsiä juhlapuvun, johon juuri tämä huivi sopii.

Pahoittelen kuvia. Joulukuu on kuvaamisen kannalta mitä on.

Edit: Tosiaan helmistä piti sanomani jotain myös. Helmet ovat Kärkkäiseltä Gütermannin tsekkiläisiä muovihelmiä, jotka asettelin paikalleen Novitan 0,6 mm virkkuukoukulla. Nyt kun olen helmiin enemmän tutustunut suosittelisin japanilaisia lasihelmiä 8/0 tai hieman paksummille langoille 6/0 -kokoa. Virkkuukoukkutekniikka toimi mielestäni hyvin. Varsinkin jos hankkii suurempireikäisiä japanilaisia helmiä, pieni virkkuukoukku on mainio väline ja Novitan virkkuukoukku ei maksanut paljon mitään.

Dahlia Cardigan, osa 2

2011-12-24T13:00:00.001+02:00

Vilautin eilen kuvia Dahlia Cardiganistani, mutten ehtinyt siihen hätään paneutumaan yksityiskohtiin. Nyt sitten niitä lupaamiani yksityiskohtia.

Dahlia on hieman erikoinen rakenteeltaan. Se aloitetaan keskeltä selkää pitsipaneelin keskeltä. Pitsi neulotaan keskeltä ulos ja siten luodaan pystyyn silmukoita sekä ylä- että alaselkään. Sitten neulotaan vasemmalle ja oikealle luomiskohdista siivut, jotka ommellaan pitsipaneelin reunoihin kiinni. Kun selkä on saatu valmiiksi, neulotaan etuliepukkeet ja lopuksi hihat. Minä tosin neuloin ensin hihat selkään ja sitten vasta etupuolen, koska halusin valmistaa, ettei lanka lopu kesken.

Ohjeenmukainen Dahlia loppuu jo ristiselkään ja etuliepukkeetkin ovat aika lyhyet. Halusin pituutta ja leveyttä lisää. Lisäsin alaselkään kaksinkertaisen määrän silmukoita. Muistaakseni ohjeessa on 40,5 tuuman medium koossa 35 silmukkaa alaselässä, joten loin reippaasti 70 silmukkaa, mikä oli ehkä hitusen liiottelua. Viitisenkymmentäkin olisi varmasti riittänyt. Nyt villatakki loppuu leveimpään kohtaan kropassani, mutta olkoon. Olin jo ommellut alaselän kiinni pitsipaneeliin, kun tajusin, että vähempikin olisi riittänyt ja en enää viitsinyt purkaa. Pituuden lisääminen lisää kauheasti langan menekkiä, joten jouduin ostamaan lisää lankaa. Jouduin lisäämään myös kerroksia ylä ja alaselkään, sillä pitsissä on väkisin eri tiheys kuin sileässä neuleessa ja kerroksia tein noin puolitoista kertaisesti ohjeeseen nähden.

Projekti: Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!

Hihat mallissa ovat kauhean kapeat. Villatakki on kai tarkoitettu paljaalle iholle. Hihat jouduin neulomaan moneen kertaan uudelleen, sillä kavennusten keksiminen omasta päästä oli lievästi ilmaisuna hankalaa. Noin tusinan yrityksen jälkeen päädyin sellaiseen ratkaisuun, että neuloin oikeaa melkein kyynerpäähän asti ja aloin siten kaventamaan. Käytännössä neuloin 18 senttiä suoraa putkea ja sitten kavensin 14 kertaa joka kolmannella kerroksella ja sitten joka kuudennella kerrroksella neljä kertaa ja hihan helmineuleen ensimmäisellä kerroksella kavensin vielä neljä silmukkaa. Nyt ehkä harventeisin ihan hitusen kavennuksia niin, että pari silmukkaa jäisi enemmän helmineulekerrokselle kavennettavaksi tai oikeastaan neuloisin pari ylimääräistä silmukkaa jämälangalle kädentietä tehdessäni. Kädentiet eivät ole liian pienet, mutta pari ylimääräistä silmukkaa eivät olisi pahitteeksi.

Tiesin kyllä,että Alpaca on liukas lanka. Se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä väri on jotenkin poikkeuksellisen liukas. Olin aluksi aivan epätoivoinen langan käsialan epätasaisuuden kanssa. Vaihdoin puikkoja monta kertaa ja meinasin jo heittää villatakkihaaveet kokonaan, mutta lopulta päätin, että käsialani tasoittuu kastellessa ja pingottaessa sopivasti. Yllä on kuva etuliepukkeesta ennen pingotusta, mutta kuvaa pingotuksen jälkeen en muistanut ottaa, mutta alemmasta kuvasta saa jotain käsitystä. Minulla on yleensä aivan tappotasainen käsiala ja olen välillä saanut epäuskoisia kommentteja, kun olen kertonut neuloneeni jotain itse. Villalangoilla saan aikaan konemaisen tasaista jälkeä, mikä johtunee käsialani tiukkuudesta. Aloitin jo seuraavan alpakkatakin samasta, mutta erivärisestä Alpacasta ja sen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Käsialakin on mukavan tasaista.

Puikoiksi projektiin valikoituivat pitsipuikot ja ruusupuiset sukkapuikot. Ruusupuusukkapuikkoni ovat hieman karheat ja liukaskin lanka on helppo hallita niillä. Pyöröpuikkoina käytin sekä Addin että ChiaoGoon pitsipyöröjä ja pidän entistäkin enemmän ChiaoGoosta. Kokeilin koko puikkovarastoni läpi ennen kuin päädyin ruusupuuhun ja pitispyöröihin. Ilman ruusupuusukkiksiani en olisi varmaan toteuttanut koko projektia. KnitPron sukkapuikot ovat aivan liian liukkaat ja minulla ei ole niitä tarpeeksi pitkinä hihoihin tai pitsipaneelin neulomiseen.

Tutustuin myös toisenlaiseen uuteen langan ominaisuuteen. Alpacan väri muutui selvästi vaaleammaksi kastellessa. Muuten en olisi ehkä asiaa huomannut, mutta kastelin ja pingotin kevyesti pitsipaneelin ja, kun jatkoin kastelemattomalla langalla neulomusta huomasin heti, että väri muuttuu. Kaikki kerät ovat samaa värierää ja olivat alun perin samanvärisiä. Sama ilmiö toistui roosanvärisessä Alpacassa josta aloittelen seuraavaa villatakkiani. Roosa muuttui kirkkaammaksi ja kivemman väriseksi kasteltuna, mutta Dahlia taittaa jo turhankin selvästi oranssiin tietyissä valoissa. Olen kuitenkin päättänyt pitää väristä, vaikka se inhokkiini vivahtaakin.

Puuh. Toivottavasti muistin kaikki asiat. Jos jotain unohtui mainita niin kysykää kommenteissa täydennystä.
Mutta nyt oikein hyvää joulua kaikille!

Dahlia Cardigan

2011-12-23T16:00:00.003+02:00

Sain viimein Dahlia villatakinkin pingotettua ja valmiiksi. Pääteltyäni pingotusinto oli kateissa, sillä en ollut aivan varma onnistuiko tämä. Lisäsin liian reippaasti alaselkään pituutta ja etuliepukkeet venähtivät pingotuksessa paljon enemmän kuin ajattelin. Pidän kovasti lopputuloksesta, mutten ole aivan varma, tuleeko tätä käytettyä julkisesti. Tämä ei ole mikään kovin imarteleva villatakki kropalleni ja takin alle ei yli puolimetrisiä liepukkeita oikein mahdu. Dahlia on suorakaide, jossa on hihat. Suorakaide on villatakissani 170 cm pitkä ja 60 cm leveä. En ihan näin mahtaviin mittoihin pyrkinyt, vaikka pituutta lisäsinkin vähän joka suuntaan. Alpakka venyi vähän enemmän kuin mallitilkku antoi ymmärtää, mutta ei onneksi niin paljon kuin pahimmillaan olisi ollut mahdollista. Vähän tästä tuli tällainen torkkupeitto hihoilla.

Innostuin Dahliasta hirveästi ja olen sitä koko syksyn neulonut. Dahlia on vilahdellut täällä blogissani aika monessa tekstissä. Nyt sitä pitäisi opetella pitämään. Vähän sain oppeja jo, mutta vielä täytyy peilen edessä harjoitella. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä alpakkatakkiinsa nojatuolin nurkkaan ja neuloa (oikea) torkkupeittosylissä. Takki on ihanan lämmin ja onneksi minua ei Alpaca pahemmin kutita. Väri on kovin hankala. Se näyttää toisinaan oranssiin taittavalta, vaikka onkin vadelmanpunainen. En jaksanut alkaa ähräämään kuvien värin kanssa. Kuvat juoksin ottamaan lyhyenä valoisanan hetkenä kesken pullapitkojen paiston ja kuvausassistentti oli kovin kokematon. Onneksi tausta on vähän edes valkea. Pitäkää peukkuja, ettei sada vettä, sillä tämä vähäinen valkea höttökin lievittää mustan joulun synkkyyttä paljon. Muuten olen lankaan tyytyväinen ja seuraava Alpaca-takki on jo tekeillä, mutta sitä vilautan ehkä vasta uuden vuoden tienoolla. Alpacaa sai Alpakkajuhlatarjouksena sopivan edullisesti, eikä takki onneksi tullut kovin kalliiksi.

Alpakan ansiosta takki laskeutuu kauniisti ja sitä on kiva kääriä ympärilleen eri tavoin. Viimeisest langanpäät, kun saisin vielä piiloon niin, voisin joulunpyhät viettää Dahliaan kietoutuneena. Nyt viimeistelemään viimeistä joululahjaa. Ihan kohta saa joulu tulla. :D

Ajastan huomiseksi lisää kuvia ja tietoja muutoksista, jotka tein ohjeeseen. Lähikuvia pitsipaneelista olen esitellyt aiemmin.

Vuoden viimeinen itsekehrätty lanka

2011-12-22T15:00:00.003+02:00

Vuoden viimeiseksi kehruuprojektiksi jäi jo viikko sitten kertaamani merinolanka. Aloitin heti, kun sain valkean suomenlampaan kerrattua. Merino on tummanruskeaa 24 micrometrin villaa World of Woolista. En tiennytkään, että merinolampaita on myös värillisinä, mutta luonnonvärisenä tämä merino myytiin. Yritin tilausta tehdessäni valita edullisia värillisiä villoja, jotta haaveilemani itsekehrätty torkkupeitto ei olisi kovin valkoinen. Säikeen kehrääminen onnistui hienosti ja tasaisuus oli suorastaan huikeaa, mutta kertaaminen takkusi pahasti. En millään tahtonut löytää sopivaa jarrun ja välityksen yhdistelmää. Kertauskierrettä on hieman liikaa ja navajo-kertaus korostaa epätaisaisuutta, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kolmannen vyyhdinkään ei liene tarpeen olla täydellinen. Hiukan epäilen, että Ruusu tajusi jäävänsä koko jouluksi yksinään ja hän alkoi kiukuttelemaan. En jaksanut junassa raahata Ruusua mukanani ja jouduin hänet viikkokausiksi hylkäämään. Vähän harmittaa, mutta matkatavaroissani oli muutenkin kauhea raahaaminen puolen Suomen läpi. Palaan kehruujuttuihin ensivuonna.

Villatakkikuvia

2011-12-21T13:22:00.000+02:00

Lupasin villatakistani lähikuvankin. Sellaisia oli vaikea saada, kun aina vaan sataa vettä ja päivälläkin on kovin pimeää. Valo ei kertakaikkisesti riitä, vaikkei kamerani olekaan aivan onneton räppänä. Pidän kovasti tästä palmikosta, sillä se on löysän tiheyden ansiosta asettunut kauniisti tasaiseksi, eikä takki ole yhtään tönkkö tai liian paksu, kuten palmikkoneuleet yleensä. Otin kuvaan myös ihanan huivineulani. KnitPron uudet huivineulat ovat kertakaikkisen hurmaavia. Olen kovasti tykästynyt tähän ruusupuunväriseksi värjättyyn. Kiitos kaikille ihanista kommenteista Rocky Coast -villatakkiini! <3

En ole ehtinyt paljonkaan blogaamaan, sillä olen keskittynyt loppukiriin viimeisen joululahjaneuleen kanssa ja muihin jouluvalmisteluihin. Olen innoissani leiponut jouluherkkuja ja kohta otamme jo kuusen sisään. Pääsen koristelemaan. Eilen kokeilin pitkästä aikaa askartelua. Sydämenmuotoisesta kranssista tuli aika herttaisen näköinen. Pitää vielä keksiä sille paikka.

PS. Lumoavan langan joulupallokilpailun äänestyksestä voi voittaa tuotepalkinnon. Vielä ehtii äänestää.

Rocky Coast Cardigan

2011-12-17T15:15:00.001+02:00

Sain viimekuun puolella valmiiksi elämäni ensimmäisen villatakin. Olen yhden villapaidan saanut yläasteella valmiiksi, mutta muuten on vaatteet jääneet yleensä jo ensimmäisen kerän aikana kesken, kun inspiraatio kertakaikkisesti lopahtaa ihan kesken. Olen vuosia ajatellut, ettei minusta ole neulomaan vaatteita. Toinen ongelma on ollut se, että villatakkiohjeet ovat kauhean paksuille langoille, enkä kykene käyttämään sellaisia, kun niihin tukehtuu. Tämä kaikki muuttui tänä syksynä. Näin syksyn Interweave Knitsin ja rakastuin Dahlia Cardiganiin ja sitä myöten alkoi suunnaton innostus villatakkeihin. Dahliasta enemmän sitten, kun saan sen pingotettua ja kuvattua, mutta nyt saa loistaa Rocky Coast.

Projekti: Rocky Coast Cardigan (Ravelry)
Ohje: Rocky Coast Cardigan by Hannah Fettig (Coastal Knits)
Koko: M
Lanka: Kanervanvärinen Garnstuio Drops Lima
Menekkki: 565 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikko
KnitPro Symfonie 4,5 mm 20 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihana! Niin ihana! Ja lämmin! :D

Olen seurannut pitkään Never Not Knitting -podcastia ja sitä myöten tutustunut Coastal Knits -kirjaan jo ennen sen julkaisua podcastin ja blogin kautta. Ajattelin, ettei minulla ole mahdollisuutta tilata kirjaa ja yritin olla katsomatta sen ihania ohjeita netistä. En kuitenkaan raaskisi tilata kirjaa Jenkkilästä asti. Sitten kuulin, että Coastal Knitsiä oli tulossa Lumoavaan lankaan ja olin tietenkin ensimmäisenä ennakkovarauslistalla. Minä, kuten moni muukin olin ihastunut Rocky Coast -villatakkiin. Mielessäni alkoi aika äkkiä välkkymään kanervanvärinen Rocky Coast. Ostin langat ja jouduin ostamaan paksummat puikotkin. Yhdeksän päivää tikutin kiihkeästi, enkä meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun halusin villatakin päälleni.

Pidän tästä kovasti sekä neuleprojektina että vaatteena. Ohje on selkeä ja malli on kropalleni aivan ihanteellinen. Ylhäältä alas neulottuun rakenteeseen oli kiva tutustua. Koko pitää valita muutamaa rinnanympärystä suuremmaksi. Neuloin koon 43" mukaan ja normaalisti käytän kokoa 38. Langaksi valitsin Dropsin Alpakkajuhlatarjouksesta Limaa eikä villatakille tullut hintaa paljoakaan, jos ei laske mukaan kirjaa ja puikkoja. Kirjasta teen seuraavaksi Gnarled Oak Cardiganin, johon olen ostanut Rowanin Felted Tweediä värissä Bilberry eli mustikka, joten koko kirjan hintaa ei voi Rocky Coastiin laskea. Varmasti neulon muitakin projekteja Coastal Knitsistä. Tiesin, että Lima ehkä hiukan nyppyyntyy, mutta aion hankkia jonkinlaisen nypynpoistajan ja pitää tämän kyllä käyttökunnossa. Onneksi villatakkeja ei tarvitse kovin usein pesty, sillä Lima ei taida konepesua kestää. Paksu lankakaan ei niin haittaa, kun villatakkia on tarkoitus pitää auki eikä siinä ole mitään kiinnitystä, eikä tule sellaista oloa, että villatakki auki kulkiessa on epäsiistin näköinen.

Ainoa ongelma mallissa on hihat. Ohjeen hihat ovat järjettömän kapeat. Lisäsin kainaloon kokonaisen kuvionkertauksen ylimääräisiä silmukoita ja nostin hihaan kainalosta reippaasti ylimääräisiä silmukoita. Hihoissani on 66 silmukkaa ohjeen 48 sijaan. Kainaloon luomani ylimääräiset silmukat kavensin pois vyötäröä lähestyessäni. Onneksi ohjetta oli helppo muokata. Tein ensin hihat ja siten vasta neuloin lisää pituutta helmaan, jotta lanka varmasti riittää. Kaulukseen meni saman verran lankaa kuin yhteen hihaan eli noin 65 grammaa. Lankaa meni alle 600 gramma, mikä oli minusta yllättävän vähän.

Toista Rocky Coastia en ehkä tee, mutta haaveilen tekeväni samalla ohjeella villatakin jollain toisella pintakuviolla. Katselen varmaan Stitchionaryni läpi. Varmasti löytyy joku kiva. En ole vain vielä päättänyt minkä valitsisin. Suosittelen lämpimästi ohjetta ja koko kirjaa.

Kuten maisemasti varmasti huomaa, vaihdoin kauniin, lumisen Oulun pimeään ja synkkään Suomenlahden rantaan. Tulee musta joulu. :(

Hunajakennoa

2011-12-13T15:00:00.003+02:00

Sain tietää, että se olikin toisenlainen hunajakennoneule, jolla lapaset oli tehty. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä nätti kuin palmikkohunajakenno. Se oli niin herttainen, eikä tämä nyt onnistunut kovin hyvin, sillä nostetut silmukat venyvät niin, että nurjat rivit eivät aaltoile. Ehkä palaan takaisin palmikoihin vai on jollain joku ajatus, miten nostetut silmukat saisi vetämään sopivasti kasaan.

Kuvasin eilen unohtuneen Gotlanninlammaskiharapussukan. Kaikki on sellofaanissa niin herttaista, mutta sellofaani ei kuvissa toistu kovin kauniisti. Ehkä joskus käytän kiharat johonkin, mutta toistaiseksi tyydyn niitä hiplaamaan. Stockmannilta ostin kaksi lasikoristetta, kun päätin alkaa vähitellen joulukoristeita keräämään. Tulee kallis paukku, kun jonain vuonna pitää itse oma joulunsa rakentaa ja jos joutuu kaikki koristeet kerralla hankkimaan. Nämä kaksi herttaista lasikaramellia olivat onneksi halvimmasta päästä. Toisessa on ihanaa röpöläistä lasia ja toinen on maalattu hopeanväriseksi keskeltä. Lasikoriste tai pari ei onneksi koko budjettia kaada.

Kehräämö Christina -reissu

2011-12-12T14:30:00.000+02:00

Teimme sunnuntaina reissun Merijärvelle Kehräämö Christinaan hypistelemään aivan ihania lammastuotteita. Siellä oli taljoja, villoja, lankaa ja tietysti lankaa. Mukaani tarttui käsinvärjättyä liilaa sukkalankaa, jonka värin joulukuun pimeä söi, vaikka kuvat otinkin päivän valoisimpaan aikaan. Mietin, että miksi edes vaivaudun, mutta kuvaton blogi on kuin hännätön orava. Lanka on kaksisäikeistä nylonilla vahvistettua suomenlammasta Sadan gramman vyyhdissä on 350 metriä eli oikein mukava määrä. Ostin myös luonnonvärisen kaksisäikeisen kainuunharmassukkalangan, jossa on 270 metriä sataa grammaa kohti, mutta vyyhti on hieman suurempi. Kehruukuiduista mukaan tarttui kainuunharmasta ja ruskeaa suomenlammasta. Kuvasta unohtui herttainen Gotlanninlammas kiharapussukka, jonka ostin hypisteltäväksi. Se oli niin suloista sellofaaniin käärittynä. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Merijärvellä Kehräämössä, jos niillämain sattuu liikkumaan.

Automatkalle aloitin jo valmiiksi perussukan Fabelista. Valitsin vaalean Rose Mistin Fabel Long Printiä. Teen yksinkertaiset sukat itselleni kenkiin. Kantapääksi valitsin tomatin, jotta minun ei tarvitse laskea mitään muuta kuin jakaa silmukat kolmelle puikolle. En raaski laittaa ihania pitsisukkiani uusiin talvisaapikkaisiini, jotka kuitenkin kaipaavat ohutta villasukkaa sisäänsä. Puoli sukkaa valmistui autossa istuessa ja kohta saan taas luoda lisää silmukoita.

Kehräämössä ihastuin hunajakennokuvioisiin lapasiin. Olin kuin pikkutyttö uuden lelun saatuaan, kun puristelin kättäni nyrkkiin lapasessa. Siinä lapasessa oli tuntuma kerrassaan viehättävä. Rasvainen, paksu villa antoi elämykseen varmasti oman lisänsä, mutta päätin kokeilla hunajakennokuviota lankavarastostani kaivamallani Nepalilla. Peukalokiilan kehittäminen tähän on oma haasteensa, mutta jotenkin sen tähän vielä väkerrän. Jos lapasissa ei ole peukalokiilaa, en varmasti tule niitä koskaan käyttäneeksi. Ensin pitää kuitenkin laskeskella kuinka paljon silmukoita tarvitsen ja muita suunnitteluasioita.

Mitään joulupalloja en neulo

2011-12-09T13:13:00.001+02:00

Pyörittelin silmiäni, enkä kommentoinut, mitä ajattelin, kun lokakuussa ensimmäisen kerran törmäsin neulottuihin joulupalloihin. En olisi ikimaailmassa arvannut, että tästä tulee villitys. Naureskelin toista kuukautta, että tuohon en lähde mukaan. Olisi pitänyt arvata, että kun kerrankin möläyttää taikasanat "en ikinä", on aivan varmaa, että kohta on puikoilla joulupalloja. Olen taas syönyt sanojani. Yritän välttää jatkossa en ikinä ja en koskaan -tyyppisiä virkkeitä.

Lumoavan langan Laura pisti pystyyn joulupallokilpailun ja pakkohan se on osallistua palkinnontoivossa. Langoiksi kaivoin jotain tuntemattomia suuruuksia lankavaraston pohjalta. En tiedä mitä ne ovat. Epäilen akryyliksi, mutten tiedä mistä sellaisia olisi pusseihin ilmestynyt. Ehkä kammolangat lisääntyvät langanpätkistä salaa öisin. Olen muutenkin epäillyt, että kammolangat lisääntyvät omia aikojaan. Täytteeksi pistin lisää kammolankaa, jota en halua neuloa. Keh. Olen ovela. Ei tämä ihan turhaa neulomista ole.

Kirjoneuletta harjoitellessa harjoittelen toisen värin neulomista "heittämällä" eli brittiläisellä tavalla. Vähän hidasta ja hankalaa se on, mutta olen päättänyt, että opin sen tavan ja käytän sitä kirjoneuleessa. Jos pidän molempia lankoja samassa kädessä, langat menevät sekaisin ja hermostun aika kirjoneuleisiin sen ja epätasaisen käsialani vuoksi. Harjoitus tekee mestarin, eikä tällainen joulupallohullutus ei mene hukkaan.

Lankaa en ole ostanut yhtään. En ainakaan villatakkiin, enkä toiseenkaan, enkä varsinkaan halvalla tarjouslankaa, etenkään mistään joulukalenterista. En.

Väkisin väännettyä

2011-12-07T14:05:00.032+02:00

Vähän samaa vikaa kuin edellisessä myssyssä. Väkisin väännetty on väkisin väännetty on väkisin väännetty. Väkisin, kun neuloo, niin lopputulos on sutta ja sekundaa. Projektista täytyy pitää. Onnistuneeseen neuleeseen kuuluu tekemisen iloa ja positiivisia ajatuksia. Sitä kautta pääsee helpoiten onnistumisen iloon. Kuka käski väkisin vääntää? En tiedä. Jatkossa muistan tämän asian kyllä. Halusin neuloa pois karhean Islannista tuliaisena saamani langan, mutten nyt tiedä, mitä iloa on myssystä, jota ei halua käyttää eikä kehtaa kenellekään antaa. Virhekin siinä on ja aavistuksen pienikin se on. Neulospinta on hitusen liian jäykkää ja väri oranssiin vivahtava, mistä en oikein pitä. Plääh.

Projekti: Lopi hat (Ravelry)
Ohje: Icing Swirl Hat by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits)
Koko: 55 cm
Lanka: Tiilenpunainen Ístex Álafoss Lopi
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 5 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Mikä järki tässä nyt sitten oli?

Kannattiko taistella?

2011-12-06T14:55:00.002+02:00

Tahkosin syyskuusta asti itselleni talveksi myssyä Ysolda Teaguen Snapdragon Tam -ohjeella. Projekti on alusta asti ollut vastatuulessa. En tiedä miksi. Neulontakeijut eivät ole suoneet onnea tälle myssylle. Ostin ihanan fuksianvärisen Cascaden 220 -vyyhdin ihan tätä projektia varten. Sen seuraksi kaavailin vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä huivia sävy sävyyn. Voi, kun visioiden toteuttaminen niin helppoa ja toteutuminen niin varmaa kuin niiden kuvitteleminen.

Aloitin valehtelematta kuusi kertaa myssyn alusta. Ensin loin liiankireään, sitten oli väärä silmukkamäärä, luin kaaviota väärin, väärä koko, hölmöilin uudestaan kaavion kanssa ja nyt tekisi mieli purkaa ja yrittää uudestaan vielä kerran. Malli on kaunis ja ohje on muuten hyvä, mutta siinä on aivan hirveä kaavio. Siinä on myssyn kaikki rivit. Se tekee kaaviosta hiukan hankalan seurata ja merkinnät voisivat nekin olla selkeämmät. Yritin kerran seurata kuvion kirjallista ohjetta, mutta siitähän ei tullut yhtään parempaa. Lopulta uskoin saaneeni myssyn onnistumaan, mutta se venähti pingotuksessa liikaa ja on nyt liian suuri. Aloittaisinko alusta? Ei enää tee mieli. Huivilanka on keritty, mutta intoa ei siihenkään nyt ole.

Projekti: Snapdragon Tam (Ravelry)
Ohje: Snapdragon Tam by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits 2)
Koko: 60+ cm
Lanka: Fuksianpunainen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Metsään meni.

Mitä tästä opimme? Ehkä ei kannata taistella, jos koko ajan tuntuu siltä, että metsään ollaan menossa ja rytinällä. Lopputulos ei välttämättä ole yhtä mieleinen kuin visio oli. Tuli pakkaset ja kaivoin aiemmat fuksianpunaiset asusteet esiin ja niihin lienee nyt tyytyminen. Ei sillä, että Laminaria-huivissa ja Pescovegetarian-pipossa olisi mitään vikaa.

PS. Huomasitteko? Opettelin pikselöimään kuvia. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Värttinän surullinen loppu

2011-12-04T12:42:00.001+02:00

Joskus on parempi tuuri ja joskus huonompi. Tällä kertaa huonompi. Lähdin aamupäivällä tupareihin/kehruutapaamiseen ja bussiin noustessani säikähdin perässä tulevia humalaisia. Horjahdin tankoa vasten ja olkalaukku jäi väliin. Kuului ainakin naps ja tiesin heti, että jotain meni rikki ja tutkailin pikaisesti vahinkoja. Heijastin oli revennyt irti laukusta ja värttinän koukku oli taittunut. Heijastimesta olin enemmän huolissani. Olin juuri perjantaina ostanut ihanan Paola Suhosen perhosen, joka oli heijastimeksi tolkuttoman kallis. Onneksi siitä oli vain lukko pettänyt ja heijastimen löysin penkiltä ja sain sen ehjäksi. Vasta perillä kaivoin värttinän esiin ja totesin, että se ei enää toivu tästä. Onneksi ei ollut rukkia matkassa. Sille käynyt onnettomuus olisi ison itkun paikka.

Onneksi värttinäni on tällainen edullinen opetteluvärttinä eikä mikään sorvattu kaunotar. Jatkossa värttinäni kuljetan peltipurkissa. Sitten, kun taas omistan värttinän. Olen ihastunut herttaisiin Bosworthin värttinöihin ja Etsyssä on vaikka millaisia ihanuuksia. En nyt heti tilaa mitään. Katsotaan myöhemmin millaisen kaunottaren hankin.

Vahvistettu tomaatti

2011-12-03T12:12:00.001+02:00

Jatkan rästiin jääneiden projektien esittelyä. Nämäkin sukat valmistuivat joskus ... ööö ... syyskuussa!(?!!?) Hui kamala. Miten tällainen moka päässyt käymään? Kokeilin vahvistettua tomaattikantapäätä johonkin muuhun sukkaan ja siitä tuli aivan liian pieni. Nostetut silmukat vievät niin paljon leveyttä, että kantapää oli ainakin viisi numeroa pienempi kuin sama kantapää vahvistamattomana. Se yritys meni purkuun, mutta ajatus siitä, että tämäkin pitäisi saada onnistumaan, jäi kytemään. Silmukoita lisäämällä pitäisi saada oikean kokoinen kantapää vahvistettuna. Cat Bordhin e-kirjaan ei ollut varaa, joten silmukoiden lisääminen piti kehittää omasta päästä.

Onneksi olen Ravelryyn kirjoittanut ylös millaiset sukat tein, muuten en osaisi sanoa mitään enää näin pitkän ajan jälkeen. Loin 72 silmukkaa ja neuloin 8 senttiä joustinneuletta ja sen jälkeen sileää neuletta. Lisäsin kantapäätä varten 12 silmukkaa ja jaoin silmukat jalkapöydälle 28 silmukkaa ja kantapäälle 28+28 silmukkaa. Luku 12 tuli varmaan siitä, että sain nätisti 28 silmukan kolmannekset. Värit asettuivat hauskasti kantapäihin ja korostavat sen rakennetta. Ylimääräiset silmukat kavensin heti kantapään jälkeen pois. Myös tämä vahvistettu kantapää on hyvin helppo eikä edellytä etukäteisvalmisteluina mitään silmukkamäärien laskua. Silmukat jaetaan kolmeen osaan ja sitten neulomaan. Kun tietää, mitä on tekemässä, ei tarvitse mitään ohjeita tämän kantapäämallin tekoon, mikä on mielestäni tomaatissa huikeinta.

Projekti: Padded Sweet Tomato Heels - take two (Ravelry)
Ohje: Padded Sweet Tomato Heel by Cat Bordhi
Koko: 43
Lanka: Siniharmaaraidallinen Austermann Step
Menekkki: 88 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Vähän hassut, mutta kai nämä jollekin kelpaa.

Istuuko? No ei istu, mutta ei kai mikään sukka istu 7 numeroa liian suurena jalkaan. Täytyy joskus testauttaa kantapään istuvuus jollain isojalkaisemmalla. Neuloin nämä vain testisukiksi lankavarastosta kaivamallani langalla, sillä perhepiirin miehet on jo sukitettu muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Onneksi kaikilla on samankokoiset jalat, joten näille löytyy joskus vielä käyttäjä. Uskon kuitenkin näiden onnistuneen. Sukat ovat sopusuhtaisen näköiset ja oikeastaan aika hauskat.

Nyt tekisi taas mieli tuota Cat Bordhin e-kirjaa. Hinta ei ole täysin mahdoton ja olisihan siinä kymmenen sukkaohjetta ja silmukkamäärä- ja kokotaulukoita ja kaikenlaista lisätietoa. Kyllä se olisi varmasti 20 dollarin väärti.

ChiaoGoo Stainless Steel sukkapuikot

2011-12-02T15:15:00.002+02:00

Tilasin ChiaoGoon pitsipyöröistä innostuneena teräksiset sukkapuikot testattavaksi (... ööö ... lokakuussa). Pidän kovasti 15 senttisistä sukkapuikoista ja siksi taisin niistä kiinnostua. Näitä lyhyempiä ei juuri metallisina ole näkynyt. Varsinkin sukkia neuloessa ne ovat paljon 20 senttisiä kätevämmät. Toki paksut sukkapuikot kaipaavat jo pituutta ja minullakin 3,5 mm ja sitä paksummat ovat 20 senttisiä. Hihoja ja sellaisia neuloessa ovat pidemmät sukkapuikot tietysti kätevämmmät.

Olen viime vuodet neulonut KnitPron Symfonie -sukkapuikoilla. Minulla on setti 2 mm - 3,25 mm kaikki koot 15-senttisinä ja se on äärettömän kätevää. Setissäni tosin lukee KnitPicks Harmony, sillä se on niin vanha, ettei Suomen markkinoilla ollut vielä KnitPro'ta tai en ainakaan ollut kuullut silloin siitä. Metallisiin sukkapuikkoihin en ole koskenut vuosiin ja olin jo unohtanut, mikä puisissa sukkapuikoissa on parasta. Se on niiden hauraus. Minulla on tiukka käsiala ja puisia puikkoja en uskalla puristaa niin, että saisin kauhean tiukkaa jälkeä aikaan, mutta sen olin jo ehtinyt unohtaa. Sain nyt näillä teräspuikoilla aivan peltiä aikaan. Jouduin purkamaan ja ajattelemaan koko ajan käsialaani, etten kiristäisi liikaa. Siksi en taida tilata näitä lisää, vaikka oikein mainioita puikkoja ovatkin.

Kärjet ovat suunnilleen yhtä terävät kuin KnitProssa. Puikkojen pinta on täysin sileä ja ainakaan tällainen ohut 2,25 mm puikko ei paina kauheasti. Merkki ja puikkokoko on etsattu jokaiseen puikkoon ja luultavasti merkintä myös pysyy. Näissä puikoissa ei kuulemma ole nikkeliä, mutta vannomaan en mene, sillä näitä ei varsinaisesti markkinoida nikkelittöminä. Jos neuloisin löytää, saattaisin hyvinkin tykästyä näillä neulomiseen, mutta kiristän liikaa, kun tiedän, ettei puikko katkea ja käteni eivät kestä pidemmän päälle sellaista neulomista.

Minulla on muutama sukkaohje jäänyt neulomatta sen takia, että niissä on pitänyt pitsikuviossa neuloa neljää tai useampaakin silmukkaa yhteen ja en uskaltanut survoa puupuikoilla niin kovasti, että olisin saanut ne tehtyä, mutta näillä voisin neuloa nyt sitten niitä malleja.

Projekti: Sunset socks (Ravelry)
Ohje: Slip Stitch Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 38
Lanka: Puna-oranssikirjava Garnstudio Drops Fabel
Menekkki: 66 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Stainless Steel 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat. Seuraava!

Niin niistä sukista piti myös kirjoittaa. Testisukiksi valikoitui Socks from the Toe Up -kirjan perusohje vahvistetulla kantapäällä. En erityisemmin pitänyt kantapään neulomisesta, enkä ole ainakaan vielä kääntynyt kärjestä aloitettavien sukkien neulojaksi. Mielenkiintoa projektiin toi värien jännittäminen. Ainakin jonkin aikaa jaksan silloin tällöin innostua värien vaihtumisen seuraamiseen. Tähtäsin kokoon 36, mutta taas livahti pari senttiä liikaa pituutta ja sukat ovat hitusen liian suuret, mutta varmaan näillekin joku käyttäjä löytyy. Lankaa meni taas 1,5 kerää sukkapariin. Onneksi olen oppinut ostamaan kolme kerää Fabelia. Neulon kolmesta kerästä kaksi sukkparia, eikä jäljelle jää juuri mitään nöttösiä.

Marraskuun kuulumisia

2011-12-01T14:14:00.054+02:00

Olen hyvin pahoillani, etten ole jaksanut blogata marraskuussa juurikaan. Aikaa olisi ehkä ollutkin, mutta ei niinkään energiaa. Elämäni muuttui syksyn aikana niin monelta osalta, että piti vähän hengähtää ja miettiä mitä olenkaan tekemässä. Tämän marraskuun muistan lopun ikääni. Sain rukin ja pääsin pois opiskelijaslummista ja vaikka mitä.

Neulomista en sentään lopettanut ja kehrännytkin olen. Neulomisessa tein kyllä oman ennätykseni. Neuloin kokonaisen kilon lankaa. Se on kaksinkertainen määrä vuoden useimpiin muihin kuukausiin verrattuna, mutta metrit kertovat totuuden. Metrejä on yhtä paljon kuin aiemminkin eli noin 2 kilometriä. Neuloin yhdeksässä päivässä villatakin ja lanka ei ollut kovin ohutta, mutta lisää siitä myöhemmin. Lankaa ostin villatakkiin ja kahteen joululahjaan, mutta vain 850 grammaa. Mielestäni ihan maltillisesti. Ottaen huomioon, että siitä 700 gramma on jo neulottu. Olen ollut hurjana. Onneksi joululahjaneuleet ovat jo pitkällä. ;)

Kehräilin tietysti innoissani. Ensin piti tietysti tutustua jarruun ja "vaihteisiin" (mitä ne ratiot nyt ovatkaan suomeksi), joten kertasin toivottoman ohutta huivilankaa kaksinkertaiseksi. Baruffa Cashwool muuttui neulottavampaan muotoon vielä kätevämmin kuin odotin. Jarru on todella herkkä ja siihen oli totuttelemista. Polkaisin kierrettä myös yhteen hahtuvakiekkoon, mutta se oli aika kamalaa enkä ole vielä kerrannut sitä säiettä. Sitten rohkaistuin ja otin kehruuvillaa esiin. Kokeilin kaurapuuronvärisellä BFL-topsilla ja sain lankaa aikaan. Vähän se on epätasaista, mutta Navajo-kerrattuna aivan käyttökelpoista suureen suunnitelmaani. Samalla tavalla kehräsin Villa Laurilan valkeaa suomenlammasta ja sain karstavillasta melkein yhtä tasaista kuin BFL-topsista. Navajo-kertasin tämänkin, ettei langasta tulisi liian ohutta suunnitelmani ja toisaalta, minulla ei ole kerijälaitetta, jolla saisin aikaa kätevän kakun, josta voisin kerrata kaksinkertaiseksi. Minulla on haaveena neuloa palapeitto kehräämistäni luonnonvärisistä langoista. Suunnitelma on ehkä hitusen suuruuden hullu, mutta saampahan hyvällä omalla tunnolla ostaa harjoitteluvilloja edullisesti luonnonvärisinä. Säästyn käyttökohteen keksimisen vaivalta. Ei sillä, että kehruita olisi pakko käyttää, sillä kehrääminen itsessään on sitä, mitä haluan tehdä, mutta olisihan se kiva myös neuloa omin käsin kehrättyä.

Nyt Ruusun kanssa tutustumme merinovillaan. Se jakaa kovasti kehrääjiä, mutta minusta tämä tummanruskea merino on ihan mukavaa kehrättävää. En tiennyt, että on olemassa muunkinvärisiä merinolampaita kuin valkoisia. Tilasin World of Woolista edullisesti lisää villaa, etten sortuisin värjättyihin villoihini vielä. Niille on suunnitelmia, joihin taitoni eivät vielä riitä, mutta onneksi harjoitus tekee mestarin. Suosittelen lämpimästi WOWia. Hinnat ovat ainakin luonnonvärisissä ihanan edullisia ja postikulut kohtuulliset eikä toimituksessakaan mennyt kuin viikko. Tilasin suomenlammasta, BFL:ä, merinoa ja corriedalea. Ja lisää tekisi mieli. Kilo villaa maksoi postikuluineen vain kolmekymppiä.

Loppuvuoden lupaan postailla ahkerasti. Minulla on 7 valmistunutta projektia esittelemättä ja välipäiville pitää kirjoitella joululahjaneulepostauksia valmiiksi. Lista on pitkä ja saan postailla melkein joka päivä loppuvuoden, että saan kaikki asiat kirjoitettua ylös.

Malttakaa vielä hetki

2011-11-23T14:00:00.000+02:00

Älkää hyvät lukijat luovuttako vielä. Palaan pian blogitauolta ja luvassa on kaikenlaista mielenkiintoista. Esittelen ainakin valmistuneita myssyjä, kehruitani ja villatakin, jonka neuloin kahdeksassa (8) päivässä. Nyt takaisin järjestelemään kaappeja.

Hän on täällä!

2011-11-13T13:13:00.000+02:00

Perjantaina oli se maaginen päivä 11.11.11 ja ikimuistoinen päivä se olikin. Posti toi kauan odotetun uusiseelantilaisen palapelin. Muutto on aivan kesken ja minun ei pitänyt avata pakettia vielä, mutta enhän minä malttanut. Revin paketin auki heti, kun sain oven kiinni ja levitin osat keskelle muuttosekamelskaa. Kokoaminen oli hirvittävää hommaa. Jännitin kauheasti ja olihan minulla ensin polkimet ja rukin yläosa väärin päin, mutta lopulta sain kaunottareni kasaan.

Hän on juuri niin kaunis kuin odotin. Rimu on hyvin kaunista, joskin hieman pehmeää puuta. Kuvassa ei ruusukuvio tule esiin, mutta se on huikea. Ensin kokeilin kerrata liian ohutta huivilankaa kaksinkertaiseksi ja tutustuin vaihteisiin ja jarruun. Baruffa Cashwool tuli neulottavaan muotoon näppärästi. Sitten syötin yhden kiekollisen punaista Aade Longin hahtuvaa, mistä en erityisemmin pitänyt. Sitten rohkaistuin kokeilemaan ihan oikeaa kehruuvillaa. Lankaluolasta toissa kesänä tilaamani kaurapuuronvärinen BFL-kuitu (Bluefaced Leicester -rotuisen lampaan villaa) muuttui kiltisti säikeeksi hitaimmalla vaihteella ja hyvin kevyellä jarrulla. Olen aivan ällistynyt miten hyvin meillä synkkaa.

Se on ihan oikean langan näköistä säiettä. Melkoinen ero ensimmäiseen rukkikehruuseeni verrattuna. Meillä ei Tuulian Matchlessin kanssa oikein synkannut. Jeremyssä on kovin painava pyörä, jota on vaikea kokemattoman hallita. Polkutuntuma Rosessa on muihin kokeilemiini rukkeihin verrattuna ihana ja olen tyytyväinen, vaikka tilasinkin tämän kokeilematta sitä ensin.

Tekijän signeeraus rukin pohjasta.

Kokeilin myös rukkini mukana tilaamani vyyhdinpuut(?). Osasin epäillä, että niiltä voisi myös keriä ja hyvin sekin sujui, vaikkei se ilmeisesti ole tämän varsinainen tarkoitus. Cascaden Heritage Silk hyppäsi kerälle nätisti ja helposti. Ei enää vyyhtien kerimistä polvien ympäriltä. Kyllä näillä varmasti se vyyhtien tekeminen onnistuu näppärästi, vaikka sitä en vielä testannutkaan. Totesin vain, että se kerijälaite on todennäköisesti seuraavana hankintalistalla. Helpottaisi elämää kovasti.

Vielä kun keksisin hänelle nimen. Muutto on vielä kesken, joten palaan aktiiviblogaamisen pariin ehkä viikon päästä.

Blogitauko

2011-11-04T16:35:00.000+02:00

Blogissani on hiljaista pari viikkoa muuton vuoksi. Palaan maisemaan uudella innolla uudessa kodissa tämän kuun puolivälin tienoolla.

Parempaa marraskuuta

2011-11-01T13:00:00.008+02:00

Lokakuu tuli ja meni yhdessä hujauksessa, toivottavasti marraskuu menee vähän paremmin. Olin koko kuukauden kipeänä eikä tämä vieläkään loppunut. Lankaa kului puoli kiloa, noin 2 kilometriä, josta 300 grammaa, noin 1 kilometri kului Dahlia villatakkia neuloessa. Valitettavasti lankavarastoa tuli kasvatettua kilon verran. Sairastaessa tarvitsee lohtulankaa IMHO.

Lanka- ja kehruutarvikekauppa Villavyyhti aukeni tänään myös verkossa ja koska sitä minulta jatkuvasti kysellään, niin paljastan, että tällaista kaunotarta odotan saapuvaksi lähiaikoina. Toivottavasti ehdin muuttaa ennen kuin paketti tulee. Se olisi kätevämpää. Jännittää yllättävän vähän. Ehkä asia ei ole ehtinyt upota tajuntaan ja on vielä kovin epätodellinen.

Hyvää marraskuun alkua lukijoilleni ja välttäkää mykoplasmaa ja influenssaa ynnä muita.
Kiitos blogisynttärionnitteluista! <3

Toinen blogiarvontamainos

2011-10-30T10:00:00.002+02:00

Missä neuloimme kerran -blogissa on tuhannen kävijän kunniaksi arvonta. Käykää ihmeessä tutustumassa tähän aika tuoreeseen neuleblogiin ja muistakaa käännellä kellojanne. Tänään on myös blogini viisivuotissynttärit. Huikeaa. :)

Van Dyke -sukat

2011-10-27T15:55:00.001+03:00

En ole vähään aikaan esitellyt lainkaan valmistuineita projekteja. Olen kai neulonut lähinnä Dahliaa, mutta nyt tulee varmaan lähipäivinä useammat sukat. Lisäksi valmistui yksi joulahjaneule. Vielä pitää kaksi aloittaa, mutta jouluneuleet ovat siis oikein hyvällä mallilla.

Sain sattumalta jämien mukana kerran suloisen pikkuvyyhin käsinvärjättyä sukkalankaa ja tykästyin siihen kovasti. Kun Portissa tarjoutui tilaisuus saada lisää Nauravan lampaan Juulibugia, piti siihen tarttua. Väri olisi voinut olla nätimpi, mutta se jäi sivuseikaksi. Portissa ostin myös sukkakirjan, joten näiden kahden oli tietysti kohdattava. Kirjavalle langalle ei sovi kaikki mallit, mutta Van Dyke näytti siltä, että se voisi toimia. Näin kirjavalle langalle ei kovin monimutkainen kuvio sovi. Jos olisin tajunnut miten huonosti kuvio asettuu tässä suurimmassa koossa, olisin neulonut kuvioiden välissä neljä silmukkaa myös keskellä edessä ja keskellä takana, mutten ymmärtänyt, että tässä ohjeessa oli tällainen juttu ja nyt varressa on sivuilla enemmän silmukoita ja se näyttää vähän hölmöltä.

Projekti: Van Dyke Socks (Ravelry)
Ohje: Van Dyke Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 39 cm
Lanka: Vihreä Naurava lammas Juulibugi
Menekkki: 64 grammaa (koko vyyhti)
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Mitähän näillä nyt sitten tekisi?

En ole koskaan ollut suuri kärjestä aloitettavien sukkien ystävä, mutta tekniikasta kiinnostunut ja tietysti erilaisista kantapäistä. Näissä sukissa ilmentyy kaikki ajatukseni kärjestä aloittamisesta ja niistä kaikkein päällimmäisin on oikean koon saavuttaminen. Se on jotenkin vaikeampaa kärjestä aloitetuissa sukissa. Ehkä olen neulonut liian vähän kärjestä aloitettavia sukkia, kun aloitan aina väärästä kohtaa kiilalisäykset. Tässä tapauksessa liian myöhään. Lopputuloksena on kolme numeroa suunniteltua suuremmat sukat. Vyyhti painoi 64 grammaa enkä uskonut sen riittävän näin suuriin sukkiin, mutta yllättäen se näytti riittävän ja mitään ei jäänyt jäljelle. Kärjestä aloitettavien sukkien ehdoton etu on se, että langan pystyy käyttämään viimeiseen metriin.

Kantapää näissä sukissa on Wendy Johnsonin Gusset Heel, josta olen kuullut paljon hyvää, mutta kolme numeroa liian suurista sukista ei voi päätellä istuvuudesta yhtään mitään, joten puikoillani on toiset sukat samalla kantapäällä ja toivottavasti voin sitten sanoa, miten hyvin se istuu. Näin isoissa sukissa on ihan sama, mikä kantapää on, kun eihän se istu pieneen jalkaan mitenkään. Yritän nyt saada seuraavista oikean kokoiset

Blogiarvontamainos

2011-10-27T11:55:00.000+03:00

Minun piti yhtenä päivänä huudella blogiarvonnasta ja sitten hukkasin linkin. Luen liian montaa neuleblogia enkä muista juuri koskaan kuka kirjoitti ja mitä. No nyt kuitenkin löysin arvonnan taas. Lilan blogiarvontaan on vielä 4. päivään asti aikaa osallistua. Pitäisi itsekin varmaan pitää blogiarvonta, sillä viikonloppuna on blogini 5-vuotissynttärit, mutten taida nyt jaksaa, kun pitäisi muuttaa ja hakea töitä ja kaikki aika menee sairastamiseen.

Sijaissairastajanpaikka auki

2011-10-26T12:12:00.000+03:00

Se iänikuinen sairastamisesta valittaminen jatkuu. Olen pahoillani ja toivon, etten menetä lukijoita, vaikka blogini ei kovin mielenkiintoinen tällä hetkellä olekaan. Olo on hiukan parempi, mutta pelkään edelleen saavani korvatulehduksen. Olen kyllä neulonut, mutta pääasiassa Dahliaa, joka edistyy hyvin. Alpakkatakin valmistuminen alkaa olla aika lähellä.

Olen neulonut myös mallitilkkuja, sukkia ja hyshysneuleita. Kahdet (tai itseasiassa kolmet) sukat ovat jo valmiit, mutten ole jaksanut kuvata ja blogata niistä. Olen kauan miettinyt mitä ihmettä teen lahjaksi saamastani islantilaisesta langasta, sillä se on marinoitunut lankavarastossani pitkään. Knitting Pipeline podcastin Rip Van Winkle -haasteen yhteydessä sain lopulta päätettyä, että neulon siitä Ysolda Teaguen Icing Swirl Hatin, mutta se kilpistyi puikkojen puutteeseen. Yleensä projektit kilpistyvät ohjeen puutteeseen, mutta tässä tapauksessa ohjekin olisi jo olemassa. Tarvitsisin ainakin 5 mm puikot, mielellään 5,5 mm, mutten millään viitsisi ostaa puikkoja, joita en todennäköisesti myöhemmin tarvitse enää tämän projektin jälkeen. Minulle 4 mm puikot ovat paksut ja sitä paksumpia en tarvitse juuri koskaan. En oikeastaan edes katso niin paksuja lankoja, että tarvitsisin 5 mm tai sitä paksumpia puikkoja.

Toinen mallitilkkuilun syy on Coastal Knits, jonka suunnittelua ja kirjoittamista olen seurannut Never Not Knitting podcastissä ja -blogissa. Kirjassa on useampia malleja, jotka kolahtavat ja lujaa, mutta inhoan nettitilauksia, varsinkin ulkomailta. Olen murehtija- ja stressaajatyyppiä ja saan kohtuuttomasti turhaa stressiä aikaan tilaamalla jotain. Olin jo päättänyt unohtaa koko kirjan, kun kuulin, että Lumoavaan lankaan on tilattu erä Coastal Knitsiä. Aloin heti laskemaan, että voiko Bayside pulloverin neuloa pienemmässä koossa BC Garnin Allinosta ja miettimään missä langassa Rocky coast olisi parhaimmillaan. Kun en saanut yöllä unta, nousin neulomaan Dropsin Limasta mallitilkkua keskellä yötä. Kuinka pöpinä pitää olla villatakkiohjeeseen, että nousee keskellä yötä mallitilkkuamaan? Toisaalta, kun ei ole kovasti kuumetta, muttei jaksa pariin viikkoon käydä missään eikä tehdä mitään, niin kummasti ei enää uni maita kunnolla. Tarvitsen selvästi sijaissairastajan varsinkin, kun minun pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroitani muuttoa varten.

Ulla 3/11

2011-10-23T22:38:00.000+03:00

Uusi Ulla on ilmestynyt. Kansikuvana on Raikun upeat sukat ja on minullakin on siellä ohje.

Välietappeja

2011-10-22T14:44:00.000+03:00

Joskus neulominen on äärettömän tylsää, eikä tunnu edistyvän lainkaan. Dahlia-villatakin kohdalla olen ratkaissut ongelman sillä, että laitan 20 kerroksen välein lukittavan silmukkamerkin, joista sitten huomaa, että neule edistyy. Vaikka muuten käytän ihania käsintehtyjä kerrosmerkkejä, niin kymmenet helisevät merkit eivät ole kivoja samassa neuleessa. Niihin palaa käpy, mutta kaikelle on paikkansa ja tylsät, kevyet muovimerkit ovat lunastaneet paikkansa käsityötarvikkeitteni joukossa. Dahlia edistyy merkeistä päätellen hyvin, mutta lisäsin alaselkään lisää pituutta ja jouduin ostamaan eilen kaksi kerää lisää lankaa, jotta saan eteen tarpeeksi pituutta. En jaksa enää purkaa alaselkää, sillä olen jo ommellut sen kiinni pitsipaneliin. Toivottavasti pituutta ei nyt tule liikaa joka suuntaan, sillä lopputulokseksi en halua peittoa, jossa on hihat.

Kiitos kaikista myötätuntoisista kommenteista! Pitäkää peukkuja, ettei epämiellyttävä tunne korvissani kehity korvatulehdukseksi. Mä olen jo ihan täynnä tätä sairastamista.

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

2011-10-18T16:14:00.000+03:00

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.

Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.

Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.

Kuumetta, räkää ja sukkaa.

2011-10-13T16:35:00.000+03:00

Jos alla oleva teksti ei ole millään tavalla järjellistä, niin saatte vapaasti syyttää allekirjoittanutta vaivaava kuumetautia.

Kipeänähän saa aloittaa uusia projekteja ihan huvikseen, vaikka edellisiäkin on kesken, vai mitä? Väsyin toivottomalta tuntuneeseen Dahlian hihaan, mutta palaan siihen kyllä pian taas. Sillä välin nappasin uusimman sukkakirjani ja lähimmän kirjavan sukkalankakerän. Sekä Wendy Johnsonin -kirjan että Nauravan lampaan Juulibugin hankin edullisesti Portissa viime kuussa. Koska kirjan edellinen omistaja ei saanut aikaiseksi neuloa kirjasta mitään, niin asia piti kiireesti korjata. Sukka on liian pitkä, mutta koska en ole vihreän ystävä, se ei haittaa. Koko menee herkästi pieleen kärjestä aloitetuissa sukissa ja koko on tässäkin vissin lähemmän 39/40 vaikka pyrin langan takia noin 36/37 -koon sukkiin. Juulibugi on 65 gramman vyyhdeillä ja se riittää kyllä hyvin koon 36 sukkiin, mutta isommissa joutuu tekemään lyhyemmän varren. Väri ei ole edukseen kuvassa. Kamera korostaa kontrasteja. Pidän kauheasti tästä Nauravan lampaan Juulibugista ja ostin väristä huolimatta, koska se on mukavaa neulottavaa. Haaveilen punaisesta vyyhdistä, mutta sellaisia ei taida nyt mistään saada. En ole vielä kärjestä aloitettavien sukkien kannattajaksi käännytetty, mutta haluaisin kovasti Wendyn toisenkin sukkakirjan Toe-Up Socks for Every Body.

Olen kerta toisensa jälkeen kuullut sanottavan, ettei Judy's Magic Cast On -metodia pysty tekemään sukkapuikoilla, mutta minä olen tehnyt niin useamman kerran, enkä kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Ensimmäisen Van Dyke -sukan kohdalla tajusin, että en ehkä tee sitä aivan samalla tavalla kuin muut. Minä nimittäin venytän silmukoita hiukan, jotta ne on helpompi neuloa. Kuvassa on ohutta sukkalankaa 2,25 mm sukkapuikoilla ja tuosta lähtee toinen sukka neuloontumaan.

Olisi kauhean ihanaa, ettei tietäisi mitään mistään hienouksista. Ei kärsisi pakonomaisesta tarpeesta saada eebenpuiset tai neliskanttiset sukkapuikot, tai tilailisi puikkoja toiselta puolelta maapalloa. En voinut vastustaa kiusausta ja tilasin ChiaoGoon teräksiset 2,5 mm pitsipyöröpuikot ja 2,25 mm sukkapuikot tällä kertaa Handsome fibersilta Etsystä ja nekin tulivat tasan viikossa. Ei siis mitään valittamista tässäkään myyjässä. Grandma's Hand Knitting nosti postikuluja joten päädyin kokeilemaan tosita myyjää, mutta postikulut ovat palautteen vuoksi taas kohtuulliset sielläkin. Suosittelen molempia. Aloitan varmaan kohta taas uuden sukkaprojektin, jotta voin kokeilla uusia sukkapuikkojani. En ole neulonut vuosiin metallisilla, mutta innostuin näistä siksi, että ne ovat 15 cm pitkät eli sitä lyhyempää mallia. Pidemmät 20 senttiset ovat hankalammat ja pituutta tarvitsee vain paksuissa puikoissa. Ohuita sukkalankoja neuloessa 15 senttiset ovat kätevämmät. Kerron sukkapuikoista lisää, kun olen niillä neulonut. Pyöröistä kirjoittelin jo aiemmin ja olen aivan myyty. Nää on parhaat ikinä ja ovat suht edullisiakin.

Hihaa ja värttinöintiä

2011-10-10T15:15:00.001+03:00

En ole esitellyt juuri mitään neuleita lähipäivinä, sillä olen neulonut ja purkanut ja neulonut pääsemättä yhtään eteenpäin. Dahlia Cardigan -ohjeessa on hirveän kapeat hihat. Minun käteni eivät olisi sellaisiin mahtuneet, joten piti improvisoida. En ole vuosiin neulonut hihoja ja sanomattakin on selvää, ettei se ole niin yksinkertaista, kun voisi luulla. Ensimmäinen hiha on melkein suora putki ja ranteen kohdalta kauhean leveä ja olkavarren kohdalta ehkä liiankin istuva. Ajattelin, että neulon toisen hihan paremmin ja siitten purkaisin, mutta tämä toinen hiha on nyt ainakin seitsemän kertaa purettu ja aina vaan mättää. Ehkä minun täytyy seuraavaksi mittailla ja laskea ja rakentaa hiha matemaattisin keinoin, kun nämä kokeilut eivät tuota tulosta. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut. Kavennusten laskemisen helpottamiseksi ostin Cloverin lukittavia silmukkamerkkejä. Olen ajatellut etten tarvitse sellaisia, sillä minulla on runsaasti pikkusiskoni tekemiä ihania merkkejä, mutta hihassa kymmenkunta helisevää merkkiä käy hermoille. Kaikelle on paikkansa.

Päätin kerrata ne vanhat ensimmäiset kehräysyritykset. Säikeet olivat paksuja ja ohuita ja möykkyisiä ja ylikierteisiä, joten päätin kokeilla kertaamista kaksi- ja kolmisäikeiseksi ja Navajo-kertausta myös. Kyllähän se langalta näyttää, mutta käyttökelpoisuus on kyllä ihan kyseen alainen asia. Kammattu, sadan gramman topsi on kotimaista Villa Laurilan -tilan villaa. Kotimaista, mutta ilmeisesti ei pelkkää suomenlammasta, kun sitä ei suomenlampaana myyty.

Suomenlammasta minulla on nytkin värttinällä. Harmaan topsin sain Portissa Tuulian värttinäkehruupajassa. Se on ihanan helppoa kehrättävää ja kehräämienn on alkanut sujua. Möykkyjä ei enää juurikaan ole mukana.

Kädentaitomessut 2011

2011-10-09T13:20:00.002+03:00

Olen odottantu jo jonkin aikaa Kädentaitomessuja ja suuntasinkin lauantaina heti aamusta Oulu-halliin ja viihdyin viimeiseen kuulutukseen asti. Mukaan tarttui harvinaisen vähän lankaa, mutta muuta senkin edestä. Olin etukäteen tilannut HjerteGarnin Alpaca Silk -alpakka-merino-silkkisekoitetta. Olen neulonut useamman huivin tästä langasta ja kun lanka oli mahdollista saada Tapion kaupasta messuille ilman toimituskuluja, tartuin tilaisuuteen. Käsityökauppa Ilosta ostin kerän merinoa kehrättäväksi, huivineulan ja Viking of Norwayn Vilmaa, koska minulta on kyselty miten se ja Ville kestävät käytössä. Lukijat, mikä ihana tekosyy. Merinovillaa oli kaksi 50 gramman pussia. Toisessa on luumunväristä ja toisessa luumua, sinistä ja vaaleaa violettia. Ajattelin, että kehrään toisen säikeen luumua ja toisen sekoitan jotenkin toisista. Ensin opettelen kyllä kunnolla kehräämään ja sitten vasta ährään värisekoitusta. Lennun pajasta ostin myös huivineulan ja sain pinssin ja postikortin. Lennulla oli mukanaan Kromskin Fantasia -rukki ja koepolkaisin sitä päivän lopuksi. Kukkarokaupasta ostin ihanan käsilaukun/olkalaukun ja Savi-Jontusta lampaan.

Päivän tavoitteena oli löytää huivineula. Minulla ei ole yhtään ollut, enkä ole nähnyt mieleistäni. Lennulla oli monenlaisia ja valitsin kauniin, intialaisen, surina-puisen huivineulan, jossa on punainen kehä ja musta neula. Tykästyin siihen kauheasti. Surina on kevyttä ja kovaa. Itseasiassa niin kehyttä, että sitä epäilee vähän muoviksi. Kehän ja neulan yhdistelmä pysyy liukkaammassakin pitsihuivissa. Pelkkä neula pysyy hyvin villassa tai ei-pitsisessä huivissa. Käsityökauppa Ilosta ostin KnitPron huivineulan ja se sopii Daybreak-huiviini kuin nenä päähän ja pysyy paikallaan hienosti. Huivineula on samaa liimapuuta kuin KnitPron Symfonie puikot. Huivineulat ovat todella käteviä ja näitä voisi sortua vaikka keräilemään. En tietysti käytä molempia yhtaikaa ja surina-puinen jättää kauniin KnitPron aivan varjoonsa.

Luin etukäteen näytteilleasettajalistaa ja bongasin sieltä Savi-Jontun. Päätin heti, että ostan messuilta lampaan. Sain lahjaksi yhden pienen talvella pienen, valkean kynttilänsammutinlampaan ja rakastuin siihen aivan mahdottomasti. Lammas tarkkailee kirjoituspöydälläni elämääni ja on ollut kaverin tarpeessa. Ostin messuilta harmaan lampaan kaveriksi. Värin valinta oli vaikea, mutta aion keräillä näistä lauman vähitellen, joten värillä ei ollut kauheasti väliäkään. Lampaiden seurana söpöilee myös alpakkapilli, jonka olen myös saanut lahjaksi. Näitä kuulemma saa Torinrannasta, mutten tarkalleen muista enää mistä, kun en ole itse käynyt. En ole heppatyttövaiheen jälkeen ollut erityisemmin höpönä koriste-esineisiin, mutta nämä savieläimet ovat kertakaikkisen hellyyttäviä ja teemakin on kuitupitoinen.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos kaikille ihanille neulojille, joita tapasin. :D Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, etten ensimmäsellä kierroksella huomannut Alice A:n osastoa. Olisin jättänyt kassin ostamatta ja maksanut osan ostoksista kortilla ja ostanut puisen, käsintehdyn, kotimaisen neuleharpun ja nyörihaarukan. Löysin ne vasta lopuksi ja ne jäivät tällä kertaa hankkimatta. Seuraavan kerran, kun törmään Alice A:n tuotteisiin niin ostan kyllä molemmat ja jätän vaikka kaikki langat ja tilpehöörit ostamatta. Olin siinä uskossa, ettei sellaisia ole olemassakaan. Toisaalta olen ylpeä siitä, etten sortunut Malabrigoon enkä Manos del Uruguayn lankoihin. En tarvitse lisää sellaisia lankoja, joita en kuitenkaan raaski neuloa. Viimevuotinen Manos Silk Blend on edelleen neulomatta.

Eilinen vedossa messukahvilassa neulominen laukaisi kyteneen flunssan pahasti päälle. Hitusen osasin epäillä sairastumista jo perjantaina, mutta tänään heräsin aivan tukossa ja räkäisenä. Vastahan minä olin flunssassa ennen Porttia. :(

UFO-haaste

2011-10-04T19:13:00.000+03:00

Kuuntelin erästä suosikki neulepodcasteistani ja sain idean. Joku, enää muista kuka, oli käynyt ufoutuneet projektinsa läpi ja miettinyt miksi se jäi kesken. Tavoitteena on vähentää UFOjen määrää tavalla tai toisella.

Kesken jääneet projektini ovat seuraavat:

Leaf lace shawl - Reunakuvio ei toimi, enkä ole keksinyt uutta. Käytin huivin pääkuviona Leaves Dancing -huivin kuviota, mutta reunakuvion suunnittelu on tökkinyt viikkokausia. Lanka on ihanaa ja hyvillä puikoilla on ilo neuloa, mutta pitäisi tietää, mitä neuloa, että projektia voisi jatkaa. Jouluksi olen päättänyt saada tämän valmiiksi.

Flammegarn Socks - Kovan onnen kerästä on valmiina yksi sukka, jonka neulomiseen on mennyt puoli vuotta. Novitan Tico Ticoa olen neulonut aiemmin ongelmitta, mutta tämä kerä vastustaa neulomista. Se menee itsekseen solmuun ja sitten menee helmot ja sukankudin lentää seinään.

Pointelle socks - Sukkien upea kuvio hukkuu Novitan Aloe vera Nalleen ja sukka on hiukan liian suuri. Tämä menee ehkä purkuun.

Pink & purple crochet potholders - Värit eivät sopineet yhteen ja sitten into ei enää riittänytkään, kun sain ostettua lisää paremman väristä lankaa.

Royal Wedding Hyrna - Aloitin innoissani valkoisen kauniin pitsihuivin, mutten pitänytkään sen neulomisesta. En ole koskaan pitänyt tuplalangankierroista ja sitten inspiraatio katosi enkä enää viitsinyt jatkaa neulomista.

Pentagon Pillow Cover - Geometrian tajuni petti pahan kerran. Olen varma, että joku nauroi, ettei viisikulmioista saa mitenkään tasaista pintaa aikaiseksi. Tämä piti siis kantapään kautta opetella.

Pitsiliivi - En saanut aikaiseksi neuloa resoreita, kun olisi pitänyt ensin vähän purkaa mohairia. Sittemmin olen kehittänyt mahdottoman inhon Rose Mohairia kohtaan, enkä ole varma pistäisinkö liiviä päälleni, vaikka sen neuloisinkin valmiiksi. Olkasaumat pitäisi ottaa auki ja purkaa vähän molemmin puolin, jotta kädentiet olisivat sopivan mittaiset ja sitten tarvitsisi vain neuloa resorit kaula-aukkoon ja kädenteihin. En tiedä miten tämän käy. Roskiin se ehkä joutaa.

Palmikkovillapaita - Varmaan kymmenen vuotta kesken ollut sininen miesten palmikkovillapaita on kesken. Into varmaankin lopahti, enkä ole sitä viime aikoina kaivanut esiin.

Jaoin syyt kategorioihin helpommin hahmotettaviksi. Syyt jakautuivat siis seuraavasti.
Lankaongelma 50 %
Ohjeongelma 12,5 %
Ideaongelma 25 %
Inspiraatiovaje 12,5 %

Haastan muutkin neulojat (miksei myös virkkaajat, ristipistoilijat ja muut käsityöharrastajatkin) käymään UFO-laatikkonsa (voi olla myös kori, pussi, kaappi tai missä ikinä ne sitten majailevatkaan) läpi, listaamaan UFOt ja miettimään niiden tilannetta. Ne, jotka eivät ikinä tule valmistumaan joutaa purkaa tai heittää roskiin. Toteuttamiskelpoisia voisi yrittää ottaa takaisin puikoille. Muitakin kategorioita saa keksiä. Puikko-ongelma ja se, että projekti ei enää ole ajankohtainen (neuleelle ei ole enää tarvetta) ovat ainakin mahdollisia kategorioita. Nyt UFO-laatikon kimppuun!

PS. Kommentteihin saa jättää viestin, jotta voin käydä katsomassa millaisia UFO-listoja mulla on.

Toinen palmikkopipomalli

2011-10-03T15:20:00.000+03:00

Lupasin keväällä ystävälleni pipon edellisen seuraksi, mutten halunnut neuloa toista aivan samanlaista. Kirjoittelin edelliseen ohjetta ja olin jo kyllästynyt malliin. Kyllästyn helposti, enkä jaksa toistaa samaa, mutta koska edellinen oli niin kivannäköinen, päätin toistaa samaa teemaa ja tekniikkaa. Valitsin toisen palmikon samoilla silmukkamäärillä, mutta päälaen kuvion päättäminen oli vaikeaa. Halusin jotain, johon kavennukset saa piilotettua, mutta kuitenkin eleetöntä ja pientä, sillä tiheän palmikon seuraksi en halunnut mitään monimutkaista. Nurjien silmukoiden sijoittelu sinne tänne ei ollut vaikeaa, mutta kavennusten sijoittaminen joka kolmannelle riville oli jo haasteellisempaa, mutta piposta tuli istuvat ensimmäisellä yrittämällä enkä viitsinyt enää purkaa, vaikka olenkin päälaen suhteen pikkuisen epävarma.

Projekti: Cable Hat (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 59 cm
Lanka: Sininen Drops Lima
Menekkki: 85 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 3,75 mm 60 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 3,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika kivannäköinen.

Lanka on Dropsin Limaa ja varmasti ihanan lämmin. Tämä sininen on hitusen hankala väri, sillä jossain keinovaloissa se näyttää vaalealta vauvasiniseltä. Toisaalta luonnonvalossa se on kyllä aivan pipon saajan värinen. Limaa oli mukava neuloa ja tästä voisin neuloa jotain muutakin. Lima on pikkuisen karvainen, mutta kuvissa se ei näy, eikä se neulomista haittaa. Palmikot tulevat langassa hienosti esiin ja sehän on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia tällaisessa projektissa.

---------------------------
Lankalaihdutus meni viime kuussakin vähän pieleen. Lankaa kului 600 grammaa ja hieman yli 2 kilometriä. Neuloin kyllä enemmänkin, mutta jouduin myös purkamaan, enkä saanut vielä kaikkea neulomaani lankaa menemään. Neuloin ehkä jonkun 750 grammaa kaikenkaikkiaan. Lisäksi Porttireissulle jäi kilon verran lankaa, mutta valitettavasti myös ostin lankaa ja lisäksi vielä sain lankaa ja vaihdoin lankaan. Hiukan alle puolitoista kiloa kasvoi varastoni ja viikonlopun Kädentaitomessut lisäävät varmasti nekin lankavaraston painoa. Messujen jälkeen on varmaan hyvä taas päättää, että ostan lankaa vain joululahjoihin ja joululahjalangoista on osa jo ostettu, joten ehkä saan loppuvuonna lankavaraston taas kevenemään.

Kiitos kaikille onnitteluista!

ChiaoGoo ja vähän muistakin puikoista

2011-10-02T14:50:00.001+03:00

Lupasin kertoa kokemukseni ChiaoGoon pitsipuikoista. Olen kuullut, että nimi äännetään tshauguu tai jotenkin sinnepäin. En ole opiskellut kiinaa, joten en tiedä. En tiedä paljoakaan myöskään ChiaoGoon muista puikoista, mutta merkillä on bambupuikkoja ja muita teräksisiä puikkoja. Olen nyt toista viikkoa testaillut ja olen aivan ihastuksissani. Tilasin viime kuun puolella ChiaoGoon Red Lace -pitsipyöröjä, kun Addin pitsipyöröjä ei tuntunut saavan mistään välikokoisina. Olen kuullut näistä puikoista paljon hyvää. Knitmore Girls Podcastin Jasmin ja Gigi pitävät näistä kovasti. Niissä on terävät kärjet ja laadukas kaapeli, eikä hintakaan ole kohtuuton. Materiaali on ruostumaton teräs ja näissä puikoissa ei ole juurikaan nikkeliä. En mene lupaamaan, että nikkeliä ei ole lainkaan, sillä näitä ei mainosteta nikkelittöminä, mutta käsitin, ettei näissä olisi nikkeliä. Ehkä joku nikkelille herkkä voisi kokeilla tuleeko näistä oireita ja kertoa sitten, kuinka kävi.

Puikoissa on sopivan terävät kärjet ja kärki on hiukan pidempi kapenevalta osalta kuin pitsi-Addeissa, mutta "tipsit" ovat yhtä pitkät. Puikon kärjet vai miten sitä puikko osaa nyt kutsuisikaan. Puikko ei ole liian liukas vaan pitsi-Addin tahoin hiukan tahmea. Vertaan näitä puikkoja lähimpään vastaavaan tuotteeseen eli Addin pitsipyöröihin, jotka ovat pitkään olleet suosikkipuikkoni. En itse kärsi pitsi-Addien "hajuongelmasta", mutta uskon, ettei näissä samanlaista ongelmaa ole, sillä materiaali on aivan eri. Yhden ainoan kerran ovat Addin pitsipyöröt alkaneet käsissäni haista, enkä ole koskaan havainnut niiden tai käsien värjääntyvän neuloessa. Puikossa lukee ChiaoGoo ja puikon koko esim. "2 (2,75 mm)" eli molemmat kokoluokitukset. En osaa sanoa säilyykö teksti pitkään, mutta se vaikuttaa pitkäikäisemmältä kuin KnitPron teksti ja on helpommin luettava kuin Addin kaapeliin merkitty teksti. Puikko-osa vaihtuu kaapeliin sileästi ja silmukat liukuvat hyvin kohdan yli.

Oletko koskaan rittänyt saada pyöröpuikkoja asettumaan nätisti vierekkäin? Ei ole helppoa ei. Varsinkaan, kun Knit Pron tipsi ei paina juuri mitään ja sen kaapeli pyrkii palaamaan lenkeille. Toisaalta Addin pitsipyöröt eivät tottele paljonkaan paremmin. ChiaoGoon kaapeli on toista maata. Se ei "muista" lenkkejä, joilla se on ollut. Kun puikon ottaa pakkausessa se oikenee saman tien, eikä pyri lenkeille. Kaapeli on nylonilla päällystettyä teräsvaijeria. Se on sopivan liukas ja hyvin sileä. Teräsvaijeri kuulostaa kankealta, mutta se on ehdottomasti paras kaapeli, johon olen koskaan törmännyt. Kaapeli notkea ja "tottelee", eikä sen kanssa tarvitse "venkoilla" ja "riidellä". Olen kuullut, että kaapeli ei olisi magic loop -tekniikassa parhaimmillaan, mutten huomannut suurtakaan eroa muihin hyvinä pidettyihin puikkoihin. Pidän enemmän näillä looppaamisesta kuin Knit Prolla.

Puikot ylhäältä alas: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm; Addi Lace 2,5 mm ja Knit Pro Symfonie 2,5 mm. Isompi kuva.

Tilasin puikot Etsystä ja en voi muuta kuin suositella Grandma's Hand Knitting -myyjää. Hinta oli aivan kohtuullinen ja toimitus USA:sta kesti vain viikon. Täytyy vain olla tarkkana, että tilaa oikean tuotteen. Red Lace on eri puikko kuin pelkkä Red ja eri pituuksia on uusia. Red-puikot ovat käsittääkseni tylpemmät kuin Red Lace -puikot ja niissä on tipsin päässä ennen kaapelia mutka, josta en usko pitäväni.

Kaiken kaikkiaan ainoat negatiiviset puolet ChiaoGoon Red Lace puikoissa ovat se, ettei niillä ole jälleenmyyjiä lähempänä ja se, ettei kokoa 3 mm ole olemassa. Se ei kuulu amerikkalaisten käyttämään puikkokokosysteemiin, mutta asiasta voi varmaan valitella valmistajalle ja ehkä niitäkin joskus alkavat sitten valmistamaan. Minua harmittaa, etten tilannut enempää, mutta aion jossain vaiheessa tilata lisää näitä puikkoja ja kokeilla teräksisiä sukkapuikkoja sillä nekin ovat 15 senttisiä. Pidän kovasti lyhyemmistä sukkapuikoista.

Jos pidät Addin pitsipuikoista, niin varmasti pidät myös näistä, mutta jos omistaisin kaikki koot pitsi-Addeja, en lähtisi näitä kokeilemaan, etten joutuisi vaihtamaan koko puikkoarsenaaliani. Annan viisi tähteä ja pistän molemmat peukut pystyyn. :)

Edit: Hei kun pääsin julistamasta, ettei ChiaoGoon puikkoja saa mistään läheltä, niin sain tietää, että ne kuuluvat saksalaisen Die Wollboxin valikoimiin, mutta en ole tilannut sieltä, enkä osaa siitä muuta sanoa.

Valmis!

2011-09-29T17:33:00.000+03:00

Valmis, mutta mihin? Se jää nähtäväksi. Vuosia siihen meni ja välillä oli vaikeaa, mutta kaikenkaikkiaan tykkäsin. Olen oikealla alalla, mutta työllistyminen on epävarmaa ja siksi tämä päivä ei tunnu iloiselta. Toisaalta muutkin ovat valmistumisesta selvinneet. Kai minäkin jotenkin pärjään.

Ensimmäist käsinkehrätyt langat

2011-09-28T15:15:00.000+03:00

Olen varmaan joskus ohimennen maininnut kärsiväni rukkikuumeesta. Sain tartunnan reilua viikkoa vajaat kaksi vuotta sitten. Näin ensimmäistä kertaa modernin rukin Kädentaitomessuilla ja se jäi kaihertamaan mieltä. Siinä oli sitä jotain. Kesällä 2010 ostin värttinän ja opettelin Youtube-videoiden avulle kehräämistä sillä. No se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Puristin villaa liikaa eikä siitä tullut juuri muuta kuin jännityspäänsärkykierre migreenikohtauksilla höystettynä.

Porttiin ilmoittauduin Tuulian värttinäkehruupajaan, vaikka hinta kirpaisikin, mutta se oli kyllä jopa pennin väärti. Saimme neljää sorttia villaa ja värttinät sekä tietysti opetuksen. Sunnuntai-aamu meni aivan hujauksessa, kun aloittelimme uutta harrastusta. Kehruu alkoi sujumaan, kun uskalsin lopettaa villan puristamisen ja sain äkkiä aikaan yllättävän tasapaksun säikeen valkeasta BFL-villasta. Noin 40 gramman pikkuvyyhdissä on noin 75 metriä aivan käyttökelpoista lankaa. Parissa kohdassa on isompi möykky ja ylikierteistä siansikkaraa on vain yksi nyppylä. Huikeaa ja yllättävän nopeaa.

Portin loppupuolella uskaltauduin kokeilemaan rukkeja. Sunnuntai oli jo iltapäivän puolella ja rukit uhkasivat jäädä testaamatta ujosteluni vuoksi ja sehän olisi ollut harvinaisen tyhmää. Kokeilen ensimmäiseksi kehrätä Tuulian Schacht Matchlessillä. Se oli pelottavaa ja jännittävää. En tietenkään osannut polkea ja Matchless tuntui hirvittävän raskaalta ja sen liikkeelle saaminen oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei ole kehräämiseen näppituntumaa ja käteni olivat auttamattomasti liian hitaat. Toisin sanoen meillä ei ollenkaan synkannut, mutta sain säikeen aikaiseksi BFL-Mohair-sekoitteesta. Noin 20 gramman pikkuvyyhdissä on 16 metriä ei niin käyttökelpoista lankaa, mutta tämä onkin säilyttämisen arvoinen. Voin sitten joskus verrata, että taitoni ovat selvästi kehittyneet. Koepoljin myös muut paikalla olleet rukit, Majacraft Little Gem II, Louet Victoria ja Louet S10 ja yllätyksekseni pidin kaikkein eniten pienestä Majacraftin matkarukista. Sitä oli ihanan helppo polkea, eikä se muiden väitteistä huolimatta laukannut karkuun polkiessa. Se oli ihana.

Lietsoin siis antaumuksella rukkikuumettani. Jatkoa seuraa.

PS. Palaan kyllä siihen puikkoasiaan, jos joku siellä malttamattomana odottaa.

Portti 2011

2011-09-27T17:00:00.000+03:00

Portti 2011 sulkeutui sunnuntaina illan edellä. Se oli kuin toisesta ulottuvuudesta, mahdollisimman kaukana arjen murheista. Aika siellä meni huikealla vauhdilla ja se kaikki oli ohi aivan liian äkkiä, enkä mitenkään pysty lukijoilleni välittämään sitä kaikkea, mutta pienen kurkistuksen voin antaa.

Etukäteen moni kysyi minulta, että ollaanko siellä hiljaa. Hiljaista ei kyllä ollut, vaan kaikkea muuta, mitä nyt voi odottaakkin, kun melkein neljäkymmentä naista saapuu samaan tilaan neulomaan, kehräämään ja jakamaan kokemuksensa neulomisen saralta. Minua jännitti aivan tolkuttomasti, enkä oikein osannut ängetä itseäni ventovieraiden ihmisten seuraan, mikä tietysti oli iso virhe. Vietin aivan liikaa aikaa tutumpien ihmisten seurassa. Seurasin varsinkin kehräämistä hyvin läheltä ihailevin silmin. Onneksi sentään tutustuin muutamaan ihan uuteen ihmiseen.

Tarjolla oli lankaa aivan liikaa sekä myynitosastolla, että kirppispöydissä. Mieleni olisi tehnyt Manosin silkkivillaa, mutten kuitenkaan raaski neuloa mitään niin ihanasta langasta, joten en niihin sitten sortunut. Ihanuuksia olivat paikalle tuoneet Lumoava lanka, Käsityökauppa Ilo, Lennun paja ja Louhittaren luola. Lisäksi kirppispöytä notkui lankapusseja ja joukossa oli ihanuuksia Wollmeisesta lähtien, mutten raaskinut paljon mitään ostaa, kun rahat melkein kaikki tuolla ylhäällä. Lahjoituspöydästä en onneksi ottanut mitään. Kilon verran kamalimpia lankojani lähti uusiin koteihin ja siitä olen erityisen tyytyväinen.

Puitteet olivat mahtavat ja ruoka järjettömän hyvää. Emme ihan kehdanneet mennä mankumaan reseptejä keittiöstä, mutta mieli teki. Varsinkin salaatit olivat herkullisia, mutta ei muussakaan tarjonnassa ollut valittamista. Ainoastaan ylimmän kuvan suuren tilan keskeneräinen lattia vähän harmitti. Jouduimme olemaan paljon kengät jalassa, vaikka sukkateemaan liittyen olisi ollut mahtavaa sipsuttaa hienoissa villasukissa. Nukkua en juuri malttanut, vaikkei majoitustiloissakaan ollut mitään vikaa. Olin niin täpinöissäni, etten saanut oikein unta ja aamulla meinasin pompata ennen seitsemää ylös. Seuraavan kerran menen viimeisten joukossa nukkumaan, kun en kuitenkaan nukahdan järkevään aikaan. Normaalit rauhoittumisrutiinit jäävät väkisin välistä ja nukkumaan meno ei sitten luonnostu.

Reissu oli joka pennin väärti ja seuraavalla kerralla en harkitse hetkeäkään lähtemistä. Niitä rahoja en laske, sillä sain kyllä niille vastinetta. Jos vain olen edelleen kohtuullisella etäisyydellä Utajärvestä seuraavan kerran, niin olen ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.

Suunnaton kiitos portinvartijoille!

Paluu kurjaan arkeen

2011-09-26T17:50:00.002+03:00

Selvisin Portti 2011 -reissulta, enkä edes tuonut takaisin enempää lankaa, kun minulla oli lähtiessäni. Mission accomplished. En jaksa kovasti vielä kirjoittaa, mutta esittelen saaliini. Ehkä huomenissa kerron lisää. Yllä kuva sievästä yllätyspussista, jonka valitsin. Saimme sen lisäksi napin, sukkareseptin ja Paavo-puikkomitan sekä karkkia. Karkit toki menivät jo aikaa sitten, eivätkä kerinneet mihinkään kuviin. Puikkomittaa vaihdoin kahdesti, jotta sain mieleisen, mutta sain kuin sainkin ihanan värisen.

Lankasaalis näyttää tältä. Vikingin Villen voitin arvonnassa. Heritage Silkin olin jo etukäteen päättänyt ostaa. Mahtavan värinen. Filigran-huivilanka huusi koko myyntitilan läpi, että haluaa mukaan. Juulibugin, Handun ja Trekking Pro Naturan sain vaihtamalla. Trekkingin taidan viedä äidilleni, kun hän tykästyi lankaan niin.

Wendy D. Johnsonin Socks from the Toe-up tarttui kirppispöydästä edullisesti ja sitä olen hinkunut jo jonkin aikaa. Tuulialta ostin herkullisen värisen BFL-silkkisekoitteen ja värttinäkehruupajasta sain neljää sorttia kehruuvillaa ja värttinän. Kehruista kerron vielä erikseen lisää, kunhan ensin harrastan kertausta ja vyyhteämistä. Voitimme tietokilpailuosuuden ja palkintoni taidan antaa joululahjaksi hänelle myös, sillä se oli aika hyödyllinen juttu, mutta sitä en nyt kuvannut. Nyt jatkan toipumista.

Kohti Porttia

2011-09-23T15:15:00.000+03:00

Huomenna se alkaa! Pieni paniikki on iskemässä päälle, mutta kyllä tästä selviän. Pakkauslista on tekemättä ja epäilen unohtavani jotain, mutta katsotaan nyt miten käy. Kyllähän sitä yhdestä viikonlopusta selviää aika vähällä.

Näillä näkymin otan Dahlian mukaan ja neulon siihen hihaa tai hihoja. Riippuen tietysti siitä miten paljon siellä ehtii neulomaan. Selkä on saumojen ompelua vaille valmis ja neuloin kädenteiden ohi sen verran, kun lankakerää riitti ja avasin toisen kädentien illalla. Olen toistaiseksi vielä kovasti innoissani ja näyttää siltä, että tästä ryppykasasta tulee ihan oikeasti villatakki. Jännittävää. Toiseksi mukaan lähtee hyshys-neule, mutten ole varma otanko vielä mukaan sukankutimen, kun Portin teemana on sukat. Minulla ei ole puikoilla yhtään mielekästä sukankudinta, mutta äkkihän sitä luo silmukat johonkin. Puikoissa nimittäin kyllä löytyy.

Lopuksi eilen saapunut yllätys. Ratkesin viime viikon torstaina tilaamaan ChiaoGoon Red Lace -pitsipyöröjä, kun sain PayPalin toimimaan. En edelleenkään saa rahaa siirtymään PP-tililleni, mutta kortilta voi näemmä veloittaa ostokset liiankin helposti. Olin varautunut odottamaan puikkojani pari kolme viikkoa, mutta ne tupsahtivat viikossa postilaatikkoon eli 5 arkipäivää siihen meni. Huikeaa. Olen odottanut ihan joskus kotimaankin tilauksia yhtä kauan. Nyt ainoastaan harmittaa se, etten tilannut enempää. Puikot vaikuttavat ihanilta, mutta kirjoittelen näistä arviota Portin jälkeen, kun olen testannut niitä enemmän. Nämä saattavat lyödä suuren suosikkini, Addin pitsipyöröt.

Flunssaa

2011-09-21T11:30:00.002+03:00

Onko pakko pakko pakko flunssaa sairastaa? Mun pitäisi kansittaa gradu ja kuvata ja blogata valmiit sukat ja viimeistellä, kuvata ja blogata palmikkopipo ja valmistautua Porttiin, mutten jaksa oikein mitään. Paitsi tietysti into pinkeänä neuloa Dahliaani, joka ainakin toistaiseksi edistyy ihan kivasti. Nyt puikoilla olevat suikaleet ovat sopivan yksinkertaisia flunssaisen neulottaviksi.

Pitsipaneli valmistui yhdessä hujauksessa. Päätin ottaa riskin ja siirtää Utunan Uhtun KnitPro-puikolle ja ottaa siitä Pitsi-Addit tähän projektiin. Pitsipaneli oli valmistuttuaan sen verran epäilyttävä ryppykasa, että päätin sen pingottaa ja siitä tuli aikalailla sopivan kokoinen. Kevyesti pingotettuun on varmasti mukavampi ommella osia kiinni. Aloittelin sen ylä- ja alapuolelle tulevia suikaleita, jotka onneksi mahtuvat kivasti 20-senttisille ruusupuisille sukkapuikoilleni. Jos neulon hihatkin sukkapuikoilla, jää pyöröpuikkohommiksi lähinnä etuliepukkeet. Onneksi ostin kolme ylimääräistä kerää, niin voi huoletta tehdä vähän pidemmän kuin ohjeessa.

Lankaluolan loppuunmyynnistä saapui lankaa hyshys-neuleeseen, joten niitä en näytä, mutta kerien seurana oli yksi kammattu merino-letti käsinvärjättyä kehruuvillaa. Se jotenkin vahingossa tuli mukaan. Ihan vielä en ole rukkia tilannut, mutta palaan asiaan vielä. Postinkantaja oli runnonut paketin laatikkoon ja en ole ihan varma ollako siitä hyvillään vai pahoillaan. En joutunut hakemaan lankojani postista, jonne en millään olisi nyt jaksanut polkea, mutta toisaalta mitäs sitten, jos tilaan jotain rikki menevää, jota en halua runnottavan.

PS. Uusi Knitty on ilmestynyt. Tämä on syksyn toinen numero Deep Fall 2011. Paper moon -sukat juttelevat aika paljon, mutten nyt mitenkään ehdi aloittelemaan sukkia. Muut ohjeet eivät onneksi huutele kovin kovaa, ainakaan vielä.

Puikkomurheita

2011-09-18T14:44:00.002+03:00

En malttanut odottaa vaan otin ihanat ruusupuiset sukkikseni esiin ja aloitin Dahlian pitsiä. Nyt alkaisi tarvita niitä pyöröjä, mutten ole vielä ratkaissut ongelmaani. Uskallanko vaihtaa hyshys-neuleen Utunan Uhtusta KnitPro-puikolle vai joudunko ostamaan toiset Pitsi-Addit. Kyselin Ravelryssa olisiko Addin bambut yhtä tahmeita kuin Pitsi-Addit, mutta ne ovat kuulemma liukkaampia. Taidan tehdä tästä asiasta itse itselleni vaikean. Olisi varmaan vaan helpompi ostaa ne toiset 2,5 mm Pitsi-Addit ja päättää olla tiukkana, etten jatkossa osta lisää puikkoja vain saadakseni useampia projekteja yhtaikaa puikoille. Nuo Susanne's ruusupuupuikot ovat juuri sellaiset ihanan tahmeat, joilla liukas lanka tottelee nätisti eikä karkaa. Niitä on olemassa pyöröpuikkoina, mutta ei ilmeisesti 2,5-millisinä. Hankalaa.

Päällystin kalenterini paremmin elämääni sopivaksi. Muovikansien ja kalenterin väliin oli helppo pujottaa pari sopivaa palaa paperia.

Mallitilkkua kerakseen

2011-09-17T18:00:00.003+03:00

Päätin neuloa mallitilkun ja kokeilla eri puikkokokoja ja sitten testata, miten alpakka käyttäytyy, kun sen kastelee. Kun kerran jotain tekee niin tekee sitten kunnolla, mutta en kyllä etukäteen suunnitellut ihan koko kerää neuloa. Olen neulonut aiemmin Dropsin Alpacasta pitsihuiveja paksummilla Pitsi-Addi-puikoilla ongelmitta, mutta villatakki on ihan eri asia kuin pitsihuivi ja sellaisessa alpakka venähtää reilusti, mikä on tietysti huivissa toivottava ominaisuus, mutta villatakissa ei. Aloitin puikkokokeilut puisilla 2,5 mm KnitPro-puikoilla ja jälki oli kamalaa. En muista koskaan neuloneeni niin epätasaista. Vaihdoin sitten 2,75 mm ja vielä 3 mm puikkoihin, mutta epätasaisuus oli ja pysyi.

Alpakka on hiukan liukasta ja toimii parhaiten hiukan tahmealla Pitsi-Addilla, mutta nepä ovat projekteissa kiinni. Kolmemillisillä on Dropsin Baby Alpaca Silkiä ja 2,5-millisillä on Utunan Uhtua, jotka molemmat ovat hyshys-neuleita. Baby Alpaca Silk on melkein valmis, mutta Uhtu on puikoilla vielä pidempään. Kolmemilliset Pitsi-Addit kiskaisin kylmästi irti, sillä projektia pitää muuttaa ja joudun joka tapauksessa purkamaan. Neuloin sitten niillä pätkän mallitilkkua. Ongelma poistui välittömästi, mulla tiheys oli hitusen liian löysää. Uhtu ei ole vielä niin pitkällä, etteikö puikolle mahtuisi, niin neuloin viimeisen pätkän 2,5-millisillä Pitsi-Addeilla huivikaapelilla. Se oli hiukan hankalaa, mutta onnistui ja lopputulos on se, että voisin pitsiosan tehdä Dahliastani kolmemillisillä, jotta pitsi olisi parhaimmillaan, mutta muuten tarvitsisin 2,5 mm puikot. Tiheydet muuttuivat hiukan pesussa väljemmiksi, mutta mistään lörpsähtämisestä ei voi puhua.

Olen yrittänyt rajoittaa projektieni määrää sillä, että samoja puikkoja ei ole useampia. Omistan kyllä samankokoisia pyöröjä niin, että toiset ovat KnitProt ja toiset Pitsi-Addit, sillä kaikki langat eivät ole parhaimmillaan kaikilla puikoilla, mutta periaatteessa en haluaisi ostaa toisia 2,5 mm pitsipyöröjä, vaikka niitä kaipaan jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä, että joka toinen projektisuunnitelma kaatuu siihen, että juuri ne puikot ovat jossain kiinni. Itseasiassa tarvitsisin välikoon pitsipuikkoja, sillä joka projektiin ei ihan välttämättä tarvitsisi juuri 2,5 mm puikkoja vaan 2,75 kävisi oikein hyvin. Varmaan sekä Dahlia Cardiganin että Utunan Uhtusta meneillään olevan hyshys-neuleen voisi tehdä 2,75 mm, mutta kun niitä ei tunnu saavan mistään. Ostaisin heti 2,25 mm, 2,75 mm ja 3,25 mm pitsipyöröt, jos sellaiset jostain saisin.

Kohta varmaan repeän, pistän PayPalin toimimaan ja tilaan välikokoiset ChiaoGoon pitsipyöröt, mutta niitä ei nyt tähän hätään ole eikä tule. Noita ChiaoGoon teräksisiä kehutaan paljon ja eivät ne tuolta tilattuina tulisi juuri KnitProta kalliimmaksi, kun tilaa useammat. Joku tietysti sieltä nyt huutelee, että osta metalliset KnitProt, mutten ole niistä yhtään innostunut. Niissä ei ole tarpeeksi terävät kärjet, enkä muutenkaan ole innostunut nikkelipuikoista. Juu Pitsi-Addeissakin on nikkeliä, mutta ne eivät ole nikkelipinnoitetut puikot. Märrrgh. Olisipa minullakin löysä käsiala ja jos en tietäisi hyvistä puikoista mitään, niin neuloisin Novitan nikkelipuikoilla ihan tyytyväisenä. Tieto lisää tuskaa ja rahanmenoa.

Verenpisaroita

2011-09-16T14:26:00.000+03:00

Harjoittelin vähän afrikkalaisia kukkakuusikulmioita. Tein ensimmäiselle kaverin ja sille pari kaveria ja yhtäkkiä niitä oli jo aika monta ja kaikki ovat erilaisia. Montaakaan en enää uskalla tehdä ennen kuin löydän sen oikean lampun. Nämä ovat Dropsin Safrania ja siksi aika pieniä, vain sellaisia 7,5-senttisiä. Värit tuovat mieleen verenpisarat ja ne ovat nekin hirvittävän herttaisia pikkukukkia, jos en ole varoivainen huomaan kohta, ettei tästä tullutkaan lampinvarjostinta vaan tyynynpäällinen. Peittoon minulla ei onneksi ole lankaa.

Itsensä palkitsemisesta ja hullutuksista

2011-09-15T14:14:00.008+03:00

Olin tiistai-illan Silmukkaseurassa Lumoavassa langassa. Minulta jäi ainakin yksi neuletapaaminen ja yksi kehruutapaaminen välistä, kun pänttäsin pari viikkoa hyvin tiiviisti viimeiseen tenttiini. Sellaiseen kevyeen tuhannen sivun kirjatenttiin, joka sivumennen sanoen meni aivan nappiin ja sain melkein täydet pisteet. Sen oltua ohi perjantaina, stressi laukesi ja syysflunssa iski päälle, enkä jaksanut lauantaina mennä palkitsemaan uurastustani. En olisi mennyt tiistainakaan, mutta joku ketale oli varannut Pitsit puikoille-kirjan, joten se oli pakko palauttaa kirjastoon.

Ostin sitten vähän lankaa. Ennen kuin suuntasin Lumoavaan lankaan, kipaisin Maakariin katsomaan hyshys-lankaa hyshys-projektiin ja ostin yhden kerän ja tilasin vielä illalla sille muutaman kaverin edullisesti Lankaluolan loppuunmyynnistä, mutta siitä lisää joulun jälkeen. Olen kauhean herkkä innostumaan muiden projekteista ja nyt minuun on iskenyt hinku virkata lampunvarjostin ja siihen tarvitsin valkeaa puuvillalankaa. Päätin kuluttaa kesällä Dropsin SuperSalesta ostamani Safranit siihen, sillä niille ei ole nyt kummempaa käyttöä, sillä en uskalla rasittaa ranteitani koukkuamalla. Kahden eri vaaleanpunaisen ja liilan seuraksi sopi luonnonvalkoinen kivasti. Fabelit ostin kaksi sukkia varten. Ehkä neulon Bones-sukat ja toisia en ole vielä päättänyt. Katsotaan. Alpacaa on puoli kiloa ja siitä tulee näillä näkymin Dahlia Cardigan. Tämäkin on näitä muiden inspiroimia juttuja. En yleensä saa aikaiseksi neuloa vaatteita, mutta tämä on tarpeeksi erikoinen, että into pysynee yllä. Mallitilkku on puikoilla, mutten uskalla aloittaa ennen kuin olo paranee. Aika kuluu rattoisasti neuletapaamisissa ja olen iloinen, että menin flunssasta huolimatta. Tapasin uusia ihmisiä ja tuttuja ja ainahan iloinen ja mukava seura päihittää inhottavien kämppisten välttelemisen mennen tullen moneen kertaan.

Eilen aloittelin kuusikulmioiden opettelun. Ensimmäiseen piti tietysti tehdä virhe, joka piti jälkikäteen venkoilla piiloon, mutta on jo siistitty. Nämä ovat aika kivoja ja neljällä eri värillä saa kivasti vaihtelua ja monen monta erilaista. Pääsyin kuusikulmaiseen African floweriin, sillä se on melkoisen viehättävä tapaus ja valitsemissani väreissä niistä tulee verenpisarat (Fuchsia sp.), jonka mukaan tuo Drops Safranin väri on nimetty.

Kuusikulmioista tuli mieleeni, että ihastuin eilen myös toiseen heksagon-juttuun. Tämäkin hullutus on niitä Soilen vaikutteita, eikä tämä valitettavasti ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta. En tuohon Beekeeper's quiltiin ihastunut, kun sen näin, sillä idea on varsin kummallinen. Se on siis täytetyistä kuusikulmioista tehty peitto. Eh? Kuusikulmiot itsessään ovat hirvittävän herttaisia, mutta mielestäni sellainen ei peittona ole kovin viehkeä ajatus. Mutta Ravelryssa näin, että joku oli tehnyt tuolla ohjeella istuintyynyn, siis sellaisen tuolille laitettavan pyllynalusen. Sellaiseenhan tuo on varmasti loistava. Nyt taas harmittaa, ettei PayPal-tililläni ole sentin hyrrää, kun se ei tunnu pelaavan pankin kanssa yhteen ollenkaan. En vaan osaa käyttää. Olen vain reilun neljän euron päässä ihanasta jämälankaprojektista. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Vedän myös toisessakin asiassa pahat puheeni takaisin. En oikein ymmärtänyt pitsin virkkaamista kiven päälle, mutta Strömsössä laittoivat kivivirkkuut verhoklipsuilla ja pöytäliinan reunoihin painoiksi ja sellaisessahan ne ovat omiaan. Olen aina inhonnut niitä kaupan pöytäliinanpainoja ja kivipitsit kyllä pesevät sellaiset kammotukset mennen tullen moneen kertaan. Viikon opetus siis on kaikelle on oma paikkansa.

Afrikkalainen kukkaneliö

2011-09-11T17:00:00.001+03:00

Flunssassa kärsii herkästi kummista ajatuksista ja mieliteoista. Olen kauan ihaillut virkattuja palapeittoja ja Ravelryssa törmäsin kauniiseen kukkaruutuun niin jotenkin sen kokeileminen tuntui hyvältä idealta. Onneksi olen sen verran järjissäni, etten ala virkkaamaan peittoa tuollaisista ruuduista. Matematiikka ei ole vahvin lajini, mutta olen lankoihin liittyvässä matematiikassa edistynyt viime vuosina kovasti. Laskin, että alla olevan kaltaisista ruuduista tehtynä päiväpeittoon tarvitsisi 264 ruutua, joihin menisi noin 5,1 kiloa lankaa. Niissä olisi 2112 langanpäätä ja yhdistämisestä tulisi varmasti reippaasti lisää langanpäitä ja tietysti painoa. Ruutu on Dropsin Muskatia ja sitä tarvitsisin ainakin 102 kerää, todellisuudessa enemmänkin, sillä en tiedä kuinka paljon yhdistäminen veisi lankaa ja jotain jää väkisinkin yli, kun värejä tarvitsee eri määriä. Sellaiset 102 maksaisivat lähes kolmesataa euroa. SuperSalessakin noin 200 euroa. Se olisi niin järjetön projekti, ettei mitään rajaa, mutta varmasti lankakauppiaan unelmaprojekti. En käsitä, miten ihmiset voivatkaan tehdä niin upeita peittoja.

Sitten näin Harmaata arkea blogissa jotain aivan ihanaa. Olin oman onneni esteenä, kun ajattelin heti, etten voisi tuollaista tehdä. Tuohan ei olisi yhtään mahdoton, sikäli mikäli se ei syty heti palamaan, jos lamppua erehtyy käyttämään. Tuo "Somalia"-malli on neliöksi muutettu versio suositusta African Flower Heksagonista. Se sopisi varmaan hienosti ja olisi aikalailla mun tyylinen ja siitä on myös puolikkaaseen heksikseen ohje. Muskatit olen hankkinut pannulappuja varten, mutta Safrania minulla on kolmea väriä, joille ei ole mitään suunnitelmaa nyt, kun koukkuaminen on ranteiden takia jätettävä vähemmälle. Paljonkohan Safranista tulisi pienempi lappu? Sitten pitäisi vielä kirpparilta löytää sopiva lamppu varjostinkehikkoineen.

PS. Ihan kaikkea en alkaisi virkkaamaan. Katsokaapa tämän blogin yläpalkissa olevaa nallea. O_o

Syksyn uusia projekteja

2011-09-10T13:40:00.000+03:00

Syksy on tuonut mukanaan syysflunssat. Ilmeisesti meikäläiseenkin on iskenut joku tauti. Väsyttää, kolottaa ja kurkkuun hiukan koskee, enkä jaksanut mennä lankakauppaankaan. Mun piti palkita itseni langalla, kun selvisin kunnialla eilisestä tuhannen sivun kirjatentistä. Onneksi olin eilen vielä kunnossa Kaksi viikkoa on mennyt melkein pelkästään pänttämiseen. Viimeinen rutistus, ihan kirjaimellisesti.

Toinen tenttikirjoistani oli lainassa, enkä saanut sitä käsiini, joten oli tyydyttävä digitaaliseen versioon. Itsetuhojärjestelmällä varustettu viisisataasivuinen pdf on kovin epäkäytännöllinen, mutta sellaisen seuraksi piti saada hyvin yksinkertainen neule. Päätin sitten kokeilla uudestaan vahvistettua tomaattikantapäätä. Kaivoin lankalaatikon pohjalta kerän Stepiä ja neuloin perussukkaa. Kantapää onnistui kivasti ja nyt tarvitsisi tehdä toinen. Kärki ei varmaan tule ihan äkkiä valmiiksi sillä kantapään ja kärkikavennuksen väliin mahtuu aika paljon sileää neuletta.

Aloitin viime viikolla älyttömimmän projektin ikinä. Ehkä sen Aeolian Shawlin, joka sivumennen sanoen odottaa edelleen pingottamista, ohella. Kaksimilliset pyöröt ja 1400 metriä seitin ohutta merinosilkkiä. Ohje perustuu Elizabeth Zimmermannin Pi Shawliin, mutta siihen on lisätty pitsikuviot. Ohje on yksi kuudesta Ravelryssa hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistuista. Katsotaan miten tämän pitkän aikavälin projektin kanssa käy.

Aloitin myös Snapdragon Tamin. Cascaden 220 Woolista.

Spey Ribbed Socks

2011-09-05T15:00:00.002+03:00

Vahvistettu tomaattikantapää meni siis pieleen ja piti kehittää jotain muuta. Olin katsellut sillä silmällä Knitting Vintage Socks kirjan Yarrow Ribbed socks -ohjetta, mutta epäilin siinä olevan joustinneuleen toimivuutta. Kolme oikein, 1 nurin, 1 o, 1 n -joustin ei vedä kasaan eikä oikein aja asiaansa, mutta minua kiinnosti suunnattomasti ohjeen tiedoissa mainittu saksalainen kantapää ja ranskalainen kärki. Päätin kokeilla Spey Valley -sukkien (Knitting on the Road -kirjasta) joustinneuletta (2 o, 2 n, 2 o, 1 n), jolla pääsin melko lähelle Yarrow Ribbed sukkien silmukkamäärää. Joustinneuleen raitojen paikkoja ei voinut samalla tavalla vaihtaa, kuten alkuperäisen joustinneuleen, joten neulon yhden kerroksen nurjaa joustinneuleen muuttumiskohtaan. Jos en mainitsisi muutosta, tuskin kukaan huomaisi, että sukissa on väärä joustinneule, sillä visuaalisesti sukat ovat hyvin samanlaiset.

Saksalainen kantapää ei poikkea suuresti ranskalaisesta. Se on lähinnä leveämpi ja istuu ehkä levemmän kantapään vaativiin jalkoihin. Tätä voisi jossain miestensukissa käyttää. Istuvuus on kuitenkin melkolailla samanlainen kuin ranskalaisella kantapäällä, joka on suuri suosikkini. Muokkasin hieman kantalappuakin, sillä pidän vahvistetuista kantapäistä, sillä ne istuvat minusta paremmin ja ovat jotenkin jämäkämpiä. En usko, että vahvistus estää sukkaa kulumasta rikki, sillä ainakaan minun sukkani eivät kulu kantalapusta, vaan päkiän alta. Mutta toisaalta minä en käytä villasukkia kengissä. Silloin kantalappuun ehkä kohdistuisi kulutusta.

Projekti: Spey Ribbed Socks (Ravelry)
Ohje: Yarrow Ribbed Sock by Nancy Bush (Knitting Vintage Socks)
Koko: 39
Lanka: Lilakirjava Garnstudio DROPS Fabel Print
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat sukat.

Kärki oli pettymys. Ohje on kirjoitettu neljällä puikolla neulottavaksi ja minä neulon viidellä puikolla ja kun päätä särki, enkä jaksanut ajatella, miten kavennukset sijoittuvat neljälle puikolle. Päädyin tekemään tavallisen nauhakavennuksen. Mikäli oikein tulkitsin ohjetta se ranskalainen kärki oli tavallisen nauhakavennuksen tapainen, mutta siinä oli kolme niitä "nauhoja" eli kavennusrivillä kaventui kuusi silmukkaa neljän sijasta. En ole aivan varma. Täytyy kokeilla sitä kärkeä joskus toiste.

Onneksi lankaa jäi sen verran vähän, ettei minun tarvitse ostaa yhtä kerää taas lisää, sillä väristys alkoi jo kyllästyttää. Seuraavaksi ehkä ostan oranssipunaista Fabel Printiä, joka on saman tyyppinen kuin tämä väri eli siinä ei ole lainkaan valkoista, mikä tekee useimmista kirjavista Fabeleista ihan hirveän kirjavia. Toisaalta vastaava siniturkoosi viehättäisi myös. Olen jotenkin oppinut tykkäämään hieman turkoosista. En itselläni, mutta joillekin muille se sopii hyvin. Mutta ennen perjantaita en osta mitään, sillä nyt täytyy palata tenttikirjan pariin. Tuhannen sivun kirjatentin päälle voi itsensä palkita langalla. Tällä viikolla on viimeinen rutistus nykyisten opiskelujen osalta ja loppukuusta pitäisi jo valmistua. Kauhistuttaa, mutta pakko se vaan on.

Syyskuuta

2011-09-01T16:30:00.002+03:00

Vahvistettu tomaattikantapää meni siis metsään. No mitäs sitten seuraavaksi? Etsin aiemmin kivaa joustinneulesukan ohjetta ja kokeilinkin Nancy Bushin Yarrow Ribbed Sock -ohjetta Knitting Vintage Socks -kirjasta, josta olen tehnyt hämmästyttävän monet sukat. Siinä on kirja, jossa on paljon hyviä ohjeita. Sukkasatoilijoille ja tietysti muillekin sukkaneulojille vinkiksi. Yarrow Ribbed -sukissa on vaan se vika, ettei niiden joustinneule ole järin käytännöllinen. Kolme oikein, 1 nurin, 1 o, 1 n -joustin ei vedä kasaan eikä oikein aja asiaansa, mutta minua kiinnosti suunnattomasti ohjeen tiedoissa mainittu saksalainen kantapää ja ranskalainen kärki. Kumpaakaan en muista koskaan tehneeni. Vaihdoin joustinneuleen Spey Valley -sukissani hyväksi toteamaani 2 o, 2 n, 2o, 1n -joustimeen. Kukaan ei katso joustinneuletta niin tarkkaan, että huomasi ja silmukkamääräkin oli niin lähellä, että saatoin seurata ohjetta muuten hyvin. Saksalainen kantapää ei hirveästi poikkea ranskalaisesta. Se on vain leveämpi. Istuvuus vaikuttaa aika hyvältä. Kiilakavennuksissa oli niissäkin pieni yllätys ja odotan innolla millainen kärki mallissa on.

Sorruin ostamaan kaksi huivikirjaa, kun Ravelryssa näyttää yhdellä sun toisella olevan kirjahyllyntyhjennystä meneillään. Victorian Lace Todayn olen päättänyt ostaa jo kauan sitten, mutta Folk Shawlsista olen vain haaveillut, sillä epäilin, ettei sitä mistään saisi. En voinut vastustaa, kun edullisesti sain. Victorian Lace todayssa on 40 huiviohjetta 1800-luvulta ja Folk Shawlsissa 25 vähän tuoreempaa mallia. Kukahan päällystäisi mun puolestani... Tarjolla olisi pari ihanaa sukkakirjaakin, mutta täytyy viheltää peli poikki ennen kuin ahnehtii ihan liikaa. Entisistäkin on monta mallia neulomatta.

Ja lopuksi lankalaihdutuksesta. Mun pitää varmaan lopettaa lankalaihdutuksesta puhuminen. Meni taas elokuukin niin ketuilleen. Ostin lankaa 750 grammaa ja käytin vain puoli kiloa. No lahjoitin äidin sukkakokeiluihin parit sukkalangat, mutta silti tuli 50 grammaa plussaa. Nytkin pitäisi ostaa pari kolme kerää Fabelia tilaussukkiin ja mun niin tekisi mieli ostaa Heritage Silkiä. Onneksi sitä ei nyt ole vadelmanpunaisena enää Lumoavassa langassa, mutta Laura varmasti tilailee lisää.

Lopuksi pahoittelen sitä, että blogissa tulee varmaan olemaan hieman hiljaisempaa, vaikka neulonta itsessään varmasti lisääntyy, kun joululahjaneulonta on alkanut ja kaikkea ei voi enää paljastaa täällä lähipiirin takia. Hyvää alkusyksyä kaikille!

Mätä tomaatti

2011-08-28T11:45:00.001+03:00

Laskin, että saan lähes kokonaan kolmannen sukat neulottua tomaattikantapääsukistani jääneestä Fabel Printistä, joten päätin ostaa kolmannen kerän ja kokeilla vahvistettua versiota tomaatista. Edellisen parin täydellistä onnistumista ei voinut seurata kuin yhtä täydellinen katastrofi. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja käytin hyväksi havaitsemaani Judy's Magic Cast on -metodia, jota suosittelen lämpimästi ja suunnittelin päättäväni sukat aivan yhtä hyväksi kokeilemani Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off -metodia. Se oli liian pitkälle mietittyä, sillä sinne en todellakaan päässyt. Kantapää mättäsi ja pahasti. Nostetut silmukat kiristivät kantapään aivan liian pieneksi. Oma kantapääni on pieni ja siro eikä vaadi ylimääräistä tilaa, mutta tähän sukkaan se mahtui vain vaivoin, enkä usko, että tämä sopisi saajan jalkaan. Lisäksi sukka kiristyi etupuolelta täsmälleen samalla tavalla kuin tiimalasikantapää kiristää. Tomaattikantapään edut hukkuivat siihen, että kantapää pieneni liikaa vahvistuksen takia. Vahvistettuun kantapäähän täytyy lisätä silmukoita, jotta se toimisi. Kokeilisinkohan Cat Bordhin Coriolis -sukkaa seuraavaksi...

Olin taas eilen kaameita kämppiksiä paossa päivän ja istuin Lumoavassa langassa koko aukioloajan. Voi miten elämättömältä tämä kuulostaakaan, mutta ensi lauantain lupaan olla poissa sieltä. Mutta oli niin terveellistä olla mukavien ihmisten seurassa eikä täällä kämpillä keräämässä kiukkua kaikesta tästä soluasumiskauheudesta. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi kerä Fabelia ylläoleviin sukkiin, mutta mukaan tarttui fuksianvärinen vyyhti Cascadea. Teen itselleni myssyn jossain vaiheessa, kun väri oli niin sopiva. Tämän kaveriksi sopisi huivi vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä, mutta se väri oli onneksi jo loppu. Ysolda Teaguen The Orchid Thief Shawlette olisi varmaan aika komea Heritage Silkistä ja sen pariksi samaisen suunnittelijan Snapdragon Tam. Eikö kuulostakin hyvältä?

Tomaattikantapäät

2011-08-27T18:38:00.000+03:00

Pidän kovasti uusien tekniikoiden ja juttujen kokeilemisesta ja innostuin tietenkin uudesta Cat Bordhin kantapäästä. Intouduin ostamaan pätkävärjättyä Fabelia ihan testiä varten ja onhan tässä aika ihanat värit. Loin 64 silmukkaa ja neuloin perussukkaa varren. Kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta parikymmentä kerrosta ja sitten sileää neuletta. Mielenkiintoa riitti kyllä langan värien seuraamisessa. Odotin paljon levottomampaa värikäyttäytymistä, mutta tämä on juuri oikeanlainen väritys pätkävärjäyksestä sukkalankaan. Sopivan kirjava ollakseen kiintoisa, mutta sopivan harmoninen, ettei näytä kauhealta. Suosittelen tätä ja niitä kahta muuta Fabel Print -väriä, joissa ei ole lainkaan valkoista. Ne ovat harmonisempia ja ihan kivoja värejä.

Ja sitten siitä kantapäästä. Tein sen YouTube videon avulla. Youtubea olen ennenkin hyödyntänyt uusien tekniikoiden opetteluun, mutta yleensä jonkin pienemmän jutun suhteen, mutta ihan toimiva systeemi se on tämäkin. Video on siis kantapään keksijän itsensä tekemä Cat’s Sweet Tomato Heel Socks - a Heel Tutorial. Kantapää on kaikessa yksinkertaisuudessaan huikea. Ei lappua, laskemista, silmukoiden poimimista, kaventamista tai lisäämistä. Tämä on helppo kantapää, jossa tarvitaan vain lyhennetyt kerrokset. Ei tarvitse laskea muuta kuin jakaa silmukat kolmeen osaan ja sitten vain neuloa. Toisen kantapään kohdalla en edes katsonut videota uudelleen. En epäillyt lainkaan kykyäni neuloa saman uudelleen. Vertaan tätä kantapäätä lähinnä tiimalasikantapäähän, josta tämä tavallaan on muunnelta. Sen tämä pesee mennen tullen moneen kertaan. Jos joskus tulee vastaan tiimalasikantapäällinen ohje, niin aion kyllä yrittää sen korvaamista tällä, mikäli se vaan on kuvion puolesta mahdollista. Tiimalasikantapää nimittäin ei istu jalkaani yhtään. Se kiristää väärästä kohti ja on muutenkin kovin epäkäytännöllinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä tiimalasin tilalla. Omaa suosikkiani ranskalaista kantapäätä en vaihda tähän, vaikka se työläämpi ja monimutkaisempi onkin. Osaan tehdä ranskalaisen vaikka unissani ja se toimii takuuvarmasti jalkaani. Opettelen mielelläni uusia, mutta palaan luultavasti aina takaisin ranskalaiseen sen istuvuuden vuoksi.

Projekti: Sweet Tomato Heel Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukka Cat Bordhin Sweet Tomato Heel -kantapäällä.
Koko: 39
Lanka: Lilakirjava Garnstudio DROPS Fabel Print
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat sukat!

Kärjen tein sädekavennuskärkenä (round toe), koska kantapää sekoitti silmukkajaon ja olisin joutunut laskemaan ja järjestämään silmukoita nauhakavennuksia varten. Yleensä teen nauhakavennukset, mutta pidän tästä "pyöreästä" kärjestä. Se on helppo tehdä ulkomuistista ja kun kaikilla puikoilla on yhtä monta silmukkaa, se on helppo tehdä, eikä joudu laskemaan juurikaan. Kaikenkaikkiaan sukista tuli kivat ja oli kiva välillä tehdä jotain melko yksinkertaista varsinkin, kun littanaksi mennyt tyyny jumitti niskat ja olen kärsinyt toista viikkoa yhteen menoon päänsärkyä. Väri aiheutti ihastusta töissä kahvipöydässä ja muutenkin. Ainakin kolme neljä ihmistä olisi halunnut sukat itselleen, mutta pysyin lujana enkä neulo melkein perussukkaa samasta langasta niin monelle. Huomenissa kirjoittelen kuinka tämän kantapään vahvistetun version kanssa kävi.

Kantapäitä

2011-08-26T17:17:00.002+03:00

Ensimmäiset Sweet Tomato Heel -sukat valmistuivat toissapäivänä ja kirjoittelen niistä lisää huomenissa. Lankaa jäi sen verran paljon, että päätin aloittaa vahvistetun tomaattikantapään testauksen samasta langasta. Huomenna täytyy kipaista Lumoavaan lankaan ostamaan yksi lisäkerä. Olen ennenkin havainnut, että saan 150 grammasta ohutta sukkalankaa kahdet naisten sukat, mutten tajunnut siltikään ostaa kolmea kerää kerralla. Aloitin vaihteen vuoksi päätin aloittaa kärjestä ja testata, miten kantapää toimii toiseen suuntaan. Kätevää, kun voi tehdä saman molempiin suuntiin.

Olin neulesuunnittelutuulella ja kun ilmeni tarvetta suuremmille koille sukkaohjettani, niin laskin näppäränä tyttönä parit koot lisää. Käänsin varmuuden vuoksi kantapäät purkukorista nappamallani sukan varren päähän. Näyttää kovin hassulta, kun kantapään käännös on suoraan jousnneuleen päässä, mutta silmukkamäärät sain oikein. Ohjeen Ravelry-sivulta voi nyt ladata pdf:n, jossa on 80 ja 88 silmukan sukkien ohje, joka vastaa suunnilleen kokoja 45 - 47. Minua on vähän harmittanut, kun yhtään projektia ei ole tullut Ravelryyn. Googlettamalla löysin yhdet sukat. Olisi niin kiva nähdä muiden tekemiä sukkia. Seuraava ohjeeni on onneksi kiintoisampi ja saan varmaan nähdä ihania toteutuksia talven mittaan.

Istuu kuin sukka!

2011-08-22T17:33:00.001+03:00

Vähän oudolta se näyttää, mutta istuu jalkaan hienosti. Olin vähän skeptinen, mutta vaikuttaa siltä, ettei ratkaisu ole yhtään hullumpi.

Lankakauppaneulontaa

2011-08-21T16:16:00.003+03:00

Menin lauantaipäiväksi neulomaan Lumoavaan lankaan. Lähipiirissä sellaisen mainitseminen aiheuttaa kummeksuntaa. Jotkut muut menevät kahvilaan istumaan, minä lankakauppaan. Ei siinä mitään kauhean ihmeellistä ole. Selittelin sitä asumisolosuhteilla. Voisin avautua enemmänkin soluasumisen kauheuksista, mutta taidan jättää sen nyt väliin. Lankakaupassa neulominen on oikein kivaa. Uskokaa pois. Tapasin uusia ihmisiä ja tietysti tuttuja. Sain jutella mukavien ihmisten kanssa. Ensin istuin miltei näyteikkunassa ja se tuntui hiukan kummalliselta. Pari asiakasta katsoi pitkään sellaisella "Mikä toi on?" -ilmeellä, mutten antanut sen häiritä. Ehkä heitä kiinnosti neulomani pipo tai Ponyn ruusupuupuikot. Tiedä häntä. Iltapäivällä koeajaoin uuden sohvan Raunin kanssa ja se oli oikein kiva istua ja neuloa. Suosittelen muillekin tällaista päivän vietettä. Terveisiä kaikille, jotka tapasin eilen. :)

Tällaisten kanssa tulin sieltä pois. Lähdin hakemaan Fabel printiä uuden kantapään kokeiluun. Värit ovat vähän vinksallaan, mutta aivan ihanat punalilan ja violetin sävyt on tässä värissä. Eikä ihanuus tullut kalliiksikaan, kun Drops on laskenut lankojensa hintoja ja saan toistaiseksi vielä opiskelija-alennuksen. Samaa ei voi sanoa Utunasta. Olen etsiskellyt sinistä huivilankaa pidempään. Olisin halunnut Wetterhoffin Sivillaa, mutten viitsinyt tilata summan mutikassa jotain sinistä, joka kuitenkin osoittautuisi vääräksi, sillä lahjahuivin värillä on väliä. Uhtu ei ehkä ole kaikkein ylellisimmän tuntuista, pehmeintä tai silkkisintä, mutta kotimaisuusaste on ainakin 110 prosenttia ja sellainen maksaa. Olisin halunnut hitusen paksumpaa lankaa, mutta kyllähän tämä menee, vaikka ohutlankaplääh onkin vähän päällä. Nyt pitäisi keksiä ohje. Ehkä sekin pitäisi olla kotimainen...

Päänsärky hankaloittaa neulomista. Sellainen, mikä menee kuin vettä vaan normaalisti, menee aivan päin honkia. Purin kolmesti väärin käänneltyjä palmikoita ja sitten luovutin. Vaikka kuinka yritin olla tarkkana, palmikot kääntyilivät miten saattuu. Purkuun menee edelleen, mutta pipo valmistunee äkkiä, kun pääsen vauhtiin kohtauksen jälkeen. Olin taktikoinut ja ottanut sukkapuikot mukaan ja saatoin vaihtaa tomaattisukkaan jo lankakaupassa. Silmukoiden laskemisesta ei meinannut tulla mitään, mutta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta teen vaikka unissani, eikä siihen säryt vaikuta. Olen yllätyynyt miten harmoninen ja tasainen väritys tässä Fabel Printissä on. On miltei väärin haukkua tätä pätkärääkätyksi. Raidatkin näyttävät kauhean tasaisilta varsinkin paljaaseen silmään. Kamera korostaa kovasti kontrastia ja sukanvarsi näyttää levottomammalta. Oikein iloinen yllätys pätkävärjätyksi langaksi.

Nyt lisää troppia ja päiväunille, jotta saan tämän keskiviikosta asti enemmän tai vähemmän kovasti vaivanneen säryn nitistettyä ja pääsen testineulonta-asioiden kimppuun ja huomenna töihin.

Palmikkopipoa taas

2011-08-19T17:25:00.001+03:00

Tuli vissiin syksy, kun on alkanut paleltaa välillä ja se jos mikä on omiaan neuleinnolle. Ei sillä, että neuleinnostuseni tarvitsisi yhtään nostatusta. Tuli mieleeni palmikkopipot ja keväällä ystävättärelleni lupaamani pipo. Suunnittelin aiemmin hänelle palmikkopipon, johon hän ihastui mahdottomasti. En jaksa neuloa aivan samanlaista, mutta hyvin samanlaisen. Langan ostin jo huhtikuussa, mutten saanut heti aikaiseksi neuloa pipoa ja kesällä ei villa-alpakkapipolle ole tarvetta. Olin onneksi valinnut palmikon valmiiksi ja piirtänyt kaavion, joten aloittaminen oli helppoa. Olin aluksi hiukan skeptinen palmikon suhteen, mutta nyt se näyttää aika kivalta. Langan väri on hankala harmahtava sininen, joka näyttää keinovalossa herkästi vauvasiniseltä, joka ei oikein ole rouvasihmiselle sopiva väri. Kaaviota etsiessäni sattui silmään pdf, jonka olin tehnyt alkuvuodesta ohjeeksi palmikkopipooni. Muistin myös luvanneeni testineulonnan, mutta rankan alkuvuoden murheissa pääsi unohtumaan koko asia. Jos pistäisin pikaisen testineulonnan pystyyn niin ehtisin ehkä seuraavaan Ullaan. Deadline on vasta kuukauden päästä ja pipon neuloo parissa päivässä. Innokkaita palmikkopipon neulojia, Anyone?

Hajatelmia pitsibolerosta ja tomaattikantapäästä

2011-08-18T17:00:00.002+03:00

Minulla oli kesäkuussa kauhea hinku neuloa pitsibolero mieluiten silkistä. En kuitenkaan raaskinut ostaa BC Garnin Jaipur Silk Finoa, kun ei mallikaan ollut tiedossa, vaikka mieli teki. Sitten tarjoutui mahdollisuus ostaa ihanaa Wollmeisen 100% merinoa värissä Dunkle Kirsche ja päätin vaihtaa silkin WM:en, mutta kun sain vyyhdin hyppysiini, en raaskinut aloittaa mitään omaa sovellusta, kun se kuitenkin menisi mönkään. Helteet ja tarve pitsibolerolle menivät, mutta malli sentään löytyi. Maanantaina eksyin Altocumuluksen blogiin ja rakastuin hänen neulomaansa Siljaan. Väri on kaikkea muuta kuin minua, mutta malli on todella kaunis. Olin jo vähällä tilata Adlibriksestä kirjan, mutta onneksi pikkusisko muistutti kirjaston palveluista ja varasin Pitsit puikoille sieltä. Kirja oli noudettavissa parissa päivässä ja nyt pitäisi miettiä sitä lankaa. Korkatako WM vai ostaako sitä silkkiä? Kerin jo kaksi WM:ää turhaan tässä kuussa ja ajatus kerimisestä hiukan hirvittää. Enkä ole varma riittää WM:ssä metrit. Toisaalta kolme vyyhtiä silkkiä kirpaisee jonkin verran lompakkoa. Nyt en kyllä tarvitse enää boleroakaan, kun tulee talvi. Plääh.

Ja sitten iski kauhea hinku kokeilla uutta kantapäätä. Olen kuullut Knit Knit Cafe Podcastissä Cat Bordhin Sweet Tomato Heel -kantapäästä. Cat Bordhi on keksinyt kaikenlaista veikeää ja Knit Knit Cafen Abbyn innostus tomaattikantapäästä tarttui minuunkin. Kuvittelin, ettei ohjeeseen pääse käsiksi ostamatta tyyristä e-kirjaa(Rav link), mutta Bordhi onkin julkaissut videon Youtubessa kantapään neulomisesta. Uaaah! Pakko ... kokeilla ... tuota ... nyt ... hetiiii! Arvatkaa vaan onko missään nurkassa nyt tähän hätään pätkärääkättyä sukkalankaa, kun iskee Visio ja Inspiraatio. No eipä tietenkään. Miksi en maanantaina ostanut sitä hirvittävän kaunista lilaviolettikirjavaa Fabelia, kun olin lankakaupassa? (Kahdeksannessa kuvassa on tuolla mainittu ihanuus.) No enhän minä tarvitse pätkä~~rääkättyä~~, köhöm, pätkävärjättyä sukkalankaa mihinkään, ajattelin. Niimpä niin. Nyt on sitten Herra Migrén, työväsymystä, vesisade, sieniretki, neuletapaaminen ynnä muut esteet lankakauppaan syöksymisen tiellä. Muistin senkin, että mun piti kokeilla Neulontakerho-ohjelmassa Cat Bordhin esittelemää Coriolis-sukkaohjetta, joka sekin olisi kivannäköinen pätkärääkätyssä sukkalangassa. Plääh.

Lumoavan langan avajaisista

2011-08-15T17:24:00.000+03:00

Sinkosin itseni tänäaamuna seitsemäksi töihin, jotta ehdin ja jaksan töiden jälkeen vielä kipaista katsastamaan Lumoavan langan uuden putiikin avajaispäivänä. Mikä kenellekin on tärkeää ja niin pois päin. xD Tiesin kyllä, että tila on suurempi, mutten odottanut sellaista avaruutta ja valoa. Uusi liiketila on vielä ihanampi kuin entinen. Harva pieni kauppa on noin avaran tuntuinen. Oleskelunurkkaankin oli tullut sohva. Tarkoitukseni oli jäädä neulomaan, mutta se jotenkin unohtui. Meni kai pasmat sekaisin tai jotain. En osannut edes lankaa ostaa. Se saattoi kyllä johtua siitä, että minulla on siniselle huivilangalle tarvis ja en juuri muuta osannut ajatella. Tapasin sattumalta Tuijan avajaisissa ja oli kauhean kiva jutella. Lankakaupan avajaisista olisi kyllä voinut ihan lankaakin ostaa. Punta Yarnsin Merisock on avajaistarjouksessa, mutten raaskinut ostaa sitä, kun vasta ostin sitä kaksi vyyhtiä viime kuussa Lankakamarin alesta. Cascaden Heritage Silkissä oli mahdottoman herkullinen pinkki/fuksia, mutten tarvitse sellaista huivilankaa juuri nyt. Käykää ihmeessä katsomassa uutta putiikkia oulunseutulaiset.

Mukaan tarttui avajaistarjouksesta KnitPron kiinteät pyöröt 3,25 mm ja 3,75 mm metrisinä täydentämään puikkokokoelmaa. Nuo koot puuttuivat ja kun myy kolmet pyöröt niin saanhan ostaa kahdet tilalle. Lisäksi ostin kätevät pyöröpuikonsuojukset, joita olen katsellut Lumoavan langan nettikaupasta, mutten ole aiemmin muistanut liikkeessä katsoa niitä. Ne vaikuttavat oikein päteviltä. Posti oli tuonut Lankaluolasta ne oikean mittaiset sukkapuikot ja sain kaksi nättiä silmukkamerkkiäkin. Kiitos Marika! Lankaluolan loppuunmyynti muuten jatkuu vielä. Käykää tekemässä löytöjä.

Yllytyshullu

2011-08-14T17:17:00.001+03:00

Ilmoittauduin sitten minäkin Porttiin. Syytän yllyttäjiä. Vieläkin kädet vähän tutisee. Se oli niin jännittävää, mutta jännin osuus on vasta tulossa. Tuntuu hiukan uskomattomalta, että tällälailla repäisen, mutta kai sitä joskus pitää tehdä eikä vaan elää sitä iänikuista "sitku-elämää". Kaikki on aina hamassa tulevaisuudessa, aina ja iänkaikkisesti.

Aloitin Pointelle-sukat Knit.Sock.Love -kirjasta viimekuun puolella, mutten neulonut kuin joustinneuleen, kun projekti jotenkin jäi. Kaaviot olivat kirjassa niin hankalasti, etten saanut aikaiseksi neuloa vartta. Eilen päätin ryhdistäytyä ja skannasin kaaviot koneelle ja aloin neulomaan. Malli on aivan ihana ja lankakin yllättävän kivantuntuista. Kävin osamassa kaksi kerää lisää, vaikka hieman epäilenkin, että Aloevera-Nallekin nyppyyntyy aika äkkiä rumaksi. Joku ihmeen mielenhäiriö tuli tarjouslankojen kohdalla.

Muutenkin tuli kallis reissu, kun mukaan tarttui uusi lompakko. Olen useamman vuoden käyttänyt ilmaiseksi saamaani nahkalompakkoa, mutta nyt kun eteen sattui aivan tajuttoman kaunis ja käytännöllisen oloinen lompakko niin pakkohan se oli ostaa. Hitusen kirpaisi melkein kaksikymppiä, mutta se oli niin kaunis ja korteille on paikkoja reippaasti, mitä monesta lompakosta puuttuu. Kai aidosta nahasta joutuu jotain maksamaan.

Linkkivinkkejä ja elokuun kuulumisia

2011-08-13T13:00:00.004+03:00

Tekstiiliteollisuus on julkaissut ensimmäisen verkkolehden asiakkailleen. Teeteelehti ei erityisemmin sykähdyttänyt, mutta ehkä jollekin muulle kolahtaa. Neulemalleissa ei ollut mitään minulle mielenkiintoista ja artikkelipuoli on kovin köyhä. Mulla on tosin tunnetusti vaativa maku varsinkin neuleohjeiden suhteen.

Nettineulehti Ullasta on ilmestynyt tämän vuoden extra, jossa on kehruu ja rukkijuttuja sekä neuleohjeita, jotka on toteutettu käsinkehrätystä langasta. Tämä ei tehnyt yhtään hyvää rukkikuumeelleni.

Rukkikuumeesta tulikin mieleeni. Olen katsellut syksyllä aukeavan Villavyyhdin nettisivua sillä silmällä. Majacraftin logo lupailisi hyvää. Ehkäpä pääsen syksyllä toteuttamaan suuren unelmani omasta rukista. Tuntuu paljon helpommalta ajatukselta tilata rukkinsa Helsingistä kuin Keski-Euroopasta. Enkä sitä PayPaliakaan osaa käyttää ja siihen talvella kilpistyi rukin tilaaminen.

Portti2011:n eli Pohjois-Suomen neuleretriitin ilmoittautuminen alkaa huomenna sunnuntaina. Olin ensin päättänyt, ettei minulla ole varaa lähteä, mutta kanssaihmisten yllytyksestä harkitsen jo ihan vakavasti. En ole ihan varma. Pitäisi päättää, mutta hinta kirpaisee köyhää (hetken vielä) opiskelijaa. Enkä toisaalta ole ihan varma, missä olen reilun kuukauden päästä, mikä toisaalta ei liene ongelma, jos vain päättää menevänsä Porttiin tuli mitä tuli. Siellä voisi oppia värttinäkehräystäkin (ja lietsoa rukkikuumetta).

Maanantaina aukea Lumoavan langan uusi putiikki, enkä millään malttaisi odottaa. Uutuuksia on tulossa useammanlaisiakin. Parista ihanuudesta on saatu vihiä, mutta muutakin varmaan on tulossa. Avajaistarjouksista ei ollut mitään puhetta, mutta luulisi jotain sellaistakin olevan tulossa. Onko maanantaina pakko mennä töihin?

En ole juuri ehtinyt enkä jaksanut neuloa muuten kuin työmatkoilla ja alkuviikon neuletapaamisessa. Onneksi työkiirettä on vähemmän loppukuussa. Flammegarn-sukka on ainoa neule, joka on edistynyt tällä viikolla. Ensimmäinen sukka on miltei valmis, mutta minun tekisi taas mieli purkaa, sillä en pidä kantapäästä. Epäilen, että se pussittaa. Olen purkanut vissiin kolme sukkaa ja vaihtanut ohjettakin nelisen kertaa. Lanka alkaa varmaan jo kärsiä. Asialla ei ole toisaalta mitään väliä, sillä sukat eivät ole menossa mihinkään. Lykkään ne jollekin sitten, kun lähipiirin miehistä joku tarvitsee sukkia.

Innostuin mahdottomasti alkukuusta Westknitsin mysteerihuivi KALista (Ravelry link) ja kinusin ohjeen lahjaksi. Kerjäsin Wollmeisejämiä ja olin aivan intopinkeänä aloittamassa. Värien yhteensopivuuden vuoksi lopulta korkkasin kaksi vyyhtiä Wollmeiseistani ja aloin innoissani neuloa. Olen kovasti pitänyt Stephen Westin malleista (Ravelry link) ja kuolannut ihania ohjeita, jotka kaikeksi kurjuudekseni ovat pääasiassa maksullisia. Jostain kohtalon oikusta tämä mysteerimalli on kuitenkin mielestäni ruma. Ei missään tapauksessa Wollmeisen arvoinen projekti. Hälytyskellot soivat jo ensimmäisen vihjeen valmistuttua. Päätin odottaa toisen vihjeen kuvia ja nyt olen nähnyt kolmannenkin. Purkuun menee. Se ei vain jostain syystä ole minun mieleeni. Nyt harmittaa ihan suunnattomasti se, että kerin Dunkle Kirschen ja Merlotin. Pitänee ostaa joku vyyhti lisää Wollmeisea lohdutukseksi ja aloitella sukkia kerityistä.

Westknitsin malleista puheen ollen sain lahjaksi Spectran (Ravelry link). Sopisikohan Schoppel-Wollen Zauberball Brombeere tuohon raitalangaksi...

On minulla ollut onneakin tällä viikolla. Keskiviikko-iltana hieroin silmiäni epäuskoisena lukiessani Naamakirjasta, että voitin 10 euron lahjakortin Teekauppa.fiin. Lisäksi myin kolmet käyttämättä jääneet Addin tavalliset pyöröt ja pääsen ehkä vielä tässä kuussa eroon reilusta puolesta kilosta kammolankaa. :)

Hyvää viikonloppua lukijoilleni ja kiitos kaikista kommenteista! <3
Aivan erityinen kiitos kaikille niille, jotka ovat laittaneet linkin blogiini omaan blogiinsa. Teitä tuntuu löytyvän uusia koko ajan. :D

Lisää lankasia

2011-08-11T15:15:00.007+03:00

Tein pienen tilauksen Lankaluolan loppuunmyyntiin ja sain eilen haettua pienen pakettini. Schoppel-Wollen Zaubeballia minun on tehnyt mieli jo pitkään, mutten ole raaskinut ostaa. Brombeere oli jotenkin ruskeamman tai murretumman oloinen kuin odotin, mutta kivalta vaikuttaa. En tiedä mitä siitä tulee. Katsotaan. Opalia minulla on yksi kerä ollut aiemmin ja se vaikutti hyvältä perussukkalangalta. Tilasin myös nelimilliset sukkapuikot. Hinta oli sopivan edullinen ja olihan ne pakko ostaa, vaikken nyt heti tähän hätään tarvitsekaan. Mulle jotenkin aina sattuu ne puikkokämmit. Tilasin 20 senttiset ja sain 15 senttiset. Tämä on ainakin kolmas kerta, kun joudun vaihtamaan väärät puikot, mutta onneksi se käy kätevästi, kun vaan jaksaa lähettää asiasta ensin sähköpostia. En ole mielestäni edes kovin montaa kertaa puikkoja tilannut. Tämä on nyt toinen kerta, kun tilaan netistä lankaa. En ole onneksi kova tilailemaan lankasia tai muutakaan. Arastelen nettitilauksia. Saan niistä turhaa stressiä.

Tekstiiliteollisuuden elokuun uutiskirje kolahti maililootaan ja siinä mainittiin syksyn uutuuslankoja. Teeteen lankoihin tulee uutuudet Helmi ja Lumi, joista Helmi olisi ihan mielenkiintoinen, mutta miksi kaikki merinolangat pitää olla vauvapastelleissa. Miksi pehmeät merinot ovat vauvalankoja? Muutko eivät tarvitse kuin pässinpökkimää? Lumista en innostu, sillä olen kärsinyt jo jonkin aikaa mohair-pläähistä. Olen jopa harkinnut myyväni pois neljä kerääni lilaa Rowanin Kid Silk Hazea, mutten ole vielä saanut aikaiseksi tehdä mitään asialle. Muista langoista en innostunut sitäkään vähää. Stepiin on tulossa lisää kammovärejä, mutta mitäpä sanan retro takana voisi ollakaan muuta kuin kammovärejä. Joukossa oli muutama uusi kammolankakin. No eipähän tarvitse sännätä ostamaan lankaa.

Työkiireet syövät neuleaikaa, mutta olen saanut kovan onnen Tico Tico -kerän muotoutumaan sukannäköiseksi. Ehkä siitä tulee Nancy Bushin Flammegarn sukat kirjasta Folk Socks. Olisikin jo aika hyödyntää sitä kirjaa. Olen viahtanut ohjetta monta kertaa, kun aina joku mättää. Kerä on paljon nähnyt. Monta neuletapaamista, työmatkoja ja reissaamista kotikotiin ja ties mitä. Harvemmin tule mitään projekti raahanneeksi niin paljon ympäriinsä. Vähitellen lanka saisi sukkaantua ja poistua maisemasta.

Punavalkeat pannulaput

2011-08-09T15:05:00.001+03:00

Dropsin Supersale Muskateista tuli pannulaput. Vähän piti taiteilla, että sain langan riittämään. Malli vaatisi hieman enemmän kuin 200 metriä lankaa, mutta ihan hyvät niistä tuli, kun vähensin sopivasti silmukoita. Nämä menevät lahjaksi ja ovat kivan pirteät. Marianne-karkkien kääreet tulee ihan väreistä mieleen. Malli on sama äitini opettama kuin aiemmissakin pannulapuissani. Virkkaaminen ei ole oikein minun alaani, mutta on alkanut sujumaan, kun vaihdoin kynäotteesta veitsiotteeseen, enkä rasita enää niveliäni liikaa. Ehkä virkkailen enemmänkin tulevaisuudessa nyt, kun olen löytänyt ergonimisemman tavan.

Projekti: Crochet Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen malli
Koko: 18 cm x 18 cm
Lanka: Valkoinen ja punainen Drops Muskat
Menekkki: 100 grammaa
Koukku: Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Tämähän sujuu jo

Spey Valley

2011-08-02T14:14:00.004+03:00

Hoitokissani emäntä harrastaa vaeltamista ja vaelluskengissä on kuulemma ohuet villasukat kivoja. Ostin Lumoavasta langasta puolukanpunaista Drops Fabelia ja sukat hyppäsivät puikoille heti. Perussukkalangalle sopii perusohje. Katsoin jonostani lähinnä perusohjetta olevan ohjeen sopivalla silmukkamäärällä ja vaihteeksi asiat loksahtivat paikalleen kuin itsestään, enkä joutunut vaihtamaan ohjetta montaa kertaa. Sukat valmistuivat ennätysajassa, vaikkei mitään kiirettä ollutkaan. Mikä lie kohtaus. Kärjen neuloin toiseen sukkaan elokuun puolella, mutta päätin laskea molemmat kerät silti heinäkuun langankulutukseen. Vielä ehdin neulomaan muuta tässä kuussa. Ohjeessa on varressa yksityiskohtia, mutta muuten nämä ovat perusjoustinneulesukat ranskalaisella kantapäällä ja pyöreällä kärjellä. Ohjeessa on pääosa sukasta 5o, 2n -joustinta, mutta epäilen, että se ei vedä kasaan kunnolla käytössä ja jatkoin varren alun 2o, 1n, 2o, 2n -joustinta muuhun sukkaan. Ulkonäöllisesti ei kummoinenkaan ero.

Projekti: Spey Valley Socks (Ravelry)
Ohje: Spey Valley by Nancy Bush (Knitting on the Road)
Koko: 39
Lanka: Puolukanpunainen Garnstudio DROPS Fabel
Menekkki: 72 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kivat perussukat

Eniten mallissa pidän varren yksityiskohdasta nimeltä Vikkel Braid. Minulla on ikävä tapa aloittaa lukematta ohjetta ensin läpi ja välillä tulee suuria yllätyksiä. Tämä oli ihan yhtä hämmentävää kuin myssyn aloittaminen kolmella ja suorakaiteen muotoisen huivin viidellä silmukalla. Olin ihan haavi auki, kun käskettiin tekemään Vikkel Braid ja katsoin ohjetta toiselta sivulta. Siis tee mitä!?!?. Vikkel Braid on tuo kohta, jossa silmukkarivi kiertää vaakasuoraan varren ympäri. Olin aivan varma, että se kiristää ihan kauheasti, mutta itseasiassa se joustaa hyvin. Neuloin sen tosin tahallani löysälle. Kuvassa sukka näyttää ihan kauhealta. En käsitä miten kamera teki sukan varresta noin hirveännäköisen. Se on ihan hyvinnäköinen, kun silmällä katsoo.

Fabelia neuloin ensimmäistä kertaa, vaikka tämä oli kolmas kerta, kun ostin sitä. Lanka vaikutti ihan hyvältä perussukkalangalta. Ei mitään ihmeellistä, pikkaisen karheaa, mutta hinta-laatusuhde on näin edullisessa langassa kyllä kohdallaan. Kuulemani mukaan kestävätkin hyvin. Langasta tosin sai nyppiä ikäviä kovia vaaleampia kuituja. En tiedä ovatko ne peitinkarvoja vai mitä. Puikkokooksi olisi ehkä voinut ottaa joka 2 milliset. Jälki on epätasaisempaa kuin normaalisti. Minulla on yleensä aivan tappotasainen käsiala, johon on syynä kai käsialani tiukkuus. Täytyy seuraavassa Fabel-sukkaparissa kokeilla 2 millisiä puikkoja. Lanka toisaalta vaikuttaa hitusen palksummalta kuin muut juoksevuudeltaan vastaavat sukkalangat kuten Step. Silmukoita tarvitsee hieman vähemmän. Silmukkamäärä on tässä 63 ja se olisi Stepille liian vähän.

Heinäkuun lankaostoshullus

2011-07-31T12:00:00.000+03:00

Taas paloi rahaa Lumoavan langan alessa. Koko kuukausi on mennyt aivan hulluksi lankaostosten osalta. Onneksi voin kuitata kaikki ostokset kissanhoitopalkalla, ettei kukaan voi valittaa mitään aikuisen naisen tekemisistä. Aiemmin viikolla tarttui mukaan vaaleanpunaista Dropsin Nepalia kolme kerää ja (normaalihintaan) puolukanpunaista Dropsin Fabelia. Fabel hyppäsi heti puikoille ja toinenkin sukka on jo pitkällä. Teen hoitokissan emännälle villasukat. Eilen kävin pitämässä Raikulle seuraa (lue: olin seurankipeänä vailla juttuskaveria) ja istuin Lumoavassa langassa melkein koko aukioloajan. Harvalla taitaa lankakaupassa mennä yli neljää tuntia, mutta aika kului yhdessä hujauksessa, kun päivä ei ollut kovin vilkas ja juttua riitti.

Dropsin kesälankojen Supersale oli voimassa vielä hetken ja tarkoitukseni oli ostaa kaksi (2) kerää Muskatia, kun uuden lankalähetyksen mukana oli tullut punalilaa, joka oli pitkään lopussa. Mukaan tarttui aleen siirtynyt Cascaden Heritage ja alekorin päältä kaksi kerää vaaleanpunaista Dropsin Baby Merinoa. Jälkeenpäin tekisi mieli vielä safiirinsinistä Heritagea, mutten taida enää raaskia. Dropsin puuvillalangoista jotenkin vahingossa mukaan lähti kaksi kerää Safrania, vaaleanpunainen ja verenpisara, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä niillä teen, kun en kykene koukkuamaan huonojen ranteiden vuoksi. Valkoinen ja punainen kerä Muskatia lähti pannulappulangoiksi. Ajattelin taas hoitokissan emäntää, jonka keittiöön punavalkea varmasti sopii.

Heinäkuussa lankalaihdutus meni suoraan sanottuna persiilleen. (Anteeksi vulgääri ilmaisu.) Koko alkuvuoden kituuttaminen ja lankalakkoilu kostautui sortumisena heti, kun tuli rahaa kahdesta työstä, mutta mielestäni olen ne ansainnut. Eikai kukaan voi väittää, ettei kissanhoitopalkkiolla saa hemmotella itseään ihanuuksilla, kun käy myös oikeissa töissä. Ja mistä sen tietää onko tulevaisuudessa varaa ostaa lankaa ja pitääkö taas kituuttaa lankavarastonsa varassa ilman uusia lankoja. Puoli tonnia pitää jäädä jälkipolville, kun siirtyy itse taivaallisille lankalaareille vai miten se nyt menikään. Ostin puoli kiloa lankaa eilen ja 250 grammaa keskiviikkona. Yhteensä 2200 grammaa eli kuusi vyyhtiä ja 28 kerää koko kuukauden aikana. Hulluutta, sulaa hulluutta, mutta syytän siitä Sulo Viléniä. Täytyyhän tarjoukset käyttää hyväksi. Ja niin totisesti olen käyttänyt. Ostin vain kaksi normaalihintaista kalliimpaa vyyhtiä. Muut ovat tarjouksista tai normaalihintaan edullisia muutenkin. Loppuvuoden olen varmasti nätimmin, kun pahin langanostohuuma on ohi eikä tarjolla ole niin paljon alelankojakaan. Lankalauhdutuksen saldo on vielä puoli kiloa miinuksella 7 kuukauden jälkeen. Lankaa olen kuluttanut miltei neljä kiloa ja myynyt vajaan kilon. Lankalaihdutus lienee sittenkin lähempänä oikeaa laihdutusta kuin luulin. Toivottavasti pudotetut kilot eivät tule ihan korkojen kanssa takaisin. Joululahjoihin on muutaman lanka vielä ostettava. Ainakin sininen huivilanka pitäisi jostain keksiä. Onneksi olen joululahjat jo melkein suunnitellut. Pitää aloittaa ajoissa, että ehtii, vaikka ikävähän joulua on ajatella heinäkuun helteissä.

No aivan kaikkia keriä en ole ostanut. Ärtsynsininen Wollmeise Twin Kornblume tuli vaivanpalkaksi pitsihuivinneulomisesta. Innostuin kuvaamaan kaikki viisi WM-vyyhtiäni. Ei kovin kummoinen aarre, mutta on niissä, mitä ottaa syliin, kun tarvitsee ihkulankaterapiaa. Ensimmäisen WM vyyhtini 100% Merino WD Ruby Thursdayn käytin Haruniini vuosi sitten. WM 100% Merino WD Dunkle Kirsche tuli ostettua puolivahingossa, kun ensin hinguin silkkilankaa pitsihihattimeen ja sitten päätin ostaa sopivasti Ravelryssa tarjolla olleen ihanan värisen vyyhdin WM:ää, mutten ole enää pitsihihatin ajatuksesta niin innoissani. Enkä ehkä raaski ihanaa vyyhtiä avata, kun en ole varma tuleeko siitä mitään. Olen lämmennyt enemmän Wollmeiseille. Olin aluksi kovin pettynyt. Se on loppujen lopuksi vain hyvää lankaa upeissa väreissä, ei mitään ylimaailmallisen ihanaa, kuten kaikesta siitä hypetyksestä voisi kuvitella.

Wollmeiset vasemmalta oikealle 100% WD Dunkle Kirsche, Twin WD Dunkle Kirsche, Twin Digitessa, Twin WD Merlot ja Twin Kornblume.

Rose Lilac

2011-07-30T13:50:00.036+03:00

Kuukausi sitten alemyyntien alkukahinoissa ihastuin kerään angoramerinoa alekorin pohjalla ja se yksinäinen söpöläinen oli "pakko pelastaa". Yksi kerä ei riittänyt myssyyn, mutta onneksi on Ravelry ja sain kinuttua nöttösen lisälankaa (Kiitos Maarit!). Sain Rose Red -ohjeen syntymäpäivälahjaksi toukokuussa (Kiitos Marika!) ja se on kutitellut puikkoja, mutta sopivaa lankaa ei ole ollut. Halusin pehmeän, utuisen näköisen myssyn kuten ohjeen kuvissa ja se melkein vaatii angoraa. Sain huikean ispiraatiokohtauksen, kun lanka ja ohje kohtasivat ja neuloin parissa päivässä myssyn. Pahimpien helteiden aikana tuntui kyllä hieman hölmöltä neuloa paksua angoramerinoa, mutta inspis on inspis, eikä sille mitään mahda. Onneksi myssy ei ole iso projekti, eikä kuumota syliä. Lämpötilan on laskettava kymmeniä asteita ennen kuin tätä voi käyttää, mutta talvi tulee melkoisen varmasti tänäkin vuonna.

Projekti: Rose Lilac (Ravelry)
Ohje: Rose Red by Ysolda Teague
Koko: 56 cm
Lanka: Vaaleanlila Sublime Yarns Angora Merino
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Kaunis ja niin pehmeä, ettei ole tosikaan.

Lanka on aivan ihanaa, unelman pehmyttä. En ole tainnut neuloa angoraa aiemmin. Langassa on upea pörrö, mutta siitä lähtee hieman nöyhtää, muttei kovin häiritsevässä määrin. Tätä neuloo toistekin ja SYT-kinumisen seurauksena minulla on toinen kerä tummemman lilana samaa lankaa. Siitäkin tulee vielä jotain, mutten tiedä mitä. En olisi tyyristä lankaa ilman reilua alennusta varmaan koskaan kokeillutkaan, mutta olen iloinen, että helteen pehmittämänä menin Somikkiin vastoin periaatteitani ja sain tällä kertaa ihan hyvää palvelua.

Tein aivan vahingossa kuivapingotuksen. Asettelin myssyn nätisti Kermansaven uunivuoan päälle ja ajattelin kostuttavani sen kohta. Meni viikko ja kului toinenkin ja taisi mennä oikeastaan melkein kolme viikkoa. Myssy makaa vuokineen kirjahyllyn päällä hylähttynä. Otin myssyn eilen käteeni ja kokeilin päähäni. Sehän on pingottunut kivasti kastelemattakin. Asialla lienee jotain tekemistä hiostavan ilman kanssa. Kuivasin pinkkupyykkiäkin huoneessani joten kostutuksen ehkä hoiti sataa prosenttia lähestelevä ilmankosteus. Talvella ei tällainen kuivapingotus valmaan toimi.

Mona

2011-07-29T15:20:00.002+03:00

Mona-sukat ovat olleet valmiina reilun viikon, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. Jotenkin ei innosta yhtään ottaa kameraa käteen. Kuvausplääh ilmeisesti päällä. Anteeksi kovin keltaiset ja pimeät kuvat. Syytän sadepäivää ja jatkossa yritän muistaa ottaa nilkkakorut pois ennen sukkien kuvaamista.

Monat aloitin kesäkuun alkupuolella junamatkalle neuleeksi, mutten silmukkaakaan neulonut junassa näitä. Tein taas sukat tekemisen ilosta. Sekä varressa että jalkaterässä on kolme kuviontoistoa ja sukista tuli noin kokoa 39. Ajattelin, että ne ovat 37/38 kokoa eli hieman liian suuret, mutta kokoa on mittanauhan mukaan enemmän.

Projekti: Mona (Ravelry)
Ohje: Mona by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 39
Lanka: Fuksianpunainen Cascade Yarns Heritage
Menekkki: 78 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat!

Fuksianpunaisen Heritage-vyyhdin ostin Lumoavan langan synttärialesta toukokuussa. (Siellä on muuten nyt muuttoale! ;-) ) Pidän kovasti Heritagesta, sillä se on sileää ja ihanantuntuista. En ole kovin montaa merinosukkalankaa neulonut, mutta kaikista olen kovasti pitänyt. Heritage muistuttaa tunnultaan hieman Wollmeisen sukkalankaa, mutta on pehmeämpi. Otin pienemmän puikkokoon kuin Twisted Flower -sukkiini ja toivon, etteivät nämä kulu kovin nopeasti puhki. Muuten olisin nämäkin neulonut 2,5 mm sukkiksilla. Toisaalta kärsineillä parketeilla saattoi hyvinkin olla osuutensa Twisted Flowerien tuhoon. Parsin ne myöhemmin ja ne ovat sittemmin kestäneet hyvin muovimattolattialla sipsuttelua. Heritage on hitusen paksumman oloista kuin esimerkiksi Step ja muutamat muut 400 m / 100g -sukkalangat, joita olen neulonut ja siksi paksumpi puikkokoko olisi ollut kiva. Heritagelle riittää 64 silmukkaa pitsisukkaan, mikä on auttamattomasti liian vähän Stepille. Stepistä en saa 64 silmukkaista sukanvartta kantapään yli mitenkään, mutta Heritagelle se on passeli. Kummasti lankaa jäi yli 30 grammaa. Vyyhdin on täytynyt olla liki 110 grammainen. Joku jämäprojekti voisi olla hyvä keksiä.

Mona on kiva ohje, taattua Cookie A. -laatua. Kuvio on mielenkiintoinen, muttei liian vaikea. Sen oppi jo ensimmäisen toiston jälkeen melkein ulkoa, vain riveillä 1 ja 13 piti tosissaan ajatella, miten kuvio siirtyy, ettei tule virhettä. Nämä olivat mukana parissakin neuletapaamisessa, eikä kuvio haitannut juttelua, eikä tullut virheitä. Kuvio on juuri sen verran monimutkainen, että mielenkiinto pysyy yllä hyvin. Suosittelen lämpimästi ohjetta. Ainoa, mikä Cookie A.:n ohjeissa harmittaa on se, ettei niissä lue, mikä on sopiva määrä rivejä kantalappuun. Ohjeessa on annettu vain senttimetrit kantalapulle. Minä haluaisin rivimäärän, ettei tarvitsisi itse miettiä, mikä on sopiva.

Portti

2011-07-25T20:00:00.004+03:00

Voi, että mua harmittaa olla köyhä opiskelija. (Tosin kohta voin narista olevani vain köyhä, kun nämä opiskelut loppuvat ihan just.) Pohjoisen neuleretriitti on syksyllä, muttei mitään käsitystä, mitä teen syksyn ja mistä saan rahaa. Noin sataa euroa ei voi laittaa yhteen viikonloppuun. Mutta menkää te, joille se on mahdollista ja blogatkaa meille köyhille ja kiireisille, jotka emme pääse, millaista on olla sellaisessa.

Hu(i)vituksia

2011-07-23T14:15:00.001+03:00

Aloitin uuden huivin (viime) viikolla(kohan se oli). Ispiroiduin Leaves Dancing -huivista ja halusin hyödyntää sen hieman erilaista lehtikuviota. Muokkasin huivin rakennetta enemmän omaa silmääni miellyttäväksi. Lisäsin langankierrot keskisilmukan molemmin puolin ja reunasilmukoiden vieriin. Minulla on jonkin asteinen ohutpitsilankaplääh, joten päätin kokeilla Dropsin uutta silkkialpakkaa. Pikkuisen hirvittää, sillä en ole reunakuvioita päättänyt vielä, mutt katsotaan mihin lanka riittää. Pidän kovasti tästä Drops Baby Alpaca Silkistä. Olin kovin pettynyt, kun minulle selvisi, ettei Hjertegarnin Silk Alpacaa enää saa. Siinä tosin oli yksi todella kaunis punalila, joka olisi halunnut kolme kerää varastooni huivilangaksi, mutta se on nyt myöhäistä se.

Toinen uusi huivi puikoilla on And So Are You Rose (Ravelry link) Beckin Be Mine Collectionista, jonka voitin arvonnassa, jonka piti Knitting Pipeline Podcastin Paula. Neulon vielä muutaman kuviontoiston, jos se alkaisi toimimaan, mutta epäilen, että tämä menee purkuun. Kuvio ei jostain syystä tunnu tulevan esiin tässä Seehawer & Siebertin Pisa -sukkalangassa. Ehkä herkkä kuvio vaatii vaaleamman värin. Katsotaan miten käy.

Aeolian on puolestaan viimeisessä kaaviossa. Sen onkin jo aika valmistua, sillä jatkuvasti tuntuu projekteja tyssäävän siihen, että 2,5 millin pitsipyöröt ovat kiinni helmihuivissa, joka ei valmistu ihan äkkiä. Aloitin sen syyskuussa 2009 ja ajattelin, että viimeistään elokuun lopussa on oltava valmista, sillä kaksi vuotta on ihan tarpeeksi pitkän aikavälin projektillekin.

Lapui ja rätei

2011-07-17T13:33:00.003+03:00

Aina ei kaikki suunnitelmat mene niin sanotusti putkeen. Ostin kaksi ihananväristä kerää Dropsin Safrania tarjouksesta koukkuamista varten. Pidän kovasti koukkuamisesta, mutta valitettavasti käteni eivät pidä siitä yhtään. Aloitin innoissani taas koukkuamaan, mutta se alkoi tekemään kipeää aika nopeasti. Neljän ja puolen rivin jälkeen jouduin luovuttamaan kivun vaan yltyessä. En ole uskaltanut jatkaa. Pitäne keksiä jotain muuta käyttöä niille kerille. Pitkän koukun heiluttaminen ei mitä ilmeisimmin ole terveellistä. Ei sillä, että tarvitsisin koukuttuja rättejä, kun en ole kokeillut edellisiäkään.

Sain SYTina lisää "kanervanväristä" Muskatia ja sain valmiiksi pannulappuni. Rakastan noita värejä. Se hyypiö, joka nimesi langan värin kanervaksi, ei ole luonnonkanervaa nähnytkään. Joku viljelylajike voi tietysti olla näin mahtava punalila, mutta sellaista en ole nähnyt, mutta Suomessa vähemmän käytetään kanervaa puutarhakasvina. Laput ovat ihanat, vaikkakin enemmän suorakaiteen kuin neliön muotoiset, mutta se ei teekannun alla niin haittaa. Seuraavista yritän saada enemmän neliön muotoiset.

Yllä teevälineitäni keittiöön lavastettuna. Kukkapöydän reunalla käden ulottuvilla on sen verran sotkuinen paikka, etten viitsinyt kuvata oikeaa tilannetta. Vesipannu on ylimäärä vedelle, jonka kaadan jäähtyneenä kukille, muuten unohtaisin kastella kukat turhan usein, mutta täyttyvä vesipannu muistuttaa sopivasti kukkain kastelusta. Vaihtelen Iiittalan HotCool-lasien ja suosikkimuumimukieni välillä ja useimmat niistä ovat sävysävyn uusien pannulappujen kanssa. Tosin sävy sävyyn näiden kanssa on varmaan puoliomaisuuttani. Ai miten niin paljon vaaleanpunaista ja lilaa? Ystäväni kutsuvat tiettyjä fuksian ja aniliinin sävyjä Sadun värisiksi. Tämä Muskatin 38 "kanerva" on aika lähellä sitä.

Aloitin seuraavan parin pannulappuja, mutten pitänyt siitä, miten tummalta ja synkältä, lähes mustalta tumma luumunvärinen näytti pirteän vaaleanpunaisen kanssa. Alussa oli virhe, joten koko homma oli muutenkin menossa purkuun, joten kokeilin vähän eri väriyhdistelmiä. Kävin ostamassa lauantaina yhden kerän vaalean lilaa/violettia Muskatia, muttei sekään taida sopia yhteen tumman luumun kanssa. Ajattelin, että se sopisi hyvin tumman luumun kanssa. Sen sijaan se näyttää ihan kivalta vaaleanpunaisen kanssa. Ehkä teen parin niistä ja odottelen, että "kanervanväristä" Muskatia saa lisää, sillä se näyttäisi sopivan oikein hyvin yhteen tumman lilan kanssa. Yhdistelmä ei ole kovin raikas tai iloinen, mutta hyvin vahva eikä "kanerva" "kärsi" tumman langan seurassa. Värit ovat minulle aina hiukan vaikeita. Etukäteen on joskus kovin vaikea nähdä, miten väri toimivat lopullisessa muodossa.

Daybreak - paljon ja vielä enemmän

2011-07-16T16:22:00.001+03:00

Daybreak-huivissa on kaikkea paljon. Ainakin pituutta, muotoa, väriä, raitaa, kokoa, silmukoita, rivejä, siipeä, kontrastia, langanpäitä... Daybreak on malli, josta tuli huikean suosittu nettineulojien keskuudesssa, varsinkin suuren meren takana. Hinguin pitkään mallia, sillä minuun iskee herkästi mallikateus, kun en ole voinut ostaa ohjeita. Onneksi on enkeleitä, jotka lähettävät Ravelryn lahjoitustoiminnolla ohjeita ja pääsin minäkin mukaan. Aluksi otin lähimmän sukkalankakerän Noron seuraksi, sillä minulle ei tainnut olla lopputulos kovin tärkeä, vaan lähinnä se, että pääsisin neulomaan samaa kuin muutkin. Alussa oli viininpunainen Hjertegarnin Sock 4, mutta jälkeenpäin ajateltuna se ei sopinut oikein yhteen Noron värien kanssa. Muistelin, että Noro-keräni eivät olisi noin sini-vihreä-violetti-painotteisia. Voitin sitten Ravelryssa Kaheleiden arvonnassa vyyhdin luomumerinosukkalankaa haluamassani värissä ja tottakai halusin violetin. Sain tällaisen kauniin tumman sinivioletin. En usko 100% merinosukkalankaan sukissa, joten luonnollisesti piti keksiä jotain muuta ja purin aloituksen ja aloitin uudella värillä.

Projekti: My Daybreak (Ravelry link)
Ohje: Daybreak by Stephen West
Koko: 180 cm x 60 cm
Lanka: Violetti käsinvärjätty luomumerinosukkalanka
ja Noro Kureyon Sock väreissä S102 ja S40
Menekkki: 100 grammaa kumpaakin lankaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Komea ilmestys!

Tumma violetti sopii tähän kuin nenä päähän. Värit ovat nyt vähän kuin revontulet. En oikein tiennyt kuka tällaista käyttäisi. Se ei oikein ole tyyliäni, mutta nyt en ehkä raaski luopua tästä. Värit ovat loppujen lopuksi huikeat. Varmasti saa huomiota, kun lähtee johonkin tämän kanssa. Tosin näillä helteillä saa varmasti kummia katseita minkä tahansa villahuivin kanssa liikkuessaan. Osa minusta haluaisi juosta ostamaan kerän Noro Kureyon Sockia ja jotain pehmeää merinosukkalankaa ja tehdä toinen. Onneksi muistan vielä, miten en erityisemmin välittänyt tämän neulomisesta, enkä ole heti neulomassa toista. Joku vastaava raitasukkalanka tyyliin Zauberball voisi toimia yhtä hienosti. Huivista ei päältä voi sanoa missä menee kerän vaihdot. Noroni oli neljällä pikkukerällä ja vaihtelin väriä joka kerta, kun vaihdoin kerää. Värit sointuvat yhteen yllättävän hyvin ja yksivärinen lanka rauhoittaa kirjavuutta. En ole raitojen ystävä, mutta tämä on vallan viehättävä.

Lopputulos on huikea. En erityisemmin ihastunut siihen, kun sain huivin pääteltyä. Huivi oli pari viikkoa hyllyllä mytyssä. Oli työkiireitä ja kesäflunssaa ja muuta mielessä. Sitten pingoiteltuani Leaves Drancing -huivin sain inspiraation pingottaa hieman tätäkin. Huivissa oli kokoa alunperinkin reippaasti, eikä siinä mielessä pingotus ollut tarpeellinen, mutta osasin odottaa laskeutuvuuden ja muiden ominaisuuksien muuttuvan, kun huivi kastellaan kunnolla ja levitetään nätiksi ja siinä tulee muoto paremmin esiin. Laitoin suurimpaan osaan ulkoreunaa neulat, jotta huivi vähän venyisi leveyttä. Pituutta oli kauhea määrä muutenkin. Olin päättänyt neuloa niin kauan, että toinen lanka loppuu ja tehdä reunan sillä, mitä on jäljellä. Sehän ei ollut viisasta. Huiville tuli kokoa ehkä liikaakin ja silmukoita oli yli 600 viimeisillä riveillä. Huivi vähän venähti kasteltuna ja tuli läpikuultavammaksi. Onneksi luotin itseeni ja otin ohjeen 3,5 mm puikon sijaan 2,5 millisen puikon. Olisi tullut reikää viimeistään kasteltuna.

Muoto on aivan loistava. Tällainen lähes koko ympyrän muodostava sirppi on hartiahuivina mahtava. Se pysyy harteilla itsestään toisin kuin kolmiohuivit. Rakastuin jo pingoittaessa muotoon ja kun sain pingoitetun huivin harteilleni, se oli täydellinen. Tämän malliset pitsihuivit olisivat makeita. Mikään kaulahuivi tämä ei ole. Muoto ei siihen ole omiaan ja kokoakin on turhan paljon. Tämä on sellainen hartiahuivi, kääriytymishuivi ja aivan ihana sellainen.

Niin lähellä, mutta niin kaukana

2011-07-11T15:30:00.001+03:00

Olin viikolla neuletapaamisessa Lumoavassa langassa ja silmäilin alennuspuuvilloja, kun oli niin nättejä värejä. Sieltä sitten tarttui mukaan yksi kerä ihanan värinen kerä Muskatia. Kaunis punaliila kerä seurasi minua kotiin kuin puolivahingossa. Minulla on ollut hinku neuloa silkkilangasta bolero tai hihatin ja katselin lähinnä silkkilankoja sillä silmällä, muttei ollut mieleistä väriä tarpeeksi, joten se jäi. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä tekisin puuvillalangalla. Enhän minä virkkaa. Pari päivää kerää hypisteltyäni päätin, että teen lisää pannulappuja äidin opettamalla perinnemallilla, josta olen blogannut aiemmin. Siihen tarvitsin tietysti toisen kerän ja lauantaiaamuna lähdin aikaisin kaupungille ja kävin marketeissa ja odottelin Lumoavan langan avautumista. Halusin päästä pois kaupungista kiireesti ennen päivän kuumuuden pahimpia tunteja. Sen piti olle yksinkertaista. Yksi vaaleanpunainen kerä lankaa, kassalle ja helletää pakoon hoitamaan kissaa loppupäiväksi. No eiköhän lankakaupassa ollut ystävälläni Raikulla työpäivä ja jäin suustani pahasti kiinni. Neljän tunnin jälkeen raahasin itseni puoliväkisin ulos viiden lankakerän kanssa. Piti sitä kissaa hoitaa ja ulkoiluttaakin vielä. Ostin toisetkin pannulappulangat ja vielä Dropsin Safrania kaksi kerää koukuttavaksi. Teekannun ja vesipannun alle ei tarvitsisi kuin yhden parin lappuja, mutta kai ihminen tarvitsee kauniita pannulappuja ja koukuttuja rättejä. Joopa joo ja kun kädetkin tykkää kyttyrää virkkaamisesta. Siis oikeasti! Kenellä muulla menee lankakaupassa neljä tuntia?!?! Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta. Onko se silloin spontaani neuletapaaminen? Neule tosin ei ollut mukana.

Menin hoitokissalle ihan yökylään, kun kämppäni lämpötila nousi yli 30 asteen ja nukkumisesta ei tulisi yhtään mitään. Kissan nukkumista seuratessa joutaa sopivasti kuuntelemaan neulepodcasteja ja virkkaamaan. Nettikeskusteluissa joku mainitsi jotain veitsiotteesta virkkauksen yhteydestä ja sain siitä inspiraation kokeilla pitää koukkua samalla lailla kuin ruokailuveistä. Koin varsinaisen valaistuksen, kun tajusin, ettei sillä lailla peukaloa pääse puristaessakaan taivuttamaan liiaksi ulospäin. Yliliikkuva peukalonivel tekee sen, että peukalon pään liikkuvuus on lähes 180 astetta. Normaaleilla nivelillä varustetuilla ihmisillä se lienee alle 90 astetta. Eikä se edes satu, ellei peukalo ole kauan väärään suuntaan taipuneena, kuten pidemmässä tai toistuvassa virkkaussessiossa. Virkkasin kaksi pannulappua yhdessä viikonlopussa eikä tunnu missään. Ennen virkkasin pari riviä pannulappua kerrallaan. Se oli kaikki aivan liian hyvää ollakseen totta. Jotainhan pitää aina mennä pieleen, ettei elämä olisi liian helppoa.

Projekti: Pink Crochet Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen malli
Koko: 20 cm x 20 cm
Lanka: Garnstudio DROPS Muskat
Menekkki: 100 grammaa
Koukku: Phantom 2mm virkkuukoukku
Fiilis: Nuo värit, niin ihanat värit!

Lanka otti ja loppui aivan viime metreillä kesken. Tiesin kyllä, että 100 metriä per väri on hieman nafti määrä. Tiesin tehdä lapuista erilaiset, jotta lanka riittäisi, mutta tummempi lanka loppui kesken. Virkkasin, sitten vaaleammalla langalla pienemmät nypyt ja sain lenkin tehtyä. Luulin, että sillä selviän, mutta 10 senttiä ja lenkki jäi edelleen toiseen tekemättä, kun virkkasin pienemmät nypyt toiseenkin lappuun. Seuraavat Muskat-pannulaput teen muutaman silmukan kapeampina, niin varmasti riittää lanka. :K

Leaves Dancing

2011-07-10T16:00:00.001+03:00

Minulle tarjoutui Ravelryssa tilaisuus päästä kokeilemaan lankaa, johon minulla ei ole varaa. Saan neuloa ihanaa luksuslankaa ja saan vielä vaivanpalkaksi toista ihanaa luksuslankaa. Voiko parempi mäihä käydä? Tai oikeastaan lähinnä en raaski maksaa yhdestä vyyhdistä niin paljoa, vaikka 50 grammaa kohti laskettuna lanka ei kovin kallista olekaan. Eikä tätä Wollmeisen pitsilankaa ole kovin helppo saadakaan mieleisessä värissä. Ja nyt kukaan ei lähetä myyntitarjousta mistään ihanasta väristä. Mulla on muutenkin langanostokrapula päällä. Enkä kyllä tällä kokemuksella tätä lankaa hankikaan ihan vähään aikaan. Minulla ei nimittäin ole vyyhdinpuita tai kerijälaitetta, jotka molemmat olisivat olleet tärkeät 1500 metrin vyyhtiä keriessä. Itku meinasi tulla toivottoman hitaan prosessin aikana. Vyyhti oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, mutta pääsin lopulta neulomaankin. Harkitsen vakavasti jonkin ihanan värisen WM pitsin ostamista sitten, kun edellämainitut värkit on hankittu langan käsittelyä varten. Muutenkin yli kilometrin vyyhdit ovat pannassa toistaiseksi.

Projekti: Leaves Dancing (Ravelry)
Ohje: Leaves Dancing Modell 118/9 by Junghans-Wolle
Koko: 185 cm x 85 cm
Lanka: Wollmeise Lace värissä Schwarz
Menekkki: 170 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika komea, vaikka itse sanonkin.

Väristä en välitä. Musta on ... noh mustaa. Pitsinneulominen mustanana vielä onnistuu, mutta mitään muuta en suostu tekemään. Mustassa on hyvin vaikea nähdä silmukoita. Tätäkään en kyennyt missään keinovalossa neulomaan. Niin kirkasta lamppua en omista, että se olisi onnistunut. Onneksi Oulun kevät on hyvin, hyvin, hyvin valoisa ja päiväsaikaan pystyin helposti tikuttamaan huivia menemään. Lanka oli oikein mukavaa neulottavaa. Siltä se ei tosin tuntunut Addin pitsipyöröillä, joilla lanka tuntui jotenkin kauhean liukkaalta, mutta kun vaihdoin KnitPron puupyöröihin, ei mitään ongelmaa ollut. Lanka ei halkeile tai mitään. Se on kivan ohutta, muttei aivan ompelulankaakan. Oikein miellyttävä kokemus, vaikkakaan ei ehkä aivan kaiken sen hypetyksen arvoinen. Joskus myöhemmin voisin hankkia jotain upeaa väriä tätä, kun olen paremmissa varoissa ja paremmilla välineillä varustettu.

Malli on saksalainen ilmeisesti lankafirman malli ja saksaksi. Mainitsinko muuten, etten osaa sanaakaan saksaa? Onneksi Googlen kääntäjä osaa sen verran kääntää oikein, että sain selville suurin piirtein mistä tekstissä on kyse ja kaaviot mallissa ovat ihanan selkeät. Juuri sellaiset, kun odottaisikin saksalaiselta. Mallin lehtikuvio ei ole aivan tavallinen. Siinä on kivasti nurjien silmukoiden tuomaa mielenkiintoa. Ihastuin lehtikuvioon niin, että melkein suunnittelin oman pitsihuivin sille. Tässä mallissa ei ole langankiertoja keskisilmukan molemmin puolin eikä reunasilmukoiden vieressä, mikä minusta on pitsihuivissa standardi, joten testasin miten kuvion saisi niiden kanssa toimimaan ja piirsin itselleni kaaviot. Siitä huivista on mallikappale melkein valmis. Joku reunakuvio pitäisi kehittää, mutta enemmän siitä joku toinen kerta. Tämän mallin ohjeen mukaisesti tehtynä huivista olisi tullut nenäliinan kokoinen, joten lisäsin kuviontoistoja. Malli lienee tarkoitettu paksummalle mohair-langalle. Lopulta joiduin vähän vähentämään, että huivin koko karkaa ihan kauhean suureksi ja huiviin tuli 5,5 kuvion toistoa. Reunat olivat jännät ja onneksi niin, sillä rivien silmukkamäärä huitelivat jossain 600 kieppeillä ja yhden sellaisen rivin neulomiseen menee aika lailla aikaa. Väristä huolimatta huivi oli kiva neuloa ja kuviot todella kauniit.

Pingottaminen puolestaan ei ollut tippaakaan hauskaa. Minulla ei ole kunnollista pingotusalustaa ja matto veti pahasti kurttuun. Kahdesta ensimmäisestä pingotuksesta tuli täysin muotopuolia ja tämä kolmaskin on vähän sinnepäin. Käyttöä hienoinen epäsymmetrisyys ei haittaa. Kuvissa levitettynä huivi näyttää aivan muotopuolelta, mutta luonnossa sitä ei huomaa. Luovutin. Täytynee hankkia kunnollinen pingotusalusta, mutta pyörällä liikkuvan on hankala kuljettaa isoja asioita ja käydä ostoksilla kaukana. En ole vielä keksinyt järkevää ratkaisua ongelmaani. Sellainen lasten ruutuhyppymatto olis varmaan kätevin. Menis palasina pienehköön tilaan, mutten pääse Biltemaan enkä ole löytänyt lähempää. Enkö toisaalta ehkä haluaisi semmoista Bilteman mattoa, kun siinä on vissiin ne irtoilevat numerot. Eikä se ole nätti. Joku Disneyn Prinsessa-matto olisi enemmän mun tyyliä. Kirppiksilläkään ei ole ollut. Hankalaa. Alla on kuva, joka paljastaa muotopuolisuuden kaikessa kauheudessaan.

Sulo Vilénin vastaisku

2011-07-08T17:18:00.001+03:00

Alkuvuosi on lankalaihdutuksen kannalta ollut liian helppoa. Lankaa olen kuluttanut ja lankavarastostani hävittänyt kesäkuun loppuun mennessä noin 3450 grammaa. Lankaa tuli ostettua tai saatua vain 1075 grammaa samassa ajassa. Vähennys on huikea, eikä tehnyt yhtään tiukkaa tai tuntunut pahalta. Se oli liian helppoa, joten jossain vaiheessa kuitenkin repsahtaa. Ja alennusmyynteihinhän se sitten karahti ja pahasti. Oho hupsista kuului vaan. Jokuhan ei ostanut sukkalankaa kuun alussa. Eikä eksynyt Lankakamarin alennuksia katsomaan, sillä hänen sähköpostiinsa ei tietenkään tule viestiä sellaisista. Hän ei tietenkään tilannut sieltä kahta vyyhtiä Punta Yarnsin Merisockia, kahta kerää Teeteen Primaveraa eikä hän halunnut kokeillut houkuttelevan väristä edullista Gründl Wollen Hot Socks Uni -sukkalankaa. Ehei.

Hän ei myöskään käynyt Prisman lankahyllyllä ostamassa Nalle Aloe Veran poistoväriä ja valkoista Tico Ticoa alennushintaan. Kammolankaa Novitan Jiveä hän ei nähnyt Halpa-Hallin alelaarissa, eikä ostanut sellaista äidilleen lattianpesinrättikokeiluihin. Lumoavan langan neuletapaamisessa hän ohitti alennuspuuvillat näkemättä herkullisen väristä Dropsin Muskatia eikä hän ole menossa ostamaan sille ostamatta jääneelle kerälle kaveriksi vaaleanpunaista kerää pannulappuja varten. Eikä häntä yhtään viehätä Drops Safranin uutuusväri verenpisara, sillä eihän sitä nyt ainakaan voi koukuta. Hänelle ei myöskään ole tulossa kahta vyyhtiä Wollmeisea eikä hän saanut SYTinä yhtä kerää tumman lilaa Sublimen Angora Merinoa, vaikkei se myssyyn sopinutkaan. Vai miten se juttu nyt meni.

Ostin kun halvalla sain tai jotain...

PS. Sukulaisille tiedoksi, että ennen kuin soitatte ja haukutte pystyyn, niin muistakaa, että olen aikuinen ihminen, enkä ole tekemisistäni teille tilivelvollinen. En ota haukkuja enkä taivasteluita vastaan.

Monkey-sukat

2011-07-04T16:31:00.001+03:00

Blogaamisinto on aivan kateissa, mutta yritän silti päästä ajantasalle. Muutamia projekteja on esittelemättä, mutta kyllä se tästä. Nyt näistä Monkey-sukistani. Yhtenä päivänä sitä kirottua kesäflunssaa sairastaessani sain sen verran aikaiseksi, että kokeilin kamerajalustan avulla omien jalkojen kuvaamista. Huomattavasti akrobatiaa helpompi ratkaisu, mutta vaatii harjoitusta tämäkin. Ei tullut järin hienoja kuvia. Hankala poseerata kameralle, kun ei tiedä miltä se näyttää, mutta pari sain onnistumaan. Kiitos vielä kerran jalustasta Kaisa!

Projekti: My little monkeys (Ravelry)
Ohje: Monkey by Cookie A. (Knit. Sock. Love.)
Koko: 36
Lanka: Sinikirjava Naurava Lammas Juulibugi
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat!

Mikä ihme on saanut suunnittelijan antamaan nätille sukkamallille nimeksi "apinan"? En seurannut kovin tarkkaan ohjetta. Vaihdoin joustinneuleen 2o, 2n -joustimeksi ja jätin pintaneuleesta nurjat silmukat pois. Ajattelin kokonaan sileäneuleisen kuvion sopivan paremmin kirjavalle langalle. Sileäneuleinen variantti on netissä hyvin yleinen. En varmaan muuten olisi hoksannut sellaista tehdä. Kuvio on helppo ja sen oppii nopeasti ulkoa. Ohje on taattua Cookie A. -laatua ja hirveän suosittu, eikä ihmekään. Tätä ohjetta voisi hyödyntää toistekin, mutta jonossani on niin kauheasti sukkaohjeita, ettei niistä voi väittää puutetta olevan.

Lanka on ihanaa käsinvärjättyä Nauravan Lampaan Juulibugia. Väritys on huikea. En yleensä ole pätkä~~rääkättyjen~~ -värjättyjen lankojen ystävä, mutta tämä on ihanaa lankaa. Kiitos Tui langasta! Ei tämmöistä ihanuutta jämälankaprojektiin voi käyttää. Langassa on ainakin neljää ei väriä ja näistä useita sävyjä ja silti neulepinta ei ole levoton. Melkoinen suoritus värjääjältä. Kuvat eivät tee oikeutta langalle ja sen upealle värille. Langan yleisilme on sinivioletti monivärisyydestä huolimatta. Varsinkin ulkona viime kuussa ottamani kuvat ovat liian sinisiä ja eri värien kontrastit korostuivat liiaksi. Pohjalanka vaikuttaa laadukkaalta, ei säikiinny ja on ihanan sileää. Siinä tulee kuviot hyvin esiin. Vyyhti on aika pieni, 65-grammainen ja määrä on hiukan nafti pienillekin sukille, mikäli haluaa sukkiinsa normaalimittaiset varret. Ensin lanka loppui kesken, mutta lyhentämällä hieman liian pitkäksi neulomaani kantalappua sain langan riittämään juuri sopivasti. Lankaa jäi reilu metri. Lopputulokseen olen kaikin puolin tyytyväinen.

Sukkalankaa

2011-07-02T18:18:00.002+03:00

Pari tervettä päivää ei vielä tarkoittanut normaaliin paluuta. Vielä vähän kesäflunssan jäljiltä väsymys painoi, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kävin hiukan lisää alemyyntejä kiertelemässä. Poikkesin Lumoavaan lankaan ja ostin vähän lisää sukkalankaa. Sukkaohjeita on jonossani kolmekymmentä joten sukkalankaa on tarpeen olla. En ole edelleenkään kokeillut Fabelia, mutta jos nyt saisin sukat tehtyä ja tämänkin sukkalangan kokeiltua. Minun oli tarkoitus ostaa Cascaden Heritagea, mutten innostunut sen väreistä.

Päätin aloittaa Rose Redin. Lisälankaa pitäisi olla tulossa, joten luotan, että myssy tulee tehtyä. Kovin kesäinen paksu merinoangoralanka ei tietenkään ole, mutta kun neuleinto on palannut, niin mikäpä sitä estäisi neulomasta. Ohje oli hyvin yllättävä. Aluksi käskettiin luoda kolme (3!!!) silmukkaa. Aloitan ohjeiden lukemisen aina siinä vaiheessa, kun puikot ja lanka ovat valmiina ja joskus sitten hämmästyy, kun ohjeessa onkin jotain outoa. Mikään tv-neule tämä ei oikein ole. Jouduin pari kertaa purkamaan, kun hölmöilin. Ensimmäisessä yrityksessäni oli vain kolme kuvion toistoa kuuden sijasta jostain mystisestä syystä. Kai tämä tästä, kun otin kerroslaskurin projektiin.

Kesäflunssan viemää

2011-06-28T15:40:00.001+03:00

Kesäflunssa on ikävä tauti. Se vie voimat ja on sitkeä kuin mikä. Kampesin itseni kaikesta huolimatta töihin ja sen ohella en sitten jaksanutkaan muuta kuin syödä ja nukkua. En ole liki kolmeen viikkoon neulonut juuri yhtään. Aloitin kuun alkupuolella sukan junamatkaa varten, mutten kyllä neulonut sitä silmukkaakaan sillä junamatkalla, mutta yksi sukka on juuri ja juuri valmistunut. Siitäkin suurimman osan neuloin eilen illalla. Malli on Mona Cookie A.:n kirjasta Knit.Sock.Love. Daybreak-huivini on valmis. Se edistyi työmatkoilla kivasti, muuten se olisi vain puolivälissä sekin.

Kävin kiertelemässä alemyyntejä vapaapäivän kunniaksi mukaan tarttui puoleen hintaan kerä Sublimen Angora Merinoa ja käpyilyä varten Presencia Finca -helmilankaa. Angora Merinoa oli jäljellä vain tämä yksi kerä ja se on vähän nafti määrä edes myssyyn. Olisiko kellään väriä 43 puolen kerän nöttöstä? Tämä olisi niin mahtava lanka Rose Rediin, jonka ohjeen sain synttärilahjaksi. Olen monesti sanonut, etten mene enää Somikkiin, mutta laitetaan tämä vaikka sen flunssan piikkiin. Poikkeuksellisesti sain kyllä aivan asiallista palvelua.

Kesäkuun lankalaihdutus sujui huonosti. Lankaa kului vain vaivaiset 200 grammaa ja siitäkin neljännes aivan kuun viimeisinä päivinä. Metreissäkin jäin alle kilometriin. Surkeaa, mutta lankaa ei onneksi tullut ostettua juurikaan. Yllä mainitut 60 grammaa on tämän kuun lankaostokset. Mutta tästä taas noustaan ja esikuussa enemmän paremmilla voimilla.

Lomalla

2011-06-12T15:15:00.002+03:00

Ikinä ei ole arkena niin kiire kuin lomalla. Mistähän se johtuu? Neuleet ovat edistyneet huonosti. Monkey-sukat sentään valmistuivat ja niitä pitäisi kuvailla. Onneksi tulee arki ja alkaa työt niin ehdin taas neulomaan. Sitä luulisi, että nettipimennossa meren rannalla joutaisi neulomaan, mutta luulo ei ole tiedon väärti ja lämpötiloilla oli ehkä jotain tekemistä asian kanssa. Lähipäivinä ehkä valmistuneita neuleita.

Rhododendron catawbiense ’Nova Zembla’ puistoalppiruusu

Kesäkuun kuulumisia

2011-06-03T18:10:00.001+03:00

Monkey -sukat etenivät nopsaan varpaisiin ja sitten tajusin, että langan riittävyys on siinä ja siinä ja terä liian lyhyt. Olin kyllä katsellut, että kantalapun olisi voinut jättää lyhyemmäksi, joten ei kun purkamaan. Toivottavasti saan langan nyt riittämään pieniin 36-numeron sukkiini. Pieni 65 gramman sukkalankavyyhti on hiukan nafti normaalivartisiin sukkiin, mutta olen päättänyt saada tastä ihanasta käsinvärjätystä Nauravan lampaan Juulibugista sukat. Lanka on aivan ihanaa neulottavaa, mutta lisää siitä, kun esittelen valmiit sukat.

Toukokuu meni yhdessä hujauksessa. Lankaa kului valmistuneisiin seitsemään projektiin noin 470 grammaa ja vajaat 1700 metriä. Lankavarasto keveni toista kiloa, kun vaihdoin Novitaa näihin ihaniin projektipusseihin. Olen aivan onnesta soikeanani. Käykää ihastelemassa muita Koukuttajan tekemiä ihanuuksia Etsyssä, mutta älkää pyytäkö vaihtamaan Novitan kammolankoihin. Nämä ovat pieniä, sukkaprojektille sopivia projektipusseja. Normaalimittaiset 20 senttiset sukkapuikot ja sukkalankakerä mahtuvat hyvin. Harmi, että missaan seuraavat Oune- ja Silmukkaseura -tapaamiset, kun olen lomalla pois kaupungista tämän ja ensi viikon. En pääse esittelemään projektipussejani julkineulonnoissa. :(