Silkin kiiltoa

Neuleet ovat edistyneet etanavauhtia, mutta gradu ja työjutut onneksi senkin edestä. Päätin hienosti edistyneen gradun kunniaksi palkita itseni langalla. Olen himoinnut BC Garnin Jaipur Silk Finoa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kävin Lumoavassa langassa. Hiukan tyyristähän 100 prosenttinen mulperisilkki on, mutta olenhan sen arvoinen. Väri on aivan tajuttoman ihana ja tuo kiilto... 600 metristä saa varmasti ihanan juhlahuivin. Mallia en ole vielä päättänyt, mutta varmaan jokin suorakaiteen muotoinen lyhyellä kuviontoistolla, jotta kaikki tuo ihanuus tulee käytettyä. Kunhan vaan löytyisi muutakin neuleaikaa, kun Teho-osaston uusinnat. Kirjastosta tarttui Punokset puikoille mukaan. Joskus voisi tehdä ainakin Auran.

Nyt takaisin puurtamaan gradua.

Hyvää KIP-päivää!

Minulla on tässä viime aikoina ollut kesken kolme huivia (muut projektit on purettu tai ne horrostavat), mutta kun aloin eilen kaipaamaan matkaneuletta töihin, niin ei löytynyt mitään. Haruni on siinä vaiheessa, että pitäisi siirtyä reunakuvioon ja se vaatii vähän enemmän keskittymistä, joten sitä en autoon mielelläni enää ota, vaika Harunini on viikolla ollutkin matkaneuleena. Kaikukukka tökkii muutenkin, vaikka onhan sekin ihan kivasti edennyt, mutta sitä huvita kuljelella, ettei ole kaikki vaatteet alpakankarvoissa töissä. Aeoliania taas ei helmiensä takia ole mitään järkeä ottaa mukaan. Piti siis keksiä mielellään silkkivillainen tai muuten hiostamaton projekti. Otin lähimmän vapaan, kerityn silkkivillan ja valitsin jonosta mieleisimmän helponnäköisen ohjeen.



Sininen Wetterhoffin Silvia on pyörinyt pöydällä syksystä lähtien. Väri on aika kammottava, mutta kai sen johonkin saa lykättyä. Ensimmäinen vastaan tullut tarkoitukseen sopivat ohje oli Adamas ja sitä sitten aloin neuloa kiireesti, että kuvio ehtisi tulla tutuksia ja että sitä olisi kiva sitten neuloa, vaikka tokihan piirsin pikaisesti kaaviosta tärkeimmät ovat paperilla ja laitoin reppuun. Adamas vaikuttaa kivalta ja näyttää onnistuvan. Se on sekin Miriam L. Feltonin ohje, joista ole alkanut viimeaikoina pitää kovasti. Kolmen millin pitsi-Addit tuntuivat alussa jotenkin paksuilta, joten vaihdoin 2,5 millisiin. Mietin, että vaihtaisinko takaisin kolmemillisiin. Käsialani on kuitenkin viimeaikoina vähän löystynyt.



Hyvää KIP (Knit in Public) -päivää kaikille. Olisin mielelläni mennyt kaupunkiin KIPpailemaan, mutta tulin lupautuneeksi töihin ja sinne tästä alan lähteäkin. Ehkä SIP-päivänä sitten.

Edit: Työreissu kutistui eväsretkeksi ja lähden sittenkin tästä KIPpailemaan. :) Enkä jaksa enää vaihtaa takaisin kolmemillisiin puikkoihin. Hyvin tämä näkyy sujuvan 2,5 millisilläkin.

Palmikkokämmekkäät

Projekti: Luksuskämmekkäät (Ravelry)
Ohje: Nunt's cabled wristwarmers by Nunt
Lanka: Punainen BC Garn Silkbloom Fino
Menekkki: 36 grammaa
Puikot: KnitPicks 2,75 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat luksuskämmekkäät.



Halusin tälle kauniille kämmekäsohjeelle jotain ylellistä lankaa ja valitsin ihananpehmeän BC Garn Silkbloom Finon. Sen värikin on herkullisen vadelmainen. Kuvio on ihana ja ranteen kuvio on juuri oikealla kohdalla ja kiristää sopivasti kapeimman kohdan sopivaksi. Kertakaikkiaan hieno ohje ja suuri kiitos JossuP:lle, jolta ohjeen SYTinä sain. Lopputulos on ihana ja ne istuvat hienosti pieniin käpäliini. Onneski valitsin tällaisen hiukan ohuemman langan. En ole varma raaskiiko näitä käyttää. Lanka tuntuu kestävän kulutusta kovin huonosti. Lanka pörröttyy herkästi. Jo pelkkä alun purkaminen puikkokokoa pienentäessä sai langan pörröttymään ikävästi.

Nefertiti Wrap

Projekti: Nefertiti Wrap (Ravelry)
Ohje: Nefertiti Wrap by Miriam L. Felton (MimKnits.com)
Koko: 170 cm x 50 cm
Lanka: Tummanvioletti TeeTee Elegant
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Aivan järjettömän ihana!



Kuvasin Nefertitin pikaisesti, jotta pääsen viimein blogaamaan tämän ihanuuden. Kuvaaminen on jotenkin tökkinyt viimeaikoina. Nytkin kuvista tuli aivan liian sinisiä ja lehtikuvio ei halunnut tallentua ollenkaan kameralle. Nefertiti on aivan ihana ja oli ilo neuloa. Kahdeksantoista (18!) pitsikaaviota pitivät huolen siitä, ettei neulominen käynyt tylsäksi. Kuviot eivät olleet vaikeita, mutta toistuvuus oli yllättävän pientä. Väsyneenä tätä ei kyllä pystynyt neulomaan. Huomiota kuvio vaati paljon, mutta virheitä ei tietääkseni tullut. Yhden kerran oli pakko purkaa pari kerrosta, kun lähdin vahingossa neulomaan väärältä riviltä. Onneksi virhe oli jäljitettävissä.



Huivista tuli kivan kokoinen. Pingoitus oli hiukan hankalaa muodon vuoksi. Nefertiti siis neulotaan kulmasta kulmaan. Se oli vaihteluksi kiva tapa. Ei tarvinnut luoda eikä päätellä kuin viisi silmukkaa. Puikoilta huivi tuli 150 cm x 26 cm kokoisena ja pingottaessa yritin päästä ohjeen kokoon. olisi ehkä ollut järkevämpi pingottaa enemmän pituutta eikä niinkään leveyttä. Huivi olisi varmaan asettunut paremmin 40 sentin leveyteen. Ihan niin suuri huivistani ei tullut, kuin ohjeessa on, mutta se ei haittaa. Koko on parempi kuin Anthemionissani, joka tuntuu sata kilometriä pitkältä ja sitä saa kieputtaa kaulaan monta kierosta. Pituus eroa onkin kyllä 80 senttiä. Lankaa jäi jäljelle ja hainkin jo lisäkerän, ja 860 metristä saa kivasti toisen huivin jossain vaiheessa. Onneksi oli vielä samaa värierää jäljellä. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että langaksi olisi voinut valita hiukan paksumman. Jokin 700 - 800 m / 100 g -pitsilanka olisi ollut parempi valinta kuin käyttämäni Elegant (1000 m / 100 g).