lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen

Pyörähdin äitini kanssa Käsityökorissa alemyyntejä kiertäessäni ja sorruin villatakilliseen vaaleanpunaista Dropsin Limaa. Se oli viimeinen mahdollisuuteni hyödyntää Dropsin Alpakkajuhlatarjousta ja Sulo Vilén vei ja minä vikisin. Joulukuussa tuli muutenkin sorruttua lankashoppailuun. Ostin kolmet villatakkilangat ja vähän muitakin lankoja. Yhteensä lankoja tarttui tarjouksista ja Merijärveltä ostettua hieman yli kaksi kiloa. Varsinkin Lumoavan langan joulukalenteri houkutteli ostelemaan. Lankaa kului reilut 600 grammaa joulukuussa.


Koko vuonna kulutin 126 kerää, noin 6,5 kiloa ja yli 21 kilometriä lankaa, josta valmistui 56 projektia. Niistä virkattuja oli 8, huiveja 10, sukkia 14, pipoja ja muita päähineitä 8, peittoruutuja 7, villatakkeja 2, kämmekkäitä 2. Lisäksi neuloin muutaman muun jutun muun muassa puikkotyynyn ja hartianlämmittimen. Projekteja valmistui muutama vähemmän kuin viime vuonna, mutta neuloin suurempia projekteja, esimerkiksi elämäni ensimmäiset villatakit. Neuloin ehkä myös vähemmän ihan ohuita lankoja. Huiveja ja sukkia neuloin hieman vähemmän kuin viime vuonna. mutta se on ehkä ihan hyvä asia, että laajennan repertuaariani.

Ensi vuonna aion tietysti jatkaa ahkeraa neulomista ja blogaamista. Alkuvuoden yritän taas lankalaihdutusta, vaikka epäilenkin, että siinä käy yhtä huonosti kuin tänä vuonna. Olen ostanut kilon enemmän lankaa kuin olen neulonut ja lankavarastostani hävittänyt. Muuten olisin varmasti vähentänyt lankaa enemmän kuin ostanut, mutta innostuin villatakeista kauheasti syksyllä ja olen ostanut isoja eriä lankoja aiempaan verrattuna. Yleensä olen ostanut vain yhdestä kolmeen kerää per väri projekteihini. Minulla on kaksi villatakkia valmiina, yksi kesken ja kolmeen langat. Toivottavasti into ei lopahda aivan kesken. Osasyynä niin monen villatakkilangan ostamiseen oli varmasti Dropsin Alpakkajuhlatarjoukset. Kun villatakkilangoille tulee hintaa alle 30 euroa, villatakin neulominen itse alkaa olla jo kannattavaa. Alkuvuoden aion keskittyä villatakkeihini ja yrittää taas olla ostelematta kauheasti lankoja.


Villatakeista puheen ollen voisin vilauttaa keskeneräistä alpakkatakkia tässä samalla. Raiku esitteli Lumoavan langan blogissa keskeneräistä Zoraansa lokakuussa ja siitä se ajatus sitten lähti. Aiemmin täysin puhuttelematon keskiroosa Alpaca alkoi puhutella. Aluksi yritin unohtaa koko vision, mutta sitten en voinut vastustaa. Jouduin odottelemaan lankaakin, mutta lopulta pääsin asiaan, kun Dahlia oli päätelty ja sain puikot vapaaksi. Aloitin joulukuun alussa, mutta joululahjaneuleiden vuoksi jouduin jarruttelemaan. Tämän neulomisessa pääsin vauhtiin vasta joulupäivänä. Ohjeessa villatakki neulotaan kappaleina, mutta päätin neuloa tämän kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Hihoista en ole vielä päättänyt, neulonko ne pyörönä vai ohjeen mukaan, mutta epäilen, että pyöröksi muutan nekin.


Oikein hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Aquila


Himoitsin toista vuotta Utunan ihania lankoja Lumoavassa langassa, mutta paksummat langat olivat sen verran karkeita, että päätin olla ostamatta niin kalliita lankoja. Toisaalta etsin sitä oikeaa sinistä huivilankaa joululahjaan koko alkusyksyn. Kerran sitten asiat loksahtivat kohdalleen. Olisin halunnut silkkivillaa, mutta sopivaa väriä ei sattunut kohdalle, joten päädyin täysin kotimaiseen Utunan Uhtu lankaan. Olisin halunnut hieman paksumman langan, mutta aivan täydellistä lankaa etsiessä voi mennä vuosi jos toinenkin ja joulu tulee joka vuosi kuitenkin.

Valitsin malliksi myös kotimaista eli Ullasta Aquilan. Kärsin kesän jälkeen jonkinlaisista ohutlanka-plääh -tuntemuksista, eikä huivi edistynyt toivotulla tavalla. Neuloin muutaman kerroksen silloin tällöin, mutten ollut projektista yhtään innoissani. Aquila oli silti aika kiva neule ja sain sen lopulta pois jonostani. Olin mallista innoissani sen ilmestymisen aikoihin, mutta monta muuta ohjetta on kiilannut sen ohi sittemmin.

Projekti:  Aquila (Ravelry)
Ohje: Aquila by Sari Åström (Ulla 1/08)
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Tummansininen Utunan Uhtu (Huoli-väri)
Menekkki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Kaunis, niin kaunis.

Uhtu on sopivan rouhea ja rustiikkinen lanka, muttei kuitenkaan liian epätasainen. Väri oli vyyhdillä epätasaisempi, mutta huivi on aivan tasavärisen näköinen, ellei nyt aivan auringoinpaisteessa läheltä tutkiskele.  Lampaanvillan lanoliiniakin on jonkin verran jäljellä ja lanka tuntui sormissa kivalta. Uhtu on minusta ainakin vyyhdillä muita Utunan lankoja pehmeämpi ja voisin ostaa sitä toistekin. Yksi kohta langassa oli niin ohut, etten uskonut sen kestävän ja katkaisin langan. Toivottavasti muistin kiireestä huolimatta päätellä sen.

Aquilasta pidin mallina. Se oli sopivan monimutkainen. Kaavio oli huvä olla käsillä, mutta sitä ei tarvinnut tuijottaa jatkuvasti. Reunaan tein omasta päästä muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sain langan menemään miltei kokonaan. Päättelyn tein kaksinkertaisella langalla, jotta reuna painaisi vähän muuta huivia enemmän ja jotta huivi laskeutuisi paremmin. Ennen pingotusta reuna näytti paksulta, mutta pingotuksen jälkeen se ei enää ollut silmiinpistävää. Aurinko söi jotenkin huivista värin kuvissa, eikä harmahtava tummansininen oikein sopinut punaisen kanssa yhteen. Tulisi jo kevät ja onnistuisi kuvaaminen...

torstai 29. joulukuuta 2011

Kaulaliinakäännytystä

Olen koko syksyn palanut halusta päästä levittämään pitkittäin neulottujen kaulaliinojen ilosanomaa. Henkilökohtaisesti olenkin hehkuttanut neuletapaamisissa ja lankakaupassa neuloessani, miten mainio tapa se on neuloa kaulaliina. Olin jo ostanut langat tähän malliin ja vasta, kun aioin luoda silmukat todella tajusin, että kaulaliina neulotaan pitkittäin. Olin hetken kahden vaiheilla yritänkö löytää jonkun muun mallin langoille, mutta sitten päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että kyllä kannatti.


Luo 441 silmukkaa ei kauheasti innosta aloittamaan uutta neuleprojektia, mutta minusta se on kaulaliinan tapauksessa paljon mielekkäämpää. Neuloin tätä pääasiassa neuletapaamisissa ja muualla julkisesti ja siksi neulominen päivissä laskettuna kesti kauan, mutta minusta tuntui, että kaulaliina valmistui nopeasti. Yleensä poikittain neulotun kaulaliinan kanssa tulee epätoivo kauhean rivimäärän vuoksi. Kun kaulaliina on puolivälissä poikittain neulottuna, tekee mieli itkeä, ettei se valmistu koskaan, mutta pitkittäin neulottuna ajattelee, että kohtahan tämä on valmis. Se on psykologisesti paljon mielekkäämpää. Suosittelen kaikille lämpimästi pitkittäin neulottuja kaulaliinoja. Tietenkään kaikki kuviot eivät toimi pitkittäin, mutta peruskaulaliinat ja sopivat kuviot ehdottomasti pitkittäin.


Ainoa haittapuoli on se silmukoiden luominen, mutta siihenkin on konstit. Mallitilkusta pystyy laskemaan hyvän arvoin sille, kuinka paljon silmukoita tarvitsee ja silmukoita ei tarvitse laskea yhteen pötköön. Silmukkamerkit ovat todella käteviä, kun tarvitsee luoda kauheita määriä silmukoita. Joka 20-100 silmukan välein voi laittaa silmukkamerkin, jolloin ei tarvitse kuin laskea muutamia kymmeniä silmukoita ja silmukkaryhmiä. Tällä metodilla silmukkamäärä on todennäköisemmin oikein ainakin minulla. Tähän projektiin laitoin 36 silmukan eli yhden kuviontoiston välein silmukkamerkkejä jo luodessani ja eikä se ollut kovin kamalaa.

Langaksi tähän projektiin ostin halvalla Lanettia ja olin kovin pettynyt laatuun. Aiemmin olen pitänyt Lanettin neulomisesta, mutta nämä olivat kyllä jotain sekundakeriä. Jokaisessa kerässä oli silloin tällöin säikeiden välissä ylimääräisiä villanöttösiä kehräämättöminä. Olisin vielä langan väriset nötöt ymmärtänyt, mutta mustassa kerässä oli mustien nöttöjen lisäksi valkoisia ja harmaita. Vaaleanharmaassa oli mustia ja harmaita ja niin edelleen. Jokaisessa kerässä oli näitä ja lisäksi oli muutamia solmuja.


Projekti: Creekbed (Ravelry)
Ohje: Creekbed scarf by Stephen West (Knitty, First Fall 2011)
Koko: 200 cm x 34 cm
Lanka: 3 eri harmaata ja musta Sandnes Garn Lanett
Menekkki: 170 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika komea ilmestys.

Malli itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta Stephen Westille tyypilliseen tapaan nerokas. Kuvio on yksinkertainen. Minulla oli koko ajan neuleessa silmukkamerkit, sillä tämä kulki mukana julkineulontaneuleena ja en halunnut ajatella, missä kohdissa pitikään lisätä ja kaventaa. Jos neuloisin toisen, sen värit olisivat lähempänä toisiaan, mutta aika komea tuli näinkin. Tässä, kuten monessa muussakin Stephen Westin mallissa, värit ovat hyvin tärkeät ja niiden täytyy sointua toisiinsa hyvin. Toivottavasti lahjan saaja ei pidä tätä liian erikoisena käytettäväksi, mutta uskon, että tälle löytyy käyttöä.

----------------------------

Samaan syssyyn mainitsen, että neuloin jouluksi myös toisen huivin sivuttain. Creekbedin innoittamana tietenkin. Tavallinen helmineulekaulaliina oli hiukan tylsä, mutta edistyi vauhdilla sivuttain neulomisen ansiosta. Kokeilin kyllä muitakin malineuleita, mutta tummansinisessä, lähes tummanharmaassa eivät mallineuleet pääse esiin, joten päätin valita helmineuleen, jonka ansiosta kaulaliina on kaksipuolinen, mutta eds hiukan mielenkiintoinen neuloa. Ainoa ongelma on se, että mallitilkku valehteli aika pahasti ja kaulaliinasta tuli liian pitkä ja kapea. Vika oli tietysti mallitilkun neulojassa. Mallitilkku olisi kannattanut neuloa paljon suuremmaksi, mutta joku oli malttamaton. Jatkossa muistan mallitilkun tärkeyden. Tiheys heitti vähän liikaa ja aiheutti lähes metrin verran liikaa pituutta. Onneksi mittaa on kuitenkin sen verran vähän, että kaulaliinaa pystyy vielä käyttämään ja sivuttain tehty kaulaliina ei venähdä pituutta ja kapene samalla tavalla kuin lyhyeltä sivulta aloitetut kaulaliinat.


Projekti: Seed Stitch Scarf (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä 440 silmukkaa.
Koko: 240 cm x 18 cm
Lanka: Tummansininen Rowan Felted Tweed DK
Menekkki: 150 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vähän tuli pitkä.

Kammopuikot ja Hederat

Joulut on vietetty ja nyt on aika esitellä joululahjoja.


Ensin hiukan puikkojuttua. Olin syksyllä kauhean innoissani ruusupuunvärisistä Knit Pron uutuuspuikoista Cubicseista. Kinusin niitä Lumoavan langan valikoimiin heti, kun näin niitä jonkun muun kotimaisen verkkokaupan valikoimissa. En ole koskaan ennen neulonut neliskantttisilla puikoilla ja aloitin heti joululahjaprojektin, kun sain puikot käsiini. Kaikki oli valmiina menossa nappiin. Kaikki muu menikin, paitsi neuletuntuma. Neliskanttiset puikot eivät sopineet käsilleni yhtään. Puikkojen kulmat painoivat sormia. Ranteet pistivät koko ajan hanttiin ja paukkuivat. Jännitin käsiä niin että kyynärpäät ja vähän hartiatkin pakottivat. Päätin taistella. Kädet kyllä tottuvat.


Eivät tottuneet. Koskaan ei ole minulle sukkien neulominen ollut näin vaikeaa. En halunnut neuloa, koska se vaan tuntui ikävältä. Jos lanka ja ohje eivät olisi olleet kohdallaan ja lopputulos kaunis, olisin purkanut sukanvarren ja vaihtanut ohjeen lisäksi puikotkin, mutta sukka on kaunis ja neulejälki on kaunista, joten taistelin sukat loppuun. Pääasiassa neuloin muiden seurassa, etten ehtisi ajattelemaan puikkoja ja puikkotuntumaa. Toisen sukan varren kohdalla olisin halunnut luovuttaa, mutten halunnut enää purkaa ja neuloa uudestaan ja pelkäsin käsialani muuttuvan puikonvaihdossa. Puikot menivät kiertoon ja neliskanttisiin en enää koske. Ne eivät ole minun juttuni.


Projekti: Hedera (Ravelry)
Ohje: Hedera by Cookie A (Knitty spring 2006, Knit. Sock. Love.)
Koko: 41
Lanka: Luumunvärinen Austermann Step Classic
Menekkki: 90 grammaa
Puikot: KnitPro Cubix 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Yksinkertainen on kaunista.

Cookie A.:n sukkamallit sen sijaan ovat minun juttuni. Olen tämän mallin suhteen myöhässä, sillä muut ovat jo Hederansa neuloneet aika päivää sitten. Linkitin Knittyn Hedera-ohjeeseen, mutta nämä neuloin Knit.Sock. Love. -kirjan ohjeella 70 silmukan mukaan. Mallikuvion opin heti ulkoa ja sukkia oli sikäli kiva neuloa, ettei niitä tarvinnut ajatella. Neuloin näitä hyvin pitkälti neuletapaamisissa ja muutenkin niin, etten ehtinyt ajattelemaan ikävää puikkotuntumaa. Sukat ovat kauniit. Parhaimmalta ne näyttivät saajansa jaloissa. Hienosti ne istuivat, vaikka koko olikin vähän arvio pohjalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Aeolian Shawl - Oppimiskokemus

Vielä ennen joululahjaneuleita esittelen yhden pahasti rästiin jääneen neuleen. Tämäkin on etukäteen ajastettu. En minä sentään joulunpyhinä blogiin kirjoita.

Aloitin Aeolian-huivin innoissani yli kaksi vuotta sitten, syyskuussa 2009. En ollut koskaan neulonut näin ohutta ja liukasta lankaa. Puikkokoko oli aivan päin honkia, mutta sitkeästi tikutin menemään liian paksuilla puikoilla. Puolimatkassa totesin, että tästä tulee niin verkkoa, ettei ollut enää järkeä jatkaa. Pingoitettuna lopputulos olisi lähinnä kammottava. Purin liki 50 grammaa ja satoja helmiä. Se oli monesta aivan järkyttävää. Helmiä katosi vain pari kappaletta purkamisen yhteydessä. Purin huivin varovasti posliinisessa hedelmävadissa, josta helmet eivät pääseet helposti karkaamaan. Minulla on onneksi suhteellisen terve suhtautuminen purkamiseen. Joskus se on vaan pakollista, enkä jää murehtimaan purettuja silmukoita.


Aloittelin uudelleen parillakin uudella puikkokoolla ennen kuin pääsin 2,5 mm puikkoihin ja sain neulepinnan näyttämään hyvältä. Näin jälkeenpäin 2,75 mm pitsipyöröpuikot olisivat olleet paremmat, mutten silloin vielä omistanut pitsipyöröistä välikokoja. Neuloin huivia vähän kerrallaan, etten kokonaan kyllästyisi helmien kanssa puljaamiseen ja hitaasti hyvä tulee -taktiikka tuntui toimineen hyvin, vaikka aikaa toki meni aika paljon. Kun lopettaa kesken kaiken ja päättää jatkaa vasta huomenna, jää into päälle, eikä ehdi tuskastumaan helmiin.


Projekti: Aeolian Shawl (Ravelry)
Malli: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman (Knitty Spring 2009)
Koko: 180 cm x 70 cm
Lanka: marjapuuronvärinen teetee Elegant
Menekki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis:  Se on ohi! Viimeinkin.

Pidän Aeolian Shawlin muodosta kovasti. Sirpinmuotoiset huivit pysyvät harteilla hyvin, eikä niiden kanssa tarvitse taistella niin kuin tavallisen kolmiohuivin. Suosittelen ohjetta lämpimästi ja harkitsin pienemmän koon tekemistä ilman helmiä paksummasta langasta. Ohjeessa on pari kokoa ja tämä on niistä suurempi. Pinemmän huivin voisin tehdä sukkalankavahvuisesta langasta jonain päivänä.


Huivin päättelin nahajo knitting -tekniikalla. Ohjeessa kehotettiin käyttämään kaksinkertaista lankaa päättelyyn, mutta minun olisi pitänyt keriä langan loppu uudelleen, jotta se olisi ollut mahdollista. Katselin YouTubesta videon, jonka avulla sitten neuloin päättelyn kolminkertaisella langalla. Päättely on viehättävä yksityskohta ja aion käyttää sitä toistetin. Pingottaminen ei innostanut yhtään, sillä olin jo kyllästynyt huiviin liki kahdessa vuodessa ja minulla oli pingotusalusta ongelmia. Sain aikaiseksi pingottaa vasta, kun pääsin viimein Kempeleeseen ja ostin Biltemasta ruutuhyppymattoa pingotusalustaksi. Pingotus venähti joulukuulle, vaikka päättelin huivin jo heinäkuun puolella. Ruutuhyppymatto toimii mainiosti pingotusalustana. Nyt ei tarvitse enää itkeä pingotusvaikeuksia.


Nyt se on valmis, pingotettu ja kaikkea. En ole varma oliko yli 2000 helmen asettelemisessa huiviin yhtään mitään järkeä, mutta ompahan sekin nähnyt ja koettu. Toista kertaa en ehkä ala tuhansia helmiä huiviin asettelemaan. Helmiä piti olla satoja ylimääräisiä, mutta ilmeisesti vaakani näyttää sen verran epätarkkaan, että laskelmani oli päin honkia. Helmiä jäi jäljelle viisi, kun vielä skippasin osan reunakuvion helmistä. Ihan joka toiseen silmukkaan en jaksanut helmiä asetella. Hienohan se on helminen päivineen. Vielä kun olisi jotain tilaisuuksia, joihin juhlahuivia tarvitsee. Hyvä puoli tässä on se, että voin sitten aikanaan etsiä juhlapuvun, johon juuri tämä huivi sopii.

Pahoittelen kuvia. Joulukuu on kuvaamisen kannalta mitä on.

Edit: Tosiaan helmistä piti sanomani jotain myös. Helmet ovat Kärkkäiseltä Gütermannin tsekkiläisiä muovihelmiä, jotka asettelin paikalleen Novitan 0,6 mm virkkuukoukulla. Nyt kun olen  helmiin enemmän tutustunut suosittelisin japanilaisia lasihelmiä 8/0 tai hieman paksummille langoille 6/0 -kokoa. Virkkuukoukkutekniikka toimi mielestäni hyvin. Varsinkin jos hankkii suurempireikäisiä japanilaisia helmiä, pieni virkkuukoukku on mainio väline ja Novitan virkkuukoukku ei maksanut paljon mitään.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Dahlia Cardigan, osa 2

Vilautin eilen kuvia Dahlia Cardiganistani, mutten ehtinyt siihen hätään paneutumaan yksityiskohtiin. Nyt sitten niitä lupaamiani yksityiskohtia.

Dahlia on hieman erikoinen rakenteeltaan. Se aloitetaan keskeltä selkää pitsipaneelin keskeltä. Pitsi neulotaan keskeltä ulos ja siten luodaan pystyyn silmukoita sekä ylä- että alaselkään. Sitten neulotaan vasemmalle ja oikealle luomiskohdista siivut, jotka ommellaan pitsipaneelin reunoihin kiinni. Kun selkä on saatu valmiiksi, neulotaan etuliepukkeet ja lopuksi hihat. Minä tosin neuloin ensin hihat selkään ja sitten vasta etupuolen, koska halusin valmistaa, ettei lanka lopu kesken.


Ohjeenmukainen Dahlia loppuu jo ristiselkään ja etuliepukkeetkin ovat aika lyhyet. Halusin pituutta ja leveyttä lisää. Lisäsin alaselkään kaksinkertaisen määrän silmukoita. Muistaakseni ohjeessa on 40,5 tuuman medium koossa 35 silmukkaa alaselässä, joten loin reippaasti 70 silmukkaa, mikä oli ehkä hitusen liiottelua. Viitisenkymmentäkin olisi varmasti riittänyt. Nyt villatakki loppuu leveimpään kohtaan kropassani, mutta olkoon. Olin jo ommellut alaselän kiinni pitsipaneeliin, kun tajusin, että vähempikin olisi riittänyt ja en enää viitsinyt purkaa. Pituuden lisääminen lisää kauheasti langan menekkiä, joten jouduin ostamaan lisää lankaa. Jouduin lisäämään myös kerroksia ylä ja alaselkään, sillä pitsissä on väkisin eri tiheys kuin sileässä neuleessa ja kerroksia tein noin puolitoista kertaisesti ohjeeseen nähden.


Projekti:  Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!

Hihat mallissa ovat kauhean kapeat. Villatakki on kai tarkoitettu paljaalle iholle. Hihat jouduin neulomaan moneen kertaan uudelleen, sillä kavennusten keksiminen omasta päästä oli lievästi ilmaisuna hankalaa. Noin tusinan yrityksen jälkeen päädyin sellaiseen ratkaisuun, että neuloin oikeaa melkein kyynerpäähän asti ja aloin siten kaventamaan. Käytännössä neuloin 18 senttiä suoraa putkea ja sitten kavensin 14 kertaa joka kolmannella kerroksella ja sitten joka kuudennella kerrroksella neljä kertaa ja hihan helmineuleen ensimmäisellä kerroksella kavensin vielä neljä silmukkaa. Nyt ehkä harventeisin ihan hitusen kavennuksia niin, että pari silmukkaa jäisi enemmän helmineulekerrokselle kavennettavaksi tai oikeastaan neuloisin pari ylimääräistä silmukkaa jämälangalle kädentietä tehdessäni. Kädentiet eivät ole liian pienet, mutta pari ylimääräistä silmukkaa eivät olisi pahitteeksi.


Tiesin kyllä,että Alpaca on liukas lanka. Se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä väri on jotenkin poikkeuksellisen liukas. Olin aluksi aivan epätoivoinen langan käsialan epätasaisuuden kanssa. Vaihdoin puikkoja monta kertaa ja meinasin jo heittää villatakkihaaveet kokonaan, mutta lopulta päätin, että käsialani tasoittuu kastellessa ja pingottaessa sopivasti. Yllä on kuva etuliepukkeesta ennen pingotusta, mutta kuvaa pingotuksen jälkeen en muistanut ottaa, mutta alemmasta kuvasta saa jotain käsitystä. Minulla on yleensä aivan tappotasainen käsiala ja olen välillä saanut epäuskoisia kommentteja, kun olen kertonut neuloneeni jotain itse. Villalangoilla saan aikaan konemaisen tasaista jälkeä, mikä johtunee käsialani tiukkuudesta. Aloitin jo seuraavan  alpakkatakin samasta, mutta erivärisestä Alpacasta ja sen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Käsialakin on mukavan tasaista.

Puikoiksi projektiin valikoituivat pitsipuikot ja ruusupuiset sukkapuikot. Ruusupuusukkapuikkoni ovat hieman karheat ja liukaskin lanka on helppo hallita niillä. Pyöröpuikkoina käytin sekä Addin että ChiaoGoon pitsipyöröjä ja pidän entistäkin enemmän ChiaoGoosta. Kokeilin koko puikkovarastoni läpi ennen kuin päädyin ruusupuuhun ja pitispyöröihin. Ilman ruusupuusukkiksiani en olisi varmaan toteuttanut koko projektia. KnitPron sukkapuikot ovat aivan liian liukkaat ja minulla ei ole niitä tarpeeksi pitkinä hihoihin tai pitsipaneelin neulomiseen.


Tutustuin myös toisenlaiseen uuteen langan ominaisuuteen. Alpacan väri muutui selvästi vaaleammaksi kastellessa. Muuten en olisi ehkä asiaa huomannut, mutta kastelin ja pingotin kevyesti pitsipaneelin ja, kun jatkoin kastelemattomalla langalla neulomusta huomasin heti, että väri muuttuu. Kaikki kerät ovat samaa värierää ja olivat alun perin samanvärisiä. Sama ilmiö toistui roosanvärisessä Alpacassa josta aloittelen seuraavaa villatakkiani. Roosa muuttui kirkkaammaksi ja kivemman väriseksi kasteltuna, mutta Dahlia taittaa jo turhankin selvästi oranssiin tietyissä valoissa. Olen kuitenkin päättänyt pitää väristä, vaikka se inhokkiini vivahtaakin.

Puuh. Toivottavasti muistin kaikki asiat. Jos jotain unohtui mainita niin kysykää kommenteissa täydennystä.
Mutta nyt oikein hyvää joulua kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Dahlia Cardigan


Sain viimein Dahlia villatakinkin pingotettua ja valmiiksi. Pääteltyäni pingotusinto oli kateissa, sillä en ollut aivan varma onnistuiko tämä. Lisäsin liian reippaasti alaselkään pituutta ja etuliepukkeet venähtivät pingotuksessa paljon enemmän kuin ajattelin. Pidän kovasti lopputuloksesta, mutten ole aivan varma, tuleeko tätä käytettyä julkisesti. Tämä ei ole mikään kovin imarteleva villatakki kropalleni ja takin alle ei yli puolimetrisiä liepukkeita oikein mahdu. Dahlia on suorakaide, jossa on hihat. Suorakaide on villatakissani 170 cm pitkä ja 60 cm leveä. En ihan näin mahtaviin mittoihin pyrkinyt, vaikka pituutta lisäsinkin vähän joka suuntaan. Alpakka venyi vähän enemmän kuin mallitilkku antoi ymmärtää, mutta ei onneksi niin paljon kuin pahimmillaan olisi ollut mahdollista. Vähän tästä tuli tällainen torkkupeitto hihoilla.


Projekti:  Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!


Innostuin Dahliasta hirveästi ja olen sitä koko syksyn neulonut. Dahlia on vilahdellut täällä blogissani aika monessa tekstissä. Nyt sitä pitäisi opetella pitämään. Vähän sain oppeja jo, mutta vielä täytyy peilen edessä harjoitella. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä alpakkatakkiinsa nojatuolin nurkkaan ja neuloa (oikea) torkkupeittosylissä. Takki on ihanan lämmin ja onneksi minua ei Alpaca pahemmin kutita. Väri on kovin hankala. Se näyttää toisinaan oranssiin taittavalta, vaikka onkin vadelmanpunainen. En jaksanut alkaa ähräämään kuvien värin kanssa. Kuvat juoksin ottamaan lyhyenä valoisanan hetkenä kesken pullapitkojen paiston ja kuvausassistentti oli kovin kokematon. Onneksi tausta on vähän edes valkea. Pitäkää peukkuja, ettei sada vettä, sillä tämä vähäinen valkea höttökin lievittää mustan joulun synkkyyttä paljon. Muuten olen lankaan tyytyväinen ja seuraava Alpaca-takki on jo tekeillä, mutta sitä vilautan ehkä vasta uuden vuoden tienoolla. Alpacaa sai Alpakkajuhlatarjouksena sopivan edullisesti, eikä takki onneksi tullut kovin kalliiksi.


Alpakan ansiosta takki laskeutuu kauniisti ja sitä on kiva kääriä ympärilleen eri tavoin. Viimeisest langanpäät, kun saisin vielä piiloon niin, voisin joulunpyhät viettää Dahliaan kietoutuneena. Nyt viimeistelemään viimeistä joululahjaa. Ihan kohta saa joulu tulla. :D

Ajastan huomiseksi lisää kuvia ja tietoja muutoksista, jotka tein ohjeeseen. Lähikuvia pitsipaneelista olen esitellyt aiemmin.

torstai 22. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen itsekehrätty lanka


Vuoden viimeiseksi kehruuprojektiksi jäi jo viikko sitten kertaamani merinolanka. Aloitin heti, kun sain valkean suomenlampaan kerrattua. Merino on tummanruskeaa 24 micrometrin villaa World of Woolista. En tiennytkään, että merinolampaita on myös värillisinä, mutta luonnonvärisenä tämä merino myytiin. Yritin tilausta tehdessäni valita edullisia värillisiä villoja, jotta haaveilemani itsekehrätty torkkupeitto ei olisi kovin valkoinen. Säikeen kehrääminen onnistui hienosti ja tasaisuus oli suorastaan huikeaa, mutta kertaaminen takkusi pahasti. En millään tahtonut löytää sopivaa jarrun ja välityksen yhdistelmää. Kertauskierrettä on hieman liikaa ja navajo-kertaus korostaa epätaisaisuutta, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kolmannen vyyhdinkään ei liene tarpeen olla täydellinen. Hiukan epäilen, että Ruusu tajusi jäävänsä koko jouluksi yksinään ja hän alkoi kiukuttelemaan. En jaksanut junassa raahata Ruusua mukanani ja jouduin hänet viikkokausiksi hylkäämään. Vähän harmittaa, mutta matkatavaroissani oli muutenkin kauhea raahaaminen puolen Suomen läpi. Palaan kehruujuttuihin ensivuonna.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Villatakkikuvia


Lupasin villatakistani lähikuvankin. Sellaisia oli vaikea saada, kun aina vaan sataa vettä ja päivälläkin on kovin pimeää. Valo ei kertakaikkisesti riitä, vaikkei kamerani olekaan aivan onneton räppänä. Pidän kovasti tästä palmikosta, sillä se on löysän tiheyden ansiosta asettunut  kauniisti tasaiseksi, eikä takki ole yhtään tönkkö tai liian paksu, kuten palmikkoneuleet yleensä. Otin kuvaan myös ihanan huivineulani. KnitPron uudet huivineulat ovat kertakaikkisen hurmaavia. Olen kovasti tykästynyt tähän ruusupuunväriseksi värjättyyn. Kiitos kaikille ihanista kommenteista Rocky Coast -villatakkiini! <3


En ole ehtinyt paljonkaan blogaamaan, sillä olen keskittynyt loppukiriin viimeisen joululahjaneuleen kanssa ja muihin jouluvalmisteluihin. Olen innoissani leiponut jouluherkkuja ja kohta otamme jo kuusen sisään. Pääsen koristelemaan. Eilen kokeilin pitkästä aikaa askartelua. Sydämenmuotoisesta kranssista tuli aika herttaisen näköinen. Pitää vielä keksiä sille paikka.


PS. Lumoavan langan joulupallokilpailun äänestyksestä voi voittaa tuotepalkinnon. Vielä ehtii äänestää.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Rocky Coast Cardigan


Sain viimekuun puolella valmiiksi elämäni ensimmäisen villatakin. Olen yhden villapaidan saanut yläasteella valmiiksi, mutta muuten on vaatteet jääneet yleensä jo ensimmäisen kerän aikana kesken, kun inspiraatio kertakaikkisesti lopahtaa ihan kesken. Olen vuosia ajatellut, ettei minusta ole neulomaan vaatteita. Toinen ongelma on ollut se, että villatakkiohjeet ovat kauhean paksuille langoille, enkä kykene käyttämään sellaisia, kun niihin tukehtuu. Tämä kaikki muuttui tänä syksynä. Näin syksyn Interweave Knitsin ja rakastuin Dahlia Cardiganiin ja sitä myöten alkoi suunnaton innostus villatakkeihin. Dahliasta enemmän sitten, kun saan sen pingotettua ja kuvattua, mutta nyt saa loistaa Rocky Coast.


Projekti: Rocky Coast Cardigan (Ravelry)
Ohje:  Rocky Coast Cardigan by Hannah Fettig (Coastal Knits)
Koko: M
Lanka: Kanervanvärinen Garnstuio Drops Lima
Menekkki: 565 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikko
            KnitPro Symfonie 4,5 mm 20 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihana! Niin ihana! Ja lämmin! :D

Olen seurannut pitkään Never Not Knitting -podcastia ja sitä myöten tutustunut Coastal Knits -kirjaan jo ennen sen julkaisua podcastin ja blogin kautta. Ajattelin, ettei minulla ole mahdollisuutta tilata kirjaa ja yritin olla katsomatta sen ihania ohjeita netistä. En kuitenkaan raaskisi tilata kirjaa Jenkkilästä asti. Sitten kuulin, että Coastal Knitsiä oli tulossa Lumoavaan lankaan ja olin tietenkin ensimmäisenä ennakkovarauslistalla. Minä, kuten moni muukin olin ihastunut Rocky Coast -villatakkiin. Mielessäni alkoi aika äkkiä välkkymään kanervanvärinen Rocky Coast. Ostin langat ja jouduin ostamaan paksummat puikotkin. Yhdeksän päivää tikutin kiihkeästi, enkä meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun halusin villatakin päälleni.


Pidän tästä kovasti sekä neuleprojektina että vaatteena. Ohje on selkeä ja malli on kropalleni aivan ihanteellinen. Ylhäältä alas neulottuun rakenteeseen oli kiva tutustua. Koko pitää valita muutamaa rinnanympärystä suuremmaksi. Neuloin koon 43" mukaan ja normaalisti käytän kokoa 38. Langaksi valitsin Dropsin Alpakkajuhlatarjouksesta Limaa eikä villatakille tullut hintaa paljoakaan, jos ei laske mukaan kirjaa ja puikkoja. Kirjasta teen seuraavaksi Gnarled Oak Cardiganin, johon olen ostanut Rowanin Felted Tweediä värissä Bilberry eli mustikka, joten koko kirjan hintaa ei voi Rocky Coastiin laskea. Varmasti neulon muitakin projekteja Coastal Knitsistä. Tiesin, että Lima ehkä hiukan nyppyyntyy, mutta aion hankkia jonkinlaisen nypynpoistajan ja pitää tämän kyllä käyttökunnossa. Onneksi villatakkeja ei tarvitse kovin usein pesty, sillä Lima ei taida konepesua kestää. Paksu lankakaan ei niin haittaa, kun villatakkia on tarkoitus pitää auki eikä siinä ole mitään kiinnitystä, eikä tule sellaista oloa, että villatakki auki kulkiessa on epäsiistin näköinen.


Ainoa ongelma mallissa on hihat. Ohjeen hihat ovat järjettömän kapeat. Lisäsin kainaloon kokonaisen kuvionkertauksen ylimääräisiä silmukoita ja nostin hihaan kainalosta reippaasti ylimääräisiä silmukoita. Hihoissani on 66 silmukkaa ohjeen 48 sijaan. Kainaloon luomani ylimääräiset silmukat kavensin pois vyötäröä lähestyessäni. Onneksi ohjetta oli helppo muokata. Tein ensin hihat ja siten vasta neuloin lisää pituutta helmaan, jotta lanka varmasti riittää. Kaulukseen meni saman verran lankaa kuin yhteen hihaan eli noin 65 grammaa. Lankaa meni alle 600 gramma, mikä oli minusta yllättävän vähän.


Toista Rocky Coastia en ehkä tee, mutta haaveilen tekeväni samalla ohjeella villatakin jollain toisella pintakuviolla. Katselen varmaan Stitchionaryni läpi. Varmasti löytyy joku kiva. En ole vain vielä päättänyt minkä valitsisin. Suosittelen lämpimästi ohjetta ja koko kirjaa.

Kuten maisemasti varmasti huomaa, vaihdoin kauniin, lumisen Oulun pimeään ja synkkään Suomenlahden rantaan. Tulee musta joulu. :(

tiistai 13. joulukuuta 2011

Hunajakennoa


 Sain tietää, että se olikin toisenlainen hunajakennoneule, jolla lapaset oli tehty. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä nätti kuin palmikkohunajakenno. Se oli niin herttainen, eikä tämä nyt onnistunut kovin hyvin, sillä nostetut silmukat venyvät niin, että nurjat rivit eivät aaltoile. Ehkä palaan takaisin palmikoihin vai on jollain joku ajatus, miten nostetut silmukat saisi vetämään sopivasti kasaan.


Kuvasin eilen unohtuneen Gotlanninlammaskiharapussukan. Kaikki on sellofaanissa niin herttaista, mutta sellofaani ei kuvissa toistu kovin kauniisti. Ehkä joskus käytän kiharat johonkin, mutta toistaiseksi tyydyn niitä hiplaamaan. Stockmannilta ostin kaksi lasikoristetta, kun päätin alkaa vähitellen joulukoristeita keräämään. Tulee kallis paukku, kun jonain vuonna pitää itse oma joulunsa rakentaa ja jos joutuu kaikki koristeet kerralla hankkimaan. Nämä kaksi herttaista lasikaramellia olivat onneksi halvimmasta päästä. Toisessa on ihanaa röpöläistä lasia ja toinen on maalattu hopeanväriseksi keskeltä. Lasikoriste tai pari ei onneksi koko budjettia kaada.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kehräämö Christina -reissu


Teimme sunnuntaina reissun Merijärvelle Kehräämö Christinaan hypistelemään aivan ihania lammastuotteita. Siellä oli taljoja, villoja, lankaa ja tietysti lankaa. Mukaani tarttui käsinvärjättyä liilaa sukkalankaa, jonka värin joulukuun pimeä söi, vaikka kuvat otinkin päivän valoisimpaan aikaan. Mietin, että miksi edes vaivaudun, mutta kuvaton blogi on kuin hännätön orava. Lanka on kaksisäikeistä nylonilla vahvistettua suomenlammasta Sadan gramman vyyhdissä on 350 metriä eli oikein mukava määrä. Ostin myös luonnonvärisen kaksisäikeisen kainuunharmassukkalangan, jossa on 270 metriä sataa grammaa kohti, mutta vyyhti on hieman suurempi. Kehruukuiduista mukaan tarttui kainuunharmasta ja ruskeaa suomenlammasta. Kuvasta unohtui herttainen Gotlanninlammas kiharapussukka, jonka ostin hypisteltäväksi. Se oli niin suloista sellofaaniin käärittynä. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Merijärvellä Kehräämössä, jos niillämain sattuu liikkumaan.


Automatkalle aloitin jo valmiiksi perussukan Fabelista. Valitsin vaalean Rose Mistin Fabel Long Printiä. Teen yksinkertaiset sukat itselleni kenkiin. Kantapääksi valitsin tomatin, jotta minun ei tarvitse laskea mitään muuta kuin jakaa silmukat kolmelle puikolle. En raaski laittaa ihania pitsisukkiani uusiin talvisaapikkaisiini, jotka kuitenkin kaipaavat ohutta villasukkaa sisäänsä. Puoli sukkaa valmistui autossa istuessa ja kohta saan taas luoda lisää silmukoita.


Kehräämössä ihastuin hunajakennokuvioisiin lapasiin. Olin kuin pikkutyttö uuden lelun saatuaan, kun puristelin kättäni nyrkkiin lapasessa. Siinä lapasessa oli tuntuma kerrassaan viehättävä. Rasvainen, paksu villa antoi elämykseen varmasti oman lisänsä, mutta päätin kokeilla hunajakennokuviota lankavarastostani kaivamallani Nepalilla. Peukalokiilan kehittäminen tähän on oma haasteensa, mutta jotenkin sen tähän vielä väkerrän. Jos lapasissa ei ole peukalokiilaa, en varmasti tule niitä koskaan käyttäneeksi. Ensin pitää kuitenkin laskeskella kuinka paljon silmukoita tarvitsen ja muita suunnitteluasioita.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Mitään joulupalloja en neulo

Pyörittelin silmiäni, enkä kommentoinut, mitä ajattelin, kun lokakuussa ensimmäisen kerran törmäsin neulottuihin joulupalloihin. En olisi ikimaailmassa arvannut, että tästä tulee villitys. Naureskelin toista kuukautta, että tuohon en lähde mukaan. Olisi pitänyt arvata, että kun kerrankin möläyttää taikasanat "en ikinä", on aivan varmaa, että kohta on puikoilla joulupalloja. Olen taas syönyt sanojani. Yritän välttää jatkossa en ikinä ja en koskaan -tyyppisiä virkkeitä.



Lumoavan langan Laura pisti pystyyn joulupallokilpailun ja pakkohan se on osallistua palkinnontoivossa. Langoiksi kaivoin jotain tuntemattomia suuruuksia lankavaraston pohjalta. En tiedä mitä ne ovat. Epäilen akryyliksi, mutten tiedä mistä sellaisia olisi pusseihin ilmestynyt. Ehkä kammolangat lisääntyvät langanpätkistä salaa öisin. Olen muutenkin epäillyt, että kammolangat lisääntyvät omia aikojaan. Täytteeksi pistin lisää kammolankaa, jota en halua neuloa. Keh. Olen ovela. Ei tämä ihan turhaa neulomista ole.

Kirjoneuletta harjoitellessa harjoittelen toisen värin neulomista "heittämällä" eli brittiläisellä tavalla. Vähän hidasta ja hankalaa se on, mutta olen päättänyt, että opin sen tavan ja käytän sitä kirjoneuleessa. Jos pidän molempia lankoja samassa kädessä, langat menevät sekaisin ja hermostun aika kirjoneuleisiin sen ja epätasaisen käsialani vuoksi. Harjoitus tekee mestarin, eikä tällainen joulupallohullutus ei mene hukkaan.



Lankaa en ole ostanut yhtään. En ainakaan villatakkiin, enkä toiseenkaan, enkä varsinkaan halvalla tarjouslankaa, etenkään mistään joulukalenterista. En.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Väkisin väännettyä


Vähän samaa vikaa kuin edellisessä myssyssä. Väkisin väännetty on väkisin väännetty on väkisin väännetty. Väkisin, kun neuloo, niin lopputulos on sutta ja sekundaa. Projektista täytyy pitää. Onnistuneeseen neuleeseen kuuluu tekemisen iloa ja positiivisia ajatuksia. Sitä kautta pääsee helpoiten onnistumisen iloon. Kuka käski väkisin vääntää? En tiedä. Jatkossa muistan tämän asian kyllä. Halusin neuloa pois karhean Islannista tuliaisena saamani langan, mutten nyt tiedä, mitä iloa on myssystä, jota ei halua käyttää eikä kehtaa kenellekään antaa. Virhekin siinä on ja aavistuksen pienikin se on. Neulospinta on hitusen liian jäykkää ja väri oranssiin vivahtava, mistä en oikein pitä. Plääh.


Projekti: Lopi hat (Ravelry)
Ohje: Icing Swirl Hat by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits)
Koko: 55 cm
Lanka: Tiilenpunainen Ístex Álafoss Lopi
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 5 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Mikä järki tässä nyt sitten oli?

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kannattiko taistella?

Tahkosin syyskuusta asti itselleni talveksi myssyä Ysolda Teaguen Snapdragon Tam -ohjeella. Projekti on alusta asti ollut vastatuulessa. En tiedä miksi. Neulontakeijut eivät ole suoneet onnea tälle myssylle. Ostin ihanan fuksianvärisen Cascaden 220 -vyyhdin ihan tätä projektia varten. Sen seuraksi kaavailin vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä huivia sävy sävyyn. Voi, kun visioiden toteuttaminen niin helppoa ja toteutuminen niin varmaa kuin niiden kuvitteleminen.


Aloitin valehtelematta kuusi kertaa myssyn alusta. Ensin loin liiankireään, sitten oli väärä silmukkamäärä, luin kaaviota väärin, väärä koko, hölmöilin uudestaan kaavion kanssa ja nyt tekisi mieli purkaa ja yrittää uudestaan vielä kerran. Malli on kaunis ja ohje on muuten hyvä, mutta siinä on aivan hirveä kaavio. Siinä on myssyn kaikki rivit. Se tekee kaaviosta hiukan hankalan seurata ja merkinnät voisivat nekin olla selkeämmät. Yritin kerran seurata kuvion kirjallista ohjetta, mutta siitähän ei tullut yhtään parempaa. Lopulta uskoin saaneeni myssyn onnistumaan, mutta se venähti pingotuksessa liikaa ja on nyt liian suuri. Aloittaisinko alusta? Ei enää tee mieli. Huivilanka on keritty, mutta intoa ei siihenkään nyt ole.

Projekti: Snapdragon Tam (Ravelry)
Ohje: Snapdragon Tam by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits 2)
Koko: 60+ cm
Lanka: Fuksianpunainen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Metsään meni.

Mitä tästä opimme? Ehkä ei kannata taistella, jos koko ajan tuntuu siltä, että metsään ollaan menossa ja rytinällä. Lopputulos ei välttämättä ole yhtä mieleinen kuin visio oli. Tuli pakkaset ja kaivoin aiemmat fuksianpunaiset asusteet esiin ja niihin lienee nyt tyytyminen. Ei sillä, että Laminaria-huivissa ja Pescovegetarian-pipossa olisi mitään vikaa.

PS. Huomasitteko? Opettelin pikselöimään kuvia. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Värttinän surullinen loppu

Joskus on parempi tuuri ja joskus huonompi. Tällä kertaa huonompi. Lähdin aamupäivällä tupareihin/kehruutapaamiseen ja bussiin noustessani säikähdin perässä tulevia humalaisia. Horjahdin tankoa vasten ja olkalaukku jäi väliin. Kuului ainakin naps ja tiesin heti, että jotain meni rikki ja tutkailin pikaisesti vahinkoja. Heijastin oli revennyt irti laukusta ja värttinän koukku oli taittunut. Heijastimesta olin enemmän huolissani. Olin juuri perjantaina ostanut ihanan Paola Suhosen perhosen, joka oli heijastimeksi tolkuttoman kallis. Onneksi siitä oli vain lukko pettänyt ja heijastimen löysin penkiltä ja sain sen ehjäksi. Vasta perillä kaivoin värttinän esiin ja totesin, että se ei enää toivu tästä. Onneksi ei ollut rukkia matkassa. Sille käynyt onnettomuus olisi ison itkun paikka.


Onneksi värttinäni on tällainen edullinen opetteluvärttinä eikä mikään sorvattu kaunotar. Jatkossa värttinäni kuljetan peltipurkissa. Sitten, kun taas omistan värttinän. Olen ihastunut herttaisiin Bosworthin värttinöihin ja Etsyssä on vaikka millaisia ihanuuksia. En nyt heti tilaa mitään. Katsotaan myöhemmin millaisen kaunottaren hankin.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Vahvistettu tomaatti

Jatkan rästiin jääneiden projektien esittelyä. Nämäkin sukat valmistuivat joskus ... ööö ... syyskuussa!(?!!?) Hui kamala. Miten tällainen moka päässyt käymään? Kokeilin vahvistettua tomaattikantapäätä johonkin muuhun sukkaan ja siitä tuli aivan liian pieni. Nostetut silmukat vievät niin paljon leveyttä, että kantapää oli ainakin viisi numeroa pienempi kuin sama kantapää vahvistamattomana. Se yritys  meni purkuun, mutta ajatus siitä, että tämäkin pitäisi saada onnistumaan, jäi kytemään. Silmukoita lisäämällä pitäisi saada oikean kokoinen kantapää vahvistettuna. Cat Bordhin e-kirjaan ei ollut varaa, joten silmukoiden lisääminen piti kehittää omasta päästä.

Onneksi olen Ravelryyn kirjoittanut ylös millaiset sukat tein, muuten en osaisi sanoa mitään enää näin pitkän ajan jälkeen. Loin 72 silmukkaa ja neuloin 8 senttiä joustinneuletta ja sen jälkeen sileää neuletta. Lisäsin kantapäätä varten 12 silmukkaa ja jaoin silmukat jalkapöydälle 28 silmukkaa ja kantapäälle 28+28 silmukkaa. Luku 12 tuli varmaan siitä, että sain nätisti 28 silmukan kolmannekset. Värit asettuivat hauskasti kantapäihin ja korostavat sen rakennetta. Ylimääräiset silmukat kavensin heti kantapään jälkeen pois. Myös tämä vahvistettu kantapää on hyvin helppo eikä edellytä etukäteisvalmisteluina mitään silmukkamäärien laskua. Silmukat jaetaan kolmeen osaan ja sitten neulomaan. Kun tietää, mitä on tekemässä, ei tarvitse mitään ohjeita tämän kantapäämallin tekoon, mikä on mielestäni tomaatissa huikeinta.


Projekti: Padded Sweet Tomato Heels - take two (Ravelry)
Ohje: Padded Sweet Tomato Heel by Cat Bordhi
Koko: 43
Lanka: Siniharmaaraidallinen Austermann Step
Menekkki: 88 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Vähän hassut, mutta kai nämä jollekin kelpaa.

Istuuko? No ei istu, mutta ei kai mikään sukka istu 7 numeroa liian suurena jalkaan. Täytyy joskus testauttaa kantapään istuvuus jollain isojalkaisemmalla. Neuloin nämä vain testisukiksi lankavarastosta kaivamallani langalla, sillä perhepiirin miehet on jo sukitettu muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Onneksi kaikilla on samankokoiset jalat, joten näille löytyy joskus vielä käyttäjä. Uskon kuitenkin näiden onnistuneen. Sukat ovat sopusuhtaisen näköiset ja oikeastaan aika hauskat.


Nyt tekisi taas mieli tuota Cat Bordhin e-kirjaa. Hinta ei ole täysin mahdoton ja olisihan siinä kymmenen sukkaohjetta ja silmukkamäärä- ja kokotaulukoita ja kaikenlaista lisätietoa. Kyllä se olisi varmasti 20 dollarin väärti.

perjantai 2. joulukuuta 2011

ChiaoGoo Stainless Steel sukkapuikot

Tilasin ChiaoGoon pitsipyöröistä innostuneena teräksiset sukkapuikot testattavaksi (... ööö ... lokakuussa). Pidän kovasti 15 senttisistä sukkapuikoista ja siksi taisin niistä kiinnostua. Näitä lyhyempiä ei juuri metallisina ole näkynyt. Varsinkin sukkia neuloessa ne ovat paljon 20 senttisiä kätevämmät. Toki paksut sukkapuikot kaipaavat jo pituutta ja minullakin 3,5 mm ja sitä paksummat ovat 20 senttisiä. Hihoja ja sellaisia neuloessa ovat pidemmät sukkapuikot tietysti kätevämmmät.

Olen viime vuodet neulonut KnitPron Symfonie -sukkapuikoilla. Minulla on setti 2 mm - 3,25 mm kaikki koot 15-senttisinä ja se on äärettömän kätevää. Setissäni tosin lukee KnitPicks Harmony, sillä se on niin vanha, ettei Suomen markkinoilla ollut vielä KnitPro'ta tai en ainakaan ollut kuullut silloin siitä. Metallisiin sukkapuikkoihin en ole koskenut vuosiin ja olin jo unohtanut, mikä puisissa sukkapuikoissa on parasta. Se on niiden hauraus. Minulla on tiukka käsiala ja puisia puikkoja en uskalla puristaa niin, että saisin kauhean tiukkaa jälkeä aikaan, mutta sen olin jo ehtinyt unohtaa. Sain nyt näillä teräspuikoilla aivan peltiä aikaan. Jouduin purkamaan ja ajattelemaan koko ajan käsialaani, etten kiristäisi liikaa. Siksi en taida tilata näitä lisää, vaikka oikein mainioita puikkoja ovatkin.


Kärjet ovat suunnilleen yhtä terävät kuin KnitProssa. Puikkojen pinta on täysin sileä ja ainakaan tällainen ohut 2,25 mm puikko ei paina kauheasti. Merkki ja puikkokoko on etsattu jokaiseen puikkoon ja luultavasti merkintä myös pysyy. Näissä puikoissa ei kuulemma ole nikkeliä, mutta vannomaan en mene, sillä näitä ei varsinaisesti markkinoida nikkelittöminä. Jos neuloisin löytää, saattaisin hyvinkin tykästyä näillä neulomiseen, mutta kiristän liikaa, kun tiedän, ettei puikko katkea ja käteni eivät kestä pidemmän päälle sellaista neulomista.

Minulla on muutama sukkaohje jäänyt neulomatta sen takia, että niissä on pitänyt pitsikuviossa neuloa neljää tai useampaakin silmukkaa yhteen ja en uskaltanut survoa puupuikoilla niin kovasti, että olisin saanut ne tehtyä, mutta näillä voisin neuloa nyt sitten niitä malleja.

Projekti: Sunset socks (Ravelry)
Ohje:  Slip Stitch Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 38
Lanka: Puna-oranssikirjava Garnstudio Drops Fabel
Menekkki: 66 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Stainless Steel 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat. Seuraava!

Niin niistä sukista piti myös kirjoittaa. Testisukiksi valikoitui Socks from the Toe Up -kirjan perusohje vahvistetulla kantapäällä. En erityisemmin pitänyt kantapään neulomisesta, enkä ole ainakaan vielä kääntynyt kärjestä aloitettavien sukkien neulojaksi. Mielenkiintoa projektiin toi värien jännittäminen. Ainakin jonkin aikaa jaksan silloin tällöin innostua värien vaihtumisen seuraamiseen. Tähtäsin kokoon 36, mutta taas livahti pari senttiä liikaa pituutta ja sukat ovat hitusen liian suuret, mutta varmaan näillekin joku käyttäjä löytyy. Lankaa meni taas 1,5 kerää sukkapariin. Onneksi olen oppinut ostamaan kolme kerää Fabelia. Neulon kolmesta kerästä kaksi sukkparia, eikä jäljelle jää juuri mitään nöttösiä.