Valmis!

Valmis, mutta mihin? Se jää nähtäväksi. Vuosia siihen meni ja välillä oli vaikeaa, mutta kaikenkaikkiaan tykkäsin. Olen oikealla alalla, mutta työllistyminen on epävarmaa ja siksi tämä päivä ei tunnu iloiselta. Toisaalta muutkin ovat valmistumisesta selvinneet. Kai minäkin jotenkin pärjään.

Ensimmäist käsinkehrätyt langat

Olen varmaan joskus ohimennen maininnut kärsiväni rukkikuumeesta. Sain tartunnan reilua viikkoa vajaat kaksi vuotta sitten. Näin ensimmäistä kertaa modernin rukin Kädentaitomessuilla ja se jäi kaihertamaan mieltä. Siinä oli sitä jotain. Kesällä 2010 ostin värttinän ja opettelin Youtube-videoiden avulle kehräämistä sillä. No se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Puristin villaa liikaa eikä siitä tullut juuri muuta kuin jännityspäänsärkykierre migreenikohtauksilla höystettynä.

Porttiin ilmoittauduin Tuulian värttinäkehruupajaan, vaikka hinta kirpaisikin, mutta se oli kyllä jopa pennin väärti. Saimme neljää sorttia villaa ja värttinät sekä tietysti opetuksen. Sunnuntai-aamu meni aivan hujauksessa, kun aloittelimme uutta harrastusta. Kehruu alkoi sujumaan, kun uskalsin lopettaa villan puristamisen ja sain äkkiä aikaan yllättävän tasapaksun säikeen valkeasta BFL-villasta. Noin 40 gramman pikkuvyyhdissä on noin 75 metriä aivan käyttökelpoista lankaa. Parissa kohdassa on isompi möykky ja ylikierteistä siansikkaraa on vain yksi nyppylä. Huikeaa ja yllättävän nopeaa.

Portin loppupuolella uskaltauduin kokeilemaan rukkeja. Sunnuntai oli jo iltapäivän puolella ja rukit uhkasivat jäädä testaamatta ujosteluni vuoksi ja sehän olisi ollut harvinaisen tyhmää. Kokeilen ensimmäiseksi kehrätä Tuulian Schacht Matchlessillä. Se oli pelottavaa ja jännittävää. En tietenkään osannut polkea ja Matchless tuntui hirvittävän raskaalta ja sen liikkeelle saaminen oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei ole kehräämiseen näppituntumaa ja käteni olivat auttamattomasti liian hitaat. Toisin sanoen meillä ei ollenkaan synkannut, mutta sain säikeen aikaiseksi BFL-Mohair-sekoitteesta. Noin 20 gramman pikkuvyyhdissä on 16 metriä ei niin käyttökelpoista lankaa, mutta tämä onkin säilyttämisen arvoinen. Voin sitten joskus verrata, että taitoni ovat selvästi kehittyneet. Koepoljin myös muut paikalla olleet rukit, Majacraft Little Gem II, Louet Victoria ja Louet S10 ja yllätyksekseni pidin kaikkein eniten pienestä Majacraftin matkarukista. Sitä oli ihanan helppo polkea, eikä se muiden väitteistä huolimatta laukannut karkuun polkiessa. Se oli ihana.

Lietsoin siis antaumuksella rukkikuumettani. Jatkoa seuraa.

PS. Palaan kyllä siihen puikkoasiaan, jos joku siellä malttamattomana odottaa.

Portti 2011

Portti 2011 sulkeutui sunnuntaina illan edellä. Se oli kuin toisesta ulottuvuudesta, mahdollisimman kaukana arjen murheista. Aika siellä meni huikealla vauhdilla ja se kaikki oli ohi aivan liian äkkiä, enkä mitenkään pysty lukijoilleni välittämään sitä kaikkea, mutta pienen kurkistuksen voin antaa.

Etukäteen moni kysyi minulta, että ollaanko siellä hiljaa. Hiljaista ei kyllä ollut, vaan kaikkea muuta, mitä nyt voi odottaakkin, kun melkein neljäkymmentä naista saapuu samaan tilaan neulomaan, kehräämään ja jakamaan kokemuksensa neulomisen saralta. Minua jännitti aivan tolkuttomasti, enkä oikein osannut ängetä itseäni ventovieraiden ihmisten seuraan, mikä tietysti oli iso virhe. Vietin aivan liikaa aikaa tutumpien ihmisten seurassa. Seurasin varsinkin kehräämistä hyvin läheltä ihailevin silmin. Onneksi sentään tutustuin muutamaan ihan uuteen ihmiseen.

Tarjolla oli lankaa aivan liikaa sekä myynitosastolla, että kirppispöydissä. Mieleni olisi tehnyt Manosin silkkivillaa, mutten kuitenkaan raaski neuloa mitään niin ihanasta langasta, joten en niihin sitten sortunut. Ihanuuksia olivat paikalle tuoneet Lumoava lanka, Käsityökauppa Ilo, Lennun paja ja Louhittaren luola. Lisäksi kirppispöytä notkui lankapusseja ja joukossa oli ihanuuksia Wollmeisesta lähtien, mutten raaskinut paljon mitään ostaa, kun rahat melkein kaikki tuolla ylhäällä. Lahjoituspöydästä en onneksi ottanut mitään. Kilon verran kamalimpia lankojani lähti uusiin koteihin ja siitä olen erityisen tyytyväinen.

Puitteet olivat mahtavat ja ruoka järjettömän hyvää. Emme ihan kehdanneet mennä mankumaan reseptejä keittiöstä, mutta mieli teki. Varsinkin salaatit olivat herkullisia, mutta ei muussakaan tarjonnassa ollut valittamista. Ainoastaan ylimmän kuvan suuren tilan keskeneräinen lattia vähän harmitti. Jouduimme olemaan paljon kengät jalassa, vaikka sukkateemaan liittyen olisi ollut mahtavaa sipsuttaa hienoissa villasukissa. Nukkua en juuri malttanut, vaikkei majoitustiloissakaan ollut mitään vikaa. Olin niin täpinöissäni, etten saanut oikein unta ja aamulla meinasin pompata ennen seitsemää ylös. Seuraavan kerran menen viimeisten joukossa nukkumaan, kun en kuitenkaan nukahdan järkevään aikaan. Normaalit rauhoittumisrutiinit jäävät väkisin välistä ja nukkumaan meno ei sitten luonnostu.

Reissu oli joka pennin väärti ja seuraavalla kerralla en harkitse hetkeäkään lähtemistä. Niitä rahoja en laske, sillä sain kyllä niille vastinetta. Jos vain olen edelleen kohtuullisella etäisyydellä Utajärvestä seuraavan kerran, niin olen ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.

Suunnaton kiitos portinvartijoille!

Paluu kurjaan arkeen

Selvisin Portti 2011 -reissulta, enkä edes tuonut takaisin enempää lankaa, kun minulla oli lähtiessäni. Mission accomplished. En jaksa kovasti vielä kirjoittaa, mutta esittelen saaliini. Ehkä huomenissa kerron lisää. Yllä kuva sievästä yllätyspussista, jonka valitsin. Saimme sen lisäksi napin, sukkareseptin ja Paavo-puikkomitan sekä karkkia. Karkit toki menivät jo aikaa sitten, eivätkä kerinneet mihinkään kuviin. Puikkomittaa vaihdoin kahdesti, jotta sain mieleisen, mutta sain kuin sainkin ihanan värisen.

Lankasaalis näyttää tältä. Vikingin Villen voitin arvonnassa. Heritage Silkin olin jo etukäteen päättänyt ostaa. Mahtavan värinen. Filigran-huivilanka huusi koko myyntitilan läpi, että haluaa mukaan. Juulibugin, Handun ja Trekking Pro Naturan sain vaihtamalla. Trekkingin taidan viedä äidilleni, kun hän tykästyi lankaan niin.

Wendy D. Johnsonin Socks from the Toe-up tarttui kirppispöydästä edullisesti ja sitä olen hinkunut jo jonkin aikaa. Tuulialta ostin herkullisen värisen BFL-silkkisekoitteen ja värttinäkehruupajasta sain neljää sorttia kehruuvillaa ja värttinän. Kehruista kerron vielä erikseen lisää, kunhan ensin harrastan kertausta ja vyyhteämistä. Voitimme tietokilpailuosuuden ja palkintoni taidan antaa joululahjaksi hänelle myös, sillä se oli aika hyödyllinen juttu, mutta sitä en nyt kuvannut. Nyt jatkan toipumista.

Kohti Porttia

Huomenna se alkaa! Pieni paniikki on iskemässä päälle, mutta kyllä tästä selviän. Pakkauslista on tekemättä ja epäilen unohtavani jotain, mutta katsotaan nyt miten käy. Kyllähän sitä yhdestä viikonlopusta selviää aika vähällä.

Näillä näkymin otan Dahlian mukaan ja neulon siihen hihaa tai hihoja. Riippuen tietysti siitä miten paljon siellä ehtii neulomaan. Selkä on saumojen ompelua vaille valmis ja neuloin kädenteiden ohi sen verran, kun lankakerää riitti ja avasin toisen kädentien illalla. Olen toistaiseksi vielä kovasti innoissani ja näyttää siltä, että tästä ryppykasasta tulee ihan oikeasti villatakki. Jännittävää. Toiseksi mukaan lähtee hyshys-neule, mutten ole varma otanko vielä mukaan sukankutimen, kun Portin teemana on sukat. Minulla ei ole puikoilla yhtään mielekästä sukankudinta, mutta äkkihän sitä luo silmukat johonkin. Puikoissa nimittäin kyllä löytyy.

Lopuksi eilen saapunut yllätys. Ratkesin viime viikon torstaina tilaamaan ChiaoGoon Red Lace -pitsipyöröjä, kun sain PayPalin toimimaan. En edelleenkään saa rahaa siirtymään PP-tililleni, mutta kortilta voi näemmä veloittaa ostokset liiankin helposti. Olin varautunut odottamaan puikkojani pari kolme viikkoa, mutta ne tupsahtivat viikossa postilaatikkoon eli 5 arkipäivää siihen meni. Huikeaa. Olen odottanut ihan joskus kotimaankin tilauksia yhtä kauan. Nyt ainoastaan harmittaa se, etten tilannut enempää. Puikot vaikuttavat ihanilta, mutta kirjoittelen näistä arviota Portin jälkeen, kun olen testannut niitä enemmän. Nämä saattavat lyödä suuren suosikkini, Addin pitsipyöröt.

Flunssaa

Onko pakko pakko pakko flunssaa sairastaa? Mun pitäisi kansittaa gradu ja kuvata ja blogata valmiit sukat ja viimeistellä, kuvata ja blogata palmikkopipo ja valmistautua Porttiin, mutten jaksa oikein mitään. Paitsi tietysti into pinkeänä neuloa Dahliaani, joka ainakin toistaiseksi edistyy ihan kivasti. Nyt puikoilla olevat suikaleet ovat sopivan yksinkertaisia flunssaisen neulottaviksi.

Pitsipaneli valmistui yhdessä hujauksessa. Päätin ottaa riskin ja siirtää Utunan Uhtun KnitPro-puikolle ja ottaa siitä Pitsi-Addit tähän projektiin. Pitsipaneli oli valmistuttuaan sen verran epäilyttävä ryppykasa, että päätin sen pingottaa ja siitä tuli aikalailla sopivan kokoinen. Kevyesti pingotettuun on varmasti mukavampi ommella osia kiinni. Aloittelin sen ylä- ja alapuolelle tulevia suikaleita, jotka onneksi mahtuvat kivasti 20-senttisille ruusupuisille sukkapuikoilleni. Jos neulon hihatkin sukkapuikoilla, jää pyöröpuikkohommiksi lähinnä etuliepukkeet. Onneksi ostin kolme ylimääräistä kerää, niin voi huoletta tehdä vähän pidemmän kuin ohjeessa.

Lankaluolan loppuunmyynnistä saapui lankaa hyshys-neuleeseen, joten niitä en näytä, mutta kerien seurana oli yksi kammattu merino-letti käsinvärjättyä kehruuvillaa. Se jotenkin vahingossa tuli mukaan. Ihan vielä en ole rukkia tilannut, mutta palaan asiaan vielä. Postinkantaja oli runnonut paketin laatikkoon ja en ole ihan varma ollako siitä hyvillään vai pahoillaan. En joutunut hakemaan lankojani postista, jonne en millään olisi nyt jaksanut polkea, mutta toisaalta mitäs sitten, jos tilaan jotain rikki menevää, jota en halua runnottavan.

PS. Uusi Knitty on ilmestynyt. Tämä on syksyn toinen numero Deep Fall 2011. Paper moon -sukat juttelevat aika paljon, mutten nyt mitenkään ehdi aloittelemaan sukkia. Muut ohjeet eivät onneksi huutele kovin kovaa, ainakaan vielä.

Puikkomurheita

En malttanut odottaa vaan otin ihanat ruusupuiset sukkikseni esiin ja aloitin Dahlian pitsiä. Nyt alkaisi tarvita niitä pyöröjä, mutten ole vielä ratkaissut ongelmaani. Uskallanko vaihtaa hyshys-neuleen Utunan Uhtusta KnitPro-puikolle vai joudunko ostamaan toiset Pitsi-Addit. Kyselin Ravelryssa olisiko Addin bambut yhtä tahmeita kuin Pitsi-Addit, mutta ne ovat kuulemma liukkaampia. Taidan tehdä tästä asiasta itse itselleni vaikean. Olisi varmaan vaan helpompi ostaa ne toiset 2,5 mm Pitsi-Addit ja päättää olla tiukkana, etten jatkossa osta lisää puikkoja vain saadakseni useampia projekteja yhtaikaa puikoille. Nuo Susanne's ruusupuupuikot ovat juuri sellaiset ihanan tahmeat, joilla liukas lanka tottelee nätisti eikä karkaa. Niitä on olemassa pyöröpuikkoina, mutta ei ilmeisesti 2,5-millisinä. Hankalaa.

Päällystin kalenterini paremmin elämääni sopivaksi. Muovikansien ja kalenterin väliin oli helppo pujottaa pari sopivaa palaa paperia.

Mallitilkkua kerakseen

Päätin neuloa mallitilkun ja kokeilla eri puikkokokoja ja sitten testata, miten alpakka käyttäytyy, kun sen kastelee. Kun kerran jotain tekee niin tekee sitten kunnolla, mutta en kyllä etukäteen suunnitellut ihan koko kerää neuloa. Olen neulonut aiemmin Dropsin Alpacasta pitsihuiveja paksummilla Pitsi-Addi-puikoilla ongelmitta, mutta villatakki on ihan eri asia kuin pitsihuivi ja sellaisessa alpakka venähtää reilusti, mikä on tietysti huivissa toivottava ominaisuus, mutta villatakissa ei. Aloitin puikkokokeilut puisilla 2,5 mm KnitPro-puikoilla ja jälki oli kamalaa. En muista koskaan neuloneeni niin epätasaista. Vaihdoin sitten 2,75 mm ja vielä 3 mm puikkoihin, mutta epätasaisuus oli ja pysyi.

Alpakka on hiukan liukasta ja toimii parhaiten hiukan tahmealla Pitsi-Addilla, mutta nepä ovat projekteissa kiinni. Kolmemillisillä on Dropsin Baby Alpaca Silkiä ja 2,5-millisillä on Utunan Uhtua, jotka molemmat ovat hyshys-neuleita. Baby Alpaca Silk on melkein valmis, mutta Uhtu on puikoilla vielä pidempään. Kolmemilliset Pitsi-Addit kiskaisin kylmästi irti, sillä projektia pitää muuttaa ja joudun joka tapauksessa purkamaan. Neuloin sitten niillä pätkän mallitilkkua. Ongelma poistui välittömästi, mulla tiheys oli hitusen liian löysää. Uhtu ei ole vielä niin pitkällä, etteikö puikolle mahtuisi, niin neuloin viimeisen pätkän 2,5-millisillä Pitsi-Addeilla huivikaapelilla. Se oli hiukan hankalaa, mutta onnistui ja lopputulos on se, että voisin pitsiosan tehdä Dahliastani kolmemillisillä, jotta pitsi olisi parhaimmillaan, mutta muuten tarvitsisin 2,5 mm puikot. Tiheydet muuttuivat hiukan pesussa väljemmiksi, mutta mistään lörpsähtämisestä ei voi puhua.

Olen yrittänyt rajoittaa projektieni määrää sillä, että samoja puikkoja ei ole useampia. Omistan kyllä samankokoisia pyöröjä niin, että toiset ovat KnitProt ja toiset Pitsi-Addit, sillä kaikki langat eivät ole parhaimmillaan kaikilla puikoilla, mutta periaatteessa en haluaisi ostaa toisia 2,5 mm pitsipyöröjä, vaikka niitä kaipaan jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä, että joka toinen projektisuunnitelma kaatuu siihen, että juuri ne puikot ovat jossain kiinni. Itseasiassa tarvitsisin välikoon pitsipuikkoja, sillä joka projektiin ei ihan välttämättä tarvitsisi juuri 2,5 mm puikkoja vaan 2,75 kävisi oikein hyvin. Varmaan sekä Dahlia Cardiganin että Utunan Uhtusta meneillään olevan hyshys-neuleen voisi tehdä 2,75 mm, mutta kun niitä ei tunnu saavan mistään. Ostaisin heti 2,25 mm, 2,75 mm ja 3,25 mm pitsipyöröt, jos sellaiset jostain saisin.

Kohta varmaan repeän, pistän PayPalin toimimaan ja tilaan välikokoiset ChiaoGoon pitsipyöröt, mutta niitä ei nyt tähän hätään ole eikä tule. Noita ChiaoGoon teräksisiä kehutaan paljon ja eivät ne tuolta tilattuina tulisi juuri KnitProta kalliimmaksi, kun tilaa useammat. Joku tietysti sieltä nyt huutelee, että osta metalliset KnitProt, mutten ole niistä yhtään innostunut. Niissä ei ole tarpeeksi terävät kärjet, enkä muutenkaan ole innostunut nikkelipuikoista. Juu Pitsi-Addeissakin on nikkeliä, mutta ne eivät ole nikkelipinnoitetut puikot. Märrrgh. Olisipa minullakin löysä käsiala ja jos en tietäisi hyvistä puikoista mitään, niin neuloisin Novitan nikkelipuikoilla ihan tyytyväisenä. Tieto lisää tuskaa ja rahanmenoa.

Verenpisaroita

Harjoittelin vähän afrikkalaisia kukkakuusikulmioita. Tein ensimmäiselle kaverin ja sille pari kaveria ja yhtäkkiä niitä oli jo aika monta ja kaikki ovat erilaisia. Montaakaan en enää uskalla tehdä ennen kuin löydän sen oikean lampun. Nämä ovat Dropsin Safrania ja siksi aika pieniä, vain sellaisia 7,5-senttisiä. Värit tuovat mieleen verenpisarat ja ne ovat nekin hirvittävän herttaisia pikkukukkia, jos en ole varoivainen huomaan kohta, ettei tästä tullutkaan lampinvarjostinta vaan tyynynpäällinen. Peittoon minulla ei onneksi ole lankaa.

Itsensä palkitsemisesta ja hullutuksista

Olin tiistai-illan Silmukkaseurassa Lumoavassa langassa. Minulta jäi ainakin yksi neuletapaaminen ja yksi kehruutapaaminen välistä, kun pänttäsin pari viikkoa hyvin tiiviisti viimeiseen tenttiini. Sellaiseen kevyeen tuhannen sivun kirjatenttiin, joka sivumennen sanoen meni aivan nappiin ja sain melkein täydet pisteet. Sen oltua ohi perjantaina, stressi laukesi ja syysflunssa iski päälle, enkä jaksanut lauantaina mennä palkitsemaan uurastustani. En olisi mennyt tiistainakaan, mutta joku ketale oli varannut Pitsit puikoille-kirjan, joten se oli pakko palauttaa kirjastoon.

Ostin sitten vähän lankaa. Ennen kuin suuntasin Lumoavaan lankaan, kipaisin Maakariin katsomaan hyshys-lankaa hyshys-projektiin ja ostin yhden kerän ja tilasin vielä illalla sille muutaman kaverin edullisesti Lankaluolan loppuunmyynnistä, mutta siitä lisää joulun jälkeen. Olen kauhean herkkä innostumaan muiden projekteista ja nyt minuun on iskenyt hinku virkata lampunvarjostin ja siihen tarvitsin valkeaa puuvillalankaa. Päätin kuluttaa kesällä Dropsin SuperSalesta ostamani Safranit siihen, sillä niille ei ole nyt kummempaa käyttöä, sillä en uskalla rasittaa ranteitani koukkuamalla. Kahden eri vaaleanpunaisen ja liilan seuraksi sopi luonnonvalkoinen kivasti. Fabelit ostin kaksi sukkia varten. Ehkä neulon Bones-sukat ja toisia en ole vielä päättänyt. Katsotaan. Alpacaa on puoli kiloa ja siitä tulee näillä näkymin Dahlia Cardigan. Tämäkin on näitä muiden inspiroimia juttuja. En yleensä saa aikaiseksi neuloa vaatteita, mutta tämä on tarpeeksi erikoinen, että into pysynee yllä. Mallitilkku on puikoilla, mutten uskalla aloittaa ennen kuin olo paranee. Aika kuluu rattoisasti neuletapaamisissa ja olen iloinen, että menin flunssasta huolimatta. Tapasin uusia ihmisiä ja tuttuja ja ainahan iloinen ja mukava seura päihittää inhottavien kämppisten välttelemisen mennen tullen moneen kertaan.

Eilen aloittelin kuusikulmioiden opettelun. Ensimmäiseen piti tietysti tehdä virhe, joka piti jälkikäteen venkoilla piiloon, mutta on jo siistitty. Nämä ovat aika kivoja ja neljällä eri värillä saa kivasti vaihtelua ja monen monta erilaista. Pääsyin kuusikulmaiseen African floweriin, sillä se on melkoisen viehättävä tapaus ja valitsemissani väreissä niistä tulee verenpisarat (Fuchsia sp.), jonka mukaan tuo Drops Safranin väri on nimetty.

Kuusikulmioista tuli mieleeni, että ihastuin eilen myös toiseen heksagon-juttuun. Tämäkin hullutus on niitä Soilen vaikutteita, eikä tämä valitettavasti ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta. En tuohon Beekeeper's quiltiin ihastunut, kun sen näin, sillä idea on varsin kummallinen. Se on siis täytetyistä kuusikulmioista tehty peitto. Eh?  Kuusikulmiot itsessään ovat hirvittävän herttaisia, mutta mielestäni sellainen ei peittona ole kovin viehkeä ajatus. Mutta Ravelryssa näin, että joku oli tehnyt tuolla ohjeella istuintyynyn, siis sellaisen tuolille laitettavan pyllynalusen. Sellaiseenhan tuo on varmasti loistava. Nyt taas harmittaa, ettei PayPal-tililläni ole sentin hyrrää, kun se ei tunnu pelaavan pankin kanssa yhteen ollenkaan. En vaan osaa käyttää. Olen vain reilun neljän euron päässä ihanasta jämälankaprojektista. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Vedän myös toisessakin asiassa pahat puheeni takaisin. En oikein ymmärtänyt pitsin virkkaamista kiven päälle, mutta Strömsössä laittoivat kivivirkkuut verhoklipsuilla ja pöytäliinan reunoihin painoiksi ja sellaisessahan ne ovat omiaan. Olen aina inhonnut niitä kaupan pöytäliinanpainoja ja kivipitsit kyllä pesevät sellaiset kammotukset mennen tullen moneen kertaan. Viikon opetus siis on kaikelle on oma paikkansa.

Afrikkalainen kukkaneliö

Flunssassa kärsii herkästi kummista ajatuksista ja mieliteoista. Olen kauan ihaillut virkattuja palapeittoja ja Ravelryssa törmäsin kauniiseen kukkaruutuun niin jotenkin sen kokeileminen tuntui hyvältä idealta. Onneksi olen sen verran järjissäni, etten ala virkkaamaan peittoa tuollaisista ruuduista. Matematiikka ei ole vahvin lajini, mutta olen lankoihin liittyvässä matematiikassa edistynyt viime vuosina kovasti. Laskin, että alla olevan kaltaisista ruuduista tehtynä päiväpeittoon tarvitsisi 264 ruutua, joihin menisi noin 5,1 kiloa lankaa. Niissä olisi 2112 langanpäätä ja yhdistämisestä tulisi varmasti reippaasti lisää langanpäitä ja tietysti painoa. Ruutu on Dropsin Muskatia ja sitä tarvitsisin ainakin 102 kerää, todellisuudessa enemmänkin, sillä en tiedä kuinka paljon yhdistäminen veisi lankaa ja jotain jää väkisinkin yli, kun värejä tarvitsee eri määriä. Sellaiset 102 maksaisivat lähes kolmesataa euroa. SuperSalessakin noin 200 euroa. Se olisi niin järjetön projekti, ettei mitään rajaa, mutta varmasti lankakauppiaan unelmaprojekti. En käsitä, miten ihmiset voivatkaan tehdä niin upeita peittoja.

Sitten näin Harmaata arkea blogissa jotain aivan ihanaa. Olin oman onneni esteenä, kun ajattelin heti, etten voisi tuollaista tehdä. Tuohan ei olisi yhtään mahdoton, sikäli mikäli se ei syty heti palamaan, jos lamppua erehtyy käyttämään. Tuo "Somalia"-malli on neliöksi muutettu versio suositusta African Flower Heksagonista. Se sopisi varmaan hienosti ja olisi aikalailla mun tyylinen ja siitä on myös puolikkaaseen heksikseen ohje. Muskatit olen hankkinut pannulappuja varten, mutta Safrania minulla on kolmea väriä, joille ei ole mitään suunnitelmaa nyt, kun koukkuaminen on ranteiden takia jätettävä vähemmälle. Paljonkohan Safranista tulisi pienempi lappu? Sitten pitäisi vielä kirpparilta löytää sopiva lamppu varjostinkehikkoineen.

PS. Ihan kaikkea en alkaisi virkkaamaan. Katsokaapa tämän blogin yläpalkissa olevaa nallea. O_o

Syksyn uusia projekteja

Syksy on tuonut mukanaan syysflunssat. Ilmeisesti meikäläiseenkin on iskenut joku tauti. Väsyttää, kolottaa ja kurkkuun hiukan koskee, enkä jaksanut mennä lankakauppaankaan. Mun piti palkita itseni langalla, kun selvisin kunnialla eilisestä tuhannen sivun kirjatentistä. Onneksi olin eilen vielä kunnossa Kaksi viikkoa on mennyt melkein pelkästään pänttämiseen. Viimeinen rutistus, ihan kirjaimellisesti.

Toinen tenttikirjoistani oli lainassa, enkä saanut sitä käsiini, joten oli tyydyttävä digitaaliseen versioon. Itsetuhojärjestelmällä varustettu viisisataasivuinen pdf on kovin epäkäytännöllinen, mutta sellaisen seuraksi piti saada hyvin yksinkertainen neule. Päätin sitten kokeilla uudestaan vahvistettua tomaattikantapäätä. Kaivoin lankalaatikon pohjalta kerän Stepiä ja neuloin perussukkaa. Kantapää onnistui kivasti ja nyt tarvitsisi tehdä toinen. Kärki ei varmaan tule ihan äkkiä valmiiksi sillä kantapään ja kärkikavennuksen väliin mahtuu aika paljon sileää neuletta.

Aloitin viime viikolla älyttömimmän projektin ikinä. Ehkä sen Aeolian Shawlin, joka sivumennen sanoen odottaa edelleen pingottamista, ohella. Kaksimilliset pyöröt ja 1400 metriä seitin ohutta merinosilkkiä. Ohje perustuu Elizabeth Zimmermannin Pi Shawliin, mutta siihen on lisätty pitsikuviot. Ohje on yksi kuudesta Ravelryssa hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistuista. Katsotaan miten tämän pitkän aikavälin projektin kanssa käy.

Aloitin myös Snapdragon Tamin. Cascaden 220 Woolista.

Spey Ribbed Socks

Vahvistettu tomaattikantapää meni siis pieleen ja piti kehittää jotain muuta. Olin katsellut sillä silmällä Knitting Vintage Socks kirjan Yarrow Ribbed socks -ohjetta, mutta epäilin siinä olevan joustinneuleen toimivuutta. Kolme oikein, 1 nurin, 1 o, 1 n -joustin ei vedä kasaan eikä oikein aja asiaansa, mutta minua kiinnosti suunnattomasti ohjeen tiedoissa mainittu saksalainen kantapää ja ranskalainen kärki. Päätin kokeilla Spey Valley -sukkien (Knitting on the Road -kirjasta) joustinneuletta (2 o, 2 n, 2 o, 1 n), jolla pääsin melko lähelle Yarrow Ribbed sukkien silmukkamäärää. Joustinneuleen raitojen paikkoja ei voinut samalla tavalla vaihtaa, kuten alkuperäisen joustinneuleen, joten neulon yhden kerroksen nurjaa joustinneuleen muuttumiskohtaan. Jos en mainitsisi muutosta, tuskin kukaan huomaisi, että sukissa on väärä joustinneule, sillä visuaalisesti sukat ovat hyvin samanlaiset.

Saksalainen kantapää ei poikkea suuresti ranskalaisesta. Se on lähinnä leveämpi ja istuu ehkä levemmän kantapään vaativiin jalkoihin. Tätä voisi jossain miestensukissa käyttää. Istuvuus on kuitenkin melkolailla samanlainen kuin ranskalaisella kantapäällä, joka on suuri suosikkini. Muokkasin hieman kantalappuakin, sillä pidän vahvistetuista kantapäistä, sillä ne istuvat minusta paremmin ja ovat jotenkin jämäkämpiä. En usko, että vahvistus estää sukkaa kulumasta rikki, sillä ainakaan minun sukkani eivät kulu kantalapusta, vaan päkiän alta. Mutta toisaalta minä en käytä villasukkia kengissä. Silloin kantalappuun ehkä kohdistuisi kulutusta.

Projekti: Spey Ribbed Socks (Ravelry)
Ohje: Yarrow Ribbed Sock by Nancy Bush (Knitting Vintage Socks)
Koko: 39
Lanka: Lilakirjava Garnstudio DROPS Fabel Print
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
 Fiilis: Ihan kivat sukat.

Kärki oli pettymys. Ohje on kirjoitettu neljällä puikolla neulottavaksi ja minä neulon viidellä puikolla ja kun päätä särki, enkä jaksanut ajatella, miten kavennukset sijoittuvat neljälle puikolle. Päädyin tekemään tavallisen nauhakavennuksen. Mikäli oikein tulkitsin ohjetta se ranskalainen kärki oli tavallisen nauhakavennuksen tapainen, mutta siinä oli kolme niitä "nauhoja" eli kavennusrivillä kaventui kuusi silmukkaa neljän sijasta. En ole aivan varma. Täytyy kokeilla sitä kärkeä joskus toiste.

Onneksi lankaa jäi sen verran vähän, ettei minun tarvitse ostaa yhtä kerää taas lisää, sillä väristys alkoi jo kyllästyttää. Seuraavaksi ehkä ostan oranssipunaista Fabel Printiä, joka on saman tyyppinen kuin tämä väri eli siinä ei ole lainkaan valkoista, mikä tekee useimmista kirjavista Fabeleista ihan hirveän kirjavia. Toisaalta vastaava siniturkoosi viehättäisi myös. Olen jotenkin oppinut tykkäämään hieman turkoosista. En itselläni, mutta joillekin muille se sopii hyvin. Mutta ennen perjantaita en osta mitään, sillä nyt täytyy palata tenttikirjan pariin. Tuhannen sivun kirjatentin päälle voi itsensä palkita langalla. Tällä viikolla on viimeinen rutistus nykyisten opiskelujen osalta ja loppukuusta pitäisi jo valmistua. Kauhistuttaa, mutta pakko se vaan on.

Syyskuuta

Vahvistettu tomaattikantapää meni siis metsään. No mitäs sitten seuraavaksi? Etsin aiemmin kivaa joustinneulesukan ohjetta ja kokeilinkin Nancy Bushin Yarrow Ribbed Sock -ohjetta Knitting Vintage Socks -kirjasta, josta olen tehnyt hämmästyttävän monet sukat. Siinä on kirja, jossa on paljon hyviä ohjeita. Sukkasatoilijoille ja tietysti muillekin sukkaneulojille vinkiksi. Yarrow Ribbed -sukissa on vaan se vika, ettei niiden joustinneule ole järin käytännöllinen. Kolme oikein, 1 nurin, 1 o, 1 n -joustin ei vedä kasaan eikä oikein aja asiaansa, mutta minua kiinnosti suunnattomasti ohjeen tiedoissa mainittu saksalainen kantapää ja ranskalainen kärki. Kumpaakaan en muista koskaan tehneeni. Vaihdoin joustinneuleen Spey Valley -sukissani hyväksi toteamaani 2 o, 2 n, 2o, 1n -joustimeen. Kukaan ei katso joustinneuletta niin tarkkaan, että huomasi ja silmukkamääräkin oli niin lähellä, että saatoin seurata ohjetta muuten hyvin. Saksalainen kantapää ei hirveästi poikkea ranskalaisesta. Se on vain leveämpi. Istuvuus vaikuttaa aika hyvältä. Kiilakavennuksissa oli niissäkin pieni yllätys ja odotan innolla millainen kärki mallissa on.

Sorruin ostamaan kaksi huivikirjaa, kun Ravelryssa näyttää yhdellä sun toisella olevan kirjahyllyntyhjennystä meneillään. Victorian Lace Todayn olen päättänyt ostaa jo kauan sitten, mutta Folk Shawlsista olen vain haaveillut, sillä epäilin, ettei sitä mistään saisi. En voinut vastustaa, kun edullisesti sain. Victorian Lace todayssa on 40 huiviohjetta 1800-luvulta ja Folk Shawlsissa 25 vähän tuoreempaa mallia. Kukahan päällystäisi mun puolestani... Tarjolla olisi pari ihanaa sukkakirjaakin, mutta täytyy viheltää peli poikki ennen kuin ahnehtii ihan liikaa. Entisistäkin on monta mallia neulomatta.

Ja lopuksi lankalaihdutuksesta. Mun pitää varmaan lopettaa lankalaihdutuksesta puhuminen. Meni taas elokuukin niin ketuilleen. Ostin lankaa 750 grammaa ja käytin vain puoli kiloa. No lahjoitin äidin sukkakokeiluihin parit sukkalangat, mutta silti tuli 50 grammaa plussaa. Nytkin pitäisi ostaa pari kolme kerää Fabelia tilaussukkiin ja mun niin tekisi mieli ostaa Heritage Silkiä. Onneksi sitä ei nyt ole vadelmanpunaisena enää Lumoavassa langassa, mutta Laura varmasti tilailee lisää.

Lopuksi pahoittelen sitä, että blogissa tulee varmaan olemaan hieman hiljaisempaa, vaikka neulonta itsessään varmasti lisääntyy, kun joululahjaneulonta on alkanut ja kaikkea ei voi enää paljastaa täällä lähipiirin takia. Hyvää alkusyksyä kaikille!