Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Langanohjain alkaa olla neulontakunnossa! Sormeen sattuu edelleen herkästi, jos sitä kolhii esimerkiksi puikkoihin, mutta varovasti pystyn taas neulomaan. Viikkokausien piina on ohi. Zora-villatakissa on hihat, mutta muuten neuleet ovat edistyneet lähinnä teoriassa. Zoraa pitäisi vähän ommella ja sitten pääsen kauluksen kimppuun. Hemmottelin itseäni sukkalangalla. Tekisi mieli aloittaa heti uudet, mutta taidan kaivaa Labyrinth-sukat ensin edistettäväksi.

Elämäni kävi taas kovin hankalaksi, kun jälleen yksi hiiri heitti henkensä. Kovin ovat hepposia päivittäiseen käyttöön. Kympin hiiret eivät käytössäni kestä mitään, joten päätin kokeilla kalliimpaa hiirtä ja elämäni ensimmäistä langatonta. Joutuuko kukaan muu hankkimaan uusia hiiriä vähintään vuosittain? Tässä kaunottaressa on 3 vuoden takuu, joten olisi syytä toimia vähän pidempään kuin halpishiiret.

Tikusta asiaa eli neulesuunnitelmia

Olen toista viikkoa yrittänyt keksiä blogattavaa. Langanohjain on edelleen epäkunnossa. Iho ei ole enää rikki, mutta arka se on, sillä iho on edelleen kovin ohut viillon kohdalta. Neulominen edistyy kovin hitaanlaisesti. Olen varovasti neulonut Zoraan hihat, mutta muuten olen joutunut kärsimään neulevieroitus oireet.

Juulin kommentin inspiroimana päätin blogata vähän jonostani eli tulevista neuleista. Järjestelin jonoa uudestaan ja mietin tulevia projekteja, kun en kyennyt neulomaan ja aika käy pitkäksi ilman päivittäista harrastusta. Suurin osa linkeistä on Ravelryyn.

Ensimmäisenä jonossani ovat Cookie A.:n In and Out -sukat, jotka aloitan sinisestä Schoeller+Stahl Fortissima Alpakasta heti, kun olen samassa osoitteessa kyseisen langan kanssa. Sinisille pitsisukille olen jo ajatellut saajan ja sukat olen aikatauluttanut helmikuun loppuun mennessä.

Näin kuvan Hogwarts Express -huivista ja se oli pakko ostaa, vaikkei PayPal-tililläni ollut ihan kolmea euroa. En juuri koskaan osta Ravelrysta ohjeita ja silloinkin yleensä lahjoiksi muille, mutta huivi jotenkin kolahti ja uskon viimein saavan Seehawer & Siebert Pisa -langan viimein neulottua. Olen yrittänyt neuloa sitä useammin kuin mitään muuta lankaa ja aina menee jotenkin mönkään ja purkuun. Tähän pitäisi keksiä muutamia helmiä jostain.

Samalla linjalla jatkaa Owlie-sukat, jotka aion neuloa Araucanian Rancosta. Pidän pöllökuviosta ja Owliesit ovat jotenkin hirveän herttaiset. Saaja varmaan arvaa, mutta arvatkoon.

Sievät Norwegian Totoro Mittens -ohjeen lapaset ovat olleet suunnitelmissa pidempään, mutta nyt vasta keksin, ettei niitä välttämättä tarvitse itselleen tehdä. Onhan niiät muitakin Totoro-faneja. Tonari no Totoro Totoro... (hoilottaa).

Zorasta seuraava villatakki on Gnarled Oak Cardigan Coastal Knits -kirjasta. Tähän ostin mustikan väristä Rowan Felted Tweediä. En olisi muuten raaskinut, mutta Lumoavan langan kanta-asiakaskortin -20% kohtuullisti kummasti hintaa. Hiukan arvokashan se on, mutta Felted Tweed kestää eikä mene pahannäköiseksi. Pääsisimpä jo aloittamaan.

Syksyllä päätin neuloa pidempään lankavarastossani marinoituneesta Cherry Tree Hell Supersock Solidista Willow Cowlin. En sano kauluri, sillä se kuulostaa oudolta, mutta nämä tämmöiset cowlit ovat käteviä ja kerran asiat vain loksahtivat kohdalleen ja murheenkryynillekin löytyi ohje.

Minulla on puolukan punaista seiskaveikkaa, josta olisi päästävä pikimmiten eroon ja olen ajatellut neuloa Hemlock Ring Blanketin. Pieni peitto olisi kätevä sylissä, kun kääriydyn Dahliaani ja asetun neulomaan nojatuoliin. Pelkään, että joudun hankkimaan 5 mm puikot. Olen harkinnut KnitPron vaihtopääsystemmin aloitussetin ostamista. Huomattavasti halvemmalla saisin Kärkkäiseltä nettisivujen mukaan, mutta taidan kannattaa suosikkilankakauppaani. Onneksi en ole julistanut, että ikinä en vaihtopääpuikkoja hanki. Olen vain ollut skeptinen niiden kätevyydestä ja laadusta.

Viimeisen viikon minua on syyhyttänyt Inspira Cowl, joka on lähempänä keeppiä kuin cowlia. Olen miettinyt hartaasti, mitä värejä Dropsin Delightia ostaisin. Delightissa on muistaakseni värejä jotka sopivat äidiltä joululahjaksi saamieni kirjoneulellapasten kanssa yhteen. Jotain sellaista kanervaa ja sen lisäksi saa olla reipasta väriä. Ajattelin tehdä yhteensopivan pipon. Ajattelin värejä, joissa on myös vihreää ja turkoosia, jolloin voisin käyttää pipoa Daybreakin kanssa.

Kuvassa värit hiukan vinksallaan, mutta olkoon.

Toinen väri-ilotulitus suunnitlemissani on Spectra, jota olen harkinnut ja suunnitlelut pitkään. Toisen langan ostin Lumoavan langan joulukalenteritarjouksesta Noron Silk Garden Sockia, mutta kaveri on edelleen keksimättä. En oikein tiedä mitä teen, mutta uskon sen oikean langan kolahtavan, kun sen näen.

Aivan seuraavaksi taidan kuitenkin luoda silmukat Nunt's cabled wristwarmers -kämmekkäisiin, sillä yhdestä huivista jäävä lanka on saatava pois varastosta ja noh ohje, lanka ja puikot ovat kaikki saatavilla juuri nyt heti. On jonossani vielä lähes 50 muutakin ohjetta, mutta nämä ovat lähimpänä aloittamista ja eniten mielenpäällä.

Parannettavaa alkaneelle vuodelle

Vuosi vaihtui jo reilu viikko sitten, mutta kujeet ovat ainakin toistaiseksi samat kuin aiemminkin. Kun en voi neuloa (leipäveitsenpurema langanohjaimessa), joudun tyytymään neulomisen ajattelemiseen ja uuden neulevuoden suunnitteluun. Päätin asettaa uudelle vuodelle muutamia tavoitteita.

1. Langanmäärää pitää vähentää.
Aloitan taas lankalaihdutuksen, mutta en kutsu sitä lankalakoksi, enkä ota siitä stressiä. Tavoitteena on painaa lankatase miinukselle. Voin ostaa vähän lankaa tarpeeseen. Keskityn villatakkien neulomiseen ja varastolankojen vähentämiseen. Lankavarastoni kasvoi onneksi maltillisesti viime vuonna ja on nyt noin 12,5 kiloa + epämääräiset jämät.

2. UFOjen määrää pitää vähentää.
Keskenjääneitä ja UFOutuneita projekteja on onneksi vain vähän. Niistä käyttökelpoiset täytyy neuloa valmiiksi. Kahdet (tai kolmet) sukat, yksi huivi ja pari jutskaa on saatava pois päiväjärjestyksestä. Ehkä kaikkien UFOjen isää eli pikkuveljen palmikkovillapaita seiskaveikasta kymmenen vuoden takaa voisi jatkaa.

3. Langanpäät on pääteltävä, kun projekti valmistuu.
Langanpäiden väättely on yksi heikoista kohdistani. Päättelen neuleet yleensä vasta, kun on pakko. Joskus käytän neuleita, jotka ovat päättelemättä. Tässä asiassa on ryhdistäydyttävä. Vuosi sitten lupasin päätellä langanpäät heti, mutta se päätös piti vain jonnekin heinäkuun tietämille.

4. Lahjat on neulottava ajoissa.
Neulon aina hiki hatussa viime hetkellä "ajoissa" aloittamiani lahjaneuleita. Tänä vuonna ryhdistäydyn ja jaan joululahjaneuleet tasaisesti koko vuodelle. Laskin, että ensimmäinen pitäisi olla valmiina helmikuun loppuun mennessä. Pari neuletta on jo mietittynä ja toiseen on lankakin valmiina. Pyöräytän yhdet sukat varmasti karkauspäivään mennessä kunhan pääsen lankaan käsiksi ja saan valittua mallin. Toiseen lahjaan on malli, mutten ole ehtinyt lankoja vielä miettiä.

Mitähän muuta parannettavaa tälle vuodelle voisi keksiä?

Zora-villatakista

Zora on edistynyt hienosti, vaikken ole paljonkaan neulonut. Kävi vuoden ensimmäisinä päivinä nähkääs niin, että leipäveitsi puri minua etusormeen. Sillä tavalla sopivasti langanohjaimen kohdallen, ettei neulomisesta tule oikein mitään. Harmittaa vietävästi, sillä haluaisin saada valmiiksi ihanan villatakin. No onneksi tällä konstilla ei ainakaan neuleinto vähene. Päinvastoin olen ajatellut neulomista paljon enemmän kuin yleensä. Pystyn neulomaan pari riviä, mutta sitten haava laastarin alla alkaa jomottamaan ja se neulominenkin on vähän hankalaa laastarin kanssa.

Zorassa on siis vartalo-osa valmis ja se on lupaavan oloinen. Nyt olen neulovinani hihoja. Edistys on onnetonta. Hihat päätin neuloa pyörönä, sillä muuten villatakin valmistuminen voisi jäädä saumojen ompelusta roikkumaan. Vähän piti purkailla ja ottaa isompi koko hihaan, kun resori oli liian tiukka ja sitten hölmöilin lisäysten kanssa, mutta nyt syntyisi kyllä hihaa vauhdilla, jos saisin neulottua.

Pintaneule näyttää pingottamattomana vinkeältä.

Viimeinen pari uunista ulos

Vuoden ensimmäiseksi esittelen viime vuoden viimeisen valmistuneen projektin. En raaski laittaa pitsisukkiani talvikenkiin ja päätin kuitenkin opetella käyttämään villasukkia talvikengissä. Jostain syystä olen tehnyt itselleni aika vähän sukkia ja juuri mitään kenkiin sopivia ei ollut, joten jouduin aloittamaan uusia sukkia. Toisaalta tarvitsin matkaneuleen autossa pimeässä tai muuten huonossa valossa neulomista varten, joten päätin aloittaa perussukat. Vaikka pidänkin ehkä ranskalaisesta kantapäästä käytössä eniten, päädyn herkästi tomaattikantapäähän sen neulomisen helppouden vuoksi. En pidä ranskalais ta tietenkään vaikeana, mutta kenkäsukkiin en jaksa panostaa, eikä minua huvittanut laskea kerroksia ja poimia silmukoita. Tomaatin osaan tehdä ulkomuistista sitä juurikaan ajattelematta.

Projekti: Tomato Heel Basic Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukka tomaattikantapäällä
Koko: 36
Lanka: Kirjava Garnstudio Drops Fabel Long Print
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Nätit tuli vaikka pimeässä paljon neuloinkin.

Langaksi valikoitui vaalea Fabel Long Print värissä Rosemist, jostä näkee silmukat vähän huonommassakin valossa. Opettelin neulomaan pimeässä näppituntumalta Merijärven reissulla ja joulun ajan automatkoilla. Yllättävän hyvin se sujui. Kerran tarvitsin taskulamppua pudonneen silmukan metsästämiseksi. Hyvin sujui myös sähkökatkon aikana kynttilänvalossa neulominen. Jonkun tunnin saimme Tapanina odottaa Virtasten paluuta. Olen tykästynyt Fabeliin, joka on edullinen ja hyväntuntuinen sukkalanka. Eihän se tietenkään ole mikään luksussukkalanka, vaan ihan tavallinen perussukkalanka, mutta hinta-laatusuhde tuntuu olevan kohdallaan. Toivottavasti siihen tulee lisää kauniita värejä, sillä Fabel Printissä on paljon kovin levottomia värejä.

Lopputuloksena juuri tarkoitukseensa sopiva sukka. Pitkä joustinneule pitää sukan hyvin ylhäällä ja tomaati istuu jalkaani oikein hyvin. Silmukkamäärä on 64, mikä tuntuu nyt vähän naftilta, mutta eipähän ainakaan venähdä liian suureksi. Kärjen teen sädekavennuskärjen, sillä en jaksa kantapään jälkeen laskea uutta kerroksen vaihtumiskohtaa ja asetella nauhakavennuskärkeä, kun sädekavennus ei vaadi mitään laskutoimituksia. Tomaattia varten silmukat jaetaan kolmelle puikolle ja olen sen jälkeen tasannut ne takaisin neljälle puikolle, mutta kärkeä ei voi tehdä suoraan sille silmukkajaolle samalla tavalla kuin ranskalaisen kantapään jälkeen.

Ohhoh. Tulipa paljon asiaa autopilotilla suunnilleen pimeässä neulotuista perussukista. Aloitin jo seuraavat samanlaiset Fabel-sukat auringonlaskun väreissä hehkuvasta Fabel Print Sunsetistä.