In and Out Socks

Neulonnan ja purkamisen suhde oli lopulta sen verran hyvällä mallilla, että In and Out -sukat valmistuivat. Ohje on taattua Cookie A. -laatua ja pidin siitä kovasti. Hölmöilin vain omiani, sillä minulla ei ollut intoa seurata orjallisesti kaavioita rivi riviltä ja ruutu ruudulta. Kuvio on looginen ja jos parilla rivillä olisi seurannut kaaviota tarkemmin, olisin selvinnyt paljon vähemmällä purkamisella. Minulla on jonkinlainen pitsiplääh ollut päällä muutaman kuukauden ja olen nauttinut yksinkertaisimmista projekteista, mutta nyt tuntuu siltä, että pitsiä on taas kiva neuloa.

Olin hieman yllättynyt kuvion vaihettumisesta kantalappuun, sillä se tuntui alkavan hurjan aikaisin, mutta loppujen lopuksi se näyttää oikein kivalta. Harmi, ettei kirjaan ole valittu yhtään kuvaa, jossa kantalappu olisi näkynyt selkeästi. Kirjan kuvien siniset sukat ovat hiukan liian tummat esittääkseen kuviota parhaimmalla tavalla. Lisäksi kuvion vaihettuminen joustinneuleeksi on jotenkin viehättävä. Tämän mallin voisi toteuttaa toistekin, mikä on harvinaista sukkaohjeiden kohdalla. Yleensä se, että saan toisenkin sukan tehtyä on hyvä saavutus. Saati sitten, että haluaisin tehdä vielä kolmannen ja neljännenkin samanlaisen. Onneksi sukkaohjeita on niin paljon, etten joudu toteuttamaan samoja ohjeita useaan kertaan.

Projekti: In and Out Socks (Ravelry)
Ohje:  In and Out by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 36
Lanka: Sininen Schoeller+Stahl Fortissima Alpaka
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kehtaako näitä antaa lahjaksi?

Schoeller+Stahl Fortissima Alpaka näyttää kerällä kivalta, mutta neulottuna värjääntymättömät haituvat ja alpakan peitinkarvat saavat pinnan näyttämään epämääräiseltä. Peitinkarvat pystyn nyppimään pois, mutta jäjelle jää vielä muuta epämääräistä höytylää. Lanka ei ole tasaisesti värjättyä ja pinta on kyllä toisaalta elävä ja sukanpingottimella sukka näyttää hyvältä. Käsissä lanka tuntuu hyvin miellyttävältä, sileältä ja jotenkin puuvillaiselta. Valitsin langan alpakan vuoksi. Ajattelin että neljänes alpakkaa merinovillan ja nylonvahvikkeen lisänä lämmittäisi mukavasti vilukissaa. Onneksi ehdin miettimään asiaa vielä.

Koukuten ja purkaen

Puolet kuukaudesta on tainnut mennä koukkuamiseen. Olen innoissani taas koukunnut ja toisaalta purkanut koukkuamaani rättiä. Vaikka monet vähemmän tärkeät asiat ovat vain sinne päin, kuten esimerkiksi sukkien raidat, niin rätin pitää olla neliön muotoinen ja siihen on mentävä oikea määrä lankaa eli yleensä tasan kerä. Yrityksen ja erehdyksen avulla päädyn lopulta onneksi oikeaan silmukka ja rivimäärään, mutta purkamaan jouduin useamman kerran. Onneksi Catania kestää purkamista hyvin. Catania vaikuttaa muutenkin ihanalta langalta. Värit ovat syviä ja täyteläisiä. Merseroinnista huolimatta se ei ole liian kovaa ja kiiltävää. Näen Cataniaa omassa tulevaisuudessani lisää, samoin tiskirättejä.

Koukkuamisessa on jotain rauhoittavaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa. Siksi en kadu purkamista väärien silmukkamäärien tai satunnaisen virheen vuoksi. Koukkuan nykyään KnitPron irtopääkoukuilla ja vaikka koukun muoto on toisenlainen kuin metallikoukuilla, olen edelleen koukussa koukkuamiseen. Pitkän puikon heiluttamisen sijaan kaapeli tuntuu kivalta ja säästää niskaa ja hartioita, mutta liiallinen koukkuamisen vetää edelleen paikat jumiin. Onneksi en saa kovin rajuja jännityspäänsärkyjä enää koukkuamisella aiheutettua. Kannatti investoida kunnon välineisiin ja kyllähän minä olen sen tiennyt ennenkin.

Kumma tyyppi. Pingottaa tiskirätitkin...

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #5 (Ravelry)
Koko:  25 cm x 25 cm
Lanka: Orvokinsininen SMC Schachenmayr Catania
Menekkki: 50 grammaa
Koukku: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukku
               Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Sievä!

Nykyään jopa käytän itsetehtyjä tiskirättejä. Aiemmin olen tehnyt niitä vain tekemisen ilosta. Jostain syystä sataprosenttinen puuvilla kauniissa värissä tekee rätistä miellyttävämmän käyttää. Olen aina kärsinyt tiskirättti-inhosta ja koskenut rättiin vain, kun on pakko. Seuraavaksi teen vielä ihanamman värisen rätin.

Sinistä

Aikani Bloggerin kanssa rissattuni sain kuin sainkin taas kuvia blogipostaukseen. En erityisemmin välitä Bloggerin päivityksistä, jotka yleensä johtavat enemmän tai vähemmän toimimattomiin ominaisuuksi. Elämä on ja jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä. Huoh.

Puikoillani on kolmet siniset sukat. Perussukkia en kuvannut, mutta kaksi muuta paria ovat sentään mielenkiintoisia. Ai kenen ei pitänyt enää vaivata lukijoitaan perussukilla? No kuulkaa en tiedä. Joku semmoinen kai joskus oli. Molempien sukkaparien etenemistä kuvaa parhaiten neuloen ja purkaen. Sitä se tuntuu olevan. Molemmissa on enemmän tai vähemmän yksinkertaisia toistuvia elementtejä, jotka ovat kaikkein petollisimpia mahdollisia kuvioita. Tuokin Pucker-sukan varsi pitää taas puoliksi purkaa, kun kuvio on mennyt edellisen purkamisen takia vinksalleen, kun joku ei laskenut silmukoita tarkalleen vaan kohdisti edellisen rivin avulla kuvion uudelleen ja sehän on nyt sitten vinksallaan. Sukan varsi on ollut häpeämässä useampaan otteeseen. Kuvittelen oppineeni kuvion ulkoa ja sitten mokaan ja huomaan asianlaidan vasta seuraavassa kuvion toistossa. Enkä ilmeisesti opi erehdyksistäni mitään. Onneksi sentään valekirjoneule sujuu ja pitää mielenkiintoa yllä.

In and Out -sukka kärsii samantapaisesta ongelmasta. Kuvio on looginen ja jokaista riviä ei tarvitse kaaviosta tuijottaa, mutta kun tekee pienen virheen, se kertautuu moninkertaiseksi. Purkamisen ja neulomisen suhde on onneksi paremmalla tolalla ja nyt lepuutan hermojani kantapäällä. Onneksi sen jälkeen kuvio yksinkertaistuu ja kuvittelen oppineeni ensimmäisestä sukasta välttämään suurimmat sudenkuopat. Toinen ongelma on lanka. Fortissima Socka Alpaca on neulottuna kovin suttuisennäköinen. Langassa on alpakan peitikarvoja mukana ja epämääräiset valkeat kuidut saavat sukat näyttämään sen verran kärsineiltä, etten ole varma kehtaanko antaa näitä sittenkään lahjaksi.

Kerhuuosastolla on menossa merinoa. Kun saan kehrättyä yhden violetin säikeen, niin pääsen kertaamaan näitä kirjavia sinisiä säikeitä ja paljastuu millainen vyyhti tästä letistä tuli. En viitsi alkaa kertaamaan kesken säikeen kehräämisen. Onneksi violetti ei ole näin ohutta. Kirjavien lettien kehrääminen on hirveän jännittävää. Värit muuttuvat niin moneen kertaan. Villa näyttää niin erilaiselta letillä, säikeenä, vyyhdillä ja neulottuna. Paljon iloa ja vastinetta rahalleen.

Color Affection -huivi

Veera Välimäen Color Affection -huivi ei ensinäkemältä aiheuttanut mitään kummempia ihastuksen tunteita, mutta sopivat värit tekevät ihmeitä. Näin Gosikin huivin näistä samoista väreistä ja minun oli pakko apinoida samat langat ja värit, sillä huivi kolahti kuin metrinen halko. Minulla ei ole kummoista värisilmää ja siksi olen hiukan arka yhdistelemään värejä. Tällaisessa projektissa värit ovat hyvin tärkeässä asemassa, sillä huonoa värivalintaa ei pelasta mikään. Tässä mallissa näyttää mielestäni parhaalta jonkinlaiset gradientit vaaleasta tummempaan.

Dropsin sukkajuhla oli vielä meneillään ja sain Delightin alennushintaan ja vaaleanpunainen Alpaca on samaa väriä kuin Zora-villatakkini, josta jäi sopivasti yli lankaa tähän projektiin. Delightia en ole aiemmin neulonut, sillä en ole ollut aiemmin oikein liukuvärjättyjen ja pätkärääkättyjen (anteeksi) pätkävärjättyjen lankojen perään, mutta ihan viime kuukausina olen taas löytänyt niiden ilot ja edut. Niillekin on paikkansa. Delight oli ihan kiva kokemus ja neulon sitä kyllä jatkossakin.

Projekti: Color Affection Shawl (Ravelry)
Ohje: Color Affection by Veera Välimäki
Koko: 240 cm x 50 cm
Lanka: Roosa ja violetti Drops Alpaca
Roosa/lila Drops Delight
Menekkki: 245 grammaa
          Roosa 95 g + violetti 90 g + Delight 60 g
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Miten tätä käytetään?

Anteeksi kauheat photoshoppaukset. En vain kestänyt katsella kuvassa ainakin seitsemän metriä leveää takapuoltani. En osannut myöskään yhtään asetella huivia harteilleni tai ympärilleni mitenkään järkevästi. Sen muoto on sen verran outo, että joudun aikani opettelemaan sen käyttöä. Mutta sellaista se on. Daybreak-huivini muodolle piti myös aikansa lämmetä, vaikka se on kätevin huivimalli ikinä. Olen lämmennyt myös raidoille jostain syystä, vaikka yleensä inhoan raitoja ja ruutuja. Geometriset kuviot eivät kuulu tyyliini ollenkaan.

Color Affection oli yllättävän kiva neuloa. Minulla on viime aikoina ollut jokin ihme viehtymys yksinkertaisiin malleihin. Ainaoikein on sopivassa mielentilassa ihanteellista neulottavaa ja huivi edistyi kauheaa vauhtia aivan viimeisiin raitoihin asti ja sitten tuntui muutaman päivän, että huivi ei edisty ollenkaan, vaikka neulon sitä neulomasta päästyäni. Ohje oli hyvä, eikä aiheuttanut harmaita hiuksia. Korvasin lisäykset kierretyillä langankierroilla saadakseni reunaan enemmän joustoa, mutta yläreuna kiristää silti "hännät" korkkiruuvikiharoille. Ohjeen mukaisilla kavennuksilla olisin saanut aikaan täysin joustamattoman reunan ja huivi olisi varmaan ympyrän muotoinen silloin. Lyhennetyt kerrokset tein pitsivahvuuden mukaan eli 10 toistoa. Reunasilmukoita minulla on kolme kuten kaikissa muissakin huiveissani ohjeista huolimatta. Voisin kuvitella tekeväni toisenkin, mutta siihen vaaditaan kyllä valmiilta huivilta käytettävyyttä.

Seuraavaksi pitäisi neuloa tälle kaveriksi myssy, jotta tätä pääsisi todella käyttämään.

Maaliskuun shoppailuja

Kuulin, että jonkun ei pitänyt ostaa lankaa tässä kuussa. Joku se oli, mutten muista kuka. Minä en varmaan ollut se, sillä minä olen ostanut lankaa. Kuvasta puuttuu violetti kerä Cataniaa, joka on jo uudella koukkuamiskoukulla. Catanioista tulee tiskirättejä ja loput ovat sukkalankoja. Neuleunelmissa oli ilmaiset postikulut viime viikolla ja tilasin kaksi kerää edullista Schoppel-Wollen Admiralia kokeiluun. Pinkki olikin kovin vadelmainen, mutta violetti on aivan ihana väri. Harvoin näkee niin kaunista tummaa violettia. Tätä lankaa en ole koskaan neulonut. Regioista tulee ainakin yhdet joululahjasukat. Väri on tummempi ja viininpunaisempi luonnossa.

Lankojen lisäksi tein puikkosijoituksen. Tarvitsin koukkuamiskoukun, jossa on kaapeli, joten päätin sijoittaa KnitPro settiin ja irtopääkoukkuihin. Ostin siis aloituspakkauksen irtopääsysteemejä ja koukkupäitä. Minulla ei ole viisi ja kuusi millisiä puikkoja ollenkaan, joten mielestäni ostos oli ihan kannattava. Lisäksi ostin kaapelin- ja koukkupäänyhdistäjiä sekä KnitPron avattavia silmukkamerkkejä. Onneksi sain Lumoavassa langassa alennusta, ettei mennyt koko omaisuutta näihin. Olen aiemmin ajatellut, etten tarvitse irtopääsysteemejä, mutta niin se mieli muuttuu.

Kuinka lankavarastoa ei pienennetä

Voitin Zeldan blogiarvonnassa lankaa! Zeldan värjäämä Belladonna saapui tänään. Meinasin avata oven ja sanoa rumasti, kun Belladonna runnottiin postiluukusta läpi vähemmän kauniilla tavalla, mutta en sitten jaksanut. Siivouspäivänä ei jaksa. Belladonna on aivan ihana sataprosenttinen merinolanka. Kiiltävä ja sievä kuin mikäkin. Liila tai magenta on aivan täydellisen väristä ja sen lisäksi langassa on myös punaruskeaa ja harmaata. Malttaakö tällaista ihanuutta neuloa ollenkaan?

Tiedättekö mikä tämä lankanuudelikasa on? Ei se mitään kerron sen silti. Se on vyyhti Cascaden 220 Woolia, joka oli Snapdragon tam, jonka kassa taistelin koko syksyn. Sain toissapäivänä loistavan idean. Kokeilen purkaa myssyn suoraan vyyhdinpuille. Rip, rip, rip ja hetkessä myssy oli kadonnut ja sain sitoa lankanuudelikasan. Se oli kyllä todella kätevää, mutta näin ei kyllä lankavarastoa kutisteta. Onneksi uusi suunnitelma on olemassa. Seuraavaksi langasta tulee Suvi Simolan Mustikka-ohjeella pipo. Mutta hei en sentään ostanut lankaa. xD

PS. Uusin Knitty on ilmestynyt. Eikö nämä sukat olekin tarkoitettu minun puikoilleni?

Pöllöhuivi

Eivätkö ne olekin herttaisia? Helmiä en jaksanut laittaa silmiksi, sillä halusin tämän vain valmistuvan kiireesti. Minulle ne ovat ihan tarpeeksi pöllöjä ilman helmisilmiäkin. Kun näin tämän Hogwarts Express -nimisen ohjeen Ravelryssa ensimmäisen kerran, se vaan kolahti ja lujaa. Ostin ohjeen heti ja keksin langankin miltei saman tien, mutta aloittamiseen meni vähän enemmän aikaa, kun pitää aina ensin yrittää saada jotakin valmiiksi ennen uusia projekteja.

Langaksi valitsin muutama vuosi sitten Kädentaito-messuilla ostamani Seehawer & Siebert Pisa -sukkalangan. Sukkia langasta ei tullut koostumuksen vuoksi. Lanka on 60 % villaa, 20 % silkkiä ja 20 % bambua. En erityisemmin luota nylonittomiin sukkalankoihin, mutta tällaiseen pikkuhuiviin kerä oli ihan omiaan. Toisaalta Pisa kesti purkamista useamman kerran oikein mainiosti, joten ehkä se olisi pitänyt sukkalankanakin. Tämä oli sellainen epäonnen kerä, joka ei tuntunut toimivan oikein missään muodossa eikä mallissa. En tiedä miksi. Mutta nyt olen aivan valmis lähettämään tämän maailmalle enkä kaipaa tätä enää lankavarastooni. Väritys langassa on mielenkiintoinen. Yksi säie on punertava ja muut kolme ovat sinisiä, mutta sitä ei kauempaa kyllä huomaa, vaikka se hiukan elävyyttä neulepintaan tuokin.

Projekti: Owl Shawl (Ravelry)
Ohje: Hogwarts Express by Ashcroft-Hempsall (Ravelry) 
Koko: 140 cm x 35 cm
Lanka: Sininen Seehawer & Siebert Pisa
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Sievä pikkuhuivi

Huivi oli kiva, nopea pikkuneule. Ainaoikean ansiosta suurin osa huivia oli aivan aivotonta neulottavaa, mutta onneksi minulla on sellainen vaihe, etten viitsi tuijottaa kaavioita kovin tarkkaan. Joskus ei vaan jaksa panostaa niin kauheasti. Pääteltyäni huivin kutsuin sitä pöllörievuksi, mutta onneksi pingottaminen teki tässäkin tapauksessa ihmeitä, vaikken kovasti huivia repinytkään.

En oikein tiennyt, miten tällainen huivi kuuluu mitata, joten mittasin tämänkin yläreunaa pitkin vaikka se onkin lähes koko ympyrä tasolle levitettynä. Seurasin ohjetta suhteellisen kiltisti, sillä siinä oli sopivasti vaihtoehtoja. Neuloin reunaan ainaoikeaa vielä pöllöjen jälkeenkin, sillä lankaa oli vielä jäljellä ja minusta huivi on sievempi näin. Jos olisin käyttänyt jotain muuta lankaa, jota olisi ollut enemmän, olisin tehnyt huivista vähän suuremman, mutta onneksi tämä ei tule omaan käyttöön. Suosikkihuivini kun tahtovat olla kokoluokkaa torkkupeitto.

Uusi värttinä, uudet kujeet

Ihanien villatopsiostosten innoittamana päätin kokeilla värjätyn villan kehräämistä. Olen vähän nuuka enkä ole raaskinut aloittaa herkkuvilloilla, vaan olen tyytynyt luonnonvärisiin villoihin. Tarpeeksi rohkeutta kerättyäni valitsin ensimmäiseksi uhriksi fuksianpunaisen merinovillan, jonka tilasin pari vuotta sitten Villa Laurilasta värttinäkehruukokeiluja aloitellessani.

Kuitu: Fuksianvärinen merinotopsi Villa Laurilasta
Väline: Majacraft Rose, 13,5:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 262 metriä / 100 grammaa (Ravelry)

Topsi oli kiva kehrättävä, enkä huomannut mitään yhtäläisyyksiä niiden kamalien merinokuvauksien, joita olen kanssakehrääjiltä kuullut, kanssa. Osa kehrääjistä nimittäin kuulemma inhoaa merinon kehräämistä, siis pelkän merinon. Merinosekoitteet ovat kuulemma asia erikseen. Tiedä sitten miten mieli muuttuu, kun ehtii kehittämään kehruuvillamaun. Yritin kehrätä mahdollisimman ohutta lankaa ja pääsin jo 262 metriin ennen kuin 100 gramman topsi loppui. Kehräsin kahdelle eri rullalle ja punnitsin pari kertaa ensimmäisen rulla loppu puolella loppuvillaa ja vaihdoin rullan 49 gramman kohdalla. Ajoitus oli täydellinen, sillä toisella rullalla oli alle 2 metriä enemmän säiettä kuin toisella. Tuntui huikealta tempulta, mutta totta se on. Tämä on varmaan ensimmäinen kehräämäni lanka, joka päätyy puikoille. Ehkä jokin sievä kauluri?

Edellisen värttinäni koettua kurjan kohtalon, aloin etsiskellä seuraavaa, sillä värttinä on kätevä värkki varsinkin kehruutapaamisia ajatellen. Värttinöitä on Suomessa minusta vähän tarjolla ja niistäkin monet ovat hirveän painavia. Yli 35 grammaista värttinää en edes harkitsisi kuin ehkä kertaukseen, mutta voi hyvin olla, että kertaan värttinäkehruut rukilla, sillä se käy niin kätevästi. Villavyyhdin verkkokaupasta bongasin sopivan oloisen Schachtin Hi-Lo -värttinän, jota voi käyttää sekä ylä- että alapainoisena. Hinta on ihan kohtuullinen ja molemmin päin käytettävyys plussaa, joten päätin tilata 31,2 grammaa painavan värttinän. Jos olisin varoissani, niin olisin varmaan tilannut Majacraftin turkkilaisen värttinän, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja se, että sen painoa voi muuttaa on varmasti todella kätevää. Käsinsorvatuista kaunottarista haaveilun olen siirtänyt suosiolla päiväuniin.

Mukaan tarttui myös Pigeonroof Studiosin superwash BFL -topsi värissä Poison. Musta, luumu ja punainen vuorottelevat letissä kauniisti. Olisin halunnut Sweet Georgian BFL-topsin herkullisessa Berry tart -värissä, mutta se oli tietysti loppu. Onneksi villa ei lopu maailmasta ja topseja ehtii vielä tilailemaan. Värttinällä aloittelin heti luonnonmustan corriedale-villan kehräämistä ja Ruusulla kehrään sinikirjavaa merinoa.

Bella Botanica

Olen lämmennyt turkoosille. Aiemmin en varmaan olisi suostunut neulomaan turkoosia, mutta viimeisen vuoden aikana olen oppinut näkemään turkoosissa raikkautta ja viehkoa. En edelleenkään voisi kuvitella turkoosia vaatetta päälleni. Muille väri varmasti sopii. Olen sen verran värirajoitteinen, mutta puikoilleni turkoosia päätynee vielä. Kuvat ovat vähän liian sinisiä, mutta olkoon. Lukijani varmasti tietävät, etten ole valokuvaaja.

Projekti: Bella Botanica Shawl Remix (Ravelry)
Ohje: Bella Botanica Shawl by Karen Strauss
Muutokset: 6 x kaavio 1 + 2 x kaavio 2 + kaavio 3 + 10 riviä omaa sävellystä
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Turkoosi Drops Alpaca
Menekkki: 150 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Sievä pikkuhuivi

Bella Botanica on kiva huiviohje. Siitä on useita versioita ja sen voi tehdä monenpaksuisita langoista. Pidän huivin kuvioista, varsinkin ensimmäisen kaavion pienistä kuvioista. En ollut sillä tuulella, että olisin seurannut ohjetta. Joskus ei vaan tule seurattua ohjeita, vaan tekee mieli säveltää omiaan. Muutin vähän ensimmäisen ja toisen kaavion vaihettumista sivemmäksi ja kun lankaa oli vielä viimeisen kaavion jälkeen jäljellä, neuloin omasta päästäni 10 riviä ylimääräistä.

Lanka on Dropsin Alpacaa, kuten monissa muissakin huiveissani. Pidän Alpacasta huivilankana. Huivit valmistuvat siitä niin äkkiä, kun lanka ei ole liian ohutta. Huiveissa alpakan liukkaus ei haittaa ja huivi kasvaa pingotuksessa ihanasti kokoa. Hankalinta alpakkahuiveissa onkin koko. Neljästä kerästä tulee puolijoukkueviitta, mutta kolme kerää on hiukan nafti. Reilusta kolmesta kerästä jää ikäviä jämiä pyörimään nurkkiin. Hmmm.

Inspiraatiota uusista tekniikoista

Kuten lukijani varmaan ovat huomanneet, pidän kovasti uusien asioiden opettelusta. Tällä hetkellä opettelen neulomaan kirjoneuletta niin, että langat ovat eri käsissä. Olen yrittänyt tätä ennenkin, mutta nyt se alkaa sujua. Vaikeinta on sopivan tiukkuuden löytäminen, sillä oikea käsi ei ole tottunut kiristämään lankaa. Nyt langat eivät pääse kiertymään toisensa ympärille ja menemään solmuun. Hirrrrveen kätevää.

Aloitin Inspira Cowlin ja heti aluksi opettelin tekemään jännän "letin" aloitusreunaan. Inspirasta on eri kokoja eri paksuisille langoilla ja braided cast on on niistä pienimmässä, mutta halusin sitä tietysti kokeilla. Se ei ollut ehkä kauhean viisasta yrittää kylmiltään 200+ silmukalta, mutta luulen onnistuneeni. Värivalinnan olisin tehnyt jälkeenpäin ajateltuna pitänyt olla toinen, mutta olkoon. Letti näkyisi paremmin, kun toinen väri on tumma ja toinen vaalea. Kirjallisista ohjeista en ymmärtänyt mitään, mutta YouTubesta löysin videoita tähänkin tekniikkaan.

Onneksi 3o, 3n -joustinneule ei vaadi ajattelua, sillä jo toista päivää särkee päätä hillittömästi. Itse aiheutettua kärsimystä tietenkin. Metalliset sukkapuikot eivät sovi meikäläiselle yhtään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Ulla 1/12

Vuoden ensimmäinen Ulla on ilmestynyt! Raikulla on siellä myssyohje.

Ambrosia Socks

Aloitin syksyllä Labyrinth-sukat Wendy D. Johnsonin kirjasta Socks from the Toe up. Siinä on sievä, mutta pirullisen inhottava kuvio, jota pitäisi seurata tarkkaan silmukka silmukalta kaaviosta, koska siinä ei ole ennustettavuutta eikä muistettavaa toistoa. Purkasin ja neuloin ja purkasin. Lisää purkamista aiheutti se, etten ole tottunut neulomaan kärjestä aloittaen sukkia ja koko meni pieleen useamman kerran, mutta ehkä tästä opin nyt, mistä kohtaa kiilalisäyksen kanssattaa aloittaa. Nyt sukat ovat aivan oikean kokoiset.

Projekti: Ambrosia Socks (Ravelry)
Ohje: Ambrosia Socks by Ann Budd (Knitting Daily Free Patterns)
Muutokset: Wendy D. Johnsonin Gusset Heel -kantapää
Koko: 36
Lanka: Fuksia Viking of Norway Vilma
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kauniit!

Lopulta minulta paloi pinna kuvioon ja päätin vaihtaa sen. Kuvioksi valikoitui Butterfly Rib Ambrosia sukista Interweave Knitsin Knitting Daily -sivustolta. Jännä nostetuilla silmukoilla ja niiden siirroilla muodostuva kuvio on kiva ja helposti muistettava. Se vetää aikalailla kasaan nostettujen silmukoiden vuoksi ja sukat näyttävät järjettömän kapeilta ja onhan niitä vähän kiskottava jalkaa, mutta ihan sopivilta ne tuntuvat jalassa. Ainakaan eivät venähdä valuviksi.

Lanka Viking of Norwayn Vilmaa, joka on Nallen vahvuinen konepestävä sukkalanka. Lanka kesti ainakin purkamista hyvin. Vähän pörröttyy kyllä, mutta kesto jää nähtäväksi. Se oli ihan kivaa neuloa ja vaikuttaa ihan kivalta perussukkalangalta. Harmi, ettei langassa ole enempää näin ihania värejä.

Flash Your Fiber Stash

Kuitukori vaatehuoneessa pursuili yli ja vaati järjestelyä. Samalla vaivalla päätin vilauttaa kuitujani näin julkisesti. Hämmentävän monta on ehtinyt kertyä. Reilut kaksi kiloa taitaa olla tällä hetkellä tilanne. Kuvasta unohtui pikkupussukka gotlanninlampaan kiharoita. Villa Laurilan fuksianpunainen merino on melkein kehrätty, joten sitä en tähän laittanut.

Kuidut riveissä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

Louhittaren luola BFL-mohair, Ll Wensleydale, Lanitium ex Machina Polwarth


Louhittaren luola BFL- silkki, Ll BFL- silkki, Ll BFL (superwash)


Lankaluola merino, Kästyökauppa Ilo merino 3 väriä, L ex M ahvenanmaanlammas, Ll merino-bambu-silkki


Kehräämö Christina ruskea suomenlammas ja kainuunharmas, Ilo suomenlammas 2 harmaata, Lankaluola Shetland moorit-värinen


World of Wool BFL 3 kolme väriä, WoW Corriedale luonnonmusta, WoW suomenlammas 4 väriä

Meinasin toivottaa hyvää aprillipäivää, mutta taidan odottaa vielä kuukauden. xP