Nurinkurista neulontaa

Vasenkätisesti neulominen on kuulemma vaikeaa. Olen kuullut vasenkätisiltä kauhujuttuja koulukäsitöistä, kun kukaan ei osaa opettaa vasenkätistä neulomista ja oikeakätinen ei vaan millään onnistu. Osa vasenkätisistä neuloo samalla tavalla kuin oikeakätiset, mutta jotkut on osattu opettaa neulomaan aidosti vasenkätisesti.

SYTYCK-haasteen emon blogista löysin kätevän vasenkätisen neulonnan opetusvideon. Pelkäämpä, että vasenkätisen neulonnan tapoja on miltei yhtä paljon kuin oikeakätisen, joita löytyi aivan riittävästi pari päivää sitten, kun sukelsin oikeiden ja nurjien silmukoiden maailmaan syvemmälle kuin koskaan aiemmin.



Sitten eikun kokeilemaan. Oikeat silmukat olivat tiukkoja ja hankalia, mutta flunssan pehmentämät aivoni eivät nyrjähtäneet, vaikka sitä kovasti pelkäsinkin. Lanka on väärässä kädessä ja väärällä puolella, mutta sain oikeita silmukoita aikaiseksi. Silmukat ovat vain kovin kovin tiukkoja. Sujuvaksi tai helpoksi en voi vasenkätistä neulomistani kehua, mutta harjoitus tekee mestarin. Jatkoin kokeiluja pitkillä bambupuikoilla ja Cascade 220 -langalla, jota eräästä hyshys-neuleesta jäi hieman yli, mutta palaan siihen joulun jälkeen. Samoilla välineillä kokeilin erilaisia oikeita ja nurjia pari päivää sitten.



Seuraavaksi yritin opetella saman sarjan avulla nurjia, mutta sitten tuli tenkkapoo. Joko se on tämä kaikki räkä, flunssa, särkylääkkeet tai umpioikeakätiset aivoni, mutta en päässyt jyvälle. Otin seuraavan videon, mutten päässyt yhtään pidemmälle. Sitten heitin videoilla vesilintua ja keskityin tuijottamaan käsiäni. Aikani aprikoituani sain nurjia silmukoita aikaiseksi. Otin langan mallitilkkuni etupuolelle ja koukin lankaa vasemmalla puikolla. Edelleen oikeassa kädessä kulkeva lanka on äärettömän hankala ja tuntuu oudolta, mutta sain silmukoita aikaiseksi ilman mahdotonta väkertelyä ja se lienee päätarkoitus. Silmukat ovat nurjallakin jostain syystä kamalan tiukkoja. Nyt osaan ehkä neuloa vasenkätisesti ainakin oikeita ja nurjia silmukoita. Harjoitus tekee mestarin, joten saatan seuraavaksi etsiä jonkin yksinkertaisen pitsikuvion ja neuloa harjoitukseksi peittopalan vasenkätisesti. Ainakin nurjan puolen yritän neuloa kokonaan vasenkätisesti. Ehkä jotain edellistä ruutua muistuttavaa yksinkertaista.

Sitten aloin katselemaan takaperinneulomisvideoita vain todetakseni, että se on ilmeisesti sama asia. Ainakaan mitään merkittävää eroa vasenkätiseen neulomiseen en havainnut. Höh. Lopuksi vielä kuva siitä, miten paljon erilaiset tavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita vaikuttavat lopputulokseen. Tässä olen kokeillut erilaisia oikeita ja nurjia silmukoita sekä oikealta vasemmalle että vasemmalta oikealle neulottuina. Tässä on myös kokonaisen viikon kaikki neulomani silmukat. Kuumetauti alkaa onneksi hellittää. Ehkä jaksan pian taas neuloa.

Hollywood-viikot alkavat

Koetanssit on nyt tanssittu ja SYTYCK-haasteessa alkava Hollywood-viikot, joiden aikana suunnitellaan ja valmistaudutaan haasteeseen. Ennen 17.10 alkavaa varsinaista projektia (show'ta) täytyy miettiä langan ja mallin valintaa, neuloa mallitilkut, laskea silmukkamäärät ja käydä lankavarasto läpi ja niin edelleen. Minulla ei vielä ole mitään aavistusta, mitä tekisin, mutta toivottavasti asia valkenee aika pian.

Oman haasteeni miettimisessä lähdin aivan perusasioista liikeelle. En ole oikeita ja nurjia silmukoita miettinyt vuosiin, mutta nekin voi neuloa eritavoilla. Olemme perhepiirissä seuranneet neiti Marplen neulomista miltei yhtä säännöllisesti kuin hän on tv-neulontaa harrastanut ja aina se vaan jaksaa ihmetyttää. Britit ja sitä myötä myös amerikkalaiset neulovat eritavalla, mutta lopputuloksessa se ei käsittääkseni näy. Kyse on käsittääkseni vain siitä, miten lankaa kohdellaan.

Haasteen emon viime vuotisen SYTYCK-haasteen ajatuksista oli helppo lähteä liikkeelle, sillä emolla oli sama haaste kuin minulla nyt. Sieltä bongasin kivoja Youtube-videoita ja etsiskelin lisääkin.



Yllä olevassa videossa hauskasti tulee esiin, miten eri nämä tavat neuloa eroavat. Pickers ja throwers jaottelu on hyvin kuvaava. Neiti Marple neuloo, kuten britin yleensä ja kieputtaa lankaa puikon ympäri joka silmukalle erikseen. Näyttää hankalalta ja vie varmasti enemmän energiaa. Hieman tarkemmin neulomisero näkyy tässä videossa. Brittityyli näyttää vievän enemmän aikaa ja vaivaa. Kannattako tuollaista opetella.

Seuraavaksi pari videota, joissa neuvotaan hyvin brittiläinen tapa neuloa oikeita ja nurjia silmukoita. Tässä vaiheessa piti jo ottaa jämälankakassista sinistä Cascade 220 jämää ja pitkät bambupuikot ja kokeilla. Onnistuuhan se noinkin, mutta hankalaa se oli. Kireys oli kyllä vähän mitä sattuu.

Sitten se mannermainen tapa neuloa. Sehän se meikäläisten tapa oli. Juuri noin koukataan se lanka puikolla läpi ja violà. Oikeita silmukoita. Ja sitten se nurja. Hetkinen mitä se täti nyt tekee. Kiireesti kelausta taaksepäin ja puikot valmiuteen. Teet mitä? Ei mun lanka ole työn etupuolella. Ei niin nopeasti. Kuumeinen ja räkäinen neuloja ei pysy vauhdissa mukana.

Ehkä se oli vaan tyhmä video. Katsotaampa joku parempi. Youtubessa näitä riittää ja riittää ja riittää ja ... Mut hei, nehän tekee kaikki tuota kummaa langanpyöritystä. Yksi pyöritteli lanka peukalon avulla. En minä tee noin. Sitten palasin taas haasteen emon blogiin ja linkkeihin. Siellähän oli jotain tutunnäköisiä juttuja. Sieltä bongasin uudestaan seuraavan videon.



No tuo on jo aika lähellä. Itseasiassa muistan ensikertaa tuota videota muutama päivä sitten katsoessani saneeni, jonkinlaisen etäisen flashbackin lapsuuteen. Joku opetti minulle tällä tavalla nurjia neulomaan, mutta ainakaan enää en tee tuolla tavalla. Hmm. Norja ei ole kaukana. Ehkä meille opetetaan norjalaisittain neulomista.

Sitten katsoin venäläisen tavan neuloa oikeita silmukoita. En huomannut mitään eroa tavalliseen, mutta mielestäni teen juuri noin. Sitä kautta päädyin katsomaan venäläistä tapaa neuloa nurja silmukka. Ensin ihmettelin, että ompa hassu juttu, mutta sitten alkoi raksuttaa. Neuloin mitään ajattelematta lisää nurjia ja hitaasti räkäiset aivoni ymmärsivät, että miltei noinhan minäkin teen. Etusormi liikkuu automaattisesti niin, että lanka tulee oikein puikolle. En vain ole voisikausiin ajatellut asiaa. Lankani pysyy miltei koko ajan työn takana, mutta etusormi tuo sen hetkittäin puikon etupuolelle. No nyt olen päässyt oikeiden ja nurjien silmukoiden juurille.



Mutta ei tässä vielä kaikki! Erilaisia variaatioita on varmasti joka lähtöön. Yllä on jännä itäeurooppalainen tapa neuloa oikein silmukoita ja sitten samantyyppinen kiemurtelu nurjalla puolella. Näyttää hankalalta. Vielä hankalammalta näyttää portugalilainen tapa neuloa neulontaneulan avulla. Perulaisillakin näyttäisi olevan oma tyylinsä. Ja tämän tädin tapa neuloa toinen puikko kainalossa vasta veikeältä näyttääkin.

Lopuksi vielä hengästyttävää pikaneulontaa! Ihan noin nopeaksi ei onneksi ehkä tarvitse opetella, sillä sitten iski taas väsymys pelkästä videoiden katselusta. Minun piti selvittää miten neulotaan vasenkätisesti ja tai vasemmalta oikealle, sikäli mikäli ne jotenkin toisistaan eroavat, mutta en päässyt tämän pidemmälle. Videokavalkadi jatkunee myöhemmin nurinperisissä merkeissä, mutta nyt kuumetta mittamaan ja päiväunille.

Bollywood!

Haasteesi on BOLLYWOOD. Yksi vaikeimmista lajeista. Hallitset jo muut lajit kiitettävästi, mutta entä neulomisen hieman toisenlaisella tyylillä? Kuulostaako puikko kainalossa neulominen omituiselta? Tai langan kiinnittäminen olkapäähän…? Miten Miss Marple sen tekee? Kokeile miltä tuntuisi neuloa toisin kuin normaalisti teet! Saat uudenlaista perspektiiviä neulontaan! Haasta itsesi kokeilemaan projektin, jonka koko on itsestäsi kiinni, neulomista uudella tavalla! Ehkä lopulta päädyt kuitenkin toteamaan, että se tuttu ja turvallinen tuntuu parhaimmalta… ;D

Eilen illalla se tuli, tanssityylini ja minä jotenkin arvasin tämän. Sain SYTYCK-haasteen vaikeimman lajin ja pää lyö edelleen paniikkityhjää. Onneksi aikaa on runsaasti ja ehdin opettelemaan vaikka varpaillani neulomisen, jos muuta en keksi. Luonnollisinta on ehkä opetella neulomaan vasenkätisesti tai vasemmalta oikealle, jolloin voisin esimerkiksi peittoprojektini ruutuja neuloa edestakaisin oikealla puolella, mistä joskus aiemmin hiukan haaveilin. Tätä täytyy makustella aikansa. Ehdotuksia otetaan vastaan

Kuumeilua SYTYCKin alla

Kuume on kaatanut pienen neulojan sänkyyn ja taitaa olla, että täällä on lähipäivät hiljaista. SYTYCK jaksaa hiukan jännittää, mutta ei paljon. Jopa 39 asteeseen noussut kuume estää tehokkaasti miltei kaiken aivotoiminnan. Mysteerihuivin viimeistä vihjettä on ihan turha tässä tilassa yrittääkään. Ei vaan kykene. Yritän kuitenkin SYTYCKin tanssityyleistä kirjoittaa, kun muillakin näyttäisi tällaisia postauksia olevan. Lopputuloksesta ei ole mitään takeita tässä tilassa, mutta menköön.

Baarin tanssilattia ei ole minun kategoriani, sillä olen oppinut neulomaan ennen kuin opin lukemaan. En ole ollut siis aloittelija enää noin 15 vuoteen.

Bollywood kiinnostaa, sillä uudet tekniikat pitää ehdottomasti kokeilta, vähintään todetakseni, että se ja tämä tai tuo, ei ole minun juttuni.

Broadway ja Disco eivät ole minunjuttuni. Kirjavat ja välkehtivät asiat eivät kuvaa minua. Innostun vain harvoin raidallisista tai kirjavista langoista ja paljetit ja muut sen sellaiset saavat minut juoksemaan karkuun. Kirjoneuleita olen opetellut neulomaan, mutta käsialani on sen verran kireä, että se vaatii vielä paljon harjoitusta.

Heavy metal kiinnostaisi, mutta neulekonetta ei löydy edes lähipiiristä eikä opiskelijakämppään sopisikaan mitään tilaa vieviä koneita. Ehkä joskus, jos saan jostain halvalla koneen, voisin yrittää.

Hip Hopista en tunnista itseäni. Huivit ja muut voivat olla suuria, mutta vaatteen jos neulon, sen on oltava istuva tai ainakin korostettava tiimalasini parhaita puolia. Liian isossa vaatteessa näytän manaatilta. Olen muiden mielestä osaava neuloja, mutta niin myös omasta mielestänikin.

Kansantanssista pidän ja se kuuluu sopivina annoksina neuleisiin. Välillä ei ole mikään niin palkitsevaa kuin hankalat palmikkokuviot ja toisinaan kyllästyn palmikonkiertoihin ja pidän taukoa, mutta yksinkertaisia palmikoita on miltei aina jossain keskeneräisessä neuleessa, sillä ne ovat mukavaa vastapainoa pitsineuleille, joka on ehdoton leipälajini.

Koreografia on haaveeni. Haluaisin kovasti nähdä itseni neulesuunnittelijana joskus tulevaisuudessa. Olen luonteeltani luova ja olen neulesuunnittelua yrittänyt muutaman kerran harrastaa. Tarvittaessa kykenen suunnittelemaan omasta päästäni neuleen, jos mieleistä mallia ei kertakaikkisesti löydy, mutta ohjeita en ole aiemmin kirjoittanut, mutta nyt minulla on yksi ohje tekeillä ja katsotaan saisinko sen julkaistua jossain vaiheessa.

Lattareista en löytänyt itseäni, mutta vaatteissani suosin kyllä melko vartalonmyötäistä ja jos alkaisin vaatteita neulomaan, ehkä löytäisin itseni lattareista. Vaatteita tulee vain hyvin harvoin neulottua sillä olen kovin kärsimätön luonteeltani.

Popping ja Locking ei oikein minun alaani. Minulla on aina monta projektia kesken, sillä kaipaan vaihtelua, enkä jaksa neuloa yhtä asiaa alusta loppuun. Kärsin startiitista säännöllisesti ja minulla on melko paljon UFOja. Päättelemisestä, kappaleiden yhdistämisestä ja muutenkin viimeistelystä en oikein välitä. Ne ovat välttämättömiä pahoja neulonnassa.

Pohdin lajia valitessani Quick-Stepin ja baletin välillä, mutta projektejani katsellessa tajusin olevani hiukan enemmän pitsineuloja kuin sukkaneuloja, mutta ero ei ole mahdottoman suuri. Sukkia valmistuu vähintään toista kymmentä paria vuodessa ja sukat ovat minulle peruskauraa, siksi en neulo perussukkia, vaan etsin joka projektiin uutta sukkaohjetta, enkä juuri koskaan neulo kahdesti samasta ohjeesta ellei se ole jotenkin poikkeuksellisen ihana. Toki poikkeus vahvistaa säännön.

Robottitanssi ei kuvaa minua tippaakaan. En ole matemaattinen ja monessa suhteessa myös eksakti kuvaa minua huonosti, vaikka luonnontieteilijä olenkin. Neulomisen myötä olen oppinut matematiikkaa arvostamaan enemmän, mutta se on minulle välttämätön paha. Olen ennemminkin luova ja toteutan neuleissani taiteellista vapautta ja itseäni vastapainona luonnontieteilylle.

Satubalettia en ole koskaan kokeillut. Lähipiiriini ei toistaiseksi kuulu lapsia enkä usko, että satubaletti tulee minulle ajankohtaiseksikaan kovin pian.

Street ei sekään ole oikein minun alaani. Teen kyllä tarvittaessa omasta päästäni neuleita, mutta suosin ehdottomasti valmiita ohjeita ja kykenen niitä myös noudattamaan. Pieniä virheitä sallin neuleissani ja ohjeesta poikkeamisen sallin itselleni, jos siltä tuntuu. Neulominen ei ole niin kovin vakavaa ja siksi en löydä itseäni Tangon kuvauksestakaan. Olen ehkä lähempänä tangoa kuin streetiä, mutta hallitsen molemmat tarvittaessa. Käsialani on kireä, mutta hyvin tasainen ja pyrin siihen lopputulokseen, jota suunnittelija ja itse olen ajatellut. Petyn, jos lopputulos ei vastaa odotuksiani, vaikka lopputulos itsessään olisi ihan yhtä hyvä.

Oma lajini on siis ehdottomasti baletti. Rakastan pitsejä ja muita krumeluureja ja niiden neulomista. Erityisesti pitsihuivit ja -sukat ovat vieneet minut mennessään ja pitsihuivilankoja kertyy varastoon kuin huomaamatta. Oikea baletti liikuttaa minut kyyneliin, erityisesti Tsaikovskin baletit.

Antanette anteeksi kirjoitusvirheet ja rään sotkemat lauseet. Ulosanti ei ole nyt parhaimmillaan.

Mysteerihuivin vihje 4

Mysteerihuivin kolmas vihje oli niin lyhyt, ettei siinä ollut mitään blogaamisen arvoista. Neljännestä vihjeestä tuli lisää lehdenalkuja. Muoto ja kuviot lupaavat hyvää ja olen lankavalintaanikin hyvin tyytyväinen, kunhan se ei vaan lopu kesken. Silkin kiilto on hyvin Pisa-langassa edukseen ja nylon-vahvikkeella olisi varmasti tämäkin loistava sukkalanka. En oikein luota bambun ja silkin kestävyyteen sukkalangan vahvikkeina. Onneksi sitä kestävyyttä ei tarvitse nyt murehtia, kun langasta tulikin huivi.



Kuvat eivät ole suoraan näkyvillä, mutta klikkaamalla ne näkee. En halua pilata muilta mysteeriä, sillä en itsekään haluaisi nähdä etukäteen millainen tästä tulee. Sen takia pitäisi pitää kiirettä viimeisen vihjeen kanssa, etten vahingossa spoilaannu. Harmi, ettei minulla ole rajattomasti neulonta-aikaa.



Joululahjaneuleiden suunnittelut on täyttä päätä menossa. Sain idean johon voisin raaskia pitkään himoitsemaani Regia Silkiä ostaa. En ole aikoihin käynyt Nappi-kikassa. Varmaan vain kerran muuton jälkeen käynyt. Olin hämmentynyt kaikkien tilpehöörien ja ihanuuksien määrästä. Lankavalikoima oli parantunut selkeästi ja olin vähällä ostaa Regian tavallista sukkalankaa, kun hinta oli kivan edullinen ja yksivärisiä värejä useita. Palvelukin oli aiemmasta kummasti parantunut. Regian Jazz Colors olisi myös houkutellut ihanilla väreillään, mutta yritän hillitä itseäni, sillä käsityömessut ovat tulossa ja ajattelin, että messuja lukuunottamatta en osta enää tänävuonna kuin joululahjaneuleisiin tarvittavia lankoja. Selvisin juuri ja juuri Nappi-kikasta ulos ilman muita ostoksia. Tämä luonnonvalkoinen on hiukan liian valkoinen näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta olkoon. Pääasia, että pääsen tätä luksuslankaa neulomaan.

22 leaves shawlette -mysteerihuivin vihje 2

Olen ihastuksissani tästä mysteerihuivin ulkomuodosta. Tästä taitaa olla tulossa hyvin kaunis huivi. Toivon kovasti, että lanka riittää. Minulla on 3,5 millin puikko ja sukkavahvuinen (420m/100g) bambusilkkivillasekoite, Seehawer & Siebert Pisa. Tai no netin mukaan langassa olisi 425m sadassa grammassa. Lehdet ovat kauniita ja ihanan haastavia neuloa. Kuten taisin aiemmin mainita, en tule toimeen tuplalangankiertojen kanssa. Niistä tulee liki jalkapallomentäviä reikiä ja lankaakin taitaa mennä eteenpäin. Joudun siis funtsimaan jokaisella nurjalla kerroksella, että mitkä langankierrot pitää neuloa kahdesti, mutta näin saan kivannäköisen jäljen. Aloittaessani olin huolissani, että näkyykö kuvio tässä suhteellisen tummassa langassa, mutta se oli turha huolenaihe. Kuvio on hiukan kiiltävässä langassa mielestäni edukseen. Nyt on enää ainoat huolenaiheet langanriittävyys ja se, että mitä minä teen taas uudella huivilla. Kuinka monta huivia ihminen tarvitsee?



Uusia vihjeitä tulee tähän mysteeriin kauhealla vauhdilla. Siellä on jo kolmas vihje ladattavissa. Jotkut taisivat ottaa tämän nopeuskisana. x_X

Startiittia ilmassa

Joululahjaneuleisiin kuuluu tänäkin vuonna miesten sukkia, joten pistin alulleen Flammegarn-sukat Nancy Bushin Folk Socks -kirjasta, jonka ostin pari vuotta sitten. En olekaan tainnut toteuttaa mitään tästä kirjasta, joten oli jo aikakin saada jotain puikoille. Petyin kovasti sukkakirjojen kuviin. Ne eivät juurikaan houkuttele neulomaan, mutta onneksi on Ravelry, josta näkee erilaisia kuvia ohjeiden perusteella toteutetuista sukista. Flammegarn-sukkaohje on kirjavalle langalle suunniteltu ja siksi varmaan tulee toimiin kirjavan Stepin kanssa.

Lankakomero-blogissa alkoi jälleen mysteerihuivi(Ravelry link) ja siihen oli tietenkin pakko osallistua. Langan valinta oli hirvittävän vaikeaa. Mistä minä nyt repäisen nelisensataa metriä huivilankaa? Aikani lankavarastoani Ravelrysta seleiltuani päädyin Seehawer & Siebertin Pisa silkkibambuvillasekoitteeseen, jonka ostin Käsityökauppa Ilosta viime syksyn Kädentaitomessuilta. Samalla tulin havainneeksi, että messuilta ostamistani langoista on puolet neulomatta. Uskallankohan mennä uudestaan?

Tästä langasta piti jossain vaiheessa tulla Multnomah, mutta se kariutui johonkin seikkaan, jota en enää muista. Nyt sitten harmittaa, kun olen purkuun menneet projektit poistanut Ravelrysta. Olisi ollut kiva katsoa mitä niistä on ajatellut ja mitä puikkokokoa käytin, mutta mistäs katsot, kun tiedot ovat hävinneet bittiavaruuteen. Aluksi olin huolissani siitä, miten kuvio mahtaa näkyä tummahkossa langassa, mutta ensimmäisen vihjeen perusteella näyttää hyvältä. Kuviossa on useita kaksinkertaisia langankiertoja. Sellaisia en voi tehdä, sillä muuten huiviin tulisi jalkapallonkokoisia reikiä, joten nurjalla saa olla tarkkana, että neuloo juuri oikeat langankierrot kahdesti, mutta en nyt heitä vielä pyyhettä kehään. Enhän minä neulo siksi, että se on helppoa ja yksinkertaista.


Edit: Huivin kuva tulee näkyviin kuvaa klikkaamalla. Tämä spoilaantumisen välttämiseksi. ;)

Hyshys-projektit etenevät hyvin. Olen aloitellut ohjeen kirjoittamista yhden joululahjaneuleen perusteella, sillä omasta päästäni nykäisty malli näyttää todella kivalta. Sitten on vaan ongelmana kokeneiden testineulojien löytäminen, mutta yksi asia kerrallaan.

Waves of Candy Grain

Projekti: Waves of Candy Grain (Ravelry)
Ohje: Waves of Grain by Rosemary (Romi) Hill (Knitty)
Koko: 190 cm x 30 cm
Lanka: Candy Girl (fuksianpunainen) Rowan Kidsilk Haze
Menekkki: 50 grammaa
Helmet: 152 kpl lila helmiäisenvärinen Gütermann 2,5 mm siemenhelmi
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihana juhlahuivi. Vielä kun olisi jotain juhliakin.



Heinäkuussa aloittamani juhlahuivi valmistui viimein. Into meni ensimmäisen puolikkan jälkeen johonkin hukkaan ja väänsin toisen puolen sisulla loppuu, kun tarvitsin puikkoja useampaankin suunnittelemaani projektiin. Ensimmäinen puolikas valmistui ihan muutamassa päivässä, mutta tämän toisen valmistumiseen meni toista kuukautta. Lankana on ihanaista Rowan Kidsilk Hazea, jonka ostin viime syksynä käsityömessuilla Lennun Pajasta. Olin huolissani huivin koosta, sillä metrejä on vähemmän kuin ohjeessa, mutta halusin tehdä tämän, sillä tällä ohjeella sain langan menemään ihan kokonaan. Pätkääkään ei jäänyt yli, vaan kaikki loput sain pääteltyä huivin sisään. Huivi tuli puikoilta aika pienen oloisena, mutta aukesi pingotuksessa suuremmaksi kuin ohjeen perusteella odotin. Pituutta tuli liki 2 metriä, vaikka odotin vain reilun puolentoista metrin mittaa, sillä puolikkaat tulivat puokoilta vajaan 70 sentin mittaisina. Lanka on ihanan kevyttä ja se tuntuu riittävän loputtomiin. En ole niin ihastuksissani langasta kuin aiemmin, enkä taida sitä enää lisää ostella.



Helmet ovat tulevaa ylijäämää Aeolianista. Minulla on ylimäärin helmiä siihen varattuna ja kun väri sopii noin ihanasti niin miksikäs en niitä olisi käyttänyt. Pidän enemmän parillisista määristä ja lisäsin joka kohtaan yhden helmen enemmän, joten niitä on nyt huivissa 152 kappaletta 112 sijaan. Kuvioitakin lisäsin yhden "tähkärivin" ennen keskiosaa. Tarkkaan katsoen sen ehkä huomaakin. Pidän huivista enemmän näin. Helmet kiiltelevät kivasti huivin helmoista. Taas on tullut syyspimeät, kun kuvaaminen on käsittämättömän vaikeaa. Noh. Lukijani lienevät tottuneet huvien heikkoon laatuun.

SYTYCK

Kaikenlaisiin hullutuksiin sitä pitääkin ilmoittautua mukaan.

Edit: Lisäsin SYTYCK-blogiin laittamani ilmoittautumistekstin. Ilmoittauduin siis Balettiin, sillä olen henkeen ja vereen pitsineuloja.

Olen ehdottomasti balettitanssija. Muista kategorioista en itseäni tunnistanut, mutta tämä sopii minulle kuin nenä päähän. Pitsihuiveja tulee tehtyä enemmän kuin niille on käyttäjiä. Teen aina vaan uusia, vaikka entisiäkin on käyttämättöminä kaapeissa, sillä niiden tekeminen on prosessina mieleinen. Pitsikuvioita pitää olla myös sukissa, myssyissä, kämmekkäissä ja muissa asusteissa. Tekeillä on myös pitsikuviollinen peitto. Ravelryssa ylipuolet projekteistani kuuluu pitsineuleisiin. Pitseissä on vaihtelua, jota kaipaan. Käytän samaa ohjetta hyvin harvoin kahdesti enkä jaksa toistaa samaa kovin montaa kertaa.

Cascadea

Kun maailma potkii päähän, on saatava lohtulankaa ja äkkiä. Cascade 220 oli kivan värinen ja tarttui mukaan Lumoavasta langasta. Tästä tulee ehkä myös joululahjaneule. Yksi neulesuunnittelujoululahjasysteemi on ollut pääasiallisesti neuleena viime päivät. Harkitsin jopa ohjeen kirjoittamista, jos saan sen onnistumaan nätisti, mutta en tiedä kannattaako amatöörin yrittää ohjeita kirjoittaa. Nyt ei olisi oikein aikaakaan. Adamas on edistynyt hyvin hitaasti, mutta se on onneksi pian loppusuoralla. Waves of grain -huivista on kadonnut into, mutta paljoa ei olisi siitäkään jäljellä. Kaikukukka on tainnut ufoutua. Into olisi aloittaa jo uusia, mutta tarvitsemani puikot ovat tietysti kiinni entisissä projekteissa.

Hyshys-neulontaa

Lähdin aamulla hakemaan Novitan Luxus Alpacaa joululahjaneuleeseen, mutta Kärkkäisen lankahyllyt ammottivat tyhjyyttään. No onneksi joulu ei ole heti huomenna. Kauppoja kierrellessä huomasin Kodin ykköseen ilmestyneen lankahyllyn ja siitä Luxus Stone alle puolitoista euroa kerä. Otin kaksi kerää pipolangaiksi. Musta tuntuu, että olen nyt oppinut neulomaan pipoja ja myssyjä. Schachenmayrin reumalankaa on tehnyt jo jonkin aikaa mieli Anttilasta ostaa. Kahdessa kerässä on yli 600 metriä pitsilankaa. Kai tämä huiveihin käy tämäkin.



Hyshys-neulonta on alkanut. Cascade yarnsin 220 Wool on jo päässyt pois puikoilta, mutta siitä täällä enemmän joulun jälkeen ja Räveltämön puolella. Toinen on neulesuunnitteluosastoa, kun mieleistä ohjetta ei löytynyt. Katsotaan tuleeko tästä joululahjaa. Nyt se näyttää tosi pieneltä.

Jacques Cousteau -pipo

Helteiden loputtua aloin muistuttelemaan joulusta kanssaihmisiä js pyysin toiveita. Joululahjaneuleet olisi hyvä aloittaa nyt eikä marraskuussa. Heti helteiden jälkeen ei tuntunut irtoavan mitään, mutta muutaman päivän miettimisen jälkeen alkaa olla projektit selvillä. Monta hyshys-projektia on tulossa, sillä nykyään niin moni tietää blogistani. Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse piilotella välipäivien joululahjaneulekavalkadiin.



Projekti: Musta ribbipipo (Ravelry)
Ohje: Jacques Cousteau -pipo by Lalla Pohjanpalo
Lanka: Musta Novita Came
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Pony 3 mm 80 cm pyöröpuikot
sekä KnitPicks Harmony 3 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Peruskamaa pukinkonttiin. En tiedä tuliko hyvä. Sen näkee sitten.

Ostin joskus aikanaan Novitan Camea mustana jollain ajatuksella, joka on päässyt unohtumaan. En tiedä milloin Came on ollut tuotannossa, mutta epäilen tämän olevan jo vintage-lankaa. Yritin tästä muistaakseni kaulaliinaa, mutta kolme kerää ei kertakaikkisesti riitä. Päähineosastolta saamieni onnistumisen kokemusten myötä päätin tehdä pipon. En halunnut tehdä sukanvarsipipoa, sillä ne on vaan kertakaikkisen kamalia. Mustassa ei oikein kuviot näy, joten päädyin
Jacques Cousteau -pipo-ohjeeseen, sillä se vaikutti kivalta. Parissa illassa syntyi tällainen tekele. En ole ihan varma tuliko tästä hyvä. Tein kymmenen senttiä kääntöreunaa, sillä se on mun mielestä kiva. Reunan jälkeen vaihduin pienempiin puikkoihin, sillä kaipasin tiheämpää neulepintaa. Olen niin tottunut Addeilla neulomaan, että projekti meinasi jäädä siihen, kun pitsi-Addit ovat edelleen kiinni Waves of Grain -huivissa. Kaivoin laatikosta Novitan puikot ja kampesin väkisin magic loopia niillä. Oli vähän hankalaa ja kiristävää, mutta kyllähän se meni. Täytyy hankkia jostain pitkiä välikoon pyöröjä, ettei tarvitse vanhoja kaivaa käyttöön. Kun on tottunut hyviin puikkoihin on ikävä väkertää jäykillä pyöröillä. Harkitsin käyttämättä jäävien puikkojen hävittämistä, mutta kuka nyt edes haluaisi noita perintöpuikkoja ja Novitalaisia.

Came-langassa on Falkland-villaa ja kymmenen prosenttia kamelinkarvaa. Lanka on hiukan karhean tuntuista, mutta ei mielestäni kovin kutittavaa. Lanka vaikuttaa kestävältä pipokäytööön. En usko, että tämä tulee nyppyiseksi käytössä. Pipo alkaa äkkiä hiostamaan päätä, kun mallasin sitä omaan päähäni peilin edessä. Vaikuttaa ihan lämpimältä. Nähtäväksi vaan jää laittaako saaja tätä päähänsä. Ilman päätä pipo näyttää ihan kamalalta, mutta päässä se on ihan ok. Mustaa oli todella ikävä neuloa. Tuntui, ettei mikään valo riitä, mutta onneksi ribbiä pystyy neulomaan ihan näppituntumallakin. Sitten seuraavien joululahjaprojektien kimppuun.