Lisää pannulappuja

Kun mistään ei tahdo tulla mitään, tulee toistettua helposti samoja asioita. On olllut vastatuulta viimeaikoina. Neulominenkin mättää, mutta se johtunee muusta harmituksesta. Olen melkein purkanut enemmän kuin neulonut. Kehrätä en voi, kun rukki meni rikki. Se tietysti hoituu takuun puitteissa, mutta siihen menee aikaa. Murehtija takaraivossa miettii, etten ehkä kehrää enää tänä vuonna. Negatiiviset ajatukset kiertävä kehää, mutta syystä pannulappuja syntyy helpommin.

Tylsästi siis tätä samaa siitäkin huolimatta, etten tarvitse yhtään uutta pannulappua. Käytin Dropsin Muskatia kolmessa väriä. Pääväreinä vanharoosa ja fuksia ja reunat jostain edellisestä parista jäänyttä kanervaa. Onnistuin jo hyvin, mutta jsotain syystä onnistuin aloittamaan reunuksen väärästä paikasta, jolloin yläreunaan tuli luomisreuna. En tiedä mitä tapahtui, mutta jos en kertoisi kenellekään niin tuskin kukaan mitään huomaisi. Käytin päävärit melkein loppuun. Vain pari metriä jäi jäljelle. Nyt tekisi mieli aloittaa uusi pari. Ainakin kanervaa ja tummaa liilaa olisi vielä lankavarastossa yhteen pariin.

Projekti: Potholders pair 5 (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen perinnemalli
Koko: 18 cm x 18 cm
Lanka: Garnstudio Drops Muskat
Menekkki: noin 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo 2,5 mm bambukahvallinen virkkuukoukku
Fiilis: Tämähän alkaa sujua.

Karstalankakokeilu

On olemassa karsta- ja kampalankaa, mutta sen enempää en asiasta ymmärtänyt ennen kuin aloin kehräämään. Kehrääminen on muuten opettanut minulle paljon langoista ja neulomisesta, mutta siitä ehkä enemmän toisen kerran. Pidin pitkävetoa ja karstalangan tekemistä korkeampana mystiikkana, enkä uskonut, että tällainen kehrääjän alku oppisi sellaista lähivuosina tekemään, mutta kas kummaa, kun taidot kypsyvät, niin ei se sitten ollutkaan ollenkaan vaikeaa. Ostin ihan tätä kokeilua varten Pirtin kehräämön huovutusvillaa Lumoavasta langasta, sillä se ei ollut valmiiksi huopunutta vaan kivan irtonaista karstavillalevyä. Huopunutta villaa en tietenkään kehrää. Elämä on liian lyhyt ajan tuhlaamiseen sellaiseen, mutta karstalankaa sen sijaan syntyy hyvinkin vauhdikkaasti. Selvästi nopeammin kuin kampalankaa. Ällistyksekseni lankaa syntyi melkein itsestään, sillä eihän ensimmäisen kerran voi onnistua, eihän.

Kuitu: Pirtin kehräämön huovutusvilla
Väline: Majacraft Rose 9,5:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 200 metriä / 110 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Osasin(!), ainakin melkein.

Kehräsin kolme säiettä pitkävedolla. Varsinkin ensimmäinen säie oli hentoinen ja katkeili, mutta lopputulokseksi sain ällistyttävän tasaista kolmesäikeistä karstalankaa, josta ei uskoisi, että se on ensikertalaisen kehräämää. Suurempi 60 gramman vyyhti oli suoraan rullalta vyyhditettynä muhkea tapaus. Harmi, etten ottanut siitä kuvaa. Karstalanka on kuohkeampaa ja kevyempää kuin kampalanka, jota olen tähän asti kehrännyt. Langan viimeistely ei aivan onnistunut. Menetin osan kuohkeudesta ja pehmeydesta, sillä taisin huovuttaa langan kevyesti, sillä lanka ei mene vetämällä poikki enää, mutta onneksi se ei mennyt sentään pilalle. Ainakin langasta tuli kestävämpi. Harkitsen villanhoitoaineen ostamista. Saisin varmaan tästä hieman pehmeämmän sillä.

Seuraavaksi aion kokeilla pitkävetoa Villa Laurilan karstanauhalla. Suomenlampaasta tulee varmaan muhkeaa karstalankaa. Tällä hetkellä keskityn villatakkilankojen kehräämiseen. Alan olla puolivälissä projektia. Siksi en ole paljon kehräämisestä kirjoitellut. Luonnonmustissa säikeissä ei ole oikein mitään esittelemistä, mutta kehräämistä senkin edestä. Tähtään nelisäikeiseen seiskaveikan paksuiseen lankaa, joten laskennallisesti 900 grammasta pitäisi kehrätä reilut 7 kilometriä säiettä, jotta saisin vajaat kaksi kilometriä lankaa. Toivottavasti olen laskenut väärin, eikä niillä metreillä ole niin väliä, kunhan pääsen neuleessa oikeaan tiheyteen. Onneksi 900 grammassa on ylimääräistä sen verran, ettei joka metrin tarvitse onnistua.

Pätkärääkätty pannulappupari

Virkkuuinto hukkui johonkin kesän aikana. Inspiraatiota oli paljon, mutta toteutus jäi aivan alkumetreillä. Toisaalta nyt on lankoja ja kunnollisia koukkuja, joten seuraavan kerran on, millä virkata, kun inspiraatio iskee. Aloitin keväällä Dropsin Muskat Softista pannulapun, mutta olin jotenkin unohtanut, miten oppimaani perinnemallia virkattiin. En ollut erityisen hyvä siinä alunperinkään. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja purin ja aloitin alusta ja hyvinhän se onnistui, vaikka ensimmäinen lappu olikin virkattu päin honkia. Perinnemallin jujuna on se, että lapusta tulee paksu ja se oli virheiden mukana jäänyt lapusta puuttumaan. Sääli sinänsä, sillä siinä ensimmäisessä lapussa värit menivät melkein täydellisesti. Ei sillä, että minä raitojen osumisesta ottaisin stressiä tai harmitusta.

Projekti: Muskat Soft Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen perinnemalli
Koko: 20 cm x 20 cm
Lanka: Pinkkikirjava Garnstudio Drops Muskat Soft
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo 2,5 mm bambukahvallinen virkkuukoukku
Fiilis: Vaikeuksien kautta voittoon!

Tämä on kai ensimmäinen projekti, jonka virkkasin bambukahvaisella Chiaogoon virkkuukoukulla, joita kesällä Jenkeistä tilasin. Olen koukkuihin tyytyväinen. Perinteisillä virkkuukoukuilla rikon käteni, jos enemmään innostun virkkaamaan. Ne eivät kertakaikkisesti sovi minulle. Nämä Chiaogoon koukut istuvat kivasti käteen. Ne ovat kevyitä ja bambu on sileä ja miellyttävä. Koukku on metallia ja sopivasti liukas. Kokonaisuutena oikein kiva virkkuukoukku, eikä hintakaan päätä huimaa.

Lopputulos on aika kiva. Tasan sata metriä per kerä on hieman liian vähän pannulappupariin. Sain juuri ja juuri nirkon tehtyä, kun vähän säästelin siinä ja toisesta kerästä jäi sen verran yli, että sain pääteltyä toisen lapun. Tein pienemmän nirkon langan säästämiseksi, mutta ripustuslenkkiin ei lankaa enää riittänyt. Parista jäi jäljelle alle puolen metrin pätkä lankaa. Siitä ei paljon virkkailla. En tiedä olisiko mummi ylpeä näistä, mutta yritys hyvä kymmenen. Ehkä se on tärkeintä, että sain pannulaput aikaan ja yritän taitoani ylläpitää.

PS. Kahvikanelilla on blogiarvonta.

Oulun Kädentaitomessut 2012

Olin jo päättänyt, etten mene Kädentaitomessuille, mutta yllytettynä päädyin sinne kuitenkin, eikä oikeastaan harmita yhtään. En sortunut ostamaan mitään typerää tai hyödytöntä. Mukaan tarttui Lumoavan langan messutarjouksesta kaksi vyyhtiä Louhittaren luolan Väinämöinen-sukkalankaa. Uutuusvärit ovat nimiltään Magenta ja Purppura, mutten vielä ole oppinut muistamaan kumpi on kumpi. Lisäksi ostin saunamyssyn, kaulimen ja puunapit piakkoin valmistuvaan villatakkiini. Saunamyssyä en etsinyt enkä tiennyt tarvitsevani, mutta kun näin sen niin tiesin, että juuri tuota olen tarvinnut monta viikkoa. Päänahan perusvoide- tai öljyhoidon aikana olisi kiva tehdä jotain, mutta kylpypyyhe päässä on hankala tehdä mitään, kun painava pyyhemytty päässä keikkuu herkästi. Kaunis väri ja sievä brodeerattu perhonen eivät tietenkään haitanneet.

Eikö ole ihanat napit? Käsin luumuupuun oksasta tehdyt napit ovat juuri sopivan rustiikkiset Rowanin Felted tweedin seuraksi. Olin kyllä katsellut Dropsin isompaa poltettua puunappia, mutta nämä puunapit kolahtivat heti kun näin ne. Ajoituskin oli aivan nappiin, sillä päättelin eilen kauluksen ja jäljellä on vain nappilistat ja kainalosaumat ennen langanpäiden päättelyä ja viimeistelyä. En ole aivan varma, kuinka monta nappia villatakkiin tulee. Ohjeessa on kuusi, mutta ostin varmuuden vuoksi kahdeksan, ettei käy niin, että nappeja onkin liian vähän. Eikä varanappi ole varmaan yhtään haitaksi. Ohjeen villatakissa on tammen oksasta tehdyt vastaavanlaiset puunapit, mutta sellaisten löytäminen nyt olisi ollut hieman liikaa vaadittu. Ja toisaalta luumunvärisen langan kanssa luumupuunapit lienevät aivan paikallaan.

Käsinkehrätty pipo

Syksy on taas tuonut harmauden ja sitä myöten tehnyt valokuvaamisesta kovin haastavaa. Vaikka intoa blogaamiseen muuten saataisi löytyäkin, niin se tahtoo taas kuvaamiseen tyssätä. Kesän aikana ehtii tottua niin hyvään valoon, että joka vuosi syksy tulee jonkin asteisena shokkina. Enää ei voi vaan räpsiä automaatilla kuvia, vaan on pakko hakea sopivaa valkotasapainon, aukon ja valotusajan yhdistelmää. Se on niin turhauttavaa, kun siihen ei ole intoa. Lopulta sain jotain sentään aikaan.

Pipo valmistui jo viime kuun puolella, mutta harkitsin pitkään katkaisenko ja päättelenkö lankaa. En ollut oikein varma onko lopputulos kiva. Vaihdoin mallia muutaman kerran ja olin jo hieman kyllästynyt neulomiseen ja purkamiseen. En ole edelleenkään varma sopiiko pipo minulle, mutta olen päättänyt sitä käyttää tällaisena. Lanka on käsinkehrättyä superwash-käsiteltyä bluefaced leicester -lampaan villaa. Vasta neulottuani tämän ymmärsin, miksi bfl kuuluu pitkäkuituisen rotujen rymhään. Siinä todella on pitkävillaisille ominaista kiiltoa. Pidän kovasti tästä ja neulon jäljelle jääneestä vyyhdistä kämmekkäät. Uskon langan kestävän, silä kertauskierretää on hieman liikaa.

Projekti: Handspun hat (Ravelry)
Ohje:  Kierros by Jenni Österman (Ulla - Ekstra 2011)
Koko: 56 cm
Lanka: käsinkehrätty Pigeonroof Studios Superwash BFL värissä Poison
Menekkki: 60 grammaa / noin 130 metriä
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Kivannäköinen pipo, jossa lanka tulee kauniisti esiin.

Malli on Jenni Östermanin Kierros Ullan Kehruu-extrasta. Neuloin ensin ohjeen mukaan, mutta totesin, että jos lanka riittäisi pipoon ja kämmekkäisiin, jos neuloisin vähemmän myssymäisen pipon. Aloitin 116 silmukalla ja kavensin 108 silmukkaan joustinneuleosuuden jälkeen. Muuten seurasin ohjetta. Ohje sopii hienosti käsinkehrätylle, sillä siihen se on suunniteltukin. Minua viehättää jostain syystä korkeat resorit ja kierteet ja se, miten elegantisti kavennukset katoavat kierteisiin. Loistava ohje tarkoitukseensa.

Eikö se sovikin hienosti väreiltään yhteen Laiska-Kati huivini kanssa?

------------------------------------

Syyskuun langankulutus oli huikea 700 grammaa, josta puolet villatakkia, joka valmistunee vielä tässä kuussa. Lisäksi hävitin lankavarastostani reilun kilon lankaa, joten lankatase alkaa vähitellen lähestyä nollatilannetta. Miinusta tuli reippaasti, sillä lankavasrasto kasvoin vain 250 grammalla, josta vain 100 grammaa itseasiassa ostin. Yritän pitää itselleni tiukempaa kuvia tänä syksynä ja ostaa vähemmän lankaa. Puikoille on tulossa useampi myssy vähän paksummasta langasta, joten ehkä pääsen pian miinuksen puolelle. Joululahjaneulonta on käynnissä, mutta niistä en voi näin julkisesti mitään kertoa. Siksi blogissani on hieman hiljaisempaa.