maanantai 31. tammikuuta 2011

Negatiivista

Muiden neulojien esimerkistä päätin minäkin miettiä tämän harrastuksen ikäviä puolia.

1. Langanpäiden päätteleminen on ehdottomasti inhokkini. Minulla on ollut tapana lykätä langanpäiden piilottaminen aivan viime tinkaan. Kun on pakko päätellä, niin sitten päätellään. Uuden vuoden ryhtiliikkeeseeni sisällytin päättelyn lykkäämättömyyden ja ainakin Revontulihuivi ja Twisted flower -sukat päättelin saman tien. Toistaisiksi on mennyt hyvin.

2. Saumojen ompelu. Välttelen projekteja, joissa pitää ommella saumoja. Saumani tahtovat kiristää liikaa. Sukan kärkien silmukoiminen yhteen sujuu jo hyvin ja tulee luonnostaan, mutta esimerkiksi ajatus villatakin sivusaumoista hirvittää.

3. Hiukset neuleessa. Revin jatkuvasti neuleistani pitkiä maantienvärisiä hiuksiani, joita tuntuu olevan joka paikassa. Ne ovat inhottavia ja kiristävät neuleessa.

4. Inspiraation katoaminen. Minulla on välillä vaikeuksia viitsiä tehdä aloittamani projektini loppuun asti. Into haihtuu ja projekti ufoutuu. Onneksi en kuitenkaan harrasta käsitöiden aloittamista, kuten joku asiansa ilmaisi, vaikka välillä siltä tuntuukin.

5. Mallitilkut. En juuri koskaan saa aikaiseksi neuloa mallitilkkuja, mikä on ehkä vähän typerää. Se, mikä lienee vielä typerämpää, puran mallitilkun, kun olen varma, että puikkokoko on oikea. Harvemmin kirjoitan kokeilujeni tiheyksiäkään ylös. Joskus se harmittaa. En raaski katkaista lankaa ja sen vuoksi mallitilkussa on projektin ensimmäiset metrit.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Punainen palmikkopipo


Projekti: Red Cabled hat (Ravelry)
Ohje: Oma malli
Koko: noin 58 senttiä
Lanka: Punainen Garnstudio DROPS Nepal
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Komea pipo. Toivottavasti saaja pitää tästä.


Palmikkopipo valmistui, vaikka inspiraatio ehti kaikkoontua tiehensä. Lopputulos on oikein nätti. Pipoa pitää vielä vähän venäyttää hiukan pingottamalla, mutta uskon tehneeni siitä sopivan kokoisen. Lanka meni melkein viimeistä metriä myöten. Ohjeen kirjoittaminen ei just nyt innostaisi tai siis ohjeen kyllä kirjoittaisi, mutta kaavion piirtäminen ei juuri innostaisi. Lanka oli mukava neulottava ja osin alpakkaisena varmasti lämmin. Langan loppumista pelkäsin kovasti loppuun asti, mutta onneksi lanka riitti.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Twisted Flower -sukat

Noniin. Nyt pääsen esittelemään nämä ihanat sukat. Vaihteeksi lanka ja ohje kohtasivat ja sukat suorastaan hyppäsivät puikoilta. Yleensä into ehtii jonkin verran lopahtamaan ennen kuin projekti valmistuu. Sukka näytti jo ensimmäisen varren puolivälissä upealta. Lopputuloksena on varmasti ihanimmat sukat, jotka olen koskaan tehnyt.


Projekti: Twisted Flower Sock (Ravelry)
Ohje: Twisted Flower Sock by Cookie A. (Cookie A. Knitwear Designs / Knit. Sock. Love.)
Koko: 36 (Ohjeen M)
Lanka: Tummanliila Cascade Yarns Heritage
Menekkki: 76 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
KnitPicks Harmony 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kauniit, niin kauniit, aivan ihanat sukat! <3 <3 <3


Jos toteutan tämän ohjeen uudestaan niin muokkaan hiukkasen kuvioita. Minun silmääni näyttäisi paremmalta, jos kuvion pitsiosan kaaria olisi yhdet enemmän varressa ja jalkapöydällä, kun muuallakin on. Neuloisin varressa varren kaavion rivit 7 - 12 kahdesti ja jalkapöydän kaaviossa samat 7 - 12 kahdesti. Parit lisäkaaret kuvioihin tasapainottaisivat sukan ilmettä. Kantapäässä ja sukan kärjessä, kun kaaria on enemmän. Minulla ei siis vielä ole tätä Knit.Sock.Love -kirjaa, joten en tiedä onko kirjassa samat kaaviot kuin Cookien sivuilta ostetussa versiossa, jonka sain vaihtopaketissa jonain männävuonna. Cookien uutta kirjaa himoitsen, mutta sopiva maksuväline puuttuu edelleen. Kirjassa olisi niin monet ihanat keksisukat.


Mallissa on mitoitus aika pieni. Toivottavasti kirjassa tällä ohjeelle on sarjoitettu lisää kokoja, sillä tämän irto-ohjeen eri koot eivät poikkea toisestaan käytännössä mitenkään. Jos minulla olisi suuremmat jalat, olisi joutunut etsimään jonkin hieman paksumman langan. Cookien ohjeissa on minun kokemusteni perusteella yleensä melko pieni mitoitus. Isommilla jaloilla varustettujen lienee viisainta valita suositeltua paksumpi lanka, ettei tule liian pieniä sukkia.

Cascaden Heritage osoittautui ihanaksi sukkalangaksi. Odoten sen olevan tunnultaan ja paksuudeltaan Austermannin Stepin ja Regioiden kanssa samanlaista, mutta Heritage on selkeästi hiukan paksumman oloista. Edellämainittuja sukkalankoja neulon ehdottomasti 2,25 mm sukkapuikoilla, mutta Heritage toimii paremmin 2,5 mm sukkiksilla. Neuloin 2,25 millisillä toiseen sukkaan joustimen ja se oli aavistuksen liian tiukkaa näin jälkikäteen tarkastellen, mutten alkanut purkamaan. Aloitin ensimmäisen kerran tätä Twisted Flower -sukkaohjetta joku talvi sitten juurikin Stepistä ja siitähän tuli aivan pikkuinen sukka. En saanut sitä mitenkään venymään kantapääni yli. Tekisi mieli lisää Heritagea, mutta yritän malttaa lankalaihduttaa ensin varastojani ja testaan sukkien kestävyyttä. Nyt nimittäin harmittaa vajaa vuosi sitten valmistuneet Marlene-sukat, jotka ovat hiutuneet miltei puhki. Kaikki se kierrettyjen silmukoiden vaiva ja sitten Sisu hiutuu päkiöistä puhki. Niissä tosin on ihan pussi kantapäät. Jatkossa muutan kierretyn ribbin kantalaput vahvistetuiksi. Nyt jännitän miten pitsikuviokantalappu käyttäytyy käytössä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Keksisukkia


Kameran akku simahti juuri, kun pääsin kuvaamaan juuri valmistuneita jumalaiseia Twisted flowers -sukkiani, joten en esittele niitä vielä tänään. Sanon vain, että niistä tuli ihanat. Seuraavana sukkaprojektina puikoilleni pääsi Bex-sukat luonnonvalkoisesta Regia Silkistä. En ole aiemmin uskaltanut aloittaa sukkia tällä ohjeella, sillä ne näyttävät aika ... hmm ... intensiiviseltä neulottavalta ja siinä olin oikeassa. Toivotaan, etteivät ufoudu, sillä lopputulos on upea.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kolmas kerta toden sanoo

Päätin taas kokeilla Twisted flower -sukkaohjetta, jonka sain jouluvaihdossa joku vuosi sitten. Aiemmin yritin neuloa ohjeella sukkia Step classicista, jolloin sukan varsi oli niin kapea, ettei sukka olisi mahtunut kantapääni yli mitenkään. Sukasta olisi tullut aivan lasten sukka, sillä minulla on pieni jalka kokoa 36. Toisen kerran kokeilin Gjestalin Siljaa, mutta se oli puolestaan liian paksua. Twisted Flower Sock -ohje on monien muiden Cookie A.:n sukkaohjeiden tapaan kovin kapeaa ja pientä mallia. Isommille jaloille malliin täytyy valita paksumpi lanka.


Hyvin harvoin tulee käytettyä ohjeessa suositeltua lankaa, mutta tämmöinen vahinko pääsi käymään. Olin etukäteen kovin skeptinen, sillä Cascade yarnsin Heritage ei ole juoksevuudeltaan juurikaan Steppiä paksumpaa, mutta kas kummaa. Sukasta tuli täydellisen kokoinen. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että otin joustimen jälkeen kuvioon 2,25 millisten puikkojen tilalle 2,5 milliset puikot. Ensimmäinen sukka valmistui yhdessä hujauksessa (alle 2 päivää). Toista aloitellessani 2,25 milliset puikot eivät olleet mukana, mutta ei joustimesta tullut kauheasti löysemmän näköistä. Tähän Heritageen ihastuin kovasti. Jostain syystä en saanut aloitettua tästä mitään heti ostettuani sen. Nyt tekisi mieli ostaa sitä lisää.

torstai 20. tammikuuta 2011

Revontulihuivi


Projekti: Revontulihuivi (Ravelry)
Ohje: Revontuli -huivi by AnneM (Ulla)
Koko: 190 cm x 70 cm
Lanka: Sininen Aade Lõng Artistic 8/2 -vironvilla
Menekkki: 180 grammaa
Puikot: Addi Lace 4 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Fiilis: Upea!


Revontuli valmistui vihdoin. Viimeiset kerrokset olivat todella pitkiä ja halusin jo kovasti tämän huivin pois puikoilta. Lanka oli kauniin väristä, etenkin vyyhdillä, mutta kovin karheaa. Enkä taida enää ostaa toista vyyhtiä. Värit ovat ihanat, mutta se ei korvaa neuletuntuman karheutta. Väri tulee mallissa upeasti esiin. Ymmärrän, miksi monet ovat ihastuneet Revontuliin ja neuloneet niitä useita. Epäilen tosin, että sellaiset ihmiset ovat projekti- eivätkä prosessineulojia. En erityisemmin pitänyt Revontulen neulomisesta, enkä siksi edes harkitse toisen neulomista. Monille ihmisille lopputulos on tärkein ja siksi korvaakin kaiken muun. Minulle lopputulos on vaan lopputulos ja unohtuu äkkiä. Neulomisprosessi puolestaan jää mieleen ja on minulle tärkeintä. Huivissa on useita virheitä. Sellaisia pieniä, joita ei huomaa, mutta sellainen neuloessa ärsyttää. Joko unohdin kaventa tai kavensin väärällä rivillä tai joku lisäys pääsi unohtumaan, kun kerran jos toisenkin oli reikärivikerroksella väärä määrä silmukoita. Hölmöä sikäli, että osaan neuloa virheettä paljon monimutkaisempiakin neuleita.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Lankalaihdutusta

Lankalaihdutus alkoi hyvin lupaavasti. Tein uuden laskelman lankavarastosta ja päädyin lukuun 10,7 kiloa (+jämälankanöttöset, joita ei lasketa tähän). En enää muista, mihin reilun 15 kilon arvoini perustui, mutta jokin tässä hommassa mättää. Jostain taulukkolaskennan sarakkeesta se on summattu, mutta mistä. Kaikki lankani ovat tarkkaan Ravelryssa, joten sen perusteella lankavarasto pitäisi olla oikein. Sen verran tunnollinen olen ollut, että kaikki lankaset pitää Räveltämöön laittaa. Muuten unohdan aivan varmasti joidenkin lankojen olemassa olon, mikä ei liene hyväksi. No kuitenkin nyt on keksittävä uusi tavoite lankalaihdutukselle. Seitsemän kiloa?


Aloitin heti vuoden aluksi pikaisen projektin, josta ei tullut kovin pikaista projektia. Kokeilen uusia ihania ruusupuupuikkojani, joihin olen entistäkin ihastuneempi. Lankana on Angee-sukista jämäksi jäänyt Gjestalin Silja. Peukalokiilan kanssa tuli ongelmia. Ensimmäisestä kämmekkäästä tuli hyvin istuva, vaikkakin hölmönnäköinen, mutta toiseen kämmekkääseen tuli muka samanlaisesta kiilasta kauhea pussi. Toisaalta tekisi mieli purkaa ensimmäinenkin ja tehdä pidemmät, että saisin langan käytettyä paremmin loppuun.

Aeolian-huivi on edistynyt mukavasti. Yucca -kaaviot on toistettu ja siirryn seuraavaksi siirtymäkaavioon ja sitten Agaveihin. Helmiä on laskelmieni mukaan 784 kappaletta jo mennyt ja tuntuu siltä, että projekti saattaa valmistuakin joskus. Into ei ole päässyt missään vaiheessa häviämään, kun lopetan aina siinä vaiheessa, kun tekee vielä mieli puljata helmien kanssa. Muut projektit ovat vain ajaneet tästä ikuisuusprojektista ohi.

Haapsalu-huivit ovat pyörineet mielessä pari viikkoa. Joululahjakirjan myötä iski hinku neuloa oikea Haapsalu-huivi ja mielikuvissani huivit ovat aina valkoisia. Arvatkaa vaan onko lankavarastossa valkoista pitsilankaa? No ei tietenkään. Enkä pitää tyytyä vaaleaan helmenharmaaseen Schoeller+Stahl reumalankaan. Vai raaskisinko saman tien rikkoa langanostolakkoa ja ostaa jotain kivaa lankaa? Langan vaihtaminen jonkun kanssa voisi olla turhan hankalaa toteuttaa.

Uusimmassa Knityssä ei onneksi ollut mitään kauhean mielenkiintoista.

PS. Lisäsin sivupalkkiin keskeneräisten töideni progress bar -jutskat. (Mitä sitten lienevätkään suomeksi.) Huikatkaa, jos eivät toimi tai jotain.

torstai 13. tammikuuta 2011

Punaisia palmikoita


Aloitin taas uuden projektin. Olen luvannut ystävälle pipon ja vähitellen olisi syytäkin aloittaa. Onneksi punainen Dropsin Nepal löytyi lankavarastosta, eikä tarvinnut mennä lankaostoksille. Nepalissa koostuvat palmikkokuviot mukavasti ja muutenkin lanka vaikuttaa paremmalta kuin odotin. Malli on sama kuin marraskuussa neulomassani palmikkopipossa omasta päästä Mustikkapipon palmikkokuviolla. Toivottavasti onnistuu paksummasta langasta huolimatta. Testaan joulukuussa ostamiani Knitpron nelimillisiä puikkoja, jotka tuntuvat kumman teräviltä. Pääsin taas tässäkin hyödyntämään SYTYCKin yhteydessä oppimaani väliaikaista aloitusta ilman virkkaamista.

Revontulihuivi alkaa valmistua vähitellen. Lankaa on sen verran paljon jäljellä, että teen omasta päästä lisää kerroksia, ettei jää liikaa jämälankaa. Peukalo on kunnossa, kun pysyttelee erossa koukuista.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Koukkuamista

Juuri kun pääsin koukkuamisessa vauhtiin, alkoi peukalo kiukkuamaan. Olen virkkaamista vältellyt sen vuoksi, etten rasita peukaloani liikaa, mutta nyt joudun myöntämään itselleni, ettei koukkuaminenkaan sovi. Pääsin siis vauhtiin ja opin juuri rentouttamaan hartiat ja niskat, etten aiheuttaisi itselleni jännityspäänsärkyä, mutta peukaloni taipuu yliliikkuvan nivelen vuoksi väärään suuntaan jatkuvasti ja tulee kipeäksi. En saanut asentoa mitenkään korjattua, kun en jaksa keskittyä koko ajan peukalon asentoon. Äiti lopulta virkkasi reunaan nirkon, kun minun virkkaamisestani ei tullut mitään. Pitänee jättää koukkuamiskoukku pitkäaikaislainaan äidille, ettei tule mielitekoa koukuta.

Projekti: Tunisian crochet dishcloth (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 60 silmukkaa
Koko: 24 cm x 24 cm
Lanka: Turkoosi The Cotton Garden Viola
Menekkki: 42 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Inox 2 mm  virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa

Lanka on The Cotton Gardenin Violaa äidin varastoista. Vyötteessä  lukee tarjoushinnaksi kolme markkaa. Lienee jotain mummin aikanaan Anttilasta ostamia, kun väri on noin kamala, mutta pikkusiskoni tykkää tällaisista kamalista väreistä. Viola osoittautui 3,5 mm koukulla koukkuamiseen ihanteelliseksi. Se ei säikiintynyt lainkaan. Käytöstä en tiedä. Sen näkee sitten, kun pikkusisko kokeilee.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

SYTYCKin lopputunnelmat

So You Think You Can Knit -haasteeseen lähdin syksyllä innoissani. En oikeastaan edes harkinnut haasteeseen mukaan lähtemistä, vaan olin heti mukana. Olen ehdottomasti balettitanssija eli pitsineuloja ja siihen tanssiin sitten ilmoittauduinkin. Haasteessa uudeksi tanssityylikseni sain Bollywoodin. Piti siis keksiä jotain erikoista, mitä en ole ennen tehnyt. Haasteen puitteissa opettelin neulomaan vasenkätisesti ja tutustuin perusteellisesti eri neulontatyyleihin ja silmukoiden luomiseen. Oma idea oli pitkään hukassa.

Yhtenä päivänä pyörin Haruni-huivini kanssa peilin edessä ja sain aluksi hyvin kummalliselta tuntuneen idean. Voisiko huivin kaavioista neuloa liivin ylhäältä alas. En ole juurikaan neulonut vaatteita, varsinkaan omasta päästä ja mitään vaatetta en ole neulonut ylhäältä alas. Pitsikuvioissa suunta näkyy ja huivin upeat reunat saisi tehtyä helmaan. Sellaiseen lopputulokseen ei pääsisi mitenkään alhaalta ylöspäin neulomalla. Haaste oli hirvittävä. Ei ohjetta, kokemusta eikä oikein mitään muutakaan. Kuviot sentään olivat tutut. Neuloin ennen varsinaisen projektin aloittamista koetilkuksi etukappaleen yläosaa toisesta langasta.


Aloitin varsinaisen projektin Novitan Nallesta, jonka kaivoin varastoistani. Itseprojektista en lopulta ollut kauhean innostunut. Projekti kangerteli ja purin ja aloitin alusta parikin kertaa. Yläosasta oli tulossa liian suuri ja avoin ja lopputuloskin on hiukan liian avonainen. Projektista tuli pikkuisen pakkopullan makuinen, kun vuosi lähestyi loppuaan ja edistyminen oli pysähtynyt. Kun pääsin kainaloiden ohi ja sain koko homman yhdelle puikolle suljetuksi neuleeksi, projekti tuntui olevan hujauksessa valmis. Lopullisesti projekti valmistui vain muutamaa tuntia ennen vuoden vaihtumista, mutta ihan hyvissä ajoin, enkä joutunut kovin kovaa loppukiriä tekemään. Pingotus oli hankalaa ja petyin lopputulokseen, mutta nyt muutaman yön nukuttuani olen ihan tyytyväinen. Aina ei voi onnistua täydellisesti.

Jälkitunnelmina olen tyytyväinen, että osallistuin. Opin uusia tekniikoita ja juttuja ja sain rohkeutta aloittaa suurempia projekteja. Ehkä seuraavaksi neulon ohjeesta jonkin vaatteen. Uuteen SYTYCKiin en ehkä heti lähtisi mukaan, mutta jonkun vuoden päästä voisi haaste olla taas paikallaan. Päihitin ainakin itseni ja se on minulle tärkeintä.



SYTYCKini lyhyesti
Lähdin soitellen sotaan ja ilmoittauduin pitsineulojaksi eli balettitanssiin.
Eritanssityylejä mietiskelin kovassa kuumeessa.
Sain tanssityylikseni Bollywoodin.
Tutustuin eritapoihin neuloa.
Opettelin neulomaan vasenkätisesti.
Neuloin ideastani ihmelirpakkeen.
Sukelsin silmukoiden luomisen ihmeelliseen maailmaan.
Lähtölaukauksen kajahdettua loin silmukat kahteen ihmelirpakkeeseen.
Lusmuilin puolet kisanajasta ihan muita projekteja neuloen.
Sain muutamaa tuntia ennen määräaikaa valmiiksi projektin, mutten ollut oikein tyytyväinen. 

tiistai 4. tammikuuta 2011

Epätoivoa


Sain SYTYCK-projektini valmiiksi muutaman tunnin ennen vuoden vaihtumista. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Liivi halasi kurvejani nätisti, mutta helma törötti hassusti miltei vaakatasossa. Ajattelin, että pingottaminen pelastaa kaiken, mutta se osoittautuikin hankalaksi. Sain tänään kuitenkin jonkinlaiset kuvat otettua. Paitapusero on tietenkin ostamatta ja hämärä tulossa ja projekti yhtäkkiä sittenkin harvinaisen epäonnistunut. Iski epätoivo. Lopputulos ei oikein vastaa visiotani. Vyötärömuotoilut katosivat pingotuksessa johonkin, mutta onneksi helma käyttäytyy nyt nätisti. Yläosa venähti jotenkin pituutta, vaikka venytin pingottaessa vain leveyttä. Kädentiet jouduin kursimaan neulalla ja langalla pienemmiksi. Pääntietä ei oikein voi ommella pienemmäksi. Äiti ehdotti olkapäiden avaamista, mutten yhtään ole innostunut siitä. Pitääkö koko roska sittenkin purkaa? En taida enää yrittääkään mitään vaatteiden neulomista. Ei nämä onnistu kuitenkaan.


Projekti: SYTYCK-pitsiliivi (Ravelry)
Ohje: Haruni-huivin kaavioista ylhäältä alas omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Fuksianpunainen Novita Nalle 150g
Menekkki: 215 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Addi Lace 3 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Addi Lace 3,5 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Fiilis: Harvinaisen kamala viritys!

Vielä pitäisi kirjoittaa yhteenvetokin SYTYCKistä, mutta se jääköön loppuviikkoon.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui uuden tekniikan merkeissä. En meinannut malttaa lähteä raketteja katsomaan, kun pääsin vauhtiin koukkuamisessa. Koukku on ollut jo kesästä asti, mutten ole niin tiiviisti koukunnut, että olisin oppinut. Aloitus on sen verran hankala, että into tahtoo loppua heti toisella rivillä. Nyt kuitenkin sain "langan päästä kiinni".


Ketjusilmukkajonosta muodostui tiskirätti. Niitä on mahdottomasti kehuttu, mutten ole ollut kiinnostunut tiskirättien neulomisesta. Onhan sitä nyt muitakin projekteja riittänyt, ettei tarvitse tiskirättejä alkaa tekemään. Tästä nyt kuitenkin tuli tällainen. Katsotaan onko tästä mihinkään. Rätissä on alussa epämuotoisuutta, kun vedin viimeisestäkin välistä silmukan vaikkei saisi. Alussa sentään tiesin tehdä ketjusilmukan, ettei tule aivan vino rätti. Ja lähellä loppua sitten taas unohdin vetää langan toiseksi viimeisestä välistä niin, että hukkasin noin tusinalta viimeiseltä kerrokselta viimeisen silmukan. Mutta noin pääasiassa homma alkoi luistaa. Opetin koukkuamisen äidillekin.


Projekti: Tunisian crochet dishcloth (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 54 silmukkaa
Koko: 24 cm x 24 cm
Lanka: Oranssi Novita Alabama
Menekkki: 42 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Fiilis: Opin koukkuamaan. Jei!

Ongelmaksi tosin muodostui niska ja hartiat. Tätä kuten värttinäkehräämistäkään en osaa tehdä jännittämättä niskaa ja hartioita ja sain kärsiä päänsärkyä tämänkin vuoksi. Harmi. Koukkuaminen oli yllättävän mukavaa. Koukkuamis(ja virkkaus)asentoa opin onneksi nyt muuttamaan niin etten paina yliliikkuvaa peukaloparkaani nurinpäin kaksinkerroin kippuralle. Virkkaaminen on aina ollut hankalaa ja tuskallista, kun peukalo rasittuu kohtuuttomasti. Yritin myös opetella kinnasneulan käyttöä, mutta se on edelleen mystistä. Sain aikaiseksi vain solmuisen lankasumpun. Aina ei voi onnistua