Muiden neulojien esimerkistä päätin minäkin miettiä tämän harrastuksen ikäviä puolia.
1. Langanpäiden päätteleminen on ehdottomasti inhokkini. Minulla on ollut tapana lykätä langanpäiden piilottaminen aivan viime tinkaan. Kun on pakko päätellä, niin sitten päätellään. Uuden vuoden ryhtiliikkeeseeni sisällytin päättelyn lykkäämättömyyden ja ainakin Revontulihuivi ja Twisted flower -sukat päättelin saman tien. Toistaisiksi on mennyt hyvin.
2. Saumojen ompelu. Välttelen projekteja, joissa pitää ommella saumoja. Saumani tahtovat kiristää liikaa. Sukan kärkien silmukoiminen yhteen sujuu jo hyvin ja tulee luonnostaan, mutta esimerkiksi ajatus villatakin sivusaumoista hirvittää.
3. Hiukset neuleessa. Revin jatkuvasti neuleistani pitkiä maantienvärisiä hiuksiani, joita tuntuu olevan joka paikassa. Ne ovat inhottavia ja kiristävät neuleessa.
4. Inspiraation katoaminen. Minulla on välillä vaikeuksia viitsiä tehdä aloittamani projektini loppuun asti. Into haihtuu ja projekti ufoutuu. Onneksi en kuitenkaan harrasta käsitöiden aloittamista, kuten joku asiansa ilmaisi, vaikka välillä siltä tuntuukin.
5. Mallitilkut. En juuri koskaan saa aikaiseksi neuloa mallitilkkuja, mikä on ehkä vähän typerää. Se, mikä lienee vielä typerämpää, puran mallitilkun, kun olen varma, että puikkokoko on oikea. Harvemmin kirjoitan kokeilujeni tiheyksiäkään ylös. Joskus se harmittaa. En raaski katkaista lankaa ja sen vuoksi mallitilkussa on projektin ensimmäiset metrit.
6. joulukuuta
2 tuntia sitten