keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Aina ei voi onnistua


Olen pitkään halunnut tehdä Hélène-sukat. Ihastuin niihin heti ensinäkemällä. Ilmeisesti se johtuu krumeluureista. Olen aina ollut suuri krumeluurien ystävä ja kammoksunut minimalismia. Valkeat Helène hivelevät silmiä, mutta tämä minun räpellykseni on lähinnä surkuhupaisa, sillä se ei edes mahdu jalkaan. I-cord -reuna on liian tiukka, mikä varmaankin johtuu puikoista ja liian tiukasta käsialasta. Eli Hélènet siirtyvät takaisin hamaan tulevaisuuteen. Plääh! Ei minulla nyt ihan kauhean tiukka käsiala ole. Eräs ystäväni on sentään saanut metallipuikot käyriksi neulomalla. Puupuikot hän varmaan katkaisisi alta aikayksikön. Ehkäpä sitten, kun saan aikaiseksi ostaa sen KnitPicksin Harmony -sukkapuikkosetin, johon olen silmäni iskenyt ja jouluksi päättänyt itselleni hankkia, niin pääsen neulomaan nuo ihanaiset Hélènet. 3,25 mm varmaan riittää Vuorelman Vedolle. 3,5 mm:n sukkapuikkoja en omista, enkä nyt sinkoa mihinkään niitä ostamaan, kun ne olisivat minun tuurillani sitten taas liian suuret, jotta elämä ei olisi liian helppoa.

Ei kommentteja: