Näytetään tekstit, joissa on tunniste veto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste veto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Repsahdus


Lankalaihdutus vesittyi repsahduksen myötä. Olen luvannut toisen palmikkopipon ystävättärelleni ja olin lankakauppaan matkalla tarkoituksenani ostaa vain pipolangat eikä muuta. Matkalla pyörähkin Hulluilla päivillä ja hullutus tarttui niin, että vaihdoin kuukkaronpohjakolikot kerään Novitan Tico Ticoa. En ollut aiemmin edes tajunnut, että Tico Ticon sininen väri on kevääksi vaihtunut vaaleampaan. Kun tartuin kerään, hämmästyin, että se oli selkeästi pehmeämpi kuin aiemmat Tico Tico -kerät, joita olen hypistellyt. Kävin Anttilassa hypistelemässä eri värejä ja totesin, että kevään uudet Tico Tico -värit ovat hiukan pehmeämpiä kuin aiemmat värit. Kumma juttu.

Kun pääsin lankakauppaan pietin pitkään eri mahdollisuusia ja päädyin itselleni kokonaan uuteen tuttavuuteen Dropsin Limaan. Siniharmaa väri näyttää jossain valaistuksissa vähän liikaa vauvasiniseltä, mutta toivon, että väri miellyttää pipon saajaa. Päätin tehdä samantyyppisen kuin aiemmasta pipomallista, mutta eri palmikoilla. Tuo aiempi palmikkopipomalli on ollut tarkoitus kirjoittaa ohjeeksi jo pitkään, mutten löytänyt mitään järkevää keinoa tehdä kaavioita ennen kuin tällä viikolla. Ohje on miltei valmis ja pian pitäisi alkaa testineulotuttaa. Puikkotyynyyni kirjoittelin ohjeen myös, mutta en ole vielä intoutunut aloittamaan testineulontaa. Ensimmäinen testineulontani oli sen verran hurja kokemus, ettei ole ollut rohkeutta. Sivupalkissa on sähköpostiosoitteni, johon saa ilmoittautua testineulojaksi puikkotyynylle tai palmikkopipolle. Kaavion pipoon rakensin Jacquien Knitting Chart Makerillä ja olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Lisäksi Lumoavasta langasta tarttui mukaan kerä valkeaa Dropsin Fabelia Noron raidoituskokeiluun.


Lankalaihdutusta vesitti myös yllävämmätkin lisäyksen lankavarastoon. Yllä oleva Nauravan lampaan Juulibugi -vyyhdin sain nöttösten mukana Tuilta. Ihastuin pieneen sukkalankavyyhtiin, enkä taida raaskia sitä laittaa jämälankatyynynpäälliseeni. Pyysin Räveltämön puolella lisää nöttösiä, jotta saan aikaan suuremman tyynynpäällisen. Enkä olisi osannut arvata, että saisin käsinvärjätyn sukkalankavyyhdin. 65 gramman vyyhdistä saa kyllä sukat aikaan. Värikin on hurmaava monisävyinen sinivioletti, jossa on ruskeita ja tummanharmaita.

Lisäksi lankavarastooni tekee paluun Vuorelman Veto yli kahden vuoden takaa. En käyttänyt reilussa kahdessa vuodessa Chevalier-lapasiani kertaakaan. Lapasista jäänyt jämäpallo sattui jämälankoja kaivellessani käteen ja innostuin purkamaan lapaset. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen ilmeisesti aivan loistava päättelemään langanpäitä. Olen puolet viikosta ottanut aina välillä lapasen käteeni ja nykinyt lankoja ja yrittänyt selvittää, mihin lanka oikein menee. Toisen lapasen olen saanut purettua, mutta toinen on edelleen purkamatta, kun langanpää on kieputettu jotenkin kummasti neuleen sisään niin,ettei sitä tahdo saada sieltä enää pois.

Neulomista olen harrastanut vähemmän viime aikoina, kun sain jostain jonkilaisen vatsapöpön ja se vei voimat. Lisäsin sivupalkkiin myös Knitmeter-namiskan, josta näkee kuinka paljon olen tänävuonna neulonut. Sen seuraksi tulee myöhemmin kuukauden metrit näyttävä nappula.

torstai 11. joulukuuta 2008

Valmista sittenkin


Lapaset valmistuivat tenttiin lukiessa. Onneksi pystyn yhdistämään harrastuksen ja opiskelun. Lapasista tuli kivat, mutta olen tottunut kämmekkäiden ja lapasten yhdessä käyttämiseen. Epäilen, ettei tule paljoa käytettyä, mutta jonkin verran. Olisi pitänyt tehdä paksummasta langasta, että kämmekkäät mahtuisivat alle, mutten kyllä nyt enää jaksa alkaa purkamaan ja neulomaan uudestaan.

Huivit ovat edistyneet vähän huonosti. Pitäisi edes yksi pois huivi pois puikoilta. Haluaisin saada Heartland-huivin alpakasta tai silkkialpakasta puikoille, mutten viitsi aloittaa vielä, kun puikoilla on ainakin kolme edellistä. Sukat eivät inspiroi yhtään ja niitä pitäisi tehdä jouluksi vielä monta paria. Tai no naisten sukkia vielä tekisinkin, mutta kun ToDo-listalla on miesten sukkia.

Uusi knitty ilmestyi. Tämä tuli ihan puun takaa. Mitä ihmettä? Vastahan syksyn numero ilmestyi. Ihan nättejä malleja, muttei mitään järisyttävää.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Vaihteeksi jotain onnistunutta


Ensimmäinen Chevalier on valmis. Vielä, kun ehtisi toisen tehdä ja joululahjatkin ovat vielä kesken. Taas tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan. Ahneen loppu siis. Josko keväälle malttaisi ottaa vähän vähemmän kursseja. Lohdutin itseäni tilaamalla Knitpicks Harmony sukkapuikkosetin. Toivottavasti paketti saapuu pian. Lapasesta tuli juuri sopivat ja lapaset pääsevät heti valmistuttuaan käyttöön. Ohje on aivan loistava. Se saattaa olla sellainen, että täytyy tehdä toiset jossain vaiheessa. Harvoin teen toista kertaa mitään. Nyt nukkumaan ja aamulla taas protoplasteja eristämään.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Chevalier-lapaset


Lakkasin hakkaamasta päätäni seinään alpakan kanssa ja otin puikoille vaihteeksi jotain aivan muuta. Olen katsellut Chevalier-lapasia sillä silmällä jo pitkään ja nyt sitten otin ne puikoille. Lankana on jo varmaan toista vuotta marinoitunut Vuorelman Veto punertavana lilana. Aivan ihana väri. Lapasista on tulossa just sopivat eli aika pienet. Yhtään isompikätisem pitäisi ottaa paksumpi lanka. Vaan kun ehtisi neulomaan. Nytkin on palattava tehtävien pariin, sillä dealineja on ensiviikolla turhan paljon.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Aina ei voi onnistua


Olen pitkään halunnut tehdä Hélène-sukat. Ihastuin niihin heti ensinäkemällä. Ilmeisesti se johtuu krumeluureista. Olen aina ollut suuri krumeluurien ystävä ja kammoksunut minimalismia. Valkeat Helène hivelevät silmiä, mutta tämä minun räpellykseni on lähinnä surkuhupaisa, sillä se ei edes mahdu jalkaan. I-cord -reuna on liian tiukka, mikä varmaankin johtuu puikoista ja liian tiukasta käsialasta. Eli Hélènet siirtyvät takaisin hamaan tulevaisuuteen. Plääh! Ei minulla nyt ihan kauhean tiukka käsiala ole. Eräs ystäväni on sentään saanut metallipuikot käyriksi neulomalla. Puupuikot hän varmaan katkaisisi alta aikayksikön. Ehkäpä sitten, kun saan aikaiseksi ostaa sen KnitPicksin Harmony -sukkapuikkosetin, johon olen silmäni iskenyt ja jouluksi päättänyt itselleni hankkia, niin pääsen neulomaan nuo ihanaiset Hélènet. 3,25 mm varmaan riittää Vuorelman Vedolle. 3,5 mm:n sukkapuikkoja en omista, enkä nyt sinkoa mihinkään niitä ostamaan, kun ne olisivat minun tuurillani sitten taas liian suuret, jotta elämä ei olisi liian helppoa.

perjantai 1. helmikuuta 2008

Hiljaista jälleen

Neulerintamalla on tapahtunut tällä viikolla yhtä vähän kuin blogissani. Opiskelujen parissa on ollut kiireissa ja sillä saralla on tapahtunut jos vaikka mitä. Elämä tuntuu yhtäkkiä hymyilevän. Mutta takaisin neulerintamalle. Olen aloitellut Austrian socks ohjeella sukkia Vuorelman Vedosta, mutta en oikein tiedä. Täytyy katsella mitä siitä tulee. Minttumaaria-huivi on edennyt jo "sulkien loppupuolelle, mutta näyttää edelleen lautaselliselta marjapuuroa. Kaksi kerää on jo mennyt ja kolmatta aloiteltu. Toivottavasti loput kolme kerää riittävät Sagittaria-huiviin, joka on suunnitteilla seuraavaksi huiviksi. Embossed leaves -sukkia en ole ehtinyt neulomaan, mutta ne valmistuvat varmaan piakkoin.

maanantai 28. tammikuuta 2008

Lisää shoppailua ja valitusta



Sorruin taas shoppailemaan. Yritän varmaan helpottaa koti-ikävää shoppailemalla. Ei kovin hyvä juttu köyhälle opiskelijalle. Olen katsellut Austrian Socks -ohjetta sillä silmällä, että se voisi onnistua Vuorelman Vedosta aika kivasti. Vaikka olenkin tuhlannut kaiken minkä kotikotona lomailemalla sääs, päätin käydä ostamassa vyyhden Vetoa. Onneksi Veto ei maksa kovin paljon. Nalle olisi varmaan käynyt myös, mutta siinä on nykyään niin kehno värikartta, että se on lähinnä surkuhupaisaa. Käväisin samalla kirjastosta hakemassa pari äänikirjaa. En oikein ehdi lukemaan kirjoja, mutta neuloessa voi hyvin kuunnella.  



Embossed leaves -sukista tuli suosikkini. En muista milloin olisin ollut niin ihastuksissani tekemistäni sukista kuin nyt olen näistä. Onneksi väri ei tosiaan istu itselleni. Sukat menee siskolle, joka on varmasti yhtä ihastuksissaan. Hän onneksi ymmärtää neuleiden päälle, vaikkei itse neulokaan kuin hyvin harvoin. Ei kuulemma ole aikaa. Siskoni harrastaa helmitöitä ja muita askartelujuttuja, joihin minulla ei riittäisi pinna. Neulominen on niin paljon helpompaa.