Uusi värttinä, uudet kujeet

Ihanien villatopsiostosten innoittamana päätin kokeilla värjätyn villan kehräämistä. Olen vähän nuuka enkä ole raaskinut aloittaa herkkuvilloilla, vaan olen tyytynyt luonnonvärisiin villoihin. Tarpeeksi rohkeutta kerättyäni valitsin ensimmäiseksi uhriksi fuksianpunaisen merinovillan, jonka tilasin pari vuotta sitten Villa Laurilasta värttinäkehruukokeiluja aloitellessani.

Kuitu: Fuksianvärinen merinotopsi Villa Laurilasta
Väline: Majacraft Rose, 13,5:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 262 metriä / 100 grammaa (Ravelry)

Topsi oli kiva kehrättävä, enkä huomannut mitään yhtäläisyyksiä niiden kamalien merinokuvauksien, joita olen kanssakehrääjiltä kuullut, kanssa. Osa kehrääjistä nimittäin kuulemma inhoaa merinon kehräämistä, siis pelkän merinon. Merinosekoitteet ovat kuulemma asia erikseen. Tiedä sitten miten mieli muuttuu, kun ehtii kehittämään kehruuvillamaun. Yritin kehrätä mahdollisimman ohutta lankaa ja pääsin jo 262 metriin ennen kuin 100 gramman topsi loppui. Kehräsin kahdelle eri rullalle ja punnitsin pari kertaa ensimmäisen rulla loppu puolella loppuvillaa ja vaihdoin rullan 49 gramman kohdalla. Ajoitus oli täydellinen, sillä toisella rullalla oli alle 2 metriä enemmän säiettä kuin toisella. Tuntui huikealta tempulta, mutta totta se on. Tämä on varmaan ensimmäinen kehräämäni lanka, joka päätyy puikoille. Ehkä jokin sievä kauluri?

Edellisen värttinäni koettua kurjan kohtalon, aloin etsiskellä seuraavaa, sillä värttinä on kätevä värkki varsinkin kehruutapaamisia ajatellen. Värttinöitä on Suomessa minusta vähän tarjolla ja niistäkin monet ovat hirveän painavia. Yli 35 grammaista värttinää en edes harkitsisi kuin ehkä kertaukseen, mutta voi hyvin olla, että kertaan värttinäkehruut rukilla, sillä se käy niin kätevästi. Villavyyhdin verkkokaupasta bongasin sopivan oloisen Schachtin Hi-Lo -värttinän, jota voi käyttää sekä ylä- että alapainoisena. Hinta on ihan kohtuullinen ja molemmin päin käytettävyys plussaa, joten päätin tilata 31,2 grammaa painavan värttinän. Jos olisin varoissani, niin olisin varmaan tilannut Majacraftin turkkilaisen värttinän, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja se, että sen painoa voi muuttaa on varmasti todella kätevää. Käsinsorvatuista kaunottarista haaveilun olen siirtänyt suosiolla päiväuniin.

Mukaan tarttui myös Pigeonroof Studiosin superwash BFL -topsi värissä Poison. Musta, luumu ja punainen vuorottelevat letissä kauniisti. Olisin halunnut Sweet Georgian BFL-topsin herkullisessa Berry tart -värissä, mutta se oli tietysti loppu. Onneksi villa ei lopu maailmasta ja topseja ehtii vielä tilailemaan. Värttinällä aloittelin heti luonnonmustan corriedale-villan kehräämistä ja Ruusulla kehrään sinikirjavaa merinoa.