Ravelrysta saa kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän pahoja vaikutteita. Peittokeskustelut ovat saaneet aikaan sen, että meikäläisenkin tekee mieli. Onneksi järjen ääni huomautti, etten ole eläessäni virkannut mitään lasinunaluspyörylää kummempaa enkä alkanut virkkaamaan mitään. Esitin asian äidille sillä mielellä, että äiti puhuu minulle järkeä, mutta hän kannatti kovasti ajatusta. Olen kärsimätön ja vaihtelunhaluinen ihminen, enkä kykene neulomaan samaa kuviota kovin pitkään. Ratkaisuksi kehitettiin paksujen lankojen hävityspeitto, johon upotan varastoistani violetteja seiskaveikka ja Jussi-lankoja. Jokainen noin 25 senttiä kanttiinsa oleva ruutu on eri kuviota ja värejä on neljä tai viisi.
Eilen aloitin äidin varastoista saamallani kanervanvärisellä seiskaveikkalla ja tiskirättiohjeella. Lanka on ilmeisesti vuosikertaveikkaa 90-luvulta ja varmaan edesmenneen mummini ostamaa. Äiti ei mielellään neulo näin paksua lankaa, enkä oikeastaan minäkään, mutta jostain syystä niitä on tullut ostettua. Varmaan jotain mielenhäiriöitä. Kun palaan taas kohta omiin nurkkiini jatkan omilla langoillani ja Vogue Stitchionarylla, mutta nyt mennään tiskirättiohjeilla ja vuosikertaveikoilla. Tulin hellettä pakoon maalle ja täällä onkin sisällä ihan inhimmillinen lämpötila ja pystyn villalankaa neulomaan helteestä huolimatta. Joku 40 - 48 palaa pitää neuloa, joten projektin odotetaan valmistuvan joskus 2025, jos valmistuu.
Tekstit
1 kommentti:
Peittoihin on ihan hyvä upottaa semmoisia lankoja joita ei muuten käyttäis mihinkään. ;)
Lähetä kommentti