Palapeittoruutuja Jussista

Nyt lisää niitä peittoruutuja. En jaksanut kirjoitella jokaiselle omaa postausta. Valitsin Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta kivoja pitsikuvioita ja neuloin lisää ruutuja. Nämä tulivat yhdestä kerästä Novitan Jussia. Hukassa ollut kerä tätä samaa väriä löytyi, tavallaan. Etsin kämmekkäitä ja löysin joskus kauan sitten tekemäni lapaset, joita en ole koskaan käyttänyt. Ehkä puran ne ja teen pari ruutua lisää tai sitten haudon rumia lapasia kaapeissani. Ne olivat aivan kauheat hirvitykset. Ei nämä ruudutkaan mitään ihania ole, mutta lanka oli sentään ihan siedettävää neulottavaa. Nämä kerät olen ostanut joskus lukioaikana eli ainakin 6 -7 vuotta sitten. On jo aikakin päästä eroon tällaisista muinaismuistoista. Pingotus on vähän miten sattuu, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä pingotan kaikki palat uudestaan ennen kuin ompelen peiton kasaan. Paloja ei vaan voi oikein kuvata muuten kuin neulaamalla mattoon. Puikoilta tulee niin epämääräisiä lärpäkkeitä.

Projekti: Blanket piece #13 (Ravelry)
Malli: Vausabakiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Violetti Novita Jussi
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Projekti: Blanket piece #14 (Ravelry)
Malli: Saarelehekiri  (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Violetti Novita Jussi
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Projekti: Blanket piece #15 (Ravelry)
Malli: Tapeetkiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Violetti Novita Jussi
Menekki: 33 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Peittoruudut 11 ja 12

Jatkoin Nancy Bushin huivikirjan hyödyntämistä peittoprojektissani. Ensin valmistui Präänikukiri-mallin ruutu. Pitkillä puikoilla neulominen otti sen verran päähän, että välttelin ruudun jatkamista aikani, mutta kun malttaa istua kunnolla niin, ettei puikot osu mihinkään niin kyllähän se menee, vaikka rasittavaa se on. Kuvat ovat taas liian sinisiä, mutta kyllähän näistä saa selvää kuvioista.

Projekti: Blanket piece #11 (Ravelry)
Malli: Präänikukiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Sitten puikoilta putosi Hagakiri 2 ruutu kuin puolivahingossa. Jos neuloisin yhtä neuletta kaikki päivän neulontahetket ruutuja tulisi varmaan miltei kaksi päivässä, mutta en neulo yhtä kerrallaan vaan mitä milloinkin mieli tekee ja mihin valo riittää. Mustaa en pysty neulomaan iltaisin ja tumma punainenkin takkuaa valon vähyyen vuoksi. Silmät eivät kertakaikkisesti jaksa kaiken valon imevää neuletta kovin pitkään yhtä soittoa muutenkaan. Kahdennentoista ruudun jäleen ei enää tätä kanervanväristä seiskaveikkaa riitä viidenteen ruutuun, mikä on harmi. Nyt voin sanoa, että neljännes peitosta on tehty. Seuraavaksi siirryn tuhoamaan Novitan Jussi-lankoja tähän peittoprojektiini.

Projekti: Blanket piece #12 (Ravelry)
Malli: Hagakiri 2 (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Vähemmän uudet projektit

Minulla on ikävä tapa kärsiä säännöllisesti startiitista. Onneksi startiittia voi lievittää luomalla silmukoita vähemmän uusiin projekteihin. En laske uusia peittopaloja uusiksi projekteiksi, vaikka luonkin niille omat projektisivut Ravelryyn. On oikeastaan hyvin kätevää, että neulon ruudut pitkillä bambupuikoilla, sillä niin hankalia puikkoja ei tee mieli käyttää muissa projekteissa ja ne ovat aina vapaana peittoruutujen välissä. Sukkalankatyynynpäällinen lievittää sekin mukavasti startiittia. Saa hyvällä omalla tunnolla aloittaa uusia ruutuja. Ehkä mun pitäisi harrastaa palasista koottavia juttuja enemmänkin.

Ja se, että purkaa ufon ja vaihtaa ohjetta, ei ole uusi projekti? Eihän? Otin puikoille jälleen kerran punakirjavan Regian. Edellinen yritys oli Yarnissima Firestarter, mutta en pitänyt siitä, edelleenkään. Enkä enää aio yrittää kahta sukkaa yhtaikaa pitkällä pyöröllä. Se ei vaan kertakaikkisesti ole yhtä kätevää ja luontevaa kuin sukkapuikoilla neulominen. Pidän sukkapuikoista enemmän kuin muista puikoista, mutta pyöröillä on tietysti neulottava kaikki, mikä ei sukkiksilla onnistu. Halusin kokeilla Show-off Stranded Socks -ohjetta, johon törmäsin vähän aikaa sitten. Huomioni kiinnittyi täysin mielenkiintoiseen pintakuvioon, enkä huomannut ollenkaan erikoista kantapääratkaisua. Odotan jännittyneenä miltä tällainen kantapää on neuloa.

Projekti: Blanket piece #10 (Ravelry)
Malli: Pohlamarjakiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Vanhingossa tupsahti tällainen puikoilta.

Valitsin jälleen Nancy Bushin pitsihuivikirjasta kuvion uuteen ruutuun. Kirjan huiveista useimmat sisältävät aivan liikaa nyppyjä minun makuuni, joten ne jäävät todennäköisesti neulomatta, mutta kirja on kuvioiden vuoksi hyvin antoisa nypyistä huolimatta. Palapeittoprojektissani pääsen kokeilemaan sopivassa määrin erilaisia pitsikuvioita ja ehkä valitsen suosikkejani omaan pitsihuiviini, kun sellaisen kuvioiden pohjalta suunnittelen. Lankana on sama kanervanvärinen seiskaveikka kuin aiemmassakin ruudussa. Värikoodi on sama kuin ensimmäisissä ruuduissani, mutta ne kerät olivat vuosikertaveikkaa ja värisävy on onneksi hiukan eri. Tämä ruutu on kymmenes ja neljännes peittoruuduista on valmiina. Ehkä tämä ikuisuusprojekti valmistuu yllättävän pian. Uusia ruutuja valmistuu ihan vahingossa.

Virolainen pitsiruutu

Peittoprojektiin jatkoa vaihteeksi. Hoksasin, että joululahjaksi saamassani Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjassa on peittoprojektiini sopivia pitsikuvioita. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Lehdenpuolikaskuvion (Poollehekiri), johon iskin silmäni heti ensiselailulla. En malttanut odottaa, vaikka keskeneräisiä projekteja on kesken muutenkin liikaa. Laskin, että leveän kuvion vuoksi tarvitsin 49 silmukkaa, joka on hiukan enemmän kuin muissa peittopalasissani, mutta pingotan palaset samankokoisiksi vielä ennen yhdistämistä. Mutta en murehdi sitä vielä. Palasista on vasta viidennes valmiina. Kuvion toistin kuusi kertaa ja ruutu on pikkasen isompi kuin muut, mutta olkoon. Kuvio ei ihan sattunut.

Projekti: Blanket piece #9 (Ravelry)
Malli: Poollehekiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 33 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Kiva saada tätäkin ikuisuusprojektia eteenpäin.

Poollehekiri-kuvio ei ollut ehkä parhaimmillaan seiskaveikassa, mutta menköön, sillä haluan vain päästä eteenpäin peittoprojektissani, sillä se keventää huomattavasti lankavarastoani. Pidin kovasti tämän kuvion neulomisesta. Kokeilisin sitä BC Garnin Jaipur Silk Finolla, mutta vaihdoin sitten Ishbel-huiviin, sillä lanka ei olisi riittänyt suorakaiteen muotoiseen huiviin. Silti oma virolaispitsihuivi jäi kummittelemaan mieleen. Ehkä suunnittelen vielä oman huivimallin tätä pitsikuviota hyödyntäen. Liian monessa kirjan huivissa on nyppyjä, joita inhoan, enkä siksi tule kovin montaa kirjan malleista toteuttamaan. Poollehekiri keskipaneliin, jokin toinen kuvio väliin ja reunaan jokin reunakuvio. Tämä juttu menee vielä mietintämyssyyn ja monta projektia on valmistuttava ennen kuin kehtaan aloittaa uusia.

Tässä taas huomasin, miten huonosti pitkät puikot sopivat neulomiseen. Pitää ajatella missä neuloo ja miten neuloo, kun puikot tökkivät molemmille sivuille ja kädetkään eivät ilahtuneet pitkien puikkojen käytöstä, mutta bambupitkiksilläni on tunnearvoa ja siksi niitä tulee käytettyä. Onneksi minulla on useitaprojekteja kesken ja voin vaihtaa vähän väliä neuletta. Eri välineillä kädet rasittuvat eritavoin ja vältän pahimmat kipeytymiset.

Puikkotyyny

 Etsin taas kerran sukkapuikkoa pöydältäni, kun mieleeni juolahti ajatus puikkotyynystä. Neulatyynyyn ei saa sukkapuikkoa pystyyn, mutta neulottuun tyynyyn sukkapuikko sujahtaisi varmasti hyvin. Kirjoituspöydälläni ajelehtii sekalainen seurakunta puikkoja, koukkuja ja neuloja, jotka olen laskenut hetkeksi kädestäni. Keskeneräisten sukkaprojektien puikkojen ohella on palmikkopuikkoja ja virkkuukoukkuja, joita pitää olla kädenulottuvilla aina mahdollisten neulekatastrofien varalta. Varsinkin silkkilangoissa karannut silmukka juoksee karkuun sellaisella vauhdilla, että koukun on oltava lähellä. Jos kaikki nämä suhteellisen terävät asiat tökkii pystyyn puikkotyynyyn, ne eivät katoaisi niin herkästi enkä joutuisi kaivamaan sukkapuikkoja näppäimistöstä. Miten ne aina pyörähtävätkin sellaiseen rakoon, että tarvitsee kättä terävämpää niiden esiin kaivuuseen?

Ja heti tuumasta toimeen. Päätin neuloa tiukkaan Novitan Tico Tico -jämästä pyörylän ja jatkaa sitten vähän matkaa ilman lisäyksiä ja sitten kavennella toiselle puolelle. Juttu oli helppo toteuttaa, mutta pian kaipasin seitsemättä sukkapuikkoa. Aina välillä tekisi mieli ostaa KnitPro:n setti sukkiksia tämän nykyisen rinnalle, mutta minulla on nytkin ihan liikaa projekteja kesken. Lisäpuikoista olisi kai lähinnä harmia startiitin iskiessä. Seitsemännen puikon puutteessa vaihdon metriseen Addin pyöröön ja tikuttelin niillä tyynyn valmiiksi. Ennen pohjarei'än sulkemista tungin tyynyn täyteen kammolankaa. Kokonainen kerä Novitan Palmaa katosin tyynyn sisuksiin ja olen onnellinen, että pääsin siitä eroon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Ajatuksenani oli tehdä pienempi tyyny, mutta olen kokoon tyytyväinen. Pöydällä se näyttää kivalta. Loppujen lopuksi kavennuspuoli on nätimpi ja valitsin sen päälipuoleksi, vaikka lisäyspuolella värit ovat kivemmin. Aina ei voi voittaa.

Projekti: Needle cushion (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 12 cm x 3,5 cm
Lanka: Violetti-harmaa-vaaleanpunainen Novita Tico Tico
Menekki: 20 grammaa
Täyte: Valkea-vaaleanpunainen-lila Novita Palma
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPicks 2 mm 15 cm sukkapuikot
Addi Premiun 2 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Miksen keksinyt tätä aiemmin!?!?! 

Projekteja näyttäisi olevan kesken noin miljoona. Loin peittoprojektilleni oman projektisivun, vaikka esittelenkin peittoruudut omilla projektisivuillaan. Aloituskokeilusysteemini on todennäköisesti puikoilla vuosia, joten se vie oman paikkansa. Ikuisuusprojektiksi osoittautunut Aeolian-huivi tuhansine helmineen lähestyy puoliväliä, mutta vienee sekin vielä kauan. Listassa on siis ainakin kolme pitkän aikavälin projektia. Kaivoin Kaikukukkahuivini esiin ja neuloin 1,5 kukkakuviota lisää. Laskeskelin, ettei lankani riitä ohjeen isompaan kokoon, joten pääsen reunakuvioon pian. Oikeasti ainoa uusi projekti on Kai-Mei-sukat. Leaves Dancing -huivi ei ole oikeasti vielä puikoilla, sillä lankaa on vieläkin osa kerimättä. Bex-sukat ovat pienellä hengähdystauolla intensiivisen kuvion vuoksi, mutta valmistunevat kyllä. Olen toisen sukan kantalapussa kuitenkin. Monta projektia siis kesken ja uusia tekisi mieli aloittaa.

Knitting Pipeline -podcastin Paulaa huvitti kommenttini hänen edelliseen jaksoonsa ja hän luki kommenttini ääneen podcastissään. Huikeaa. Hämmennyin ihan totaalisesti, kun kuuntelin uusimman jakson. Jännä kokemus tulla mainituksi podcastissä. Knitting Pipelinesta tuli heti ensikuuntelemalla pari viikkoa sitten uusi suosikkini The Knit Wits, Brass needles, Stash and Burn ja Knitmore girls -podcastien rinnalle.

Nurinkurista neulontaa

Vasenkätisesti neulominen on kuulemma vaikeaa. Olen kuullut vasenkätisiltä kauhujuttuja koulukäsitöistä, kun kukaan ei osaa opettaa vasenkätistä neulomista ja oikeakätinen ei vaan millään onnistu. Osa vasenkätisistä neuloo samalla tavalla kuin oikeakätiset, mutta jotkut on osattu opettaa neulomaan aidosti vasenkätisesti.

SYTYCK-haasteen emon blogista löysin kätevän vasenkätisen neulonnan opetusvideon. Pelkäämpä, että vasenkätisen neulonnan tapoja on miltei yhtä paljon kuin oikeakätisen, joita löytyi aivan riittävästi pari päivää sitten, kun sukelsin oikeiden ja nurjien silmukoiden maailmaan syvemmälle kuin koskaan aiemmin.



Sitten eikun kokeilemaan. Oikeat silmukat olivat tiukkoja ja hankalia, mutta flunssan pehmentämät aivoni eivät nyrjähtäneet, vaikka sitä kovasti pelkäsinkin. Lanka on väärässä kädessä ja väärällä puolella, mutta sain oikeita silmukoita aikaiseksi. Silmukat ovat vain kovin kovin tiukkoja. Sujuvaksi tai helpoksi en voi vasenkätistä neulomistani kehua, mutta harjoitus tekee mestarin. Jatkoin kokeiluja pitkillä bambupuikoilla ja Cascade 220 -langalla, jota eräästä hyshys-neuleesta jäi hieman yli, mutta palaan siihen joulun jälkeen. Samoilla välineillä kokeilin erilaisia oikeita ja nurjia pari päivää sitten.



Seuraavaksi yritin opetella saman sarjan avulla nurjia, mutta sitten tuli tenkkapoo. Joko se on tämä kaikki räkä, flunssa, särkylääkkeet tai umpioikeakätiset aivoni, mutta en päässyt jyvälle. Otin seuraavan videon, mutten päässyt yhtään pidemmälle. Sitten heitin videoilla vesilintua ja keskityin tuijottamaan käsiäni. Aikani aprikoituani sain nurjia silmukoita aikaiseksi. Otin langan mallitilkkuni etupuolelle ja koukin lankaa vasemmalla puikolla. Edelleen oikeassa kädessä kulkeva lanka on äärettömän hankala ja tuntuu oudolta, mutta sain silmukoita aikaiseksi ilman mahdotonta väkertelyä ja se lienee päätarkoitus. Silmukat ovat nurjallakin jostain syystä kamalan tiukkoja. Nyt osaan ehkä neuloa vasenkätisesti ainakin oikeita ja nurjia silmukoita. Harjoitus tekee mestarin, joten saatan seuraavaksi etsiä jonkin yksinkertaisen pitsikuvion ja neuloa harjoitukseksi peittopalan vasenkätisesti. Ainakin nurjan puolen yritän neuloa kokonaan vasenkätisesti. Ehkä jotain edellistä ruutua muistuttavaa yksinkertaista.

Sitten aloin katselemaan takaperinneulomisvideoita vain todetakseni, että se on ilmeisesti sama asia. Ainakaan mitään merkittävää eroa vasenkätiseen neulomiseen en havainnut. Höh. Lopuksi vielä kuva siitä, miten paljon erilaiset tavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita vaikuttavat lopputulokseen. Tässä olen kokeillut erilaisia oikeita ja nurjia silmukoita sekä oikealta vasemmalle että vasemmalta oikealle neulottuina. Tässä on myös kokonaisen viikon kaikki neulomani silmukat. Kuumetauti alkaa onneksi hellittää. Ehkä jaksan pian taas neuloa.

Kahdeksas ruutu

Blogistani alkaa kohta tulla kovin tylsä, kun kaikki postaukset ovat näin samanlaisia. Täytyy kehittää jotain muutakin postattavaa kuin näitä ruutuja. Kahdeksas valmistui aamulla ja on nyt pingotuksessa. Kuvio on Vogue Knitting Stitchionarysta (Vol 1 Knit & Purl) sivulta 64 kuvio 97 Eyelet Pleats. Vähän tylsännäköinen, mutta onko olemassakaan 45 aivan ihanaa pitsikuviota? En jaksa nirsoilla kovin paljoa. Ja hyvältähän se tämäkin näyttää. Stitchionarya pitää selata ajatuksella, että löytää kivoja kuvioita, sillä kuvat eivät tee oikeutta useimmille kuvioille. Reilut kolmekymmentä ruutua puuttuu vielä, mutta olen luottavainen projektin etenemisen suhteen.

Waves of Grain on yli puolivälin ja valmistunee lähiviikkoina. Clandestine kyllästyttää, sillä se jos mikä on pientä siperrrystä, enkä osaa kuviota ulkoa edelleenkään. Sitkeydellä ajattelin saada sen toisenkin tehtyä, ennen kuin aloitan uusia sukkaprojekteja. Adamas edistyy hitaasti, sillä silmukoita alkaa olla riveillä paljon ja vähän päälle. Kaikukukka on ufoutumassa ja Aeolian odottaa Adamasista vapautuvia puikkoja uusinta-aloitusta varten. Muita ei taidakaan olla kesken. Onneksi on Ravelry. Muuten unohtaisin varmaan puolet projekteistani.

7. ruutu

Seitsemäs ruutu syntyi palmikkosukista ylijääneestä seiskaveikasta. Kuvio on Vogue Knitting Stitchionaryn ekasta voluumista Knit & purl sivun 77 kuvio 113 Mini Diamond. Kutsun tätä pikku-Fifiksi, vaikka Fifissä on isompi salmiakkikuvio. Lankaa meni 32 grammaa ja samasta jämästä tulee vielä toinenkin ruutu. Ruudusta tuli pitsisempi kuin mitä ajattelin. Neljän ja puolen millin Addeilla olen neulonut näitä ruutuja tähän asti, mutta tämän ruudun puolivälissä tuntui siltä, että vaihdan ohuempiin, ettei tarvitse kiristää niin kovasti. Nelimilliset pitsi-Addit ovat kiinni Kaikukukassa, joka on ufoutumassa, mutta sitten sattui silmän kynäpukissa pöydällä sojottavat nelimilliset pitkät Ponyn bambut. Olen saanut ne lahjaksi joku vuosi sitten enkä ole käyttänyt varmaan kertaakaan. Pitkät puikot olivat käytössä vielä epäkäytännöllisemmät kuin muistin, mutta kyllä näilläkin neuloo. Ruudusta ei huomaa, että vaihdoin puolivälissä puikot ohuempiin, mutta tuntuma on kivempi. Vielä, kun oppisi olemaan huitomatta ympäriinsä näillä bambukepeillä.



Sain aikaiseksi neuloa ensimmäisen Clanestine-sukan. Tämänhän aloitin jokus huhtikuussa, mutta vapun jälkeen en ole neulonut silmukkaakaan. Toistin kuviota pari kertaa lisää ja tein kärjen. Tämä ohje kaipaisi vähän paksumpaa lankaa. Kuvio nimittäin vetää kovasti kasaan ja meikäläisen komeille pohkeille saisi olla enemmän tilaa. Kuvio itsessään on hiukan rasittavaa sipertämistä. Nyt pitäisi pitää pää kylmänä, eikä sortua aloittamaan uusia sukkia Cascaaden Heritagesta vielä. Muuten jää varmaan toinen Clandestine tekemättä. Kai se sukkainto sieltä palailee, vaikkei heti uusia aloittaisikaan.

Sitä palapeittoa edelleen

Nyt on ensimmäinen lankaerä tuhottu. Kaksi sadan gramman perintökerää vanhaa Novitan Seitsemän veljestä lankaa meni nätisti tasan kuuteen ruutuun. Tämän viimeisen ruudun kohdalla hiukan hirvitti, että loppuuko lanka kesken, sillä riittävyys meni aika tarkalle, mutta eipähän tarvinnut katkaista lankaa lopussa. Purkasin pari kertaa tämän ruudun, sillä ensin kokeilemani ohje ei meinannut toimia ja lanka uhkasi loppua pahasti kesken, joten piti keksiä jotain muuta. Otin esiin Ishbelin ohjeen(Ravelry) ja kokeilin toimisiko sen kuvio tällaisessa lappusessa. Ishbelin kuvion neulomisesta pidin muistaakseni omaa Ishbel-huiviani neuloessa. Ihan kiva ruutu tuli, enkä ole ainakaan vielä aikeissa purkaa.



Kaivoin esiin langat, joita aion käyttää peittoon . Muistelin värien olevan keskenään erilaisempia kuin miltä ne loppujen lopuksi ovat. Löysin Palmikkosukista jääneen pallon violettia seiskaveikkaa, josta vaa'an mukaan tulee sopivasti kaksi ruutua. Kerä näyttää kuvassa kauhean siniseltä, vaikka muut langat ovat melko lähellä todellista väriään, mutten jaksanut alkaa säätämään värien kanssa. Kuvassa on nipussa viisi ensimmäistä ruutua kanervanvärisestä seiskaveikasta. Muistelin, että muutama vuosi sitten ostamani kanervanvärinen kerä olisi hyvin samanvärinen, mutta kuten kuvan yläosasta näkee, se on paljon vaaleampi. Siitä tulee ainakin neljä ruutua. Punalilaa Jussi-lankaa ei pitänyt olla kuutta kerää, mutta semmoisen määrän nurkistani kaivoin. Lilaa Jussi-lankaa löysin vain tuon yhden kerän, vaikka olin varma, että sitä olisi ollut kaksi. Jussi-ruutuja tulee varmaan parikymmentä eli noin puolet. Luumunväristä Seiskaveikkaa on vähän toista kiloa, josta aion tehdä loput tarvittavat ruudut ja sillä aion yhdistää ruudut toisiinsa ja tehdä reunat. Langat näyttävät hyvin harmoniselta kasalta yhdessä, mikä liittynee jollain lailla lempiväriini. :)

Ruudut neljä ja viisi

Muutaman lisäyrityksen jälkeen neljäs, Flickering flames -ruutu alkoi lopulta onnistua. Kahdesti silmukat eivät täsmänneet, mutta ongelma korjaantui itsestään seuraaville kerroksille ja ruudusta tuli ihan oikeanmuotoinenkin. Lopputulos on ihan kaiken sen vaivan ja purkamisen arvoinen.



Viides ruutu on Turtle Tracks Washcloth -ohjeen(Ravelry) kuvion perusteella tehty. Jätin pois "turhia" nurjia väleistä, jotta sain reiluun 40 silmukkaan mahdutettua yhden kilpikonnan jäljen lisää. Lopputulos on oikein kiva. Sitten seuraavaa ruutua suunnittelemaan...



Lumoavaan lankaan on tullut lähetys Cascade yarnsin lankoja. Kipaisin saman tien hiplaamaan ihanuuksia uskotellen, että osaan olla ostamatta lankaa. Wool 220 vaikutti oikein pätevältä villalangalta johonkin paksumpaan projektiin. Sukkalanka Heritage valloitti upeilla väreillään. Lanka tuntuu ihanan pehmeältä ja hintakin oli ihan kohtuullinen. Mukaan tarttui violetti vyyhti, joka tuli kerittyä innosta kihisten. Mallia en ole vielä päättänyt. Sopivat puikot ovat kiinni Clandestine-sukassa, joka lähestyy kärkikavennusta, mutta into on karannut jonnekin joskus ennen vappua. En ole koko kesänä edes ajatellut sukkien neulomista. Sukka-mojo kateissa. Ehkä se nyt palaa. Ensimmäisenä ohjeena kävi mielessä Twisted Flower, mutta Heritage ei vaikuta juurikaan Steppiä paksummalta, joten ehkä etsin sille ohjeelle jotain hiukan paksumpaa lankaa. Pinkistä Stepistä olisi tullut ihanat Twisted flowerit, kääpiölle. Minulla on pienet jalat ja jos en saa sukkaa oman kantapääni yli, on sukan varsi aivan toivottomasti liian kapea. Ehkä kokeilen Nebulaa. Täytynee selailla jonoa ja funtsia vielä.

Joskus onnistuu ja joskus ei vaan osaa

Kolmannesta palapeiton ruudusta tuli aivan ihana. Kuvio on Vignes eli Vineyards -tiskirättiohjeesta. En ole juuri koskaan neulonut pitsikuviota molemmin puolin, joten olin hyvin onnellinen, kun tämä ruutu viimein valmistui. En liiemmin innostunut nurjallakin neulottavasti pitsistä, mutta onneksi ruutu on vain 25 senttiä kanttiinsa. Silmukoita loin 47 ja kuviota toistin kolme ja puoli kertaa. Jouduin pari viimeistä riviä ottamaan toiselta kerältä. Lankaa meni hiukan vähemmän kuin kahteen edelliseen ruutuun. Kerrankin meni ihan kokonaan purkailematta nappiin.



Miten voi olla yhden ruudun neulominen? Ilmeisesti hyvin vaikeaa, ainakin tämän neljännen kohdalla. En mitenkään saa silmukkamääriä täsmäämään. Silmukat vaan lisääntyvät lisääntymistään, vaikka kuinka yritän tehdä ohjeen mukaan. Sitten yritän epätoivoisesti kaventaa toisesta reunasta ylimääräisiä poi ja kas kummaa epämuotoisesta tulee vieläkin epämuotoisempi. Olen jo kolmesti purkanut koko homman, enkä tajua missä menee vikaan. Pitänee taaaaaas aloittaa alusta.

Peittoruutu 2

Whihii! Jo toinen palanen peittoon. Tämä palapeittoprojekti voi valmistua vielä tällä vuosisadalla.



Toiseenkin palaseen valikoitui kuvioksi myös tiskirättiohjeen kuvio. Jostain syystä Vogue Knitting Stitchionaryn kuvioista ei sytyttänyt oikein mikään. Oikean koon saavuttamiseksi jouduin vähän laskemaan ja kokeilemaan silmukkamääriä. Sopiva ruutu tuli 40 silmukalla ja 5 kuvion toistolla. Lankaa meni sama 35 grammaa kuin edelliseen palaseen ja lankakin on samaa kerää. Kerästä ei tule kolmatta, mutta onneksi sain äitini varastosta toisenkin kerän tätä vuosikerta seiskaveikkaa. Helteiden poistuttua kuumottamasta sain neulottua juuri ja juuri tämän yhden ruudun. Ei ollut mitenkään erikoisen hauskaa neulottavaa, mutta näistä on pakko päästä eroon. Väri on lähimpänä totuutta ehkä keskimmäisessä kuvassa.



Laitoin ruudut heti toisenkin valmistuttua pingottumaan, jotta näkisin tuleeko näistä mitään. Varsinkin kuvassa alla oleva ensimmäinen ruutu vetää ikävästi kasaan. Pingottumassa ne näyttävät kivoilta, enkä joutunut juurikaan repimään päättämäni 25 cm kertaa 25 cm:n koon saavuttaakseni. Alku vaikuttaa hyvältä. Ehdin jo ajatella, ettei tämä onnistu. Vaikka värejä on tarkoitus käyttää vain neljä pelkään välillä, että peitosta tulee levoton, sillä aikomuksenani on tehdä jokainen ruutu eri kuviolla. En ikinä jaksaisi neuloa samanlaisia paloja 40 tai 45 kappaletta. Onneksi en tee yhtään pienempiä lappuja.

Pidemmän aikavälin projekti

Ravelrysta saa kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän pahoja vaikutteita. Peittokeskustelut ovat saaneet aikaan sen, että meikäläisenkin tekee mieli. Onneksi järjen ääni huomautti, etten ole eläessäni virkannut mitään lasinunaluspyörylää kummempaa enkä alkanut virkkaamaan mitään. Esitin asian äidille sillä mielellä, että äiti puhuu minulle järkeä, mutta hän kannatti kovasti ajatusta. Olen kärsimätön ja vaihtelunhaluinen ihminen, enkä kykene neulomaan samaa kuviota kovin pitkään. Ratkaisuksi kehitettiin paksujen lankojen hävityspeitto, johon upotan varastoistani violetteja seiskaveikka ja Jussi-lankoja. Jokainen noin 25 senttiä kanttiinsa oleva ruutu on eri kuviota ja värejä on neljä tai viisi.

Eilen aloitin äidin varastoista saamallani kanervanvärisellä seiskaveikkalla ja tiskirättiohjeella. Lanka on ilmeisesti vuosikertaveikkaa 90-luvulta ja varmaan edesmenneen mummini ostamaa. Äiti ei mielellään neulo näin paksua lankaa, enkä oikeastaan minäkään, mutta jostain syystä niitä on tullut ostettua. Varmaan jotain mielenhäiriöitä. Kun palaan taas kohta omiin nurkkiini jatkan omilla langoillani ja Vogue Stitchionarylla, mutta nyt mennään tiskirättiohjeilla ja vuosikertaveikoilla. Tulin hellettä pakoon maalle ja täällä onkin sisällä ihan inhimmillinen lämpötila ja pystyn villalankaa neulomaan helteestä huolimatta. Joku 40 - 48 palaa pitää neuloa, joten projektin odotetaan valmistuvan joskus 2025, jos valmistuu.