Pitsilangan kehräämisestä

Ajattalin kesällä, että saan enemmän iloa kalliista villasta, kun kehrään todella ohutta lankaa. Se ei ollut kaikkein viisaimpia ajatuksia, joita olen koskaan saanut. Ottaen huomioon millaisen monsterin sain aikaan, se ei ollut järin viisas ratkaisu.

Yhden letin kehräsin ihan innosta puhkuen, mutta toista en millään saanut aloitetuksi. Onneksi tuli Tour de Fleece ja otin tavoitteekseni saada langan valmiiksi. Kisasin siis kolmella projektilla viidessä kuudessa tiimissä. Arvatkaa vaan riittikö intoa raportoida kuvien kanssa seitsemään eri ryhmään edistyksestään. No ei tasan riittänyt ja olisihan se ollut suoranaista spämmiä. Tourin suunnittelussa olisi pitänyt pitää joku järki mukana, mutta se oli karannut vehreämmille kesälaitumille ja siinä sitä sitten oltiin. Kehrääminen itsessään ei tuottanut suurempaa tuskaa. Romy (Majacraft Rose) suoriutuu pitsilangoista melko kepeästi ja tulos on hyvää. Vauhtia on riittävästi, enkä ole nopeinta kehrää edes kaivannut, mutta suurilla välityssuhteilla alkaa herkästi tulemaan tärinää. Luulen, että pitsilyhty ja pitsi- tai baby-rullat tai ehkä Akerworksin 3D-tulostetut rullat olisivat hyvä idea, jos haluaisin erityisesti kehrätä ohutta jatkuvasti, mutta pitsilankaa tulee ihan riittävän helposti, joten en ole tilannut lisää osia rukkeihini.

Kuitu: SweetGeorgia Yarns BFL-Silk-topsi värissä Rosebud
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 1320 metriä / 218 grammaa (Ravelry)
WPI: 28
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Ongelmaa ei muodostanut myöskään kertaaminen. Iris (Majacraft Aura) jumborullineen suoriutuu monsterivyyhdeistä aivan tuosta vaan. Kertaaminen ei vaan jaksanut yhtään innostaa. Tässä vaiheessa osasin jo epäillä, että säikeet ovat pitkälti toista kilometriä pitkiä ja se on paljon kerrattavaa. Olen oppinut ottamaan kertaamisen rauhallisesti ja keskittymään siihen, mutta 1300+ metriä on paljon kertaamista ja alkaahan se puuduttamaan. Lanka valmistui, mutta sen vyyhteäminen muodosti jo ongelman. Maililla lankaa on aivan kauhea voima ja sehän oli kuristaa vyyhdinpuuni kappaleiksi. Avuksi haettiin rautakaupasta pari isoa prikkaa ja sain vyyhdinpuut kestämään vyyhteämisen, kun tein sen hyvin rauhallisesti ja vedin ensin langan rullalta vapaaksi ja sitten vasta pyöritin vyyhdinpuulle. Se oli pitkäpiimäistä hommaa, mutta selvisimme kaikki ehjänä. Olen sittemmin yrittänyt kehrätä paksumpaa.

Yksi asia varmasti auttoi pitsilangan kehräämisessä, nimittäin keraaminen langanohjain. Ihastuin tähän lyhdyn lisäosaan ja se on ehdottomasti suosikkini. Langanohjain on se osa, joka ohjaa langan rullalle. Se siis vastaa vanhoissa rukeissa ja monissa uusissakin malleissa lyhdyn hampaita. Niitä on tavallisia, jotka tulevat lyhdyn mukana ja näitä keraamisella sisäosalla varustettuja, jotka ovat parasta ikinä. Olen tilannut kolme erikokoista käyttämiini lyhtyihin ja tavalliset ovat jääneet kehruutarvikepussukkaan varalle. Keraaminen pinta luistaa sopivasti ja tekee kehräämisesti miellyttävämpää ja hiukan hiljaisempaa. Aivan parhautta Majacraftilta.

Villa on ihanaista SweetGeorgian BFL-Silkkiä. Blue-faced Leicester -lampaanvilla ja silkki muodostavat ihanan yhdistelmän ja hilloan muita lettejäni varmaan hamaan tulevaisuuteen, sillä ne ovat niiiin ihania. Amethyst BFL ja Violet Hill BFL-Silk -topsit ovat turvallisesti pusseissa. Epäilen, että heikko euron kurssi tietää jatkossakin heikkoa saatavuutta ja hinta ainakin on vielä suolaisempi kuin näitä ostaessani. Haluaisin kovati lisää SweetGeorgiaa, mutta kanadalaisilla on huono saatavuus Euroopassa. Höh.

Käsinkehrätystä Pogona-huivi

Neulon aivan luvattoman harvoin kehräämistäni langoista. Se asia pitäisi korjata ehdottomasti, sillä kehräämänsä langan todellisen laadun näkee oikeasti vasta käytössä. Kun näkee virheensä ja onnistumisensa neuleessa, se opettaa paljon. Vielä kun osaisi ottaa hyvistä neuvoista vaarin.

Tämä lanka on ehkä parasta, mitä olen kehrännyt. Mikä voi olla parempaa kuin Malabrigo? No käsinkehrätty Malabrigo tietenkin. Kehräsin toissa vuonna ihanuutta nimeltä Malabrigo Nube. Siinä on vain yksi vika. Niin ohut ja hieno merino huopuu äärimmäisen herkästi. Olen jutellut muiden kehrääjien kanssa Instassa ja Ravelryssa, enkä enää tilaisi tätä netistä. Nube pitää täästä hiplaamaan. ettei siinä ole liikaa huopunutta reunoissa. Omassa letissäni oli vain hieman, mutta joillain on ollut sellaisia lettejä, ettei niitä voinut topsina kehrätä, mutta karstamyllyn kautta käytettynä ne olivat vielä kehrättävissä. Langasta tuli suorastaan yliluonnollisen pehmeää ja ihanaa lankaa, josta tuli syksyllä Pogona-huivi.

Projekti: Handspun Malabrigo Pogona (Ravelry)
Ohje: Pogona by Stephen West (Ravelry)
Koko: noin 130 cm x 38 cm
Lanka: Käsinkehrätty Malabrigo Nube värissä Sabiduria
Menekki: noin 390 metriä / 113 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm pyöröpuikot

Pogona on WestKnits-klassikko. Tästä tuli kätevä pikkuhuivi, sillä tässä mallissa lanka on pääosassa. Olen pahasti jälkijunassa tämän ja aika monen muunkin Stephen Westin ohjeen suhteen, sillä kaikki muut ovat jo Pogonansa tehneet. Valitsin Pogonan, jotta saan kaiken langan käytettyä, mutta se ei ihan onnistunut. Kolme grammaa jäi ärsyttävänä nöttösenä pöyrimään, mutta aina ei voi voittaa. Jossain muussa olen onnistunut niin hienosti, että viimeisen parikymmentä senttiä on saanut pujotella neulalla huivin reunaan ja sellaisesta tilanteesta tietenkin haaveilin. Kolmella grammalla en olisi saanut yhtä lisäkerrosta, joten olisin joutunut kokeilemaan eri päättelyitä. En jaksanut kikkailla, joten katkaisin langan, vaikka pahalta tuntuikin.

Lanitium ex Machina Merinot

Syksyllä kehräsin Lanitium ex Machinan merinovilloja rukeillani. LeM:llä on uudet nettisivut ja siellä on kehruuvillaa pitkän tauon jälkeen. Mitään violettia tai vaaleanpunaista ei varmaan ole tarjolla, sillä olen ollut kärppänä paikalla päivitysten jälkeen, mutta saatte toki sellaisista haaveilla. :)

Vanhoista varastoistani kaivelin kesäksi kokoontaittuvalle matkarukilleni Majacraftin Little Gemille työn alle merinokaritsavillaa värissä Nebula. Jaoin letin kahtia ja kehräsin melko ohutta (lue: tosi ohutta) säiettä Lilyllä. Kylmän kesän kaikki parhaat terassikehruuhetket hyödynsin merenrannalla tarkkaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisasta kehrätä fraktaali eli jakaa toinen puoli letistä useaan osaan, jolloin topsin väritys olisi ollut toisessa säikeessä ja toinen olisi ollut eritavalla jaottelun vuoksi kirjavampi. Nyt langassa on selkeästi raitoja, mutta sehän voi olla ihan kivakin efekti.

Kuitu: Lanitium ex Machina merinolampaan karitsavillatopsi värissä Nebula
Väline: Majacraft Little Gem välityssuhteella 8,6:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 10:1
Lanka: Kaksisäikeinen 695 metriä / 140 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Tosi kiva, ohut huivilanka.

Lopputulos yllätti. En olisi ikinä uskonut, että 140 grammaa olisi mitenkään riittänyt liki 700 metriseen vyyhtiin ilman, että lanka on ompelulankaa tai pianovaijeria. Tämä on sopivan ohutta, lähempänä sukkalankavahvuutta kuin ompelulankaa. Se ei tunnu yhtään liki 700 metrin vyyhdiltä, mutta tarkistin laskelmani metrien osalta pariin kertaan ja pakko se oli uskoa. Pehmeyskin säilyä napakasta kierteestä huolimatta. Jos päättäisin tehdä juuri tällaista lankaa, niin en varmasti onnistuisi, mutta rennosti lomatunnelmissa kehräillessä tulee parasta laatua.

Tuskastuin ohuisiin lankoihin, joita ei tule juuri neulottua, joten päätin yrittää paksumpaa. Valitsin seuraavaksi hieman uudempaa varastoa Lanitium ex Machinan merino-firestar-topsin komeassa jäänsinisessä värissä. Firestar on ohutta kimaltavaa nylonia. Se on melko pehmeää, eikä juuri tunnu kehrätessä toisin kuin Angelina tai jotkut muut kimaltavat nylonit, joita kehruuvilloissa blinginä käytetään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Merino-Firestar-topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 7:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 5,4:1
Lanka: Ketjukerrattu 266 metriä / 110 grammaa (Ravelry)
WPI: 12
Fiilis: Jos rullia on monta, muista käyttää niitä!

Lopputulos on kivannäköinen, mutta harmittavasti epämuotoinen lanka. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt kehrätä kolmessa osassa eri rullille. Ketjukertaaminen korostaa sitä, miten kehrääjä unohti jossain vaiheessa minkä paksuiseen tähtäsi ja toinen puoli langasta on selvästi paksumpaa kuin toinen. Aito kolmisäikeinen lanka olisi ollut käytettävämpi neulomisessa, mutta se on aivan liian myöhäistä valmiin langan kohdalla. Kerrattua lankaa ei voi purkaa. Tai siis varmasti joku jossain on niin tehnyt, mutta siinä ei tässä tapauksessa ole mitään järkeä. Ehkä tämä pipolankana menee, mutta tiheys muuttuu varmasti matkalla. Paksumman langan kehräämisen harjoitteleminen jatkuu,

Maitokuidusta lankaa

Sain muutama vuosi sitten kokeiltavakseni maitokuitua, mutten sitten uskaltanut aloittaa, kun se vaikutti jotenkin vaikealta. Viime keväänä päätin ottaa härkää sarvista ja aloin kehräämään. Olin lukenut kirjaa silkin kehräämisestä ja osasin kaukaa viisaasti kiertää pahimmat sudenkuopat, sillä maitokuitu muistuttaa vähän silkkiä kehruukuituna. Maitokuitu on maitoproteiinia eli kaseiinia ja on viskoosin tyyppinen muuntokuitu. Se on ohutta, suoraa, liukasta ja erittäin pehmeää.

Kehruukokemuksena oli erikoinen. Revin topsista tupsuja ja kehräsin niitä taitteelta eli taitoin topsitupsun vasemman etusormeni yli ja kehräsin sormeni päältä. En ole aiemmin kokeillut taitteelta kehräämisetä, sillä se kuulosti vaikealta. Vaikeaa se ei ollut, mutta erilaista ja rytmiin pääseminen kaikilla uusilla tekniikoilla vie aikaa. Suosittelen kokeilemaan liukkaille kuiduille ja muutenkin. Tämä jos mikä oli liukasta kuitua.

Kuitu: valkoinen maitokuitutopsi
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: Kaksisäikeinen 473 metriä / 70 grammaa (Ravelry)
WPI: 20
Fiilis: Ompa laskeutuva, suorastaan veltto vyyhti.

Lopputulos on ohutta kiiltävää ja hyvin laskeutuvaa lankaa. Laskeutuvuus on ihan ihmeellisellä tasolla. Vyyhti on suorastaan veltto. Lanka muistuttaa silkkiä, muttei ole läheskään niin kiiltävää kuin mulperisilkki. Maitolangan kanssa pitää olla varovainen, kun se on märkää. Silloin lanka on haurasta, eikä kestä kovakouraista käsittelyä. Märkänä se haisee hapantuneelle maidolle ja homehtuu herkästi, jos se ei kuivu nopeasti. Luulen, että maitolanka on myös biohajoavaa, kun se kerran on arkaa homeille.

Kirsikka ja Aprikoosi Bosworth

Kevään massiivinen värttinäinnostus johti unelman toteuttamiseen. Tilasin keväällä ensimmäiset värttinät Bosworth'lta. Valinta oli erittäin vaikea, mutta päädyin kirsikkapuiseen Midiin ja aprikoosipuiseen Miniin, jotka molemmat painavat 24 grammaa. Olen edelleenkin ihastuksissani käsinsorvattuista kaunottaristani. Koko vuosi 2015 meni ihan värttinöiksi, enkä paljon muuta tehnytkään kuin lukenut kirjoja ja kehrännyt.

Kuitu: Nunoco Batt Droppings -karstalevy
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 272 metriä / 52 grammaa (Ravelry)
WPI: 20
Fiilis: Tulipa ohutta, mutta kaunista.

Tour de Fleece alkoi pian Bosworth-värttinöiden saapumisen jälkeen, joten luonnollisesti osallistuin Tourille värttinöineni. Kehräsin Nunocon Batt Droppings -karstalevyn, joka on siis heidän jämäkuiduistaan myllyttämiä yllätyskarstalevyjä. Nunocon kehruuvillat ovat ihania ja olen niitä kehräillyt viime aikoina. Langasta tuli ihanaa, mutta aivan tolkuttoman ohutta. Kehrään värttinöillä todella ohutta ja yritän opetella kehräämään järkevän paksuisia säikeitä.

Kuitu: Nunoco Batt Droppings -karstalevy
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 277 metriä / 52 grammaa (Ravelry)
WPI: 20
Fiilis: Valtavan kaunis, mutta todella ohut lanka.

Tourin jälkeen kehräsin toisen Nunocolta tilaamani Batt Droppings -karstalevyn. Tämä on pinkeillä silkkinoileilla ryyditettyä tummanviolettia merinoa ja tästä tuli aivan yhtä turkasen ohutta. Värttinäkehrääminen vaatii vielä opettelua, sillä neulon aika vähän todella ohuita pitsilankoja ja käsinkehrättyä olisi kiva neuloa. Tourin jälkeen oli kiva nautiskella kehräämisestä ilman paineita ja kesäpäivistä terassilla teekupin kanssa ja päivitellä Instaan kuvia sievistä värttinöistä.

Turkkilaisilla kehrättyjä

Rakastan turkkilaisia värttinöitä ja niillä kehräämistä. Seuraavana muutama niillä kehrätty lanka viime kesältä.

Kuitu: Nunoco Secret Smorgling ja vähän jämävillatopsia
Väline: Jenkins Lark 23 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 165 metriä / 58 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Aika ihana, vaikka itse sanonkin

Osallistuin Tour de Fleecelle myös turkkilaisella värttinälläni. Kehräsin Nunocon Secret Smorgling setin kuituja Jenkins Larkilla. Valitsin setistä Plush -merinosetin ja vähän jämävillaa sopivassa värissä ja tein Majacraft blending boardilla rolageja, mutta palaan siihen ja villa sekoitteluun toisen kerran. Ajattelin kirjoittaa siitä toisen kerran. Raportoin ahkerasti Instagramissa ja Ravelryssa, mutta blogaaminen jäi läppärin kiukuttelun vuoksi juuri niihin aikoihin. Instagramissa olen muutenkin ollut kehruukuvissa melko aktiivinen. Villa on siis pääasiassa merinoa kymmenessä värissä ja topsinäytteet Bakhoor ja Oxblood -väreistä ja vähän jämävillapussivillaa. Tour meni hyvin, mutta peukaloni ei pitänyt tavasta, jolla annoin turkkilaiselle vauhtia ja tuli Tourin lopuksi kipeäksi. Pidin sen jälkeen taukoa turkkilaisista monta viikkoa ja opettelin antamaan vauhtia varovasti, jotten joudu lopettamaan kehräämistä. Onneksi osasin ottaa silloin ongelman tosissani, sillä sen jälkeen ei ole ollut enää mitään ongelmaa. Larkini tummui kesällä, mutta uskon sen johtuvan puulajista (Osage Orange) ja nykyään värttinä on jo aivan tasavärinen tumma punertava. Värttinöitä täytyy varjella suoralta auringonpaisteelta. Ne saattavat taipua paahteessa pilalle, joten varjelin tunnollisesti koko kesän paisteelta, joten luulen, että kyse oli puulajin luonnollisesta muutoksesta, johon valo vaikuttaa.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista sinistä villaa
Väline: Jenkins Lark 23 grammaa
            Majacraft Turkish Spindle Set 20 grammaa
Lanka: Kolmisäikeinen 164 metriä / 64 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Harjoittelin jossain vaiheessa turkkilaisilla värttinöillä kehräämistä sinisellä jämävillalla World of Woolin jämävillapussista. Turkkilaisella värttinällä kehrätystä säikeestä tulee sellainen kilpikonnan kilven muotoinen pallo, jota englanniksi turtleksi kutsutaan ja nämä siniset turtlet pyörivät viikkokaupalla pöydällä kertaamista odottamassa. Turtlen muotoon vaikuttaa paljon se, miten säikeen kiertää värttinän ympärille ja tapoja on varmaan yhtä monia kuin kehrääjiä. Minä kierrän säikeen siististi ja kauniisti värttinälle huvikseni ja minun turtleni muistuttavat selkeästi kilpikonnankilpeä. Värttinän muoto vaikuttaa sekin paljon ja Jenkinsin värttinöille on helpompi kiertää nätisti kuin Majacraftin litteälle ja kulmikkaalle värttinälle. Vähän luulen, että jossain vaiheessa Majacraft Turkish Spindle Set menee myyntiin, sillä se ei tunnu Jenkins-värttinöiden rinnalla miltään, vaikka hyvä värttinä onkin.

Kuitu: New Hue Handspuns BamHuey värissä Olive Branch
Väline: Jenkins Aegean Mountain Mahogany 27 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 46 metriä / 7 grammaa (Ravelry)
WPI: 20
Fiilis: Déjà-vu

Tämä saattaa näyttää tutulta, sillä kehräsin aiemmin kesällä täsmälleen samanlaisen villanäyteminivyyhdin, sillä ensimmäisen Jenkins värttinäni Larkin mukana tuli samaa bambumerinoa. Tour de Fleecellä minulla kävi tuuri ja voitin Team Jenkins -joukkueen palkintona värttinän. Se on isompi värttinämalli nimeltä Aegean ja puu on vuorimahonkia ja kara on samaa mustapähkinää niin kuin muissakin Jenkisin värttinöissäni. Painoa on hiukan enemmän eli 27 grammaa. BamHuey on aivan ihanan pehmeää ja todella miellyttävää kehrätä. Tullirajojen ja postikulujen vuoksi en raaski tilata villaa Amerikan mantereelta. Tullivaivan jaksan nähdä värttinöiden vuoksi, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta villoissa en viitsi enkä raaski.

Olin koko loppukesän aivan onnesta soikeanani, sillä tämä on aivan ihana värttinä. Toisaalta kaikkihan ne ovat. ;)

Finch liittyi parveen

Värttinät, kuten rukit, ovat laumaeläimiä ja parvi kasvaa tasaisesti, ellei keskity määrän rajoittamiseen. Teitä on varoitettu. Yllä on Jenkins Lark- ja alempana Finch -värttinä. Painoeroa 15 grammaa vaikka värttinät eivät niin suuresti eroa rinnakkain katseltuna.

Tilasin Larkille kaverin ja minulla on muutaman viikon ollut Jenkins Finch. Finch on Jenkinsin turkkilaisista värttinöistä toiseksi pienin eli todella pieni värttinä. Tämä pikkuvärttinä painaa vain 8 grammaa. Kehrä on bird's eye maple -nimistä kuviollista vaahteraa ja kara on mustapähkinää kuten Larkissanikin. Se on kyllä harvinaisen ihana pikkuinen, mutta liian kevyt minun makuuni. Yritän jatkossa malttaa pitää näpit kurissa ja odottaa, että painavampia värttinöitä myyntiin. En tosin epäile, etteikö joskus se pienin malli Kuchulu-värttinäkin joskus rantautuisi tännekin. Minulla on valitettavasti hamsterin luonne.

Kuitu: Alexandra's Crafts Mixed BFL-topsinäyte värissä Chelsea
Väline: Jenkins Finch Bird's eye maple 8 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 17 metriä / 5 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Hauska näytelanka.

Finchin mukana tuli liukuvärjätty villanäyte. Villa on Alexandra Craftsin värjäämää blue-faced leicesteriä värissä nimeltä Chelsea. Pohjavilla on mustavalkoista. Neljännes villasta on siis luonnonmustaa ja 75 % villasta on valkoista, mikä luo villaan ja sitä myöten lankaan kivaa syvyyttä. Näyte oli oikein miellyttävä tuttavuus. Harmi, ettei villoja kannata tilata tullien ja suurten postikulujen vuoksi ison rapakon takaa. Värttinöitä on pakko tilata, sillä näitä ihanuuksia ei ole tarjolla Euroopassa. Turkkilaisia värttinöitä saa toki tältäkin puolelta maailmaa, mutta ei Jenkinsin turkkilaisia värttinöitä.

Langasta tuli kuitenkin herttainen pikkuvyyhti. Lankaa tuli vaikka aluksi tuntui, että värttinä on liian pieni eikä jaksa pyöriä, mutta kyllä se sitten siitä lähti. Tekisi mieli tehdä tästä jotain. Metrimäärä 17 varmaan riittäisi kirjanmerkkiin tai johonkin sellaiseen ihan pieneen virkattuun juttuun. Asia on mietintä myssyssä.

Mawata eli silkkinessujen kehräämisestä

Otin maaliskuussa haasteeksi jotain aivan uutta. Aloin kehräämään puhdasta silkkiä nessuista. En ole aiemmin kehrännyt silkkiä yksistään ja se olikin ihan oma maailmansa. Silkkinessu eli mawata on silkkiperhosen kotelo, joka on venytetty neliönmuotoiseen kehikkoon. Näitä seitin ohuita neliöitä on nipussa paljon päällekkäin. Periaatteessa yksi nessu on yhtenäinen ohuen ohut säie, mutta käytännössä se on varmaan jostain kohdista poikki.

Kehrätessä otetaan yksi ohut kerros nipun päältä ja aloitetaan sen venyttely. Nessun silkki tarrautuu itseensä niin paljon, ettei niitä pysty venyttämään ja kehräämään yhtaikaa, vaan säie pitää venyttää valmiiksi ja sitten kehrätä siihen kierre. Nessua voi käsitellä eri tavoilla. Tässä projektissa työnsin peukaloni keskeltä nessua läpi ja aloin venyttellä siitä rengasta, jonka katkaisin sopivasta kohdasta vetämällä sen poikki. Oppimista oli paljon. Käsiä piti pitää melko kaukana tosistaan kun venytteli. Säikeistä ei tule täysin sileitä ja langasta tulee väkisinkin hieman nyppyistä, mutta sileää ja tasaista lankaahan saa kaupasta.

Nessujen kehrääminen oli todella hidasta. Epätoivo meinasi iskeä moneen kertaan. Nippu ei tuntunut kevenevän tai ohenevan ennen kuin se oli aivan lopussa. Tilasin esnsimmäiselle Trindlelleni kaveriksi Waterfall-mahonki karan ja granaattihelmet. Granaatit ovat todella tummia ja punertavaa väriä saa ihan tosissaan katsoa. Pidän kovasti näitä Trindle-värttinöistäni. Ne pyörivät vakaasti ja pitkään ja tuntuvat painavammilta kuin ovatkaan. Harmi vain, että tilaustaan saa odottaa pitkään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Mawata silkkinessut
Välineet: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet 18 grammaa
              Trindle Waterfall Mahogany-kara ja granaattihelmet 18 grammaa
Kertaus: Majacraft Rose välityssuhteella 31:1
Lanka: Kolmisäikeinen 285 metriä / 35 grammaa (Ravelry)
WPI: 30
Fiilis: Olipa se oppimiskokemus

Lopputulos on pikkuvyyhti kiiltävää ja ihanan silkkistä silkkilankaa. Tekisi mieli tilata pienet sylikangaspuut ja kutoa tästä ja jostain toisesta silkkilangasta kaulaliinan. Se oli mahtavaa. Aikaa vaan ei tunnut olevan nykyisillekään harrastuksille. En oikeastaan tarvitsisi lisää, mutta pienet kangaspuut olisivat todella kivat. Olen haaveillut Kromskin Harpista.

Lanitium ex Machina saksalainen merino

Kehräsin keväällä Lanitium ex Machinan saksalaista merinoa pitkään, sillä tein melko ohutta säiettä. Keskityin värien ihastelemiseen, sillä näissä monivärisissä leteissä se on tärkeä osa kehräilyä. Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan, jotka olivat yllättävän lähelle saman painoisia. Olen oppinut melko taitavaksi näissä halkomishommissa. Kehräsin ne muistaakseni eri päistä jotta saisin eri värisiä säikeitä, sillä halusin värien sekoittuvan. Olen tehnyt aika paljon raidallisia lankoja ja halusin vaihteeksi kirjavampaa. Lopputulos on aikalailla sitä mitä kuvittelin sen olevan.

Olin topsin saatuani hiukan pettynyt, sillä tämä on aiemmin keräämiäni merinoita selvästi karheampaa. En tiedä onko se normaalia saksalaiselle merinolle, sillä en ole saksalaisiin merinoihin mitenkään erityisesti tutustunut. Toisaalta olen kehrännyt karheampiakin villoja joten se ei lopulta paljon haitannut, sillä villa oli ihan kivaa kehrättävää. Odotin vain merinolta enemmän pehmeyttä, kuin mitä tässä oli. Netti ostamisessa on tietysti se vika, ettei aina tiedä, mitä saa. Aina ei saa sitä, mitä kuvittelee tilaavansa. En kuitenkaan valita, sillä eihän tässä mitään varsinaista vikaa ollut.

Kuitu: Lanitium ex Machina German Merino -topsi
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella 7,1:1
Lanka: Kolmisäikeinen 447 metriä / 150 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Ihanan värinen, mutta merinoksi kyllä melko karheaa.

Kertasin säikeet Auralla, sillä epäilin, ettei Majacraftin standardi-rulla vedä 150 gramman lankaa nätisti. Olen kyllä 144 grammaa muistaakseni ängennyt paksumpaa lankaa rullalle, kun kertasin villatakkilankoja, mutta päätin kerrata jumborullalle, kun sellainen oli mahdollista ja halusin Rosella jo aloittaa seuraavaa projektia. Olen oppinut nauttimaan hitaasti kertaamisesta. Mihin minulla edes on ollut kiire? Olen aiemmin kerrannut jarru kireällä mahdollisimman äkkiä ja se on kyllä näkynyt lopputuloksissa. Kun paneutuu kertaamiseen, niin on lopputuloskin miellyttävämpi.

Aika kiva vai mitä? Tekisi mieli tehdä sukat, mutten uskoa, että kestäisivät.

Mysteerivilloja ja värttinäkuvia

Pieni turkkilaiseni Jenkins Lark on ahkera pikkuvärttinä. Olen pyöritellyt World of Woolin loputtomalta tuntuvasta jämävillapussista minivyyhtejä. Tällä kertaa laventelia ja valkoista villaa. Valkoinen oli ok, mutta laventelin värinen oli huopunutta tai ainakin kovasti tiivistynyttä villaa ja sitä sain repiä ihan tosissani, että sain säiettä aikaan. Jos en olisi ihastuksissani söpöstä pikkuvärttinästäni niin, en olisi varmasti viitsinyt kehrätä tuota huopunutta mokomaa. Motivaatio on ihmeellinen asia.

Valkoisesta villasta tuli hieman enemmän säiettä, joten tein lopusta pari metriä valkoista lankaa. En tiedä mihin näitä minivyyhtejä käytän, mutta yleensä tulee käyttöä juuri sille langalle, jota kuvittelee, ettei tule koskaan tarvitsemaan mihinkään. Olen edelleen ihastuksissani tästä värttinästä. Se on vaan niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista valkoista ja laventeliväriistä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 44 metriä / 10 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Mitä tästä nyt sanoisi?

Meille iski pääsiäinen aikaisin tänä vuonna. Aloin kehräämään keltaoranssia lankaa jo reilun viikon ennen palmusunnuntaisia ja kaivoin esiin ensin Arabian puput ja sitten muutkin pääsiäiskoristeet. Meillä ei ole varmasti koskaan ole ollut reilusti ennen palmusunnuntaita pääsiäiskoristeet esillä. Päätin kehrätä yhteen jämävillapussin keltaisen, oranssin ja persikan väriset villat.

Pääsiäiskukko muni minulle neljä Rähinä-munaa ja Fazerin Mignon. Olin poikkeuksellisesti innoissani pääsiäismunista. Kindereitä ja niiden typeriä leluja olen inhonnut jo teininä, mutta Rähinäketjut olivat kiva yllätys ja menivät CD-telineiden koristeiksi. Hitsi, kun en ostanut enempää. Olisi ollut hauska omistaa kaikki ketjut. Tämän pääsiäisen muistan varmasti pitkään.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista keltaista, oranssia ja persikan väristä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 193 metriä / 70 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Värit eivät nappaa, mutta ehkä tästä joku pääsiäiskoriste voisi tulla...

Lark-parka oli aivan ääriään myöten langan kerän peitossa, kun sain sen tämän langan kerrattua. Paljoa yli tuon 70 gramman en varmaan olisi saanut lankaa mahdutettua. Olen aavistuksen huolissani, että saanko värttinän kaivettua kerästä esiin, mutta hyvin se sieltä sukelsi esiin, kun vähän nitkutti karaa ensin.

Tuliko liian monta kuvaa Jenkins Larkista? Ei se mitään, lisää on tulossa. ;)

Mysteerikuitua ja Jacobia

Värttinät ovat pyörineet ahkerasti viime viikot ja pari pientä lankaa alkaa olla taas valmiina. Ihastuin kovasti Trindle-värttinöihin ja tilasin itseasiassa Trindlelleni kaverin. Trindlessä on vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin muissa yläpainoisissa värttinöissä, joita olen kokeillut. Omani painaa 18 grammaa, mutta tuntuu paljon painavammalta kehrätessä. Pari kertaa olen joutunut etsimään äkillisesti tangentin suuntaan singahtanutta helmeä, mutta kun välillä varmistaa, että helmet ovat kunnolla kiinni, niin uskon, ettei jatkossa tarvitse möyriä sohvien alla. Ensimmäinen Trindleni on Purpleheart-puinen kara ja lasihelmikehrä. Toiseksi tilasin kuviollisen Waterfall-mahonkisen karan ja granaattikehrän, mutta niistä laitan kuvia toisen kerran.

Tämä pikkuvyyhti on ensimmäinen Trindlellä kehräämäni lanka. En ole koskaan kehrännyt näin järjettömän ohutta. Säie oli miltei hengetöntä. Kuitu on World of Woolin pohjattomalta tuntuvasta jämävillapussista, joka ei vain ota loppuakseen. Villaa se ei ole vaan jotain selvästi merinoa ohuempaa pehmeämpää erittäin kiiltävää ja lentelevää. Epäilen, että se on bambua tai jotain muuta viskoosia, muuntokuitua kuitenkin. Jenkins turkkilaisen värttinän mukana tuli vihreää bambumerinoa ja siinä oleva bambu muistuttaa tuntumaltaan tätä mysteerikuitua.

Kuitu: World of Wool Botany Lap Waste -jämäkuitu
Väline: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet yhteensä 18g
Kertaus: Majacraft Little Gem 13,1:1
Lanka: ketjukerrattu 77 metriä / 18 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Uskomattoman ohutta!

Langasta tuli superohutta, vaikka ketjukertasin sen. En jaksanut alkaa väkertää ketjukertausta värttinällä, joten kertasin sen Little Gemillä. Vähän laiskotti. Värttinällä kehrääminen tuntuu vielä hankalalta ja sitä pitäisi harjoitella, vaikkei aina huvittaisikaan.

Auralla kehräsin harmaata Jacob-lammasta, enkä pitänyt kokemuksesta yhtään. Olen kuullut Jacobista paljon hyvää, mutta tämä World of Woolin Jacob ei ainakaan ole minun suosikkejani. Ehkä amerikkalaiset ovat jalostaneet omansa pehmeämmiksi ja miellyttävämmiksi kehrätä. Villa tuntui karkealta, karvaiselta ja pölisi ja sitä oli vaikea kehrätä tasaisesti. Säikeen kehrättyäni totesin, että kierrettä on liian vähän kuitenkin enkä uskonut, että säie kestäisi ketjukertaamista. Olin keskittynyt liikaa käsiini enkä niinkään rullalle tulevaan säikeeseen, joten siihen oli tullut liian vähän kierrettä. Ketjukertaaminen ei onnistu alikierteisestä säikeestä, vaan se katkeilee. Poljin säikeen uudestaan rullalle ja lisäsin kierrettä. Temppu onnistui yllättävän kivuttomasti ja eikä lopputuloksesta huomaa mitään.

Kuitu: World of Wool harmaa Jacob -topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 4,1:1
Kertaus:  Majacraft Aura välityssuhteella 5,1:1
Lanka: ketjukerrattu 70 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 9 
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Olemme Auran kanssa alkaneet tulla ihan hyvin toimeen keskenämme. Sipaisin varovasti vaseliinia karaan ja kolinat loppuivat. Kyllä se lopulta kannatti tilata, vaikka alku olikin takkuista, mutta opin enemmän kehräämisestä ja rukkien säätämisestä.

Louhittaren luola SW BFL

Sitten vaihteeksi rukkikehruu. Hillosin pitkään aarteena tätä topsia. Se on viimeinen keväällä 2012 kuituvarastostani ottamani kuvan kuiduista, joka oli vielä viimekuussa jäljellä. Muut sen kuvan parin kolmen kilon kuiduista olen kehrännyt aikaa sitten. Kuva tuli koneella yllättäen jostain vastaan ja hämmästyin miten hyvin ne villat ovat menneet. Aloitettuani kehräämisen totesin, että se oli onni, etten ottanut sitä aiemmin käsittelyyn. Taidot eivät varmaan olisi riittäneet. Tämä on superwash-käsiteltyä bfl villaa eli tämä ei huovu. Se tekee villasta liukasta ja kiiltävämpää kuin ei-superwash käsitelty villa. Liukkaus ja suoruus olivat aluksi haasteellisia, mutta onneksi taidot kehittyivät nopeasti. Pitäisiköhän uskaltautua jo kokeilemaan alpakkaa, joka on sekin suoraa ja liukasta.

Kuitu: Louhittaren luolan superwash bfl -topsi 
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: ketjukerrattu 230 metriä / 100 grammaa  (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Langasta tuli laskeutuvaa, kiiltävää ja ah niin kaunista. Tuntuma on miellyttävä ja tätä silittelee ihan mielellään. Superwash-käsittely korosti bfl:n pitkävillaisia ominaisuuksia ja tämä muistuttaa hieman wensleydalea, mutta on ohuempaa, eikä niin hiusmaista. Lopputulos on oikein miellyttävä kuitu, jota en ihan aloittelijoille suosittelisi.

Värit ovat ihania kuten Tuulian värjäykset yleensäkin. En jaksanut alkaa mihinkään topsin jakamiseen, mikä olisi ollut hyödyllistä. Kehräsin yhden säikeen ja ketjukertasin laiskuuttani. Se aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran raidoittumista. Toisaalta lanka tuntuu erittäin laskeutuvalta, joten kaksisäikeinen pitsilanka olisi ollut ehkä viisaampi valinta, mutta kerrattua ei voi enää purkaa. Siinä mielessä neulominen antaa vikatikit anteeksi, kun neuleen voi lähes aina purkaa ja aloittaa alusta. Kehräämisessä sitä vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta kehräämällä oppii. Seuraavan kerran olen viisaampi. Pitäisi keksiä tälle ihanuudelle jokin pieni projekti, sillä tämä lanka kutsuu kovasti puikkoja.

Minivyyhtejä

Olen hieman kehräillyt värttinöillä ja tehnyt minivyyhtejä näytteistä ja jämävillanöttösistä. Neljä pienintä ovat yhden gramman painoisia todellisia minivyyhtejä. Vihreä vyyhti on uusimman värttinäni mukana tullut näyte ja kaksi ylintä ovat jämävillaa. En ole sen pitkittyneen värttinöintiprojektin jälkeen uskaltanut vielä aloittaa isoa topsia. Otan jämistä vauhtia isompiin projekteihin, etten haukkaa liian isoa palaa ja mene taas kolmea vuotta valmistumiseen.

Nämä yhden gramman Wollinchenin näytevillatupsuista kehrätyt minivyyhdit ovat suorastaan nukkekotikokoa. Vasemmalta oikealle on turkoosi silkkivilla Dita, tumma violetti silkkivilla Becren, vihreä merino-shetland -sekoitus nimeltä Cool Forest ja valkoinen superwash-bfl-rami-sekoitus. Silkkivillat ovat 70 % villaa ja 30 % silkkiä ja superwash bfl myös 70 % ja 30 % ramia. Ilman värttinää en olisi näitä tupsuja olisi alkanut kehräämään, mutta uuden Majacraftin turkkilaisen värttinän kokeiluun viitsin ne käyttää. Yhden gramman tupsu on kyllä ihan turhake. Ei sellaista mihinkään tarvitse kehruuvillana tai lankana. Söpöjähän nämä toki ovat. Tarjoan näitä varmaan siskolle nukkekotijuttuihin. Lankaa on 6 -10 metriä kussakin vyyhdissä. Kuiduista ramia en ole ennen kokeillut, mutta ramin olen nähnyt kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on trooppinen nokkosen sukuinen kasvi, muttei polttele. Rami tuntui kuidussa suoralta ja aavistuksen liukkaalta. Hiukan lisätietoja näistä mineistä Ravelryn puolella.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista pinkkejä villoja
Väline: Majacraft Turkish Spindle Set -värttinä 20 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 55 metriä / 15 grammaa 17WPI (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Seuraavaksi kaivelin esiin World of Woolin jämävillapussin ja valitsin pinkkejä villoja. Kehrääminen sujui hyvin ja tykästyin turkkilaisiin värttinöihin. Majacraftin värttinä on minusta kivempi kehrätä kuin Schacht Hi-Lo, mutta se on vähän omenoiden ja päärynöiden vertailemista, sillä kyseessä on kaksi aivan erilaista värttinää. Pinkeistä jämistä tuli minivyyhti pinkkiä ohutta lankaa.

Sitten tuli postissa varsinainen ihanuus. Tilasin pienen Jenkinsin Lark värttinän. Kehrä on Osage Orange -nimistä puuta ja kara on mustapähkinää ja Lark painaa 23 grammaa, mikä on kokoonsa nähden aika paljon. Karan pituus on alle 13 senttiä, kun Majacraftin turkkilaisen värttinän kara on 30 senttiä pitkä ja se painaa kevyimmillään vain 15 grammaa. Pienuus yllätti minut, mutta pienihän on kaunista. Jännitin kovasti tullaamista, kun en ole tullin kanssa joutunut asioimaan, mutta nettitullaus oli melko näppärää. Värttinän mukana tuli pieni näytetupsu BamHuey merino-bambusekoitetta, joka oli valmiiksi sidottu värttinään kiinni, joten kehräsin oliivinvihreän villan pois kuljeksimasta. Bambumerino oli oikein miellyttävä tuttavuus. Bambu alkoi pölisi hieman kuituja ilmaan ja toi mieleeni Trindlellä kehräämäni punaisen mysteerikuidun. Ehkäpä se on bambua.

Kuitu: New Hue Handspuns BamHuey värissä Olive Branch
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 33 metriä / 7 grammaa 18WPI (Ravelry)
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Paljon en ole malttanut laskea Larkia käsistäni ja Instagramia ole pommittanut lukuisilla kuvapäivityksillä siitä. Taisin hurahtaa Instaan. Olen seurannut pitkään siellä neulesuunnittelijoita ja neulepodcastporukkaa, mutta omat päivitykset ovat jäänee aiemmin vähiin. Ensimmäinen älypuhelimeni ei ollut hyvällä kameralla varustettu, mutta nykyinen on ja olen sillä ottamiani kuvia laittanut joitain myös Ravelryyn. En ole siirtymässä blogista Instaan, mutta sitä on helpompi päivittää kuin tätä blogia, johon otan kuvat järjestelmäkameralla. Olen sivumennen sanoen myös neulonut ahkerasti Nuvemia ja villatakkia ja kehrännyt rukeilla, mutta nämä minivyyhdit ovat melko lailla ainoita valmiita juttuja.

Oliivinvärisen minivyyhdin jälkeen jatkoi säälittävän pienten nöttösten sarjaa kaivamalla WoW:n jämäpussista valkoisen ja laventelinvärisen nöttösen ja kehräsin taas pikkuvyyhdin kaksisäikeistä lankaa.  Harvoin on tarvetta jaardin viipsinpuulle, mutta onhan se kätevää, että tällä Louetin viipsinpuulla onnistuu niin yhden kuin kahdenkin jaardin vyyhdit. Mitä tästä nyt sanoisin? Toinen säie on valkoinen ja toinen säie on laventelinvärinen ja pieni pätkä lopussa on kokonaan valkea. Nyt uusiin kehruihin.