tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vaihteeksi värikästä villaa

Kehrättyäni toista kiloa luonnonväristä villaa yhteen menoon, oli sellainen fiilis, että nyt täytyy saada väriä. Onneksi jaksan kehrätä niitä luonnonvärisiäkin, mutta välillä lampaanvärit käyvät tylsiksi. Valitsin villakoristani ihanan Tuulian värjäämän bfl-mohair-topsin. Ihanuus tosin loppui ensimmäisellä metrillä, kun taidot eivät tahtoneet riittää hallitsemaan liukkaita kuituja. Blue-faced leicester luetaan pitkävillaisiin lammasrotuihin ja sen villa on suhteellisen pitkäkuituista ja hieman kiiltävää. Se ei itsekseen  ole vaikeaa kehrättävää, mutta mohair, joka oli vain osin sekoitettu villan joukkoon, teki yhdistelmästä hankalan. Jouduin muistelemaan Tuulian oppeja useampaan kertaan. "Perseellä ei saa puristaa." Se on syytä muistaa, että vahingoita itseään.


Jaon topsin pitkittäin kahtia ja yritin kehrätä kahta hyvin samanlaista säiettä, jotta saisin kaksi samanlaista vyyhtiä. Kierrettä piti tietysti olla reilusti, sillä ajattelin tästä sukkalankaa, mutta onneksi en liioitellut kierteen määrässä. Silloin olisi lopputuloksena ollut pianovaijeria. Värien säilyytämiseksi päätin ketjukerrata säikeet, sillä olen kuullut, että ketjukerrattu lanka toimii sukissa. Kaksisäikeisestä langasta ei kannata sukkia tehdä, sillä se ei rakenteensa vuoksi oikein toimi sukissa. Ketjukertaus ei tasoita epätasaisuutta, vaan pikemminkin korostaa sitä, mutta yllättävän tasaiselta lanka näyttää. Kerratessa pitäisi muistaa siirtää lyhdyn koukkua useammin, mutta kehrätessä olen jo oppinut täyttämään rullia sievästi.


Tiedän toki, että käsinkehrätty lanka on tiiviimpää ja siinä sitä kautta on vähemmän metrejä, mutta metrien väärä tuli silti aikamoisena yllätyksenä. En saisi tästä määrästä kuin ehkä yhden lyhytvartisen sukan ja vain jos aloitan kärjestä. Pöh. Lanka onneksi on ihanaa, joten jotain käyttöä sille varmasti löytyy. Pikkuvyyhtejä on kiva hiplata. Kertauskierrettä on loppujen lopuksi liian vähän sukkalankaan, mutta ei se haittaa, kun metrit eivät mitenkään riitä sukkiin.

Kuitu: Louhittaren luolan puna-pinkki-musta bfl 70 % mohair 30 % -topsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Oppia ikä kaikki.

Monesti mohair lanka on pörröistä ja hienoa kid mohairia, mutta tässä tapauksesa kyse on aikuisen mohair-vuohen karvasta, joka on kovaa, kiiltävää ja liukasta. Tarkalleen ottaen kid mohair -laatuista mohairia voi tuottaa aikuinenkin vuohi, jolla on hieno karva, vaikka kid mohairilla luulisi tarkoitettavan kilin villaa. Mohair, joka ei ole kid mohairia, on käsittääkseni yksi kovimmista kuiduista ja siksi ajattelin tähdätä sukkalankaan. Luultavasti epäonnistuminen johtui siitä, että mohair oli suhteellisen paksua kuitua, eikä bfl:kään ole ohuimmasta päästä. Tällöin yhdessä sadan gramman topsissa ei ole tarpeeksi kuituja 300 metriin sukkalangan paksuista lankaa. Jos olisin saanut topsin venytettyä 900 metriin säiettä ja kerrannut sen kolmisäikeiseksi, lopputulos olisi ollut todennäköisesti pitsilankaa. Sataan grammaan mahtuu paljon enemmän erittäin ohuita ja kevyitä kuituja kuten merinoa kuin paksuja ja raskaampia kuituja kuten mohairia tai wensleydalea. Epäilen, ettei tästä topsista olisi voinut saada tarpeeksi toimivaa sukkalankaa kokonaiseen sukkapariin. Siinä mielessä pääsin tavoitteeseeni, että lanka on oikean paksuista.



Oppia ikä kaikki, kuten sanotaan. Kehräämisessä on niin paljon oppimista, että niitä kuvannollisia oppirahoja joutuu maksamaan pitkään. Otinkin esiin karstalevyn Kehräämö Christinan ruskeaa suomenlammasta ja jatkoin pitkävetoharjoituksia. Ehkä on parempi, että keskityn harjoittelemiseen ja jätän tavoitteelliset kehruut hamaan tulevaisuuteen. Ainakin jatkossa täytyy varata projektiin kaksinkertainen määrä villaa verrattuna siihen, miten paljon valmista lankaa tarvitsen. Ja vaikkei tavoitteeseensa lopulta pääsisikään, pitää kuitenkin muistaa, että kaikki lanka on hyvästä.

2 kommenttia:

Nunt kirjoitti...

Todella kaunis lanka, toivottavasti löydät jotain neulottavaa :) Totesin tuossa, että kun vihdoin opin lankojen ostossa sen, että yksittäisiä kivoja keriä ei vaan kannata ostaa, olen samassa tilanteessa kehräysteni kanssa. Montako pipoa ihminen tarvitsee?

Judiuni kirjoitti...

Kiitos. :)
Sehän se ongelma on. Pitänee ostaa useita topseja samaa villaa ja kehrätä useita vyyhtejä lankaa, jotta lanka riittää muuhunkin kuin pipoon tai kämmekkäisiin.