Kappani mun

Sain viimein kuvattua Kapan, kun sade taukosi pariksi tunniksi. Kappa on ollut mielessäni heti siitä lähtien, kun näin ensimmäiset projektit Ravelryssa. Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta se nousi keväällä suorastaan kuumeeksi. En tiedä näkyikö se blogeissa, mutta Ravelryssa tuntui keväällä siltä, että kaikki tekivät Kappaa ja minä en saanut päätettyä mitään lankaa. Halusin täydellisen Kapan, joten lankavalintaa piti harkita tarkkaan. Sain lopulta joskus kesällä päätettyä ja tilattua langat Titityystä ja valmista on ollut jo jonkun viikon. Pitkäpiimäiseltä se ei kyllä yhtään tuntunut. Voisin neuloa toisen heti perään.

Projekti: Kappa (Ravelry)
Ohje: Kappa by Veera Välimäki (Huivileikki)
Koko: noin 160 cm x 30 - 60 cm
Lanka: Louhittaren luola Ilmatar
Värit: Fuksia, Magenta, Ärjy, Krookus ja Roosa
Menekki: 250 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Louhittaren luolan Ilmatar on ihana lanka ja siinä on aivan mahtavia värejä, mutta niinhän Tuulialla aina on. Valitsin Kappaani Fuksian, Magentan, Ärjyn, Krookuksen ja Roosan. Minulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tämä väreistä Fuksia, Ärjy, Krookus, Roosa ja Hopea, mutta päädyin tilaamaan Ilosta vyyhdin Magentaa ja jättää Hopea pois. Ilmatar on pitsilanka, muttei kuitenkaan ihan tolkuttoman ohutta. Puolet silkkiä tekee siitä ihanasti laskeutuvan. Olin hiukan huolissani, sillä pinta näytti epätasaiselta, sillä kaksisäikeinen ei ole parhaimmillaan sileässä neuleessa rakenteensa vuoksi. Kolmi- tai monisäikeinen täyttää silmukat, mutta kaksisäikeisellä ei ole tällaisia taipumuksia. Se pyrkii muodostamaan reikiä. Eucalan-kylpy ja tasokuivaus saunanlauteella teki ihmeitä ja lopputulos on erittäin tasainen. Lanka meni kaikki, sillä neuloin jokaisen vyyhdin loppuun ja vaihdoin väriä vasta sitten.

Laittaisin mielelläni nippukaupalla kuvia, mutta täytyy tyytyä Insta-kollaasiin. Ja ei, sitä ei ole tarkoitus käyttää kokovartalosukkana. Kovasti se on hilpeyttä aiheuttanut ja kulkee meillä nimellä kokovartalosukka, vaikka kovasti yritän korjata nimen Kapaksi. Käyttötarkoituksia on tarpeeksi monta. Pituus kaulurista kokovartalosukkaan ja toimii stoolana ja kaulaliinana. Aivan täydellinen neule, kun ei tiedä paleleeko vai ei ja tarvitseeko huivin vai villatakin. Yhtään paksummasta langasta en kyllä tekisi Kappaa. Liian painava ei varmasti toimisi ollenkaan näin kätevästi.

Kerrankin näytän kuvissa itseltäni, joten kehtasin laittaa sensuroimattomia näkyville. Toistakymmentä kiloa kevyempänä ja motivaatiofarkuissaan alkaa välillä näyttää itsestäkin siedettävältä. Motivaatiofarkut ovat kapealahkeiset nuorisomallia olevat Lee Cooperit, jotka eivät ole koskaan olleet oikean kokoiset. Kaksi vuotta sitten ne jäivät puoleen reiteen kiinni, eivätkä sen korkeammalle nousseet. Viime viikolla sain ne mahtumaan saapikkaan varren sisään ja olen ihan haltioissani saavutuksestani. En ole ennen mahtunut kunnolla edes saapikkaisiin.
Poseerata en osaa yhtään, mutta ehkä tästä vielä tulee jotain.

Louhittaren luola SW BFL

Sitten vaihteeksi rukkikehruu. Hillosin pitkään aarteena tätä topsia. Se on viimeinen keväällä 2012 kuituvarastostani ottamani kuvan kuiduista, joka oli vielä viimekuussa jäljellä. Muut sen kuvan parin kolmen kilon kuiduista olen kehrännyt aikaa sitten. Kuva tuli koneella yllättäen jostain vastaan ja hämmästyin miten hyvin ne villat ovat menneet. Aloitettuani kehräämisen totesin, että se oli onni, etten ottanut sitä aiemmin käsittelyyn. Taidot eivät varmaan olisi riittäneet. Tämä on superwash-käsiteltyä bfl villaa eli tämä ei huovu. Se tekee villasta liukasta ja kiiltävämpää kuin ei-superwash käsitelty villa. Liukkaus ja suoruus olivat aluksi haasteellisia, mutta onneksi taidot kehittyivät nopeasti. Pitäisiköhän uskaltautua jo kokeilemaan alpakkaa, joka on sekin suoraa ja liukasta.

Kuitu: Louhittaren luolan superwash bfl -topsi 
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: ketjukerrattu 230 metriä / 100 grammaa  (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Langasta tuli laskeutuvaa, kiiltävää ja ah niin kaunista. Tuntuma on miellyttävä ja tätä silittelee ihan mielellään. Superwash-käsittely korosti bfl:n pitkävillaisia ominaisuuksia ja tämä muistuttaa hieman wensleydalea, mutta on ohuempaa, eikä niin hiusmaista. Lopputulos on oikein miellyttävä kuitu, jota en ihan aloittelijoille suosittelisi.

Värit ovat ihania kuten Tuulian värjäykset yleensäkin. En jaksanut alkaa mihinkään topsin jakamiseen, mikä olisi ollut hyödyllistä. Kehräsin yhden säikeen ja ketjukertasin laiskuuttani. Se aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran raidoittumista. Toisaalta lanka tuntuu erittäin laskeutuvalta, joten kaksisäikeinen pitsilanka olisi ollut ehkä viisaampi valinta, mutta kerrattua ei voi enää purkaa. Siinä mielessä neulominen antaa vikatikit anteeksi, kun neuleen voi lähes aina purkaa ja aloittaa alusta. Kehräämisessä sitä vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta kehräämällä oppii. Seuraavan kerran olen viisaampi. Pitäisi keksiä tälle ihanuudelle jokin pieni projekti, sillä tämä lanka kutsuu kovasti puikkoja.

Merino- ja bfl-silkkiä

Lupasin, etten esittele kaikkia syksyn aikana kehräämistäni langoista, mutta pahasti näyttää siltä, että lopulta keksin jotain sanottavaa miltei kaikista. Ajattelen lähes aina ennen blogitekstin kirjoittamista, ettei minulla ole juuri mitään sanottavaa mistään ja sitten kirjoitan kuitenkin pienen novellin verran niitä näitä kohteeseeni liittyvää. En kuollaksenikaan muista enää mihin tyssähti Tour de Fleece -innostukseni. Jotain tapahtui ja asia lipsahti mielestä puoleksi vuodeksi. No joka tapauksessa lopputuloksena oli lankaa.

Kuitu: World of Wool merinosilkki -topsi, väri Aries
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 270 metriä / 100 grammaa 12 WPI (Ravelry)
Fiilis: Kehrääjä on kehittynyt viime vuosina :)

Olen varmaan maininnut, etten pidä topseista, joissa on selvinä raitoina erilaisia kuituja. Sen kammon sai aikanaan alkunsa tämä topsi. Taidot eivät riittäneet tähän silloin joku vuosi sitten, kun aloin ensimmäisen kerran tätä kehräämään. Se loppui heti alkuunsa ja olin varma, että inhoan merinosilkkiä maailman loppuun asti. Yllätyin siksi kovasti kesällä, kun tämän kammotuksen kehrääminen sujui suorastaan hyvin.

Kuitu: Louhittaren luolan bfl-silkki -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 295 metriä / 100 grammaa 16 WPI (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa lankaa!

Tämä toinen silkin kiiltoa hehkuva lanka on puolestaan ihanuus, josta olen säästänyt tätäkin muutaman vuoden. Tässä blue-faced leicesterin ja silkin sekoituksessa kuidut on sekoitettu huvin yhteen ja sellainen kehräytyy miltei itsestään. Silkkiä on 30 prosenttia ja se näkyy. Langassa on ihana kiilto ja se on niin pehmeää. Lanka näyttää melko yksiväriseltä, mutta sinivioletin ja luumun sävyjä on ainakin seitsemän. Olen viime aikoina alkanut ostaa isompia määriä samaa väriä. Sadan gramman letti sitä ja tätä on tietysti kiva, mutta mitä niistä kaikista noin 250 metrin vyyhdeistä oikein tekee. Pari kolme sataa grammaa on jo kivempi määrä, josta saa muutakin kuin pipon tai cowlin.

TdF ja muut kuulumiset

Eiko olekin ihanat letit? Kehruutapaamisessa Soilella tarttui mukaan nämä Tuulian värjäämät muhkeat polwarth-letit. Edellisetkin on kehräämättä, kun en ole raaskinut niitä aloittaa, mutta vähitellen on luovuttava kuitujen hilloamisesta ja alettava kehräämään ihanuuksia, sillä villa ei lopu maailmasta ja Tuulia varmaan värjää lisää. Näissä kahdessa letissä on yhteensä 300 grammaa, joten saan jonkun isommankin jutun neulottua langoista. Oli muuten todella outoa olla ihmisten kanssa tekemisissä pitkän tauon jälkeen. Jotenkin taas ujostutti, vaikka melkein kaikki olin tavannut useamman kerran aiemminkin.


Tour de Fleece on polkaistu käyntiin eilen, mutten ehtinyt paljon kehräämään. Onneksi tänään senkin edestä. Olen kahdessa joukkueessa: Suomalaisten kehrääjien ja Mummot lumessa -ryhmien joukkueissa. Rosella kehrään pitkävillaisia topseja. Aloitin World of Woolin valkealla wensleydalella ja kerään rohkeutta tarttua Tuulian ja Lanitium ex Machinan värjäämiin ihanuuksiin. Siirsin rullan kyllä kehruutapaamiseen lähtiessäni Little Gemiin, sillä merinosilkkibambu, jota sillä kehrään ei soveltunut tapaamiskehrämiseksi. Liukkaan ja tahmean kuidun yhdistelmä aiheutti päänvaivaa ja voimasanoja. Olen päättänyt oppia kehräämään sekoituksia, joissa kovin erilaiset kuidut ovat raitoina samassa topsissa. Seuraavaksi otan taas esiin erään WoW:n merinosilkin, jonka kanssa en tule yhtään toimeen. Olen päättänyt selättä nämä kammokuidut.


Olen viikolla myös lankashoppaillut. Lankamaailma on hieman liian lähellä, jotta sitä voisi kokonaan välttää. Kävin muissakin lankakaupoissa, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista. Malabrigo Lacea ostin alekorista 5 vyyhtiä ja olisin eilen aloittanut Nuvemin, mutta minulla ei ollutkaan sopivia puikkoja, joten huomenissa on haettava tipsit tai pyöröt, että pääsen viimein neulomaan omaa unelman pehmeää pilveä. Zitron Trekking Hand Artia minun on pitänyt ostaa jo monta vuotta, mutten jotenkin ole löytänyt sitä oikeaa väriä. Päätin kokeilla Viking of Norwayn Mini Raggea ja jäin sitten suustani kiinni ja minulle myytiin sitten myös sen paksumpaa versiota Raggea. Cewec Seaside Cotton -puuvillat sain kaupanpäällisiksi mukaan. Ompa tässä nyt paljon kaikkea samanväristä. Minulla on nämä värivalinnat näin vaikeasti ennakoitavia.

Raitasukkia ja ostoksia

Perussukkalinja jatkuu. Lupasin neuloa työkaverille muutamat perussukat Novitan seitsemästä veljeksestä. Hiukan vaati totuttelua niin paksu lanka, mutta sain ensimmäiset sukat neulottua. Perussukkaohjetta piti hieman muokata ohutsukkalankavahvuudesta seiskaveikkaan, mutta hyvin tavallisella setillä mennään. Raidat ovat kaksi kerrosta korkeita. Pari kertaa piti purkailla, kun kerroksen vaihtumiskohta kiristi ja silmukat olivat rumia, mutta sain siitäkin lopulta ihan siedettävän. Teen toisen parin päinvastaisilla väreillä, jotta saan molemmat kerät upotettua sukkiin.

Projekti: Socks and stripes (Ravelry)
Ohje: Oma perussukka
Koko: 39
Lanka:  Vaaleanpunainen ja -liila Novita 7 Veljestä
Puikot: Aiwina 4 mm 20 cm bambusukkapuikot
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Sitten siihen nolompaan osastoon. Nyt kukkaronnyörit kiinni, ettei mene kaikki rahat ja kukkarot. Ehkäpä rukin saavuttua ei tarvitse haalia ihanuuksia, vaan voin keskittyä niiden käyttämiseen.

Kusti-pojalla on ollut kiirettä, kun on pitänyt polkea minulle paketteja. Rukki on kyllä saapunut Suomeen, muttei ole ehtinyt näille leveyspiireille. Lanitium ex Machinan Tour de Fleece-alesta oli pakko saada vähän lisää villoja. Topsit ovat lincoln, merinokaritsa ja eteläamerikkalainen väreissä Seduction, Nebula ja Limbo sekä karstalevy Innocent Liar taidelankakokeiluihin. Lincoln topsia ei ollut Etsy-kaupassa, kun tein edellisen tilaukseni. Vahingossa näin uutuuden ja tunsin heti, etten voi elää ilman sitä. Muut tulivat lincoln-topsin kavereina, ettei olisi yksinäistä matkustaa Lappiin.

Titityyn uudesta verkkokaupasta tilasin Botanical Knits -kirjan ja Tuulian värjäämiä silkkinessuja. Kasvitieteilijänä Alana Dakosin uusi kirja kolahti kuin metrin halko. Silkkinessuja en voinut vastustaa, kun varastosaldot näyttivät niin pieniä lukuja, että pelkäsin jääväni ilman. Värit ovat Ärjy ja Purppura. Olin vähällä tilata myös Daalian, mutta ehken tarvitse 150 grammaa silkkiä. En tiedä riittääkö taidot näiden kehräämiseen lähiaikoina, mutta silkki varmaan jaksaa odottaa taitojen kehittymistä.

Vaihteeksi värikästä villaa

Kehrättyäni toista kiloa luonnonväristä villaa yhteen menoon, oli sellainen fiilis, että nyt täytyy saada väriä. Onneksi jaksan kehrätä niitä luonnonvärisiäkin, mutta välillä lampaanvärit käyvät tylsiksi. Valitsin villakoristani ihanan Tuulian värjäämän bfl-mohair-topsin. Ihanuus tosin loppui ensimmäisellä metrillä, kun taidot eivät tahtoneet riittää hallitsemaan liukkaita kuituja. Blue-faced leicester luetaan pitkävillaisiin lammasrotuihin ja sen villa on suhteellisen pitkäkuituista ja hieman kiiltävää. Se ei itsekseen  ole vaikeaa kehrättävää, mutta mohair, joka oli vain osin sekoitettu villan joukkoon, teki yhdistelmästä hankalan. Jouduin muistelemaan Tuulian oppeja useampaan kertaan. "Perseellä ei saa puristaa." Se on syytä muistaa, että vahingoita itseään.

Jaon topsin pitkittäin kahtia ja yritin kehrätä kahta hyvin samanlaista säiettä, jotta saisin kaksi samanlaista vyyhtiä. Kierrettä piti tietysti olla reilusti, sillä ajattelin tästä sukkalankaa, mutta onneksi en liioitellut kierteen määrässä. Silloin olisi lopputuloksena ollut pianovaijeria. Värien säilyytämiseksi päätin ketjukerrata säikeet, sillä olen kuullut, että ketjukerrattu lanka toimii sukissa. Kaksisäikeisestä langasta ei kannata sukkia tehdä, sillä se ei rakenteensa vuoksi oikein toimi sukissa. Ketjukertaus ei tasoita epätasaisuutta, vaan pikemminkin korostaa sitä, mutta yllättävän tasaiselta lanka näyttää. Kerratessa pitäisi muistaa siirtää lyhdyn koukkua useammin, mutta kehrätessä olen jo oppinut täyttämään rullia sievästi.

Tiedän toki, että käsinkehrätty lanka on tiiviimpää ja siinä sitä kautta on vähemmän metrejä, mutta metrien väärä tuli silti aikamoisena yllätyksenä. En saisi tästä määrästä kuin ehkä yhden lyhytvartisen sukan ja vain jos aloitan kärjestä. Pöh. Lanka onneksi on ihanaa, joten jotain käyttöä sille varmasti löytyy. Pikkuvyyhtejä on kiva hiplata. Kertauskierrettä on loppujen lopuksi liian vähän sukkalankaan, mutta ei se haittaa, kun metrit eivät mitenkään riitä sukkiin.

Kuitu: Louhittaren luolan puna-pinkki-musta bfl 70 % mohair 30 % -topsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Oppia ikä kaikki.

Monesti mohair lanka on pörröistä ja hienoa kid mohairia, mutta tässä tapauksesa kyse on aikuisen mohair-vuohen karvasta, joka on kovaa, kiiltävää ja liukasta. Tarkalleen ottaen kid mohair -laatuista mohairia voi tuottaa aikuinenkin vuohi, jolla on hieno karva, vaikka kid mohairilla luulisi tarkoitettavan kilin villaa. Mohair, joka ei ole kid mohairia, on käsittääkseni yksi kovimmista kuiduista ja siksi ajattelin tähdätä sukkalankaan. Luultavasti epäonnistuminen johtui siitä, että mohair oli suhteellisen paksua kuitua, eikä bfl:kään ole ohuimmasta päästä. Tällöin yhdessä sadan gramman topsissa ei ole tarpeeksi kuituja 300 metriin sukkalangan paksuista lankaa. Jos olisin saanut topsin venytettyä 900 metriin säiettä ja kerrannut sen kolmisäikeiseksi, lopputulos olisi ollut todennäköisesti pitsilankaa. Sataan grammaan mahtuu paljon enemmän erittäin ohuita ja kevyitä kuituja kuten merinoa kuin paksuja ja raskaampia kuituja kuten mohairia tai wensleydalea. Epäilen, ettei tästä topsista olisi voinut saada tarpeeksi toimivaa sukkalankaa kokonaiseen sukkapariin. Siinä mielessä pääsin tavoitteeseeni, että lanka on oikean paksuista.

Oppia ikä kaikki, kuten sanotaan. Kehräämisessä on niin paljon oppimista, että niitä kuvannollisia oppirahoja joutuu maksamaan pitkään. Otinkin esiin karstalevyn Kehräämö Christinan ruskeaa suomenlammasta ja jatkoin pitkävetoharjoituksia. Ehkä on parempi, että keskityn harjoittelemiseen ja jätän tavoitteelliset kehruut hamaan tulevaisuuteen. Ainakin jatkossa täytyy varata projektiin kaksinkertainen määrä villaa verrattuna siihen, miten paljon valmista lankaa tarvitsen. Ja vaikkei tavoitteeseensa lopulta pääsisikään, pitää kuitenkin muistaa, että kaikki lanka on hyvästä.

Kehruu- ja kertausharjoituksia

Testailin luonnonmustaa suomenlammasta erästä juttua varten. Se on semmoinen "spakal", mutta ei siitä nyt sen enempää. Mietin koko kilon tilaamista villatakkilangoiksi, muttten ole vielä ihan varma olisiko minusta siihen, vaikka kannustusta "spakal"-yhteyksissä löytyykin. Palaan tähän asiaan, jos päätän tilata lisää tätä villaaja yrittää ylittää itseni. Tavoitteena on "jesarin" eli Cascade 220 paksuinen kolme tai mielellään nelisäikeinen lanka. Tavoitepaksuuteen pääsin vain hetkittäin, mutta taidan treenata toisen värisillä suomenlampaan villoilla ja ehkä tavoite on saavutettavissa.

Kuitu: Luonnonmusta suomenlammas World of Woolista
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  27 metriä / 20 grammaa
          Nelisäikeinen 83 metriä / 80 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanan kuohkeaa lankaa

Kertaaminen oli mielenkiintoista, sillä en ollut tehnyt monisäikeistä lankaa aikaisemmin. Kerrankin onnistuin polkeman sopivasti vähän kierrettä kertaamisvaiheessa ja langasta tuli ihanan kuohkeaa. Tässä näkyisi mahtavasti palmikot. Osa säikeistä oli sen verran tiukkakierteisiä, että olen aivan hämmästynyt, miten ihanalta lanka tuntuu. Minulla on herkästi ihan liikaa kertauskierrettä ja semmoiset langat eivät tunnu läheskään näin ihanilta. Vaikken päässytkään oikeaan paksuuteen niin langasta tuli oikein onnistunut kokeilut.

Kuitu: Harmaa suomenlammas
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  24 metriä / 25 grammaa
Fiilis: kiva kuohkea pikkuvyyhti

Samalla vauhdilla kertasin harmaan suomenlampaan, joka jäi värttinältä, joka koki surullisen lopun. Tarkemmin ajateltuna värttinälle jäänyt kerä säiettä pitäisi olla jossain. Pitänee etsiä se seuraavaksi kerraksi, kun taas kertaan. Halusin villasta eroon, sillä se muistutti värttinän kohtalosta, joka jäi harmittamaan. Kehräsin säikeen aika pian värttinän rikkoutumisen jälkeen, mutta säie jäi rullalle. Etsin yllä esittelemäni langan kertaamiseen tyhjää rullaa ja tämä sattui käteen ja päätin kerrata sen pois rullalta. Langasta tuli herttainen pikkuvyyhti. Onneksi minulla on se peittoprojektisuunnitelma, johon upota kaikki nämä luonnonväriset harjoitelmat sitten joskus.

Lauantain kehruumiitiissä oli mahdottoman hauskaa. Mukaan tarttui hyvän mielen lisäksi kaksi muhkeaa lettiä Polwarthia melkein yksivärisenä liilana. Kuva on vään liian pinkki. Kuitu on aivan ihanan pehmeää ja leitit todella kuohkeita. Toinen letti on hieman kirjavamp, mutta se ei haittaa, kun kertaa eri letieistä kehräämäni säikeet yhteen. Mieleni olisi tehnyt vielä vähän Corriedalea ja BFL:iä, mutta uskon vielä ehtiväni niitäkin ostamaan ja kehräämään. Tuskin jään niitä kaipaamaan, sillä lampaat kasvattavat villaa koko ajan lisää ja Tuulia varmasti värjäilee villoja tulevaisuudessakin.

PS. Kyllä minä vielä neulon, mutta minulla on kesken kauheasti projekteja, ettei mikään tunnu etenevän, enkä saa oikein mitään valmiiksi. Kohta varmasti blogaan neuleitakin. Ihan varmasti.

Louhittaren luolan BFL-silkkiä

Ostin Portista syyskuussa kehruuvillaletin vähän niin kuin matkamuistoksi. En ajatellut, että kehräisin sitä suunnilleen vuosiin, sillä eihän se kehräämienn nyt niin helppoa ole, että oppisin äkkiä kehräämään ihkulankaa. Olen yllättänyt itseni ja oppinut kehräämään hienoja lankoja melkein tuosta vaan. Kukapa olisi uskonut. Parasta kehräämisessä on värit. Niiden muuttuminen topsista säikeeksi ja langaksi ja lopulta neuleeksi. Lopputulsota ei pysty ennalta arvaamaan. Lanka näyttää niin erilaiselta rullalla ja vyyhdilläkin. Tämä on varmasti sitä, mikä kehräämisharrastusta pitää yllä vuodesta toiseen. Toisaalta koskaan ei ole valmis ja kehräämisessä on varmasti paljon tekniikoita ja juttuja opeteltavaksi pitkäksi aikaa.

Kuitu on siis bfl-silkkisekoitetta. Blue-faced leicester -lampaiden villa on helppoa kehrättävää ja ihanan pehmeää. Pidän kovasti bfl:stä ja sitä tulee varmasti  kehräiltyä tulevaisuudessakin. Silkkiä kuidussa on 30 prosenttia ja se helpotti pitsihuivilankaan pääsemisessä varmasti. Pitkät silkkikuidut auttavat ohuen säikeen koossa pysymisen kanssa. Topsi oli todella hellyyttävä ennen kehräämistä ja minulla oli kyllä hiukan vaikeuksia sen korkkaamisessa. Meinasi uskallus loppua kesken, sillä pelkäsin pilaavani ihanan villan.

Jokaisessa harrastuksessa on ne asiat, joista tykkää vähemmän ja kehräämisessä se on ehdottomasti kertaaminen. Se on hidasta ja tylsää. Se on toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta senkin voi mokata. Seuraavan kerran minun täytyy pakottaa itseni keskittymään kertaamiseen enemmän. Onneksi tässä langassa on miltein koko matkan oikea määrä kierrettä ja lanka vaikuttaa vyyhdillä melko tasapainoiselta. Olin kerratessa vähän huolissani siitä, että langasta saattaa tulla kovaa ja ylikierteistä, mutta vyyhti on ihanan pehmeä.

Kuitu: Louhittaren luolan BFL-silkki
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: kaksisäikeinen 475 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana! Niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Pidän kovasti lopputuloksesta. Ottaen huomioon miten vähän olen kehrännyt, lanka on onnistunut paremmin kuin hyvin. Olin hitusen pettynyt metrimäärrään, sillä kuvittelin päässeeni pitsivahvuuteen, mutta todellisuudessa molemmissa säikeissä oli turhan paksuja kohtia. Vyyhdissä on paikoitellen ihan pitsilankaa. Ja toisaalta vajaasta 500 metristäkin saa jo jonkinlaisen huivin. Väritys on yllättävän marjapuuroinen. Lanka näyttää vyyhdillä tasavärisemmältä kuin odotin. Kerratessa olin huolissani langan värien asettumisesta. Kaksisäikeisyys sotkee värijuoksut hyvin tehokkaasti. Tämä lanka vaatii päästä pitsihuiviksi heti kohta ja sopivaa ohjetta täytyy katsella. Ehkä jokin malli, jossa sileää neuletta.

Toivottavasti blogipostaus näkyy oikein, sillä Bloggerilla on selvästi taas huono päivä.

Pitsivaihteen löytämisen riemusta

Kertailtuani parit langat aloitin ihan uuden kehruuprojektin. Tuulia on kysellyt, olenko jo kehrännyt häneltä ostamani ihanuudet ja olen joutunut myöntämään, etten ole raaskinut. Se on hieman noloa. Olen pääasiassa kehrännyt niitä villoja, joihin olen vähiten kiintynyt ja se on väärä asenne. Kaikki lanka on hyvästä ja elämä on liian lyhyt ikävien kuitujen kehräämiseen. Enkä ole vielä yhtään kuitua pilannut, joten miksikäs en kehräisin jotain oikein ihanaa.

Päätin ottaa rullalleni ihanaa Tuulian värjäämää BFL-silkkisekoitetta, jonka ostin Portissa vähän niin kuin matkamuistoksi, enkä kuvitellut kehrääväni sitä lähiaikoina. En tosin Portissa ajatellut myöskään, että tilaisin rukin lähiaikoina, mutta kuinka ollakaan viikkoa myöhemmin oli Ruusu tilauksessa. BFL-silkki on niin ihanaa, että kehrää melkein itse itsensä ja mikä parasta. Taisin löytää pitsivaihteen. Nyt tulee ohuempaa säiettä kuin koskaan. Silkkikuidut ovat niin pitkiä, että säie pysyy koossa melkein hengettömän ohuena. Huikeaa. Se tunne, kun kuidut liukuvat kämmenellä, yllättävän kaukana kierteestä ja kukittavat hiukan. Se se vasta on jotain. Lyhytkuituisen merinon jälkeen silkkisekoite on aivan ihanaa. Olen eilisestä lähtien kehrännyt aivan maanisesti. Ihanaa vastapainoa tietoteknisille ongelmilleni. Blue Screen of Doom vaivasi konettani koko eilispäivän. En ole eläessäni nähnyt sinistä ruutua niin montaa kertaa, mutta onneksi se asia korjaantui ja osumaa ottaneet ohjelmat on nyt uudelleen asennettu.

Se on niin kaunista. Ensimmäinen puolikas topsista on jo säikeeksi kehrättynä. Kehrään puolet säikeestä yhdelle rullalle ja toisen puolen toiselle ja kerratessa teen jäljelle jääneestä säikeestä andean plying -tyyppisellä ratkaisulla viimeisen pätkän lankaan, jotta saan joka metrin talteen. Toivon, että tästä tule pitsihuivilankaa johonkin ihanaan huiviin. Pitää vain malttaa odottaa ennen kuin pääsen esittelemään itse kehräämästäni pitsilangasta neulottua huivia. Hihii.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikillel lukijoilleni!