Kesäkeijun säärystimet

Anteeksi kerrassaan kammottava kuva, mutta iltasella ei omista sääristään voi saada millään tavalla edustavaa kuvaa. Tai no ei minun sääristäni saa muutenkaan. Säärystimet valmistuivat ennätysajassa, vain kolmena päivänä neuloin näitä. Käsiä särkee yhtäkkinen innostus, mutta hinku oli niin kova, etten voinut laskea projektia käsistäni ennen kuin se oli valmis. Pidän kovasti ohjeesta, kuviosta ja langasta sekä lopputuloksesta. Vielä kun olisi ne kesäkeijun sääret niin asia olisi täydellinen. Lankaakin jäi yllin kyllin. Olen niin tappijalkainen, että lankaa ei mennyt kuin kaksi kerää, joten kaksi jäi vielä muuta käyttöä odottamaan. Tekisinköhän Shedirin vai kämmekkäät vai miten loput saisin tuhlattua johonkin? Kuvio on kerrassaan ihana. Mitenköhän se mahtaisi toimia kärjestä aloitetuissa sukissa?
Seuraavaksi täytyy kai jo pureutua Minttumaari-huiviin. Se on odottanut liian kauan ja onhan se jo miltei loppusuoralla. Vielä kun saisin viimeisen kaavion neulottua niin huivi olisi valmis. En taida kuitenkaan pidättää hengitystä sitä odotellessa. Huoh.