Vohvelikuviolliset säärystimet

En malttanut lopettaa vohvelikuvion neulomista, vaan päätin neuloa samalla kuviolla lisää. Listasin aiemmin lankoja, jotka on "pakko" saada pois lankavarastosta. Siitä listasta valikoitui puikoille Viking of Norwayn Raggen. Se on paksua nylonvahvistettua sukkalankaa, turhan paksua. Isossa 150 gramman kerässä on 225 metriä. Olin aloittanut sukat ainakin kahdesti, mutta sukka näytti valtavalta, joten se sitten jäi. Paksu lanka ei ainakaan pienennä eikä hoikenna optisesti, eikä oikean kokoinen sukka näyttänyt yhtään sopivalta. Toisaalta petyin kovasti saman valmistajan Vilmaan, joka meni sukassa puhki muutamassa viikossa ja Raggen tuntuu minusta vielä pehmeämmältä, joten aloin epäillä sukkien järkevyyttä. Toisaalta innostuin säärystimistä ja päätin sitten neuloa säärystimet, sillä ne eivät mene päkiästä puhki.

Neuloin ensin vähän mallitilkkua ja laskeskelin sopivaa silmukkamäärää ja päädyin aloittamaan samalla silmukkamäärällä kuin sukatkin. Tikutin säärystintä sukkapuikoilla ja punnitsin kerää välillä, jotta osasin aloittaa joustinneuleen oikeassa kohdassa. Etukäteen mietin, että tuleeko näistä pitkät vai lyhyet, mutta lopputulos on aivan passelin mittainen. Käytin kaiken langan. Pelkäsin toisen säärystimen kohdalla langan loppumista ja jätin joustinneuleen yhden kerroksen lyhyemmäksi ja päättelin. Langanpää jäi lopulta vain muutaman sentin mittaiseksi. Senttiäkään ei jäänyt jämäksi. Se meni siis täydellisesti nappiin. Lanka oli puikoilla ihan kivaa, mutta toisaalta mikä ei olisi miellyttävää ruusupuupuikoilla. Langasta kyllä huomasin, että se on superwash-villaa. Se oli selkeästi liukasta ja kiiltävää tavalla, joka villalta yleesä puuttuu. Se näkyy myös kuvissa. Säärystimet näyttävät miltei erivärisiltä, kuin olisin neulonut ne eri värieristä, mutta siinä valo tekee tepposet. Villa heijastaa eritavalla valoa ja se saa toisen säärystimen näyttämään kirkkaamman väriseltä, vaikka ne ovat samaa lankaa samasta kerästä.

Projekti: Waffle Leg Warmers  (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Inspiraatio: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 38 cm pitkät
Lanka: Viking of Norway Raggen
Menekki: 150 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 4,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Lankaa ei jäänyt ja pituus on aivan passeli ovat jo sinänsä saavutuksia, mutta kuvion valinta oli sekin optimaalinen, sillä nämä eivät saa jalkoja näyttämään tolkuttoman paksuilta, mitä kovasti pelkäsin etukäteen. Kuvion muodostamat raidat luovat sopivasti pystysuoraa linjaa. Sileä neule olisi korostanut pohkeita ikävästi. Joustinneulesäärystimiä en halunnut tehdä, sillä ne olisivat näyttäneet niin tylsiltä.

Pilvisten päivien säärystimet

Minua välillä ahdistaa vanhat langat, joista en enää pidä. Niitä on onneksi vain muutama kilo, joten jossain vaiheessa varmaan pääsen nauttimaan stashistä, jossa ei ole yhtään mitään kammolankoja. Yritän sitten epätoivoisesti keksiä jotain toteuttamiskelpoista ideaa niille. Ongelmana monesti on se, ettei ne langat ole sellaisia, että niitä kehtaisi kenellekkään antaa tai itsekään käyttää missään muodossa. Onneksi kuitenkin joskus saan vähennettyä stashistäni jotain käyttökelpoiseen muotoon. Tämä nyt ei missään nimessä ole pahimmasta päästä, sillä värihän on ihastuttava ja neuletuntuma ihan ok.

Projekti: Some cloudy day (Ravelry)
Ohje: Some cloudy day by Tiny Owl Knits (Ravelry)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Novita Nalle Aloe Vera
Menekki: noin 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,25 mm 15 cm sukkapuikot
             KnitPro Symfonie 3,5 mm 20 cm sukkapuikot

Malli on Tiny Owl Knitsin Some Cloudy Day. Olin aluksi vähän skeptinen tulisiko näistä yhtään siedettävän näköisiä, sillä mallin kuvissa parhaalta näyttivät hyvin vaaleista langoista tehdyt säärystimet, mutta onneksi päätin neuloa loppuun tuli mitä tuli. Kuvio näytti aluksi kummalliselta, mutta ilmeisesti se vaatii pituutta, jotta se muodostaa visuaalisesti pystyraitoja ja näyttää sitä kautta kivalta. Puikkoina käytin KnitPron sukkapuikkoja ja totesin, että siitä on liian kauan, kun neuloin viimeksi pidemmillä sukkapuikoilla. Ne kahdenkymmenen sentin sukkikset tuntuivat niin hankalilta, kun on tottunut viisitoistasenttisiin.

En ala tässä Novitan lankoja haukkumaan, sillä Alpaca Wool vaikutti varsin käyttökelpoiselta. Sanon vaan sen, että lähempää tarkastelua nämä säärystimet eivät kestä. Lanka on epämääräisen näköistä vaaleine, törröttävine outokuituineen. Neuletuntuma oli ihan kiva, mutta laatulankojen jälkeen ei tämmöisiin ole enää paluuta. Epäilen vahvasti, että jos nämä olisivat sukat ne näyttäisivät nopeasti vanhoista lattiarievuilta. Toivon, että säärystimet kärsivät vähemmän. Onneksi sain langan menemään tasan, ettei jäänyt mitään tyhjää nöttöstä pyörimään. Vielä kun keksisi lopuille menneisyyden paino -langoille käyttöä.

Hyvää ystävänpäivää!

Kesäkeijun säärystimet

Anteeksi kerrassaan kammottava kuva, mutta iltasella ei omista sääristään voi saada millään tavalla edustavaa kuvaa. Tai no ei minun sääristäni saa muutenkaan. Säärystimet valmistuivat ennätysajassa, vain kolmena päivänä neuloin näitä. Käsiä särkee yhtäkkinen innostus, mutta hinku oli niin kova, etten voinut laskea projektia käsistäni ennen kuin se oli valmis. Pidän kovasti ohjeesta, kuviosta ja langasta sekä lopputuloksesta. Vielä kun olisi ne kesäkeijun sääret niin asia olisi täydellinen. Lankaakin jäi yllin kyllin. Olen niin tappijalkainen, että lankaa ei mennyt kuin kaksi kerää, joten kaksi jäi vielä muuta käyttöä odottamaan. Tekisinköhän Shedirin vai kämmekkäät vai miten loput saisin tuhlattua johonkin? Kuvio on kerrassaan ihana. Mitenköhän se mahtaisi toimia kärjestä aloitetuissa sukissa?
Seuraavaksi täytyy kai jo pureutua Minttumaari-huiviin. Se on odottanut liian kauan ja onhan se jo miltei loppusuoralla. Vielä kun saisin viimeisen kaavion neulottua niin huivi olisi valmis. En taida kuitenkaan pidättää hengitystä sitä odotellessa. Huoh.

Neuleinnostus

Syksyn neuleinnostus saapui odotettua aiemmin. Yleensä se iskee vasta syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen, mutta nyt se näköjään jo iski. Käsittämätöntä, sillä eihän kesä ole vielä edes lopussa ja kylmäkään ei ole vielä ollut. Mistä lie johtuu.

Kirjastossa oli monta ihanaa neulekirjaa, joita olen kytännyt pidempään, mutta en pystynyt muiden lainojen ohella kantamaan kuin kaksi kämpille. Victorian lace todayssä on monta monituista ihanuutta. Saankohan koskaan puikoille noista mitään. Vielä kun saisi edellisiä projekteja pois alta. Minttumaari-huivin saisi vihdoin ja viimein pois puikoilta niin olisi aika jees.

Anttilassa oli Rose mohairit tarjouksessa. Ensin kävelin tyytyväisenä ohi, mutta sitten alkoi raksuttaa, että oliko siinä jotain uusia värejä. Ja niinhän siinä kävi, että uusia värejä oli saapunut. Aivan järjettömän ihana väri on tuo uusi syklaami. Nimeä myöten syötävän ihana. Varmaan joku huivi noistakin tulee joskus, mikäli se Minttumari valmistuu.


Uutena projektina puikoille loikkasi Kesäkeijun säärystimet. Ohje pisti jo Ullan ilmestyessä silmään ja tiesin alebambujen kohdalla, että se on nyt menoa. En tiedä tuleeko noille käyttöä, mutta aivan ihanilta vaikuttavat. Bambu on yllättävän mukavaa neulottavaa. Luulin, että se tuntuisi joustamattoman ikävältä, mutta olen ihan tyytyväinen. Ja ohjeen kokokin sattuu olemaan sama kuin itselläni, joskin pituutta saattaa olla hieman reilusti. Eikä ollut edes puikko-ongelmia. Keriä on yksi liikaa, mutta katselin, että Bambusta on tehty Shedirejä, joten ehkäpä teen sellaisen jäljelle jäävästä langasta. Tämän projektin jälkeen aloitan ehkä taas Baijerilaiset Hjertegarnin sock 4 -langasta, jonka kotikotona lomaillessa löysin.