torstai 23. syyskuuta 2010

Kuumeilua SYTYCKin alla

Kuume on kaatanut pienen neulojan sänkyyn ja taitaa olla, että täällä on lähipäivät hiljaista. SYTYCK jaksaa hiukan jännittää, mutta ei paljon. Jopa 39 asteeseen noussut kuume estää tehokkaasti miltei kaiken aivotoiminnan. Mysteerihuivin viimeistä vihjettä on ihan turha tässä tilassa yrittääkään. Ei vaan kykene. Yritän kuitenkin SYTYCKin tanssityyleistä kirjoittaa, kun muillakin näyttäisi tällaisia postauksia olevan. Lopputuloksesta ei ole mitään takeita tässä tilassa, mutta menköön.

Baarin tanssilattia ei ole minun kategoriani, sillä olen oppinut neulomaan ennen kuin opin lukemaan. En ole ollut siis aloittelija enää noin 15 vuoteen.

Bollywood kiinnostaa, sillä uudet tekniikat pitää ehdottomasti kokeilta, vähintään todetakseni, että se ja tämä tai tuo, ei ole minun juttuni.

Broadway ja Disco eivät ole minunjuttuni. Kirjavat ja välkehtivät asiat eivät kuvaa minua. Innostun vain harvoin raidallisista tai kirjavista langoista ja paljetit ja muut sen sellaiset saavat minut juoksemaan karkuun. Kirjoneuleita olen opetellut neulomaan, mutta käsialani on sen verran kireä, että se vaatii vielä paljon harjoitusta.

Heavy metal kiinnostaisi, mutta neulekonetta ei löydy edes lähipiiristä eikä opiskelijakämppään sopisikaan mitään tilaa vieviä koneita. Ehkä joskus, jos saan jostain halvalla koneen, voisin yrittää.

Hip Hopista en tunnista itseäni. Huivit ja muut voivat olla suuria, mutta vaatteen jos neulon, sen on oltava istuva tai ainakin korostettava tiimalasini parhaita puolia. Liian isossa vaatteessa näytän manaatilta. Olen muiden mielestä osaava neuloja, mutta niin myös omasta mielestänikin.

Kansantanssista pidän ja se kuuluu sopivina annoksina neuleisiin. Välillä ei ole mikään niin palkitsevaa kuin hankalat palmikkokuviot ja toisinaan kyllästyn palmikonkiertoihin ja pidän taukoa, mutta yksinkertaisia palmikoita on miltei aina jossain keskeneräisessä neuleessa, sillä ne ovat mukavaa vastapainoa pitsineuleille, joka on ehdoton leipälajini.

Koreografia on haaveeni. Haluaisin kovasti nähdä itseni neulesuunnittelijana joskus tulevaisuudessa. Olen luonteeltani luova ja olen neulesuunnittelua yrittänyt muutaman kerran harrastaa. Tarvittaessa kykenen suunnittelemaan omasta päästäni neuleen, jos mieleistä mallia ei kertakaikkisesti löydy, mutta ohjeita en ole aiemmin kirjoittanut, mutta nyt minulla on yksi ohje tekeillä ja katsotaan saisinko sen julkaistua jossain vaiheessa.

Lattareista en löytänyt itseäni, mutta vaatteissani suosin kyllä melko vartalonmyötäistä ja jos alkaisin vaatteita neulomaan, ehkä löytäisin itseni lattareista. Vaatteita tulee vain hyvin harvoin neulottua sillä olen kovin kärsimätön luonteeltani.

Popping ja Locking ei oikein minun alaani. Minulla on aina monta projektia kesken, sillä kaipaan vaihtelua, enkä jaksa neuloa yhtä asiaa alusta loppuun. Kärsin startiitista säännöllisesti ja minulla on melko paljon UFOja. Päättelemisestä, kappaleiden yhdistämisestä ja muutenkin viimeistelystä en oikein välitä. Ne ovat välttämättömiä pahoja neulonnassa.

Pohdin lajia valitessani Quick-Stepin ja baletin välillä, mutta projektejani katsellessa tajusin olevani hiukan enemmän pitsineuloja kuin sukkaneuloja, mutta ero ei ole mahdottoman suuri. Sukkia valmistuu vähintään toista kymmentä paria vuodessa ja sukat ovat minulle peruskauraa, siksi en neulo perussukkia, vaan etsin joka projektiin uutta sukkaohjetta, enkä juuri koskaan neulo kahdesti samasta ohjeesta ellei se ole jotenkin poikkeuksellisen ihana. Toki poikkeus vahvistaa säännön.

Robottitanssi ei kuvaa minua tippaakaan. En ole matemaattinen ja monessa suhteessa myös eksakti kuvaa minua huonosti, vaikka luonnontieteilijä olenkin. Neulomisen myötä olen oppinut matematiikkaa arvostamaan enemmän, mutta se on minulle välttämätön paha. Olen ennemminkin luova ja toteutan neuleissani taiteellista vapautta ja itseäni vastapainona luonnontieteilylle.

Satubalettia en ole koskaan kokeillut. Lähipiiriini ei toistaiseksi kuulu lapsia enkä usko, että satubaletti tulee minulle ajankohtaiseksikaan kovin pian.

Street ei sekään ole oikein minun alaani. Teen kyllä tarvittaessa omasta päästäni neuleita, mutta suosin ehdottomasti valmiita ohjeita ja kykenen niitä myös noudattamaan. Pieniä virheitä sallin neuleissani ja ohjeesta poikkeamisen sallin itselleni, jos siltä tuntuu. Neulominen ei ole niin kovin vakavaa ja siksi en löydä itseäni Tangon kuvauksestakaan. Olen ehkä lähempänä tangoa kuin streetiä, mutta hallitsen molemmat tarvittaessa. Käsialani on kireä, mutta hyvin tasainen ja pyrin siihen lopputulokseen, jota suunnittelija ja itse olen ajatellut. Petyn, jos lopputulos ei vastaa odotuksiani, vaikka lopputulos itsessään olisi ihan yhtä hyvä.

Oma lajini on siis ehdottomasti baletti. Rakastan pitsejä ja muita krumeluureja ja niiden neulomista. Erityisesti pitsihuivit ja -sukat ovat vieneet minut mennessään ja pitsihuivilankoja kertyy varastoon kuin huomaamatta. Oikea baletti liikuttaa minut kyyneliin, erityisesti Tsaikovskin baletit.

Antanette anteeksi kirjoitusvirheet ja rään sotkemat lauseet. Ulosanti ei ole nyt parhaimmillaan.

Ei kommentteja: