Laskin, että saan lähes kokonaan kolmannen sukat neulottua tomaattikantapääsukistani jääneestä Fabel Printistä, joten päätin ostaa kolmannen kerän ja kokeilla vahvistettua versiota tomaatista. Edellisen parin täydellistä onnistumista ei voinut seurata kuin yhtä täydellinen katastrofi. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja käytin hyväksi havaitsemaani Judy's Magic Cast on -metodia, jota suosittelen lämpimästi ja suunnittelin päättäväni sukat aivan yhtä hyväksi kokeilemani Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off -metodia. Se oli liian pitkälle mietittyä, sillä sinne en todellakaan päässyt. Kantapää mättäsi ja pahasti. Nostetut silmukat kiristivät kantapään aivan liian pieneksi. Oma kantapääni on pieni ja siro eikä vaadi ylimääräistä tilaa, mutta tähän sukkaan se mahtui vain vaivoin, enkä usko, että tämä sopisi saajan jalkaan. Lisäksi sukka kiristyi etupuolelta täsmälleen samalla tavalla kuin tiimalasikantapää kiristää. Tomaattikantapään edut hukkuivat siihen, että kantapää pieneni liikaa vahvistuksen takia. Vahvistettuun kantapäähän täytyy lisätä silmukoita, jotta se toimisi. Kokeilisinkohan Cat Bordhin Coriolis -sukkaa seuraavaksi...
Olin taas eilen kaameita kämppiksiä paossa päivän ja istuin Lumoavassa langassa koko aukioloajan. Voi miten elämättömältä tämä kuulostaakaan, mutta ensi lauantain lupaan olla poissa sieltä. Mutta oli niin terveellistä olla mukavien ihmisten seurassa eikä täällä kämpillä keräämässä kiukkua kaikesta tästä soluasumiskauheudesta. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi kerä Fabelia ylläoleviin sukkiin, mutta mukaan tarttui fuksianvärinen vyyhti Cascadea. Teen itselleni myssyn jossain vaiheessa, kun väri oli niin sopiva. Tämän kaveriksi sopisi huivi vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä, mutta se väri oli onneksi jo loppu. Ysolda Teaguen The Orchid Thief Shawlette olisi varmaan aika komea Heritage Silkistä ja sen pariksi samaisen suunnittelijan Snapdragon Tam. Eikö kuulostakin hyvältä?
Tekstit
5 kommenttia:
Tsemppiä..opiskelua tapahtuu (yleensä) vain kerran elämässä.
Vain hetki ja opiskeluajat ja soluasuminen on mitä hauskinta muisteltavaa. Ainakin toivon sinullekin niin:o)
Ja voi kuinka neulomiseen voikaan purkaa kaiken paineen...kunhan et niitä silmukoita nyt kiristä äärimmilleen:O)
Onneksi en ole koskaan joutunut kimppakämpässä asumaan, uskon sen kurjaksi. Onneksi siulla on pakopaikka lähellä ;)
Kokeilin eilen illalla tomaattia, ja ai miten ihana se onkaan neuloa. Niin helppoa. <3 (Juuri kun viimeviikolla valitin etten jaksa mitään kokeilla...tein sitten samaan sukkaan kolme uutuutta; körjestä aloitin, tomaatti ja joustava päättely..)
Leppoisaa sunnuntaita!
Äh, aina ei voi mennä ihan putkeen. Oppia ikä kaikki! :) Tsempit soluasumiseen. Yritä laskeskella välillä sataan ja myös ihan rehellisesti sanoa niille kämppiksillesi, jos haluat jotain muutoksia yhteisasumiseenne. Ja hei, toivo että kämppikset vaihtuvat, soluasumisen kautta voi nimittäin löytää myös sydänystäviä.
Nimim. Solussa reilun kolme vuotta opiskeluaikoina asustellut.
Mulla alkaa olla jaksaminen lopussa soluasumisen suhteen. Kuusi vuotta tulee ensiviikolla täyteen tätä opiskelijaslummielämää. Kämppiksiä on ollut varmaan yli kolmekymmentä yhteensä, joista yksi ihana, pari mukavaa ja paljon idiootteja. Ensin asuin 7-hengen solussa ja nyt kolmen. Vaihtuvuus on suurta, sillä tämä on yleisesti tiedossa kamalaksi paikaksi. Nyt ei auta kuin lukea ahkerasti viimeiseen tenttiin ja valmistua kuukauden päästä ja rukoilla, että saan töitä ja pääsen pois tästä kurjuudesta.
Voi kuinka kivat sukat. Katsoin tuon youtube videon ja aion kokeilla jossakin vaiheessa tuota tyyliä kantapään tekoon. Tsemppiä ja pitkiä hermoja soluasumiseen ja mikä muka olisi parempi "pakopaikka" kuin ihana lankakauppa ja samanhenkiset ihmiset :)
Lähetä kommentti