Vuoden ensimmäinen sukkapari

Tuli taas neulottua puolivahingossa perussukat. Välillä, kun tarvitsee "aivotonta" neulottavaa niin, syntyy sukkia melkein itsestään. Vähän silmukoita luodessa ja kantapäässä pitä silmukoita laskea, mutta muuten autopilotti hoitaa homman. Kätevää. Perussukassa on ne maagiset 64 silmukkaa, ranskalainen kantapää ja tavallinen nauhakavennuskärki. Istuu jalkaan ja toimii kuin junan vessa. Ainoa harmitus on liian lyhyet varret. Lankaa jäi reilusti yli.

Projekti: Wooden Rose socks II (Ravelry)
Ohje: Perussukka omasta päästä
Koko: 36
Lanka: Kirjava Garnstudio Drops Fabel
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Vähän tämmöset tylsät.

Lanka on Fabelia ja jos sukat näyttävät tutuilta, niin olen samasta väristä neulonut aiemmin sukat. Ne toiset sukat tosin olen neulonut kärjestä aloittaen. Olen niitä käyttänyt ahkerasti kengissä ja kotosalla ja pessyt pyykkikoneessa, eikä niistä todellakaan arvaisi, että ovat olleetk ovassa käytössä. Itseasiassa hämäännyin niin pahasti, että ensin otin 7 kuvaa niistä vanhoista sukista ennen kuin huomasin vääränmallisen kantapään ja tajusin, että kuvaan vääriä sukkia. Jos sukkia vertaa niin onhan niissä vanhemmissa pari nyppyä ja hitusen haalistuneet värit, mutta täytyy sanoa, että todella hyvin ne ovat säilyneet.

Lopuksi jäähyväiset Lumovalle langalle. Tilasin loppuunmyynnistä huivineulan ja ihania lankoja. Yhdet villapaitalangat, kahdet huivilangat, yhdet kaulanlämmitinlangat ja yhdet pipolangat sekä Kidsilkiä taidelankakehruukokeiluihin*. Vähään aikaan ei tarvitsekaan sitten lankaa ostaa, kun ei enää tule sillä tavalla käytyä lankakaupoissa. Suru on puserossa nyt. :(

* Joulupukki muisti minua taidelankakirjalla ja tekisi mieli kokeilla heti kaikkia jänniä juttuja.

Hengissä

En ole lakannut neulomasta! Olen vielä täällä! Neuleet ovat vain painottuneet hyshys-osastolle, mutta lupaan pian esitellä ainakin yhden kaulanlämmittimen ja villatakin ihan valmiina. Lankaakin on ostellut vähänlaisesti. Dropsin Alpakkajuhlan kunniaksi korjasin senkin harhan. Ostin kahdet villatakkilangat. Hupsista, mutta halpaahan se oli. Värit ovat marraskuun hämärässä vähän sinnepäin, mutta olkoon. Dropsin Alpaca värissä 3770 vanha roosa, joka on oikeastaan tumma marjapuuro, muotoutuu toivottavasti Heidi Kirrmaierin Vitamin D:ksi. Kaikki muut ovat tainneet jo d-vitamiininsa tehdä, mutta eikai kaikissa villityksissä tarvitse olla ensimmäisenä mukana. Minulla oli muita malleja alunperin mielessä, mutta oikeastaan tarvitsen juuri tuollaisen vajaahihaisen hetaleen kotona oleiluun. Lisäksi ostin Dropsin Limaa uutuusvärissä 6273 kirsikka. Väri on luonnossa aika räiskyvä pinkki, mutta minähän olen tunnetusti räikeiden pinkkien ystävä. Odotan innolla Limaan uutta rubiininpunaista, mutta sitä taidan tilata joskus hamassa tulevaisuudessa. Minulla on jo kahdet villatakkilangat Limaa ja yksi villatakkikin. Ehkä niillä pärjää.

Uusi lelu

 Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen kimppatilaus viimein saapui ja sain viimein oman kerijälaitteen. Se on pääsi heti kokeiluun ja kerin kaikki käden ulottuvilla olleet kerät ja vyyhdit. Osasin toki odottaa laatua, mutta täytyy sanoa, että tämä on enemmän kuin hintansa arvoinen. Tämä on siis Virossa käsin tehty. Tässä blogissa on lisätietoja ja kuvia. Malli on hieman muuttunut Lumoavassa langassa olevasta yksilöstä ja hintakin sittemmin noussut, mutta suosittelen lämpimästi. Kovin kompakti se ei ole, mutta minusta ehdottomasti pesee muovihäkkyrät mennen tullen varsinkin, kun hintaero on alle 20 euroa. Vyyhdinpuut tilasin vuosi sitten rukkini mukana. Voi miten aika menee äkkiä. Rukillani on loppusyksystä jo yksivuotissynttärit.

Pitkävetoa

Kokeilin ensimmäistä kertaa pitkävetoa ja eihän se ollut yhtään niin vaikeaa ja kummallista kuin kuvittelin. Olen pitänyt pitkävetoa korkeampana mystiikkana, aivan turhaan. Se sujui melkein itsestään, kun sain asetukset kohdalleen. Vaihdoin Ruusuuni hitaan kehrän ja valitsin hitaimman välityksen, 4,3:1, jotta sain polkea normaalia tahtia. Sain laskea oikean käden välillä ihan syliin, kun opin vetämään vasemmalla sopivasti taaksepäin. Vasen oli luontevampi käsi aloittaa, sillä se on normaalisti "kuitukäsi" eli pitelee villaa, kun oikealla vedän lyhyttä vetoa. Alussa oli toki enemmän ja vähemmän möykkyjä, mutta tästä ei taida tulla puoliksikaan niin möykkyistä kuin odotin.

Villa on kotimaista Pirtin kehräämön huovutusvillaa, joka on käytännössä värjättyä kartalevyä kotimaisesta villasta. Huopuneita kohtia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Ajattelin, että karstavilla olisi sopivaa pitkävetoharjoituksiin ja Lumoavan langan uutuushyllyn huovutusvilla oli lupaavan tuntuista, kevyen irtonaista. Huopunutta (huovutus)villa ei tietenkään pidä kehrätä. Elämä on liian lyhyt huopuneen tai muuten huonolaatuisen villan kehräämiseen.

Tuskin maltan odottaa ensimmäistä karstalankaani valmistuvatksi. Kun olen tämän karstalevyn kehrännyt, otan käsittelyyn Kehräämö Christinan suomenlampaan karstavilla levyn, jonka viime syksynä ostin. En ole tohtinut yrittää sitä, saati sitten kainuunharmasta, kehrätä, etten pilaa hienoa villaa. Olen kehrännyt aiemmen vain kammattuja topseja ja yhden karstatopsin. Turhaa arastelua varmasti, mutta minkä sitä luonnolleen voi.

Jos ihmettelette mykkyrää deltassa, niin minulla on tapana pyöräyttää säikeen pää deltan ympärille, kun keskeytän kehräämisen. Se on niin kätevästi siinä tallessa, enkä joudu langoittamaan uudelleen tai etsinään langanpäätä, eikä kierre pääse säikeestä karkuun. Muutenkin pidän kovasti delta-lyhdystä, vaikka rukkini mukana tuli perinteisempi torvellinen lyhty.

PS. Käykää osallistumassa Maikinkotin synttäriarvontaan.

Lankalauantain ostokset

Minun ei pitänut mennä lankakauppaan eikä ostaa lankaa, mutta tarjouksia en voi vastustaa. Olen pantannut suunnittelemiani lankaostoksia, mikä osoittautui hyvinkin kannattavaksi. Lankalauantain kunniaksi Lumoavassa langassa sai kaikista normaalihintaisista langoista 15 prosenttia alennusta. Tiesin ostavani langat jossain vaiheessa, niin miksikäs ei nyt, kun saan alennusta niistä. Eikö lankalauantaina kuulukin ostaa lankaa?

Violetti Cotton Bamboo halusi koukutuksi tiskirätiksi. Miten yllättävää. Koukkuamista varten ostin myös 40 cm KnitPron kaapelin. Allinon ostin mallitilkkuilua varten. Eräst tietty pellavapaita puhuttelee minua kovasti, mutta en ole varma olisiko sen neulominen järkevää, joten kokeilen Allinoa, jolla luulen pääseväni sopivaan lopputulokseen. Dropsin Baby Alpaca Silk on Stephen Westin Spectraa varten. Noron Silk Garden Socks on odottanut kaveria pidempään ja kiitos hyvän värisilmän omaavan ystävän, löytyi sopiva kaveri.

Ainoaksi heräteostokseksi jäi BC Garnin Soft Silk. Mielessäni on siinnellyt viime kesästä lähtien silkkihihatin ja luulen, että Soft Silk sopisi ajatukseeni parhaiten, mutta mallia en ole vielä päättänyt. Yksi on mielessä, mutta en tiedä sopiiko se tähän. Ebn ole varma, miten rouhea Soft Silk toimii pitsikuvion kanss. Tiheyskin on vähän sinnepäin. Täytyy malttitilkkuilla ja tutkailla. Nämä ovat jo toiset langat hihattimeen, mutta yhtään ei ole vielä valmistunut.

Maaliskuun shoppailuja

Kuulin, että jonkun ei pitänyt ostaa lankaa tässä kuussa. Joku se oli, mutten muista kuka. Minä en varmaan ollut se, sillä minä olen ostanut lankaa. Kuvasta puuttuu violetti kerä Cataniaa, joka on jo uudella koukkuamiskoukulla. Catanioista tulee tiskirättejä ja loput ovat sukkalankoja. Neuleunelmissa oli ilmaiset postikulut viime viikolla ja tilasin kaksi kerää edullista Schoppel-Wollen Admiralia kokeiluun. Pinkki olikin kovin vadelmainen, mutta violetti on aivan ihana väri. Harvoin näkee niin kaunista tummaa violettia. Tätä lankaa en ole koskaan neulonut. Regioista tulee ainakin yhdet joululahjasukat. Väri on tummempi ja viininpunaisempi luonnossa.

Lankojen lisäksi tein puikkosijoituksen. Tarvitsin koukkuamiskoukun, jossa on kaapeli, joten päätin sijoittaa KnitPro settiin ja irtopääkoukkuihin. Ostin siis aloituspakkauksen irtopääsysteemejä ja koukkupäitä. Minulla ei ole viisi ja kuusi millisiä puikkoja ollenkaan, joten mielestäni ostos oli ihan kannattava. Lisäksi ostin kaapelin- ja koukkupäänyhdistäjiä sekä KnitPron avattavia silmukkamerkkejä. Onneksi sain Lumoavassa langassa alennusta, ettei mennyt koko omaisuutta näihin. Olen aiemmin ajatellut, etten tarvitse irtopääsysteemejä, mutta niin se mieli muuttuu.

Iloisia värejä

Lankavarastoa piti laihduttaa, eikä lihottaa, mutta Dropsin sukkajuhla haittasi sitä kovin. Mukaan tarttui männä viikolla langat 6 pariin sukkia alle 20 eurolla. Eihän sellaista tilaisuutta voinut ohittaa. Sukkajuhla on nyt hyödynnetty niin hyvin, että tuskin tarvitsee Fabelia tai Delightia ostaa lähiaikoina. Pidän kovasti Fabelin uusista väreistä. Kirsikanpunainen on aivan ihana eikä kuninkaansinisessäkään mitään vikaa ole. Pinkki on minusta vähän turhan porsaanlainen, mutta kyllä se menee. Kirsikanpunainen päätynee puikoille luultavasti piakkoin.

Muuten lankatase olisi nollilla, mutta ihana tumma magenta Cascaden 220 vei sydämeni ja sitä oli pakko saada villatakkilangat. Kuva on hiukan ylivalottunut, sillä sävy on hieman tummempi. Ihanan syvä ja voimakas. Sitä oikeaa villatakkimallia ei ole vielä tiedossa, mutta näin ihanalle värille onkin löydettä "Se Oikea" ja sitä odotellessa tyydyn silittelemään vyyhtejä. Kun se oikea malli sattuu kohdalle, tiedän kyllä. Toivottavasti ensi talveksi saan todella makean värisen villatakin. Samalla reissulla keksin syyn ostaa ihanan Finlaysonin Taimi-kassin. Tarvitsen ehdottomasti lankakassin, sillä muovikassit lisääntyvät nurkissa häkellyttävää vauhtia siitäkin huolimatta, etten koskaan osta niitä koskaan. Nyt ainakin lankakauppojen kassit jäävät tuomatta. Lanka, mikä ihana tekosyy.

Posti toi viikonloppuna tilaamani villaletin. Olin juuri ajatellut, että se tuskin tulee vielä tänään, mutta sitten ovikello pirahti. Letti on Lanitium ex Machinan Polwarthia värissä Heartache. Mietin lauantai-illan suihkussa, että uskallanko ja raaskinko tilata, mutta 160 gramman käsinvärjätyksi letiksi se oli ihan kohtuuhintainen, vaikka laskisi postikulutkin mukaan. Väri on huikea, fuksiaa, verenpunaista, pinkkiä, lilaa ja hitusen violettia. Yllätyksekseni sain kaupanpäälle hieman ahvenanmaanlampaan kiharoita. Pussukassa on harmaita, ruskeita ja kellertäviä suortuvia. Vaikuttaa karkealta, mutta kiva kokeilu erä.

Hyvää ystävänpäivää

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni. Flunssa on vienyt voimat ja edelleen on blogi vähän hunningolla, mutta kyllä tämä tästä. Kokosin viime aikaisia lankaostoksia kuvaan. Titityyn alesta tilasin Cashberryä tammikuussa ja Lumoavan langan joulukalenterialesta Noro Silk Garden Sockia ja lohdutuspalkinnoksi sain Fabelia. Pääsin viimein Lumoavaan lankaan tänään ja ostin vähän lankaa. Kaksi kerää ihanaa Louhittaren luolan Väinämöistä ja kuusi kerää Dropsin Delighta sukkajuhla-alesta. Väinämöisistä tulee sukat sitten joskus, kun raaskin ne korkata. Fabel päätyy sukiksi jo aiemmin. Delighteista tulee ainakin Inspira Cowl ja siihen sopiva myssy, ehkä vielä joku muukin asuste. Silk Garden Sock on Spectraa varten, mutten ole vielä keksinyt sille kaveria. Cashberry on lähinnä silittelyä varten toistaiseksi. Minulla ei ole koskaan ollut kashmiria ja sopivan suuren alennusprosentin kohdalla ratkesin.

Villatakkikuvia

Lupasin villatakistani lähikuvankin. Sellaisia oli vaikea saada, kun aina vaan sataa vettä ja päivälläkin on kovin pimeää. Valo ei kertakaikkisesti riitä, vaikkei kamerani olekaan aivan onneton räppänä. Pidän kovasti tästä palmikosta, sillä se on löysän tiheyden ansiosta asettunut  kauniisti tasaiseksi, eikä takki ole yhtään tönkkö tai liian paksu, kuten palmikkoneuleet yleensä. Otin kuvaan myös ihanan huivineulani. KnitPron uudet huivineulat ovat kertakaikkisen hurmaavia. Olen kovasti tykästynyt tähän ruusupuunväriseksi värjättyyn. Kiitos kaikille ihanista kommenteista Rocky Coast -villatakkiini! <3

En ole ehtinyt paljonkaan blogaamaan, sillä olen keskittynyt loppukiriin viimeisen joululahjaneuleen kanssa ja muihin jouluvalmisteluihin. Olen innoissani leiponut jouluherkkuja ja kohta otamme jo kuusen sisään. Pääsen koristelemaan. Eilen kokeilin pitkästä aikaa askartelua. Sydämenmuotoisesta kranssista tuli aika herttaisen näköinen. Pitää vielä keksiä sille paikka.

PS. Lumoavan langan joulupallokilpailun äänestyksestä voi voittaa tuotepalkinnon. Vielä ehtii äänestää.

Mitään joulupalloja en neulo

Pyörittelin silmiäni, enkä kommentoinut, mitä ajattelin, kun lokakuussa ensimmäisen kerran törmäsin neulottuihin joulupalloihin. En olisi ikimaailmassa arvannut, että tästä tulee villitys. Naureskelin toista kuukautta, että tuohon en lähde mukaan. Olisi pitänyt arvata, että kun kerrankin möläyttää taikasanat "en ikinä", on aivan varmaa, että kohta on puikoilla joulupalloja. Olen taas syönyt sanojani. Yritän välttää jatkossa en ikinä ja en koskaan -tyyppisiä virkkeitä.

Lumoavan langan Laura pisti pystyyn joulupallokilpailun ja pakkohan se on osallistua palkinnontoivossa. Langoiksi kaivoin jotain tuntemattomia suuruuksia lankavaraston pohjalta. En tiedä mitä ne ovat. Epäilen akryyliksi, mutten tiedä mistä sellaisia olisi pusseihin ilmestynyt. Ehkä kammolangat lisääntyvät langanpätkistä salaa öisin. Olen muutenkin epäillyt, että kammolangat lisääntyvät omia aikojaan. Täytteeksi pistin lisää kammolankaa, jota en halua neuloa. Keh. Olen ovela. Ei tämä ihan turhaa neulomista ole.

Kirjoneuletta harjoitellessa harjoittelen toisen värin neulomista "heittämällä" eli brittiläisellä tavalla. Vähän hidasta ja hankalaa se on, mutta olen päättänyt, että opin sen tavan ja käytän sitä kirjoneuleessa. Jos pidän molempia lankoja samassa kädessä, langat menevät sekaisin ja hermostun aika kirjoneuleisiin sen ja epätasaisen käsialani vuoksi. Harjoitus tekee mestarin, eikä tällainen joulupallohullutus ei mene hukkaan.

Lankaa en ole ostanut yhtään. En ainakaan villatakkiin, enkä toiseenkaan, enkä varsinkaan halvalla tarjouslankaa, etenkään mistään joulukalenterista. En.

Sijaissairastajanpaikka auki

Se iänikuinen sairastamisesta valittaminen jatkuu. Olen pahoillani ja toivon, etten menetä lukijoita, vaikka blogini ei kovin mielenkiintoinen tällä hetkellä olekaan. Olo on hiukan parempi, mutta pelkään edelleen saavani korvatulehduksen. Olen kyllä neulonut, mutta pääasiassa Dahliaa, joka edistyy hyvin. Alpakkatakin valmistuminen alkaa olla aika lähellä.

Olen neulonut myös mallitilkkuja, sukkia ja hyshysneuleita. Kahdet (tai itseasiassa kolmet) sukat ovat jo valmiit, mutten ole jaksanut kuvata ja blogata niistä. Olen kauan miettinyt mitä ihmettä teen lahjaksi saamastani islantilaisesta langasta, sillä se on marinoitunut lankavarastossani pitkään. Knitting Pipeline podcastin Rip Van Winkle -haasteen yhteydessä sain lopulta päätettyä, että neulon siitä Ysolda Teaguen Icing Swirl Hatin, mutta se kilpistyi puikkojen puutteeseen. Yleensä projektit kilpistyvät ohjeen puutteeseen, mutta tässä tapauksessa ohjekin olisi jo olemassa. Tarvitsisin ainakin 5 mm puikot, mielellään 5,5 mm, mutten millään viitsisi ostaa puikkoja, joita en todennäköisesti myöhemmin tarvitse enää tämän projektin jälkeen. Minulle 4 mm puikot ovat paksut ja sitä paksumpia en tarvitse juuri koskaan. En oikeastaan edes katso niin paksuja lankoja, että tarvitsisin 5 mm tai sitä paksumpia puikkoja.

Toinen mallitilkkuilun syy on Coastal Knits, jonka suunnittelua ja kirjoittamista olen seurannut Never Not Knitting podcastissä ja -blogissa. Kirjassa on useampia malleja, jotka kolahtavat ja lujaa, mutta inhoan nettitilauksia, varsinkin ulkomailta. Olen murehtija- ja stressaajatyyppiä ja saan kohtuuttomasti turhaa stressiä aikaan tilaamalla jotain. Olin jo päättänyt unohtaa koko kirjan, kun kuulin, että Lumoavaan lankaan on tilattu erä Coastal Knitsiä. Aloin heti laskemaan, että voiko Bayside pulloverin neuloa pienemmässä koossa BC Garnin Allinosta ja miettimään missä langassa Rocky coast olisi parhaimmillaan. Kun en saanut yöllä unta, nousin neulomaan Dropsin Limasta mallitilkkua keskellä yötä. Kuinka pöpinä pitää olla villatakkiohjeeseen, että nousee keskellä yötä mallitilkkuamaan? Toisaalta, kun ei ole kovasti kuumetta, muttei jaksa pariin viikkoon käydä missään eikä tehdä mitään, niin kummasti ei enää uni maita kunnolla. Tarvitsen selvästi sijaissairastajan varsinkin, kun minun pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroitani muuttoa varten.

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.

Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.

Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.

Itsensä palkitsemisesta ja hullutuksista

Olin tiistai-illan Silmukkaseurassa Lumoavassa langassa. Minulta jäi ainakin yksi neuletapaaminen ja yksi kehruutapaaminen välistä, kun pänttäsin pari viikkoa hyvin tiiviisti viimeiseen tenttiini. Sellaiseen kevyeen tuhannen sivun kirjatenttiin, joka sivumennen sanoen meni aivan nappiin ja sain melkein täydet pisteet. Sen oltua ohi perjantaina, stressi laukesi ja syysflunssa iski päälle, enkä jaksanut lauantaina mennä palkitsemaan uurastustani. En olisi mennyt tiistainakaan, mutta joku ketale oli varannut Pitsit puikoille-kirjan, joten se oli pakko palauttaa kirjastoon.

Ostin sitten vähän lankaa. Ennen kuin suuntasin Lumoavaan lankaan, kipaisin Maakariin katsomaan hyshys-lankaa hyshys-projektiin ja ostin yhden kerän ja tilasin vielä illalla sille muutaman kaverin edullisesti Lankaluolan loppuunmyynnistä, mutta siitä lisää joulun jälkeen. Olen kauhean herkkä innostumaan muiden projekteista ja nyt minuun on iskenyt hinku virkata lampunvarjostin ja siihen tarvitsin valkeaa puuvillalankaa. Päätin kuluttaa kesällä Dropsin SuperSalesta ostamani Safranit siihen, sillä niille ei ole nyt kummempaa käyttöä, sillä en uskalla rasittaa ranteitani koukkuamalla. Kahden eri vaaleanpunaisen ja liilan seuraksi sopi luonnonvalkoinen kivasti. Fabelit ostin kaksi sukkia varten. Ehkä neulon Bones-sukat ja toisia en ole vielä päättänyt. Katsotaan. Alpacaa on puoli kiloa ja siitä tulee näillä näkymin Dahlia Cardigan. Tämäkin on näitä muiden inspiroimia juttuja. En yleensä saa aikaiseksi neuloa vaatteita, mutta tämä on tarpeeksi erikoinen, että into pysynee yllä. Mallitilkku on puikoilla, mutten uskalla aloittaa ennen kuin olo paranee. Aika kuluu rattoisasti neuletapaamisissa ja olen iloinen, että menin flunssasta huolimatta. Tapasin uusia ihmisiä ja tuttuja ja ainahan iloinen ja mukava seura päihittää inhottavien kämppisten välttelemisen mennen tullen moneen kertaan.

Eilen aloittelin kuusikulmioiden opettelun. Ensimmäiseen piti tietysti tehdä virhe, joka piti jälkikäteen venkoilla piiloon, mutta on jo siistitty. Nämä ovat aika kivoja ja neljällä eri värillä saa kivasti vaihtelua ja monen monta erilaista. Pääsyin kuusikulmaiseen African floweriin, sillä se on melkoisen viehättävä tapaus ja valitsemissani väreissä niistä tulee verenpisarat (Fuchsia sp.), jonka mukaan tuo Drops Safranin väri on nimetty.

Kuusikulmioista tuli mieleeni, että ihastuin eilen myös toiseen heksagon-juttuun. Tämäkin hullutus on niitä Soilen vaikutteita, eikä tämä valitettavasti ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta. En tuohon Beekeeper's quiltiin ihastunut, kun sen näin, sillä idea on varsin kummallinen. Se on siis täytetyistä kuusikulmioista tehty peitto. Eh?  Kuusikulmiot itsessään ovat hirvittävän herttaisia, mutta mielestäni sellainen ei peittona ole kovin viehkeä ajatus. Mutta Ravelryssa näin, että joku oli tehnyt tuolla ohjeella istuintyynyn, siis sellaisen tuolille laitettavan pyllynalusen. Sellaiseenhan tuo on varmasti loistava. Nyt taas harmittaa, ettei PayPal-tililläni ole sentin hyrrää, kun se ei tunnu pelaavan pankin kanssa yhteen ollenkaan. En vaan osaa käyttää. Olen vain reilun neljän euron päässä ihanasta jämälankaprojektista. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Vedän myös toisessakin asiassa pahat puheeni takaisin. En oikein ymmärtänyt pitsin virkkaamista kiven päälle, mutta Strömsössä laittoivat kivivirkkuut verhoklipsuilla ja pöytäliinan reunoihin painoiksi ja sellaisessahan ne ovat omiaan. Olen aina inhonnut niitä kaupan pöytäliinanpainoja ja kivipitsit kyllä pesevät sellaiset kammotukset mennen tullen moneen kertaan. Viikon opetus siis on kaikelle on oma paikkansa.

Mätä tomaatti

Laskin, että saan lähes kokonaan kolmannen sukat neulottua tomaattikantapääsukistani jääneestä Fabel Printistä, joten päätin ostaa kolmannen kerän ja kokeilla vahvistettua versiota tomaatista. Edellisen parin täydellistä onnistumista ei voinut seurata kuin yhtä täydellinen katastrofi. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja käytin hyväksi havaitsemaani Judy's Magic Cast on -metodia, jota suosittelen lämpimästi ja suunnittelin päättäväni sukat aivan yhtä hyväksi kokeilemani Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off -metodia. Se oli liian pitkälle mietittyä, sillä sinne en todellakaan päässyt. Kantapää mättäsi ja pahasti. Nostetut silmukat kiristivät kantapään aivan liian pieneksi. Oma kantapääni on pieni ja siro eikä vaadi ylimääräistä tilaa, mutta tähän sukkaan se mahtui vain vaivoin, enkä usko, että tämä sopisi saajan jalkaan. Lisäksi sukka kiristyi etupuolelta täsmälleen samalla tavalla kuin tiimalasikantapää kiristää. Tomaattikantapään edut hukkuivat siihen, että kantapää pieneni liikaa vahvistuksen takia. Vahvistettuun kantapäähän täytyy lisätä silmukoita, jotta se toimisi. Kokeilisinkohan Cat Bordhin Coriolis -sukkaa seuraavaksi...

Olin taas eilen kaameita kämppiksiä paossa päivän ja istuin Lumoavassa langassa koko aukioloajan. Voi miten elämättömältä tämä kuulostaakaan, mutta ensi lauantain lupaan olla poissa sieltä. Mutta oli niin terveellistä olla mukavien ihmisten seurassa eikä täällä kämpillä keräämässä kiukkua kaikesta tästä soluasumiskauheudesta. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi kerä Fabelia ylläoleviin sukkiin, mutta mukaan tarttui fuksianvärinen vyyhti Cascadea. Teen itselleni myssyn jossain vaiheessa, kun väri oli niin sopiva. Tämän kaveriksi sopisi huivi vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä, mutta se väri oli onneksi jo loppu. Ysolda Teaguen The Orchid Thief Shawlette olisi varmaan aika komea Heritage Silkistä ja sen pariksi samaisen suunnittelijan Snapdragon Tam. Eikö kuulostakin hyvältä?

Lankakauppaneulontaa

Menin lauantaipäiväksi neulomaan Lumoavaan lankaan. Lähipiirissä sellaisen mainitseminen aiheuttaa kummeksuntaa. Jotkut muut menevät kahvilaan istumaan, minä lankakauppaan. Ei siinä mitään kauhean ihmeellistä ole. Selittelin sitä asumisolosuhteilla. Voisin avautua enemmänkin soluasumisen kauheuksista, mutta taidan jättää sen nyt väliin. Lankakaupassa neulominen on oikein kivaa. Uskokaa pois. Tapasin uusia ihmisiä ja tietysti tuttuja. Sain jutella mukavien ihmisten kanssa. Ensin istuin miltei näyteikkunassa ja se tuntui hiukan kummalliselta. Pari asiakasta katsoi pitkään sellaisella "Mikä toi on?" -ilmeellä, mutten antanut sen häiritä. Ehkä heitä kiinnosti neulomani pipo tai Ponyn ruusupuupuikot. Tiedä häntä. Iltapäivällä koeajaoin uuden sohvan Raunin kanssa ja se oli oikein kiva istua ja neuloa. Suosittelen muillekin tällaista päivän vietettä. Terveisiä kaikille, jotka tapasin eilen. :)

Tällaisten kanssa tulin sieltä pois. Lähdin hakemaan Fabel printiä uuden kantapään kokeiluun. Värit ovat vähän vinksallaan, mutta aivan ihanat punalilan ja violetin sävyt on tässä värissä. Eikä ihanuus tullut kalliiksikaan, kun Drops on laskenut lankojensa hintoja ja saan toistaiseksi vielä opiskelija-alennuksen. Samaa ei voi sanoa Utunasta. Olen etsiskellyt sinistä huivilankaa pidempään. Olisin halunnut Wetterhoffin Sivillaa, mutten viitsinyt tilata summan mutikassa jotain sinistä, joka kuitenkin osoittautuisi vääräksi, sillä lahjahuivin värillä on väliä. Uhtu ei ehkä ole kaikkein ylellisimmän tuntuista, pehmeintä tai silkkisintä, mutta kotimaisuusaste on ainakin 110 prosenttia ja sellainen maksaa. Olisin halunnut hitusen paksumpaa lankaa, mutta kyllähän tämä menee, vaikka ohutlankaplääh onkin vähän päällä. Nyt pitäisi keksiä ohje. Ehkä sekin pitäisi olla kotimainen...

Päänsärky hankaloittaa neulomista. Sellainen, mikä menee kuin vettä vaan normaalisti, menee aivan päin honkia. Purin kolmesti väärin käänneltyjä palmikoita ja sitten luovutin. Vaikka kuinka yritin olla tarkkana, palmikot kääntyilivät miten saattuu. Purkuun menee edelleen, mutta pipo valmistunee äkkiä, kun pääsen vauhtiin kohtauksen jälkeen. Olin taktikoinut ja ottanut sukkapuikot mukaan ja saatoin vaihtaa tomaattisukkaan jo lankakaupassa. Silmukoiden laskemisesta ei meinannut tulla mitään, mutta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta teen vaikka unissani, eikä siihen säryt vaikuta. Olen yllätyynyt miten harmoninen ja tasainen väritys tässä Fabel Printissä on. On miltei väärin haukkua tätä pätkärääkätyksi. Raidatkin näyttävät kauhean tasaisilta varsinkin paljaaseen silmään. Kamera korostaa kovasti kontrastia ja sukanvarsi näyttää levottomammalta. Oikein iloinen yllätys pätkävärjätyksi langaksi.

Nyt lisää troppia ja päiväunille, jotta saan tämän keskiviikosta asti enemmän tai vähemmän kovasti vaivanneen säryn nitistettyä ja pääsen testineulonta-asioiden kimppuun ja huomenna töihin.

Lumoavan langan avajaisista

Sinkosin itseni tänäaamuna seitsemäksi töihin, jotta ehdin ja jaksan töiden jälkeen vielä kipaista katsastamaan Lumoavan langan uuden putiikin avajaispäivänä. Mikä kenellekin on tärkeää ja niin pois päin. xD Tiesin kyllä, että tila on suurempi, mutten odottanut sellaista avaruutta ja valoa. Uusi liiketila on vielä ihanampi kuin entinen. Harva pieni kauppa on noin avaran tuntuinen. Oleskelunurkkaankin oli tullut sohva. Tarkoitukseni oli jäädä neulomaan, mutta se jotenkin unohtui. Meni kai pasmat sekaisin tai jotain. En osannut edes lankaa ostaa. Se saattoi kyllä johtua siitä, että minulla on siniselle huivilangalle tarvis ja en juuri muuta osannut ajatella. Tapasin sattumalta Tuijan avajaisissa ja oli kauhean kiva jutella. Lankakaupan avajaisista olisi kyllä voinut ihan lankaakin ostaa. Punta Yarnsin Merisock on avajaistarjouksessa, mutten raaskinut ostaa sitä, kun vasta ostin sitä kaksi vyyhtiä viime kuussa Lankakamarin alesta. Cascaden Heritage Silkissä oli mahdottoman herkullinen pinkki/fuksia, mutten tarvitse sellaista huivilankaa juuri nyt. Käykää ihmeessä katsomassa uutta putiikkia oulunseutulaiset.

Mukaan tarttui avajaistarjouksesta KnitPron kiinteät pyöröt 3,25 mm ja 3,75 mm metrisinä täydentämään puikkokokoelmaa. Nuo koot puuttuivat ja kun myy kolmet pyöröt niin saanhan ostaa kahdet tilalle. Lisäksi ostin kätevät pyöröpuikonsuojukset, joita olen katsellut Lumoavan langan nettikaupasta, mutten ole aiemmin muistanut liikkeessä katsoa niitä. Ne vaikuttavat oikein päteviltä. Posti oli tuonut Lankaluolasta ne oikean mittaiset sukkapuikot ja sain kaksi nättiä silmukkamerkkiäkin. Kiitos Marika! Lankaluolan loppuunmyynti muuten jatkuu vielä. Käykää tekemässä löytöjä.

Linkkivinkkejä ja elokuun kuulumisia

Tekstiiliteollisuus on julkaissut ensimmäisen verkkolehden asiakkailleen. Teeteelehti ei erityisemmin sykähdyttänyt, mutta ehkä jollekin muulle kolahtaa. Neulemalleissa ei ollut mitään minulle mielenkiintoista ja artikkelipuoli on kovin köyhä. Mulla on tosin tunnetusti vaativa maku varsinkin neuleohjeiden suhteen.

Nettineulehti Ullasta on ilmestynyt tämän vuoden extra, jossa on kehruu ja rukkijuttuja sekä neuleohjeita, jotka on toteutettu käsinkehrätystä langasta. Tämä ei tehnyt yhtään hyvää rukkikuumeelleni.

Rukkikuumeesta tulikin mieleeni. Olen katsellut syksyllä aukeavan Villavyyhdin nettisivua sillä silmällä. Majacraftin logo lupailisi hyvää. Ehkäpä pääsen syksyllä toteuttamaan suuren unelmani omasta rukista. Tuntuu paljon helpommalta ajatukselta tilata rukkinsa Helsingistä kuin Keski-Euroopasta. Enkä sitä PayPaliakaan osaa käyttää ja siihen talvella kilpistyi rukin tilaaminen.

Portti2011:n eli Pohjois-Suomen neuleretriitin ilmoittautuminen alkaa huomenna sunnuntaina. Olin ensin päättänyt, ettei minulla ole varaa lähteä, mutta kanssaihmisten yllytyksestä harkitsen jo ihan vakavasti. En ole ihan varma. Pitäisi päättää, mutta hinta kirpaisee köyhää (hetken vielä) opiskelijaa. Enkä toisaalta ole ihan varma, missä olen reilun kuukauden päästä, mikä toisaalta ei liene ongelma, jos vain päättää menevänsä Porttiin tuli mitä tuli. Siellä voisi oppia värttinäkehräystäkin (ja lietsoa rukkikuumetta).

Maanantaina aukea Lumoavan langan uusi putiikki, enkä millään malttaisi odottaa. Uutuuksia on tulossa useammanlaisiakin. Parista ihanuudesta on saatu vihiä, mutta muutakin varmaan on tulossa. Avajaistarjouksista ei ollut mitään puhetta, mutta luulisi jotain sellaistakin olevan tulossa. Onko maanantaina pakko mennä töihin?

En ole juuri ehtinyt enkä jaksanut neuloa muuten kuin työmatkoilla ja alkuviikon neuletapaamisessa. Onneksi työkiirettä on vähemmän loppukuussa. Flammegarn-sukka on ainoa neule, joka on edistynyt tällä viikolla. Ensimmäinen sukka on miltei valmis, mutta minun tekisi taas mieli purkaa, sillä en pidä kantapäästä. Epäilen, että se pussittaa. Olen purkanut vissiin kolme sukkaa ja vaihtanut ohjettakin nelisen kertaa. Lanka alkaa varmaan jo kärsiä. Asialla ei ole toisaalta mitään väliä, sillä sukat eivät ole menossa mihinkään. Lykkään ne jollekin sitten, kun lähipiirin miehistä joku tarvitsee sukkia.

Innostuin mahdottomasti alkukuusta Westknitsin mysteerihuivi KALista (Ravelry link) ja kinusin ohjeen lahjaksi. Kerjäsin Wollmeisejämiä ja olin aivan intopinkeänä aloittamassa. Värien yhteensopivuuden vuoksi lopulta korkkasin kaksi vyyhtiä Wollmeiseistani ja aloin innoissani neuloa. Olen kovasti pitänyt Stephen Westin malleista  (Ravelry link) ja kuolannut ihania ohjeita, jotka kaikeksi kurjuudekseni ovat pääasiassa maksullisia. Jostain kohtalon oikusta tämä mysteerimalli on kuitenkin mielestäni ruma. Ei missään tapauksessa Wollmeisen arvoinen projekti. Hälytyskellot soivat jo ensimmäisen vihjeen valmistuttua. Päätin odottaa toisen vihjeen kuvia ja nyt olen nähnyt kolmannenkin. Purkuun menee. Se ei vain jostain syystä ole minun mieleeni. Nyt harmittaa ihan suunnattomasti se, että kerin Dunkle Kirschen ja Merlotin. Pitänee ostaa joku vyyhti lisää Wollmeisea lohdutukseksi ja aloitella sukkia kerityistä.

Westknitsin malleista puheen ollen sain lahjaksi Spectran (Ravelry link). Sopisikohan Schoppel-Wollen Zauberball Brombeere tuohon raitalangaksi...

On minulla ollut onneakin tällä viikolla. Keskiviikko-iltana hieroin silmiäni epäuskoisena lukiessani Naamakirjasta, että voitin 10 euron lahjakortin Teekauppa.fiin. Lisäksi myin kolmet käyttämättä jääneet Addin tavalliset pyöröt ja pääsen ehkä vielä tässä kuussa eroon reilusta puolesta kilosta kammolankaa. :)

Hyvää viikonloppua lukijoilleni ja kiitos kaikista kommenteista! <3
Aivan erityinen kiitos kaikille niille, jotka ovat laittaneet linkin blogiini omaan blogiinsa. Teitä tuntuu löytyvän uusia koko ajan. :D

Heinäkuun lankaostoshullus

Taas paloi rahaa Lumoavan langan alessa. Koko kuukausi on mennyt aivan hulluksi lankaostosten osalta. Onneksi voin kuitata kaikki ostokset kissanhoitopalkalla, ettei kukaan voi valittaa mitään aikuisen naisen tekemisistä. Aiemmin viikolla tarttui mukaan vaaleanpunaista Dropsin Nepalia kolme kerää ja (normaalihintaan) puolukanpunaista Dropsin Fabelia. Fabel hyppäsi heti puikoille ja toinenkin sukka on jo pitkällä. Teen hoitokissan emännälle villasukat. Eilen kävin pitämässä Raikulle seuraa (lue: olin seurankipeänä vailla juttuskaveria) ja istuin Lumoavassa langassa melkein koko aukioloajan. Harvalla taitaa lankakaupassa mennä yli neljää tuntia, mutta aika kului yhdessä hujauksessa, kun päivä ei ollut kovin vilkas ja juttua riitti.

Dropsin kesälankojen Supersale oli voimassa vielä hetken ja tarkoitukseni oli ostaa kaksi (2) kerää Muskatia, kun uuden lankalähetyksen mukana oli tullut punalilaa, joka oli pitkään lopussa. Mukaan tarttui aleen siirtynyt Cascaden Heritage ja alekorin päältä kaksi kerää vaaleanpunaista Dropsin Baby Merinoa. Jälkeenpäin tekisi mieli vielä safiirinsinistä Heritagea, mutten taida enää raaskia. Dropsin puuvillalangoista jotenkin vahingossa mukaan lähti kaksi kerää Safrania, vaaleanpunainen ja verenpisara, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä niillä teen, kun en kykene koukkuamaan huonojen ranteiden vuoksi. Valkoinen ja punainen kerä Muskatia lähti pannulappulangoiksi. Ajattelin taas hoitokissan emäntää, jonka keittiöön punavalkea varmasti sopii.

Heinäkuussa lankalaihdutus meni suoraan sanottuna persiilleen. (Anteeksi vulgääri ilmaisu.) Koko alkuvuoden kituuttaminen ja lankalakkoilu kostautui sortumisena heti, kun tuli rahaa kahdesta työstä, mutta mielestäni olen ne ansainnut. Eikai kukaan voi väittää, ettei kissanhoitopalkkiolla saa hemmotella itseään ihanuuksilla, kun käy myös oikeissa töissä. Ja mistä sen tietää onko tulevaisuudessa varaa ostaa lankaa ja pitääkö taas kituuttaa lankavarastonsa varassa ilman uusia lankoja. Puoli tonnia pitää jäädä jälkipolville, kun siirtyy itse taivaallisille lankalaareille vai miten se nyt menikään. Ostin puoli kiloa lankaa eilen ja 250 grammaa keskiviikkona. Yhteensä 2200 grammaa eli kuusi vyyhtiä ja 28 kerää koko kuukauden aikana. Hulluutta, sulaa hulluutta, mutta syytän siitä Sulo Viléniä. Täytyyhän tarjoukset käyttää hyväksi. Ja niin totisesti olen käyttänyt. Ostin vain kaksi normaalihintaista kalliimpaa vyyhtiä. Muut ovat tarjouksista tai normaalihintaan edullisia muutenkin. Loppuvuoden olen varmasti nätimmin, kun pahin langanostohuuma on ohi eikä tarjolla ole niin paljon alelankojakaan. Lankalauhdutuksen saldo on vielä puoli kiloa miinuksella 7 kuukauden jälkeen. Lankaa olen kuluttanut miltei neljä kiloa ja myynyt vajaan kilon. Lankalaihdutus lienee sittenkin lähempänä oikeaa laihdutusta kuin luulin. Toivottavasti pudotetut kilot eivät tule ihan korkojen kanssa takaisin. Joululahjoihin on muutaman lanka vielä ostettava. Ainakin sininen huivilanka pitäisi jostain keksiä. Onneksi olen joululahjat jo melkein suunnitellut. Pitää aloittaa ajoissa, että ehtii, vaikka ikävähän joulua on ajatella heinäkuun helteissä.

No aivan kaikkia keriä en ole ostanut. Ärtsynsininen Wollmeise Twin Kornblume tuli vaivanpalkaksi pitsihuivinneulomisesta. Innostuin kuvaamaan kaikki viisi WM-vyyhtiäni. Ei kovin kummoinen aarre, mutta on niissä, mitä ottaa syliin, kun tarvitsee ihkulankaterapiaa. Ensimmäisen WM vyyhtini 100% Merino WD Ruby Thursdayn käytin Haruniini vuosi sitten. WM 100% Merino WD Dunkle Kirsche tuli ostettua puolivahingossa, kun ensin hinguin silkkilankaa pitsihihattimeen ja sitten päätin ostaa sopivasti Ravelryssa tarjolla olleen ihanan värisen vyyhdin WM:ää, mutten ole enää pitsihihatin ajatuksesta niin innoissani. Enkä ehkä raaski ihanaa vyyhtiä avata, kun en ole varma tuleeko siitä mitään. Olen lämmennyt enemmän Wollmeiseille. Olin aluksi kovin pettynyt. Se on loppujen lopuksi vain hyvää lankaa upeissa väreissä, ei mitään ylimaailmallisen ihanaa, kuten kaikesta siitä hypetyksestä voisi kuvitella.

Wollmeiset vasemmalta oikealle 100% WD Dunkle Kirsche, Twin WD Dunkle Kirsche, Twin Digitessa, Twin WD Merlot ja Twin Kornblume.

Hu(i)vituksia

Aloitin uuden huivin (viime) viikolla(kohan se oli). Ispiroiduin Leaves Dancing -huivista ja halusin hyödyntää sen hieman erilaista lehtikuviota. Muokkasin huivin rakennetta enemmän omaa silmääni miellyttäväksi. Lisäsin langankierrot keskisilmukan molemmin puolin ja reunasilmukoiden vieriin. Minulla on jonkin asteinen ohutpitsilankaplääh, joten päätin kokeilla Dropsin uutta silkkialpakkaa. Pikkuisen hirvittää, sillä en ole reunakuvioita päättänyt vielä, mutt katsotaan mihin lanka riittää. Pidän kovasti tästä Drops Baby Alpaca Silkistä. Olin kovin pettynyt, kun minulle selvisi, ettei Hjertegarnin Silk Alpacaa enää saa. Siinä tosin oli yksi todella kaunis punalila, joka olisi halunnut kolme kerää varastooni huivilangaksi, mutta se on nyt myöhäistä se.

Toinen uusi huivi puikoilla on And So Are You Rose (Ravelry link) Beckin Be Mine Collectionista, jonka voitin arvonnassa, jonka piti Knitting Pipeline Podcastin Paula. Neulon vielä muutaman kuviontoiston, jos se alkaisi toimimaan, mutta epäilen, että tämä menee purkuun. Kuvio ei jostain syystä tunnu tulevan esiin tässä  Seehawer & Siebertin Pisa -sukkalangassa. Ehkä herkkä kuvio vaatii vaaleamman värin. Katsotaan miten käy.

Aeolian on puolestaan viimeisessä kaaviossa. Sen onkin jo aika valmistua, sillä jatkuvasti tuntuu projekteja tyssäävän siihen, että 2,5 millin pitsipyöröt ovat kiinni helmihuivissa, joka ei valmistu ihan äkkiä. Aloitin sen syyskuussa 2009 ja ajattelin, että viimeistään elokuun lopussa on oltava valmista, sillä kaksi vuotta on ihan tarpeeksi pitkän aikavälin projektillekin.

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Olin viikolla neuletapaamisessa Lumoavassa langassa ja silmäilin alennuspuuvilloja, kun oli niin nättejä värejä. Sieltä sitten tarttui mukaan yksi kerä ihanan värinen kerä Muskatia. Kaunis punaliila kerä seurasi minua kotiin kuin puolivahingossa. Minulla on ollut hinku neuloa silkkilangasta bolero tai hihatin ja katselin lähinnä silkkilankoja sillä silmällä, muttei ollut mieleistä väriä tarpeeksi, joten se jäi. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä tekisin puuvillalangalla. Enhän minä virkkaa. Pari päivää kerää hypisteltyäni päätin, että teen lisää pannulappuja äidin opettamalla perinnemallilla, josta olen blogannut aiemmin. Siihen tarvitsin tietysti toisen kerän ja lauantaiaamuna lähdin aikaisin kaupungille ja kävin marketeissa ja odottelin Lumoavan langan avautumista. Halusin päästä pois kaupungista kiireesti ennen päivän kuumuuden pahimpia tunteja. Sen piti olle yksinkertaista. Yksi vaaleanpunainen kerä lankaa, kassalle ja helletää pakoon hoitamaan kissaa loppupäiväksi. No eiköhän lankakaupassa ollut ystävälläni Raikulla työpäivä ja jäin suustani pahasti kiinni. Neljän tunnin jälkeen raahasin itseni puoliväkisin ulos viiden lankakerän kanssa. Piti sitä kissaa hoitaa ja ulkoiluttaakin vielä. Ostin toisetkin pannulappulangat ja vielä Dropsin Safrania kaksi kerää koukuttavaksi. Teekannun ja vesipannun alle ei tarvitsisi kuin yhden parin lappuja, mutta kai ihminen tarvitsee kauniita pannulappuja ja koukuttuja rättejä. Joopa joo ja kun kädetkin tykkää kyttyrää virkkaamisesta. Siis oikeasti! Kenellä muulla menee lankakaupassa neljä tuntia?!?! Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta. Onko se silloin spontaani neuletapaaminen? Neule tosin ei ollut mukana.

Menin hoitokissalle ihan yökylään, kun kämppäni lämpötila nousi yli 30 asteen ja nukkumisesta ei tulisi yhtään mitään. Kissan nukkumista seuratessa joutaa sopivasti kuuntelemaan neulepodcasteja ja virkkaamaan. Nettikeskusteluissa joku mainitsi jotain veitsiotteesta virkkauksen yhteydestä ja sain siitä inspiraation kokeilla pitää koukkua samalla lailla kuin ruokailuveistä. Koin varsinaisen valaistuksen, kun tajusin, ettei sillä lailla peukaloa pääse puristaessakaan taivuttamaan liiaksi ulospäin. Yliliikkuva peukalonivel tekee sen, että peukalon pään liikkuvuus on lähes 180 astetta. Normaaleilla nivelillä varustetuilla ihmisillä se lienee alle 90 astetta. Eikä se edes satu, ellei peukalo ole kauan väärään suuntaan taipuneena, kuten pidemmässä tai toistuvassa virkkaussessiossa. Virkkasin kaksi pannulappua yhdessä viikonlopussa eikä tunnu missään. Ennen virkkasin pari riviä pannulappua kerrallaan. Se oli kaikki aivan liian hyvää ollakseen totta. Jotainhan pitää aina mennä pieleen, ettei elämä olisi liian helppoa.

Projekti: Pink Crochet Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen malli
Koko: 20 cm x 20 cm
Lanka:  Garnstudio DROPS Muskat
Menekkki: 100 grammaa
Koukku: Phantom 2mm virkkuukoukku
Fiilis: Nuo värit, niin ihanat värit!

Lanka otti ja loppui aivan viime metreillä kesken. Tiesin kyllä, että 100 metriä per väri on hieman nafti määrä. Tiesin tehdä lapuista erilaiset, jotta lanka riittäisi, mutta tummempi lanka loppui kesken. Virkkasin, sitten vaaleammalla langalla pienemmät nypyt ja sain lenkin tehtyä. Luulin, että sillä selviän, mutta 10 senttiä ja lenkki jäi edelleen toiseen tekemättä, kun virkkasin pienemmät nypyt toiseenkin lappuun. Seuraavat Muskat-pannulaput teen muutaman silmukan kapeampina, niin varmasti riittää lanka. :K