Louhittaren luolan BFL-silkkiä

Ostin Portista syyskuussa kehruuvillaletin vähän niin kuin matkamuistoksi. En ajatellut, että kehräisin sitä suunnilleen vuosiin, sillä eihän se kehräämienn nyt niin helppoa ole, että oppisin äkkiä kehräämään ihkulankaa. Olen yllättänyt itseni ja oppinut kehräämään hienoja lankoja melkein tuosta vaan. Kukapa olisi uskonut. Parasta kehräämisessä on värit. Niiden muuttuminen topsista säikeeksi ja langaksi ja lopulta neuleeksi. Lopputulsota ei pysty ennalta arvaamaan. Lanka näyttää niin erilaiselta rullalla ja vyyhdilläkin. Tämä on varmasti sitä, mikä kehräämisharrastusta pitää yllä vuodesta toiseen. Toisaalta koskaan ei ole valmis ja kehräämisessä on varmasti paljon tekniikoita ja juttuja opeteltavaksi pitkäksi aikaa.

Kuitu on siis bfl-silkkisekoitetta. Blue-faced leicester -lampaiden villa on helppoa kehrättävää ja ihanan pehmeää. Pidän kovasti bfl:stä ja sitä tulee varmasti  kehräiltyä tulevaisuudessakin. Silkkiä kuidussa on 30 prosenttia ja se helpotti pitsihuivilankaan pääsemisessä varmasti. Pitkät silkkikuidut auttavat ohuen säikeen koossa pysymisen kanssa. Topsi oli todella hellyyttävä ennen kehräämistä ja minulla oli kyllä hiukan vaikeuksia sen korkkaamisessa. Meinasi uskallus loppua kesken, sillä pelkäsin pilaavani ihanan villan.

Jokaisessa harrastuksessa on ne asiat, joista tykkää vähemmän ja kehräämisessä se on ehdottomasti kertaaminen. Se on hidasta ja tylsää. Se on toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta senkin voi mokata. Seuraavan kerran minun täytyy pakottaa itseni keskittymään kertaamiseen enemmän. Onneksi tässä langassa on miltein koko matkan oikea määrä kierrettä ja lanka vaikuttaa vyyhdillä melko tasapainoiselta. Olin kerratessa vähän huolissani siitä, että langasta saattaa tulla kovaa ja ylikierteistä, mutta vyyhti on ihanan pehmeä.

Kuitu: Louhittaren luolan BFL-silkki
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: kaksisäikeinen 475 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana! Niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Pidän kovasti lopputuloksesta. Ottaen huomioon miten vähän olen kehrännyt, lanka on onnistunut paremmin kuin hyvin. Olin hitusen pettynyt metrimäärrään, sillä kuvittelin päässeeni pitsivahvuuteen, mutta todellisuudessa molemmissa säikeissä oli turhan paksuja kohtia. Vyyhdissä on paikoitellen ihan pitsilankaa. Ja toisaalta vajaasta 500 metristäkin saa jo jonkinlaisen huivin. Väritys on yllättävän marjapuuroinen. Lanka näyttää vyyhdillä tasavärisemmältä kuin odotin. Kerratessa olin huolissani langan värien asettumisesta. Kaksisäikeisyys sotkee värijuoksut hyvin tehokkaasti. Tämä lanka vaatii päästä pitsihuiviksi heti kohta ja sopivaa ohjetta täytyy katsella. Ehkä jokin malli, jossa sileää neuletta.

Toivottavasti blogipostaus näkyy oikein, sillä Bloggerilla on selvästi taas huono päivä.