Pitsilangan kehräämisestä

Ajattalin kesällä, että saan enemmän iloa kalliista villasta, kun kehrään todella ohutta lankaa. Se ei ollut kaikkein viisaimpia ajatuksia, joita olen koskaan saanut. Ottaen huomioon millaisen monsterin sain aikaan, se ei ollut järin viisas ratkaisu.

Yhden letin kehräsin ihan innosta puhkuen, mutta toista en millään saanut aloitetuksi. Onneksi tuli Tour de Fleece ja otin tavoitteekseni saada langan valmiiksi. Kisasin siis kolmella projektilla viidessä kuudessa tiimissä. Arvatkaa vaan riittikö intoa raportoida kuvien kanssa seitsemään eri ryhmään edistyksestään. No ei tasan riittänyt ja olisihan se ollut suoranaista spämmiä. Tourin suunnittelussa olisi pitänyt pitää joku järki mukana, mutta se oli karannut vehreämmille kesälaitumille ja siinä sitä sitten oltiin. Kehrääminen itsessään ei tuottanut suurempaa tuskaa. Romy (Majacraft Rose) suoriutuu pitsilangoista melko kepeästi ja tulos on hyvää. Vauhtia on riittävästi, enkä ole nopeinta kehrää edes kaivannut, mutta suurilla välityssuhteilla alkaa herkästi tulemaan tärinää. Luulen, että pitsilyhty ja pitsi- tai baby-rullat tai ehkä Akerworksin 3D-tulostetut rullat olisivat hyvä idea, jos haluaisin erityisesti kehrätä ohutta jatkuvasti, mutta pitsilankaa tulee ihan riittävän helposti, joten en ole tilannut lisää osia rukkeihini.

Kuitu: SweetGeorgia Yarns BFL-Silk-topsi värissä Rosebud
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 1320 metriä / 218 grammaa (Ravelry)
WPI: 28
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Ongelmaa ei muodostanut myöskään kertaaminen. Iris (Majacraft Aura) jumborullineen suoriutuu monsterivyyhdeistä aivan tuosta vaan. Kertaaminen ei vaan jaksanut yhtään innostaa. Tässä vaiheessa osasin jo epäillä, että säikeet ovat pitkälti toista kilometriä pitkiä ja se on paljon kerrattavaa. Olen oppinut ottamaan kertaamisen rauhallisesti ja keskittymään siihen, mutta 1300+ metriä on paljon kertaamista ja alkaahan se puuduttamaan. Lanka valmistui, mutta sen vyyhteäminen muodosti jo ongelman. Maililla lankaa on aivan kauhea voima ja sehän oli kuristaa vyyhdinpuuni kappaleiksi. Avuksi haettiin rautakaupasta pari isoa prikkaa ja sain vyyhdinpuut kestämään vyyhteämisen, kun tein sen hyvin rauhallisesti ja vedin ensin langan rullalta vapaaksi ja sitten vasta pyöritin vyyhdinpuulle. Se oli pitkäpiimäistä hommaa, mutta selvisimme kaikki ehjänä. Olen sittemmin yrittänyt kehrätä paksumpaa.

Yksi asia varmasti auttoi pitsilangan kehräämisessä, nimittäin keraaminen langanohjain. Ihastuin tähän lyhdyn lisäosaan ja se on ehdottomasti suosikkini. Langanohjain on se osa, joka ohjaa langan rullalle. Se siis vastaa vanhoissa rukeissa ja monissa uusissakin malleissa lyhdyn hampaita. Niitä on tavallisia, jotka tulevat lyhdyn mukana ja näitä keraamisella sisäosalla varustettuja, jotka ovat parasta ikinä. Olen tilannut kolme erikokoista käyttämiini lyhtyihin ja tavalliset ovat jääneet kehruutarvikepussukkaan varalle. Keraaminen pinta luistaa sopivasti ja tekee kehräämisesti miellyttävämpää ja hiukan hiljaisempaa. Aivan parhautta Majacraftilta.

Villa on ihanaista SweetGeorgian BFL-Silkkiä. Blue-faced Leicester -lampaanvilla ja silkki muodostavat ihanan yhdistelmän ja hilloan muita lettejäni varmaan hamaan tulevaisuuteen, sillä ne ovat niiiin ihania. Amethyst BFL ja Violet Hill BFL-Silk -topsit ovat turvallisesti pusseissa. Epäilen, että heikko euron kurssi tietää jatkossakin heikkoa saatavuutta ja hinta ainakin on vielä suolaisempi kuin näitä ostaessani. Haluaisin kovati lisää SweetGeorgiaa, mutta kanadalaisilla on huono saatavuus Euroopassa. Höh.

Merino- ja bfl-silkkiä

Lupasin, etten esittele kaikkia syksyn aikana kehräämistäni langoista, mutta pahasti näyttää siltä, että lopulta keksin jotain sanottavaa miltei kaikista. Ajattelen lähes aina ennen blogitekstin kirjoittamista, ettei minulla ole juuri mitään sanottavaa mistään ja sitten kirjoitan kuitenkin pienen novellin verran niitä näitä kohteeseeni liittyvää. En kuollaksenikaan muista enää mihin tyssähti Tour de Fleece -innostukseni. Jotain tapahtui ja asia lipsahti mielestä puoleksi vuodeksi. No joka tapauksessa lopputuloksena oli lankaa.

Kuitu: World of Wool merinosilkki -topsi, väri Aries
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 270 metriä / 100 grammaa 12 WPI (Ravelry)
Fiilis: Kehrääjä on kehittynyt viime vuosina :)

Olen varmaan maininnut, etten pidä topseista, joissa on selvinä raitoina erilaisia kuituja. Sen kammon sai aikanaan alkunsa tämä topsi. Taidot eivät riittäneet tähän silloin joku vuosi sitten, kun aloin ensimmäisen kerran tätä kehräämään. Se loppui heti alkuunsa ja olin varma, että inhoan merinosilkkiä maailman loppuun asti. Yllätyin siksi kovasti kesällä, kun tämän kammotuksen kehrääminen sujui suorastaan hyvin.

Kuitu: Louhittaren luolan bfl-silkki -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 295 metriä / 100 grammaa 16 WPI (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa lankaa!

Tämä toinen silkin kiiltoa hehkuva lanka on puolestaan ihanuus, josta olen säästänyt tätäkin muutaman vuoden. Tässä blue-faced leicesterin ja silkin sekoituksessa kuidut on sekoitettu huvin yhteen ja sellainen kehräytyy miltei itsestään. Silkkiä on 30 prosenttia ja se näkyy. Langassa on ihana kiilto ja se on niin pehmeää. Lanka näyttää melko yksiväriseltä, mutta sinivioletin ja luumun sävyjä on ainakin seitsemän. Olen viime aikoina alkanut ostaa isompia määriä samaa väriä. Sadan gramman letti sitä ja tätä on tietysti kiva, mutta mitä niistä kaikista noin 250 metrin vyyhdeistä oikein tekee. Pari kolme sataa grammaa on jo kivempi määrä, josta saa muutakin kuin pipon tai cowlin.

Louhittaren luolan BFL-silkkiä

Ostin Portista syyskuussa kehruuvillaletin vähän niin kuin matkamuistoksi. En ajatellut, että kehräisin sitä suunnilleen vuosiin, sillä eihän se kehräämienn nyt niin helppoa ole, että oppisin äkkiä kehräämään ihkulankaa. Olen yllättänyt itseni ja oppinut kehräämään hienoja lankoja melkein tuosta vaan. Kukapa olisi uskonut. Parasta kehräämisessä on värit. Niiden muuttuminen topsista säikeeksi ja langaksi ja lopulta neuleeksi. Lopputulsota ei pysty ennalta arvaamaan. Lanka näyttää niin erilaiselta rullalla ja vyyhdilläkin. Tämä on varmasti sitä, mikä kehräämisharrastusta pitää yllä vuodesta toiseen. Toisaalta koskaan ei ole valmis ja kehräämisessä on varmasti paljon tekniikoita ja juttuja opeteltavaksi pitkäksi aikaa.

Kuitu on siis bfl-silkkisekoitetta. Blue-faced leicester -lampaiden villa on helppoa kehrättävää ja ihanan pehmeää. Pidän kovasti bfl:stä ja sitä tulee varmasti  kehräiltyä tulevaisuudessakin. Silkkiä kuidussa on 30 prosenttia ja se helpotti pitsihuivilankaan pääsemisessä varmasti. Pitkät silkkikuidut auttavat ohuen säikeen koossa pysymisen kanssa. Topsi oli todella hellyyttävä ennen kehräämistä ja minulla oli kyllä hiukan vaikeuksia sen korkkaamisessa. Meinasi uskallus loppua kesken, sillä pelkäsin pilaavani ihanan villan.

Jokaisessa harrastuksessa on ne asiat, joista tykkää vähemmän ja kehräämisessä se on ehdottomasti kertaaminen. Se on hidasta ja tylsää. Se on toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta senkin voi mokata. Seuraavan kerran minun täytyy pakottaa itseni keskittymään kertaamiseen enemmän. Onneksi tässä langassa on miltein koko matkan oikea määrä kierrettä ja lanka vaikuttaa vyyhdillä melko tasapainoiselta. Olin kerratessa vähän huolissani siitä, että langasta saattaa tulla kovaa ja ylikierteistä, mutta vyyhti on ihanan pehmeä.

Kuitu: Louhittaren luolan BFL-silkki
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: kaksisäikeinen 475 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana! Niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Pidän kovasti lopputuloksesta. Ottaen huomioon miten vähän olen kehrännyt, lanka on onnistunut paremmin kuin hyvin. Olin hitusen pettynyt metrimäärrään, sillä kuvittelin päässeeni pitsivahvuuteen, mutta todellisuudessa molemmissa säikeissä oli turhan paksuja kohtia. Vyyhdissä on paikoitellen ihan pitsilankaa. Ja toisaalta vajaasta 500 metristäkin saa jo jonkinlaisen huivin. Väritys on yllättävän marjapuuroinen. Lanka näyttää vyyhdillä tasavärisemmältä kuin odotin. Kerratessa olin huolissani langan värien asettumisesta. Kaksisäikeisyys sotkee värijuoksut hyvin tehokkaasti. Tämä lanka vaatii päästä pitsihuiviksi heti kohta ja sopivaa ohjetta täytyy katsella. Ehkä jokin malli, jossa sileää neuletta.

Toivottavasti blogipostaus näkyy oikein, sillä Bloggerilla on selvästi taas huono päivä.

Pitsivaihteen löytämisen riemusta

Kertailtuani parit langat aloitin ihan uuden kehruuprojektin. Tuulia on kysellyt, olenko jo kehrännyt häneltä ostamani ihanuudet ja olen joutunut myöntämään, etten ole raaskinut. Se on hieman noloa. Olen pääasiassa kehrännyt niitä villoja, joihin olen vähiten kiintynyt ja se on väärä asenne. Kaikki lanka on hyvästä ja elämä on liian lyhyt ikävien kuitujen kehräämiseen. Enkä ole vielä yhtään kuitua pilannut, joten miksikäs en kehräisin jotain oikein ihanaa.

Päätin ottaa rullalleni ihanaa Tuulian värjäämää BFL-silkkisekoitetta, jonka ostin Portissa vähän niin kuin matkamuistoksi, enkä kuvitellut kehrääväni sitä lähiaikoina. En tosin Portissa ajatellut myöskään, että tilaisin rukin lähiaikoina, mutta kuinka ollakaan viikkoa myöhemmin oli Ruusu tilauksessa. BFL-silkki on niin ihanaa, että kehrää melkein itse itsensä ja mikä parasta. Taisin löytää pitsivaihteen. Nyt tulee ohuempaa säiettä kuin koskaan. Silkkikuidut ovat niin pitkiä, että säie pysyy koossa melkein hengettömän ohuena. Huikeaa. Se tunne, kun kuidut liukuvat kämmenellä, yllättävän kaukana kierteestä ja kukittavat hiukan. Se se vasta on jotain. Lyhytkuituisen merinon jälkeen silkkisekoite on aivan ihanaa. Olen eilisestä lähtien kehrännyt aivan maanisesti. Ihanaa vastapainoa tietoteknisille ongelmilleni. Blue Screen of Doom vaivasi konettani koko eilispäivän. En ole eläessäni nähnyt sinistä ruutua niin montaa kertaa, mutta onneksi se asia korjaantui ja osumaa ottaneet ohjelmat on nyt uudelleen asennettu.

Se on niin kaunista. Ensimmäinen puolikas topsista on jo säikeeksi kehrättynä. Kehrään puolet säikeestä yhdelle rullalle ja toisen puolen toiselle ja kerratessa teen jäljelle jääneestä säikeestä andean plying -tyyppisellä ratkaisulla viimeisen pätkän lankaan, jotta saan joka metrin talteen. Toivon, että tästä tule pitsihuivilankaa johonkin ihanaan huiviin. Pitää vain malttaa odottaa ennen kuin pääsen esittelemään itse kehräämästäni pitsilangasta neulottua huivia. Hihii.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikillel lukijoilleni!