Uusi ystäväni Lily

 Parin kuukauden kärvistely kehräämättä syö naista, joten olin ratketa onnesta eilen, kun sain viimein matkarukkini. Ensimmäinen rukkini Romy (Majacraft Rose) on liian iso ja hieno ympäri ämpäri raahattavaksi, varsinkin julkisissa liikennevälineissä, joten ensimmäisestä tilistä piti heti tilata elämäntilanteeseen paremmin sopiva rukki. Malli on Majacraft Little Gem ja nimeksi tuli Lily. Mallia ei tarvinnut miettiä, sillä on yksinkertaisinta hankkia saman merkkinen, jolloin rullat ja kaikki lisäosat toimivat molemmissa. Onhan tämäkin sievä, vaikkei vedä kauneudessa vertoja Romy Ruususelleni. Viisi ja puoli viikkoa oli pitkä aika odottaa, mutta hyväähän kannattaa tunnetusti odottaa. Tilasin myös jarrullisen rullatuolin, mutta muita lisävälineitä en raaskinut tilata tähän rakoon. Pitsisetti ja pari pitsi- ja baby-rullaa kävi kyllä ostoskorissa, sillä niitä olen himoinnut koko vuoden. Ehdin varmasti myöhemminkin perehtymään pitsin kehräämiseen ja toisaalta minulla on ollut pitsineuleplääh jo jonkin aikaa, joten mitään tarvetta pitsilangoille ei ole.

Rullalle päätyi tietysti ensimmäistä käteen sattunutta villaa eli tässä tapauksessa World of Woolin Suffolkia. Yllätyin siitä, miten pitkäkuituinen villa oli kyseessä ja alku olikin hieman takkuista. Jarru tuntuu olevan vielä herkempi kuin Rosessani, mutta ehkä se liittyy pakasta vedettyyn rullaan. Ainakin ääni on kovin sähäkkä, kun rullan ura on vielä epätasainen. Täytyy kovasti kehrätä, että rullat tulee ajettua sisään ja sähinä rauhoittuu. Siispä lyhty taas vipattamaan...