Lilyn ensimmäinen valmis vyyhti

Ensimmäinen lanka uudella rukilla tuli jo kehrättyä. Parin kuukauden tauon jälkeen olisi ollut hyvä kehrätä jotain tuttua ja turvallista, mutta intopinkeänä ei sellaisia ajattele, vaan tarttuu siihen topsiin, joka oli sillä hetkellä päällimmäisenä matkalaukussa, johon olen villani piilottanut. Suffolk taisi olla pidempi kuituista kuin ne villat joihin olen tottunut. Alku oli hankala, kun villa tuntui liukkaalta ja rukilla oli aika kova veto päällä. Pakasta vedetyn rullan jarru-ura on hieman epätasainen ja se aiheuttaa voimakkaamman vedon ja äänen, kuin pidempään käytössä ollut rulla. Minulle on joka kerta uusi shokki millaista sähinää uudet rullat pitävät, sillä muutos on aika dramaattinen.

Kuitu: Luonnonharmaa World of Woolin Suffolk -topsi
Väline: Majacraft Little Gem 5,9:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa taas kehrätä rukilla!

Kun kehrääminen alkoi lopulta sujumaan, tuntui Suffolk oikein kivalta kehrättävältä. Se ei ole aivan pehmeintä mahdollista villaa, mutta ei mitään hiveän karkeaa pässinpökkimääkään. Kuidut ovat suht paksuja ja pitkiä, joten kierrettä ei tarvinnut niin paljon pitämään säikeitä koossa. Oli oikeastaan kiva kehrätä vähän pidempää lyhytvetoa. Merinon nyhtäminen on aika lyhyttä nyppimistä, mutta tällainen pidempi villa on kivempaa mittarimatoilla. Merino ei ole suurin suosikkini, sillä olen mieltynyt enemäänkin blue-faced leicesteriin eli tuttavallisemmin bfl:in. Hollantilainen palapeli eli Louetin viipsinpuu pääsi myös tositoimiin. Tämä sadan gramman vyyhti oli aika lailla paljon pyörittää viipsinpuulle, mutta kauniin vyyhdin sain aikaan.

Tulimme Lilyn heti hyvin toimeen keskenämme. Ei hän tietysti Romylle vedä vertoja, mutta on oikein pätevä matkarukiksi. Ainoa vaikeus on alahihna, jonka paikalle saaminen on kovin työlästä ja tuntuu siltä, että sormet nyrjätää ennen kuin hihna on paikallaan. Toivottavasti siihen tottuu, sillä hihnan saa laittaa paikalleen joka kerta, kun rukin ottaa esiin kokoon taittamisen jälkeen ja hihna täytyy kääntää kertaamista varten toisin päin. Se ei ole aivan pakollista, mutta rukki pyörii paremmin aina jompaan kumpaan suuntaan riippuen alahihnasta riippuen. Jännästi rullat ovat pakkautuneet paljon tiukempaan nyt kuin Rosellani. Olen aina hieman harmitellut sitä, etten saa rullille mahtumaan läheskään niin paljon säiettä tai lankaa kuin muut, mutta ilmeisesti asialle voi tehdä jotain. Täytyy perehtyä asiaan.

Pidin Little Gemin mukana tulevaa matkarullatuolia aivan etukäteen turhakkeena, mutta se paljastui oikein oivaksi ketjukertausvälineeksi. Toisen karan ympärille saa kätevästi viritettyä jarrun, joten rulla ei pääse pyörimään väärään suuntaan. Jarrulanka oli aluksi aivan liian kireällä ja jouduin löysäämään solmua moneen kertaan. Hiukan hämmentävää, miten löysällä oleva lanka jarruttaa tehokaasti. Varmaan tämä toimii kivasti kaksisäikeisenkin langan kertaamisessa. Jarrulangan virittämistä rullien ympäri pitää ainakin kokeilla.