Kainuunharmassukat

Kävin joitain vuosia sitten Merijärvellä Kehräämö Christinassa ja ostin kainuunharmasta; sekä kehruuvillaa että sukkalankaa. Jos olisin missään Pohjanmaan kulmilla niin kävisin ehdottomasti heidän puodissaan. Ihania luonnonvärisiä lankoja, huovutusvilloja, taljoja ja muutakin villajuttuja. En tiedä onko paikan päällä vielä kehruuvillaa, mutta voihan siitä haaveilla. Menkää ihmeessä muutkin, jos olette siellä suunnalla. Nettisivut näyttivät olevan ihan uudet, joten varmasti ovat toiminnassa. He näyttivät avanneen juuri verkkokaupan. Pitääkin mennä tutustumaan.

Kainuunharmas on kotimainen maatiaislammasrotu ja se on ehdottomasti suosikkini. Ei sillä etteikö suomenlammas olisi ihanaa. Kainuunharmas on vaan vielä ihanampaa villaa. Niin pehmeää ja miellyttävää. Täytyykin ottaa kainuunharmasta kehruuprojektiksi, eikä hillota herkkuja lopputtomiin. Tämä ei ole käsinkehrättyä vaan Kehräämöstä ostamaani nylonvahvisteista sukkalankaa. Ihanaa, hiukan rasvaista luonnollisen tuntuista. Pidin kovasti näiden neulomisesta. Lankani näyttäisi olevan kaksisäikeistä, mutta nettisivuilla sukkalanka on merkitty kolmisäikeiseksi. Hyvä niin, sillä kaksisäikeinen ei ole sukkalangaksi hyvää, sillä se ei muodosta tasaista ja kulutusta kestävää pintaa yhtähyvin kuin kolmi- tai useampi säikeinen lanka. Enemmän säikeitä on aina parempi kulutuksen kestossa. En aio käyttää näitä päivittäin, vaan saunan jälkeen puhtaisiin jalkoihin.

Projekti:  Blueberry Waffle Socks (Ravelry)
Ohje: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Kehräämö Christina Kainuunharmassukkalanka
Menekki: 110 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3 mm 15 cm sukkapuikot

Ohjeeksi valitsin lähinnä silmukkamäärän perusteella klassikon Blueberry Waffle Socks. Ohje on jo siirtynyt nettiarkistosivustolle, mutta näitä edelleen ihmiset neulovat. Tämä on jotenkin yksinkertaisesti hyvä malli. Tuskailin kantapään kanssa. Tulin jotenkin neuloneeksi kantalapun ensin väärään paikkaan ja sitten liian pitkäksi, Kantapää ei istunut yhtään, mutta kolmannen purkamisen jälkeen pääsin vauhtiin ja valmista tuli nopeasti, kun alun ongelmat oli selätetty,

Lopputulos on sopivan rouheat ja luontevat sukat. Neulon hyvin harvoin värjäämättömiä tai maanläheisen värisiä lankoja, sillä en tunne niitä yhtään omikseni. Minä olen ehdottomasti pinkki ja violetti ihminen, mutta kainuunharmaksen harmaa on mieleeni. En tiedä johtuuko villasta vai olenko vaan pehmennyt päästäni.

Kehräämö Christina Kainuunharmas

Olenko koskaan maininnut, että rakastan kainuunharmasta? Jos en niin nyt olen. Se on ihaninta villaa, mitä tiedän. Se on pehmeää ja niin hyvän tuntuista. Olen niin pahasti hairahtunut, että olen alkanut pitää jopa sen väristä. Se on oikeastaan aika tyylikäs harmaan sävy. Ihastus on siis vakavaa, miltei huolestuttavaa. En käsitä, miksi hillosin tätäkin kuitua toista vuotta ennen kuin sain aloitettua sen kehräämisen. Kuitu oli ilmavana karstalevynä ja sen vuoksi tein tietenkin karstalankaa. En edelleenkään ole hyvä "pitkävedossa" eli karstalangan kehräämisessä, mutta olen tähän lankaan oikein tyytyväinen. Lopputulos on sillä tavalla sopivasti epätasainen. Säikeet kehräsin jo pääsiäisenä, mutten ehtinyt niitä kertaamaan ennen kuin lähdin Lapin reissulle, joten kertasin ne vasta viime viikolla. Niitä oli ilo kerrata, sillä levännyt säie ei pyri saparoille ja tarraa itseensä kiinni. Olisipa minulla niin paljon rullia ja kärsivällisyyttä, että voisin lepuuttaa säikeitäni aina viikkokaupalla.

Kuitu: Kehräämö Christina Kainuunharmaskehruukuitu
Väline: Majacraft Rose ratio 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Pehmeää ja niin ilmavaa ihanuutta!

Tätä en voi upottaa torkkupeittoon, vaan tämä ansaitsee ihan oman projektinsa. Ehkäpä neulon tästä pipon ja sen kaveriksi huivin Kehräämö Christinan kainuunharmashuivilangasta. En yleensä koskaan käytä harmaata, mutta kainuunharmashan on asia aivan erikseen. Suosittelen muuten lämpimästi Kehräämö Christinaa ja heidän tuotteitaan. Merijärvellä olisi kiva taas käydä, mutta autottomana ei noin vain järjestetä excursioita. Tilasin viime kuussa Villa Laurilasta kainuunharmasta puolikiloa, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä siitä teen, mutta ajattelin, että puoli kiloa on sopiva määrä kehrätä jotain aivan ihanaa. Kyllä lanka varmaan sitten kertoo, miksi se haluaa isona muotoutua. Senkin takia piti tilata, ettei kainuunharmasta ole heillä jatkuvasti tarjolla. Woolgreyn kainuunharmastuotteita en ole vielä kokeillut, mutta jossain vaiheessa pitää varmaan testata nekin.

Suomenlammasvyyhtejä

Lisää kehruita valmistui esiteltäviksi. Blogini palaa ihan lähitulevaisuudessa takaisin neulepainotteiseen sisältöön, joten jaksakaa kiltit lukijat vielä hetki näitä kehruujaarituksia. Nämä vyyhdit ovat molemmat suomenlammasta, mutta kehruuprosessina ne ovat kuin yö ja päivä. Ruskea vyyhti oli aivan ihanaa pehmeää, mutta rasvaista karstalevyä, jota olisi mielellään saanut olla enemmän. Harmaa vyyhti puolestaan on sitä oppirahaosastoa ja saa mielellään painua unohduksiin.

Kuitu: Kehräämö Christinan ruskea suomenlammaskarstalevy (Uuhi- ja karitsavillaa)
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 110 metriä / 105 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Lisää tällaista ihanaa!

Kävimme neuletapaamisporukalla Merijärvellä Kehräämö Christinassa pari vuotta sitten ja ostin kaksi rullaa kehruukuituja, mutten raaskinut niitä silloin kehrätä. En ollut koskaan kehrännyt karstalevyä, enkä oikeastaan tuolloin tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä. Villan käsittely oli vielä aivan hukassa, mutta nyt rohkenin venytellä levyn kehrättäviksi soiroiksi, kun aloin pelätä, että villassa oleva lanoliini härskiintyy ja menee pilalle koko kuitu. En tiedä käykö pestylle villalle niin, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla karstalevyn käsittelyä, missä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Se on vaan topseihin tottuneelle aivan outoa.

Villa on suomenlampaan uuhi- ja karitsavillaa ja aivan ihanaa kehrätä. Täytyy jossain vaiheessa ehdotella neuletapaamisporukalle uutta excursiota Merijärvelle. Pidimme kovasti heidän tuotteistaan. En ole vielä raaskinut neuloa lankojakaan, vaan hilloan ihania suomenlammas- ja kainuunharmas-sukkalankoja ja kainuunharmashuivilankaa varastoissani. Kainuunharmas on muuten vielä ihanampaa kuin suolmenlammas, mutta siitä lisää myöhemmin. Kehräsin villan pitkävetotekniikalla ja ainoa asia, joka jäi harmittamaan on se, että reilun sadan gramman levy ei kestänyt kuin pari päivää. Tätä olisi saanut olla säkillinen. Kädet tuli hoidettua lanoliinilla siinä samalla. Langasta tuli muhkea nelisäikeinen, hypisteltävän pehmeä vyyhti.

Sinä kesänä, kun tilasin ensimmäisen värttinäni, tilaisin vähän kehruukuituja, mutta ne jäivät pääasiassa kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Ne ensimmäiset omatoimiset värttinäkehruuyritykset eivät olleet kovin onnistuneita. Yksi niistä ostoksista on tämä suomenlammas, jonka tilasin muistaakseni Käsityökauppa Ilosta. Yritin tätä kehrätä joskus aiemmin, mutta totesin, että se oli aika kamalaa. Ajattelin, että elämä on liian lyhyt huonon villan kehräämiseen ja asia jäi. Nyt otin villan esiin, sillä halusin siitä eroon. Alku oli takkuinen, mutta sitten tajusin kokeilla lähtisikö kehrääminen paremmin kulkemaan toisesta päästä topsia. Kehräämisessä on paljon oppimista, että kaikkea ei kykene heti omaksumaan. Yksi näistä asioista, jotka eivät ole ihan heti päähäni uponneet, on se, että pitää testata kummasta päästä topsia tai karstanauhaa tai mitä milloinkin on helpompi kehrätä. En tiedä miksi, mutta joskus sillä on suuri merkitys.

Kuitu: Vaaleanharmaa suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 105 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan kehrättyä

Eihän se lopulta kammovillaa ollutkaan. Kehräsin säikeen jäljellä olleesta topsista ja liitin vanhan säikeen sen perään ja ketjukertasin säikeen itsensä kanssa paksuksi langaksi. Lopputulos on yllättävän kiva. Lanka pehmeni pesussa kovasti ja lanka on mukavantuntuinen. Tämä menee hyvin niiden kaikkien muidenkin luonnonväristen harjoitusvyyhtien kanssa peittoprojektiin, jota suunnittelen. Tekisi mieli mallitilkkuilla ja aloittaa, mutten voi. Elämä haittaa harrastamista.

Pitkävetoa

Kokeilin ensimmäistä kertaa pitkävetoa ja eihän se ollut yhtään niin vaikeaa ja kummallista kuin kuvittelin. Olen pitänyt pitkävetoa korkeampana mystiikkana, aivan turhaan. Se sujui melkein itsestään, kun sain asetukset kohdalleen. Vaihdoin Ruusuuni hitaan kehrän ja valitsin hitaimman välityksen, 4,3:1, jotta sain polkea normaalia tahtia. Sain laskea oikean käden välillä ihan syliin, kun opin vetämään vasemmalla sopivasti taaksepäin. Vasen oli luontevampi käsi aloittaa, sillä se on normaalisti "kuitukäsi" eli pitelee villaa, kun oikealla vedän lyhyttä vetoa. Alussa oli toki enemmän ja vähemmän möykkyjä, mutta tästä ei taida tulla puoliksikaan niin möykkyistä kuin odotin.

Villa on kotimaista Pirtin kehräämön huovutusvillaa, joka on käytännössä värjättyä kartalevyä kotimaisesta villasta. Huopuneita kohtia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Ajattelin, että karstavilla olisi sopivaa pitkävetoharjoituksiin ja Lumoavan langan uutuushyllyn huovutusvilla oli lupaavan tuntuista, kevyen irtonaista. Huopunutta (huovutus)villa ei tietenkään pidä kehrätä. Elämä on liian lyhyt huopuneen tai muuten huonolaatuisen villan kehräämiseen.

Tuskin maltan odottaa ensimmäistä karstalankaani valmistuvatksi. Kun olen tämän karstalevyn kehrännyt, otan käsittelyyn Kehräämö Christinan suomenlampaan karstavilla levyn, jonka viime syksynä ostin. En ole tohtinut yrittää sitä, saati sitten kainuunharmasta, kehrätä, etten pilaa hienoa villaa. Olen kehrännyt aiemmen vain kammattuja topseja ja yhden karstatopsin. Turhaa arastelua varmasti, mutta minkä sitä luonnolleen voi.

Jos ihmettelette mykkyrää deltassa, niin minulla on tapana pyöräyttää säikeen pää deltan ympärille, kun keskeytän kehräämisen. Se on niin kätevästi siinä tallessa, enkä joudu langoittamaan uudelleen tai etsinään langanpäätä, eikä kierre pääse säikeestä karkuun. Muutenkin pidän kovasti delta-lyhdystä, vaikka rukkini mukana tuli perinteisempi torvellinen lyhty.

PS. Käykää osallistumassa Maikinkotin synttäriarvontaan.

Kehräämö Christina -reissu

Teimme sunnuntaina reissun Merijärvelle Kehräämö Christinaan hypistelemään aivan ihania lammastuotteita. Siellä oli taljoja, villoja, lankaa ja tietysti lankaa. Mukaani tarttui käsinvärjättyä liilaa sukkalankaa, jonka värin joulukuun pimeä söi, vaikka kuvat otinkin päivän valoisimpaan aikaan. Mietin, että miksi edes vaivaudun, mutta kuvaton blogi on kuin hännätön orava. Lanka on kaksisäikeistä nylonilla vahvistettua suomenlammasta Sadan gramman vyyhdissä on 350 metriä eli oikein mukava määrä. Ostin myös luonnonvärisen kaksisäikeisen kainuunharmassukkalangan, jossa on 270 metriä sataa grammaa kohti, mutta vyyhti on hieman suurempi. Kehruukuiduista mukaan tarttui kainuunharmasta ja ruskeaa suomenlammasta. Kuvasta unohtui herttainen Gotlanninlammas kiharapussukka, jonka ostin hypisteltäväksi. Se oli niin suloista sellofaaniin käärittynä. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Merijärvellä Kehräämössä, jos niillämain sattuu liikkumaan.

Automatkalle aloitin jo valmiiksi perussukan Fabelista. Valitsin vaalean Rose Mistin Fabel Long Printiä. Teen yksinkertaiset sukat itselleni kenkiin. Kantapääksi valitsin tomatin, jotta minun ei tarvitse laskea mitään muuta kuin jakaa silmukat kolmelle puikolle. En raaski laittaa ihania pitsisukkiani uusiin talvisaapikkaisiini, jotka kuitenkin kaipaavat ohutta villasukkaa sisäänsä. Puoli sukkaa valmistui autossa istuessa ja kohta saan taas luoda lisää silmukoita.

Kehräämössä ihastuin hunajakennokuvioisiin lapasiin. Olin kuin pikkutyttö uuden lelun saatuaan, kun puristelin kättäni nyrkkiin lapasessa. Siinä lapasessa oli tuntuma kerrassaan viehättävä. Rasvainen, paksu villa antoi elämykseen varmasti oman lisänsä, mutta päätin kokeilla hunajakennokuviota lankavarastostani kaivamallani Nepalilla. Peukalokiilan kehittäminen tähän on oma haasteensa, mutta jotenkin sen tähän vielä väkerrän. Jos lapasissa ei ole peukalokiilaa, en varmasti tule niitä koskaan käyttäneeksi. Ensin pitää kuitenkin laskeskella kuinka paljon silmukoita tarvitsen ja muita suunnitteluasioita.