Uudella rukilla kehräiltyjä

Hehkutin vuoden vaihteessa uutta rukkia enkä sitten maininnut siitä mitään. Joku varmaan huomasikin. No se ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Rukista oli matkalla hajonnut yksi osa, eikä kehrääminen onnistunut kivuttomasti. Kun valmistaja palasi kesälomaltaan niin sain onneksi uuden osan ja pääsin toden teolla testaamaan uutta lemmikkiäni. Majacraftin Aura on tuntumaltaan aivan erilainen rukki kuin Rose tai Little Gem, joten opettelemista oli. Vetosysteemi ei ole lyhtyveto, johon olen tottunut, vaan eräänlainen hybridituplaveto. Aloitimme lähinnä köydenvedolla, jota suomenlammas ei kestänyt, vaan kuituparat ratkesivat aivan katki poikki, kun rukki veti yhteen suuntaan ja minä toiseen. Emme aluksi tulleet ollenkaan toimeen keskenämme, mutta nyt olen saanut säädöt kohdalleen. En missään tapauksessa tarkoita, että rukki olisi huono. Vikaa oli lähinnä kehrääjässä. Halusin hitaan rukin ja osata kehrätä myös kuohkeaa paksua lankaa. Rullat ovat ihanan isoja ja niille mahtuu paljon lankaa.

Kuitu: World of Wool valkoinen suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 137 metriä / 100 grammaa 7WPI (Ravelry)
Fiilis: Miten tämä on näin tiivistä?

Luulin, että tästä ihan ensimmäisesta säikeestä ei tulisi lankaa olenkaan, mutta kolmisäikeisyys antaa hyvin paljon anteeksi. Olin ällistynyt miten hyvältä tämä lanka lopulta näyttää. Odotin aivan taidelangalta näyttävää tuotosta. Tätä kehrätessä tuntui siltä, etten osaa yhtään mitään ja lähetän rukin takaisin jälleenmyyjälle. Onneksi olen sisukas ja ylitin ongelmat. Langasta tuli kauhean tiivis. En muista moista saaneeni ennen aikaiseksi.

Kuitu: World of Wool tummanruskea Corriedale-topsi
Väline: Majacraft Aura 4,1 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 62 metriä / 50 grammaa 8WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompahan tehty

Myttyyn menneestä värttinäkehruusta jäi kuljeksimaan puoli topsia Corriedalea. Hurautin sen säikeeksi rullalle. Noin 50 grammaa on Auran jumborullalla aivan onnettoman vähän. Pitäisi varmaan aloittaa joku isompi projekti jotta pääsisin hyödyntämään mahdollisuutta tehdä jumbovyyhtejä. Muutamaa villaa minulla onkin yli puoli kiloa. En ole vain saanut aikaiseksi aloittaa isompaa projektia. Ehkä tämän kamalan räkätaudin helpotettua suunnittelen mitä kainuunharmasherkuistani haluan kehrätä.

Kuitu: World of Wool vaaleanruskea BFL-topsi
Väline: Majacraft Aura 4,1 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 130 metriä / 100 grammaa 7WPI (Ravelry)
Fiilis: Miltei höttöä!

Lopulta alkoi tuntumaan siltä, että osaan sittenkin kehrätä. Rosella voi toki valita hitaan vaihteen ja polkea hitaasti päästäkseen paksuun lankaan, kun jarru on kireällä, mutta minusta se ei ole miellyttävä tapa kehrätä. Toisenlaisen vetosysteemin vuoksi paksun ja vähäkierteisen langan kehrääminen onnistuu minusta kivemmin. Rose on parhaimmillaan ohuiden lankojen kehräämisessä. Molemmat ovat erittäin monipuolisia rukkeja ja lisäosilla kaikki erilaiset langat ovat täysin mahdollisia, mutta toinen on parempi eri asioissa kuin toinen.

Olen pitkään harkinnut ja suunnitellut peittoprojektia luonnonvärisistä kehruistani. Suuressa suunnnitelmassani on ylittämättömiä ongelmia ja tuntuu siltä, että taidan joutua tyytymään tavalliseen mitered square -peittoon, vaikka tähän sock yarn blanketiin. En muista yhtään mitä sen tekniikan nimi mahtaa olla suomeksi. Koukkuaminen olisi kivaa ja harkitsin sitä viime vuonna, mutta lankani ovat kovin paksuja koukuttavaksi. Lopputulos olisi kauhean paksu. Plääh. Haluaisin, että peitto olisi heti kohta valmis, mutten ole vielä aloittanutkaan.

Käsinkehrätty villatakki

Kuinka kuvataan musta neule? Epätoivo meinasi iskeä, joten saatte nyt tyytyä siihen mitä on tarjota. Väri on erittäin tumma suklainen luonnonmusta, mutta se ei oikein kuvissa toistu. Ylivalottamalla sain sentään sisällä ottamissani kuvissa yksityiskohdat näkymään. Onneksi kyseessä on hyvin yksinkertainen neule. Pinta on sileää neuletta. Resorit ovat kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta ja 6 senttiä pitkät. Kaulus on joustinneuletta ja palmikot kulkevat nappilistan molemmin puolin ylhäältä alas. Nappilista on helmineuletta ja napit katajaa.

Projekti alkoi villan tilaamisella melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Tavoitteena oli Eadon by Susanna IC, mutta siihen eivät metrit riittäneet. Lankani on hieman paksumpaa kuin tavoitteena oli, mutta ei se mitään. Lanka on muuten oikein hyvä. Kierrettä on vähän liikaa, mutta ainakin tämä tulee kestämään. Metrit riittivät hyvin tähän My Casual Cardigan -malliin. Lisäsin takkiin hieman enemmän vyötärömuotoiluja sekä rintamuotoilut. Ohjeessa on eräänlainen saumaton istutettu hiha. En ole ennen tällaista tehnyt, mutta hyvin se tuntuu toimivan. Koko neuleessa ei ole mitään varsinaisia saumoja. Ainoa saumantuntuinen kohta on pääntieltä kaulusta varten nostetut silmukat. Se onkin tärkeä "sauma" sillä ilman sitä pääntie olisi aivan lörppö ja neule varmaan valuisi kohti hartioita. Neulomisessa ei ole mitään ongelmaa, enkä joutunut purkamaan tätä projektia kertaakaan, mutta elämä vaan haittasi sen valmistumista.

Projekti: My Casual Handspun Cardigan (Ravelry)
Ohje: My Casual Cardigan by Elena Nodel (Classic Elite Yarns)
Koko: Noin 40
Lanka: Käsinkehrätty nelisäikeinen luonnonmusta suomenlammas (blogi)
World of Wool Finn Sheep Natural Black  (Ravelry)
Menekkki: Noin 820 grammaa (1300+ m)
Napit:  INGUTE juniper branch buttons 18 mm (Etsy)
Puikot: KnitPro Symfonie 4,0 mm 100 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vähän iso, mutta aivan ihana!

Neule istui hienosti ennen "pingotusta". Liotin takkia Soak-kylvyssä puolisen tuntia ja muotoilin kosteana. Kuivuminen kesti puoli ikuisuutta. Onko suomessa muuten myynnissä villatakinkuivaustelineitä? Amerikkalaisissa neulepodcasteissä aina puhuvat sweater drying rack:eistään, mutten ole koskaan nähnyt tuollaisia missään. Kylvyn jälkeen neulepinta oli aivan ihana ja laskeutui kauniisti. Valitettavasti takki kasvoi myös hieman kokoa. Nyt se tuntuu liian väljältä. Onneksi tein reippaasti omat muotoilut, jos olisin tehnyt villatakin rinnanympärykseni mukaan valitsemassani koossa, tästä olisi tullut teltta ja siitä olisi kasvanut kylvettämällä vielä suurempi teltta, tyyliin kokoa 52. Seurasin ohjeen kokoa M, mutta näin jälkikäteen olisin voinut hyvin ottaa koon S ja tehdä vähän toisenlaiset muotoilut. Ostin muutama viikko sitten tarjouksesta Knit to Flatter Cratsy-kurssin ja olen oppinut paljon koon valinnasta. Vaikka rinnanympäris on rintavalla paljon ja vähän päälle, valitsen jatkossa kokoon 38 mukaan ja lisään rohkeasti omia muotoiluja. Oikean koon valinta on tärkeä, eikä mallitilkkukaan pelasta jos koko on väärä. Ehkä seuraava villatakki jo onnistuisi.

Napeiksi valikoitui lopulta katajaiset puunapit. Olen nappeihin erittäin tyytyväinen. Sopivat täydellisesti tähän villatakkiini. Villa on suomenlammasta, muttei kotimaista ja napit ovat liettualaista katajaa. Ajatus lienee tärkein? Olen hieman yllättynyt, että juuri ne napit, joiden ajattelin olevan parhaat, sopivat. Netistä nappeja tilatessa on niin suuret riskit mennä aivan metsään, kun kokoa ja väriä ei pääse mallaamaan neuleeseen. Onneksi netissä napit ovat niin paljon halvempia, että niitä voi tilata useammat. Hieman kuitenkin hirvitti, että miten pahasti menee pieleen. Nappilistaa en voinut enää muuttaa, sillä se neulotaan tässä mallissa vartalon kanssa yhtaikaa, eikä jälkeenpäin.

Luumua vai katajaa?

Hilpaisin työpäivän jälkeen asiamiespostiin noutamaan kirjattuja kirjeitä. Kuvittelen aina tilaillessani, että kaikki kolahtavat kätevästi postilaatikkoon, mutta maailmalta saapuvat tilaukset tuppaavat olemaan kirjattuja kirjeitä ja postilainen osasi jo nostaa molemmat nappikirjeet laatikosta tiskille heti minut nähdessään. Ehkä pitää olla vähän aikaa tilailematta lankoja ja muita ihanuuksia, ettei tule liian tutuksi postin tiskillä asioidessaan. Odotin puunappeja kovasti jo loppuviikolla, mutta näemmä Liettuasta on yhtä pitkä matka Lappiin kuin Hong Kongista. Nyt pitäisi sitten tehdä päätöksiä valitako luumu- vai katajanapit villatakkiin. Nappeihin olen oikein tyytyväinen. Suosittelen lämpimästi Inguten Etsy-kauppaa. Nämä ovat paljon sileämpiä kuin käsityömessuilta ostamani kotimaiset puunapit. Napit on huolellisesti hiottuja ja mehiläisvahalla käsiteltyjä. Tilaan varmasti toistekin. Omenapuunapit on ainakin pakko saada johonkin neuleeseen. Niitä näytti olevan Etsy-kaupassa monenlaisia.

Eräs suunnitelma alkaa realisoitua ja siihenkin tuli sopivasti "napit". Lyanwoodin Etsy-kaupasta tilaamiani nappeja en lopulta edes sovitellut villatakkiini. Käsinkehrätylle sopii paremmin käsintehdyt puunapit, mutta tähän projektiini ajattelin laittaa tällaisen metallisen "Hook-and-eye closure"n. (Mitä ikinä se sitten onkin suomen kielellä.) En malttaisi millään odottaa, että saan tämän projektin valmiiksi, mutta neljä vyyhtiä pitää vielä neuloa ja nuo viimeisestä vyyhdistä neulotut mallitilkut pitää purkaa, vyyhdetä, kylvettää ja keriä ennen kuin neulon ne liivin helmaan. Niin paljon vielä vaiheita ennen kuin pääsen esittelemään tämän. Toistaiseksi minulla on vaan mallitilkkuja ja ihmesuikaleita.

Neulesuunnittelua jälleen

Edellinen villatakkiprojekti on viittä vaille valmis. Käytin takkia kylvyssä villanhoitoaineen kanssa ja pingotin kevyesti. Koko vaikuttaa täydelliseltä Tilasin tänään Liettuasta puunappeja, mutta ajattelin katsella vielä muutamia vaihtoetoja tilata, jos kummatkaan eivät takkiin sovikaan. Tässä kylässähän myydään vain poronsarvinappeja, jotka eivät napinrei'istäni mahtuneet. Sehän olisi ollut liian helppoa, jos ne olisivat sopineet. Silmukkamerkkejä oli varmaan ihan riittävästi, tuollainen reipas 70 kappaletta ainakin. Kyllä niitä sai tovin nyppiä, mutta ainakin oli helppo laskea napinlävet, lisäykset, kavennukset, kuviontoistot ja muut muotoilut. En millään malttaisi odottaa, että pääsen tätä käyttämään. Se on ensimmäinen kehräämästäni langasta neulottu villatakki.

Kun yhden takin saa pois puikoilta, niin seuraavahan pitää saada alulle. Olen ahkerasti neulesuunnitellut ja mallitilkkuillut eilispäivän. Olen testannut seitsemät eri puikot ja kaksimallineuletta ja visio alkaa realisoitua. Vielä pari mallitilkkua niin pääsen laskemaan silmukoita ja sitten vasta vauhtiin. Mieleistä mallia ei ole löytynyt ja tässä melkein puolen vuoden aikana on muotoutunut näkemys siitä, millaisen haluan. Olen jossain vaiheessa päässyt mallitilkkuinhostani ja nykyään itseasiassa pidän niiden neulomisesta. Suosittelen tällaista asennemuutosta lämpimästi muillekin. Nyt takaisin mallitilkkuilemaan.

Holden-huivi

Katsoin menneitä kirjoituksiani läpi yhtä tiettyä kuvaa etsien ja tein itselleni yllättävän havainnon. Minulla taitaa olla kehruublogi. Neuleita oli hälyttävän vähän. En ole huomannut ollenkaan, että suurin osa kuvistani on kehrätyistä tai kehräämättömistä villoista. Hämmentävää. Tämäkin neule on kehruutuotos.

Aloitin tämän huivin elokuussa, eikä neulomiseen mennyt montaa viikkoa, mutta sitten lanka loppui kesken. En ollut tyytyväinen siihen, miltä huivi näytti ja huivintekele jäi kuukausiksi marinoitumaan. Viime viikolla otin sen yhtenä iltana esiin ja päättelin kehräämälläni villatakkilangalla, jotta pääsen siitä eroon. Villatakki on niin pitkällä, että tiedän, että muutama metri liikenee päättelyyn. Ohjeessa olisi ollut hieno nirkkoreuna päättelyssä, mutten viitsinyt sellaisiin vaivautua. Huivi oli pieni ja väärän mallinen, mutta pistin sen silti kylpyyn ja kun nostin märän huivin, se "lörpsähti" kaksinkertaiseksi kooltaan. Olin hieman hämmentynyt, kun "nenäliinasta" tuli ihan oikean huivin kokoinen. Ravistin vielä varmuuden vuoksi märkää huivia pari kertaa, että se varmasti venähti kaiken koon, mitä lanka antaa periksi.

En varmaan seurannut ohjetta ihan tunnollisesti, mutta kaikkien näiden kuukausien jälkeen en enää muista miten sitä muokkasin. Minulla ei ole uutta ja hienoa maksullista ohjetta, vaan alkuperäinen ilmaisohje, joka ei ole enää tarjolla. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Olin jo aivan varma, että huivi menee purkuun. Samalla vahvistui se, että kun on tottunut sirpinmuotoisiin huiveihin käytössä, niin peruskolmio tuntuu oudolta ja hankalalta. Stephen Westin Daybreak(Ravelry) on muodoltaan aivan ylivoimainen hartiahuivi ja omani on ollut ahkerassa käytössä. Harkitsen toista samalla ohjeella, sillä se on vaan niin paras. Ehkäpä käsinkehrätystä?

Projekti: Handspun Holden Shawlette (Ravelry)
Ohje: Holden by Mindy Wilkes (Ravelry)
Koko:  180 cm x 70 cm
Lanka: Käsinkehrätyt
Lanitium ex Machina Whiteface Woodland värissä Heartache
World of Wool Welsh luonnonmusta
World of Wool Finn Sheep luonnonmusta (muutama metri päättelyyn)
Menekkki: ~ 220 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vaikeuksien kautta voittoon!

Lanka on siis tässä huivissa käsinkehrättyä kaikki. Kolmion luonnonmusta on walesiläistä mustaa lammasta ja pitsireuna on Lanitium ex Machinan -värjäämää Whiteface Woodlandia. Villat ovat yllättävän samanlaisia, kovia ja karkeita. Tämä ei ole mikään kaulaavasten pehmeä huivi, vaan kutittaa liian ohuen paidan läpi selkääkin. Molemmat ovat suhteellisen paksua kuitua ja tuntuvat hieman kovilta. Takin tai villatakin päällä tämä varmasti menee kivasti, mutta suoraan kaulalle en viitsi tätä kietoa. Minä en ole herkkä kutiamaan villasta, mutta tämä on aika karkeaa villaa.

Villa Laurilan ruskea suomenlammas

Treenasin ennen Touria pitkävetoa, muttan ottanut Tourille mitään karstalankaprojektia, sillä pitkäveto sujuu ihan kohtuullisesti ja halusin jotain uutta. En ehtinyt kehräämään tätä lankaa loppuun ennen Touria, joten se jäi oikeastaan roikkumaan. Kolmannen säikeen kehräsin Tourin jälkeen ja annoin säikeiden levätä kunnolla ennen kuin kertasin ne langaksi. Villa on Villa Laurilan suomenlammasta karstanauhana. Tällä kertaa luonnonruskeana, sillä ostin viime vuonna kaikkia neljää eri väriä. Karstalankani ovat edelleen kauhean paksuja, mutta ihanan pehmeitä ja kuohkeita, eivätkä säikeetkään enää katkeile kerratessa niin herkästi. Olen harkinnut, että tekisi tyynynpäälliset karstalangoista ja upottaisin kampalangat suunnitelemaani palapeittoprojektiin. En ole vieläkään saanut aloitettua palojen neulomista kehräämistäni luonnonvärisistä langoista. Visio sen sijaan alkaa olla kirkas. Enää pitäisi neuloa pari mallipalaa koon ja mittasuhteiden laskemista varten ja siiten pääsisin vauhtiin.

Kuitu: Villa Laurilan ruskea suomenlammaskarstanauha
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 120 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Vähän on epätasainen, mutta kyllä tämä tästä.

Minusta on aivan käsittämätöntä, että tässä on tasan sama määrä metrejä kuin kaurapuuronvärisessä vyyhdissä, jonka kehräsin keväällä. En olisi ikimaailmassa uskonut moiseen, mutta niin se vain on. Vyyhti on laidemman näköinen, sillä tämä on pidempi, kahden jaardin vyyhti, jonka tein Louetin viipsinpuulla, jonka tilasin Villa Laurilasta keväällä. Melkein kaikki muut vyyhtini ovat Majacraftin vyyhdinpuilla tehtyjä 1,5 metrisiä vyyhtejä ja täytyy sanoa, että pidän tästä reilun 180 sentin vyyhdistä enemmän. 1,5 metrin vyyhdit ovat lyhyen ja paksun näköisiä. Olisi ehkä pitänyt tilata kuitenkin Virosta vyyhdinpuut kerijälaitteen kanssa samassa tilauksessa. Niillä muistaakseni sai isompiakin vyyhtejä tehtyä.

Se neuloo sittenkin

Vaikka Tour de Fleece on vienyt paljon harrastusaikaa, olen silti vähän neuloskellut. Lupaan, ettei blogistani tule pelkkä kehruublogi. Puikoilla on toki perussukkia, mutta pääasiallinen huomion kohde neulerintamalla on ollut villatakki kehräämästäni suomenlampaasta. Malli on Classic Elite Yarnsin -sivuilta ilmainen My Casual Cardigan. Aloitin juhannuksena niskasta ja projekti on edistynyt kivasti. Olin aiemmin ajatellut, että vaihdan palmikot johonkin vähän vähemmän kulmikkaaseen malliin, mutten sitten lopulta jaksanut modata niitä, vaan teen ohjeen mukaan. Neulepodcastien innoittamana päätin kokeilla bust dartseja. En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne ovat suomeksi, mutta joku varmaan kommenteissa muistuttaa. Lisäsin noin sentin solisluun alapuolelta aloittaen kymmenen silmukkaa molempiin etukappaleisiin raglan lisäyksen viereen hihalisäysten kanssa samaan tahtiin ja nyt kun olen jo vyötäröllä, näyttää siltä, että tämä istuu oikein kivasti. Vähän jännittää, miten käy, mutta katsotaan lopputulosta sitten.

Lanka on siis käsin kehräämääni suomenlammasta. Mielenkiintoisinta tässä projektissa on se, miten kehräämänsä langan neulominen opettaa kehräämisestä. Tätä kehrätessäni ajattelin, että laitan reilusti kierrettä, jotta villatakki varmasti kestää. Ajatus naurattaa nyt, sillä lanka on hieman narumaista tiukan kierteensä vuoksi. Takki varmasti kestää. Se on luultavasti melkein ikuinen. Onneksi lanka rentoutuu pesussa ja mallitilkku tuntuu todella ihanalta. Olen silitellyt sitä välillä, jotta jaksan vääntää takkia hieman liian tiukaksi väännetystä langasta. Toisaalta meikäläisten mannermainen tapa neuloa kuulemma vähentää kierrettä s-kieteisistä langoista. Ei tietenkään paljon, mutta kuitenkin, joten sekin varmaan helpottaa.En milään malttaisi odottaa tämän projektin valmistumista ja kyllä merkitsen lukittavilla silmukkamerkeillä lisäyksiä, kavennuksia ja napinläpiä. Se voi näyttää kummalliselta, mutta etsipä itse lisäykset tai muut mustasta langasta laskemista varten. Ylivalotin kuvia reilusti, että sain kuviot näkymään kuvissa. Luonnonvalossa tämä musta on niin tumma suklaanruskea, että se on melkein musta. Minusta on kätevämpää laskea kirkkaan värisiä merkkejä kuin itse asiaa. Siksi minulla onkin kuuden eri värisiä, kolmen valmistajan lukittavia silmukkamerkkejä, vaikka silmukka- ja kerrosmerkkeinä pääasiassa käytänkin siskoni tekemiä kauniita helmimerkkejä.

Kävin tekemässä lisää tuhoa erään lankakaupan loppuunmyynnissä, koska sukkalankaa ei voi olla liikaa. Lankavarastossani on ollut viime aikoina puutetta pätkärääkätyistä sukkalangoista ja sitä aukkoa on pitänyt paikkailla viime aikoina. Nämä jäivät mieleen viime viikolla ja päätin, että tarvitsen nämä. Harmaa on minulla ihan outo väri, mutta tuossa harmaan pinkin ja liilan yhdistelmässä on jotain, joka sai tarttumaan kerään uudestaan. Toisaalta olin katsellut Ravelrysta, että ihan kivan näköisiä sukkia oli tästäkin väristä tehty. Lankaa on vähän liikaa, enkä oikein enää muistakaan mitä kaikkea minulla on. Laitoin ostoksia hyllyyn ja ihmettelin, että onko minulla todella viisi vyyhtiä Wollmeisea ja Väinämöistä ja kolme vyyhtiä Merisockia ja vaikka mitä ihanuuksia. Ehkä pitäisi järjestellä langat uudelleen, että tutustuisi omaisuuteensa.

Suomenlammasvyyhtejä

Lisää kehruita valmistui esiteltäviksi. Blogini palaa ihan lähitulevaisuudessa takaisin neulepainotteiseen sisältöön, joten jaksakaa kiltit lukijat vielä hetki näitä kehruujaarituksia. Nämä vyyhdit ovat molemmat suomenlammasta, mutta kehruuprosessina ne ovat kuin yö ja päivä. Ruskea vyyhti oli aivan ihanaa pehmeää, mutta rasvaista karstalevyä, jota olisi mielellään saanut olla enemmän. Harmaa vyyhti puolestaan on sitä oppirahaosastoa ja saa mielellään painua unohduksiin.

Kuitu: Kehräämö Christinan ruskea suomenlammaskarstalevy (Uuhi- ja karitsavillaa)
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 110 metriä / 105 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Lisää tällaista ihanaa!

Kävimme neuletapaamisporukalla Merijärvellä Kehräämö Christinassa pari vuotta sitten ja ostin kaksi rullaa kehruukuituja, mutten raaskinut niitä silloin kehrätä. En ollut koskaan kehrännyt karstalevyä, enkä oikeastaan tuolloin tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä. Villan käsittely oli vielä aivan hukassa, mutta nyt rohkenin venytellä levyn kehrättäviksi soiroiksi, kun aloin pelätä, että villassa oleva lanoliini härskiintyy ja menee pilalle koko kuitu. En tiedä käykö pestylle villalle niin, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla karstalevyn käsittelyä, missä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Se on vaan topseihin tottuneelle aivan outoa.

Villa on suomenlampaan uuhi- ja karitsavillaa ja aivan ihanaa kehrätä. Täytyy jossain vaiheessa ehdotella neuletapaamisporukalle uutta excursiota Merijärvelle. Pidimme kovasti heidän tuotteistaan. En ole vielä raaskinut neuloa lankojakaan, vaan hilloan ihania suomenlammas- ja kainuunharmas-sukkalankoja ja kainuunharmashuivilankaa varastoissani. Kainuunharmas on muuten vielä ihanampaa kuin suolmenlammas, mutta siitä lisää myöhemmin. Kehräsin villan pitkävetotekniikalla ja ainoa asia, joka jäi harmittamaan on se, että reilun sadan gramman levy ei kestänyt kuin pari päivää. Tätä olisi saanut olla säkillinen. Kädet tuli hoidettua lanoliinilla siinä samalla. Langasta tuli muhkea nelisäikeinen, hypisteltävän pehmeä vyyhti.

Sinä kesänä, kun tilasin ensimmäisen värttinäni, tilaisin vähän kehruukuituja, mutta ne jäivät pääasiassa kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Ne ensimmäiset omatoimiset värttinäkehruuyritykset eivät olleet kovin onnistuneita. Yksi niistä ostoksista on tämä suomenlammas, jonka tilasin muistaakseni Käsityökauppa Ilosta. Yritin tätä kehrätä joskus aiemmin, mutta totesin, että se oli aika kamalaa. Ajattelin, että elämä on liian lyhyt huonon villan kehräämiseen ja asia jäi. Nyt otin villan esiin, sillä halusin siitä eroon. Alku oli takkuinen, mutta sitten tajusin kokeilla lähtisikö kehrääminen paremmin kulkemaan toisesta päästä topsia. Kehräämisessä on paljon oppimista, että kaikkea ei kykene heti omaksumaan. Yksi näistä asioista, jotka eivät ole ihan heti päähäni uponneet, on se, että pitää testata kummasta päästä topsia tai karstanauhaa tai mitä milloinkin on helpompi kehrätä. En tiedä miksi, mutta joskus sillä on suuri merkitys.

Kuitu: Vaaleanharmaa suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 105 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan kehrättyä

Eihän se lopulta kammovillaa ollutkaan. Kehräsin säikeen jäljellä olleesta topsista ja liitin vanhan säikeen sen perään ja ketjukertasin säikeen itsensä kanssa paksuksi langaksi. Lopputulos on yllättävän kiva. Lanka pehmeni pesussa kovasti ja lanka on mukavantuntuinen. Tämä menee hyvin niiden kaikkien muidenkin luonnonväristen harjoitusvyyhtien kanssa peittoprojektiin, jota suunnittelen. Tekisi mieli mallitilkkuilla ja aloittaa, mutten voi. Elämä haittaa harrastamista.

Lisää kehruupölinää

Jatkoin pitkävetoharjoituksia Villa Laurilan karstanauhalla. Pehmeä suomenlammas tuntui kivalta näppisissä ja karstalangan tekeminen onnistui alun vaikeuksien jälkeen hyvin. Vähän on vielä liikaa epätasaisuutta minun makuuni, mutta onneksi on näitä harjoitusvilloja, joiden ei tarvitse olla kehrättynä täydellisiä. En ole vieläkään päässyt yli kalliiden, värjättyjen villatopsien kohdalta siitä pilallemenemisajatuksesta.  Toisaalta eihän tämä mitään taidelankaa ole. Kaikkein paksuimamt kohdat venyttelin säikeistä pois, mutta muuten annoin vaan mennä, sillä haluan oppia kehräämään pitkävedolla rennosti vasemmalla kädellä. Se näyttää niin uskomattomalta. Pidin vielä reilu vuosi sitten moista korkeampana mystiikkana.

Kuitu: Villa Laurilan beige suomenlammas karstanauha
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 120 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Vähän on epätasainen, mutta kyllä tämä tästä.

Olen hiljalleen kypsytellyt peittoideaa näistä käsinkehräämistäni luonnonvärisistä villoista. Haaveena on jolkinlainen tiiliseinän tyylinen kuvio. Idea on selkiytynyt, mutta toteutuksesta en ole yhtään varma vielä. Täytyy ehkä neuloa muutama mallitilkku. Olen ajatellut helmineuletta tai kaksinkertaista helmineuletta. Sileä on tylsä ja ainaoikein muodostaisi liian selviä raitoja. Haluaisin elävän neulepinnan. Tätä siis haudutan hiljalleen mietintämyssyssä. Jotain tällaistahan pitää tehdä, etten joudu jokaiselle vyyhdille keksimään omaa käyttötarkoitusta, mikä olisi pidemmän päälle kovin työlästä. Ajatelkaa nyt, miten ihana sellainen palapeitto käsinkehrätyistä langoista kaikissa lampaiden luonnollisissa väreissä.

Mallitilkuista puheen ollen. Neuloin kehräämästäni villatakkilangasta mallitilkun nelimillisillä puikoilla ja tulos on huikean tasainen. Tämä SPAKAL-projekti ällistyttää minua kerta toisensa jälkeen. Tiheys näyttäisi olevan 20 silmukkaa kymmenellä sentillä, mutta tilkku pitää pestä, ettei tule yllätyksiä. Pidän kovasti neulepinnasta, enkä millään malttaisi lopettaa sen silittelyä. Olisin testannut 3,75 mm puikoillakin, mutta sellaisia en jostain syystä omista. Oulussa ei tällä hetkellä ole yhtään lankakauppaa, jota haluaisin kannattaa, joten taitaa jäädä se asia toistaiseksi korjaamatta. Harkitsen pesun jälkeen ovatko pienemmät puikot oikeasti tarpeen.

Aina ei voi onnistua

Itseluottamus oli korkealla ja kaikki näytti menevän todella hyvin, joten alas piti tulla ja kovaa. Olin varma tavoitteeseeni pääsystä, mutta niinhän siinä kävi, että lanka on liian paksua. Jäin noin 350 metrin päähän tavoittesta. Mallitilkkua en ole vielä ehtinyt neulomaan, mutta näyttää pahasti siltä, että Eadon jää haaveeksi ja tiheyden perusteella on alettava etsiä jotain kivaa ylhäältä alas neulottavaa villatakkia, jossa ei ole palmikoita. Hukkaan ei tietenkään urakka mene, sillä metrit kyllä riittävät villatakki, mutta eivät siihen, joka oli tavoitteena.

Kuitu: World of Wool luonnonmusta suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 1370 metriä / 855 grammaa (Ravelry)
Fiilis: lanka on ihana, mutta metrit harmittavat.

Kuitu on siis edelleen sitä ei-kotimaista suomenlampaan villaa. World of Woolin topsi oli kivaa kehrättävää. Vähän tietysti se lähes nelikymmenmetrinen topsi pelotti, mutta itsensä haastamisestahan tässä SPAKAL-projektissa olikin kyse. Säikeet olivat yllättävän samanlaisia, vaikka niiden välillä oli kuukausien tauko. Lopputuloksena lanka itsessään on ihanaa. Se on paljon pehmeämpää kuin odotin säikeiden perusteella, sillä säikeet olivat aika tiukkakierteiseiä. Nelisäikeisyys tasaa epätasaisuudet piiloon uskomattoman hyvin. huikeimpana esimerkkinä kaksi vyyhtiä, joista toinen on 146 grammaa painava ja siinä on 232 metriä ja toinen 147 grammainen ja 234 metrinen. Häkellyttävää.

Kertauskierrettä mallasin pitkään ja hartaasti ja olen mielestäni onnistunut siinä hienosti. Yllä näkyy pesemätön vyyhti, joka on melkoinen sykkyrä-makkararulla, mutta pesussa lanka asettui täysin tasapainoisiksi vyyhdeiksi. En joutunut edes fuskaamaan pingottamalla lankaa. Vyyhdit saivat kuivua muovisilla hengareilla aivan luonnostaan. Ne veti suoraksi ainoastaan vesi, painovoiman avustuksella. Minulla on herkästi liian vähän kierrettä, sillä rukkini, kuten muutkin lyhtyvetoiset, antaa anteeksi alikierrettä ja toisaalta, kun langat kastelee, häviää osa kertauskierteestä. Pari kehräämääni lankaa olen joutunut pyöräyttämään uudelleen rullalle kertauskierrettä lisäten, kun täysin tasapainoinen lanka menetti liikaa kierrettä pesussa.

 

Onneksi virheistään oppii ja tästä seuraavaksi kerimään ja neulomaan mallitilkkua ja sitä kautta uusiin seikkailuihin. Rullilla on jo pitkävedettynä suomenlammasta ja tänään aloitin sukkalangan kehräämisen bfl-mohair-sekoitetopsista.

Kertausurakka alkaa

Suururakka on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Villatakkisäikeet on nyt kehrätty ja pääsen viimein kertaamaan. Vajaan kilon keräämisessä oli kyllä tekemistä ja mutkia oli matkassa, mutta loppusuora häämöttää. Risa laakeri saatiin lopulta onnellisesti vaihdettua ja pääsin jatkamaan säikeiden kehräämistä muutama viikko sitten. Tilasin Villavyyhdistä rukkivahan ja nyt Romy Ruususeni suorastaan hohtaa syvää hunajaansa. Rimu on todella kaunis puulaji.. Onneksi pääsin projektissani nopeasti vauhtiin ja lihasmuisti oli edelleen tallella. Hieman pelkäsin etukäteen, etten osaa enää kehrätä, mutta se oli turha pelko. Kädet ja jalat muistavat kyllä miten rukin kanssa toimitaan. En ole vielä hankkinut toista rullatuolia, joten jouduin taas ottamaan kenkälaatikon ja 5 mm suorat puikot esiin.

Alku näyttää lupaavalta. Hieman epätasaisista säikeistä muodostuu yllättävän tasapainoisen näköinen lanka. Judith MacKenzien oppien mukaan olen oppinut kertaamaan jarruttomalla rullatuolilla ja hyvinhän se toimii niinkin. Vielä on mahdotonta sanoa pääsenkö tavoitteeseeni noin 200 metriä 100 grammassa lankaa, mutta luulen, ettei paljon heitä. Villa on siis World of Woolin luonnonmustaa suomenlammastopsia ja tavoitteena on Eadon-niminen villatakki Twist Collectivesta. Innoitus moiseen urakkaan tuli Knitmore Girls podcastin SPAKAL:sta eli spin-a-long-knit-a-longista. Useimmat muut ovat jo villatakkinsa neuloneet, mutta ehkä kesällä urakka päättyy minunkin osaltani. Katsotaan miten tytön käy.

Olen toki neulonutkin, mutta siltä osalta ei ole oikein mitään kerrottavaa. Yhdet sukat olen saanut valmiiksi, mutta unohdin ne kuvata. Olen purkanut vähintään yhtä paljon kuin neulonutkin, joten siinä mielessä on ollut kovin kuiva kausi neulerintamalla.

Pitkävetoa

Kokeilin ensimmäistä kertaa pitkävetoa ja eihän se ollut yhtään niin vaikeaa ja kummallista kuin kuvittelin. Olen pitänyt pitkävetoa korkeampana mystiikkana, aivan turhaan. Se sujui melkein itsestään, kun sain asetukset kohdalleen. Vaihdoin Ruusuuni hitaan kehrän ja valitsin hitaimman välityksen, 4,3:1, jotta sain polkea normaalia tahtia. Sain laskea oikean käden välillä ihan syliin, kun opin vetämään vasemmalla sopivasti taaksepäin. Vasen oli luontevampi käsi aloittaa, sillä se on normaalisti "kuitukäsi" eli pitelee villaa, kun oikealla vedän lyhyttä vetoa. Alussa oli toki enemmän ja vähemmän möykkyjä, mutta tästä ei taida tulla puoliksikaan niin möykkyistä kuin odotin.

Villa on kotimaista Pirtin kehräämön huovutusvillaa, joka on käytännössä värjättyä kartalevyä kotimaisesta villasta. Huopuneita kohtia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Ajattelin, että karstavilla olisi sopivaa pitkävetoharjoituksiin ja Lumoavan langan uutuushyllyn huovutusvilla oli lupaavan tuntuista, kevyen irtonaista. Huopunutta (huovutus)villa ei tietenkään pidä kehrätä. Elämä on liian lyhyt huopuneen tai muuten huonolaatuisen villan kehräämiseen.

Tuskin maltan odottaa ensimmäistä karstalankaani valmistuvatksi. Kun olen tämän karstalevyn kehrännyt, otan käsittelyyn Kehräämö Christinan suomenlampaan karstavilla levyn, jonka viime syksynä ostin. En ole tohtinut yrittää sitä, saati sitten kainuunharmasta, kehrätä, etten pilaa hienoa villaa. Olen kehrännyt aiemmen vain kammattuja topseja ja yhden karstatopsin. Turhaa arastelua varmasti, mutta minkä sitä luonnolleen voi.

Jos ihmettelette mykkyrää deltassa, niin minulla on tapana pyöräyttää säikeen pää deltan ympärille, kun keskeytän kehräämisen. Se on niin kätevästi siinä tallessa, enkä joudu langoittamaan uudelleen tai etsinään langanpäätä, eikä kierre pääse säikeestä karkuun. Muutenkin pidän kovasti delta-lyhdystä, vaikka rukkini mukana tuli perinteisempi torvellinen lyhty.

PS. Käykää osallistumassa Maikinkotin synttäriarvontaan.

Harmaita kehräilyjä

Kuitu: World of Wool jämäpussista luonnonharmaata villatopsia
Väline: Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu 40 metriä / 15 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihananpehmeää

Jos tietäisin, mitä lammasta tämä on, ostaisin tätä lisää, mutta valitettavasti jämäpussin sisällöstä on vaikea sanoa, mitä tuotetta villa on. Ihanan pehmeä pikkuvyyhti. Kertauskierrettä on epätasaisesti, kun olin iltamyöhään väsyksissä kertaamispuuhissa. Muutenkin inhoan kertaamista, mihin saattaa vaikuttaa se, etten omista jarrullista rullatuolia. Joutui aikani ihmettelemään, että mikä pikkuvyyhti tämä on, kunnes muistin omistavani jämäpussin villaa. Innostuin laputtamaan kaikki luonnonväriset kehruut, sillä jälkikäteen voi olla vaikea arpoa, mitä ne ovat. Yksityiskohdat alkavat haipua mielestä, kun olen kehräillyt yli puoli vuotta.

Kuitu: World of Wool harmaa suomenlammas
Väline: Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Nelisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Onnistuin!

Todistin itselleni, että pystyn saamaan 100 gramman topsista neljä miltei 200 metristä säiettä. Uskon villatakkiprojektin onnistuvan. Tiheys on mahdollista saavullaa nelisäikeisellä langalla ja vyyhti on pehmeä ja kivantuntuinen. Vähän toki suttuisen näköinen, mutta luonnonmustassa ei onneksi erotu epätasaisuudet samalla tavalla kuin tässä tummahkossa harmaassa. Lanka oli uskomattoman tasapainoinen ennen pesua. Vyyhti ei yhtään kiertynyt. Olen yllättynyt, miten kivalta tiukkakiereisistä säikeistä hieman löyhempään kerrattu lanka tuntuu. En minä aivan huono kehrääjä ole, vaikka aloittelija olenkin.

Lopuksi kuva vyyhdistä, jonka ystäväni kehräsi kokeillessaan rukkiani. Tilasin muutama vuosi sitten värttinäkokeiluihini harmaata suomenlammasta ja nämä kaksi topsia osoittautuivat ihan hirveiksi. En todellakaan aio kehrätä kammovillaa. Topsit olivat ilmeisesti karstavillasoiroja, jotka olivat pesussa hieman huopuneet. Lisäksi rasvaa oli jäljellä enemmän kuin mihin olen tottunut. Kokeiluihin sopivaa ehkä, mutta mitään nautintoa tällaisen kehrääminen ei ollut. Toisaalta mitä voi odottaa, kun ostaja eikä myyjä tiedä kehruuvillasta juuri mitään. Tämä olkoon päivän opetuksena. Älä osta villaa ihmiseltä, joka ei osaa kehrätä.

Laiska blogaaja

Blogaajaa laiskottaa edelleen. Yllä postin tuomia. Tilasin lisää ChiaoGoon virkkuukoukkuja, kun bambukahva tuntui istuvan käteeni oikein hyvin. Ehkä nyt voin virkata niin paljon kuin mieli tekisi. Peukalo  on tehokkaasti estänyt Koukut tekivät jonkin asteiden saapumis ennätyksen. Tilasin pari viikkoa sitten torstaina ja koukut kolahtivat postiluukusta seuraavana tiistaina. Jenkeistä suomeen 5 päivässä viikonlopusta huolimatta. Empä olisi moiseen uskonut. Posti toi myös kovasti odottamani hep-voiton. Sain sievän sukanpingotin avaimenperän ja minivyyhdin Colinette Jitterbugia, jota en ole koskaan päässyt hiplaamaan. Pitäisi siis vapauttaa yhdet sukkapuikot ja neuloa avaimenperälle sukka.

Lankojen ostelu on riistäytynyt käsistä. En ole jotenkin osannut kieltää itseltäni virkkauslankojen ostamista, kun niitä minulla on kovin vähän ollut. Nappi-kikasta tarttui mukaan Cataniaa ja Catania Coloria. Cataniassa on niin ihanat liilat ja violetit. Catania Color tuli puolivahingossa mukaan, kun sen sattumalta bongasin. En ole vielä keksinyt, mitä virkkaan Catanioistani. Toukokuussa ostin 1750 grammaa lankaa, mikä ei lankavaraston pienentämistä edistä yhtään, mutta en aio kärsiä omantunnontuskia siitä sillä suurin osa on edullista puuvillaa ja en sortunut ostamaan villatakkilankoja Dropsin Supersalesta. Lankaa kului noin 600 grammaa eli ihan kivasti.

Kehruuinto on ollut hieman kateissa, mutta nyt olen tyhjentänyt rullia suomenlampaanvilloista. Pääsin nelisäikeisessä harjoitteluvyyhdissä miltei 200 metriin, jonka avulla varmaan pääsen tavoite tiheyteen hienosti. Villatakkiprojektiin en ole vielä saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta.

Blogiplääh

Joskus ei vaan jaksa huvittaa. Neuleinto on ollut hieman hukassa ja kuvaamis- ja blogaamisinto kokonaan kateissa, mutta ei se mitään. Hiljaisempien aikojen jälkeen aina innostuu uudestaan. Kesävirkkaaja on nimittäin tehnyt paluun. Vietin vapun virkkaamalla lumihiutaleita. En keksinyt mitään muutakaan virkattavaa akuuteimpaan koukun syyhytykseen. Tusina jäi hiukan vajaaksi, mutta pari hiutaletta vintage-puuvillasta (mummin peruja vuosikymmenien takaa) varmasti vielä tulee pari lisää, mutta toisaalta vielä on aikaa. Joulu tulee 7 kuukauden päästä.

Siirryin lumihiutaleista kukkiin ja virkkasin afrikkalaisia kukkakahdeksankulmioita. Näin kivan kassimallin ja innostuin kahta enemmän. Näistä tulee näillä näkymin käsilaukku. Vuori ja hihna-asiat ovat vielä miettimättä, mutta pääasia on, että saan virkata. Alunperin oli tarkoitus tehdä näistä lampunvarjostin, mutta sitä oikeaa lamppua ei ole löytynyt tai no. Kyllähän minä näin oikeanlaisen lampun, mutta Pentikin lamppu ei mahdu budjettiin. Onneksi näitä on niin kiva virkata ja puuvillalankoja varmaan riittää vielä maailmassa.

Kuitu: World of Wool rukea suomenlammas -topsi
Väline: Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Nelisäikeinen 180 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Onnistumisen riemua

Olen harjoitellut kehräämistä villatakkiprojektiani varten. Villa saapui jo, mutta halusin varmistua siitä, että pystyn kehräämään tarpeeksi ohutta säiettä. Melkein pääsin 200 metrin tavoitteeseeni. Kyllä tämä tästä.

Kehruu- ja kertausharjoituksia

Testailin luonnonmustaa suomenlammasta erästä juttua varten. Se on semmoinen "spakal", mutta ei siitä nyt sen enempää. Mietin koko kilon tilaamista villatakkilangoiksi, muttten ole vielä ihan varma olisiko minusta siihen, vaikka kannustusta "spakal"-yhteyksissä löytyykin. Palaan tähän asiaan, jos päätän tilata lisää tätä villaaja yrittää ylittää itseni. Tavoitteena on "jesarin" eli Cascade 220 paksuinen kolme tai mielellään nelisäikeinen lanka. Tavoitepaksuuteen pääsin vain hetkittäin, mutta taidan treenata toisen värisillä suomenlampaan villoilla ja ehkä tavoite on saavutettavissa.

Kuitu: Luonnonmusta suomenlammas World of Woolista
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  27 metriä / 20 grammaa
          Nelisäikeinen 83 metriä / 80 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanan kuohkeaa lankaa

Kertaaminen oli mielenkiintoista, sillä en ollut tehnyt monisäikeistä lankaa aikaisemmin. Kerrankin onnistuin polkeman sopivasti vähän kierrettä kertaamisvaiheessa ja langasta tuli ihanan kuohkeaa. Tässä näkyisi mahtavasti palmikot. Osa säikeistä oli sen verran tiukkakierteisiä, että olen aivan hämmästynyt, miten ihanalta lanka tuntuu. Minulla on herkästi ihan liikaa kertauskierrettä ja semmoiset langat eivät tunnu läheskään näin ihanilta. Vaikken päässytkään oikeaan paksuuteen niin langasta tuli oikein onnistunut kokeilut.

Kuitu: Harmaa suomenlammas
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  24 metriä / 25 grammaa
Fiilis: kiva kuohkea pikkuvyyhti

Samalla vauhdilla kertasin harmaan suomenlampaan, joka jäi värttinältä, joka koki surullisen lopun. Tarkemmin ajateltuna värttinälle jäänyt kerä säiettä pitäisi olla jossain. Pitänee etsiä se seuraavaksi kerraksi, kun taas kertaan. Halusin villasta eroon, sillä se muistutti värttinän kohtalosta, joka jäi harmittamaan. Kehräsin säikeen aika pian värttinän rikkoutumisen jälkeen, mutta säie jäi rullalle. Etsin yllä esittelemäni langan kertaamiseen tyhjää rullaa ja tämä sattui käteen ja päätin kerrata sen pois rullalta. Langasta tuli herttainen pikkuvyyhti. Onneksi minulla on se peittoprojektisuunnitelma, johon upota kaikki nämä luonnonväriset harjoitelmat sitten joskus.

Lauantain kehruumiitiissä oli mahdottoman hauskaa. Mukaan tarttui hyvän mielen lisäksi kaksi muhkeaa lettiä Polwarthia melkein yksivärisenä liilana. Kuva on vään liian pinkki. Kuitu on aivan ihanan pehmeää ja leitit todella kuohkeita. Toinen letti on hieman kirjavamp, mutta se ei haittaa, kun kertaa eri letieistä kehräämäni säikeet yhteen. Mieleni olisi tehnyt vielä vähän Corriedalea ja BFL:iä, mutta uskon vielä ehtiväni niitäkin ostamaan ja kehräämään. Tuskin jään niitä kaipaamaan, sillä lampaat kasvattavat villaa koko ajan lisää ja Tuulia varmasti värjäilee villoja tulevaisuudessakin.

PS. Kyllä minä vielä neulon, mutta minulla on kesken kauheasti projekteja, ettei mikään tunnu etenevän, enkä saa oikein mitään valmiiksi. Kohta varmasti blogaan neuleitakin. Ihan varmasti.