Vähemmän uudet projektit

Minulla on ikävä tapa kärsiä säännöllisesti startiitista. Onneksi startiittia voi lievittää luomalla silmukoita vähemmän uusiin projekteihin. En laske uusia peittopaloja uusiksi projekteiksi, vaikka luonkin niille omat projektisivut Ravelryyn. On oikeastaan hyvin kätevää, että neulon ruudut pitkillä bambupuikoilla, sillä niin hankalia puikkoja ei tee mieli käyttää muissa projekteissa ja ne ovat aina vapaana peittoruutujen välissä. Sukkalankatyynynpäällinen lievittää sekin mukavasti startiittia. Saa hyvällä omalla tunnolla aloittaa uusia ruutuja. Ehkä mun pitäisi harrastaa palasista koottavia juttuja enemmänkin.

Ja se, että purkaa ufon ja vaihtaa ohjetta, ei ole uusi projekti? Eihän? Otin puikoille jälleen kerran punakirjavan Regian. Edellinen yritys oli Yarnissima Firestarter, mutta en pitänyt siitä, edelleenkään. Enkä enää aio yrittää kahta sukkaa yhtaikaa pitkällä pyöröllä. Se ei vaan kertakaikkisesti ole yhtä kätevää ja luontevaa kuin sukkapuikoilla neulominen. Pidän sukkapuikoista enemmän kuin muista puikoista, mutta pyöröillä on tietysti neulottava kaikki, mikä ei sukkiksilla onnistu. Halusin kokeilla Show-off Stranded Socks -ohjetta, johon törmäsin vähän aikaa sitten. Huomioni kiinnittyi täysin mielenkiintoiseen pintakuvioon, enkä huomannut ollenkaan erikoista kantapääratkaisua. Odotan jännittyneenä miltä tällainen kantapää on neuloa.

Projekti: Blanket piece #10 (Ravelry)
Malli: Pohlamarjakiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Vanhingossa tupsahti tällainen puikoilta.

Valitsin jälleen Nancy Bushin pitsihuivikirjasta kuvion uuteen ruutuun. Kirjan huiveista useimmat sisältävät aivan liikaa nyppyjä minun makuuni, joten ne jäävät todennäköisesti neulomatta, mutta kirja on kuvioiden vuoksi hyvin antoisa nypyistä huolimatta. Palapeittoprojektissani pääsen kokeilemaan sopivassa määrin erilaisia pitsikuvioita ja ehkä valitsen suosikkejani omaan pitsihuiviini, kun sellaisen kuvioiden pohjalta suunnittelen. Lankana on sama kanervanvärinen seiskaveikka kuin aiemmassakin ruudussa. Värikoodi on sama kuin ensimmäisissä ruuduissani, mutta ne kerät olivat vuosikertaveikkaa ja värisävy on onneksi hiukan eri. Tämä ruutu on kymmenes ja neljännes peittoruuduista on valmiina. Ehkä tämä ikuisuusprojekti valmistuu yllättävän pian. Uusia ruutuja valmistuu ihan vahingossa.

Virolainen pitsiruutu

Peittoprojektiin jatkoa vaihteeksi. Hoksasin, että joululahjaksi saamassani Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjassa on peittoprojektiini sopivia pitsikuvioita. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Lehdenpuolikaskuvion (Poollehekiri), johon iskin silmäni heti ensiselailulla. En malttanut odottaa, vaikka keskeneräisiä projekteja on kesken muutenkin liikaa. Laskin, että leveän kuvion vuoksi tarvitsin 49 silmukkaa, joka on hiukan enemmän kuin muissa peittopalasissani, mutta pingotan palaset samankokoisiksi vielä ennen yhdistämistä. Mutta en murehdi sitä vielä. Palasista on vasta viidennes valmiina. Kuvion toistin kuusi kertaa ja ruutu on pikkasen isompi kuin muut, mutta olkoon. Kuvio ei ihan sattunut.

Projekti: Blanket piece #9 (Ravelry)
Malli: Poollehekiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 33 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Kiva saada tätäkin ikuisuusprojektia eteenpäin.

Poollehekiri-kuvio ei ollut ehkä parhaimmillaan seiskaveikassa, mutta menköön, sillä haluan vain päästä eteenpäin peittoprojektissani, sillä se keventää huomattavasti lankavarastoani. Pidin kovasti tämän kuvion neulomisesta. Kokeilisin sitä BC Garnin Jaipur Silk Finolla, mutta vaihdoin sitten Ishbel-huiviin, sillä lanka ei olisi riittänyt suorakaiteen muotoiseen huiviin. Silti oma virolaispitsihuivi jäi kummittelemaan mieleen. Ehkä suunnittelen vielä oman huivimallin tätä pitsikuviota hyödyntäen. Liian monessa kirjan huivissa on nyppyjä, joita inhoan, enkä siksi tule kovin montaa kirjan malleista toteuttamaan. Poollehekiri keskipaneliin, jokin toinen kuvio väliin ja reunaan jokin reunakuvio. Tämä juttu menee vielä mietintämyssyyn ja monta projektia on valmistuttava ennen kuin kehtaan aloittaa uusia.

Tässä taas huomasin, miten huonosti pitkät puikot sopivat neulomiseen. Pitää ajatella missä neuloo ja miten neuloo, kun puikot tökkivät molemmille sivuille ja kädetkään eivät ilahtuneet pitkien puikkojen käytöstä, mutta bambupitkiksilläni on tunnearvoa ja siksi niitä tulee käytettyä. Onneksi minulla on useitaprojekteja kesken ja voin vaihtaa vähän väliä neuletta. Eri välineillä kädet rasittuvat eritavoin ja vältän pahimmat kipeytymiset.

Lankalaihdutusta

Lankalaihdutus alkoi hyvin lupaavasti. Tein uuden laskelman lankavarastosta ja päädyin lukuun 10,7 kiloa (+jämälankanöttöset, joita ei lasketa tähän). En enää muista, mihin reilun 15 kilon arvoini perustui, mutta jokin tässä hommassa mättää. Jostain taulukkolaskennan sarakkeesta se on summattu, mutta mistä. Kaikki lankani ovat tarkkaan Ravelryssa, joten sen perusteella lankavarasto pitäisi olla oikein. Sen verran tunnollinen olen ollut, että kaikki lankaset pitää Räveltämöön laittaa. Muuten unohdan aivan varmasti joidenkin lankojen olemassa olon, mikä ei liene hyväksi. No kuitenkin nyt on keksittävä uusi tavoite lankalaihdutukselle. Seitsemän kiloa?

Aloitin heti vuoden aluksi pikaisen projektin, josta ei tullut kovin pikaista projektia. Kokeilen uusia ihania ruusupuupuikkojani, joihin olen entistäkin ihastuneempi. Lankana on Angee-sukista jämäksi jäänyt Gjestalin Silja. Peukalokiilan kanssa tuli ongelmia. Ensimmäisestä kämmekkäästä tuli hyvin istuva, vaikkakin hölmönnäköinen, mutta toiseen kämmekkääseen tuli muka samanlaisesta kiilasta kauhea pussi. Toisaalta tekisi mieli purkaa ensimmäinenkin ja tehdä pidemmät, että saisin langan käytettyä paremmin loppuun.

Aeolian-huivi on edistynyt mukavasti. Yucca -kaaviot on toistettu ja siirryn seuraavaksi siirtymäkaavioon ja sitten Agaveihin. Helmiä on laskelmieni mukaan 784 kappaletta jo mennyt ja tuntuu siltä, että projekti saattaa valmistuakin joskus. Into ei ole päässyt missään vaiheessa häviämään, kun lopetan aina siinä vaiheessa, kun tekee vielä mieli puljata helmien kanssa. Muut projektit ovat vain ajaneet tästä ikuisuusprojektista ohi.

Haapsalu-huivit ovat pyörineet mielessä pari viikkoa. Joululahjakirjan myötä iski hinku neuloa oikea Haapsalu-huivi ja mielikuvissani huivit ovat aina valkoisia. Arvatkaa vaan onko lankavarastossa valkoista pitsilankaa? No ei tietenkään. Enkä pitää tyytyä vaaleaan helmenharmaaseen Schoeller+Stahl reumalankaan. Vai raaskisinko saman tien rikkoa langanostolakkoa ja ostaa jotain kivaa lankaa? Langan vaihtaminen jonkun kanssa voisi olla turhan hankalaa toteuttaa.

Uusimmassa Knityssä ei onneksi ollut mitään kauhean mielenkiintoista.

PS. Lisäsin sivupalkkiin keskeneräisten töideni progress bar -jutskat. (Mitä sitten lienevätkään suomeksi.) Huikatkaa, jos eivät toimi tai jotain.