Toiset koukutut lapaset

Lapasten koukkuaminen oli niin mukavaa, että tein toisetkin. Tällä kertaa valitsin langaksi Teeteen Pallaksen, josta on yritetty neuloa minulle kirjoneulelapasia ilman mainittavaa menestystä. En jostain syystä pidä lapasten neulomisesta ja niitä valmistuu valitettavan harvoin. Lapasten koukkuaminen on jotenkin kivempaa kuin neulominen. Olen siis edelleen koukussa koukkuamiseen. Itseasiassa sorruin tilaamaan Titityystä KnitPron kaksipäiset virkkuukoukut, sillä epäilin, että koukkupäistä yhdistetty koukku ei tee hyvää hartioilleni. Terveys, mikä ihana syy tyhlata kunnon välineisiin. :) Titityystä on kotiutunut viimeaikoina muutakin, mm. SweetGeorgiaa ja aivan ihana puikkomitta. Hupsista.

Projekti: Koukutut lapaset kiilapeukalolla II (Ravelry)
Ohje: Koukutut lapaset kiilapeukalolla by Minna Metsänen (Novita lapaslehti 2014)
Koko: 40 silmukkaa
Lanka: Teetee Pallas   
Värit: 001 punainen ja 008 violetti
Menekki: 50 g molempia värejä
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm koukkuamiskoukkupää
            KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Muokkasin hieman ohjetta. Ohje on muistaakseni Novitan Seiskaveikkalangalle, joten Pallas oli liian ohutta ja toisaalta halusi hiukan suuremmat lapaset, joten aloitin 40 silmukalla ja muokkasin ohjetta omille luvuilleni sopivaksi. Juuri ennen kuin aloitin peukalokiilan, tein kaksi kerrosta eräänlaista nurjaa silmukkaa koukkaamalla silmukat takapuolelta etupuolen sijaan. Sen opin Craftsy-kurssilla syksyllä. Sen jälkeen vaihdoin lankojen koukkuamisjärjestystä, jotta ranne näyttäisi erilaiselta kuin muu lapanen. Lopputulos on mieleinen ja sopii täydellisesti yhteen sekä violettien että kirkkaanpunaisten asusteideni kanssa.

Edelleen koukussa koukkuamiseen

Olen toki tehnyt muutakin kuin kehrännyt. Pidän edelleen kovasti koukkuamisesta. Sille vaan pitäisi keksiä käyttökelpoisia projekteja. Hankit viime vuonna koukkuamiskoukkuja nipun, mutta käytännön tulokset ovat vähemmällä. Yhdet lapaset kuitenkin innostuin tekemään. Inhoan lapasten neulomista, enkä montaa paria ole eläessäni saanut aikaiseksi. Nämä ovat varmasti yhdet aivan parhaista. Koukkuamalla tulee paksua ja lämmintä pintaa. Idea lähti Novitan Lapaslehdestä 2014, jonka bongasin syksyllä äitini sohvapöydältä. Ihastuin ajatukseen ja olisin aloittanut heti, mutten omistanut yhtään sopivaa kerää isoveljen paksuista lankaa, joten lankaa piti vähän soveltaa.

Projekti: Koukutut lapaset kiilapeukalolla (Ravelry)
Ohje: Koukutut lapaset kiilapeukalolla by Minna Metsänen (Novita lapaslehti 2014)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Käsinkehrättyjä:
            Lanitium ex Machinan Merino Melancholy 47 grammaa 78 metriä
            World of Wool blue-faced leicester harmaa 52 grammaa 82 metriä
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm koukkuamiskoukkupää
            KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Lapasten koukkuaminen oli tietysti melko erilaista kuin lappujen tekeminen. Suljettuna ympyränä koukkuamista kutsutaan tunisialaiseksi virkkaamiseksi ja sitä tehdään kaksipäisellä virkkuukoukulla. Minä yhdistin kaksi koukkuamispäätä pitkäksi kaksipäiseksi koukuksi, mutta kaksipäisiä koukkuja on kyllä myynnissä. Hieman himoitsin settiä KnitPron kaksipäisiä virkkuukoukkuja, mutten onneksi sortunut. Ei ihmisellä kai tarvitse olla ihan kaikkia välineitä. Koukkuaminen olisi kyllä hieman helpompaa lyhyemmällä koukulla. Kaksipäisestä tulee kauhean pitkä "peitsi". Pelkäsin ranteiden protestoivan, mutta vielä ei ole ranteilta tullut vastalauseita. Ohje oli ihan pätevä, eikä aiheuttanut ongelmia vähän kokemattomalle koukkuajalle.

Lapasista tuli minulle juuri sopivat, mutta yhtään suurempaan käteen ne eivät kyllä sovi. Koukuttu lapanen ei juurikaan jousta, joten liian pieni lapanen ei mitenkään mene käteen. Olisin ehkä voinut koukuta vähän vähemmän tiukkaa pintaa, mutta pidän tiukasta pinnasta. Näin jälkikäteen harmittaa, että opin vasta myöhemmin, miten tehdään siisti aloitusreuna. Alussa olisi pitänyt koukuta hiukan väljemmin, jotta lapasen suu ei rullaisi ulospäin, mutta sillä ei nyt enää voi mitään.

Kuitu: World of Wool bfl-topsi harmaa
Väline: Majacraft Rose 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 158 metriä / 100 grammaa 10 WPI (Ravelry)
Fiilis: Pääsin hyvin lähelle toista lankaa!

Lankaongelmaa lähestyin poikkeuksellisesti kehräämällä. Minulla oli ihana kerä Lanitium ex Machinan merinoa värissä Melancholy, joskaan mitään melankolista en ole värissä nähnyt. Päätin ottaa riskin ja yrittää kehrätä bfl-topsista suunnilleen saman paksuista lankaa. Ajattelin, että harmaa tasapainottaa kivasti kirjavaa lankaa. Ohjeessakin oli käytetty harmaata ja kirjavaa lankaa. Yllätyksekseni pääsin yllättävän lähelle. Siihen saattoi vaikuttaa se, että WoW:n bfl on tuttua kauraa jo kehrääjälle. Koukkusin mallitilkun ja pääsin samaan tiheyteen molemmilla langoilla, joskin se on puoli silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa, mutta ajattelin, että lapaset varmaan sopivat silti pieniin käsiini.

Lapasten lisäksi koukkusin tiskirätin Craftsy-kurssin ohjeella. Pidän kovasti Craftsyn videokursseista, joita kyttäilen isoilla alennuksilla. Täyttä hintaa en raaski maksaa, mutta alehinnat ovat kivoja. Koukkuamiskurssilla opin uusia silmukoita ja havahduin siihen, että on koukkuamisessa on erilaisia pintakuvioita. Kurssin toista projektia en ole vielä aloittanut, mutta minulla on siihen jo langat. Pitäisi varmaan taas pistää koukuten. 

Projekti: Tunisian Crochet Spa Cloth (Ravelry)
Ohje: Tunisian Crochet Spa Cloth by Jennifer Hansen
(Craftsy-kurssi: Tunisian Crochet - Revolutions in Color and Style)
Koko: 20 cm x 18 cm
Lanka: vaaleanvioletti Cotton garden Freesia 
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Kurssilla opetettiin tavallisen koukkuamissilmukan lisäksi pari minulle ihan uutta. Tässä lapussa opettelin oikealta puolelta aivan neulotun oikean silmukan näköisen silmukan sekä sitä vastaavalta nurjalta näyttävän silmukan. Koukuttu sileä "neulepinta" näyttää oikealta puolelta aivan sileältä neuleelta, mutta nurja puoli on neulojan silmään oudolta. Nurjaa muistuttava silmukka näyttää hauskalta sekin. Katselin netistä, että olemassa on kirjoja, joissa on lisää erilaisia koukkuamissilmukoita. Yritän olla innostumatta liikaa, enkä ole tilannut vielä mitään. Lisäksi opin, miten saan kaikista reunoista samannäköiset siistit. Kurssi on kyllä sen seitsemän euron arvoinen, minkä taisin siitä alessa maksaa. Palaan varmasti vielä tähän koukkuamisasiaan, sillä koukkuja syyhyttää siihen malliin.

Lisää violetteja koukuttuja rättejä

En Tourin jälkeen jalkanut juurikaan kehrätä. Kolmen viikon aiktiivinen kehräämisjakso lähes päivittäin aiheutti luonnollisesti pienen kehruutauon. Antauduin koukkuamisen vietäväksi ja niitä olisi syntynyt useampikin, mutta sopivia lankoja ei ollut montaa jäljellä, enkä löytänyt uutta 3,5 mm KnitPron koukkupäätä, kun kiersin keskustan lankakauppoja. Harkitsen todella koukkupääsetin tilaamista, sillä irtopäät tulevat nopeasti tarjoushintaista settiä kalliimmaksi ja setissä olisi nippu kaapeleitakin, joita voin käyttää puikkopäiden kanssa neulomiseen. Mieli tekisi kovasti pistää tilaten, mutta tarvitseeko ihminen kaikkea, mitä mieli tekee?

Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #8 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 29 cm x 29 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Eco
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm

Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #9 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 28 cm x 28 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Bamboo
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm

Toinen rätti on tavallinen puuvillainen eikä siitä oikein ole mitään sanottavaa. Kaikissa räteissä on hiukan erilaiset nirkot, sillä en ole vielä löytänyt sitä täydellistä tapaa virkata nirkot reunoihin. Toinen rätti on bambuviskoosin ja puuvillan sekoitelanka. En tiedä, miten hyvin se toimii tiskirättinä, mutta pitää kokeilla. Monet käyttävät nimenomaan bambuviskoosia sisältäviä lankoja tiskirätteihin, joten tämänkin pitäisi olla ihan toimivat lanka. Aito bambukuitu, joka ei ole viskoosimenetelmällä tuotettua on niin kallista, että sitä tuskin kukaan rätteihin käyttää. Bambupuuvillalanka säikiintyi herkemmin ja oli siksi puhdasta puuvillaa ikävämpi koukuta. Rätti on selvästi laskeutuvampi ja selvästi viskoosisen tuntuinen. Saa nähdä, miten se käytössä käyttäytyy.

Taas koukkuun jäin

Rakastuin koukkuamiseen muutama vuosi sitten ja sittemmin olen joka kevät tai kesä palannut sen pariin. Se on äärimmäisen koukuttava tekniikka ja tiskirättejä on syntynyt ahkerasti, kunnes putki katkeaa johonkin yllättäen. Yleensä siihen, että paikat eivät kestä sitä pidemmän päälle. Olen onnistunut kehittämään mennäinä vuosina kauheita niska-hartiajumeja ja ranteet tuntuvat paukkuvan. Varsinkin se reilut 30 senttiä pitkä suora koukkuamiskoukku aiheutti vaikeuksia, mutta onnekis löysin KnitPro vaihtopääsysteemiin koukkupäitä, joilla koukkuamista paikat kestävät. Pitäisi jossain vaiheessa opetella uusia kuvioita, sillä olen tehnyt vain tätä "peruskoukkuamissilmukkaa", mutta tiedän, että niitä on olemassa satoja erilaisia.

Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #7 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 25 cm x 25cm
Lanka: Vadelmanpunainen Sandnes Garn Mandarin Naturell
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie  (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
             ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm

Fiilis: Oho hupsista. Miten se näin äkkiä valmistui?

Pengoin viime viikolla yhtenä päivänä puikkopussiani ja koukku sattui käteeni. Se syyhysi reilun vuoden tauon jälkeen mahdottomasti. Tour de Fleece oli vielä meneillään ja olisi pitänyt keskittyä kehräämiseen, mutten voinut vastustaa. Otin hyllystäni kerän valdemanpunaista Sandnes Garnin Mandarin Naturellia ja loin sopivantuntuisen pätkän ketjusilmukoita. Tekniikka on jo niin selkärangassa, ettei sitä tarvinnut ajatella ollenkaan. Äkkiä liina oli jo yhtä korkea kuin leveä, joten otin virkkuukoukun esiin ja virkkasin kiinteitä silmukoita sen ympäri ja sitten nirkot reunoihin ja lopuksi pienen lenkin ripustamista varten. Pieni nöttönen jäi jäljelle ja aikaa ei mennyt juuri yhtään. Sain kehruut juuri sopivasti valmiiksi ja seuraava tiskirätti on jo koukulla.

Otin kuvan siinä vaaran paikalla muistuttaakseni itseäni, mihin viime vuonna putki katkesi. Istun monesti jalkojeni päällä tai muuten vaan jalat nojatuolilla ja polkaisin kantapäällä 3,5 mm koukkupään siististi holkin vierestä poikki. Asia harmittaa vieläkin, mutten ole ostanut uutta. Taidan joutua tilaamaan, sillä en lauantaina löytänyt paikallisita niin pientä. Itseasiassa olisi mahtavaa ostaa koko setti, mutten ainakaan vielä raaski. Sitten pitäisi perehtyä koukkuamiseen enemmän ja tehdä jotain muutakin kuin tiskirättejä. Onneksi niitä tulee kyllä käytettyä, etteivät mene hukkaan. Monet tuntuvat suosivan reikäisempiä rättejä, jotka kuivuvat nopeammin, mutta minusta tiskirätin pitää olla suht tiivis. Omani ovat kyllä pysyneet hyvinä ahkeralla pesulla, eivätkä ole iljettäviä. Yleensä kyllä pyyhin murusia ja läikkynyttä teevettä pöydiltä, enkä käytä näitä pahimpien sotkujen pyyhkimiseen.

Kuinka tehdään koukkuamiskoukusta virkkuukoukku

Mikäpä kruunaisi huonon päivän paremmin kuin asioiden rikkominen. Olen aina ollut hyvin tarkka omaisuudestani, enkä vähiten puupuikoista ja muista herkästi rikkimenevistä esineistä. Sen yhden kerran, kun vahingossa jättää projektin nojatuolille, niin tottakai koukkupää katkeaa. Asiaa tietysti edisti se, että istun usein jalkojeni päällä ja koukkupää oli juuri sopivasti kantapään alla. Metalliholkin vierestä nätisti katkenneesta koukusta tulee kyllä varmasti toimiva virkkuukoukku, mutta se ei paljon koukkuamisessa lämmitä. Kokeilen varmaan liimaamista, mutta odotukset eivät ole korkealla. Lievästi ilmaistuna ottaa päähän tämä eilinen hölmöily. Arvatkaa vaan kuinka paljon juuri nyt tekee mieli koukuta. Ehkä aloitan paksummalla langalla ja koukulla toisen koukkuamisprojektin ja jätän tämän Safran-rätin odottamaan koukkutilanteen paranemista.

Lankalauantain ostokset

Minun ei pitänut mennä lankakauppaan eikä ostaa lankaa, mutta tarjouksia en voi vastustaa. Olen pantannut suunnittelemiani lankaostoksia, mikä osoittautui hyvinkin kannattavaksi. Lankalauantain kunniaksi Lumoavassa langassa sai kaikista normaalihintaisista langoista 15 prosenttia alennusta. Tiesin ostavani langat jossain vaiheessa, niin miksikäs ei nyt, kun saan alennusta niistä. Eikö lankalauantaina kuulukin ostaa lankaa?

Violetti Cotton Bamboo halusi koukutuksi tiskirätiksi. Miten yllättävää. Koukkuamista varten ostin myös 40 cm KnitPron kaapelin. Allinon ostin mallitilkkuilua varten. Eräst tietty pellavapaita puhuttelee minua kovasti, mutta en ole varma olisiko sen neulominen järkevää, joten kokeilen Allinoa, jolla luulen pääseväni sopivaan lopputulokseen. Dropsin Baby Alpaca Silk on Stephen Westin Spectraa varten. Noron Silk Garden Socks on odottanut kaveria pidempään ja kiitos hyvän värisilmän omaavan ystävän, löytyi sopiva kaveri.

Ainoaksi heräteostokseksi jäi BC Garnin Soft Silk. Mielessäni on siinnellyt viime kesästä lähtien silkkihihatin ja luulen, että Soft Silk sopisi ajatukseeni parhaiten, mutta mallia en ole vielä päättänyt. Yksi on mielessä, mutta en tiedä sopiiko se tähän. Ebn ole varma, miten rouhea Soft Silk toimii pitsikuvion kanss. Tiheyskin on vähän sinnepäin. Täytyy malttitilkkuilla ja tutkailla. Nämä ovat jo toiset langat hihattimeen, mutta yhtään ei ole vielä valmistunut.

Koukuten ja purkaen

Puolet kuukaudesta on tainnut mennä koukkuamiseen. Olen innoissani taas koukunnut ja toisaalta purkanut koukkuamaani rättiä. Vaikka monet vähemmän tärkeät asiat ovat vain sinne päin, kuten esimerkiksi sukkien raidat, niin rätin pitää olla neliön muotoinen ja siihen on mentävä oikea määrä lankaa eli yleensä tasan kerä. Yrityksen ja erehdyksen avulla päädyn lopulta onneksi oikeaan silmukka ja rivimäärään, mutta purkamaan jouduin useamman kerran. Onneksi Catania kestää purkamista hyvin. Catania vaikuttaa muutenkin ihanalta langalta. Värit ovat syviä ja täyteläisiä. Merseroinnista huolimatta se ei ole liian kovaa ja kiiltävää. Näen Cataniaa omassa tulevaisuudessani lisää, samoin tiskirättejä.

Koukkuamisessa on jotain rauhoittavaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa. Siksi en kadu purkamista väärien silmukkamäärien tai satunnaisen virheen vuoksi. Koukkuan nykyään KnitPron irtopääkoukuilla ja vaikka koukun muoto on toisenlainen kuin metallikoukuilla, olen edelleen koukussa koukkuamiseen. Pitkän puikon heiluttamisen sijaan kaapeli tuntuu kivalta ja säästää niskaa ja hartioita, mutta liiallinen koukkuamisen vetää edelleen paikat jumiin. Onneksi en saa kovin rajuja jännityspäänsärkyjä enää koukkuamisella aiheutettua. Kannatti investoida kunnon välineisiin ja kyllähän minä olen sen tiennyt ennenkin.

Kumma tyyppi. Pingottaa tiskirätitkin...

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #5 (Ravelry)
Koko:  25 cm x 25 cm
Lanka: Orvokinsininen SMC Schachenmayr Catania
Menekkki: 50 grammaa
Koukku: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukku
               Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Sievä!

Nykyään jopa käytän itsetehtyjä tiskirättejä. Aiemmin olen tehnyt niitä vain tekemisen ilosta. Jostain syystä sataprosenttinen puuvilla kauniissa värissä tekee rätistä miellyttävämmän käyttää. Olen aina kärsinyt tiskirättti-inhosta ja koskenut rättiin vain, kun on pakko. Seuraavaksi teen vielä ihanamman värisen rätin.

Maaliskuun shoppailuja

Kuulin, että jonkun ei pitänyt ostaa lankaa tässä kuussa. Joku se oli, mutten muista kuka. Minä en varmaan ollut se, sillä minä olen ostanut lankaa. Kuvasta puuttuu violetti kerä Cataniaa, joka on jo uudella koukkuamiskoukulla. Catanioista tulee tiskirättejä ja loput ovat sukkalankoja. Neuleunelmissa oli ilmaiset postikulut viime viikolla ja tilasin kaksi kerää edullista Schoppel-Wollen Admiralia kokeiluun. Pinkki olikin kovin vadelmainen, mutta violetti on aivan ihana väri. Harvoin näkee niin kaunista tummaa violettia. Tätä lankaa en ole koskaan neulonut. Regioista tulee ainakin yhdet joululahjasukat. Väri on tummempi ja viininpunaisempi luonnossa.

Lankojen lisäksi tein puikkosijoituksen. Tarvitsin koukkuamiskoukun, jossa on kaapeli, joten päätin sijoittaa KnitPro settiin ja irtopääkoukkuihin. Ostin siis aloituspakkauksen irtopääsysteemejä ja koukkupäitä. Minulla ei ole viisi ja kuusi millisiä puikkoja ollenkaan, joten mielestäni ostos oli ihan kannattava. Lisäksi ostin kaapelin- ja koukkupäänyhdistäjiä sekä KnitPron avattavia silmukkamerkkejä. Onneksi sain Lumoavassa langassa alennusta, ettei mennyt koko omaisuutta näihin. Olen aiemmin ajatellut, etten tarvitse irtopääsysteemejä, mutta niin se mieli muuttuu.

Lapui ja rätei

Aina ei kaikki suunnitelmat mene niin sanotusti putkeen. Ostin kaksi ihananväristä kerää Dropsin Safrania tarjouksesta koukkuamista varten. Pidän kovasti koukkuamisesta, mutta valitettavasti käteni eivät pidä siitä yhtään. Aloitin innoissani taas koukkuamaan, mutta se alkoi tekemään kipeää aika nopeasti. Neljän ja puolen rivin jälkeen jouduin luovuttamaan kivun vaan yltyessä. En ole uskaltanut jatkaa. Pitäne keksiä jotain muuta käyttöä niille kerille. Pitkän koukun heiluttaminen ei mitä ilmeisimmin ole terveellistä. Ei sillä, että tarvitsisin koukuttuja rättejä, kun en ole kokeillut edellisiäkään.

Sain SYTina lisää "kanervanväristä" Muskatia ja sain valmiiksi pannulappuni. Rakastan noita värejä. Se hyypiö, joka nimesi langan värin kanervaksi, ei ole luonnonkanervaa nähnytkään. Joku viljelylajike voi tietysti olla näin mahtava punalila, mutta sellaista en ole nähnyt, mutta Suomessa vähemmän käytetään kanervaa puutarhakasvina. Laput ovat ihanat, vaikkakin enemmän suorakaiteen kuin neliön muotoiset, mutta se ei teekannun alla niin haittaa. Seuraavista yritän saada enemmän neliön muotoiset.

Yllä teevälineitäni keittiöön lavastettuna. Kukkapöydän reunalla käden ulottuvilla on sen verran sotkuinen paikka, etten viitsinyt kuvata oikeaa tilannetta. Vesipannu on ylimäärä vedelle, jonka kaadan jäähtyneenä kukille, muuten unohtaisin kastella kukat turhan usein, mutta täyttyvä vesipannu muistuttaa sopivasti kukkain kastelusta. Vaihtelen Iiittalan HotCool-lasien ja suosikkimuumimukieni välillä ja useimmat niistä ovat sävysävyn uusien pannulappujen kanssa. Tosin sävy sävyyn näiden kanssa on varmaan puoliomaisuuttani. Ai miten niin paljon vaaleanpunaista ja lilaa? Ystäväni kutsuvat tiettyjä fuksian ja aniliinin sävyjä Sadun värisiksi. Tämä Muskatin 38 "kanerva" on aika lähellä sitä.

Aloitin seuraavan parin pannulappuja, mutten pitänyt siitä, miten tummalta ja synkältä, lähes mustalta tumma luumunvärinen näytti pirteän vaaleanpunaisen kanssa. Alussa oli virhe, joten koko homma oli muutenkin menossa purkuun, joten kokeilin vähän eri väriyhdistelmiä. Kävin ostamassa lauantaina yhden kerän vaalean lilaa/violettia Muskatia, muttei sekään taida sopia yhteen tumman luumun kanssa. Ajattelin, että se sopisi hyvin tumman luumun kanssa. Sen sijaan se näyttää ihan kivalta vaaleanpunaisen kanssa. Ehkä teen parin niistä ja odottelen, että "kanervanväristä" Muskatia saa lisää, sillä se näyttäisi sopivan oikein hyvin yhteen tumman lilan kanssa. Yhdistelmä ei ole kovin raikas tai iloinen, mutta hyvin vahva eikä "kanerva" "kärsi" tumman langan seurassa. Värit ovat minulle aina hiukan vaikeita. Etukäteen on joskus kovin vaikea nähdä, miten väri toimivat lopullisessa muodossa.

Vaaleanpunainen rätti

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #4 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 68 silmukkaa
Koko: 28 cm x 25 cm
Lanka: Vaaleanpunainen The Cotton Garden Viola
Menekkki: 50 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa, edelleen.

Neljäs tiskirätti on valmis. Otin koukkuamisen varovasti, enkä aiheuttanut tällä kertaa itselleni järjetöntä jännityspäänsärkyä. Ehkä olen nyt oppinut olemaan jännittämättä koukutessa. Vasen ranne ei tosin vieläkään pidä koukkuamisesta. Lankaa oli nyppyjen, vai nirkkoja ne ovat, jälkeen vielä jäljellä, joten lisäsin lenkin ripustusta varten. Sain miltei koko kerän Violaa käytettyä. Lankaa jäi vain noin 1,5 metrin mittainen pätkä. Pikkuisen harmittaa, ettei lankaa ole enää jäljellä, eikä Anttilastakaan taida enää saada tätä Violaa. Näitä on niin kiva tehdä. En ole vielä yhtään rättiä kokeillut. En ole vielä raaskinut, mutta jos vähitellen harkitsisin rätin käyttöä.

Koukussa koukkuamiseen

Varovasti ja hitaasti koukuttu tiskirätti valmistui. Opettelin sopivaa koukkuamisotetta hartaasti välttääkseni kipuja ja onnistuin melko hyvin. Jokin tässä koukkuamisessa viehättää suunnattomasti. Sitä tekee tekemisen ilosta, eikä lopputuloksella tai langallakaan ole niin väliä. Kamalan väriset Viola-puuvillalangat pummasin äidin varastoista. Kokeilin useampaa lankaa äidin varastoista ja totesin 3,5 milliselle koukulleni sopivimmaksi tämän Viola-langan. Se ei säikiinny tai muutenkaan kenkkuile koukulla. Viimeinen kerä on menossa, eikä tätä ole vähään aikaan myyty Anttilassa. Harmi.

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #3 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 70 silmukkaa
Koko: 30 cm x 26 cm
Lanka: Sininen ja turkoosi The Cotton Garden Viola
Menekkki: 55 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Aero 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa edelleen.

Aloitin sitten uuden rätin taas ihan vain tekemisen ilosta. En ole vielä kokeillut yhtäkään räteistäni, mutta kai sitä täytyy kokeilla, kun on kerran tehnytkin. Siitäkin huolimatta, että koukkuaminen jumittaa niskat ja hartiat ja alkaa tekemään kipeää vasemmassa ranteessa ja oikeassa peukalossa. Ongelma on lievenemään päin, joten ehkä opin jossain vaiheessa rentouttamaan hartiat ja niskan kokonaan. Kädetkin varmaan tottuvat. Haaveenani on koukuta palapeitto luonnonvärisistä itsekehrätyistä villalangoista sitten joskus, kun saan rukin hankittua ja lankaa kehrättyä. Värttinällä kehrääminen osoittautui tajuttoman hitaaksi ja se jumitti hartiat ja niskat aivan totaalisesti.

Lisäsin lankalaihdutustilanteen sivupalkkiin. Kaikki käyttämäni puuvillalangat ovat äitini virkkauslankavarastosta, joten ihan täysin kulutukset eivät vastaa oman varastoni kevenemistä. Päätin, että syksyyn asti on kulutettava joka kuukausi enemmän lankaa kuin ostaa. Tässä kuussa joudun yhden pipolangan ainakin ostamaan, mutta kun toista kiloa on kulunut jo tänä vuonna lankaa, niin kai yhden pipolangan voi jo ostaa. Olin kyllä tänään Käsityökorissa vähällä ostaa Dropsin silkkialpakkaa. Siinä on niin ihania värejä. Syksyllä katson uudestaan, onko lankavarastoa vieläkin laihdutettava.

Miksi ei?

Olen kuullut monta kertaa, että neulomista ei saa keskeyttää kesken rivin, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi. Kuulemani mukaan vanha kansa sanoi, ettei saa lapsia jos jättä rivin kesken. Sellaiseen ei tiedenainen voi uskoa, mutta kai siinä joku syykin on olevinaan. Virheen mahdollisuutta se tietysti lisää, mutta en muista kuin kerran mokanneeni sen takia, että jätin neuleen kesken rivin. Kuumeisena muistan kerran lähteneeni väärään suuntaan neulomaan ja meni kyllä aikansa ennen kuin keksi, mikä virhe neuleessa oli. Syynä, kun oli aivan ala-asteaikainen moka. Se meni toki liki 39 asteessa huidelleen kuumeen piikkiin. Mallineulessa voi toki alkaa neulomaan väärin, kun jatkaa kesken riviä, mutta minusta todennäköisyys on ihan sama kuin rivin alusta aloittaessakin. Neule pitää joka tapauksessa asetella niin, että silmukat eivät putoa. Sukkia neuloessa on mielestäni peräti kätevää pysähtyä kesken puikon, jolloin kaikki puikot ovat kiinni sukassa, enkä joudu arpomaan pöydällä irtonaisina pyörivistä sukkapuikoista sitä oikeaa puikkoa. Minulla, kun tahtoo olla useammat sukat kesken yhtaikaa. Joissain huiveissa on niin pitkiä rivejä, että on pakko jättää kesken, kun on vaan pakko mennä. En ymmärrä...

Minulla on kapinallisesti nytkin neule kesken rivin kesken. Hahaa. BC Garn Jaipur Silk Finosta eli 100 % silkkilangasta on tulossa juhlahuivi Ishbel-mallilla. Ishbel on jo toinen, mutten jaksanut etsiä jotain muuta sopivaa pikkuhuivin ohjetta. En myöskään enää malttanut olla koukkuamatta, joten koukulla on taas tiskirätti, mutta yritän koukuta vain pari kerrosta kerrallaan, että jumita lihaksiani ja kipeytä peukaloani.

Koukkuamista

Juuri kun pääsin koukkuamisessa vauhtiin, alkoi peukalo kiukkuamaan. Olen virkkaamista vältellyt sen vuoksi, etten rasita peukaloani liikaa, mutta nyt joudun myöntämään itselleni, ettei koukkuaminenkaan sovi. Pääsin siis vauhtiin ja opin juuri rentouttamaan hartiat ja niskat, etten aiheuttaisi itselleni jännityspäänsärkyä, mutta peukaloni taipuu yliliikkuvan nivelen vuoksi väärään suuntaan jatkuvasti ja tulee kipeäksi. En saanut asentoa mitenkään korjattua, kun en jaksa keskittyä koko ajan peukalon asentoon. Äiti lopulta virkkasi reunaan nirkon, kun minun virkkaamisestani ei tullut mitään. Pitänee jättää koukkuamiskoukku pitkäaikaislainaan äidille, ettei tule mielitekoa koukuta.

Projekti: Tunisian crochet dishcloth (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 60 silmukkaa
Koko: 24 cm x 24 cm
Lanka: Turkoosi The Cotton Garden Viola
Menekkki: 42 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Inox 2 mm  virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa

Lanka on The Cotton Gardenin Violaa äidin varastoista. Vyötteessä  lukee tarjoushinnaksi kolme markkaa. Lienee jotain mummin aikanaan Anttilasta ostamia, kun väri on noin kamala, mutta pikkusiskoni tykkää tällaisista kamalista väreistä. Viola osoittautui 3,5 mm koukulla koukkuamiseen ihanteelliseksi. Se ei säikiintynyt lainkaan. Käytöstä en tiedä. Sen näkee sitten, kun pikkusisko kokeilee.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui uuden tekniikan merkeissä. En meinannut malttaa lähteä raketteja katsomaan, kun pääsin vauhtiin koukkuamisessa. Koukku on ollut jo kesästä asti, mutten ole niin tiiviisti koukunnut, että olisin oppinut. Aloitus on sen verran hankala, että into tahtoo loppua heti toisella rivillä. Nyt kuitenkin sain "langan päästä kiinni".

Ketjusilmukkajonosta muodostui tiskirätti. Niitä on mahdottomasti kehuttu, mutten ole ollut kiinnostunut tiskirättien neulomisesta. Onhan sitä nyt muitakin projekteja riittänyt, ettei tarvitse tiskirättejä alkaa tekemään. Tästä nyt kuitenkin tuli tällainen. Katsotaan onko tästä mihinkään. Rätissä on alussa epämuotoisuutta, kun vedin viimeisestäkin välistä silmukan vaikkei saisi. Alussa sentään tiesin tehdä ketjusilmukan, ettei tule aivan vino rätti. Ja lähellä loppua sitten taas unohdin vetää langan toiseksi viimeisestä välistä niin, että hukkasin noin tusinalta viimeiseltä kerrokselta viimeisen silmukan. Mutta noin pääasiassa homma alkoi luistaa. Opetin koukkuamisen äidillekin.

Projekti: Tunisian crochet dishcloth (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 54 silmukkaa
Koko: 24 cm x 24 cm
Lanka: Oranssi Novita Alabama
Menekkki: 42 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Fiilis: Opin koukkuamaan. Jei!

Ongelmaksi tosin muodostui niska ja hartiat. Tätä kuten värttinäkehräämistäkään en osaa tehdä jännittämättä niskaa ja hartioita ja sain kärsiä päänsärkyä tämänkin vuoksi. Harmi. Koukkuaminen oli yllättävän mukavaa. Koukkuamis(ja virkkaus)asentoa opin onneksi nyt muuttamaan niin etten paina yliliikkuvaa peukaloparkaani nurinpäin kaksinkerroin kippuralle. Virkkaaminen on aina ollut hankalaa ja tuskallista, kun peukalo rasittuu kohtuuttomasti. Yritin myös opetella kinnasneulan käyttöä, mutta se on edelleen mystistä. Sain aikaiseksi vain solmuisen lankasumpun. Aina ei voi onnistua

Sehän istuu kuin ... no sukka!

Kaikista epäilyksistä huolimatta Skew-ohjeella sain ihmelirpakkeesta sukan aikaiseksi. Oikean jalan sukka valmistui jo sunnuntaina, mutta flunssa vei sitten sängynpohjalle ja toinen sukka on vielä aivan alkutekijöissään. Sukka näyttää todella oudolta edelleen, mutta kun sen laittaa jalkaan niin se istuu loistavasti ja näyttää hyvältä. Langat on vielä päättelemättä ja kantapään reikä parsimatta, mutta hyvä tästä tulee ja lankaa jää vielä yksiin sukkiin. Ohjeessa ei mainittu miten sukka kannattaisi päätellä. Epäilin tavallisen päättelyn joustavuutta ja joustavan, huiveissa käyttämäni, päättelyn ulkonäköä. Jaapan suosituksesta kokeilin JSSBO-päättelyä ja se näyttäisi olevan oikein hyvä.



Ravelry-ryhmä Kaheleiden SYTissä kaipailin koukkuamiskoukkua ja sellainen minulle luvattiinkin ja odottelin koukkua saapuvaksi päästäkseni kokeilemaan, mutten osannut ollenkaan odottaa niin ihanaa pakettia kuin sain aamupäivällä postissa. Kirjekuoressa oli kaunis pussi, josta löytyi kortti, koukkuamiskoukkua, laminoitu pintaneuleohjekortti, syklaata, Sirdarin Loopa -lenkkihuiviväline, helmiä ja muuta pientä. Lempisuklaa ja lempivärit oli aivan selvästi vakoiltu jostain. Ihana flunssapäivän piristys. Seuraavaksi opettelen siis koukkuamaan. Lähettäjä oli koukunnut valmiiksi mallitilkunkin. Helmet piti hetimmiten laskea ja ihastella. Varmasti noin sopivanväriset helmet tulee jossain käytettyä. Kiitos paljon Taija!