So You Think You Can Knit -haasteeseen lähdin syksyllä innoissani. En oikeastaan edes harkinnut haasteeseen mukaan lähtemistä, vaan olin heti mukana. Olen ehdottomasti balettitanssija eli pitsineuloja ja siihen tanssiin sitten ilmoittauduinkin. Haasteessa uudeksi tanssityylikseni sain Bollywoodin. Piti siis keksiä jotain erikoista, mitä en ole ennen tehnyt. Haasteen puitteissa opettelin neulomaan vasenkätisesti ja tutustuin perusteellisesti eri neulontatyyleihin ja silmukoiden luomiseen. Oma idea oli pitkään hukassa.
Yhtenä päivänä pyörin Haruni-huivini kanssa peilin edessä ja sain aluksi hyvin kummalliselta tuntuneen idean. Voisiko huivin kaavioista neuloa liivin ylhäältä alas. En ole juurikaan neulonut vaatteita, varsinkaan omasta päästä ja mitään vaatetta en ole neulonut ylhäältä alas. Pitsikuvioissa suunta näkyy ja huivin upeat reunat saisi tehtyä helmaan. Sellaiseen lopputulokseen ei pääsisi mitenkään alhaalta ylöspäin neulomalla. Haaste oli hirvittävä. Ei ohjetta, kokemusta eikä oikein mitään muutakaan. Kuviot sentään olivat tutut. Neuloin ennen varsinaisen projektin aloittamista koetilkuksi etukappaleen yläosaa toisesta langasta.
Aloitin varsinaisen projektin Novitan Nallesta, jonka kaivoin varastoistani. Itseprojektista en lopulta ollut kauhean innostunut. Projekti kangerteli ja purin ja aloitin alusta parikin kertaa. Yläosasta oli tulossa liian suuri ja avoin ja lopputuloskin on hiukan liian avonainen. Projektista tuli pikkuisen pakkopullan makuinen, kun vuosi lähestyi loppuaan ja edistyminen oli pysähtynyt. Kun pääsin kainaloiden ohi ja sain koko homman yhdelle puikolle suljetuksi neuleeksi, projekti tuntui olevan hujauksessa valmis. Lopullisesti projekti valmistui vain muutamaa tuntia ennen vuoden vaihtumista, mutta ihan hyvissä ajoin, enkä joutunut kovin kovaa loppukiriä tekemään. Pingotus oli hankalaa ja petyin lopputulokseen, mutta nyt muutaman yön nukuttuani olen ihan tyytyväinen. Aina ei voi onnistua täydellisesti.
Jälkitunnelmina olen tyytyväinen, että osallistuin. Opin uusia tekniikoita ja juttuja ja sain rohkeutta aloittaa suurempia projekteja. Ehkä seuraavaksi neulon ohjeesta jonkin vaatteen. Uuteen SYTYCKiin en ehkä heti lähtisi mukaan, mutta jonkun vuoden päästä voisi haaste olla taas paikallaan. Päihitin ainakin itseni ja se on minulle tärkeintä.
Sain SYTYCK-projektini valmiiksi muutaman tunnin ennen vuoden vaihtumista. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Liivi halasi kurvejani nätisti, mutta helma törötti hassusti miltei vaakatasossa. Ajattelin, että pingottaminen pelastaa kaiken, mutta se osoittautuikin hankalaksi. Sain tänään kuitenkin jonkinlaiset kuvat otettua. Paitapusero on tietenkin ostamatta ja hämärä tulossa ja projekti yhtäkkiä sittenkin harvinaisen epäonnistunut. Iski epätoivo. Lopputulos ei oikein vastaa visiotani. Vyötärömuotoilut katosivat pingotuksessa johonkin, mutta onneksi helma käyttäytyy nyt nätisti. Yläosa venähti jotenkin pituutta, vaikka venytin pingottaessa vain leveyttä. Kädentiet jouduin kursimaan neulalla ja langalla pienemmiksi. Pääntietä ei oikein voi ommella pienemmäksi. Äiti ehdotti olkapäiden avaamista, mutten yhtään ole innostunut siitä. Pitääkö koko roska sittenkin purkaa? En taida enää yrittääkään mitään vaatteiden neulomista. Ei nämä onnistu kuitenkaan.
Projekti: SYTYCK-pitsiliivi (Ravelry) Ohje: Haruni-huivin kaavioista ylhäältä alas omasta päästä Koko: noin 36 Lanka: Fuksianpunainen Novita Nalle 150g Menekkki: 215 grammaa Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot Addi Lace 3 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot Addi Lace 3,5 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot Fiilis: Harvinaisen kamala viritys!
Vielä pitäisi kirjoittaa yhteenvetokin SYTYCKistä, mutta se jääköön loppuviikkoon.
Vielä kuva kerroslaskurimerkisstä käytössä. Aeolian edistyi ihan vahingossa pari kuvionkertausta, kun pääsin hipeltämään uutta kerroslaskurimerkkiäni. Olen edelleen aivan onnessani näistä.
SYTYCK-projekti on ollut vastatuulessa. Meinasin kerran heittää sen jo seinään, mutta sitten muistin, että siinä on uusi kallis KnitPron puikko. Katsotaan, mitä siitä tulee. Onneksi aikaa on runsaasti. Sillä aikaa hypistelen merkkejäni ja neulon pitsihuiveja.
Eilen kajahti iltakuudelta lähtölaukaus ja loin silmukat kahteen ihmelirpakkeeseen ja neuloin menemään. Tein olkapäälle väliaikaisen aloituksen jämälangan avulla ja se toimi noin satakymmenen kertaa paremmin kuin virkkaamalla tehdyt aloitukset. En enää ikinä virkkaa väliaikaisia aloituksia. Kuvio on tuttu lehtikuvio ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Koetilkkulirpaketta hiukan kaipasin alussa, mutta sen olen jo purkanut ja langat lähettänyt uuteen kotiin, jossa niille on enemmän tarvetta. Neuloin illalla etupuolen niin pitkälle, että sain v-aukon kiinni ja etupuolen melkein kainaloon asti.
Tänään katsoin tekelettäni enkä ollut enää yhtään varma oliko siinä mitään järkeä. Luottamus tämän homman onnistumiseen on karissut aikalailla. Otin puikolle väliaikaisista aloituksista silmukat ja kiittelin itseäni. Kannatti katsella erilaisia aloitusmetodeja pari päivää, sillä tapa, jonka Eunny Jang tällä videolla ensimmäisenä esittelee, on loistava. Aloin neulomaan olkapäältä takakappaletta alaspäin. Langat menivät iloisesti solmuun ja koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta aion sitkeästi neuloa kainaloon asti ja kun saan koko homman yhdeksi ympyräksi, tästä toivottavasti voi jo nähdä mitä tästä tulee. Tavoitteena on siis ylhäältä alas neulottu pitsiliivi, mutta tällä hetkellä tämä näyttää lähinnä katastrofin alulta.
SYTYCK projektin saa sunnuntai-iltana aloittaa ja minun piti sitä varten vähentää projekteja ja kaivaa SYTYCK-projektiini langat katon rajasta. Kuten arvata saattaa, ei voida puhuakaan projektien vähentämisestä. Kärsin miltei kroonisesti startiitista ja minulta tilattiin pari neuletta, joten se siitä vähenemisestä. Onneksi kuitenkin saan yhden hyshysneuleen ja varmaan mysteerihuivinkin valmiiksi pian ja Adamas-huivi valmistui eilen illalla ja on nyt pingotuksessa.
Pikkusiskollani on hyvä ystävä, jolla ei ilmeisesti ole ketään sukanneulojaa, joten siskoni tilasi joululahjaksi annettavaksi punaiset pitsisukat. Minulla on itsellänikin ystäviä, joilla ei ole sukanneulojaa, joten ymmärrän yskän ja pitihän asia jollain keinolla ratkaista. Juuri muuta punaista sukkalankaa ei stashistani löytynyt, joten nappasin kerän Anttilan Coralloa ja aloitin Cookie A.:n Twinkletoes-sukat (Ravelry link), mutta totesin, että se vaatii paksumman langan, joten siirryin jälleen kerran Baudelaire-ohjeen kimmpuun. Baudelaireen oli kiva vaihtaa senkin vuoksi, että en joutunut purkamaan varvasosaa, vaan jatkoin vain lisää lisäyksiä ja suunnittelijakin on sama. Aloitin tällä kertaa Judy Becker's Magic cast on -metodilla(Youtube link), enkä enää koskaan tee kahdeksikkoaloitusta, ikinä. Tämä on paljon kätevämpi ja kivuttomampi tapa aloittaa.
Olen aloittanut Baudelairet monta kertaa ja useasta eri langasta, mutten vaan saa yhtäkään paria tehtyä ja haluaisin kovasti ne tehdä. Nyt näyttää hyvältä ja aion Baudelairet saada kerrankin tehtyä, jotta pääsen eteenpäin, enkä ole loputtomiin kiinni ohjeessa, joka ei vaan tahdo onnistua. Tämä ohje on nimittäin vaivannut minua pari vuotta ainakin. Osa ongelmaa on varmasti se, että ennen kantapäätä kärjestä aloitettu sukka näyttää hölmöltä lirpakkeelta ja hermostun viimeistään siinä kohti, että ei tästä mitään sukkaa tule. Ainakin kerran pääsin varteen asti, mutta silloin kantapäästä tuli iso pussi, mutta tein Rick-sukkani kärjestä aloitettuna Baudelairen rakennetta noudattaen ja niissä on ihan onnistunut kantapää, joten olen kantapään suhteen toiveikas.
Sitten menin ja lupasin tehdä ystävälleni myssyn. Onneksi myssyn saa neulottua parhaimmillaan yhdessä illassa, joten toivon, että tämä on pikainen projekti. Pelaan varman päälle ja neulon uuden Oprin. Opri on niin ihana myssyohje, että näitä tekee useammankin, vaikka yleensä en neulo samaa ohjetta kahdesti. Meinasin jo aloittaakin, mutta tajusin, että tarvitsemani puikot ovat kiinni mysteerihuivissa, joten tikutan sen pikaisesti loppuun sellaisenaan ja reuna on sitten vähän mitä on, mutta ne lehdethän siinä ovat tärkeimmät.
Edit:
PS. Jännityspäänsärky taisi tulla sittenkin Prisman halpistyynyllä kuntoon ja pari aamua on jo sujunut paljon paremmin. Jei!
En päässyt tänään Kädentaitomessuille päänsäryn vuoksi. Koko viikko on ollut vaikea tyynyongelmien vuoksi. Minulta littaantui tyyny käyttökelvottomaksi ja hyvän tyynyn löytäminen ja uusien tyynyjen sisäänajo ovat vetäneet koko yläkroppani aivan jumiin, mistä tietysti seuraa armoton jännityspäänsärky. Toivotaan, että toivun huomiseksi messuilu kuntoon.
So You Think You can Knit -haasteen puitteissa on ollut puhetta silmukoiden luomisesta, mutten edes ajatellut eri tekniikoiden opettelua, sillä olen tottunut luomaan silmukat ristiin ja opetellut virkkausaloituksen väliaikaiseksi aloitukseksi. Olen ajatellut pitkään, että sillä ei ole mitään väliä miten sen tekee ellei erikseen tarvita väliaikaista aloitusta (provisional cast on). Viikolla yhden päivän Knitting Daily -sähköpostilistan viestillä oli vaihteeksi mielenkiintoinen nimi: Cast-on with Eunny! ja tulin vahingossa sukeltaneeksi silmukoiden luonnin ihmeelliseen maailmaan muutamaksi päiväksi. Varoitan. Tämän kaiken jälkeen on pää aivan pyörällä.
Eunny Jangilta on ilmeisesti ilmestynyt jonkinlainen opetusvideo, jota viesti mainosti, mutta teksti oli mielenkiintoinen. Eunny, Interweave Knitsin toimittaja ja tunnettu neulesuunnittelija, kertoi suosikkiluontitavoikseen perinteisen ristiin luomisen ohella turkkilaista, virkkausaloitusta ja jotakin vanhaa norjalaista tapaa. Norjalainen silmukoiden luonti sopii kuulemma varresta ja turkkilainen kärjestä aloitettuihin sukkiin. Mitä ne semmoiset ovat?
Erimaalaisia luomistekniikoita
Otin ensin käteeni Folk Socks ja Favorite Socks -kirjat, joissa muistan eri luomistekniikoita esitellyn, mutta kuvista en saanut oikein käsitystä, miten ne käytännössä toimivat. Youtube kutsui jälleen ja löysinkin ohjeen siihen norjalaiseen.
Alkujärkytys oli melkoinen. Lanka kulki tutulla tavalla, mutta puikkoa pyöritettiin aivan kummallisella tavalla. Kolmannella katselukerralla sain aikaiseksi silmukan ja sitten alkoi sujumaan. Loin samalla vauhdilla vielä vähän silmukoita ristiin luomalla ja yritin paikallistaa eri tapojen erot. Kovin suurta eroa ei ollut, mutta kyllä sen näkee, jos osaa katsoa. Sanotaan, että tämä norjalainen tapa on joustavampi. Nyt tekisi mieli aloittaa uusi sukkaprojekti, mutta ensin pitäisi saada pari projektia pois puikoilta, ettei projektien määrä räjähdä käsiin.
Youtube tarjosi erilaisia luontitapoja lisää. Seuraava tarjokas oli italialainen luontitapa. Näytti helpolta, muttei ollut sitä. Lopputulos on varmaan ohut ja löysä reuna, mutta mitään etua en näe tässä olevan. Jaha, valtioteema jatkuu sitten saksalaisella, mutta se paljastui samaksi kuin se vanha norjalainen. Hienoa tämä nimitysten kirjo. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, pitää kaikille olla monta nimeä. Ja seuraavakin oli vanha tuttu uudella nimellä. Double cast on on myös tuttu ja turvallinen ristiin luominen.
Favorite Socks -kirjasta havaitsin, että on olemassa erityisesti joustinneuleelle sopiva luomistekniikka. En löytänyt sopivaa videota, mutta tässä Rib cast on -luonnissa tehdään normaalisti ristiin luomalla joka toinen silmukka ja joka toinen tavallaan takaperin. Kokeilin luoda silmukoita pelkästään tällä takaperoisella systeemillä ja vältin kokonaan ristiin luomisen ongelman. Siinähän luonti reunan nätimpi puoli jää nurjalle puolelle. Mikään ei mielestäni estä luomasta silmukoita joustinneuleelle sopivalla yhdistelmällä oli se sitten 1n 1o, 2n 4o tai mik'ä hyvänsä. Seuraavan kerran, kun aloitan uuden projektin niin kokeilen luoda silmukoita näillä konsteilla.
Joustinneuleen luomistekniikkaa muistuttaa virolainen silmukoiden luontitapa, jota yllä olevassa videossa esittelee sukkakuningatar Nancy Bush. Bushin kirjassa Folk socks aiemmin mainittu ristiin luomisen takaperoisena versiona mainittu luomistapa on esitelty toisena englantilaisena tapana luoda silmukoita. Se toinen englantilainen tapa luoda silmukoita tehdään peukalon avulla.
Aloittaminen neuloen
Neuloen silmukoiden luomisesta olen kuullut, mutten ole siihen aiemmin perehtynyt. Yhdessä Hyshys-projektissani tulin tilanteeseen, jossa yhdellä ainoalla langalla pitäisi luoda silmukoita. En muista miten olen aiemmin tämän tehnyt. Varmaan jotain omia venkoiluja olen käyttänyt. Nyt kuitenkin otin Youtuben avuksi ja kaivoin sopivan videon. Yllä olevassa se oli hyvin selitetty. Neuloen silmukoiden luominen osoittautui sekin hiukan hankalaksi. Sain aikaiseksi kauhean tiukkoja silmukoita ja sitten kun loin silmukat kahdelle puikolle, oli reuna hurjan löysä. En oikein tiennyt miten ongelma olisin oikein ratkaissut, joten otin ohuen puikon kaveriksi ja loin silmukat ties kuinka monennen kerran. Reunasta tuli edelleen löysä, mutta en enää jaksanut venkoilla.
Olen sukkia kärjestä aloittaessani tutustunut kahdeksikkoaloitukseen ja inhonnut sitä. Se on kamalan kireä tehdessä ja lopputulos on aina liian löysä. Sattumalta löysin luomistapoja tutkiessani tavan nimeltä Judy Becker's Magic Cast on ja tätä taika-aloitusta pitääkin ehkä kokeilla seuraavan kerran, kun pitäisi sitä kammoksumaani kahdeksikkoa käyttää. Mutta hei. Se Eunnyhan suositteli tähän turkkilaista tapaa. Miltä se näyttää? Vastaus lienee; Hankalalta, mutta pitänee tuotakin kai kokeilla. Milloin aloitan seuraavat sukat kärjestä? Toivottavasti en ihan heti, sillä Firestarterit ovat kesken. En edelleenkään ole Magic loopin fani sukkien osalta, mutta kyllähän tämäkin onnistuu. Enemmän ongelmia aiheutti kuvio, joka ei tahtonut onnistua ja jouduin monta senttiä purkamaan sen takia.
Väliaikaisia aloituksia
Väliaikaista aloitusta olen käyttänyt tarvittaessa ja olen tottunut tekemään sen virkkaamalla. Virkkausreunan purkamista olen tosin jokakerta inhonnut ja tuskaillut. Joka kerta otan ainakin yhden silmukan jostain väärästä välistä ja purkaminen tyssähtää siihen. Joskus minulla on pelkkiä säikeitä väärissä väleissä ja olen joutunut katkaisemaan jämälangan. Firestarter-sukkia aloittaessani tein jonkin aivan käsittämättömän virheen silmukoita nostaessani ja niissä on nyt typerä pieni reikä, mutten jaksanut koko kärkeä tehdä uudelleen, sillä se kärki ei ole kauhean hauska neulottava.
Olen oppinut väliaikaisen virkkausaloituksen tekemään niin, että virkkaan ensin ketjusilmukkaketjun ja sitten nostan siitä silmukat puikolle projektin varsinaisella langalla ja siitä ehkä ongelmani johtuvatkin. Youtuben videoissa silmukat virkataan puikolle tähän tapaan.
Väliaikaisia aloituksia voi kuitenkin tehdä myös virkkamatta. Yksinkertaisimmillaan vain pyörittämällä projektin lankaa tarvittava määrä lenkkejä silmukoiksi puikon ja jämälangan ympäri, mutta se ei ole ainoa tapa. Yllä on kivannäköinen Italian tubular cast on -tapaa muistuttava tapa, jota voisi hyvinkin kokeilla seuraavalla kerralla. Sitten löysin videon, jolla edellä mainittu Eunny Jang esittelee useamman väliaikaisen aloituksen, mukaan lukien tavan, jolla itse olen tottunut virkkausaloituksen tekemään. Hetkinen! Oliko se tubular cast on myös joku tyyppi? Onhan se ja annetaan Eunnyn se näyttää.
Kaiken tämän jälkeen pää on niin pyörällä, etten varmasti osaisi luoda yhtään silmukkaa, ellei sekin tulisi suoraan selkärangasta. Nyt en halua nähdä enää yhtään uutta tapaa luoda silmukoita, vaikka niitä varmasti on vielä monta. Jollain videolla taisivat sanoa, että 35 eri tapaa on olemassa. Hurrrrrrja luku. Minä en tainnut päästä 20 tapaa pidemmälle. Kuinkahan monta eri tapaa on päätellä silmukoita? Olen kolmea tai neljää tapaa itse kokeillut.
Elämme Hollywood-viikkoja, mutta SYTYCK-haasteen projekti on edelleen hakusessa. Flunssa on viimein onneksi helpottanut ja pää on alkanut taas toimia. Se tosin lyö edelleen haasteen kohdalla aika pitkälti tyhjää. Mikä olisi tarpeeksi erikoista ja haastavaa? Sen pitäisi olla jotakin, joka ei ole tuttua ja turvallista. Toisaalta ei saisi haukata liian isoa palaa. Mielessä välkkyi liivi ylhäältä alas omasta päästä. Olisiko se liikaa? Toteutus oli päässäni jo niin pitkällä, että neuloin mallitilkun ja sitten sain aivan loistavan idea, kun pyörin peilin edessä pitsihuivin kanssa. Neuloin alla olevan ihmelipareen ja olen melko varma, että ideani toimii, mutta valmiina se vaatii valmiina pingotusta. Nyt vaan pelottaa, ettei innostukseni riitä toteutukseen.
Mielessäni on viime päivät pyörinyt lähinnä testineulonta. En olisi arvannut miten vaativaa testineulonnan järjestäminen on. Ensin on löydettävä testineulojat ja sitten osattava ottaa kritiikki vastaan masentumatta, kun ohjeenraakileesta löytyy 101 virhettä. Sitten on mietittävä mikä meni pieleen ja tehtävä korjaukset. Kun sukkaohjeeseenkin mahtuu monta virhettä, odotan kauhulla seuraavaa testineulontaa, joka käynnistyy vielä tässä kuussa sekin. Kolmen koon käsineohjeeseen mahtuu monta, monta, monta virhettä ja minä, kun harkitsin vielä neljännenkin koon laskemista. Ja taas pelottaa, että haukkasin liian ison palan. Varsinainen oppimiskokemus tämäkin.
Viime viikolla tilaamani puikot saapuivat tiistaina. Olipahan taas jännittämistä kerrakseen. Ainakin seuraavaan kuumehousekohtaukseen asti muistan olla tilaamatta mitään netistä. Aivan turhaa murehtimista. En ole vielä aivan varma, mitä mieltä olen KnitPron pyöröistä. Aloitin Aeolianin alusta uusilla pyöröilläni. Purin sen kesällä ja päätin aloittaa selvästi ohuemmilla puikoilla uudestaan. Nyt olen 90 helmeä asetellut huiviin, vain 2160 helmeä jäljellä. Suurudenhullut hölmöilyt siis jatkuvat. Puikkojen tuntuma on kevyt ja vähän tylppä makuuni, mutta en ensikokeilemalla pitänyt sukkapuikkosetistäkään, mutta nykyään en muita sukkiksia käytäkään. Olen haaveillut pidempään toisesta satsista 2,25 mm sukkapuikkoja, sillä ne ovat aina jossain kiinni. Settini on ollut kohta kolmatta vuotta käytössä, eikä yksikään ole mennyt poikki. Yhden 2,25 mm puikon olen ilmeisesti viime talvena hukannut, mutta uskon sen edelleen jostain päin huonettani löytyvän.
Vasenkätisesti neulominen on kuulemma vaikeaa. Olen kuullut vasenkätisiltä kauhujuttuja koulukäsitöistä, kun kukaan ei osaa opettaa vasenkätistä neulomista ja oikeakätinen ei vaan millään onnistu. Osa vasenkätisistä neuloo samalla tavalla kuin oikeakätiset, mutta jotkut on osattu opettaa neulomaan aidosti vasenkätisesti.
SYTYCK-haasteen emon blogista löysin kätevän vasenkätisen neulonnan opetusvideon. Pelkäämpä, että vasenkätisen neulonnan tapoja on miltei yhtä paljon kuin oikeakätisen, joita löytyi aivan riittävästi pari päivää sitten, kun sukelsin oikeiden ja nurjien silmukoiden maailmaan syvemmälle kuin koskaan aiemmin.
Sitten eikun kokeilemaan. Oikeat silmukat olivat tiukkoja ja hankalia, mutta flunssan pehmentämät aivoni eivät nyrjähtäneet, vaikka sitä kovasti pelkäsinkin. Lanka on väärässä kädessä ja väärällä puolella, mutta sain oikeita silmukoita aikaiseksi. Silmukat ovat vain kovin kovin tiukkoja. Sujuvaksi tai helpoksi en voi vasenkätistä neulomistani kehua, mutta harjoitus tekee mestarin. Jatkoin kokeiluja pitkillä bambupuikoilla ja Cascade 220 -langalla, jota eräästä hyshys-neuleesta jäi hieman yli, mutta palaan siihen joulun jälkeen. Samoilla välineillä kokeilin erilaisia oikeita ja nurjia pari päivää sitten.
Seuraavaksi yritin opetella saman sarjan avulla nurjia, mutta sitten tuli tenkkapoo. Joko se on tämä kaikki räkä, flunssa, särkylääkkeet tai umpioikeakätiset aivoni, mutta en päässyt jyvälle. Otin seuraavan videon, mutten päässyt yhtään pidemmälle. Sitten heitin videoilla vesilintua ja keskityin tuijottamaan käsiäni. Aikani aprikoituani sain nurjia silmukoita aikaiseksi. Otin langan mallitilkkuni etupuolelle ja koukin lankaa vasemmalla puikolla. Edelleen oikeassa kädessä kulkeva lanka on äärettömän hankala ja tuntuu oudolta, mutta sain silmukoita aikaiseksi ilman mahdotonta väkertelyä ja se lienee päätarkoitus. Silmukat ovat nurjallakin jostain syystä kamalan tiukkoja. Nyt osaan ehkä neuloa vasenkätisesti ainakin oikeita ja nurjia silmukoita. Harjoitus tekee mestarin, joten saatan seuraavaksi etsiä jonkin yksinkertaisen pitsikuvion ja neuloa harjoitukseksi peittopalan vasenkätisesti. Ainakin nurjan puolen yritän neuloa kokonaan vasenkätisesti. Ehkä jotain edellistä ruutua muistuttavaa yksinkertaista.
Sitten aloin katselemaan takaperinneulomisvideoita vain todetakseni, että se on ilmeisesti sama asia. Ainakaan mitään merkittävää eroa vasenkätiseen neulomiseen en havainnut. Höh. Lopuksi vielä kuva siitä, miten paljon erilaiset tavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita vaikuttavat lopputulokseen. Tässä olen kokeillut erilaisia oikeita ja nurjia silmukoita sekä oikealta vasemmalle että vasemmalta oikealle neulottuina. Tässä on myös kokonaisen viikon kaikki neulomani silmukat. Kuumetauti alkaa onneksi hellittää. Ehkä jaksan pian taas neuloa.
Koetanssit on nyt tanssittu ja SYTYCK-haasteessa alkava Hollywood-viikot, joiden aikana suunnitellaan ja valmistaudutaan haasteeseen. Ennen 17.10 alkavaa varsinaista projektia (show'ta) täytyy miettiä langan ja mallin valintaa, neuloa mallitilkut, laskea silmukkamäärät ja käydä lankavarasto läpi ja niin edelleen. Minulla ei vielä ole mitään aavistusta, mitä tekisin, mutta toivottavasti asia valkenee aika pian.
Oman haasteeni miettimisessä lähdin aivan perusasioista liikeelle. En ole oikeita ja nurjia silmukoita miettinyt vuosiin, mutta nekin voi neuloa eritavoilla. Olemme perhepiirissä seuranneet neiti Marplen neulomista miltei yhtä säännöllisesti kuin hän on tv-neulontaa harrastanut ja aina se vaan jaksaa ihmetyttää. Britit ja sitä myötä myös amerikkalaiset neulovat eritavalla, mutta lopputuloksessa se ei käsittääkseni näy. Kyse on käsittääkseni vain siitä, miten lankaa kohdellaan.
Yllä olevassa videossa hauskasti tulee esiin, miten eri nämä tavat neuloa eroavat. Pickers ja throwers jaottelu on hyvin kuvaava. Neiti Marple neuloo, kuten britin yleensä ja kieputtaa lankaa puikon ympäri joka silmukalle erikseen. Näyttää hankalalta ja vie varmasti enemmän energiaa. Hieman tarkemmin neulomisero näkyy tässä videossa. Brittityyli näyttää vievän enemmän aikaa ja vaivaa. Kannattako tuollaista opetella.
Seuraavaksi pari videota, joissa neuvotaan hyvin brittiläinen tapa neuloa oikeita ja nurjia silmukoita. Tässä vaiheessa piti jo ottaa jämälankakassista sinistä Cascade 220 jämää ja pitkät bambupuikot ja kokeilla. Onnistuuhan se noinkin, mutta hankalaa se oli. Kireys oli kyllä vähän mitä sattuu.
Sitten se mannermainen tapa neuloa. Sehän se meikäläisten tapa oli. Juuri noin koukataan se lanka puikolla läpi ja violà. Oikeita silmukoita. Ja sitten se nurja. Hetkinen mitä se täti nyt tekee. Kiireesti kelausta taaksepäin ja puikot valmiuteen. Teet mitä? Ei mun lanka ole työn etupuolella. Ei niin nopeasti. Kuumeinen ja räkäinen neuloja ei pysy vauhdissa mukana.
Ehkä se oli vaan tyhmä video. Katsotaampa joku parempi. Youtubessanäitäriittää ja riittää ja riittää ja ... Mut hei, nehän tekee kaikki tuota kummaa langanpyöritystä. Yksi pyöritteli lanka peukalon avulla. En minä tee noin. Sitten palasin taas haasteen emon blogiin ja linkkeihin. Siellähän oli jotain tutunnäköisiä juttuja. Sieltä bongasin uudestaan seuraavan videon.
No tuo on jo aika lähellä. Itseasiassa muistan ensikertaa tuota videota muutama päivä sitten katsoessani saneeni, jonkinlaisen etäisen flashbackin lapsuuteen. Joku opetti minulle tällä tavalla nurjia neulomaan, mutta ainakaan enää en tee tuolla tavalla. Hmm. Norja ei ole kaukana. Ehkä meille opetetaan norjalaisittain neulomista.
Sitten katsoin venäläisen tavan neuloa oikeita silmukoita. En huomannut mitään eroa tavalliseen, mutta mielestäni teen juuri noin. Sitä kautta päädyin katsomaan venäläistä tapaa neuloa nurja silmukka. Ensin ihmettelin, että ompa hassu juttu, mutta sitten alkoi raksuttaa. Neuloin mitään ajattelematta lisää nurjia ja hitaasti räkäiset aivoni ymmärsivät, että miltei noinhan minäkin teen. Etusormi liikkuu automaattisesti niin, että lanka tulee oikein puikolle. En vain ole voisikausiin ajatellut asiaa. Lankani pysyy miltei koko ajan työn takana, mutta etusormi tuo sen hetkittäin puikon etupuolelle. No nyt olen päässyt oikeiden ja nurjien silmukoiden juurille.
Lopuksi vielä hengästyttävää pikaneulontaa! Ihan noin nopeaksi ei onneksi ehkä tarvitse opetella, sillä sitten iski taas väsymys pelkästä videoiden katselusta. Minun piti selvittää miten neulotaan vasenkätisesti ja tai vasemmalta oikealle, sikäli mikäli ne jotenkin toisistaan eroavat, mutta en päässyt tämän pidemmälle. Videokavalkadi jatkunee myöhemmin nurinperisissä merkeissä, mutta nyt kuumetta mittamaan ja päiväunille.
Haasteesi on BOLLYWOOD. Yksi vaikeimmista lajeista. Hallitset jo muut lajit kiitettävästi, mutta entä neulomisen hieman toisenlaisella tyylillä? Kuulostaako puikko kainalossa neulominen omituiselta? Tai langan kiinnittäminen olkapäähän…? Miten Miss Marple sen tekee? Kokeile miltä tuntuisi neuloa toisin kuin normaalisti teet! Saat uudenlaista perspektiiviä neulontaan! Haasta itsesi kokeilemaan projektin, jonka koko on itsestäsi kiinni, neulomista uudella tavalla! Ehkä lopulta päädyt kuitenkin toteamaan, että se tuttu ja turvallinen tuntuu parhaimmalta… ;D
Eilen illalla se tuli, tanssityylini ja minä jotenkin arvasin tämän. Sain SYTYCK-haasteen vaikeimman lajin ja pää lyö edelleen paniikkityhjää. Onneksi aikaa on runsaasti ja ehdin opettelemaan vaikka varpaillani neulomisen, jos muuta en keksi. Luonnollisinta on ehkä opetella neulomaan vasenkätisesti tai vasemmalta oikealle, jolloin voisin esimerkiksi peittoprojektini ruutuja neuloa edestakaisin oikealla puolella, mistä joskus aiemmin hiukan haaveilin. Tätä täytyy makustella aikansa. Ehdotuksia otetaan vastaan
Kuume on kaatanut pienen neulojan sänkyyn ja taitaa olla, että täällä on lähipäivät hiljaista. SYTYCK jaksaa hiukan jännittää, mutta ei paljon. Jopa 39 asteeseen noussut kuume estää tehokkaasti miltei kaiken aivotoiminnan. Mysteerihuivin viimeistä vihjettä on ihan turha tässä tilassa yrittääkään. Ei vaan kykene. Yritän kuitenkin SYTYCKin tanssityyleistä kirjoittaa, kun muillakin näyttäisi tällaisia postauksia olevan. Lopputuloksesta ei ole mitään takeita tässä tilassa, mutta menköön.
Baarin tanssilattia ei ole minun kategoriani, sillä olen oppinut neulomaan ennen kuin opin lukemaan. En ole ollut siis aloittelija enää noin 15 vuoteen.
Bollywood kiinnostaa, sillä uudet tekniikat pitää ehdottomasti kokeilta, vähintään todetakseni, että se ja tämä tai tuo, ei ole minun juttuni.
Broadway ja Disco eivät ole minunjuttuni. Kirjavat ja välkehtivät asiat eivät kuvaa minua. Innostun vain harvoin raidallisista tai kirjavista langoista ja paljetit ja muut sen sellaiset saavat minut juoksemaan karkuun. Kirjoneuleita olen opetellut neulomaan, mutta käsialani on sen verran kireä, että se vaatii vielä paljon harjoitusta.
Heavy metal kiinnostaisi, mutta neulekonetta ei löydy edes lähipiiristä eikä opiskelijakämppään sopisikaan mitään tilaa vieviä koneita. Ehkä joskus, jos saan jostain halvalla koneen, voisin yrittää.
Hip Hopista en tunnista itseäni. Huivit ja muut voivat olla suuria, mutta vaatteen jos neulon, sen on oltava istuva tai ainakin korostettava tiimalasini parhaita puolia. Liian isossa vaatteessa näytän manaatilta. Olen muiden mielestä osaava neuloja, mutta niin myös omasta mielestänikin.
Kansantanssista pidän ja se kuuluu sopivina annoksina neuleisiin. Välillä ei ole mikään niin palkitsevaa kuin hankalat palmikkokuviot ja toisinaan kyllästyn palmikonkiertoihin ja pidän taukoa, mutta yksinkertaisia palmikoita on miltei aina jossain keskeneräisessä neuleessa, sillä ne ovat mukavaa vastapainoa pitsineuleille, joka on ehdoton leipälajini.
Koreografia on haaveeni. Haluaisin kovasti nähdä itseni neulesuunnittelijana joskus tulevaisuudessa. Olen luonteeltani luova ja olen neulesuunnittelua yrittänyt muutaman kerran harrastaa. Tarvittaessa kykenen suunnittelemaan omasta päästäni neuleen, jos mieleistä mallia ei kertakaikkisesti löydy, mutta ohjeita en ole aiemmin kirjoittanut, mutta nyt minulla on yksi ohje tekeillä ja katsotaan saisinko sen julkaistua jossain vaiheessa.
Lattareista en löytänyt itseäni, mutta vaatteissani suosin kyllä melko vartalonmyötäistä ja jos alkaisin vaatteita neulomaan, ehkä löytäisin itseni lattareista. Vaatteita tulee vain hyvin harvoin neulottua sillä olen kovin kärsimätön luonteeltani.
Popping ja Locking ei oikein minun alaani. Minulla on aina monta projektia kesken, sillä kaipaan vaihtelua, enkä jaksa neuloa yhtä asiaa alusta loppuun. Kärsin startiitista säännöllisesti ja minulla on melko paljon UFOja. Päättelemisestä, kappaleiden yhdistämisestä ja muutenkin viimeistelystä en oikein välitä. Ne ovat välttämättömiä pahoja neulonnassa.
Pohdin lajia valitessani Quick-Stepin ja baletin välillä, mutta projektejani katsellessa tajusin olevani hiukan enemmän pitsineuloja kuin sukkaneuloja, mutta ero ei ole mahdottoman suuri. Sukkia valmistuu vähintään toista kymmentä paria vuodessa ja sukat ovat minulle peruskauraa, siksi en neulo perussukkia, vaan etsin joka projektiin uutta sukkaohjetta, enkä juuri koskaan neulo kahdesti samasta ohjeesta ellei se ole jotenkin poikkeuksellisen ihana. Toki poikkeus vahvistaa säännön.
Robottitanssi ei kuvaa minua tippaakaan. En ole matemaattinen ja monessa suhteessa myös eksakti kuvaa minua huonosti, vaikka luonnontieteilijä olenkin. Neulomisen myötä olen oppinut matematiikkaa arvostamaan enemmän, mutta se on minulle välttämätön paha. Olen ennemminkin luova ja toteutan neuleissani taiteellista vapautta ja itseäni vastapainona luonnontieteilylle.
Satubalettia en ole koskaan kokeillut. Lähipiiriini ei toistaiseksi kuulu lapsia enkä usko, että satubaletti tulee minulle ajankohtaiseksikaan kovin pian.
Street ei sekään ole oikein minun alaani. Teen kyllä tarvittaessa omasta päästäni neuleita, mutta suosin ehdottomasti valmiita ohjeita ja kykenen niitä myös noudattamaan. Pieniä virheitä sallin neuleissani ja ohjeesta poikkeamisen sallin itselleni, jos siltä tuntuu. Neulominen ei ole niin kovin vakavaa ja siksi en löydä itseäni Tangon kuvauksestakaan. Olen ehkä lähempänä tangoa kuin streetiä, mutta hallitsen molemmat tarvittaessa. Käsialani on kireä, mutta hyvin tasainen ja pyrin siihen lopputulokseen, jota suunnittelija ja itse olen ajatellut. Petyn, jos lopputulos ei vastaa odotuksiani, vaikka lopputulos itsessään olisi ihan yhtä hyvä.
Oma lajini on siis ehdottomasti baletti. Rakastan pitsejä ja muita krumeluureja ja niiden neulomista. Erityisesti pitsihuivit ja -sukat ovat vieneet minut mennessään ja pitsihuivilankoja kertyy varastoon kuin huomaamatta. Oikea baletti liikuttaa minut kyyneliin, erityisesti Tsaikovskin baletit.
Antanette anteeksi kirjoitusvirheet ja rään sotkemat lauseet. Ulosanti ei ole nyt parhaimmillaan.
Edit: Lisäsin SYTYCK-blogiin laittamani ilmoittautumistekstin. Ilmoittauduin siis Balettiin, sillä olen henkeen ja vereen pitsineuloja.
Olen ehdottomasti balettitanssija. Muista kategorioista en itseäni tunnistanut, mutta tämä sopii minulle kuin nenä päähän. Pitsihuiveja tulee tehtyä enemmän kuin niille on käyttäjiä. Teen aina vaan uusia, vaikka entisiäkin on käyttämättöminä kaapeissa, sillä niiden tekeminen on prosessina mieleinen. Pitsikuvioita pitää olla myös sukissa, myssyissä, kämmekkäissä ja muissa asusteissa. Tekeillä on myös pitsikuviollinen peitto. Ravelryssa ylipuolet projekteistani kuuluu pitsineuleisiin. Pitseissä on vaihtelua, jota kaipaan. Käytän samaa ohjetta hyvin harvoin kahdesti enkä jaksa toistaa samaa kovin montaa kertaa.
Tekstit
