maanantai 17. kesäkuuta 2013

Lilyn ensimmäinen valmis vyyhti


Ensimmäinen lanka uudella rukilla tuli jo kehrättyä. Parin kuukauden tauon jälkeen olisi ollut hyvä kehrätä jotain tuttua ja turvallista, mutta intopinkeänä ei sellaisia ajattele, vaan tarttuu siihen topsiin, joka oli sillä hetkellä päällimmäisenä matkalaukussa, johon olen villani piilottanut. Suffolk taisi olla pidempi kuituista kuin ne villat joihin olen tottunut. Alku oli hankala, kun villa tuntui liukkaalta ja rukilla oli aika kova veto päällä. Pakasta vedetyn rullan jarru-ura on hieman epätasainen ja se aiheuttaa voimakkaamman vedon ja äänen, kuin pidempään käytössä ollut rulla. Minulle on joka kerta uusi shokki millaista sähinää uudet rullat pitävät, sillä muutos on aika dramaattinen.

Kuitu: Luonnonharmaa World of Woolin Suffolk -topsi
Väline: Majacraft Little Gem 5,9:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa taas kehrätä rukilla!

Kun kehrääminen alkoi lopulta sujumaan, tuntui Suffolk oikein kivalta kehrättävältä. Se ei ole aivan pehmeintä mahdollista villaa, mutta ei mitään hiveän karkeaa pässinpökkimääkään. Kuidut ovat suht paksuja ja pitkiä, joten kierrettä ei tarvinnut niin paljon pitämään säikeitä koossa. Oli oikeastaan kiva kehrätä vähän pidempää lyhytvetoa. Merinon nyhtäminen on aika lyhyttä nyppimistä, mutta tällainen pidempi villa on kivempaa mittarimatoilla. Merino ei ole suurin suosikkini, sillä olen mieltynyt enemäänkin blue-faced leicesteriin eli tuttavallisemmin bfl:in. Hollantilainen palapeli eli Louetin viipsinpuu pääsi myös tositoimiin. Tämä sadan gramman vyyhti oli aika lailla paljon pyörittää viipsinpuulle, mutta kauniin vyyhdin sain aikaan.


Tulimme Lilyn heti hyvin toimeen keskenämme. Ei hän tietysti Romylle vedä vertoja, mutta on oikein pätevä matkarukiksi. Ainoa vaikeus on alahihna, jonka paikalle saaminen on kovin työlästä ja tuntuu siltä, että sormet nyrjätää ennen kuin hihna on paikallaan. Toivottavasti siihen tottuu, sillä hihnan saa laittaa paikalleen joka kerta, kun rukin ottaa esiin kokoon taittamisen jälkeen ja hihna täytyy kääntää kertaamista varten toisin päin. Se ei ole aivan pakollista, mutta rukki pyörii paremmin aina jompaan kumpaan suuntaan riippuen alahihnasta riippuen. Jännästi rullat ovat pakkautuneet paljon tiukempaan nyt kuin Rosellani. Olen aina hieman harmitellut sitä, etten saa rullille mahtumaan läheskään niin paljon säiettä tai lankaa kuin muut, mutta ilmeisesti asialle voi tehdä jotain. Täytyy perehtyä asiaan.


Pidin Little Gemin mukana tulevaa matkarullatuolia aivan etukäteen turhakkeena, mutta se paljastui oikein oivaksi ketjukertausvälineeksi. Toisen karan ympärille saa kätevästi viritettyä jarrun, joten rulla ei pääse pyörimään väärään suuntaan. Jarrulanka oli aluksi aivan liian kireällä ja jouduin löysäämään solmua moneen kertaan. Hiukan hämmentävää, miten löysällä oleva lanka jarruttaa tehokaasti. Varmaan tämä toimii kivasti kaksisäikeisenkin langan kertaamisessa. Jarrulangan virittämistä rullien ympäri pitää ainakin kokeilla.

9 kommenttia:

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

Oi, varmaan mielihyvän antavaa puuhaa. En koskaan ole kokeillut kehruuta, nähnyt kai joskus nuorempana olen:)En ole siitäkään ihan vissi....

Judiuni kirjoitti...

Kehrääminen on ihanan rentouttavaa ja meditatiivista. Siinä häviää stressi ja murheet valuu pois. Suosittelen kokeilemaan, mutten ota mitään vastuuta siitä, että siihen menee kaikki aika ja rahat.

Nunt kirjoitti...

Pitäisi olla lukematta näitä rukkipostauksia... Päivissä on ihan liian vähän tunteja!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Uskomattoman kaunista ja ihanaa lankaa.

eilen tein kirjoitti...

Kaunis vyyhti ja kaunis on rukkikin! Mua aina kaihertaa sydämen pohjasta kun näen muiden rukkijuttuja, määää haluan kans oman rukin!! :)

Judiuni kirjoitti...

Kiitos!

Tämmöiset postaukset eivät ole omiaan laimentamaan rukkikuumetta, mutten voi näitä pimittääkään. 0:-)

Seijasisko kirjoitti...

Ihanaa Keskikesän Juhlaa!

Emma kirjoitti...

Onpas kaunista lankaa! Jään innolla odottamaan mitä seuraavaksi :)

Judiuni kirjoitti...

Kiitos Seijasisko ja Emma!