Se neuloo sittenkin

Vaikka Tour de Fleece on vienyt paljon harrastusaikaa, olen silti vähän neuloskellut. Lupaan, ettei blogistani tule pelkkä kehruublogi. Puikoilla on toki perussukkia, mutta pääasiallinen huomion kohde neulerintamalla on ollut villatakki kehräämästäni suomenlampaasta. Malli on Classic Elite Yarnsin -sivuilta ilmainen My Casual Cardigan. Aloitin juhannuksena niskasta ja projekti on edistynyt kivasti. Olin aiemmin ajatellut, että vaihdan palmikot johonkin vähän vähemmän kulmikkaaseen malliin, mutten sitten lopulta jaksanut modata niitä, vaan teen ohjeen mukaan. Neulepodcastien innoittamana päätin kokeilla bust dartseja. En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne ovat suomeksi, mutta joku varmaan kommenteissa muistuttaa. Lisäsin noin sentin solisluun alapuolelta aloittaen kymmenen silmukkaa molempiin etukappaleisiin raglan lisäyksen viereen hihalisäysten kanssa samaan tahtiin ja nyt kun olen jo vyötäröllä, näyttää siltä, että tämä istuu oikein kivasti. Vähän jännittää, miten käy, mutta katsotaan lopputulosta sitten.

Lanka on siis käsin kehräämääni suomenlammasta. Mielenkiintoisinta tässä projektissa on se, miten kehräämänsä langan neulominen opettaa kehräämisestä. Tätä kehrätessäni ajattelin, että laitan reilusti kierrettä, jotta villatakki varmasti kestää. Ajatus naurattaa nyt, sillä lanka on hieman narumaista tiukan kierteensä vuoksi. Takki varmasti kestää. Se on luultavasti melkein ikuinen. Onneksi lanka rentoutuu pesussa ja mallitilkku tuntuu todella ihanalta. Olen silitellyt sitä välillä, jotta jaksan vääntää takkia hieman liian tiukaksi väännetystä langasta. Toisaalta meikäläisten mannermainen tapa neuloa kuulemma vähentää kierrettä s-kieteisistä langoista. Ei tietenkään paljon, mutta kuitenkin, joten sekin varmaan helpottaa.En milään malttaisi odottaa tämän projektin valmistumista ja kyllä merkitsen lukittavilla silmukkamerkeillä lisäyksiä, kavennuksia ja napinläpiä. Se voi näyttää kummalliselta, mutta etsipä itse lisäykset tai muut mustasta langasta laskemista varten. Ylivalotin kuvia reilusti, että sain kuviot näkymään kuvissa. Luonnonvalossa tämä musta on niin tumma suklaanruskea, että se on melkein musta. Minusta on kätevämpää laskea kirkkaan värisiä merkkejä kuin itse asiaa. Siksi minulla onkin kuuden eri värisiä, kolmen valmistajan lukittavia silmukkamerkkejä, vaikka silmukka- ja kerrosmerkkeinä pääasiassa käytänkin siskoni tekemiä kauniita helmimerkkejä.

Kävin tekemässä lisää tuhoa erään lankakaupan loppuunmyynnissä, koska sukkalankaa ei voi olla liikaa. Lankavarastossani on ollut viime aikoina puutetta pätkärääkätyistä sukkalangoista ja sitä aukkoa on pitänyt paikkailla viime aikoina. Nämä jäivät mieleen viime viikolla ja päätin, että tarvitsen nämä. Harmaa on minulla ihan outo väri, mutta tuossa harmaan pinkin ja liilan yhdistelmässä on jotain, joka sai tarttumaan kerään uudestaan. Toisaalta olin katsellut Ravelrysta, että ihan kivan näköisiä sukkia oli tästäkin väristä tehty. Lankaa on vähän liikaa, enkä oikein enää muistakaan mitä kaikkea minulla on. Laitoin ostoksia hyllyyn ja ihmettelin, että onko minulla todella viisi vyyhtiä Wollmeisea ja Väinämöistä ja kolme vyyhtiä Merisockia ja vaikka mitä ihanuuksia. Ehkä pitäisi järjestellä langat uudelleen, että tutustuisi omaisuuteensa.