Minulla on yksi hyvin ikävä tapa ja se on lankojen ja villojen hilloaminen. Ihan kuin omistaminen olisi se itse juttu, eikä niiden käyttäminen. Tätä kehrätessäni ihmettelin, miksi olen toista vuotta hillonnut ensimmäistä Lanitium ex Machinan värjäämää lettiä, jonka ostin. Pöljä, mikä pöljä. Täytyy Tourin jälkeen ottaa esiin se Polwarth ja kehrätä siitäkin jotain ihanaa. Ehkä se ajatus villan pilaamisesta aloittelijan kehruutaidoilla on estänyt minua nauttimasta käsinvärjätyistä ihanuuksista. Tämä siitäkin huolimatta, että Tuulia aina kehräämistä opettaessaan sanoo, että kaikki lanka on hyvästä. Nyt minulla on jo niin monta Nean värjäämää ihanuutta, että raaskin kehrätä, sillä niitähän saa lisää. Vähän liiankin helposti.
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 255 metriä / 114 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Kaunis, niin kaunis!
Kuituna whiteface woodland (tai whitefaced woodland tai Penistone) ei ole ihan pehmeimmästä päästä, mutta oikein mukavaa kehrättävää. Minä en ole karheuden suhteen kauhean nirso. Ehkä se, että ihottuman takia olen kutissut aina ja koko ajan, ei tunnu villan kutitus missään. Siihen tavallaan turtuu, kun aina joku paikka kutisee. Kirjoitan tätä vyyhti kaulan ympärillä kuin huivina, eikä villa minua ahdista. Luin netistä ja In sheep's clothing -kirjasta, että kyseessä on hyvin harvinainen brittiläinen rotu. The Fleece and Fiber Sourcebook -kirjaahan minulla ei vielä olekaan.
Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan ja kehräsin kolme rullallista säiettä. Toivoin, että osa väreistä sattuisi samaan kohtaan kerratussa langassa, mutta täydellistä raidallista lankaa en lähtenyt tietenkään yrittämään kolmisäikeisellä langalla. Sitä varten on ketjukertaaminen. Pidän enemmän perinteisestä kolmisäikeisestä, sillä sen kertaaminen on mukavampaa, mutta värit eivät erillään ketjukertaamatta. Kävin keväällä Craftsy-kurssin Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo ja sen ansiosta ymmärrän paremmin värien käyttäytymistä kehräämisessä. Osaan nyt paremmin ennustaa, miltä villa lopulta näyttää langaksi kehrättynä ja neulottuna pintana. Onneksi ikinä ei voi olla yhtään varma, muutenhan tästä puuttuisi jännitys kokonaan ja se on osa viehätystä.
Lopputulos on varsin hurmaava. Osa langasta on yksiväristä, mutta toisinaan kaikki kolme säiettä ovat eriväriset. Värit villassa ovat sen verran lähellä toisiaan, etten usko, että lopputulos olisi neulottuna mitenkään levoton. Yhden säikeen edellä rullalla oli luonnonmustaa villaa alkulankana ja se sopi mahtavasti yhteen tämän vyyhdin värien kanssa. Ajattelin neuloa tästä yhdessä toisen juuri hengarilta kuviin saamani luonnonmustan welsh-vyyhdin kanssa huivin. Suunnitelmissa on kolmiohuivi, jonka aloitan niskasta luonnonmustalla ja reunaan tästä pinkistä joku yksinkertainen pitsi reunaan. Mitä luulette tuleeko komea?
Tekstit
2 kommenttia:
Herkullista lankaa. Mulla on vielä aito kolmisäikeinen kokonaan kokeilematta. Pitänee ottaa siitä yksi tavoite tourille.
Kiitos. Suosittelen lämpimästi kolmisäikeisten lankojen kokeilemista.
Lähetä kommentti