Holden-huivi

Katsoin menneitä kirjoituksiani läpi yhtä tiettyä kuvaa etsien ja tein itselleni yllättävän havainnon. Minulla taitaa olla kehruublogi. Neuleita oli hälyttävän vähän. En ole huomannut ollenkaan, että suurin osa kuvistani on kehrätyistä tai kehräämättömistä villoista. Hämmentävää. Tämäkin neule on kehruutuotos.

Aloitin tämän huivin elokuussa, eikä neulomiseen mennyt montaa viikkoa, mutta sitten lanka loppui kesken. En ollut tyytyväinen siihen, miltä huivi näytti ja huivintekele jäi kuukausiksi marinoitumaan. Viime viikolla otin sen yhtenä iltana esiin ja päättelin kehräämälläni villatakkilangalla, jotta pääsen siitä eroon. Villatakki on niin pitkällä, että tiedän, että muutama metri liikenee päättelyyn. Ohjeessa olisi ollut hieno nirkkoreuna päättelyssä, mutten viitsinyt sellaisiin vaivautua. Huivi oli pieni ja väärän mallinen, mutta pistin sen silti kylpyyn ja kun nostin märän huivin, se "lörpsähti" kaksinkertaiseksi kooltaan. Olin hieman hämmentynyt, kun "nenäliinasta" tuli ihan oikean huivin kokoinen. Ravistin vielä varmuuden vuoksi märkää huivia pari kertaa, että se varmasti venähti kaiken koon, mitä lanka antaa periksi.

En varmaan seurannut ohjetta ihan tunnollisesti, mutta kaikkien näiden kuukausien jälkeen en enää muista miten sitä muokkasin. Minulla ei ole uutta ja hienoa maksullista ohjetta, vaan alkuperäinen ilmaisohje, joka ei ole enää tarjolla. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Olin jo aivan varma, että huivi menee purkuun. Samalla vahvistui se, että kun on tottunut sirpinmuotoisiin huiveihin käytössä, niin peruskolmio tuntuu oudolta ja hankalalta. Stephen Westin Daybreak(Ravelry) on muodoltaan aivan ylivoimainen hartiahuivi ja omani on ollut ahkerassa käytössä. Harkitsen toista samalla ohjeella, sillä se on vaan niin paras. Ehkäpä käsinkehrätystä?

Projekti: Handspun Holden Shawlette (Ravelry)
Ohje: Holden by Mindy Wilkes (Ravelry)
Koko:  180 cm x 70 cm
Lanka: Käsinkehrätyt
Lanitium ex Machina Whiteface Woodland värissä Heartache
World of Wool Welsh luonnonmusta
World of Wool Finn Sheep luonnonmusta (muutama metri päättelyyn)
Menekkki: ~ 220 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vaikeuksien kautta voittoon!

Lanka on siis tässä huivissa käsinkehrättyä kaikki. Kolmion luonnonmusta on walesiläistä mustaa lammasta ja pitsireuna on Lanitium ex Machinan -värjäämää Whiteface Woodlandia. Villat ovat yllättävän samanlaisia, kovia ja karkeita. Tämä ei ole mikään kaulaavasten pehmeä huivi, vaan kutittaa liian ohuen paidan läpi selkääkin. Molemmat ovat suhteellisen paksua kuitua ja tuntuvat hieman kovilta. Takin tai villatakin päällä tämä varmasti menee kivasti, mutta suoraan kaulalle en viitsi tätä kietoa. Minä en ole herkkä kutiamaan villasta, mutta tämä on aika karkeaa villaa.

Lanitium ex Machina whiteface woodland

Minulla on yksi hyvin ikävä tapa ja se on lankojen ja villojen hilloaminen. Ihan kuin omistaminen olisi se itse juttu, eikä niiden käyttäminen. Tätä kehrätessäni ihmettelin, miksi olen toista vuotta hillonnut ensimmäistä Lanitium ex Machinan värjäämää lettiä, jonka ostin. Pöljä, mikä pöljä. Täytyy Tourin jälkeen ottaa esiin se Polwarth ja kehrätä siitäkin jotain ihanaa. Ehkä se ajatus villan pilaamisesta aloittelijan kehruutaidoilla on estänyt minua nauttimasta käsinvärjätyistä ihanuuksista. Tämä siitäkin huolimatta, että Tuulia aina kehräämistä opettaessaan sanoo, että kaikki lanka on hyvästä. Nyt minulla on jo niin monta Nean värjäämää ihanuutta, että raaskin kehrätä, sillä niitähän saa lisää. Vähän liiankin helposti.

Kuitu: Lanitium ex Machina Whiteface Woodland-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 255 metriä / 114 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Kaunis, niin kaunis!

Kuituna whiteface woodland (tai whitefaced woodland tai Penistone) ei ole ihan pehmeimmästä päästä, mutta oikein mukavaa kehrättävää. Minä en ole karheuden suhteen kauhean nirso. Ehkä se, että ihottuman takia olen kutissut aina ja koko ajan, ei tunnu villan kutitus missään. Siihen tavallaan turtuu, kun aina joku paikka kutisee. Kirjoitan tätä vyyhti kaulan ympärillä kuin huivina, eikä villa minua ahdista. Luin netistä ja In sheep's clothing -kirjasta, että kyseessä on hyvin harvinainen brittiläinen rotu. The Fleece and Fiber Sourcebook -kirjaahan minulla ei vielä olekaan.

Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan ja kehräsin kolme rullallista säiettä. Toivoin, että osa väreistä sattuisi samaan kohtaan kerratussa langassa, mutta täydellistä raidallista lankaa en lähtenyt tietenkään yrittämään kolmisäikeisellä langalla. Sitä varten on ketjukertaaminen. Pidän enemmän perinteisestä kolmisäikeisestä, sillä sen kertaaminen on mukavampaa, mutta värit eivät erillään ketjukertaamatta. Kävin keväällä Craftsy-kurssin Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo ja sen ansiosta ymmärrän paremmin värien käyttäytymistä kehräämisessä. Osaan nyt paremmin ennustaa, miltä villa lopulta näyttää langaksi kehrättynä ja neulottuna pintana. Onneksi ikinä ei voi olla yhtään varma, muutenhan tästä puuttuisi jännitys kokonaan ja se on osa viehätystä.

Lopputulos on varsin hurmaava. Osa langasta on yksiväristä, mutta toisinaan kaikki kolme säiettä ovat eriväriset. Värit villassa ovat sen verran lähellä toisiaan, etten usko, että lopputulos olisi neulottuna mitenkään levoton. Yhden säikeen edellä rullalla oli luonnonmustaa villaa alkulankana ja se sopi mahtavasti yhteen tämän vyyhdin värien kanssa. Ajattelin neuloa tästä yhdessä toisen juuri hengarilta kuviin saamani luonnonmustan welsh-vyyhdin kanssa huivin. Suunnitelmissa on kolmiohuivi, jonka aloitan niskasta luonnonmustalla ja reunaan tästä pinkistä joku yksinkertainen pitsi reunaan. Mitä luulette tuleeko komea?