Huivituttaa

Sain aikaiseksi jonkinlaiset kuvat Jääkukasta, josta tuli ihan kivankokoinen pikkuhuivi, vaikka käytinkin vain hiukan kolmatta kerää sen neulomiseen. Valmistumisesta on pari viikkoa aikaa, mutta valkoista huivia on hankala kuvata, kun miltei kaikki tarjolla olevat taustat ovat valkoisia. Eikä kuvaamiseen ole taas ollut mitään intoakaan.



Yritin tähdätä käyttämään puolet viidestä kerästäni valkoista Teeteen Alpakkaa, mutta liian varovaisena tulin aloittaneeksi reunakaavion jo seitsemän pitsikaavion toiston jälkeen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisin hyvin voinut tehdä kahdeksan kertaa toisen kaavion ja siirtyä vasta sitten reunakaavioon. Ehkä olen oppimassa siihen, ettei alpakka-huiviin tarvitse varata niin kauhean montaa kerää lankaa ja huivin saa neuloa aika tiheään. Alpakka venähtää jo kastuessaan niin kivasti ja pingottaessa lisää. Jääkukka oli ennen pingotusta 160 senttiä kertaa 80 senttiä ja sen jälkeen 200 senttiä kertaa 85 senttiä, kun oikein venytin pitkää sivua äärimmilleen. Lopputulos on aika kiva.




Projekti: Jääkukka (Ravelry link)
Ohje: Jääkukka (Ulla 2/09)
Koko: 200 cm x 85 cm
Lanka: valkoinen Teetee Alpakka
Menekkki: 104 grammaa
Puikot: Addi Lace 4 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihan kiva pikkuhuivi. Kaunis kuvio, jota olisi voinut tehdä enemmänkin.

Jääkukka on ollut harteilla iltaisin sisällä ja ihmettelen miten kahteen kertaan neulotusta langasta voi edelleen irrota niin turkasen paljon karvaa. (Tämä valkoinen alpakka oli aiemmin Kevätpäiväntasaushuivi.) Siksi minua varmaan jaksaakin hämmästyttää miten vähän karvaa Dropsin Alpacasta lähtee. Ainakaan vielä tummanliilasta ei Ishbeliä neuloessa lähtenyt karvaa nimeksikään Teeteen Alpakkaan verrattuna. Ishbel on nyt ensimmäisessä pitsikaaviossa, kun viimein sain aikaiseksi tulostaa ohjeen. Pitsikaavioita, kun on niin ikävä tavata ylhäältä alas pää kenossa. Yleensä välttelen tulosteita, mutta nyt se oli jälleen tarpeen. Aeolian puolestaan on viimein Agave-kaaviossa, mutten jostain syystä saa kuviota kohdistumaan oikein. Pitänee laskeskella onko transition-kaavio tullut neulottua oikein...

Pinkkejä sukkia

En saanut aikaiseksi laittaa 2,25 millin puikkojani pois raidallisten Gentleman's Plain Winter Sock with Dutch Heel -sukkien valmistuttua, sillä tiesin tarvitsevani niitä aivan kohta. Piti vain päättää minkä ottaisinko puikoille seuraavaksi pinkin Stepin vai valkean Opalin. Eilen sain päätettyä ottaa puikoille Twisted Flower-ohjeen, jonka sain jouluvaihdon yhteydessä ja jättää Nebula-ohjeen ja Opalin odottamaan vuoroaan. Kokeilin Nebulaa aiemmin tästä pinkistä Stepistä, mutta purin sen syystä ja tai toisesta, joita en muista. Luulen, että Nebula näyttää paremmalta valkoisena.

Milo-sukkia neuloessa alkoi pinkki Wollmeisevyyhdin puolikas poltella taas puikoille pääsyä. Purin miltei valmiin Rick-sukan viime kuussa sen vuoksi, ettei lanka tulisi riittämään kahteen sukkaan. Asia jäi harmittamaan, sillä sukka näytti todella kivalta. Totesin, että nämä Wollmeise-sukat pitänee aloittaa kärjestä, jotta langankäytön saa optimoitua ja etsinkin muutamana päivänä mieleistäni sukkaohjetta. Sellaista ei tullut vastaan, joten aloitin jälleen kerran Baudelaire-sukat. Siinä ohjeessa on jokin kirous, kun se ei tunnut luonnistuvan ja sitten, kun tekniikka on kohdallaan, niin ulkonäkö ei miellytä. Kerran sain yhden sukan miltei valmiiksi, mutta purin sen pussittavan kantapään vuoksi, mutta olen varma, että jonain päivänä minullakin on projekteissani valmiit Baudelairet.



Kaivellessani arkistoistani tulostetta Baudelairen pitsikaaviosta. Tulin ajatelleeksi sitä, että mikäpä minua estäisi neulomasta Rick-sukkia kärjestä aloittaen. Neulomassani kärjessä on sopivasti silmukoita ja Baudelairen ohjeessa kärjestä aloitetun sukan perusasiat sopivilla silmukkamäärillä. Epäröin aluksi kuvion vuoksi. Jalkaterän kuvio ei oikein ole sovellettavissa eri mittaisille jaloille, vaan sen pitäisi osua oikein. Katselin kuvaa miltei valmiista sukasta ja päättelin, että kuvio sopii pienelle jalalleni sellaisenaan.



Olin aivan varma, että koko homma menee mönkään, sillä epäonnistumiselle oli kaikki edellytykset. Pidän enemmän varresta kuin kärjestä aloitetuista sukista. Kantapään onnistuminen nätisti oli hieman kyseenalaista. Kuvion sopiminen kärjestä aloittaen samoin. Mutta lopputulos vaikuttaa ihan onnivan. Kuvio osui täydellisesti varren alkuun. Kantapää näyttää ihan hyvältä ja istuu nätisti. Sukka on oikean kokoinen. Ainoa, mikä harmittaa, on se, että käsialani ei jostain syystä ole läheskään niin tasaista, kuin yleensä. Wollmeise ei anna anteeksi epätasaisuutta yhtä hyvin kuin monet muut sukkalangat. Kantalapussa on miltei naimaraitaa. Enää en kuitenkaan purkaa. Nyt saa luvan onnistua. Pääsin ehkä myös Baudelaire-epäonnistumisten syihin paremmin käsiksi ja taidan jossain vaiheessa ostaa jotain tummahkoa Sandnesin Sisua. Ja kyllä. Kuvissa on kamalasti puikkoja, sillä Rickin kuviota toistetaan viisi kertaa varressa, joten koen käteväksi neuloa kuudella puikolla.

Plain Winter Socks

Eilen huomasin, että olen unohtanut blogata valmistuneita projekteja. Useammin ei ole mitään valmista, mistä blogata ja jutunjuurta saa kaivaa tikulla, mutta nyt on sattunut jotain hassua. Jääkukka on edelleen kuvaamatta, mutta kyllä sekin varmasti tulee esiteltyä. Sen sijaan kuvasin liian suuria sukkia omissa jaloissani. Kuten tavallista laatu on mitä sattuu, mutta tuleepahan esiteltyä nämäkin sukat.



Gentleman's Plain Winter Socks with Dutch Heel -sukat valmistuivat jo viime viikolla. Olen aivan ällistynyt vauhdista, jolla nämä tuli tehtyä. Värien vaihtumisessa oli jotain niin jännittävää, että se ilmeisesti sai, minut kiristämään vauhtia. En ehtinyt kokea sukkia missään vaiheessa tylsiksi. Enkä yhtään kironnut sitä, että miesten sukissa on tätä kokoa. Jännä juttu. Ohje on loistava ja suosittelen sitä lämpimästä vastaavan paksuisille kirjaville sukkalangoille.



Ohje: Gentleman's Plain Winter Sock with Dutch Heel (Nancy Bush: Knitting Vintage Socks)
Koko: Noin 43
Lanka: Novita Tico Tico
Menekkki: 72 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm sukkapuikot
Fiilis: Hyvät perussukat.



Kantapäähän sattui värit todella tyhmästi tässä sukassa, mutta olin jo päättänyt etten ala venkoilemaan yhtään mitään näissä sukissa. Laitoin ensimmäisen sukan kantapäästä kuvan aiemmin. Sukista tuli lopulta aivan sopivasti erilaiset, vaikka eroa onkin vain joitain grammoja. Väriosuudet toimivat vähän vähemmän nätisti toisessa sukassa kuin ensimmäisessä. Tico Tico oli jälleen aivan hintansa väärti. Kerässä ei ollut lainkaan solmuja. Hyvää tuuria jälleen. Uskallankohan ostaakaan kolmatta kerää. Onneksi ei ole sille tarvetta.

Milot

Jälleen valmistui yhdet keksisukat. Milot jäivät jotenkin vähälle huomiolle kirjaa selatessa, vaikka ne ovat todella kauniit. Aluksi näytti kauhistuttavalta ohje seurata kolmea eri kaaviota yhtaikaa ja vaihtaa kahden kaavion paikkaa välillä, mutta, kun pääsin jyvälle, mitä kuviossa tapahtuu seuraavaksi, en vilkaissut kaavioita enää kertaakaan. Sukan varren palmikkokuvio on ihana yksityiskohta ja muu kuvio on selkeälinjainen ja tyylikäs. Kokonaisuus on ihastuttava. Mikä siinä sitten onkin, että juuri valmistuva tai viimeisimpänä valmistunut projekti on yleensä sillä hetkellä suurin suosikki?



Araucanian Ranco Solid on mukavaa neulottavaa. Väri on kaunis hieman kirjava miltei yksivärinen sininen. Vyyhdissä ei muuten ollut mitään valitettavaa, mutta keskellä oli kaksi solmua, joiden väliin jäi ikävä reilun metrin pätkä. Otin sen pätkän pois toisen sukan varresta. Ihme, etten huomannut solmuja vyyhtiä keriessäni. Olin huolissani aluksi langan riittävyydestä, mutta lankaa jäi hieman liikaa jäljelle. Olisin halunnut tehdä kuvion loppuun asti kärjessä, mutta sukasta olisi tullut turhan suuri, ehkä lähemmäs kokoa 44. Katkaisin kuvion toiseksi parhaassa mahdollisessa kohdassa ja olen lopputulokseen aivan tyytyväinen. Sukista tuli aika isot, mutta tämän kokoisille sukille varmasti löytyy jostain käyttäjä. Epäilen, että Sock Innovation -kirjassa sukat ovat melko suurissa jaloissa, jotta kuvioita mahtuisi mahdollisimman paljon. Hankalaa, kun itsellä on pienet jalat ja pieni on mielestäni kaunista.



Ohje: Milo (Cookie A.: Sock Innovation)
Koko: Noin 39
Lanka: Araucania Ranco Solid
Menekkki: 82 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,5 mm sukkapuikot
Fiilis: Tosi hienot. Todellakin toteuttamisen arvoiset.

Mielenliikkeitä

Cherry Tree Hill Supersock Solids ei toiminut huivissa toivomallani tavalla. Se tuntuisi haluavan sittenkin joksikin muuksi. Ilmeisesti sukiksi, mutten haluaisi tehdä sukkia pelkästä merinosta, sillä pelkään niiden menevän puhki ennen aikojaan. Purkaessani aloittamaani Ishbeliä muistin, että minulla on pienen huivin verran Dropsin Alpacaa, jonka sain vaihdosta. Päätin kokeilla sitä seuraavaksi, mutta sukkaprojektit veivät mennessään ja asia unohtui reiluksi viikoksi. Kaivoin lankalaatikosta eilen alpakan ja loin silmukat ja tein edelleen samat virheet kuin kolmella tai neljällä ensimmäisellä yrityksellä. Ishbel ei ole aivan niin helppo kuin mitlä näyttää. En ole tottunut nurjilla kerroksilla tekemään langankiertoja ja ne ilmeisesti tuppaavat unohtumaan, sillä aina vaan silmukkamäärä jää toisella puoliskolla jälkeen toisesta. Pitäisi olla tarkempi, mutta itsensä uudelleen ohjelmointi langankiertoihin ei ole vielä aivan onnistunut. Palaan Ishbeliin, kun olen saanut silmukkamäärät täsmäämään ja päässyt pitsikuvioihin. Näyttää kuitenkin siltä, etten enää vaihda lankaa.



Sain sittenkin aikaiseksi liottaa Kiehkuralapasia. Silitysraudattomana ihmisenä en voinut höyryttää. Sitä täytyy kokeilla johonkin lapasiin, kun joskus käyn kotona. Käsiala tasoittui ihan kivasti liottamalla. Lapaset kasvoivat myös kokoa hieman, mutta onneksi ne sopivat loistavasti hyvälle ystävälleni. Märkänä lapaset vaikuttivat selvästi venähtäneiltä, mutta tasokuivaus ei antanut mahdollisuutta venähtää aivan muodottomaksi. Kuivuminen kesti kyllä ikuisuuksia, mutta käsittely kyllä auttoi selvästi. Lopputulos parani aika paljon ja projekti päätyi onnelliselle käyttäjälle, mikä on neuleiden suhteen miltei tärkeintä. :)

Milo-sukat

Seuraavana "keksisukkana" oli jonossani Milo. Milo ei kirjaa selatessa jäänyt mieleen, enkä ollut mitenkään erityisen innostunut ohjeesta. Pelkäsin, että Araucanian Ranco Solid on liian paksua, sillä varressa on aika paljon silmukoita. Muistaakseni lähemmäs 80, mutta kuvio vetää sen verran kasaan, että kovin paksuja nilkkoja tai pohkeita ei sukkaan mahdukaan. Näistä tulee aika komeat sukat, vaikka itse sanonkin. Lanka ja ohje kohtasivat hyvin kauniisti. Ongelmaksi muodostuu vaan taas kuvio. Toivoin, että lankaa olisi vähän vähänlaisesti ja loppuisi kesken, mutta siltä ei nyt vaikuta. Jos teen kuviot loppuun, sukan kooksi tulee varmaan yli 40. Toisaalta en ollut alunperinkään ajatellut mitään tiettyä kokoa tai henkilöä. Kuviot ovat tässä mallissa todella kauniit kuviot. Varsinkin keskelle varren takaosaan tulee hyvin kaunis palmikko. Katsotaan mihin kokoon päädyn ja missä kohti raaskin kuviot katkaista.

Plain Vanilla

Gentleman's Plain Winter Sock edistyi hurjaa vauhtia ja valmistui jo eilen. Siihen tosin vaikutti se, että kiemurtelin päänsärkyn takia selälläni lattialla ja neuloin puolisokkona menemään sukkaa. Aivoton sukka on sopiva neule silmät kiinni neulomiseen. Sukasta tuli aika hyvä. Värit vaihtuvat juuri nätisti joustinneuleen ja kantapään jälkeisissä kohdissa kuin olisin suunnitellut värin vaihdot sopiviin kohtiin. Punnitsin sukan ja totesin, että jos haluaisin, voisin venkoilla toisenkin sukan samanlaiseksi. Joutuisin kerimään vain muutaman gramman pois välistä tummanruskeaa raitaa. Alotin jo toista sukkaa siitä kohdasta, mihin edellinen sukka loppui ja ero on vain pari senttiä sukanvarressa. Olen kahden vaiheilla purkaisinko ja tekisin samanlaisen, vai kerisinkö lankaa eteenpäin ja aloittaisin tyystin toisesta kohdasta sukan vai jaksaisinko vaan pokkana tästä. Haluanko tehdä samanlaiset sukat, hieman erilaiset sukat vai selvästi erilaiset sukat?



Sukkaohje on taattua Nancy Bush -laatua ja suosittelen ohjetta (Gentleman's Plain Winter Socks with Dutch Heel kirjasta Knitting Vintage Socks) lämpimästi ohuille kirjaville langoille, kun pitää tehdä miesten sukat. Pihistelin muutaman kerroksen varressa, sillä aloin pelkäämään langan loppumista kesken, mutta se oli aivan turhaa, vaikka aivan reilun kokoiset sukat olikin tulossa. Kantapää on hieman ... erikoinen, mutta se yllättäen istuu hyvin eikä pussita, vaikka sitä pelkäsinkin. Lanka ja ohje kohtasivat hyvin kauniisti. Olen tyytyväinen. Varmasti sopii myös kirjavalle Stepille hyvin myös tämä ohje.



Jalka ilman ... eikun sukka ilman jalkaa näyttää hölmöltä ja tämä sukka näettää havinaisen tyhmältä ilman jalkaa. Mutta ei se toisaalta näytä kovin hyvältä liian pienessä jalassakaan. Kantapääkuvaan sain jostain syystä valaistuksen onnistumaan ja siinä näkyvät värit ainakin omalla ruudullani kauniisti, muut kuvat ovat taas pimeitä. Plääh.

Kiehkuralapaset

Ohje: Kiehkuralapaset
Koko: Aikuinen
Lanka: Novita Florica vaaleanpunainen ja keskisininen
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat. Harjoitus tekee mestarin.



Kiehkuralapaset valmistuivat lopulta. Peukaloiden neulomiseen meni ikuisuus. Olen päättänyt, etten lannistu, vaan harjoittelen kirjoneuletta vielä jatkossakin. Nyt pitäisi lähinnä pestä lapasia tai jotain, jotta näkisin miten käsiala siitä tasoittuu. Kämmenpuolet ovat hienot ja peukaloissakaan ei kirjoneule yhtään kiristä, mutta peukalot ovat muuten vaan jotenkin tursakkeen näköiset. Kokoa on hieman liikaa minun pikkukätösilleni, mutta kyllä nämä jollekin sopivat. Jälkiviisaana totean, että onteloneule olisi pitänyt neuloa pienemmillä puikoilla ja peukalokiila olisi pitänyt aloittaa aiemmin. Lapaset ovat edelleen minusta vaikeita, mutta kyllä se tästä.

Vintage-sukkaa jälleen

Edellisen postaukseni kommenteistä päädyin katsomaan Riikan Novitan Tico Ticosta neulomia sukkia ja huomasin, että vihreän ja ruskean kirjavassa värissä vaihtuu värit aika kivasti ja kauppareissulla tänään Tico Tico hyppäsi mukaan. Olen luvannut tehdä hyvälle ystävälleni, että teen hänen poikaystävällenkin sukat ja tämä saa luvan kelvata, kun epäilen, ettei vastaanottaja osaa arvostaa Steppiä ja sen terveysvaikutteita. Ohjeeksi valikoitui Gentleman's Plain Winter Socks with Dutch Heel suuren suosikkini Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks. Ohje on aivan perussukkaohje ja jo seitsemäs ohje, jonka teen tästä kirjasta. Pitänee jossain vaiheessa hankkia kirja ihan itselleni. Lainasin kirjan kirjastosta parikin kertaa. Melkein kaikki ohjeet ovat ehdottomasti toteuttamisen arvoisia. Ohjeessa luvataan hollantilainen kantapää ja leveä kärki, joten aivan tylsäksi ei neule varmaan jää. Viimeksi joulukuussa kiristelin hampaita ja kitisin, miksi ihmeessä miesten sukkia pitääkin tehdä näin ohuista langoista, mutten näemmä opi mitään. Katsotaan miten tytön käy...

Sam

Sam-sukat valmistuivat eilen ja olen hyvin tyytyiväinen, että sain sukat pois puikoilta. Luulin kuviota helpoksi ja kuvittelin, että Sam olisi pikainen sukkaprojekti, mutta olin pahasti väärässä. Alku oli hankala. Otin ensin 2,25 millin puikot ja neuloin resorin, mutta kuvion kohdalla alkoi tökkiä. Palmikonkierrot, jotka muodostavat kuvion, kiristivät aivan liikaa. En kuitenkaan luovuttanut, vaan purin resoriin asti ja neuloin varren 2,5 millin puikoilla. Varressa on kiva kuvio, joka näytti helpolta ja kivalta. Kaaviossa on vain yksi toisto kuviosta ja se ei itsessään muodosta kuviota, enkä kyennyt seuraamaan sitä merkkaamatta ylös millä rivillä milloinkin olen menossa. Tule ja meni Ravelympics ja projekti oli pitkään ensimmäisessä varressa ja lojui pöydällä keräämässä pölyä.



Aloin kaipaamaan puikkoja uusiin projekteihin ja sukkia piti saada valmiiksi. Varren neulominen vaan tökki. Kuten aiemmin selitinkin, keksi ratkaisun kaavion seuraamisongelmaan. Kyseinen sivu löytyy netistä kustantajan sivuilta erratasta ja kopsasin siitä kaavion ja kuvankäsittelyssä mallasin kaksi kaaviota vierekkäin ja avot. Johan alkoi luistaa, kun näki heti millä rivillä on menossa. Kun sain kantapään tehtyä, niin sukka olikin hetkessä valmis. Toisessa sukassa tökki varsi myös, mutta ainakin se oli ongelmaton neuloa. Sam ei ohjeena ole mikään vaikea. Se on vaan epähavainnollinen se kaavio. Ohje on taattua Cookie A. -laatua ja olen tyytyväinen, että sain sen tehtyä. Olin alunperinkin vähän sillä mielellä, etten ala säätämään väriraitoja samanlaisiksi, mutta se ei ollut lopulta tarpeen lainkaan. Toisen sukan kantalapussa on pari kerrosta harmaata ja toisessa harmaa alkaa vasta kantapään kääntämisen kohdalla. Värit osuivat kauniisti ja samalla lailla molempiin sukkiin. Melkoisen hyvää tuuria.

Sitten siitä Novitan Tico Ticosta pitää varmaan antaa oma arvionsa. Lanka on hiukan pörröistä ja siinä on jotain epäämäisiä kuituja mukana. Niitä sain nyppiä pois. Semmoiset ovat ärsyttäviä. Kerässä ei ollut solmuja, eikä muutenkaan ollut mitään ongelmia. Lanka ei ole mitään ihkupehmeää enkelinhiuslankaa, mutta hinta-laatusuhde on aivan kohdallaan. Hieman tuntuu edelleen uskomattomalta, että perussukkalankaa saa näin halvalla. Oikeastaan ainoa todellinen miinus tulee väreistä. Jos lanka olisi yksiväristä niin olisin varmasti hamstraamassa sitä kaappeihini, mutta tällä värivalikoimalla se ei aiheuta mitään hinkua. Saatan toisen kerän ostaa yksiin pyydettyihin perussukkiin. Käyttökokemuksia ei minulta valitettavasti ole tulossa, sillä sukat ovat menossa ystävälleni.



Ohje: Sam (Cookie A.: Sock Innovation)
Lanka: Novita Tico Tico sinivioletti-harmaa-vaaleanpunainen 80 grammaa
Koko: 38
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm ja 2,5 mm sukkapuikot
Fiilis: Kivat tuli. Onneksi en purkanut, vaikka mieli teki.

Cherry Tree Hill - Ishbel vai ei?

Sain Koukuttajalta Ishbel-huivin ohjeen ja aloitinkin huivin miltei heti innoissani. (Kiitos Koukuttaja!!!) Otin melkein ensimmäisen kerän pitsilankaa, joka sattui käteen. Tummansinistä Wetterhofin Veeraa on yli puoli vyyhtiä jäljellä ja varmaan riittääkin johonkiin pikkuhuiviin. Sitten totesin, että ohje kyllä ansaitsee ihkulangan. Päätin uhrata Cherry Tree Hill Supersock Solids -vyyhtini, mutta halusin myös neuloa sen hyvillä puikoilla ja tarkoitukseen sopivimmat puikkoni ovat tietysti kiinni Jääkukkahuivissa. Jääkukkaa sain sitten vähän kiireellä tikuttaa ja se valmistuikin aika nopeasti ja odottaa nyt pingotusta. Ishbel on puikoilla ja vauhdissa, mutta nyt aloin epäröimään, että onko siitä tulossa sittenkään hyvä. Jos vaihtaisin lankaa vielä kerran.

Kiitos Podcast-vinkeistä ja tietysti kaikista muistakin kommenteista! <3

Sam ja Podcastit

Ensimmäinen Sam-sukka valmistui viimeinkin. Kun valitsin ohjetta ajattelin, että Sam on helppo välipalasukkaohje ja pääsen sitten Sock Innovation -kirjan monimutkaisempiin ohjeisiin. Taidan edelleen siis jatkaa takaperoista aakkosjärjestystä kirjan ohjeissa. Sam osoittautui kaikkea muuta kuin helpoksi ohjeeksi. Sukka uhkasi ufoutua kokonaan. Varsinkin Ravelympics vei ajatuksen muihin projekteihin ja Sam oli myös vähällä tulla puretuksi. En jostain syystä päässyt oikein jyvälle siitä miten kuvio jatkuu. Se näyttää helpolta ja loogiselta, mutta sitä ei kertakaikkiaan voi päätellä eteenpäin tai oppia ulkoa. Pelastuksekseni muotoutui lopulta Errata ja Photoshop. Latasin korjaussivut netistä (ja totesin, että minun kirjani on ilmeisesti toista tai useampaa painosta, sillä en niitä virheitä löytänyt kirjastani.) Samin sivu 93 on Erratassa ja kopioin siitä kaavion kuvankäsittelyyn ja lätkäisin viereen toisen kerran saman kaavion. Kaksi kaaviota muodostavat jo sen verran enemmän kuviota, että pystyin heti hahmottamaan kuvion paljon paremmin. Loppu neuloontuikin kuin itsestään ja toinen sukka pääsi jo puikoille.

Olen kuullut paljon puhuttavan neule-podcasteista, mutten ole innostunut asiasta ollenkaan. En pidä radiosta, enkä varsinkaan siitä, että joku höpisee sekavia musiikin väliin tai pahimmillaan sen päälle. Olen jo vuosia sitten lopettanut oikean radion kuuntelun ja siirtynyt nettiradioon ja sittemmin Spotifyn kuuntelijaksi. Eilen Ravelrykeskustelun innoittamana kokeilin keskusteluun linkitettyjä podcasteja ja löysinkin pari ihan kuunneltavaa. Lime & Violet vaikutti parin jakson perusteella ihan hyvältä viihteeltä tietyssä mielentilassa, kun jaksaa loputonta käkätystä ja hölmöjä juttuja. The Manic Purl puolestaan on vähän asiallisempi, mutta hauska podcast sekin. Totesin olevani hirvittävän nirso, sillä useimpia en jaksanut kuunnella montaakaan minuuttia. En kestä kuunnella taustamelua, enkä rasittavia aksentteja tai puhetapoja. Yhdessäkin toinen täti honotti nenäänsä kammottavalla tavalla. Manic Purl sai minut innostumaan ajatuksesta, että tekisin Multnomah-huivin minäkin. Ehkäpä käyttäisin messuilta ostamani Seehawer & Siebertin Pisa -villasilkkibambukerän.

Valkoista höttöä

Ohje: Fifi 3 (by Sari Åström)
Lanka: Garnstudio DROPS Vivaldi valkoinen 100 grammaa &
Novita Kid Mohair valkoinen pari grammaa
Koko: 240 cm x 105 cm
Puikot: Pony 4,0 mm 80 cm pyöröpuikot

Kuinka kuvataan valkoista höttöä? Sadan kuvan jälkeen luovutin. Minulla ei muutenkaan ole oikein visiota taiteellisiin kuviin, mutta jotain ihan kohtuullista olisi kiva saada. Valkoinen höttö näyttää tyhmältä läheltä ja kaukaa ja joka puolelta. Useimmiten on ihan sama kuvaako oikeaa vai nurjaa puolta. Plääh. Kuvassa on nyt juju, mutta saatte päätellä itse mikä se on. Fifi oli puikoilla pitkään, eikä oikein kiinnostanut, mutta olympialaisten jälkeen päätin, että projekteja on vähennettävä ja tikutin Fifiä pois puikoilta, kunnes vähän puolivälin jälkeen päättelykerroksella lanka yhtäkkiä päätti loppua. Lievästi ilmaistuna ketutti, mutta onneksi on Ravelry ja ihanat räveltäjät. Vähän huudeltuani sain lisää lankaa. Kid mohair oli juuri sopivasti lähellä Vivaldia ja kukaan ei huomaa langan vaihtumista aivan lopussa. Kiitos JossuP!

Kiehkuralapanen

Päätin taas yrittää Kiehkuralapasia. Purin alun perhoslapasesta, silä tiesin, etten enää pitkän tauon jälkeen (todennäköisesti eri puikoilla) neulomaan samanlaista käsialaa. Kämmenpuoli on suorastan ihailtavan tasainen, mutta kämmenselän kauniit kiehkurakuviopt kiristävät. Novitan Florica on aika ihanteellista kirjoneulelankaa. Se tuntuu jotenkin antavan anteeksi epätasaista käsialaa enemmän kuin useampikierteiset langat. Väriyhdistelmä on aika hempeä, mutta yllättävän toimiva. En ymmärrä, miksi lapaseni näyttävät kapenevan ylöspäin, mutta muuten näyttää ihan hyvältä. Nyt lisää harjoitusta kirjoneuleeseen.