Inspiraatiota uusista tekniikoista

Kuten lukijani varmaan ovat huomanneet, pidän kovasti uusien asioiden opettelusta. Tällä hetkellä opettelen neulomaan kirjoneuletta niin, että langat ovat eri käsissä. Olen yrittänyt tätä ennenkin, mutta nyt se alkaa sujua. Vaikeinta on sopivan tiukkuuden löytäminen, sillä oikea käsi ei ole tottunut kiristämään lankaa. Nyt langat eivät pääse kiertymään toisensa ympärille ja menemään solmuun. Hirrrrveen kätevää.

Aloitin Inspira Cowlin ja heti aluksi opettelin tekemään jännän "letin" aloitusreunaan. Inspirasta on eri kokoja eri paksuisille langoilla ja braided cast on on niistä pienimmässä, mutta halusin sitä tietysti kokeilla. Se ei ollut ehkä kauhean viisasta yrittää kylmiltään 200+ silmukalta, mutta luulen onnistuneeni. Värivalinnan olisin tehnyt jälkeenpäin ajateltuna pitänyt olla toinen, mutta olkoon. Letti näkyisi paremmin, kun toinen väri on tumma ja toinen vaalea. Kirjallisista ohjeista en ymmärtänyt mitään, mutta YouTubesta löysin videoita tähänkin tekniikkaan.

Onneksi 3o, 3n -joustinneule ei vaadi ajattelua, sillä jo toista päivää särkee päätä hillittömästi. Itse aiheutettua kärsimystä tietenkin. Metalliset sukkapuikot eivät sovi meikäläiselle yhtään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kiehkuralapaset

Ohje: Kiehkuralapaset
Koko: Aikuinen
Lanka: Novita Florica vaaleanpunainen ja keskisininen
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat. Harjoitus tekee mestarin.



Kiehkuralapaset valmistuivat lopulta. Peukaloiden neulomiseen meni ikuisuus. Olen päättänyt, etten lannistu, vaan harjoittelen kirjoneuletta vielä jatkossakin. Nyt pitäisi lähinnä pestä lapasia tai jotain, jotta näkisin miten käsiala siitä tasoittuu. Kämmenpuolet ovat hienot ja peukaloissakaan ei kirjoneule yhtään kiristä, mutta peukalot ovat muuten vaan jotenkin tursakkeen näköiset. Kokoa on hieman liikaa minun pikkukätösilleni, mutta kyllä nämä jollekin sopivat. Jälkiviisaana totean, että onteloneule olisi pitänyt neuloa pienemmillä puikoilla ja peukalokiila olisi pitänyt aloittaa aiemmin. Lapaset ovat edelleen minusta vaikeita, mutta kyllä se tästä.

Kiehkuralapanen

Päätin taas yrittää Kiehkuralapasia. Purin alun perhoslapasesta, silä tiesin, etten enää pitkän tauon jälkeen (todennäköisesti eri puikoilla) neulomaan samanlaista käsialaa. Kämmenpuoli on suorastan ihailtavan tasainen, mutta kämmenselän kauniit kiehkurakuviopt kiristävät. Novitan Florica on aika ihanteellista kirjoneulelankaa. Se tuntuu jotenkin antavan anteeksi epätasaista käsialaa enemmän kuin useampikierteiset langat. Väriyhdistelmä on aika hempeä, mutta yllättävän toimiva. En ymmärrä, miksi lapaseni näyttävät kapenevan ylöspäin, mutta muuten näyttää ihan hyvältä. Nyt lisää harjoitusta kirjoneuleeseen.

Taas uusi huivi puikoille

Eilen iski hinku aloittaa taas pitsihuivi. En tiedä mihin näitä lykkään, mutta niitä on pakko vaan saada tehdä lisää, kun ne on niin ihania. Nallea egyptiläislapasiin etsiessä sattui käteeni purettua Teeteen Alpakkaa, joka oli vajaa vuosi sitten Kevätpäiväntasaushuivi. Sille ei olisi ollut mitään käyttöä ja olisin varmaan saanut sen pelätyn kommentin: Yleensä jätetään päiväpeitteet kotiin, vai miten se nyt menikään. Hui hai. Minua ei harmita, että purin, vaikka taivastelijoita riittää. Mitä käyttöä on yli kolme metriä leveällä huivilla? Tuskin olisin saanut sitä edes pingotettua. Olisi pitänyt olla ohut lanka tuolle mallille.



Tällä kertaa Ohjeeksi valikoitui Jääkukka, johon en ole aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun näin Ravelryssa aivan ihanan Jääkukan, päätin, että tuokin malli on pakko toteuttaa. Yritän tällä kertaa tähdätä alle kolmen kerän käyttöön ja neuloa tiukempaa, sillä alpakkahan venähtää aika kivasti kasteltaessa ja vielä pingottamalla kokoa tulee lisää.

Egyptiläislapaset ovat hyvällä mallilla ja niiden myötä pitäisi tulla Ravelympicseista vielä kaksi mitalia. Hat Heel -sukat eivät jaksaneet innostaa ja purin kantapään pois. Ohjeessa on aika paljon tyhmää venkoilua. Ei jaksa huvittaa. Menisi nyt tämä flunssa jo ohi.

Mustaa ja fuksiaa

Sunnuntai-iltana minuun iski kirjoneulelapasvimma. Kaivoin pahvilaatikot katonrajasta ja etsin äitini antamia nallen jämiä. Tiesin, että mustaa nallea löytyy ja fuksianpunaisia käyttämättömiä lasten lapasia, joita olen purkanut. Toinen mummini teki meille lapasia, mutta niitä ei juurikaan käytetty vaan ne jäivät kaappiin. Joku talvi sitten ihastuin kiehkuralapasiin ja kotona etsittiin epätoivoisesti mieleistä väriä. Vaikkei edesmenneiden neuleita tietenkään saisi purkaa, niin yksissä tuumin purin äitini kanssa pieniä lapasia. Kiehkuralapanen sattui käteen pussista, mutta hautasin sen takaisin pussin pohjalle. Lapanen on kauhean suuri ja viimeisin yritys aika löysäkin. Varmaan purkaan sen kohtapuoleen, kun tarvitsen lankaa toiseen lapaseen.



Ensimmäinen lapanen valmistui tänään flunssasta ja muutenkin kurjasta olosta huolimatta tänään ja on ihan käyttökelpoinen, vaikkei erityisen nätti lapanen olekaan. Pitkä ja kapea ja liian kireään neulottu sekä parilla virheellä varustettuna se ei ole ihan niin mieleinen kuin odotin. Koko on sopiva kämmekkään kanssa käytettäväksi. Tätä neuloessa tuli hyvin vahda déja-vu-olo. Muistin hyvin tarkkaan mitä äänikirjaa olen pari talvea sitten kuunnellut, kun neuloin lapasta samalla ohjeella ruskeasta ja oranssista Maijasta. Se lapanen ei onnistunut ihan näin hyvin. Sain siihen molemmat käteni sisään. xD Niistä lapasista tuli ihan onnistuneet Perhos-ohjeella, jota suosittelen lämpimästi. Sitten toisen lapasen kimppuun, että saan sävy sävyyn setin valmiiksi. Mustan villakangastakin kanssa nämä sopivat varmasti hyvin yhteen.



Ohje: Kalanruotomyssy
Lanka: kaksinkertainen Fotrama Alpaca 2/4 fuksianpunainen 80 grammaa
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot



Etsin miltei koko viikonlopun sopivaa ohjetta kaksinkertaiselle alpakalle ja koetilkkujen ja tiehyslaskelmien pohjalta päädyin Kalanruotoihin eli Pescovegetarian pipoon. Edellisen myssyn onnistuttua niin hyvin pitsipyöröillä, päätin käyttää magic loopia tässäkin ja totesin, että se taitaa olla onnistuneiden pipojen salaisuus. Pipoa on keskeneräisenä hyvin helppo huoletta sovittaa, kun puikolla on metrin verran pituutta. Pipo oli mukava neuloa ja kuvion oppi hyvin ulkoa. Tein resorin hieman pidemmäksi ja neuloin 2 ylimääräistä kerrosta kavennuksiin, sillä 18 silmukan kanssa lopettaminen ei tuntunut houkuttelevalta. Neuloin siis kerroksen oikeaa ja kerroksen 3 oikein yhteen vielä ennen lopetusta ja olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Fotramasta tykkään, sillä siinä on pehmeää ja siinä ei ole irtokarvaa kovin paljon eikä se pölynnyt niin kovasti kuin esimerkiksi Hjertegarnin Alpaca Silk tai Teeteen Alpakka. Olen välillä miettinyt, että näytän varmaan jonkin lemmikin omistajalta, kun olen jatkuvasti alpakan karvoissa.

PS. Uusi Ulla on ilmestynyt.

Kirjoneulelapanen, joka joustaa!

Uskomatonta. Edellinen kirjoneuleprojektini oli lähinnä surkuhupaisa kiehkura-lapaset. Lapanen on pitkä ja kapea, eikä jousta lainkaan. En ole koskaan osannut tehdä kirjoneuletta, mutta nyt näyttää hyvältä. Sain eilen illalla inspiraation ja ottaa viime kuussa ostamani Novitan Florica -kerät ja arpomaan niistä pareja kirjoneulelapasia. En osannut kaupassa päättää ja tein paniikkiratkaisun ja ostin kuutta eri väriä. Otin kolmosen puikot ja härkää sarvista. Viidennellä yrittämällä sain joustinneuleen mieleisekseni ja parin purkamisen jälkeen kuviokin alkoi toimia ja se joustaa! Kerrankin puikkokoko, lanka ja malli kohtasivat oikealla tavallla. Lapanen näyttää kuvassa kauhean tummalta, muttei ole luonnossa niin tumma. Värit ovat lähinnä yönsininen ja kanerva. Toivottavasti tulee käyttökelpoiset lapaset, sillä niille on tarvetta.