Ei tuu kesää

En tajua mikä siinä Chalet socksissa on, kun se ei toimi millään langalla. Olin melko varma, että pääsen vihdoin tekemään sellaiset, mutta kuvio ei näytä sukassa yhtään niin nätiltä kuin muiden kuvissa. Olen yrittänyt niitä Regiasta ja vaikka mistä. No sitten ei auttanut muu kuin palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja tehdä Cloverit. Nämä taitavat onnistua. Vaikka Sisu on kovin pörröinen lanka, näyttää näistä tulevan kivat. Varsi näyttää kovin pieneltä, mutta menee kyllä hyvin jalkaa, joten uskon, että mahtuvat äidillekin. Jospa hän nyt sitten uskaltaisi käyttää viimejouluksi tekemiäni 9 to 5 -sukkia. Ovat kuulemma liian hienot käytettäviksi. Huoh. Miksi minä oikein vaivaudun?

Lankoja on viimeaikoina tullut osteltua aivan liikaa, mutta keksin vain lisää syitä uusien lankojen ostoon. Päätin tehdä jouluksi lahjat kummitädilleni ja serkulleni. Siinäpä hyvä syy ostaa sinisiä huivilankoja. Pitänee sännätä heti, kun kiireiltäni ehdin, ostamaan Teeteen Kamenaa ja Elegantia sekä Wetterhofin Veeraa. En ole päässyt näitä kokeilemaan. Mitenkäs se lupaukseni menikään? Ei enää ikinä vyyhtejä. Grignascon Merinosilkki on edelleen kerimättä. Olen kyllä aloittanut, mutta se on niin tuskaisen hidasta ja mietin kaiken aikaa sitä, että toista kilometriä on vielä jäljellä. Mutta huivilankoja ei ole koskaan liikaa, eihän?. Mihin tämä hulluus oikein vie? Onneksi olen ensiviikon niin kiinni opiskelussa, etten ennen perjantaita voi mitenkään ehtiä lankaostoksille. Toivottavasti tulen ennen sitä järkiini.

Päivityksiä kiihtyvällä tahdilla.

Hämmentävää miten innokas olen viimeaikoina ollut blogaamaan. Tässä kuussa on enemmän tekstejä kuin koko loppukeväässä ja kesässä yhteensä.

Tykästyin tähän Tulppaaniiini niin, että raaskinkohan antaa tätä pois ollenkaan. Pidän väristä ja keveydestä. On vähän hassua kyllä antaa marraskuussa lahjaksi jotain näin keväistä, mutta minkäs teet. Mutta toisaalta sisareni kyllä osaa arvostaa tätä, ainakin toivon niin. Toivottavasti enemmän kuin Novitan Butterfly'sta pari vuotta sitten tekemään fifiä, jonka hän viime talvena purki vain purkamisen ilosta. Tiedän, että se on painava ja hankala ja siinä on ikäviä virheitä, mutta silti hiukan kirpaisi kuulla siitä.

Palmikkoliivi on pysähdyksissä muiden projektien takia, mutta se jatkuu pian. Olen hyvin tyytyväinen tähän etupuoleen, mutta selkäpuolen nurjat kohdat ovat kovin löysiä. En tajua miten onnistuin aina neulomaan oikeat ja varsinkin palmikonkierrot liian kireälle ja nurja sekä helmineuleen liian löysäksi. Auttaisikohan bambupuikot asiaa, sillä neuloin järjenvastaisesti koetilkut pitkillä bambuilla, mutta itse liivin tavallisilla novitan pyöröillä. Bambupyöröihin ei ole kyllä varaa.
Seuraavaksi puikoille hyppää Folk socks -kirjan Chalet-sukat vaalean lilasta Sisusta, mutta ensin on kai tehtää nuo huomisen palautettavat asiat. Huoh. Opiskelu vie niin kauheasti aikaa.

Edit: Satuin kitisemään siitä huivin purkamisesta ja paljastui, ettei hän sitä purkanutkaan, vaikka sanoi talvella niin tekevänsä. xD

Neulontai

Tästä lauantaipäivästä tuli aivan neulontai, sillä en tehnyt oikein mitään muuta koko päivänä. Opiskelustressi laukaisi jo kolmannen päänsärkykohtauksen kahden viikon aikana ja sen takia en voinut tehdä mitään oikeasti hyödyllistä. Maanantaiksi on vielä paljon tehtävää. Onneksi en joutunut koko päiväksi sängynpohjalle vaan sain sentään Tulppaani-huivin valmiiksi. Viimeiset kerrokset olivat pitkiä kuin nälkävuosi venäläisessä taideelokuvassa ja päättelyyn meni ikuisuus. Toistin kaavion kaksi yhdeksän kertaa ohjeessa annetun seitsemän sijaan ja sain kivasti menemään lankaa. Lisäksi muutin hieman viimeistä kerrosta. Tein kavennukset tulppaanien väliin, enkä keskelle kuten kaaviossa on. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Kokoa tuli ihan kiitettävästi 180x85 cm. Vähempikin olisi riittänyt, mutta onneksi lankaa jäi vain noin neljännes kerä. Täytyy hankkia jossain vaiheessa vaaka. Kuva on jälleen surkea, mutta minkäs teet kun olosuhteet ovat mitä ovat. Piti poistaa kuvasta siivottomuutta, jottei kukaan järkyty. Pitänee huomenna yrittää saada tämä rotankolo ihmisasumuksen näköiseksi.

















Eilen tein ensimmäiset koetilkut Novitan Luxus Cloudista. Se on ihanan pehmeää ja erittäin miellyttävää neuloa. Ihastuin pöllökuvioon, jonka näin jossain villatakissa Ravelryssa ja kaivoin esiin ohjeen, josta sain sen kopioitua. Luulen, että näistä tulee ihanat lapaset kunhan saan aikaiseksi suunnitella nämä. Sormet syyhyävät luomaa silmukoita, mutta yritän hillitä itseäni. Haluaisin ainakin neljät sukat puikoille heti ja pari huivia lisää. Täytyy miettiä mikä olisi sopiva projekti palmikkoliivin ja pöllösten rinnalle.

Luksusta elämään

Tällä menolla joudun lankadieetille. Sorrun taas, vaihteeksi, jälleen kerran lankaostoksiin. Tällä kertaa Anttilassa. En voinut vastustaa uutuslanka Luxus Cloudia. Siinä on juuri siskolleni sopiva sininen sävy. Mielessäni suunnittelen jo pöllö-kuvioisia lapasia tästä. Olisin halunnut Windiä, mutta siihen ei budjetti juuri nyt veny. Anttilassa oli myös Rose Mohair ja Mambo tarjouksessa, mutta selvisin ulos ilman niitä. Mambo yllätti aivan ihanalla luumunvärillä, jota en ole aiemmin huomannut ja ällistyin kun otin kerän käteen, sillä se ei ollutkaan karheaa ja ikäväntuntuista lankaa. Minulla oli aivan selkeä muistikuva siitä, että Mambo tuntuu todella karhealle. Kokeilin muut värit läpi ja totesin, että vihreä ja joku muukin väri oli aivan erituintuista lankaa. Käsittämätöntä. Nyt alkaakin sitten harmittaa entistä enemmän, ettei sitä tämän syksyn Vogue Knittingiä saa mistään käsiinsä. Ne Druid mittensit on aivan ihanat ja nyt kun Mambo-kammoni katosi johonkin, voisin hyvinkin kuvitella tekeväni luumuvaaran, mutta kun ei niin ei. Joskaan Vihervaara ei ole yhtään minun tyylinen neule, sillä olen enemmän krumeluurien ystävä.

Kävin kirjastossakin ja Maakarissa. Kirjastosta mukaan tarttui pari neulekirjaa. Ärsyttää, kun tiedän, että kaikkia ihania neulekirjoja on kirjastolla kyllä, mutta ne ovat aina lainassa. Täytyy nyt sitten iloita niistä vähistä, mitä saa kiinni. Maakarissa kävin ensimmäistä kertaa ja mukaani ei tarttunut mitään. Wetterhofin Veeraa olisin saattanut ostaakin, mikäli olisi ollut jotain ihanaa väriä, mutta kun ei ollut niin sinne jäi. Muita lankoja saa muualta halvemmalla, joten tuskin menen toista kertaa, ellei tule tarvetta harmaalle kotimaiselle villalangalle. Mutta taitaa olla toiveajattelua, että pääsisin luotolaista tekemään. Huoh.

Palmikkoliivi on edistynyt kiitettävästi ja on jo rintojen alla. Pian pääsen kainaloihin ja sitten olenkin jo voitin puolella. Pidän neuleesta koko ajan entistä enemmän. Harkitsen tosissani toisen palmikkoliivin suunnittelemista luonnonvalkealle nallelle. Vaan kun saisin tuon Tulppaanin pois puikoilta. Se nielee lankaa huolestuttavan hitaasti. Novitan Bambu on yllättävän riittoisaa lankaa. Näyttää pahasti siltä, että yksi kerä jää taas yli. Mitä ihmettä minä sillä teen?

Päivän projekti

Syksy on todella tullut ja enää ei voi pyöräillä ilman villaisia asusteita. Vielä ei kuitenkaan ole mielestäni aika säärystimille tai edes syyskengille joten minun oli kiireesti improvisoitava nilkanlämmittimet, jotta voisin käyttää kesäkenkiä vielä jonkun päivän tai viikon. Minulla kun sattuu olemaan vedolle ja viimalle arat nivelet ja parina aamuna olen joutunut kärsimään kolotusta yliopistolle päästyäni kuin mikäkin vanhus. Enkä ole vasta kuin 22. Otin siis lähimmän tarpeeksi paksun langan aamulla ja loin 60 silmukkaa nelosen sukkapuikoille ja tikutin kiireesti toisen nilkkaimen, mutten mitenkään ehtinyt tehdä toista ennen kuin nyt myöhään illalla. No huomenna pääsen testaamaan onko näistä mitään iloa. Luulen kyllä, että ne täyttävät tarkoituksensa vallan mainiosti ja ovathan ne ihan nätitkin, vaikkei sillä ole mitään väliä, mitä farkkujen lahkeet kätkevät alleen. Lankana on siis sama seiskaveikka colori kuin kaulurissa, jota pääsinkin jo kokeilemaan tänään ja se on vallan mainio asuste ja näitä täytyy tehdä lisää. Mutta nyt vielä hetkeksi palmikkoliivin kimppuun ennen yön saapumista.

Green Sea Cowl

Siinä se nyt sitten on. Ensimmäinen tekemäni cowl. Olisikohan se nyt sitten kauluri. Malli on Green Sea Cowl. Kuvio oli mielenkiintoinen ja toistin sen vain viisi kertaa, vaikka ohjeessa oli kuusi toistoa, sillä koko tuntui jo sopivalta. Puolet jäi vielä langasta jäljelle. Mitähän siitä tekisin. En ymmärrä miksi Ravelryssa on tämä seiskaveikka colori 50 gramman kerinä, vaikka kerän koko on selkeästi sata grammaa. Ohjeessa oli pari virhettä. Uskaltauduin laittamaan viestiä tekijälle Ravelryssa ja ne on jo korjattu ohjeeseen. Tästä taisi tulla ihan käytännöllinen. Tekisi mieli tehdä toinen jostain kauniista ja pehmoisesta langasta. Pitäisiköhän testata Novitan luksus uutuus. Wind ehkäpä. Kauluri valmistui aamulla ja se piti heti kuvata ryppyisestä pyjamasta ja pesemättömästä naamasta huolimatta. Älkää pyörtykö kamalaa kuvaa.




















Edit: Tumma blogipohja alkoi tuntua ahdistavan tunkkaiselta. Se oli pakko vaihtaa. Osaisimpa tehdä oman, persoonallisen, mutta minkäs teet kun ei ole taitoa eikä aikaa.

Lankaostoksia ... jälleen kerran

Kun on toista viikkoa paahtanut tenttiin ja selvinnyt lopulta ihan kohtuullsella kunnialla, on aika ostaa lohtulankaa tai palkintolankaa. Riippuu miten asiaa haluaa ajatella. Villiinaan kävi siis löyhän opiskelijan tie. Päätin ostaa huivilangat alpakkaa ja päädyin vaaleansiniseen, joka varmaankin sopii siskolleni hyvin joululahjaksi. Täytyy katsella, mikä ohje sopii alpakkalle. Kauhea, kun näitä projekteja tulee koko ajan lisää.

Yhden purun jälkeen palmikkoliivikin alkoi toimia. Se on ehkä hieman liian leveä, mutta toivottavasti lanka riittää. En saa mitenkään silmukkamäärää kuvioiden takia alle kahden sadan. Jouduin vaihtamaan etukeskikuvion, sillä pie crust -kuvio olisi vienyt aivan liikaa lankaa ja se kiristikin ikävästi. Edessä on nyt siis Totem and Taboo ja takana Giant Lattice, joita molempia olen hieman modannut. Niiden molemmin puolin on palmikot omasta päästäni. Muuten kuviot ovat Vogue Knitting Stitchionary kakkosesta. Sivuilla on Seed stitchiä, joka lienee VK Stitchionaryn ykkösessä. Toivottavasti tämä nyt onnistuu ja pääsen ostamaan pari paitapuseroa, joita käyttää liivin kanssa. Ehkäpä voisin suunnitella ja tehdä toisen palmikkoliivin lankalaatikossa kauan marinoituneesta luonnonvalkoisesta Novitan Nallesta, jonka olen saanut joskus edesmenneeltä mummiltani.

Neulesuunnittelua

Viime syksynä, hyvissä ajoin ennen joulua, sain kaupassa idean puolukanpunaisesta palmikkoliivistä ja soitin heti äidille ja pyysin jonkinlaista arviota tarvittavan langan määrästä. Ostin kolme kerää punaista seiskaveikkaa ja suunnittelin kuviot, mutta kun laiskuuksissani en testineulonut kuvioita, meni koko homma myttyyn ja lanka jäi marinoitumaan vankalaatikon pohjan tietämille.
Ajatus palmikkoliivistä palasi mieleeni alkuviikosta ja opiskelukiireistä huolimatta sain järjettömän puuskan kokeilla Vogue Knitting Stitchionaryn kakkososan palmikoita. Eilen alkuillasta tilanne oli yllä oleva ja nuo saivat seitsemän muuta tilkkua seurakseen. Ikävästi rullaantuvat tilkut piti neulata kiinni mattoon tarkastelua varten. Tänään liiviä on jo 8 senttiä tehtynä ja nyt huolettaa vain langan riittävyys, sillä pari pientä palmikkoa eivät todellakaan riitä tyydyttämään palmikonnälkääni, vaan niitä piti ängetä liiviin niin paljon kuin mahdollista. Lopputuloksesta ei tietenkään ole mitään takeita, mutta ainakin silmukkamäärät ja sentit pitäisi tällä kertaa täsmätä. Vielä kun löytyisi opiskeluun tällaista tarmoa...

Paluu arkeen

Kesän työt ovat ohi ja on aika palata opintojen pariin. Masentavaa. Siksipä piti lähteä lankaostoksille, vaikka lankoja riittää nurkissa liiankin kanssa. Kävin ensin Anttilassa ihailemassa uutuusvärejä. Onneksi siellä oli 7 veljestä Polkasta näytesukka. Pinkki Polkka on aivan ihanan värinen kerällä, mutta sukka näytti lähinnä oksennetulta marjapuurolta puolukoiden kera. Eipähän tarvitse enää himoita sitä. Mutta Isoveli Colorissa on aivan ihana punaliila väri. Tulisikohan siitä Log cabin -sukat Handknit Holidays -kirjasta, jonka lainasin joskus aikanaan kirjastosta.
Selitin itselleni ostavani joululahjasukkalankaa, mikä on tietysti hyvin hyväksyttävää. Päädyin ostamaan jälleen kerran Sandnesgarnin Sisua. Tällä kertaa väriksi valitsin hempeän vaalean lilan. Ajattelin ensin tehdä siskolleni sukat tästä, mutta taitavat lopulta mennä äidille. Ohjeena mielessäni liikkuu Clover, joka on kuluneen kesän Inside the Loop -nettilehdessä. Jos se ei luonnistu, yritän taas Baudelaireja, jotka olin visioinut tekeväni vaaleansinisestä Sisu Glitteristä, mutta sellaista ei taid sittenkään olla olemassa. Miten ihmisen muisti voi hämätä näin pahasti? Vaaleanpunaiset tekisin mieluummin, mutta tulisikohan sellaisia säihkesukkia käytettyä.




Ihastuin mystisesti Green Sea Cowl -ohjeeseen. En tajua miksi, mutta se näytti kivalta. Kaivoin lankalaatikon pohjalta pallon kirjavaa lankaa. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen ensimmäisenä opiskeluvuotenani ostanut sen Kärkkäiseltä. Luultavasti se on Novitan 7 veljestä Coloria. Ensin se oli jotain ja sitten se oli Wavy, joka oli liian lyhyt ja kapea luikero kaulaliinaksi, joten purin sen jossain purkukohtauksessa, joita kärsin aina joskus. Sittemmin lanka on marinoitunut pahvilaatikon pohjalla toista vuotta. Nyt se tuntuu löytäneen tarkoituksensa. Ohjeessa on selkeä virhe, mutta ei se mitään. Tästä näyttää tulevan hyvä. Täytyy vain opetella käyttämään tällaista cowlia. Mitä ihmettä "cowl" muuten on suomeksi? Kauluri?



Shedir ja Kesäkeijun säärystimet menivät purkuun, sillä totesin, ettei kummistakaan tullut käyttökelpoisia. Shedir oli auttamattomasti liian pieni, vaikka olikin hieno. Säärystimet eivät oikein täyttäneet tarkoitustaan, vaan herkät nilkkani kolottivat säärystimistä huolimatta ja oli kaivettava Clessidrat esiin. En ollut niihin valmistumisen aikoihin yhtään tyytyväinen, mutta nyt kuminauhalla varustettuna ne ovat aivan mainiot käyttösukat. Sain jopa otettua niistä kuvan Ravelryyn. Eihän niiden valmistumisesta olekaan kuin vajaa vuosi. Bambu palasi saman tien puikoille ja muotoutuu parhaillaan Tulppaani-kolmiohuiviksi. Toistaiseksi huivi ei näytä kovin lupaavalta, mutta ei näyttänyt minttumaarinikaan. Se oli "pingottamiseen" asti lähinnä lautaselliselta marjapuuroa. Sitten siitä tuli aivan ihana ja olen jo unohtanut 99,5% sen virheistä ja odotan innolla, että pääsen sitä käyttämään.

Shedir

Kuva on taas mitä on, kun minulla ei ole minkäänlaista hovikuvaajaa. Pahoitteluni. Shedir on yllättävän helppo ja antoisa neulottava ja siksi se valmistuikin niin nopeasti. Piposta tuli kivannäköinen, mutta pääteltyäni sen jouduin toteamaan, että se on hieman liian pieni. Suunnaton harmitus iski. En millään haluaisi purkaa pipoa, sillä olen muuten hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Resoria pitäisi pidentää jollain keinolla, mutten oikein tiedä miten.

Olen aivan ällistynyt siitä, että minulla ei ole keskeneräisiä projekteja muita kuin kiehkuralapaset, jotka ufoutuivat lähinnä sen takia, etten saa millään löysättyä käsialaani tarpeeksi joten lapasista on tulossa kapeat ja pitkät. Yleensä minulla on puikot kiinni liiankin monessa projektissa ja aloitan aina vain lisää uusia. Mitähän seuraavaksi aloittaisin...

Suurkiitos kommenteista. Ne pelastivat kyllä päiväni.

500 virhettä

No ei ihan, mutta melkein. Minttumaari tuli Jane Austenin voimalla valmiiksi. Kuuntelin Viisasteleva sydän -äänikirjan ja katselin sekä BBC:n minisarjan että Universal Studiosin elokuvan Ylpeys ja Ennakkoluulo ja sitten se olikin jo valmis. Lautasellisesta marjapuuroa sukeutui jonkinlainen huivinkuvatus. Lopputulos ei ole edes tyydyttävä, mutta huivi olisi ufoutunut lopullisesti, mikäli olisin alkanut purkamaan kaikkia virheitä siitä pois. Sallittakoon virheet ensimmäisessä niskasta aloitettavassa pitsihuivissani. Lopputulos on nyt kuitenkin ihan pidettävä eikä kukaan käytössä huomaa tuollaisia virheitä. Ja onnekseni kukaan ei lue tätä blogiani. Roosaa Rose Mohairia jäi vielä kolme kerää jäljelle, joten toinen huivi tulee vielä tästä, vaikka jouduinkin pari metriä ottamaan neljättä kerää, kun lanka loppui, kun kaksi kolmasosaa oli jo päätelty. Ja onhan minulla vielä lisäksi neljä kerää ihanaa syklaamin väristä Rose Mohairia. Anteeksi kamala kuva ja ei, en todellakaan osaa pingottaa mitään. Toivon vain, että huivin reunat eivät tuon käsittelyn jälkeen rullaannu.

Vapaapäivät ovat selkeästi pahasta. Ainakin mikäli pitää työstään ja minä pidän aivan erityisen paljon projektista, jossa olen töissä. Jouduin pitämään vapaata sään vuoksi ja pihaa mieltä piti mennä lankakauppaan lievittämään. Olin ajatellut vaaleansinistä Sisu Glitteriä Baudelaire-sukkiin, mutta harmikseni sain kuulla, ettei sellaista ole. Olen melkoisen varma, että olen nähnyt sellaista jossain. Tulin sitten surkeuksissani ostaneeksi aivan erityisen ihanaa lankaa, Grignascon MerinoSilkkiä. Vaikka väri ei ole aivan paras mahdollinen, on materiaali aivan suunnattoman ihanaa. Budjetti ei tule missään tapauksessa pitämään, sillä moisella ihanuudella on alennuksesta huolimattakin hintaa aivan liikaa opiskelijabudjettiin. No kaurapuurolla elää ihan hyvin vähän aikaa... Ja minä kun olen jo kahdesti päättänyt, etten koskaan osta lankaa vyyhteinä, kun ne ovat niin hankalia. Huoh.

Kesäkeijun säärystimet

Anteeksi kerrassaan kammottava kuva, mutta iltasella ei omista sääristään voi saada millään tavalla edustavaa kuvaa. Tai no ei minun sääristäni saa muutenkaan. Säärystimet valmistuivat ennätysajassa, vain kolmena päivänä neuloin näitä. Käsiä särkee yhtäkkinen innostus, mutta hinku oli niin kova, etten voinut laskea projektia käsistäni ennen kuin se oli valmis. Pidän kovasti ohjeesta, kuviosta ja langasta sekä lopputuloksesta. Vielä kun olisi ne kesäkeijun sääret niin asia olisi täydellinen. Lankaakin jäi yllin kyllin. Olen niin tappijalkainen, että lankaa ei mennyt kuin kaksi kerää, joten kaksi jäi vielä muuta käyttöä odottamaan. Tekisinköhän Shedirin vai kämmekkäät vai miten loput saisin tuhlattua johonkin? Kuvio on kerrassaan ihana. Mitenköhän se mahtaisi toimia kärjestä aloitetuissa sukissa?
Seuraavaksi täytyy kai jo pureutua Minttumaari-huiviin. Se on odottanut liian kauan ja onhan se jo miltei loppusuoralla. Vielä kun saisin viimeisen kaavion neulottua niin huivi olisi valmis. En taida kuitenkaan pidättää hengitystä sitä odotellessa. Huoh.

Neuleinnostus

Syksyn neuleinnostus saapui odotettua aiemmin. Yleensä se iskee vasta syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen, mutta nyt se näköjään jo iski. Käsittämätöntä, sillä eihän kesä ole vielä edes lopussa ja kylmäkään ei ole vielä ollut. Mistä lie johtuu.

Kirjastossa oli monta ihanaa neulekirjaa, joita olen kytännyt pidempään, mutta en pystynyt muiden lainojen ohella kantamaan kuin kaksi kämpille. Victorian lace todayssä on monta monituista ihanuutta. Saankohan koskaan puikoille noista mitään. Vielä kun saisi edellisiä projekteja pois alta. Minttumaari-huivin saisi vihdoin ja viimein pois puikoilta niin olisi aika jees.

Anttilassa oli Rose mohairit tarjouksessa. Ensin kävelin tyytyväisenä ohi, mutta sitten alkoi raksuttaa, että oliko siinä jotain uusia värejä. Ja niinhän siinä kävi, että uusia värejä oli saapunut. Aivan järjettömän ihana väri on tuo uusi syklaami. Nimeä myöten syötävän ihana. Varmaan joku huivi noistakin tulee joskus, mikäli se Minttumari valmistuu.


Uutena projektina puikoille loikkasi Kesäkeijun säärystimet. Ohje pisti jo Ullan ilmestyessä silmään ja tiesin alebambujen kohdalla, että se on nyt menoa. En tiedä tuleeko noille käyttöä, mutta aivan ihanilta vaikuttavat. Bambu on yllättävän mukavaa neulottavaa. Luulin, että se tuntuisi joustamattoman ikävältä, mutta olen ihan tyytyväinen. Ja ohjeen kokokin sattuu olemaan sama kuin itselläni, joskin pituutta saattaa olla hieman reilusti. Eikä ollut edes puikko-ongelmia. Keriä on yksi liikaa, mutta katselin, että Bambusta on tehty Shedirejä, joten ehkäpä teen sellaisen jäljelle jäävästä langasta. Tämän projektin jälkeen aloitan ehkä taas Baijerilaiset Hjertegarnin sock 4 -langasta, jonka kotikotona lomaillessa löysin.