Pisa Cowl z-kierteellä

Vuoden viisitoista virallinen ensimmäinen neule on valmistunut. Tämä oli oikein onnistunut aloitus neulevuodelle, sillä siskoni ihastui tähän heti saatuaan sen kaulaansa ja pitää tätä sisälläkin. Taidan joutua kehräämään toisen paksun merinolangan ja neulomaan itselleni samanlaisen. Kun cowlin taittaa osittain kaksin kerroin, se seisoo kivasti omillaan ja on todella kätevä. Kehräämäni lanka oli oikein onnistunut, vaikka itse sanonkin ja toisaalta ohje oli todella mainio. Näiden yhteispelihän projektin onnistumisesta ison osan määrittää.

Projekti: Handspun Pisa Cowl (Ravelry)
Ohje: Pisa by Susan Ashcroft (Susan Ashcroft Designs; Ravelry)
Koko: 108 silmukkaa
Lanka: Käsinkehrätty World of Wool merino värissä Whisper
Menekki: 100 grammaa, 150 metriä.
Puikot: KnitPro Dreamz 5 mm ja 5,5 mm irtopääpuikot

Neuloin ensimmäisen kerran tietääkseni z-kierteistä lankaa eli vastapäivään kehrättyä ja myötä päivään kerrattua lankaa, kun langat yleensä kehrätään päin vastoin myötä päivään ja kerrataan vastapäivään. Lanka ei neuloessa paljon poikennut minusta. Huomasin kyllä, että lanka menetti hieman kierrettä neuloessa. Onneksi olin kerrannut tarpeeksi kierrettä, ettei lanka päässyt ikävästi säikiintymään ja halkeilemaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin alikierteinen lanka, jonka läpi tulee epähuomiossa tökkineeksi puikkoaan. Neulepinnasta tuli kaunista ja pehmeää. Neuloin aavistuksen tiukkaa, sillä halusin kaulurin seisovan pystyssä. Jos olisin halunnut laskeutuvan neuleen olisin varmasti valinnut 6 mm puikot. Minulla on toisaalta tapana pitää tiheämmistä neulepinnoista.

Aivan uskollisesti en seurannut ohjetta, vaan vaihdoin suuremmat puikot työhön, kun langasta oli noin neljäkymmentä grammaa jäljellä. Lisäksi päättelin erityisen löysästi, jotta toinen reuna leviäisi viuhkamaisesti harteille. Ohje on yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. Ohjeessa on silmukkamäärät monelle eri langanpaksuudelle sukkalankavahvuudesta superpaksuun ja kolmelle eri pituudelle eli yksi, kaksi tai kolme kierrosta kaulan ympäri. En yleensä raaski maksaa ohjeista, sillä tarjolla on niin paljon ilmaisiakin ohjeita (pihi pihi), mutta tässä oli kyllä, rahalle vastinetta, kun neljällä eurolla sai tämän ja neljä muutakin cowl-ohjetta. Olen ihastunut Susan Ashcroftin ohjeisiin. Monet hänen ohjeistaan sopivat käsinkehrätylle langalle.

Tosi lämmintä

Oho, hupsista. Uusi vuosi on jo alkanut ja minä vaan junnaan menneisyydessä. Hyvää uutta vuotta vaan kaikille lukijoilleni. Täältä näitä joululahjoja edelleen tulee, hitaasti, mutta kuitenkin. Jotenkin ei nyt oikein nappaa. Parit kuvatkin pitäisi vielä ottaa, mutta vesisade syö valon päivällä niin, ettei kauheasti innosta kuvaaminen. Mutta nyt rutinat seisa ja asiaan. Eräälle krooniselle palelijalle neuloin kaulanlämmittimen. Lanka ja ohje ja puikot ja kaikki olivat valmiina varmaan vuoden, mutta vasta syksyllä sain aikaiseksi toteuttaa vision.

 Lanka on järjettömän lämmintä ja pehmeää Sublimen Angora Merinoa. Alussa ja lopussa käytin Rose Red-myssystä yli jäänyttä vaaleaa liilaa ja pääosa on tummaa liilaa. Halusin langan jämästä eroon ja tämä sointuu myssyn kanssa paremmin yhteen, kun myssyn lankaa on cowlissakin. Lankaa ei jäänyt kuin parikymmentä senttiä eli juuri sopivasti, ettei mennyt liian tarkalle.  Ohje on äärimmäisen yksinkertainen pitsi ja projekti olisi valmistunut yhdessä illassa jos sillä olisi ollut kiire. Opin kuvion heti ulkoa ja itse neulominen kävi äkkiä. Tällaisen voisi tehdä vaikka toisenkin.

Projekti: Ridged Lace Cowl (Ravelry)
Ohje: Ridged Lace Cowl by Elinor Brown  (Ravelry)
Lanka:  Vaalea ja tumma liila Sublime Yarns Angora Merino
Menekkki: 62 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Ihan kiva

Lopputulos on minusta onnistunut, vaikka se on vähän kotikutoisen näköinen. Onneksi saaja pitää tästä. Angora on niin lämmintä, että meinasin tukehtua näitä kuvatessani syksyllä. Olen sen verran kuumaverinen, etten siedä liian lämpimiä asusteita sisällä. Toisaalta olisi ihana pitää kaikkia ihania neuleita sisällä, mutta en siltikään toivo, että palelisin herkästi.

Kaula makkaroilla

Kaulanlämmitin on ollut valmis viikkokausia, mutta kuvien ottaminen ei tahtonut onnistua millään. Onneksi nämä kolmannet kuvat ovat jollain lailla siedettäviä, että pääsen viimein blogaamaan. Argh tätä talven pimeyttä. Onneksi neulominen sujuu pimeydestä huolimatta hyvin. Enää puoli sukkaa ja sitten joululahjat on neulottu.

Kauluri on huono sana tässä yhteydessä, sillä ihmiset ajattelevat niitä pikkulasten kaulureita ja kuvittelevat, että neulon innoissani moisia kammotuksia. Englanniksi näille on onneksi eri sana. Milloin suomen kieleen saadaan cowlia vastaava sama, joka kuvaisi tällaista kivaa tuubia? Ohjeena tämä on mahtava. Kuvio vetää itsestään käteville makkaroille ja tuubi on sileä neule osuusien vuoksi niin jämäkkä, että se pysyy pystyssä.Ylä- ja alareunojen nirkot tekevät reunoista ihanan siistit. Se on siis suorastaan täydellinen projekti, sillä lankakin on ihanaa. Cherry Tee Hillin Supersock Solid on tiukkakierteistä merinoa ja oikein sileää ja pehmeää. Harmi, ettei tätä lankaa ole juurikaan Suomessa tarjolla.

Projekti: Cherry Cowl (Ravelry)
Ohje: Willow Cowl by Amelia Lyon (Ravelry)
Lanka:  Punainen Cherry Tree Hill Supersock Solids
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
            ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm  100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihana lopputulos, mutta toista en kyllä tee.

Ainoa vika on kuviossa. Se on raivostuttava neuloa. Langankierto ja kaksi oikein yhteen ympärä ija ympäri ja ympäri kaksitoista kerrosta ja vielä toistetaan kuusi kertaa. Kuviorivien välissä ei siis neulota nurin, joten jokaisella kerroksella pitää samalla tavalla väkisin vääntää ja kiristää. Pitkässä putkessa on paljon kerroksia ja yllättävän paljon silmukoita. Onneksi tämä on valmis, sillä olin jo aivan kurrkuani myöten täynnä kamalaa kuviota. Toista ei tule ikinä, vaikka lopputulos olikin taistelun arvoinen.

Inspira Cowl

Innostuin Ravelryssa Inspira Cowl mallista mahdottomasti talvella. Mietin ja harkitsin projektia pitkään, sillä en ollut aivan varma, osaisinko käyttää riemunkirjavaa kauluri/hartianlämmitintä, mutta sellaisen halusin ehdottomasti tehdä. En innostunut ohjeen Ravelry-sivun kuvista, vaan nimenomaan Dropsin Delightista neulotuista projekteista. Delight tuli sopivasti sukkajuhlatarjoukseen ja pitihän sitä päästä kokeilemaan, sillä en ollut Delightia ennen neulonut.

Delight oli mukavaa neulottavaa ja uskon varmaan seuraavassa Dropsin Supersalessa ostavani vähän lisää. Monet Delightin värit näyttävät sopivan yhteen siitäkin huolimatta, että niisssä on kauheat määrät eri värejä. Minulla on neljä kerää vielä jäljellä ja siitä saisi vain toisen samanlaisen. Tässä kauluri-hartianlämmitin-systeemissä on koko ajan toisena värinä 14 lila/vihreä, jolla neuloin oikeat silmukat. Nurjana on ensin helmassa 10 oliivi/ruoste/luumu ja yläosassa 11 syreeni/vihreä. Lila/vihreä toimii kivasti taustavärinä ja kirkkaammat värit tuovat nurjat kivasti esiin tässä kuviossa. Värivalinta korostaa kivasti kuviota. Toinen väri olisi hyvä olla tumma ja toinen melko vaalea, jotta kuvio tulisi esiin.

Inspiran ohje on sen verran epämääräinen, etten suosittele sitä kenellekään. Saatte omalla vastuullanne innostua ja inpiroitua aloittamaan oman Inspiranne. Omani on vähän sinnepäin, eikä oikein ohjeen mukainen. Seurasin tavallaan Steampunk-versiota, sillä se on lähinnä lankaani tiheydeltään. Aloitin suuremmalla silmukkamäärällä, joka muistaakseni oli 288. Tein kavennuksiin asti sen version mukaisella joustinneuleella, mutta kavennusten kohdalla sekvenssi meni sekaisin. Kavennukset hukkuvat yllättävän hyvin kuvioiden väliin, vaikka kuvio meneekin tietysti sekaisin. Ravelryssa projektien tekstejä lukemalla löytää hyviä vinkkejä.

Tein inspiraani sekä aloituksen jälkeen että juuri ennen päättelyä "latvian braid"in. En tiedä mitä se on suomeksi, mutta sellaisen lankojen kieputtelujutun, jotan joskus näkee lapasissa. Jatkuva lankojen kieputtelu on hieman vaivalloista, mutta onneksi sitä ei tehdä kuin kahdella kerroksella ja lopputulos on mielenkiintoinen. Kauluksen "letti" jää kyllä huomaamatta, kun päättelin kaksinkertaisella langalla ja päättely vie huomion, mutta olkoon. En erityisemmin pidä sen purkamisesta ja kun päättely kuitenkin joustaa tarpeeksi niin se on ihan hyvä. Siitä "letistä" on kuva aiemmassa postauksessani.

Projekti: Inspira Cowl (Ravelry)
Ohje: Inspira Cowl by celerystalk (Ravelry)
Koko: Oma sävellys
Lanka: 3 väriä Garnstudio Drops Delight
Menekkki: 200 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Tästähän tuli vielä hauskempi kuin kuvittelin.

Treenasin koko projektin ajan kaksikätisesti neulomista ja se alkoi sujua. Neuloin siis nurjat silmukat normaalisti, mutta oikeat silmukat neuloin amerikkalaisittain/brittiläisittäin eli heittämällä. Olen yrittänyt tätä aiemminkin, mutta nyt vasta alkoi sujumaan. Inhoan useammalla langalla neulomista lähinnä sen lankojen yhteen sotkeentumisen takia, mutta kun langat eivät ole samassa kädessä, ne eivät pääse kiertymään toistensa ympäri ja takertumaan toisiinsa. Delight tosin takertuu myös itse itseensä, mutta joka tapauksesa vältyin paljolta kiroilulta ja hampaiden kiristelyltä, kun eri kerät olivat erillään. Jossain vaiheessa pitää treenata perinteistä kirjoneuletta kahdella kädellä neuloen.

Kaulus rullaa ulospäin, mutta olkoon. Se ei näytä ihan niin kamalalta, että saisin aikaan enää purkaa ja neuloa. Aloin jo hieman kyllästyä siihen, etten pääse esittelemään uusia projekteja. Kaventelin vähän liikaa ja tähän kaulaa nuolevaan malliin päädyttiin siis vahingossa, mutta aikakin se lämmittää nyt kaulaa hyvin, mutta toisaalta se ei nyt laskostu harteille niin kauniisti kuin väljempi kaula-aukko olisi antanut helman laskostaa.

Kaikenkaikkiaan pidin kovasti Inspirasta ja uskon tekeväni toisenkin, jonkin verran pienemmän ja myssyn samalla "corrugated rib"-kuviolla. Mitähän se olisi suomeksi? Myssy on pakko tehdä, sillä huivit ja muut vastaavat, joille ei ole sointuvaa myssyä, jäävät käyttämättä. Olen jostain syystä ihastunut projektini väreihin. Ehkäpä opin käyttämään muutakin kuin punaista, pinkkiä ja liilaa.

Inspiraatiota uusista tekniikoista

Kuten lukijani varmaan ovat huomanneet, pidän kovasti uusien asioiden opettelusta. Tällä hetkellä opettelen neulomaan kirjoneuletta niin, että langat ovat eri käsissä. Olen yrittänyt tätä ennenkin, mutta nyt se alkaa sujua. Vaikeinta on sopivan tiukkuuden löytäminen, sillä oikea käsi ei ole tottunut kiristämään lankaa. Nyt langat eivät pääse kiertymään toisensa ympärille ja menemään solmuun. Hirrrrveen kätevää.

Aloitin Inspira Cowlin ja heti aluksi opettelin tekemään jännän "letin" aloitusreunaan. Inspirasta on eri kokoja eri paksuisille langoilla ja braided cast on on niistä pienimmässä, mutta halusin sitä tietysti kokeilla. Se ei ollut ehkä kauhean viisasta yrittää kylmiltään 200+ silmukalta, mutta luulen onnistuneeni. Värivalinnan olisin tehnyt jälkeenpäin ajateltuna pitänyt olla toinen, mutta olkoon. Letti näkyisi paremmin, kun toinen väri on tumma ja toinen vaalea. Kirjallisista ohjeista en ymmärtänyt mitään, mutta YouTubesta löysin videoita tähänkin tekniikkaan.

Onneksi 3o, 3n -joustinneule ei vaadi ajattelua, sillä jo toista päivää särkee päätä hillittömästi. Itse aiheutettua kärsimystä tietenkin. Metalliset sukkapuikot eivät sovi meikäläiselle yhtään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Hydrangea cowl

Pitsihuivista jäi kerä jäljelle ja yhden Baby Alpaca Silk kerän vievää projektia oli vaikea keksiä. Lopulta päädyin herttaiseen Hydrangea Cowl -ohjeeseen kirjasta Brave New Knits. Pääkuvio oli tuttu useammasta huivimallista ja sitä reunustaa herttainen lehtikuvio, joka on neulottu sivuttain pääosan kanssa yhteen. En erityisesti pitänyt reunan neulomisesta, mutta se on kivannäköinen. Baby Alpaca Silk on vähän velttoa tähän tarkoitukseen, mutta nyt tiedän senkin. Onneksi tästä on ollut siskolleni iloa. Seuraavan teen ryhdikkäämmästä villasta. Olen suunnitellut jonkinlaisen kaulurin tekoa itsellenikin, mutten ole vielä päättänyt, mikä olisi sopiva.

Projekti: Hydrangea cowl (Ravelry)
Ohje: Hydrangea Neckwarmer by Anne Hanson (Brave New Knits)
Koko: L
Lanka: Kanervanvärinen Garnstudio Drops Baby Alpaca Silk
Menekkki: 50 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihana!

Välipala

Vaikka pidänkin kamalasti ohuista langoista ja monimutkaisista kuvioista, mutta välillä on tehtävä jotain nopeaa ja helppoa paksusta langasta. Tällaiset välipalat estävät aivoja ja käsiä puutumasta. Tällä kertaa välipalaksi päätyi bambuille luumunväristä Novitan Ainoa, joka jäi Tiinan BB -pipo imitaatiosta ja Calorymetristä. Ihan kokonaan en saanut kerienloppuja tuhottua, mutta kiva kauluri tuli. Ohje on siis Tudora viime talven Knittystä. Muuteman päivän Tudora oli puikoilla, mutta se valmistui kahdella istumalla ja hyvin pikaisesti. Ohjetta noudatin muuten, mutta virkkasin napinläpeä pienemmäksi, jotten joutuisi lähtemään nappiostoksille. Omistan vain noin 7 irtonappia, jotka ovat jotain äidin muuttokuormaan laittamia hätävaranappeja. Niiden joukossa oli aivan sävy sävyyn sopiva nappi, mutta liian pieni. Virkkasin piilosilmukoita reiän reunoihin ja violà. Täydellisesti sopiva nappi. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka kaulurista tuli hieman korkea. Ompas epäimarteleva kuvakulma. No peilin avulla on hankala kuvata itseään.

Laminarian hautasin yläkaapin perälle, mutta se vainoaa. Poissaa silmistä, poissa mielestä ei jostain syystä nyt toimi. Ärsytys on suunnaton. Olin uskotellut itselleni, että pääsen langasta eroon, mutta kun ei niin ei. Mitä sielle voisi tehdä? Se on niin ruman värinen ettei sitä pelasta sukkana mikään kuvio ja huiviksi ei riitä sata grammaa. Märrgh! Tekee mieli potkia seiniä. Mutta toisaalta, jos elämän suurin ongelma on kaksi kerää rumanväristä sukkalankaa, niin asiat lienevät kohtuullisen hyvin? Eikös? xD

Päivän projekti

Syksy on todella tullut ja enää ei voi pyöräillä ilman villaisia asusteita. Vielä ei kuitenkaan ole mielestäni aika säärystimille tai edes syyskengille joten minun oli kiireesti improvisoitava nilkanlämmittimet, jotta voisin käyttää kesäkenkiä vielä jonkun päivän tai viikon. Minulla kun sattuu olemaan vedolle ja viimalle arat nivelet ja parina aamuna olen joutunut kärsimään kolotusta yliopistolle päästyäni kuin mikäkin vanhus. Enkä ole vasta kuin 22. Otin siis lähimmän tarpeeksi paksun langan aamulla ja loin 60 silmukkaa nelosen sukkapuikoille ja tikutin kiireesti toisen nilkkaimen, mutten mitenkään ehtinyt tehdä toista ennen kuin nyt myöhään illalla. No huomenna pääsen testaamaan onko näistä mitään iloa. Luulen kyllä, että ne täyttävät tarkoituksensa vallan mainiosti ja ovathan ne ihan nätitkin, vaikkei sillä ole mitään väliä, mitä farkkujen lahkeet kätkevät alleen. Lankana on siis sama seiskaveikka colori kuin kaulurissa, jota pääsinkin jo kokeilemaan tänään ja se on vallan mainio asuste ja näitä täytyy tehdä lisää. Mutta nyt vielä hetkeksi palmikkoliivin kimppuun ennen yön saapumista.

Green Sea Cowl

Siinä se nyt sitten on. Ensimmäinen tekemäni cowl. Olisikohan se nyt sitten kauluri. Malli on Green Sea Cowl. Kuvio oli mielenkiintoinen ja toistin sen vain viisi kertaa, vaikka ohjeessa oli kuusi toistoa, sillä koko tuntui jo sopivalta. Puolet jäi vielä langasta jäljelle. Mitähän siitä tekisin. En ymmärrä miksi Ravelryssa on tämä seiskaveikka colori 50 gramman kerinä, vaikka kerän koko on selkeästi sata grammaa. Ohjeessa oli pari virhettä. Uskaltauduin laittamaan viestiä tekijälle Ravelryssa ja ne on jo korjattu ohjeeseen. Tästä taisi tulla ihan käytännöllinen. Tekisi mieli tehdä toinen jostain kauniista ja pehmoisesta langasta. Pitäisiköhän testata Novitan luksus uutuus. Wind ehkäpä. Kauluri valmistui aamulla ja se piti heti kuvata ryppyisestä pyjamasta ja pesemättömästä naamasta huolimatta. Älkää pyörtykö kamalaa kuvaa.




















Edit: Tumma blogipohja alkoi tuntua ahdistavan tunkkaiselta. Se oli pakko vaihtaa. Osaisimpa tehdä oman, persoonallisen, mutta minkäs teet kun ei ole taitoa eikä aikaa.

Paluu arkeen

Kesän työt ovat ohi ja on aika palata opintojen pariin. Masentavaa. Siksipä piti lähteä lankaostoksille, vaikka lankoja riittää nurkissa liiankin kanssa. Kävin ensin Anttilassa ihailemassa uutuusvärejä. Onneksi siellä oli 7 veljestä Polkasta näytesukka. Pinkki Polkka on aivan ihanan värinen kerällä, mutta sukka näytti lähinnä oksennetulta marjapuurolta puolukoiden kera. Eipähän tarvitse enää himoita sitä. Mutta Isoveli Colorissa on aivan ihana punaliila väri. Tulisikohan siitä Log cabin -sukat Handknit Holidays -kirjasta, jonka lainasin joskus aikanaan kirjastosta.
Selitin itselleni ostavani joululahjasukkalankaa, mikä on tietysti hyvin hyväksyttävää. Päädyin ostamaan jälleen kerran Sandnesgarnin Sisua. Tällä kertaa väriksi valitsin hempeän vaalean lilan. Ajattelin ensin tehdä siskolleni sukat tästä, mutta taitavat lopulta mennä äidille. Ohjeena mielessäni liikkuu Clover, joka on kuluneen kesän Inside the Loop -nettilehdessä. Jos se ei luonnistu, yritän taas Baudelaireja, jotka olin visioinut tekeväni vaaleansinisestä Sisu Glitteristä, mutta sellaista ei taid sittenkään olla olemassa. Miten ihmisen muisti voi hämätä näin pahasti? Vaaleanpunaiset tekisin mieluummin, mutta tulisikohan sellaisia säihkesukkia käytettyä.




Ihastuin mystisesti Green Sea Cowl -ohjeeseen. En tajua miksi, mutta se näytti kivalta. Kaivoin lankalaatikon pohjalta pallon kirjavaa lankaa. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen ensimmäisenä opiskeluvuotenani ostanut sen Kärkkäiseltä. Luultavasti se on Novitan 7 veljestä Coloria. Ensin se oli jotain ja sitten se oli Wavy, joka oli liian lyhyt ja kapea luikero kaulaliinaksi, joten purin sen jossain purkukohtauksessa, joita kärsin aina joskus. Sittemmin lanka on marinoitunut pahvilaatikon pohjalla toista vuotta. Nyt se tuntuu löytäneen tarkoituksensa. Ohjeessa on selkeä virhe, mutta ei se mitään. Tästä näyttää tulevan hyvä. Täytyy vain opetella käyttämään tällaista cowlia. Mitä ihmettä "cowl" muuten on suomeksi? Kauluri?



Shedir ja Kesäkeijun säärystimet menivät purkuun, sillä totesin, ettei kummistakaan tullut käyttökelpoisia. Shedir oli auttamattomasti liian pieni, vaikka olikin hieno. Säärystimet eivät oikein täyttäneet tarkoitustaan, vaan herkät nilkkani kolottivat säärystimistä huolimatta ja oli kaivettava Clessidrat esiin. En ollut niihin valmistumisen aikoihin yhtään tyytyväinen, mutta nyt kuminauhalla varustettuna ne ovat aivan mainiot käyttösukat. Sain jopa otettua niistä kuvan Ravelryyn. Eihän niiden valmistumisesta olekaan kuin vajaa vuosi. Bambu palasi saman tien puikoille ja muotoutuu parhaillaan Tulppaani-kolmiohuiviksi. Toistaiseksi huivi ei näytä kovin lupaavalta, mutta ei näyttänyt minttumaarinikaan. Se oli "pingottamiseen" asti lähinnä lautaselliselta marjapuuroa. Sitten siitä tuli aivan ihana ja olen jo unohtanut 99,5% sen virheistä ja odotan innolla, että pääsen sitä käyttämään.