perjantai 22. helmikuuta 2008

Kevätväsymystä ja valitusta


Olen potenut kevätväsymystä, neulebläähiä ja sisäisen kellon sekoilua viime viikkoina. Lisäksi Blogger kiukuttelee eikä anna minun kommentoida muiden blogeja. Neulominen ei ole jotenkin kiinnostanut yhtään, vaikka olen luennoilla kaivannut luentoneuletta. En ole jaksanut katsella mitään sopivaa luentoneuletta. Mokomakin laiskimus. Viimeksi olen neulonut joskus parisen viikkoa sitten. Kevättä ilmassa vai mistä johtunee?
Sisäinen kelloni on päättänyt, että nyt on kevät ja herään joka aamu viideltä ja katson kelloa epätoivoisena. Haluaisin nukkua pitempään, sillä mitään syytä nousemiseen ei yleensä ole ennen kahdeksaa. Iltapäivällä sitten väsyttää ja olen joutunut nukkumaan päiväunia, kun yöunet ovat lyhentyneet molemmista päistä.
Joka keväinen puutarhainnostus ei ole vielä tullut ja vaikuttaakin siltä, ettei sitä tule. Johtunee puutarhaan liittyvästä kandintyöstäni. Mutta toisaalta olen saanut akvaariokuumeen. Pakonomainen hinku hankkia akvaario on vaivannut minua nyt vajaan viikon. Ensimmäisen akvaarion hankinnasta tulee loppukuussa kuluneeksi kymmenen vuotta, mutta koska allas on kotikotona yli 600 kilometrin päässä, ei siitä ole mitään apua. Köyhälle opiskelijalle ei ole terveellistä sairastaa mitään lemmikinhankintakuumeita. Oih voih.
Mutta nyt niihin neulekuulumisiin. Kävin Kärkkäisellä ja hyllystä tarttui mukaan ne 3,5 milliset puikot, joita olen kaipaillut kiehkuralapasiin lievittämään tiukan käsialan kiroja. Olen päättänyt kokeilla lapasissa icord-aloitusta. Toivottavasti onnistuvat paremmin kuin ensimmäinen yritys. Vielä kun saisin aloitetuksikin. Ostin samalla puikkomitan, jota olen kaipaillut jo pidempään, sillä vanha pahvinen mittani ei ole kovin tarkka. Kävin vastailemassa Pauliinan kyselyyn. Käykääpä muutkin.

Ensikerralla toivottavasti vähemmän surkeat tunnelmat.

2 kommenttia:

Miia-Rebekka kirjoitti...

Mua vaivaa kans neuleblääh. Sitä on kai liikkeellä..

Anonyymi kirjoitti...

Eihän aina jaksa neulominen kiinnostaa. Kyllä ne puikot sitten taas ajastaan kutsuvat...