keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Pitsipuikot

Jaksoin sitten laittaa Vuorelmalle kuitenkin eilen mailia, että olisin kuitenkin ne pitsipuikot halunnut ja tänään tuli heti ne pitsi-Addit ja palautuskuori väärille puikoille. Pitänee huomenna postittaa takaisin päin. Heti täytyi tietysti kokeilla millaiset ne pitsipuikot ovat ja ihastuin. Tavalliset Addit eivät aiheuttaneet mitään kummoista reaktiota. Hyviä ja laadukkaita puikkoja nekin ovat, mutta nämä pitsipuikot ovat ihan omiaan. Hieman liukas Teeteen Elegant tuntui paljon mukavammalta neuloa heti, kun vaihdoin pitsipuikkoihin. Taidan jossain vaiheessa tilata vielä 3,5 ja 4,5 milliset pitsipyöröt, kunhan vain raaskin. Näillä on paaaljon parempi neuloa pitsihuiveja. <3

Aeolian on edistynyt kivasti, vaikka olen rajoittanut sen neulomista, jotta joululahjahuivit edistyisivät. Aeolian on pidemmän aikavälin projekti helmien ja käyttötarkoituksen puutteen vuoksi. Katsellaan tosiaan lopputulosta sitten joskus. Ehkä keväällä. xD

Print O' The Waven suhteen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Reunus ei tuntunut edistyvän lainkaan, mutta nyt olen miltei puolivälissä, mutta nyt kerä näyttää huvenneen hälyyttävästi. Itku tulee, jos lanka loppuu. Sen kun piti riittää ihan hyvin. Victorian Trellis sen sijaan odottelee reunuksen neulonnan aloitusta edelleen. Hirvittää jo valmiiksi. Itseni pituisessa huivissa, kun reunaa riittää vielä enemmän kuin Printissä. x_x

maanantai 28. syyskuuta 2009

No höh


Olin vakaasti päättänyt, että aloitan Aeolian Shawlini vasta, kun joku pitsihuivi on valmistunut, mutten sitten kuitenkaan malttanut odottaa. Aeolian hyppäsi puikoille kuin itsestään, kun pieneksi pettymyksekseni postin tuomasta kirjeestä ei tullutkaan pitsi-Addeja, vaan tavalliset Addit. Olisin halunnut kokeilla mimmoiset ne pitsi-Addit on, mutta ei sitten. Ja neuloin sitten yhdeltä istumalta set-up chartin ja kaksi toistoa yucca chartia. Helmien asettelu tuntuu pikkuisen hankalalta, mutta siihen kyllä harjaantuu. Siellä ne sitten kiiltelevät helmiäisinä ja huivin alku näyttää ihanalta. Vielä, kun joku neuloisi noihin muihin pitsihuiveihin reunat.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Helmiostoksilla


Aeolian Shawl on poltellut mieltäni keväästä asti. Se on ollut välillä jonossani, mutta olen sen kerta toisensa jälkeen poistanut helmien ja nyppyjen takia. Melko tasan vuosi sitten ostamani Teeteen Elegant sopisi varmaan tähän hyvin. Se on ollut kerran puikoilla, mutta minulla oli varmaan liian suuret puikot, eikä siitä tullut mitään. Enkä jostain syystä lämpene Swallowtail -huivin ohjeelle. Toinen vyyhti on edelleen kerimättä. Kun merinosilkki alkoi tuntua jo ihan helpolta neulottavalta, uskalsin alkukuusta taas ajatella Elegantin neulomista. Aeolianiin saattaisi se just ja just riittää, mutta ne helmet. Konsultoin helmieläimiä ja -esineitä harrastavaa pikkusiskoani ja tänään sain aikaiseksi lähteä Kärkkäiselle helmiostoksille. Halusin helmiäisenvärisiä helmiä ja minua hieman harmitti ostaa sisältä punaliloja helmiäisenvärisiä, kun vaaleampia en löytänyt, mutta kokeeksi lankaan pujottamani helmet näyttävät itseasiassa hyvältä. Helmi on sisältä aikalailla langan värinen, mutta helmiäispinta saa sen näyttämään hyvältä langassa. Laskeskelimme, että kaksi pussia helmiä riittää reilusti ja lopuille on sitten jotain muuta käyttöä . Ohuempi virkkuukoukku piti myös ostaa, sillä millinen koukkuni ei taida mahtua ainakaan langan kanssa helmestä läpi. O,6 millinen koukku tuntui toimivan hyvin helmien ja ohuen langan kanssa. Helmipusseissa ei lue mitään kokoa, mutta koko sattuu hyvin langalleni. Nyt tekisi mieli jo luoda silmukoita, mutta täytynee yrittää hillitä, ettei käy niin, että huomaan kärsiväni startiitista. Merinosilkkinen Vicorian Trellis -huivi pitäisi saada ensin valmiiksi, niin saisin elegantin Addeille. Vielä kun ne nypyt eivät veisi hermoja sitten joskus, kun niitä joudun neulomaan.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Tunnustusta


Sain ihkaensimmäisen tunnustuksen. Kiitos Flikka! Tunnustukseen kuuluu, että kerron 5 minulle tärkeintä asiaa ja perustelen ne.

1. Perhe. En olisi päässyt elämässäni näin pitkälle ilman vanhempieni ja sisarusteni tukea.

2. Terveys ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää vaalia.

3. Ystävät. Ystävien avulla selviää elämän ylä- ja alamäistä.

4. Luonto on loputon inspiraation lähde. Siihen liittyy moni harrastukseni ja toivottavasti työtkin myös tulevaisuudessa.

5. Käsityöt. Erilaiset käsityöt ovat seuranneet mukana jostain 5 tai 6 -vuotiaasta asti. En osaa olla näpräämättä jotain.

Viisi tunnustustani jaan edelleen Paulalle, Taluttimelle, Anulle, Nejalle ja tietysti Miia-Rebekalle.

Kuka neuloo huiviani? Otin salaattikulhosta pari päivää maanneen Victorian Trellis -huivin ja ällistyin pituutta. Muistikuvassani oli noin puolimetriä huivia ja kulhosta nousi toista metriä. Kuudenkymmenen tuuman (152 cm) mittanauha ei riittänyt huivin mittaamiseen. Pitänee vähitellen laskea kuvionkertauksia, ettei tule aivan mahdottoman kokoista. En halua kuulla kommentteja päiväpeitteiden mukana kuljettamisesta.

Kiitos muuten säännöllisistä kommenteistanne. Alkaa tuntua siltä, että joku jopa lukee blogiani, enkä höpise itsekseni levottomia kuvitellen olemattomia lukijoita. xD

torstai 24. syyskuuta 2009

Norotusta



Voiko kahta Noro-raidallista sukkaa neuloa yhtaikaa kahdelta kerältä yhdellä puikolla? Pikkuisen mietin onko yrityksessäni mitään järkeä, mutta silti piti eilen luoda silmukoita ja kokeilla. Vastaus lienee, että voi, mutta puikon on oltava pidempi. Kirpparilta ostamani 80 senttinen pyörö ei oikein riittänyt kahdelle sukalle, joten toinen muutti sukkapuikoille, mutta ajatus metrisistä Addeista alkoi ilmeisesti kyteä, sillä tänään ennen aamiaisen nauttimista tilasin Vuorelmalta kahdet metriset puikot. Tilasin "sukkapuikoiksi" kaksimilliset tavalliset pyöröt ja huivipuikoiksi nelimilliset pitsi-Addit. Nyt pitää sitten jännittää koko viikonloppu löytääkö kirje perille ja miten nopeasti puikkosia poimitetaan. Mikäköhän mielenhäiriö minulla oikein oli? Yleensä kammoan ja jännitän netistä tilaamista päiväkausia ennen kuin uskaltaudun tekemään ostoksia. Aamuvirkkuna en mielestäni ollut edes unenpöpperössä. Ehkä metsässä vietetyt päivät ovat aiheuttaneet raittiinilmanmyrkytyksen. xD

Samantyyppisiä häiriintyneitä ajatuksia aiheutti metsäretkellä löytyneet okrakäävät. Kuulin, että siitä saisi värjäämiseen punaviolettia sävyä ja irroittelin käävät ja pistin taskuun, kun ne oli esitelty. Kurssilla näkemistämme kääväkkäistä ehkä mielenkiintoisin oli tämä värjäilykääpä, suppilovahveroiden ohella. xD Pitänee mennä takaisin sinne pusikkoon etsimään lisää. Olen haaveillut kehräämisestä ja värjäämisestä salaa jo pidemmän aikaa, mutta jos kotikotona käydessä kokeilisi kääpien tehoa johonkin valkoiseen villalankaan. Harmi, ettei ole mummeja tai mummien rukkeja käytettävissä kehruunopetteluun. Äiti ihmettelee, että mihin minulla, nuorella ihmisellä, oikein on kiire. Mutta minkäs sille voi, että on kaikki-mulle-tänne-nyt-heti-tyyppinen ihminen?

Miten multa taas meni ihan ohi, että maanantaina oli neuletapaaminen? Kiva huomata pari päivää myöhemmin, että on unohtanut. :(

tiistai 22. syyskuuta 2009

Näytä mulle missä sulla on Noro-raidat...



Innostuin kaivamaan maaliskuussa ufoutuneet Noro-kerät esiin. Toinen sukka oli jo valmis, mutta päättelemättä ja toinen sukka oli jäänyt pohkeeseen jumittamaan. Muistaakseni kavensin liian aikaisin ja jouduin purkamaan pari raitaa pois, enkä sitten jaksanut poimia silmukoita takaisin puikolle. Langat olivat iloisesti solmuuntuneet yhteen ja puikot tökätty keriin pystyyn. Melko esteettinen näky Pentikin leipäkorissa(, joka sekin siis palvelee lankakorina taikina- ja salaattikulhojen, uunipatojen ja -vuokien ynnä muiden rinnalla lankojen, WIPpien ja UFOjen säilytyksessä xD). Pari iltaa selvittelin lankoja tikuttelin sukkaa ja nyt sain yhden UFOn pois listaltani. Jei!

Kallista lankaa meni 94 grammaa ja jäljelle jäi 54 + 64 grammaa eli lankaa on vielä reilusti jäljellä. Ajattelin alunperinkin, että saan tehtyä varmaan toiset sukat jäljelle jäävästä langasta, mutta pienijalkaiselle varmaan saisi tehtyä jäljellä olevasta langasta kahdet lyhytvartiset sukat. Onni on siis numeron 36 takakäpälät. :P Laskeskelin yhteen punnitsemiani lukuja ja sain jotenkin summaksi 212 grammaa. Punnitsin kaiken lisäksi vain pelkkää lankaa. En vyötteitä tai puikkoja mukaan. Jännä juttu. Yleensä lankakerät painavat vähemmän kuin vyötteessä luvataan, mutten valita.

Noro-raitoja teen loppulangoista varmasti, mutta varmaankin kapeampia raitoja. Kerien värit sopivat yllättävän hyvin yhteen, vaikka alun perin olin hieman epävarma siitä. Kerieni värit ovat S102 ja S40. Punaisemman kerän ostin torilta, kun Käsityökauppa Ilo oli siellä reilu vuosi sitten ja toisen ostin raitoja varten Maakarista. Kallista lystiä, mutta jostain syystä tykkään kovasti Noroistani. Vaikka lanka on epätasaista ja melkoisen värikästä. Kummassakaan kerässä ei tullut (ainakaan vielä) vastaan solmua, enkä saanut lankaa neulomalla poikki, vaikka aika napakkaan neuloinkin kaksi millisilläni. Ostan varmasti toistekin Noroja, jos siihen on varaa. Silk Gardenia tekisi mieli kokeilla johonkin. Olisikohan Silk Garden Noro-raitakaulaliina liian räikeä mustan takin kanssa...

Sukkaparit kannattaisi tehdä lyhyen ajansisään tai yhtaikaa. Oli raivostuttavaa huomata, että neulon tiukempaa kuin keväällä ja keltaisempi sukka onkin selvästi pienemmän oloinen kuin sinisempi, jonka tein maaliskuussa. Toisaalta ainahan ensin tekemäni sukka on isomman oloinen, sillä sovittelen ensin tehtyä huomattavasti enemmän koipeeni. Lisäksi ärsytti se, ettei minulla ole mitään muistiinpanoja silmukkamääristä tai muista yksityiskohdista. Piti vain laskea ja arvioida. Krääh.


Ohje: Perussukka omasta päästä. 4 kerrosta korkeat Nororaidat. Ranskalainen kantapää ja tavallinen kärki.
Lanka: Noro Kureyon Sock Yarn 92 grammaa kahdelta eri kerältä.
Koko: 36 ja paksut pohkeet.
Puikot: Pony 2 mm 20 cm metallisukkapuikot


Kiitos kommenteista Gail-huiviini.<3

tiistai 15. syyskuuta 2009

Gail aka. Nightsongs -huivista vielä kerran



Sain viimein kysyttyä auttaisi kämppis huivin kuvaamisessa ja auttoihan hän. Nyt on kerrankin kivat kuvat huivista. Tausta on karu, mutten kehdannut juoksuttaa mihinkään kauemmas kuvaamista varten. Gailista tuli oikeastaan todella kaunis. Mitenkähän mahdan raaskia huomenna luopua ja luovuttaa Itellan riepoteltavaksi?

En ollut pääteltyäni vielä läheskään niin tyytyväinen kuin nyt. Inhosin huivin keskellä oleviä "suunnattomia" reikiä. Kaipasin kovasti keskisilmukkaa ja langankiertojen rivejä reunoihin, mutta nyt se ei enää paina mieltä. Toista tuskin teen. Projektina en pitänyt, mutta lopputulos on kaunis. Reunakuvion kanssa olin vaipua epätoivoon, kun en aluksi tajunnut kaaviossa piilevää virhettä ja sitten loppui lanka. Onneksi hoksasin virheen ja Talutinilta sain lisää lankaa. Asiat järjestyvät kuten aina. :)

Kokoa tuli reilusti, vaikka juuri pääteltynä huivi tuntui pienehköltä. Pingottaessa loppui matto kesken enkä repinyt kovin paljoa. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan tehdä hehtaarin kokoista huivia. Repimällä olisin varmasti saanut kokoa kymmenen tai viisitoista senttiä molempiin suuntiin, mutta pääasia on se, että huivi on suora ja laskeutuu kauniisti. Kamena sopi hyvin tälle mallille hyvin. Sitä tulee puikoille jatkossakin, sillä se on yksi suosikkilangoistani.



Ohje: Gail aka. Nightsongs (pdf)
Koko: noin 250 cm x 100 cm
Lanka: Teetee Kamena 130 grammaa, tumman violetti
Puikot: Pony 4,5 mm 60 cm pyöröt


Suuri kiitos Annalle kuvausavusta! :)



Victorian Trellis ja Print O' The Wave -huivit ovat edistyneet kivasti. Suuri kiitos ohjeista reunan suhteen. Ei olisi äkkiseltään tullut mieleen ottaa sukkapuikkoa. Printin reuna alkoi sujua myös sen takia, että muistin tarkistaa Ravelrysta erratan. Kaavioissa on virhe ja ilmankos en saanut silmukkamääriä täsmäämään mitenkään. :K

lauantai 12. syyskuuta 2009

Langan väliaikaissijoituspaikka


Joku on ostanut uuden posliinipaljun langoilleen. Langat ja keskeneräiset työt keräävät vähemmän hiuksia ja pölyä astioissa. Ja astia kelpaa alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa tarvittaessa. Kätevää. Kultakeramiikan salaattikulhoon majoittui heti pesun ja kuivauksen jälkeen Victorian Trellis -huivi. Huivia on jo puolisen metriä valmiina. Edistyminen on hidasta, mutta varmaa. Kyllä tästä vielä joskus sinne reunaan päästään. Kiitos vinkeistä pitsihuivien reunuksiin. Käyn kohta sukkapuikolla käsiksi Print O' The Waven kimppuun.

Syksyn Knitty on ilmestynyt ja jaksoi jälleen yllättää. Ei olisi tullut mieleenikään aloittaa sukkaa kantapäästä. Olin pudota tuolilta kesken puhelun, kun näin tuon ohjeen. Cookie A on jälleen suonut meille köyhille yhden ihanan sukkaohjeen. Täytyy jossain vaiheessa tuokin testata. Olisipa varaa tilata Cookien sukkakirja ja mallit nettisivuilta...

tiistai 8. syyskuuta 2009

Huivi


Print O' The Wave Stole -huivi on edistynyt vauhdilla. Välillä mietin olisiko pitänyt ottaa pienemmät puikot, mutta luulen, ettei neulos ole liian löysää. Kuva on kai viikonlopulta, sillä pääsin jo reunan kimppuun. Siihen se sitten tyssäsikin. Ensin en tajunnut ollenkaan miten saan sen oikeinpäin ja samalle puikolle ja sitten silmukkamäärät eivät suostuneet täsmäämään. Reunan kiinnittäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Keskipaneelin kuviosta pidin. Se oli mieleenjäävä ja kiva. Pitänee hajoitella kuviota jollain muulla langalla ensin.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Unelmanpehmeyttä



Kaavio A tuli iltasella neulottua ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, että olen ihastunut. Jos ja kun Victorian Trellis -huivi valmistuu, niin en kyllä raaski pois antaa. Kuvio on sopivan monimutkainen ollakseen mielenkiintoinen, mutta kuitenkin mieleenjäävä. Nyt kun tulen ohuen langan kanssa toimeen niin osaan nauttia sen ylellisyydestä. Toivottavasti lopputulos on yhtä ihana kuin kuvitelmissani.



Kirpputorilta tarttui mukaan nyssykkä, jossa luvataan olevan sata grammaa Drops Vivaldia. Ilman vyötettä hieman epäilytti, mutta muistiini on syöpynyt kuvat Miia-Rebekan kauniista North Roë -huivista, joka on ruskeaa Vivaldia. Dropsin lankoja en ole koskaan missään nähnyt, enkä langasta muuta tiennyt kuin, että mohairia se vissiin on, mutta en kyennyt kolmen euron nyssykkää sinne jättämään. Kassalla hinta laski puoleen ja kotona pääsin hiplaamaan kahta unelmanpehmeää pilvenhattaraa ohuinta mohairia, jota olen koskaan nähnyt. Ja metrejäkin olisi Ravelryn mukaan yhteensä reilut viisi ja puoli sataa. Kyllähän siitä jo jonkin kokoinen huivi tulee. :D

perjantai 4. syyskuuta 2009

Huivitehtaalta päivää

Intoni Sommerwind-huivia kohtaan laimeni. Kokeilin Hjertegarniakin, mutta se ei tuntunutkaan yhtä pehmeältä pitsinä kuin kerällä. Addeilla näitä siis. En onneksi innostunut ihan kauheasti Addeista. Hyvä puikot ne ovat, muttei tullut sellaista oloa, etten enää muilla suostu neulomaan. Sukkapuikoista käytän aina Knitpicks Harmonyitani, kun se on mahdollista. En muista käyttäneeni harmaita sukkapuikkoja KnitPicksien oston jälkeen.



Kokeilin Addejani Wetterhoffin Veeraan, mutta 4,5 milliä on liikaa niin ohuelle langalle. Pitsi tuntui vähän turhan paljon kalaverkkoa. Vaihdoin nelimillisiin puikkoihin ja valitsin ohjeeksi Eunnu Jangin Print O' The Wave -huivin(arkistolinkki). Olisin halunnut neuloa jonkun Victorian Lace Today -kirja ohjeista, mutta yhdestä vyyhdistä ei oikein riitä suosikkimalleihini siitä kirjasta. Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border -huivi oli yksi mahdollisuus, mutten jaksanut keskittyä niin paljon, että molemmilla puolilla tehtävä pitsi olisi onnistunut. Joten tyydyin toiseen kauniiseen, joskaan ei niin vanhaan, malliin. En aio tehdä keskipaneelia kahdessa osassa, sillä en halua huiviin rumaa saumaa keskelle huivia, mutta muuten seurailen ohjetta.

Tajusin Veeraa neuloessani, että olen käyttänyt ohuille huivilangoille liian paksuja puikkoja. Sekä Teeteen Elegant että Grignascon MerinoSilk ovat jääneet parin kokeilun jälkeen marinoitumaan lankapusseihin. Otin myös merinosilkin esiin ja kokeilin kolmen ja kolmen ja puolen millin puikoilla neuloa tilkkua. Päädyin Victorian Lace Todayn suosikkimalliini Large Rectangle in Leaf and Trellis Pattern with Trellis Border, jota jatkossa nimitän Victorian Trellis-huiviksi. Olen jo toista vuotta tuskaillut merinosilkin kanssa. Sen keriminen oli pitkä ja tuskallinen prosessi. Kerimisen kamaluuden jälkeen en ollut muistaakseni kovin innostunut sitä enää neulomaan, eikä se sitten onnistunutkaan. En ole edelleenkään ihan varma onko näin ohuita lankoja tarkoitus neuloa kaksinkertaisena, mutten keksinyt mitään järkevää tapaa saada lankaa kerityksi enää uudestaan niin, että sen voisi kaksinkertaisena neuloa. Neuloin yhden kerran Kaavion A, mutta sitten pudotin vahingossa reunasilmukoita, joita en enää saanut nostettua oikein ja näin jälkeenpäin hoksasin mokanneeni sen. Luulen kuitenkin, että tästä hämähäkinseitistä tulee vielä huivi, vaikka olen sitä pitkään epäillyt. Mutta toisaalta se taisi olla liian paljon (metrejä) liian pian. Minulla oli vyyhdin kerimisestä liian vähän kokemusta.



Minun ei pitäisi mennä mihinkään lanka myyvään kauppaan, edes vahingossa. Lähdin ostamaan syksyn maastoreissuja varten termospullon ja sitten tarttui mukaan ihan vahingossa Novitan Luxus Alpacaa. En olisi uskonut, että alle neljä euroa kerä saa täysalpakkaista lankaa. Luultavasti huivitehtaalla suihkitaan alpakkaa tulevaisuudessa. Olen katsellut Physalis-kaulahuivia(ravelry) sillä silmällä jo pidempään. Sopisikohan siihen vähän ohuempi lanka. Ajattelin jotain näyttävämpää väriä, mutta tuo saa nyt kelvata.

Kiitos paljon kommenteista! Saa laittaa lisää :)

tiistai 1. syyskuuta 2009

200.

Tämä on jo kahdessadas postaus tähän blogiin. Uskomatonta. Olin alunperin varma, että blogi unohtuu ja "ufoutuu" niin kuin edellinen blogiviritelmäni. Syksyllä tulee jo kaksi vuotta täyteen tälle blogille. Pitänee sitten harkita blogiarvontaa. Jonkun käyttämättömäksi jääneen pitsihuvin voisi ehkä arpoa pois kuljeksimasta. Katsotaan sitä sitten. ;)



Julman yllytyksen uhrina päädyin juoksemaan kaupungille puikko-ostoksille työpäivän jälkeen. Hain aivan ihkaensimmäiset Addini, 4,5 mm 80 cm pyöröt Villiinasta. Kalliita olivat ja näiden on nyt sitten paras olla sen arvoiset, kun kaikki tuntuvat niitä kehuvan. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, etten enää kelpuuta harmaita perintöpuikkojani käyttöön ollenkaan. Kaikkia kokoja ei ole kyllä varaa alkaa ostamaan Addeja.

Samalla reissulla päätin hetken mielijohteesta aloittaa jokasyksyisen olkalaukunmetsästyksen reitilleni sattuneesta laukkukaupasta. Ajattelin nenääni nyrpistellen katsella kasseja, sillä himoitsen Marimekon olkalaukkua, mutta sellaiseen ei ole varaa. Kaupassa oli kuitenkin aivan ihana Pigeonin keinonahkalaukku, johon ihastuin heti ensinäkemältä. Hinta oli kohtuullinen ja opiskelija-alennuksella aivan siedettävä. Pitihän se sitten sortua kassinostoon muita kauppoja katsomatta, kun kauppias lupasi, että tällainen ei vuodessa mene rikki niinkuin kankaiset. Edellisenikin on kankainen ja pohjasta rikki viime lukuvuoden jäljiltä. Nahkajäljitelmä on niin aidonnäköinen ja oloinen, että ihan huijaannuin, vaikka näin hinnankin.

Bussia en jaksanut odotella pysäkillä seisten, joten päätin tapojeni vastaisesti käydä Somikissa vain todetakseni, että kannan mieluummin rahani sellaiseen kauppaan, jossa palvellaan hyvin. Onneksi ne Addit olivat siellä kalliimmatkin vielä. Keh. Hypistelin sitten aikani kuluksi uutuuslankoja. Eipä olleet Teeteen uutuudet kovin houkuttelevia. Cacao oli kamalan kiharaista. Eihän semmoisesta voi kuviollista pitsihuivia tehdä. Aurea puolestaan oli kyllä muuten ihanaa, mutta värit kertakaikkisen kamalat. Tuskin ostan kumpaakaan ikinä.

Keittiön pöydällä odotti minua postipaketti. Ihanan väriset Hjertegarnit saapuivat Turusta edellisten samanmoisten seuraksi. Jo reilun vuoden varastossani marinoituneet sukkalangat saivat siis seuraa. Luulen, että ohut, pehmeä tiukkakierteinen lanka toimii huivissakin, vaikka muovia sisältääkin. Kokeilisinko näillä nyt uusia Addejani?

Hyvää alkanutta syyskuuta lukijoilleni!