tiistai 25. helmikuuta 2014

Neulepodcastit

En ole tainnut blogissani puhua juurikaan podcasteista, vaikka aihe on ehdottomasti blogipostauksen arvoinen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos podcastit ovat vieras ajatus. Nämä ovat oivaa neuleaiheista viihdettä ja niin hyödyllisiä. Neuleinto pysyy yllä ja kuulee nopeasti neulemaailman uusista tuulista ja ilmiöistä. Minulle podcastit ovat melkein yhtä tärkeä osa neuleyhteisöä kuin Ravelry. En varmasti jaksaisi harrastaa neulomista ilman yhteisöllisyyttä ja sen luomaa inspiroivaa ilmapiiriä.

Jos joku ei tiedä, niin podcastit ovat ilmaisia puheohjelmia, joita voi kuunnella tietokoneilla, mp3-soittimilla tai älylaitteilla. Uusia jaksoja tulee yleensä säännöllisen epäsäännöllisesti viikottain, parin viikon välein tai kerran kuussa podcastistä riippuen. Joskus tietysti elämä haittaa harrastamista ja joku kerta jää väliin. Lisäksi on olemassa vidcasteja, jotka ovat täysin vastaavia, mutta videoformaatissa. Podcasteja on kaikenlaisista aiheita, mutta minä kuuntelen lähinnä neulepodcasteja ja niissä on huikeasti valinnan varaa, mutta toistaiseksi lähinnä englanniksi. Suomenkielisistä neulepodcasteista en ole kuullut, mutta ruotsin- ja saksankielisiä käsittääkseni on olemassa. Podcastien kuuntelu englanniksi tekee kielipäälle todella hyvää. Kannattaa rohkeasti kokeilla, vaikkei kielitaito olisikaan täydellinen, sillä mikäpä olisi parempi keino kehittää kielipäätään. Moni ajattelee, ettei kielitaito riitä, mutta sitä ei kokeilematta voi tietää. Pidän ehkä podcasteistä erityisen paljon siksi, etten juurikaan katso tv:tä, kuuntele radiota, välillä soittolistani kyllästyttävät, eikä aina löydy mieleisiä äänikirjoja. Radion kuuntelun olen lopettanut vuosia sitten, koska siellä tuntuu aina olevan puhevikaisimmat vatipäät lätisemässä tyhmiä. Anteeksi vaan kaikille radio-ihmisille. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista.

Kuuntelen podcastejä eniten älypuhelimellani, mutta toisinaan myös tabletilla ja läppärillä. Lumiassani käytän iPodcast ja Casts -sovelluksia. Tabletillani minulla on Podcasts!-sovellus ja paria vidcastiä seuraan YouTubessa. Tietokoneella kätevimmäksi ratkaisuksi olen todennut Winamp-mediasoittimen, jonka uusimmissa versioissa on mahdollisuus seurata podcasteja RSS-syötteiden avulla. Monet laitteet tekevät tietysti jaksoissa kärryillä pysymisen hieman hankalaksi, sillä eri laitteet ja sovellukset eivät keskustele keskenään. Sen ongleman olen ratkaissut pitämällä jaksoista kirjaa Evernotessa, sillä se minulla on kaikissa laitteissa ja käytän sitä muutenkin. (Evernote pitää muistiinpanot järjestyksessä ja on aina mukana, kun saatavilla on internet-yhteys. Todella kätevä palvelu.) Tokikaan mitään erityisiä ohjelmia ei tarvitse. Useimpia podcasteja voi kuunnella suoraan nettisivuilta ja jaksoista pyysyy jyvällä helposti RSS-syötteen avulla. RSS-syötteen osoitetta voi olla joskus hankala löytää, mutta yleensä Google-haku auttaa. Monet kuulemma seuraavat podcasteja iTunesissa, mutta siitä en osaa mitään sanoa, koska en i-lahkoon kuulu.

Neulepodcasteja on moneen makuun, enkä osaa suositella muita, kun niitä joita itse kuuntelen, mutta lisää löytyy helposti Knitting Podcasts -blogista, jossa on ajantaisaiset listat podcasteista ja vidcasteistä, jotka säännöllisesti päivittyvät. Osa podcasteista on vain ja ainoastaan neuleaiheisia, mutta ne ovat aina tekijänsä näköisiä ja ohjelmaan saattaa kuulua, jotain muutakin tekijäänsä kiinnostavaa aihepiiriä neuleiden ohella, kuten vaikka luontohavaintoja, matkakertomuksia, scifiä, kehräämistä, kirjallisuutta tai psykologiaa. Jokaiselle varmasti löytyy mieleisiä podcastejä, sillä Knitting Podcasts -blogin listat ovat hurjan pitkiä.

Omakin listani saattaa näyttää pitkältä, mutta jaksoja ei tule läheskään niin usein, että näitä olisi liikaa. Mieti miten pitkä lista tulisi tv-ohjelmista, joita olet viimeisen puolen vuoden aikana seurannut. Onneksi yksi loppuu, niin ei tarvitse katsoa tv:tä kuin kolmesti viikossa. Mutta ei telkkarista sen enempää. Suurimmat podcastsuosikkini ovat ehdottomasti Knitting Pipeline, Knitmore girls, Savvy Girls ja Knit Knit Cafe. Näistä kuuntelen aina uudet jaksot heti, kun ne ilmestyvät. Savvy Girlsiä lukuun ottamatta suosittelen näitä uskalla suositella näitä varauksetta. Savvy Girls on aivan loistava, mutta välillä enemmänkin matkailupodcast ja sisältää paljon hassuttelua ja neuleasiaa ehkä vähemmän. Lisäksi olen ajantasalla Brass needles, CogKnitive, Never Not Knitting, iMake, Hollywood Knitter, Spin Control sekä Stash and Burn. iMake on enemmän käsityöpodcasti ,mutta sisältää kyllä neulejuttuja säännöllisesti. Never Not Knitting on neulesuunnittelija Alana Dakosin podcast ja hänen kirjaprojektejaan on hauska seurata. Brass needles sisältää usein myös scifi- ja steampunk-juttuja, mutta ne ovat lopussa ja ne voi kätevästi skipata jos aihepiiri ei satu kiinnostamaan. Loput ovat hyvin pitkälti neulepainotteisia podcasteja. Minulla on tapana kuunnella podcastien kaikki jaksot. Aloitan aina ensimmäisestä, mutta monet aloittavat siitä jaksosta, jonka kohdalla podcastin löytävät, eikä kukaan käske kuuntelemaan jopa satoja jaksoja alusta asti, jos sellainen ei kiinnosta.

Uusina seurattavina listoilleni olen nostanut seuraavat podcastit: Knit 1 Geek 2, Electric Sheep, Knit.fm, Subway Knits, Commuter Knitter, 2 Knitlit Chicks, Down Cellar Studio, The Yarniacs ja Just One More Row. Podcastejä syntyy ja kuolee sen verran vauhdikkaasti, että välillä pitää kokeilla uusia. Yleensä otan nipun kokeiluun ja sen näkee yleensä kuukauden aikana, mitkä jäätä listoille ja mitkä putoavat pois. Näistä olen muutaman jakson kustakin kuunnellut ja nämä vaikuttavat lupaavilta. Kaksi ensimmäistä tällä listalla olen aloittanut alusta, sillä olen päättänyt alkaa niitä seuraamaan. Erityisesti Electric Sheep on aivan mahtava. Knit.fm:n löysin itseasiassa tänään ja olen siitä kovin innoissani, sillä sitä pitävät Hannah Fettig (Knitbot) ja Quince & Co:n Pam Allen, jotka ovat suosittuja neulesuunnittelijoita. Ainakin pari ensimmäistä jaksoa vaikuttivat oikein lupaavilta.

Craftlit puolestaan on ihan oma lukunsa. Se on ehkä ennemminkin kirjallisuuspodcast, sillä suurimman osan jaksoista muodostavat äänikirjat, jota siinä podcastissä seurataan. Craftlit on eräänlainen äänikirja read-a-long. Vastikään jaksossa 331 alkoi uusi kirja, Elizabeth Gaskellin North & South, joka on yksi lempikirjoistani. Pidin kovasti myös edellisestä kirjasta The Age of innocence (Edith Wharton), joka alkoi muistaakseni kesällä jaksossa 305. Heather on kirjallisuuden opettaja ja hänellä on klassikoihin hyviä näkemyksiä ja ajatuksia. Tämä on aivan ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, jos klassikot kiinnostavat.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja montaa podcastiä olen jäänyt kaipaamaan. Niistä muutamana voisin mainita SpinDoctor, Cast On, Sticks & String, The Knit Wits, It's a Purl, Man, Stitch It!! ja CraftLife. Osan jaksot ovat edelleen kuunneltavissa, mutta minulla ei ole tapana kuunnella podcasteja moneen kertaan. Sticks & Stringin kohdalla saatan tehdä poikkeuksen sillä pidän kovasti Davidin äänestä ja neulepodcastien miehet eivät ole olleet viime aikoina juurikaan äänessä. Minulla on jokin kiero viehtymys miesten pitämiin neulepodcasteihin. Mistä lie johtuu...

Vidcastien seuraaminen on minulle jotenkin hankalampaa, sillä se sitoo ruudun ääreen, mutta muutamia suosikkeja minulla on silläkin saralla. Vidcastit ovat nousseet ihan viime aikoina suureen suosioon englanninkielisessä neulemaailmassa ja välillä tuntuu, että podcastit jäävät vidcastien jalkoihin, mutta onneksi harva suosikeistani on muuttunut vidcastiksi. Seuraan aktiivisesti muutamaa vidcastiä: The Anatomy of Knitting, Yarngasm , Snappy Stitches ja Stitch Addiction, joista viimeinen on toistaiseksi ainoa vidcast, jota olen alkanut ihan vidcastinä seuraamaan. Snappy Stitches vidcastin Chrissyllä oli podcast nimeltä Manic Purl, joka oli muistaakseni toinen podcast, jota aloin seuraamaan joskus reilut neljä vuotta sitten, kun tutustuin podcasteihin ensimmäisen kerran. Suorastaan nostalgista muistella miten kuuntelin Chrissyn kuvausta olympiajuhlallisuuksista kotikaupungissaan Vancouverissa.

Haastan lopuksi muutkin neuleblogaajat kertomaan blogeissaan mitä neulepodcastejä tai -vidcastejä seuraatte ja miten.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Käsinkehrätty villatakki


Kuinka kuvataan musta neule? Epätoivo meinasi iskeä, joten saatte nyt tyytyä siihen mitä on tarjota. Väri on erittäin tumma suklainen luonnonmusta, mutta se ei oikein kuvissa toistu. Ylivalottamalla sain sentään sisällä ottamissani kuvissa yksityiskohdat näkymään. Onneksi kyseessä on hyvin yksinkertainen neule. Pinta on sileää neuletta. Resorit ovat kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta ja 6 senttiä pitkät. Kaulus on joustinneuletta ja palmikot kulkevat nappilistan molemmin puolin ylhäältä alas. Nappilista on helmineuletta ja napit katajaa.


Projekti alkoi villan tilaamisella melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Tavoitteena oli Eadon by Susanna IC, mutta siihen eivät metrit riittäneet. Lankani on hieman paksumpaa kuin tavoitteena oli, mutta ei se mitään. Lanka on muuten oikein hyvä. Kierrettä on vähän liikaa, mutta ainakin tämä tulee kestämään. Metrit riittivät hyvin tähän My Casual Cardigan -malliin. Lisäsin takkiin hieman enemmän vyötärömuotoiluja sekä rintamuotoilut. Ohjeessa on eräänlainen saumaton istutettu hiha. En ole ennen tällaista tehnyt, mutta hyvin se tuntuu toimivan. Koko neuleessa ei ole mitään varsinaisia saumoja. Ainoa saumantuntuinen kohta on pääntieltä kaulusta varten nostetut silmukat. Se onkin tärkeä "sauma" sillä ilman sitä pääntie olisi aivan lörppö ja neule varmaan valuisi kohti hartioita. Neulomisessa ei ole mitään ongelmaa, enkä joutunut purkamaan tätä projektia kertaakaan, mutta elämä vaan haittasi sen valmistumista.

Projekti: My Casual Handspun Cardigan (Ravelry)
Ohje: My Casual Cardigan by Elena Nodel (Classic Elite Yarns)
Koko: Noin 40
Lanka: Käsinkehrätty nelisäikeinen luonnonmusta suomenlammas (blogi)
World of Wool Finn Sheep Natural Black  (Ravelry)
Menekkki: Noin 820 grammaa (1300+ m)
Napit:  juniper branch buttons 18 mm (Etsy)
Puikot: KnitPro Symfonie 4,0 mm 100 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vähän iso, mutta aivan ihana!


Neule istui hienosti ennen "pingotusta". Liotin takkia Soak-kylvyssä puolisen tuntia ja muotoilin kosteana. Kuivuminen kesti puoli ikuisuutta. Onko suomessa muuten myynnissä villatakinkuivaustelineitä? Amerikkalaisissa neulepodcasteissä aina puhuvat sweater drying rack:eistään, mutten ole koskaan nähnyt tuollaisia missään. Kylvyn jälkeen neulepinta oli aivan ihana ja laskeutui kauniisti. Valitettavasti takki kasvoi myös hieman kokoa. Nyt se tuntuu liian väljältä. Onneksi tein reippaasti omat muotoilut, jos olisin tehnyt villatakin rinnanympärykseni mukaan valitsemassani koossa, tästä olisi tullut teltta ja siitä olisi kasvanut kylvettämällä vielä suurempi teltta, tyyliin kokoa 52. Seurasin ohjeen kokoa M, mutta näin jälkikäteen olisin voinut hyvin ottaa koon S ja tehdä vähän toisenlaiset muotoilut. Ostin muutama viikko sitten tarjouksesta Knit to Flatter Cratsy-kurssin ja olen oppinut paljon koon valinnasta. Vaikka rinnanympäris on rintavalla paljon ja vähän päälle, valitsen jatkossa kokoon 38 mukaan ja lisään rohkeasti omia muotoiluja. Oikean koon valinta on tärkeä, eikä mallitilkkukaan pelasta jos koko on väärä. Ehkä seuraava villatakki jo onnistuisi.


Napeiksi valikoitui lopulta katajaiset puunapit. Olen nappeihin erittäin tyytyväinen. Sopivat täydellisesti tähän villatakkiini. Villa on suomenlammasta, muttei kotimaista ja napit ovat liettualaista katajaa. Ajatus lienee tärkein? Olen hieman yllättynyt, että juuri ne napit, joiden ajattelin olevan parhaat, sopivat. Netistä nappeja tilatessa on niin suuret riskit mennä aivan metsään, kun kokoa ja väriä ei pääse mallaamaan neuleeseen. Onneksi netissä napit ovat niin paljon halvempia, että niitä voi tilata useammat. Hieman kuitenkin hirvitti, että miten pahasti menee pieleen. Nappilistaa en voinut enää muuttaa, sillä se neulotaan tässä mallissa vartalon kanssa yhtaikaa, eikä jälkeenpäin.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Luumua vai katajaa?


Hilpaisin työpäivän jälkeen asiamiespostiin noutamaan kirjattuja kirjeitä. Kuvittelen aina tilaillessani, että kaikki kolahtavat kätevästi postilaatikkoon, mutta maailmalta saapuvat tilaukset tuppaavat olemaan kirjattuja kirjeitä ja postilainen osasi jo nostaa molemmat nappikirjeet laatikosta tiskille heti minut nähdessään. Ehkä pitää olla vähän aikaa tilailematta lankoja ja muita ihanuuksia, ettei tule liian tutuksi postin tiskillä asioidessaan. Odotin puunappeja kovasti jo loppuviikolla, mutta näemmä Liettuasta on yhtä pitkä matka Lappiin kuin Hong Kongista. Nyt pitäisi sitten tehdä päätöksiä valitako luumu- vai katajanapit villatakkiin. Nappeihin olen oikein tyytyväinen. Suosittelen lämpimästi Inguten Etsy-kauppaa. Nämä ovat paljon sileämpiä kuin käsityömessuilta ostamani kotimaiset puunapit. Napit on huolellisesti hiottuja ja mehiläisvahalla käsiteltyjä. Tilaan varmasti toistekin. Omenapuunapit on ainakin pakko saada johonkin neuleeseen. Niitä näytti olevan Etsy-kaupassa monenlaisia.


Eräs suunnitelma alkaa realisoitua ja siihenkin tuli sopivasti "napit". Lyanwoodin Etsy-kaupasta tilaamiani nappeja en lopulta edes sovitellut villatakkiini. Käsinkehrätylle sopii paremmin käsintehdyt puunapit, mutta tähän projektiini ajattelin laittaa tällaisen metallisen "Hook-and-eye closure"n. (Mitä ikinä se sitten onkin suomen kielellä.) En malttaisi millään odottaa, että saan tämän projektin valmiiksi, mutta neljä vyyhtiä pitää vielä neuloa ja nuo viimeisestä vyyhdistä neulotut mallitilkut pitää purkaa, vyyhdetä, kylvettää ja keriä ennen kuin neulon ne liivin helmaan. Niin paljon vielä vaiheita ennen kuin pääsen esittelemään tämän. Toistaiseksi minulla on vaan mallitilkkuja ja ihmesuikaleita.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Neulesuunnittelua jälleen


Edellinen villatakkiprojekti on viittä vaille valmis. Käytin takkia kylvyssä villanhoitoaineen kanssa ja pingotin kevyesti. Koko vaikuttaa täydelliseltä Tilasin tänään Liettuasta puunappeja, mutta ajattelin katsella vielä muutamia vaihtoetoja tilata, jos kummatkaan eivät takkiin sovikaan. Tässä kylässähän myydään vain poronsarvinappeja, jotka eivät napinrei'istäni mahtuneet. Sehän olisi ollut liian helppoa, jos ne olisivat sopineet. Silmukkamerkkejä oli varmaan ihan riittävästi, tuollainen reipas 70 kappaletta ainakin. Kyllä niitä sai tovin nyppiä, mutta ainakin oli helppo laskea napinlävet, lisäykset, kavennukset, kuviontoistot ja muut muotoilut. En millään malttaisi odottaa, että pääsen tätä käyttämään. Se on ensimmäinen kehräämästäni langasta neulottu villatakki.


Kun yhden takin saa pois puikoilta, niin seuraavahan pitää saada alulle. Olen ahkerasti neulesuunnitellut ja mallitilkkuillut eilispäivän. Olen testannut seitsemät eri puikot ja kaksimallineuletta ja visio alkaa realisoitua. Vielä pari mallitilkkua niin pääsen laskemaan silmukoita ja sitten vasta vauhtiin. Mieleistä mallia ei ole löytynyt ja tässä melkein puolen vuoden aikana on muotoutunut näkemys siitä, millaisen haluan. Olen jossain vaiheessa päässyt mallitilkkuinhostani ja nykyään itseasiassa pidän niiden neulomisesta. Suosittelen tällaista asennemuutosta lämpimästi muillekin. Nyt takaisin mallitilkkuilemaan.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Holden-huivi

Katsoin menneitä kirjoituksiani läpi yhtä tiettyä kuvaa etsien ja tein itselleni yllättävän havainnon. Minulla taitaa olla kehruublogi. Neuleita oli hälyttävän vähän. En ole huomannut ollenkaan, että suurin osa kuvistani on kehrätyistä tai kehräämättömistä villoista. Hämmentävää. Tämäkin neule on kehruutuotos.


Aloitin tämän huivin elokuussa, eikä neulomiseen mennyt montaa viikkoa, mutta sitten lanka loppui kesken. En ollut tyytyväinen siihen, miltä huivi näytti ja huivintekele jäi kuukausiksi marinoitumaan. Viime viikolla otin sen yhtenä iltana esiin ja päättelin kehräämälläni villatakkilangalla, jotta pääsen siitä eroon. Villatakki on niin pitkällä, että tiedän, että muutama metri liikenee päättelyyn. Ohjeessa olisi ollut hieno nirkkoreuna päättelyssä, mutten viitsinyt sellaisiin vaivautua. Huivi oli pieni ja väärän mallinen, mutta pistin sen silti kylpyyn ja kun nostin märän huivin, se "lörpsähti" kaksinkertaiseksi kooltaan. Olin hieman hämmentynyt, kun "nenäliinasta" tuli ihan oikean huivin kokoinen. Ravistin vielä varmuuden vuoksi märkää huivia pari kertaa, että se varmasti venähti kaiken koon, mitä lanka antaa periksi.


En varmaan seurannut ohjetta ihan tunnollisesti, mutta kaikkien näiden kuukausien jälkeen en enää muista miten sitä muokkasin. Minulla ei ole uutta ja hienoa maksullista ohjetta, vaan alkuperäinen ilmaisohje, joka ei ole enää tarjolla. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Olin jo aivan varma, että huivi menee purkuun. Samalla vahvistui se, että kun on tottunut sirpinmuotoisiin huiveihin käytössä, niin peruskolmio tuntuu oudolta ja hankalalta. Stephen Westin Daybreak(Ravelry) on muodoltaan aivan ylivoimainen hartiahuivi ja omani on ollut ahkerassa käytössä. Harkitsen toista samalla ohjeella, sillä se on vaan niin paras. Ehkäpä käsinkehrätystä?

Projekti: Handspun Holden Shawlette (Ravelry)
Ohje: Holden by Mindy Wilkes (Ravelry)
Koko:  180 cm x 70 cm
Lanka: Käsinkehrätyt
Lanitium ex Machina Whiteface Woodland värissä Heartache
World of Wool Welsh luonnonmusta
World of Wool Finn Sheep luonnonmusta (muutama metri päättelyyn)
Menekkki: ~ 220 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vaikeuksien kautta voittoon!

Lanka on siis tässä huivissa käsinkehrättyä kaikki. Kolmion luonnonmusta on walesiläistä mustaa lammasta ja pitsireuna on Lanitium ex Machinan -värjäämää Whiteface Woodlandia. Villat ovat yllättävän samanlaisia, kovia ja karkeita. Tämä ei ole mikään kaulaavasten pehmeä huivi, vaan kutittaa liian ohuen paidan läpi selkääkin. Molemmat ovat suhteellisen paksua kuitua ja tuntuvat hieman kovilta. Takin tai villatakin päällä tämä varmasti menee kivasti, mutta suoraan kaulalle en viitsi tätä kietoa. Minä en ole herkkä kutiamaan villasta, mutta tämä on aika karkeaa villaa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Moorit Shetland

Nappasin kehruuvillapussista  yhtenä iltana suunnillleen päälimmäisen topsin, kun oli hinku kehrätä ja Lanitium ex Machinan merinotopsi Sabotage oli jo rullalla lepäämässä ennen kertaamista. Shetlandin villaa en ole aiemmin kehrännyt, mutta taidan seuraavaan World of Wool -tilaukseen pistää eri värejä shettistä. Tämän topsi on monen vuoden takaa. Tilasin yhtenä kesänä värttinän ja villoja, kun päätin oppia kehräämään. Olisiko siitä nelisen vuotta. En Youtube-videoiden avulla oppinut, joten villat jäivät marinoitumaan. Niistä ei tämän jälkeen ptiäisi olla enää mitään jäljellä. Onneksi.

Kuitu: Moorit Shetland -topsi
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 186 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Oikein kiva, hiukan liian ohut lanka. 


Pidin kovasti tuntumasta, sillä pehmeyttä on juuri sopivasti. Moorit-väri on hauska punaruskea. Nimi tulee Shetland-saarilla puhutun kielen snasta, joka tarkoittaa juuri tätä punaruskeaa lampaan väriä. Villa halusi selvästi ohueksi säikeeksi, mutta yritin väkisin tehdä suhteellisen paksua. Lanka on ilmavaa ja joustavaa. En ole koskaan kehrännyt näin joustavaa lankaa. Lopputulos olisi ollut tasaisempi, jos olisin kuunnellut kuitua ja tehnyt vähän ohuemman langan. Toisaalta ketjukertaaminen korostaa epätasaisuutta. Ehkä olisin voinut jakaa säikeet neljään ja tehdä nelisäikeisen langan. Se olisi ollut näin jälkikäteen viisaampaa, mutta sille ei enää mahda mitään. Peittoprojektiin tämä on liian ohut, mutta ehkä teen sille kaveriksi tyynynpäällisen liian ohuista langoista.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Matkamuistovilla Norjasta


Valkean villan ostin hahtuvakiekkona Vuonomarkkinoilta (Vuonnamárkanat) Varangerbotnissa elokuussa. Olin pitkästä aikaa ihan ulkomailla. Suosittelen käymään siellä, jos sattuu elokuun lopulla olemaan Finnmarkissa eli tuolla maailman reunalla. Vuonomarkkinoilla on norjalaisten lisäksi suomalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä käsitöitä Lapista. Ostin villan lisäksi korvakorut, avaimenperän, tuohirasian, lasidelfiinin ja lankaa. Siellä oli aivan ihania koruja ja koruja olisi voinut shoppailla enemmänkin. Näin tietysti myös paljon lappilaisia perinnejuttuja, mutta kuvat eivät jotenkin onnistuneet sillä reissulla, joten siltä saralta ei ole mitään esiteltävää. 

Kuitu: Valkea norjalainen hahtuvakiekko Nessebystä
Väline: Majacraft Little Gem 5,9:1 välityssuhteella
Lanka:
ketjukerrattu 117 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Nojoo. Onneksi on pois rullalta.



Villa on Nessebystä norjalaisista lampaista. En ole varma olivatko ne norjalaisia myös rodultaan, mutta kuvittelen, että ovat. Tuntuma oli hyvin rasvainen ja sen kehrääminen teki käsille hyvää. En erityisemmin välitä hahtuvan kehräämisestä, mutta ostin kiekon, sillä se oli lähivillaa, enkä ole koskaan aiemmin ostanut villa suoraan lampaan omistajalta. Valkea villa oli aivan keltaisenaan lanoliinia, joten laitoin hiukan Fairya pesuveteen. En halunnut kaikkea lanoliinia pois langasta, mutta hieman siistimmän näköiseksi. Yleensä en pese kehräämiäni lankoja, mutta nyt tein poikkeuksen. Joukossa on myös mustia karvoja, joten säie oli erittäin rustiikkisen näköistä. Kehrääminen tökki, vaikkei villassa mitään vikaa ollutkaan. En vain pidä hahtuvasta. Langasta tuli kiva jatko peittoprojektiini, jota en ole aloittanut, vaikka lankoja onkin pitkälti toista kiloa.