sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Toinen blogiarvontamainos


Missä neuloimme kerran -blogissa on tuhannen kävijän kunniaksi arvonta. Käykää ihmeessä tutustumassa tähän aika tuoreeseen neuleblogiin ja muistakaa käännellä kellojanne. Tänään on myös blogini viisivuotissynttärit. Huikeaa. :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Van Dyke -sukat

En ole vähään aikaan esitellyt lainkaan valmistuineita projekteja. Olen kai neulonut lähinnä Dahliaa, mutta nyt tulee varmaan lähipäivinä useammat sukat. Lisäksi valmistui yksi joulahjaneule. Vielä pitää kaksi aloittaa, mutta jouluneuleet ovat siis oikein hyvällä mallilla.


Sain sattumalta jämien mukana kerran suloisen pikkuvyyhin käsinvärjättyä sukkalankaa ja tykästyin siihen kovasti. Kun Portissa tarjoutui tilaisuus saada lisää Nauravan lampaan Juulibugia, piti siihen tarttua. Väri olisi voinut olla nätimpi, mutta se jäi sivuseikaksi. Portissa ostin myös sukkakirjan, joten näiden kahden oli tietysti kohdattava. Kirjavalle langalle ei sovi kaikki mallit, mutta Van Dyke näytti siltä, että se voisi toimia. Näin kirjavalle langalle ei kovin monimutkainen kuvio sovi. Jos olisin tajunnut miten huonosti kuvio asettuu tässä suurimmassa koossa, olisin neulonut kuvioiden välissä neljä silmukkaa myös keskellä edessä ja keskellä takana, mutten ymmärtänyt, että tässä ohjeessa oli tällainen juttu ja nyt varressa on sivuilla enemmän silmukoita ja se näyttää vähän hölmöltä.


Projekti: Van Dyke Socks (Ravelry)
Ohje: Van Dyke Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 39 cm
Lanka: Vihreä Naurava lammas Juulibugi
Menekkki: 64 grammaa (koko vyyhti)
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Mitähän näillä nyt sitten tekisi?

En ole koskaan ollut suuri kärjestä aloitettavien sukkien ystävä, mutta tekniikasta kiinnostunut ja tietysti erilaisista kantapäistä. Näissä sukissa ilmentyy kaikki ajatukseni kärjestä aloittamisesta ja niistä kaikkein päällimmäisin on oikean koon saavuttaminen. Se on jotenkin vaikeampaa kärjestä aloitetuissa sukissa. Ehkä olen neulonut liian vähän kärjestä aloitettavia sukkia, kun aloitan aina väärästä kohtaa kiilalisäykset. Tässä tapauksessa liian myöhään. Lopputuloksena on kolme numeroa suunniteltua suuremmat sukat. Vyyhti painoi 64 grammaa enkä uskonut sen riittävän näin suuriin sukkiin, mutta yllättäen se näytti riittävän ja mitään ei jäänyt jäljelle. Kärjestä aloitettavien sukkien ehdoton etu on se, että langan pystyy käyttämään viimeiseen metriin.


Kantapää näissä sukissa on Wendy Johnsonin Gusset Heel, josta olen kuullut paljon hyvää, mutta kolme numeroa liian suurista sukista ei voi päätellä istuvuudesta yhtään mitään, joten puikoillani on toiset sukat samalla kantapäällä ja toivottavasti voin sitten sanoa, miten hyvin se istuu. Näin isoissa sukissa on ihan sama, mikä kantapää on, kun eihän se istu pieneen jalkaan mitenkään. Yritän nyt saada seuraavista oikean kokoiset

Blogiarvontamainos



Minun piti yhtenä päivänä huudella blogiarvonnasta ja sitten hukkasin linkin. Luen liian montaa neuleblogia enkä muista juuri koskaan kuka kirjoitti ja mitä. No nyt kuitenkin löysin arvonnan taas. Lilan blogiarvontaan on vielä 4. päivään asti aikaa osallistua. Pitäisi itsekin varmaan pitää blogiarvonta, sillä viikonloppuna on blogini 5-vuotissynttärit, mutten taida nyt jaksaa, kun pitäisi muuttaa ja hakea töitä ja kaikki aika menee sairastamiseen.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Sijaissairastajanpaikka auki

Se iänikuinen sairastamisesta valittaminen jatkuu. Olen pahoillani ja toivon, etten menetä lukijoita, vaikka blogini ei kovin mielenkiintoinen tällä hetkellä olekaan. Olo on hiukan parempi, mutta pelkään edelleen saavani korvatulehduksen. Olen kyllä neulonut, mutta pääasiassa Dahliaa, joka edistyy hyvin. Alpakkatakin valmistuminen alkaa olla aika lähellä.


Olen neulonut myös mallitilkkuja, sukkia ja hyshysneuleita. Kahdet (tai itseasiassa kolmet) sukat ovat jo valmiit, mutten ole jaksanut kuvata ja blogata niistä. Olen kauan miettinyt mitä ihmettä teen lahjaksi saamastani islantilaisesta langasta, sillä se on marinoitunut lankavarastossani pitkään. Knitting Pipeline podcastin Rip Van Winkle -haasteen yhteydessä sain lopulta päätettyä, että neulon siitä Ysolda Teaguen Icing Swirl Hatin, mutta se kilpistyi puikkojen puutteeseen. Yleensä projektit kilpistyvät ohjeen puutteeseen, mutta tässä tapauksessa ohjekin olisi jo olemassa. Tarvitsisin ainakin 5 mm puikot, mielellään 5,5 mm, mutten millään viitsisi ostaa puikkoja, joita en todennäköisesti myöhemmin tarvitse enää tämän projektin jälkeen. Minulle 4 mm puikot ovat paksut ja sitä paksumpia en tarvitse juuri koskaan. En oikeastaan edes katso niin paksuja lankoja, että tarvitsisin 5 mm tai sitä paksumpia puikkoja.

Toinen mallitilkkuilun syy on Coastal Knits, jonka suunnittelua ja kirjoittamista olen seurannut Never Not Knitting podcastissä ja -blogissa. Kirjassa on useampia malleja, jotka kolahtavat ja lujaa, mutta inhoan nettitilauksia, varsinkin ulkomailta. Olen murehtija- ja stressaajatyyppiä ja saan kohtuuttomasti turhaa stressiä aikaan tilaamalla jotain. Olin jo päättänyt unohtaa koko kirjan, kun kuulin, että Lumoavaan lankaan on tilattu erä Coastal Knitsiä. Aloin heti laskemaan, että voiko Bayside pulloverin neuloa pienemmässä koossa BC Garnin Allinosta ja miettimään missä langassa Rocky coast olisi parhaimmillaan. Kun en saanut yöllä unta, nousin neulomaan Dropsin Limasta mallitilkkua keskellä yötä. Kuinka pöpinä pitää olla villatakkiohjeeseen, että nousee keskellä yötä mallitilkkuamaan? Toisaalta, kun ei ole kovasti kuumetta, muttei jaksa pariin viikkoon käydä missään eikä tehdä mitään, niin kummasti ei enää uni maita kunnolla. Tarvitsen selvästi sijaissairastajan varsinkin, kun minun pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroitani muuttoa varten.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ulla 3/11

Uusi Ulla on ilmestynyt. Kansikuvana on Raikun upeat sukat ja on minullakin on siellä ohje.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Välietappeja

Joskus neulominen on äärettömän tylsää, eikä tunnu edistyvän lainkaan. Dahlia-villatakin kohdalla olen ratkaissut ongelman sillä, että laitan 20 kerroksen välein lukittavan silmukkamerkin, joista sitten huomaa, että neule edistyy. Vaikka muuten käytän ihania käsintehtyjä kerrosmerkkejä, niin kymmenet helisevät merkit eivät ole kivoja samassa neuleessa. Niihin palaa käpy, mutta kaikelle on paikkansa ja tylsät, kevyet muovimerkit ovat lunastaneet paikkansa käsityötarvikkeitteni joukossa. Dahlia edistyy merkeistä päätellen hyvin, mutta lisäsin alaselkään lisää pituutta ja jouduin ostamaan eilen kaksi kerää lisää lankaa, jotta saan eteen tarpeeksi pituutta. En jaksa enää purkaa alaselkää, sillä olen jo ommellut sen kiinni pitsipaneliin. Toivottavasti pituutta ei nyt tule liikaa joka suuntaan, sillä lopputulokseksi en halua peittoa, jossa on hihat.


Kiitos kaikista myötätuntoisista kommenteista! Pitäkää peukkuja, ettei epämiellyttävä tunne korvissani kehity korvatulehdukseksi. Mä olen jo ihan täynnä tätä sairastamista.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.


Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.


Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuumetta, räkää ja sukkaa.

Jos alla oleva teksti ei ole millään tavalla järjellistä, niin saatte vapaasti syyttää allekirjoittanutta vaivaava kuumetautia.


Kipeänähän saa aloittaa uusia projekteja ihan huvikseen, vaikka edellisiäkin on kesken, vai mitä? Väsyin toivottomalta tuntuneeseen Dahlian hihaan, mutta palaan siihen kyllä pian taas. Sillä välin nappasin uusimman sukkakirjani ja lähimmän kirjavan sukkalankakerän. Sekä Wendy Johnsonin -kirjan että Nauravan lampaan Juulibugin hankin edullisesti Portissa viime kuussa. Koska kirjan edellinen omistaja ei saanut aikaiseksi neuloa kirjasta mitään, niin asia piti kiireesti korjata. Sukka on liian pitkä, mutta koska en ole vihreän ystävä, se ei haittaa. Koko menee herkästi pieleen kärjestä aloitetuissa sukissa ja koko on tässäkin vissin lähemmän 39/40 vaikka pyrin langan takia noin 36/37 -koon sukkiin. Juulibugi on 65 gramman vyyhdeillä ja se riittää kyllä hyvin koon 36 sukkiin, mutta isommissa joutuu tekemään lyhyemmän varren. Väri ei ole edukseen kuvassa. Kamera korostaa kontrasteja. Pidän kauheasti tästä Nauravan lampaan Juulibugista ja ostin väristä huolimatta, koska se on mukavaa neulottavaa. Haaveilen punaisesta vyyhdistä, mutta sellaisia ei taida nyt mistään saada. En ole vielä kärjestä aloitettavien sukkien kannattajaksi käännytetty, mutta haluaisin kovasti Wendyn toisenkin sukkakirjan Toe-Up Socks for Every Body.


Olen kerta toisensa jälkeen kuullut sanottavan, ettei Judy's Magic Cast On -metodia pysty tekemään sukkapuikoilla, mutta minä olen tehnyt niin useamman kerran, enkä kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Ensimmäisen Van Dyke -sukan kohdalla tajusin, että en ehkä tee sitä aivan samalla tavalla kuin muut. Minä nimittäin venytän silmukoita hiukan, jotta ne on helpompi neuloa. Kuvassa on ohutta sukkalankaa 2,25 mm sukkapuikoilla ja tuosta lähtee toinen sukka neuloontumaan.


Olisi kauhean ihanaa, ettei tietäisi mitään mistään hienouksista. Ei kärsisi pakonomaisesta tarpeesta saada eebenpuiset tai neliskanttiset sukkapuikot, tai tilailisi puikkoja toiselta puolelta maapalloa. En voinut vastustaa kiusausta ja tilasin ChiaoGoon teräksiset 2,5 mm pitsipyöröpuikot ja 2,25 mm sukkapuikot tällä kertaa Handsome fibersilta Etsystä ja nekin tulivat tasan viikossa. Ei siis mitään valittamista tässäkään myyjässä. Grandma's Hand Knitting nosti postikuluja joten päädyin kokeilemaan tosita myyjää, mutta postikulut ovat palautteen vuoksi taas kohtuulliset sielläkin. Suosittelen molempia. Aloitan varmaan kohta taas uuden sukkaprojektin, jotta voin kokeilla uusia sukkapuikkojani. En ole neulonut vuosiin metallisilla, mutta innostuin näistä siksi, että ne ovat 15 cm pitkät eli sitä lyhyempää mallia. Pidemmät 20 senttiset ovat hankalammat ja pituutta tarvitsee vain paksuissa puikoissa. Ohuita sukkalankoja neuloessa 15 senttiset ovat kätevämmät. Kerron sukkapuikoista lisää, kun olen niillä neulonut. Pyöröistä kirjoittelin jo aiemmin ja olen aivan myyty. Nää on parhaat ikinä ja ovat suht edullisiakin.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Hihaa ja värttinöintiä


En ole esitellyt juuri mitään neuleita lähipäivinä, sillä olen neulonut ja purkanut ja neulonut pääsemättä yhtään eteenpäin. Dahlia Cardigan -ohjeessa on hirveän kapeat hihat. Minun käteni eivät olisi sellaisiin mahtuneet, joten piti improvisoida. En ole vuosiin neulonut hihoja ja sanomattakin on selvää, ettei se ole niin yksinkertaista, kun voisi luulla. Ensimmäinen hiha on melkein suora putki ja ranteen kohdalta kauhean leveä ja olkavarren kohdalta ehkä liiankin istuva. Ajattelin, että neulon toisen hihan paremmin ja siitten purkaisin, mutta tämä toinen hiha on nyt ainakin seitsemän kertaa purettu ja aina vaan mättää. Ehkä minun täytyy seuraavaksi mittailla ja laskea ja rakentaa hiha matemaattisin keinoin, kun nämä kokeilut eivät tuota tulosta. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut. Kavennusten laskemisen helpottamiseksi ostin Cloverin lukittavia silmukkamerkkejä. Olen ajatellut etten tarvitse sellaisia, sillä minulla on runsaasti pikkusiskoni tekemiä ihania merkkejä, mutta hihassa kymmenkunta helisevää merkkiä käy hermoille. Kaikelle on paikkansa.


 Päätin kerrata ne vanhat ensimmäiset kehräysyritykset. Säikeet olivat paksuja ja ohuita ja möykkyisiä ja ylikierteisiä, joten päätin kokeilla kertaamista kaksi- ja kolmisäikeiseksi ja Navajo-kertausta myös. Kyllähän se langalta näyttää, mutta käyttökelpoisuus on kyllä ihan kyseen alainen asia. Kammattu, sadan gramman topsi on kotimaista Villa Laurilan -tilan villaa. Kotimaista, mutta ilmeisesti ei pelkkää suomenlammasta, kun sitä ei suomenlampaana myyty.


Suomenlammasta minulla on nytkin värttinällä. Harmaan topsin sain Portissa Tuulian värttinäkehruupajassa. Se on ihanan helppoa kehrättävää ja kehräämienn on alkanut sujua. Möykkyjä ei enää juurikaan ole mukana.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kädentaitomessut 2011

Olen odottantu jo jonkin aikaa Kädentaitomessuja ja suuntasinkin lauantaina heti aamusta Oulu-halliin ja viihdyin viimeiseen kuulutukseen asti. Mukaan tarttui harvinaisen vähän lankaa, mutta muuta senkin edestä. Olin etukäteen tilannut HjerteGarnin Alpaca Silk -alpakka-merino-silkkisekoitetta. Olen neulonut useamman huivin tästä langasta ja kun lanka oli mahdollista saada Tapion kaupasta messuille ilman toimituskuluja, tartuin tilaisuuteen. Käsityökauppa Ilosta ostin kerän merinoa kehrättäväksi, huivineulan ja Viking of Norwayn Vilmaa, koska minulta on kyselty miten se ja Ville kestävät käytössä. Lukijat, mikä ihana tekosyy. Merinovillaa oli kaksi 50 gramman pussia. Toisessa on luumunväristä ja toisessa luumua, sinistä ja vaaleaa violettia. Ajattelin, että kehrään toisen säikeen luumua ja toisen sekoitan jotenkin toisista. Ensin opettelen kyllä kunnolla kehräämään ja sitten vasta ährään värisekoitusta. Lennun pajasta ostin myös huivineulan ja sain pinssin ja postikortin. Lennulla oli mukanaan Kromskin Fantasia -rukki ja koepolkaisin sitä päivän lopuksi. Kukkarokaupasta ostin ihanan käsilaukun/olkalaukun ja Savi-Jontusta lampaan.


Päivän tavoitteena oli löytää huivineula. Minulla ei ole yhtään ollut, enkä ole nähnyt mieleistäni. Lennulla oli monenlaisia ja valitsin kauniin, intialaisen, surina-puisen huivineulan, jossa on punainen kehä ja musta neula. Tykästyin siihen kauheasti. Surina on kevyttä ja kovaa. Itseasiassa niin kehyttä, että sitä epäilee vähän muoviksi. Kehän ja neulan yhdistelmä pysyy liukkaammassakin pitsihuivissa. Pelkkä neula pysyy hyvin villassa tai ei-pitsisessä huivissa. Käsityökauppa Ilosta ostin KnitPron huivineulan ja se sopii Daybreak-huiviini kuin nenä päähän ja pysyy paikallaan hienosti. Huivineula on samaa liimapuuta kuin KnitPron Symfonie puikot. Huivineulat ovat todella käteviä ja näitä voisi sortua vaikka keräilemään. En tietysti käytä molempia yhtaikaa ja surina-puinen jättää kauniin KnitPron aivan varjoonsa.


Luin etukäteen näytteilleasettajalistaa ja bongasin sieltä Savi-Jontun. Päätin heti, että ostan messuilta lampaan. Sain lahjaksi yhden pienen talvella pienen, valkean kynttilänsammutinlampaan ja rakastuin siihen aivan mahdottomasti. Lammas tarkkailee kirjoituspöydälläni elämääni ja on ollut kaverin tarpeessa. Ostin messuilta harmaan lampaan kaveriksi. Värin valinta oli vaikea, mutta aion keräillä näistä lauman vähitellen, joten värillä ei ollut kauheasti väliäkään. Lampaiden seurana söpöilee myös alpakkapilli, jonka olen myös saanut lahjaksi. Näitä kuulemma saa Torinrannasta, mutten tarkalleen muista enää mistä, kun en ole itse käynyt. En ole heppatyttövaiheen jälkeen ollut erityisemmin höpönä koriste-esineisiin, mutta nämä savieläimet ovat kertakaikkisen hellyyttäviä ja teemakin on kuitupitoinen.


Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos kaikille ihanille neulojille, joita tapasin. :D Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, etten ensimmäsellä kierroksella huomannut Alice A:n osastoa. Olisin jättänyt kassin ostamatta ja maksanut osan ostoksista kortilla ja ostanut puisen, käsintehdyn, kotimaisen neuleharpun ja nyörihaarukan. Löysin ne vasta lopuksi ja ne jäivät tällä kertaa hankkimatta. Seuraavan kerran, kun törmään Alice A:n tuotteisiin niin ostan kyllä molemmat ja jätän vaikka kaikki langat ja tilpehöörit ostamatta. Olin siinä uskossa, ettei sellaisia ole olemassakaan. Toisaalta olen ylpeä siitä, etten sortunut Malabrigoon enkä Manos del Uruguayn lankoihin. En tarvitse lisää sellaisia lankoja, joita en kuitenkaan raaski neuloa. Viimevuotinen Manos Silk Blend on edelleen neulomatta.

Eilinen vedossa messukahvilassa neulominen laukaisi kyteneen flunssan pahasti päälle. Hitusen osasin epäillä sairastumista jo perjantaina, mutta tänään heräsin aivan tukossa ja räkäisenä. Vastahan minä olin flunssassa ennen Porttia. :(

tiistai 4. lokakuuta 2011

UFO-haaste

Kuuntelin erästä suosikki neulepodcasteistani ja sain idean. Joku, enää muista kuka, oli käynyt ufoutuneet projektinsa läpi ja miettinyt miksi se jäi kesken. Tavoitteena on vähentää UFOjen määrää tavalla tai toisella.

Kesken jääneet projektini ovat seuraavat:

Leaf lace shawl -  Reunakuvio ei toimi, enkä ole keksinyt uutta. Käytin huivin pääkuviona Leaves Dancing -huivin kuviota, mutta reunakuvion suunnittelu on tökkinyt viikkokausia. Lanka on ihanaa ja hyvillä puikoilla on ilo neuloa, mutta pitäisi tietää, mitä neuloa, että projektia voisi jatkaa. Jouluksi olen päättänyt saada tämän valmiiksi.

Flammegarn Socks - Kovan onnen kerästä on valmiina yksi sukka, jonka neulomiseen on mennyt puoli vuotta. Novitan Tico Ticoa olen neulonut aiemmin ongelmitta, mutta tämä kerä vastustaa neulomista. Se menee itsekseen solmuun ja sitten menee helmot ja sukankudin lentää seinään.

Pointelle socks - Sukkien upea kuvio hukkuu Novitan Aloe vera Nalleen ja sukka on hiukan liian suuri. Tämä menee ehkä purkuun.

Pink & purple crochet potholders - Värit eivät sopineet yhteen ja sitten into ei enää riittänytkään, kun sain ostettua lisää paremman väristä lankaa.

Royal Wedding Hyrna - Aloitin innoissani valkoisen kauniin pitsihuivin, mutten pitänytkään sen neulomisesta. En ole koskaan pitänyt tuplalangankierroista ja sitten inspiraatio katosi enkä enää viitsinyt jatkaa neulomista.

Pentagon Pillow Cover  - Geometrian tajuni petti pahan kerran. Olen varma, että joku nauroi, ettei viisikulmioista saa mitenkään tasaista pintaa aikaiseksi. Tämä piti siis kantapään kautta opetella.

Pitsiliivi - En saanut aikaiseksi neuloa resoreita, kun olisi pitänyt ensin vähän purkaa mohairia. Sittemmin olen kehittänyt mahdottoman inhon Rose Mohairia kohtaan, enkä ole varma pistäisinkö liiviä päälleni, vaikka sen neuloisinkin valmiiksi. Olkasaumat pitäisi ottaa auki ja purkaa vähän molemmin puolin, jotta kädentiet olisivat sopivan mittaiset ja sitten tarvitsisi vain neuloa resorit kaula-aukkoon ja kädenteihin. En tiedä miten tämän käy. Roskiin se ehkä joutaa.

Palmikkovillapaita - Varmaan kymmenen vuotta kesken ollut sininen miesten palmikkovillapaita on kesken. Into varmaankin lopahti, enkä ole sitä viime aikoina kaivanut esiin.

Jaoin syyt kategorioihin helpommin hahmotettaviksi. Syyt jakautuivat siis seuraavasti.
Lankaongelma  50 %
Ohjeongelma   12,5 %
Ideaongelma   25 %
Inspiraatiovaje 12,5 %

Haastan muutkin neulojat (miksei myös virkkaajat, ristipistoilijat ja muut käsityöharrastajatkin) käymään UFO-laatikkonsa (voi olla myös kori, pussi, kaappi tai missä ikinä ne sitten majailevatkaan) läpi, listaamaan UFOt ja miettimään niiden tilannetta. Ne, jotka eivät ikinä tule valmistumaan joutaa purkaa tai heittää roskiin. Toteuttamiskelpoisia voisi yrittää ottaa takaisin puikoille. Muitakin kategorioita saa keksiä. Puikko-ongelma ja se, että projekti ei enää ole ajankohtainen (neuleelle ei ole enää tarvetta) ovat ainakin mahdollisia kategorioita. Nyt UFO-laatikon kimppuun!

PS. Kommentteihin saa jättää viestin, jotta voin käydä katsomassa millaisia UFO-listoja mulla on.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Toinen palmikkopipomalli

Lupasin keväällä ystävälleni pipon edellisen seuraksi, mutten halunnut neuloa toista aivan samanlaista. Kirjoittelin edelliseen ohjetta ja olin jo kyllästynyt malliin. Kyllästyn helposti, enkä jaksa toistaa samaa, mutta koska edellinen oli niin kivannäköinen, päätin toistaa samaa teemaa ja tekniikkaa. Valitsin toisen palmikon samoilla silmukkamäärillä, mutta päälaen kuvion päättäminen oli vaikeaa. Halusin jotain, johon kavennukset saa piilotettua, mutta kuitenkin eleetöntä ja pientä, sillä tiheän palmikon seuraksi en halunnut mitään monimutkaista. Nurjien silmukoiden sijoittelu sinne tänne ei ollut vaikeaa, mutta kavennusten sijoittaminen joka kolmannelle riville oli jo haasteellisempaa, mutta piposta tuli istuvat ensimmäisellä yrittämällä enkä viitsinyt enää purkaa, vaikka olenkin päälaen suhteen pikkuisen epävarma.

Projekti: Cable Hat (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 59 cm
Lanka: Sininen Drops Lima
Menekkki: 85 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 3,75 mm 60 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 3,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika kivannäköinen.

Lanka on Dropsin Limaa ja  varmasti ihanan lämmin. Tämä sininen on hitusen hankala väri, sillä jossain keinovaloissa se näyttää vaalealta vauvasiniseltä. Toisaalta luonnonvalossa se on kyllä aivan pipon saajan värinen. Limaa oli mukava neuloa ja tästä voisin neuloa jotain muutakin. Lima on pikkuisen karvainen, mutta kuvissa se ei näy, eikä se neulomista haittaa. Palmikot tulevat langassa hienosti esiin  ja sehän on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia tällaisessa projektissa.


---------------------------
Lankalaihdutus meni viime kuussakin vähän pieleen. Lankaa kului 600 grammaa ja hieman yli 2 kilometriä. Neuloin kyllä enemmänkin, mutta jouduin myös purkamaan, enkä saanut vielä kaikkea neulomaani lankaa menemään. Neuloin ehkä jonkun 750 grammaa kaikenkaikkiaan. Lisäksi Porttireissulle jäi kilon verran lankaa, mutta valitettavasti myös ostin lankaa ja lisäksi vielä sain lankaa ja vaihdoin lankaan. Hiukan alle puolitoista kiloa kasvoi varastoni ja viikonlopun Kädentaitomessut lisäävät varmasti nekin lankavaraston painoa. Messujen jälkeen on varmaan hyvä taas päättää, että ostan lankaa vain joululahjoihin ja joululahjalangoista on osa jo ostettu, joten ehkä saan loppuvuonna lankavaraston taas kevenemään.

Kiitos kaikille onnitteluista!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

ChiaoGoo ja vähän muistakin puikoista

Lupasin kertoa kokemukseni ChiaoGoon pitsipuikoista. Olen kuullut, että nimi äännetään tshauguu tai jotenkin sinnepäin. En ole opiskellut kiinaa, joten en tiedä. En tiedä paljoakaan myöskään ChiaoGoon muista puikoista, mutta merkillä on bambupuikkoja ja muita teräksisiä puikkoja. Olen nyt toista viikkoa testaillut ja olen aivan ihastuksissani. Tilasin viime kuun puolella ChiaoGoon Red Lace -pitsipyöröjä, kun Addin pitsipyöröjä ei tuntunut saavan mistään välikokoisina. Olen kuullut näistä puikoista paljon hyvää. Knitmore Girls Podcastin Jasmin ja Gigi pitävät näistä kovasti. Niissä on terävät kärjet ja laadukas kaapeli, eikä hintakaan ole kohtuuton. Materiaali on ruostumaton teräs ja näissä puikoissa ei ole juurikaan nikkeliä. En mene lupaamaan, että nikkeliä ei ole lainkaan, sillä näitä ei mainosteta nikkelittöminä, mutta käsitin, ettei näissä olisi nikkeliä. Ehkä joku nikkelille herkkä voisi kokeilla tuleeko näistä oireita ja kertoa sitten, kuinka kävi.


Puikoissa on sopivan terävät kärjet ja kärki on hiukan pidempi kapenevalta osalta kuin pitsi-Addeissa, mutta "tipsit" ovat yhtä pitkät. Puikon kärjet vai miten sitä puikko osaa nyt kutsuisikaan. Puikko ei ole liian liukas vaan pitsi-Addin tahoin hiukan tahmea. Vertaan näitä puikkoja lähimpään vastaavaan tuotteeseen eli Addin pitsipyöröihin, jotka ovat pitkään olleet suosikkipuikkoni. En itse kärsi pitsi-Addien "hajuongelmasta", mutta uskon, ettei näissä samanlaista ongelmaa ole, sillä materiaali on aivan eri. Yhden ainoan kerran ovat Addin pitsipyöröt alkaneet käsissäni haista, enkä ole koskaan havainnut niiden tai käsien värjääntyvän neuloessa. Puikossa lukee ChiaoGoo ja puikon koko esim. "2 (2,75 mm)" eli molemmat kokoluokitukset. En osaa sanoa säilyykö teksti pitkään, mutta se vaikuttaa pitkäikäisemmältä kuin KnitPron teksti ja on helpommin luettava kuin Addin kaapeliin merkitty teksti. Puikko-osa vaihtuu kaapeliin sileästi ja silmukat liukuvat hyvin kohdan yli.

Oletko koskaan rittänyt saada pyöröpuikkoja asettumaan nätisti vierekkäin? Ei ole helppoa ei. Varsinkaan, kun Knit Pron tipsi ei paina juuri mitään ja sen kaapeli pyrkii palaamaan lenkeille. Toisaalta Addin pitsipyöröt eivät tottele paljonkaan paremmin. ChiaoGoon kaapeli on toista maata. Se ei "muista" lenkkejä, joilla se on ollut. Kun puikon ottaa pakkausessa se oikenee saman tien, eikä pyri lenkeille. Kaapeli on nylonilla päällystettyä teräsvaijeria. Se on sopivan liukas ja hyvin sileä. Teräsvaijeri kuulostaa kankealta, mutta se on ehdottomasti paras kaapeli, johon olen koskaan törmännyt. Kaapeli notkea ja "tottelee", eikä sen kanssa tarvitse "venkoilla" ja "riidellä". Olen kuullut, että kaapeli ei olisi magic loop -tekniikassa parhaimmillaan, mutten huomannut suurtakaan eroa muihin hyvinä pidettyihin puikkoihin. Pidän enemmän näillä looppaamisesta kuin Knit Prolla.

Puikot ylhäältä alas: ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm; Addi Lace 2,5 mm ja Knit Pro Symfonie 2,5 mm. Isompi kuva.

Tilasin puikot Etsystä ja en voi muuta kuin suositella Grandma's Hand Knitting -myyjää. Hinta oli aivan kohtuullinen ja toimitus USA:sta kesti vain viikon. Täytyy vain olla tarkkana, että tilaa oikean tuotteen. Red Lace on eri puikko kuin pelkkä Red ja eri pituuksia on uusia. Red-puikot ovat käsittääkseni tylpemmät kuin Red Lace -puikot ja niissä on tipsin päässä ennen kaapelia mutka, josta en usko pitäväni.

Kaiken kaikkiaan ainoat negatiiviset puolet ChiaoGoon Red Lace puikoissa ovat se, ettei niillä ole jälleenmyyjiä lähempänä ja se, ettei kokoa 3 mm ole olemassa. Se ei kuulu amerikkalaisten käyttämään puikkokokosysteemiin, mutta asiasta voi varmaan valitella valmistajalle ja ehkä niitäkin joskus alkavat sitten valmistamaan. Minua harmittaa, etten tilannut enempää, mutta aion jossain vaiheessa tilata lisää näitä puikkoja ja kokeilla teräksisiä sukkapuikkoja sillä nekin ovat 15 senttisiä. Pidän kovasti lyhyemmistä sukkapuikoista.

Jos pidät Addin pitsipuikoista, niin varmasti pidät myös näistä, mutta jos omistaisin kaikki koot pitsi-Addeja, en lähtisi näitä kokeilemaan, etten joutuisi vaihtamaan koko puikkoarsenaaliani. Annan viisi tähteä ja pistän molemmat peukut pystyyn. :)

Edit: Hei kun pääsin julistamasta, ettei ChiaoGoon puikkoja saa mistään läheltä, niin sain tietää, että ne kuuluvat saksalaisen Die Wollboxin valikoimiin, mutta en ole tilannut sieltä, enkä osaa siitä muuta sanoa.