keskiviikko 14. elokuuta 2013

Taistelu Gretel-myssystä


Sain joululahjaksi uusimman Debbie Stollerin Stitch and Bitch -sarjan osan Sankarineulojan käsikirja ja halusin tietysti heti neuloa siitä jotain. Päätin neuloa Ysolda Teaguen suunnitteleman Gretel-myssyn, sillä siihen sattui olemaan sopiva lanka. Neuloin pari vuotta sitten Gretelin punaisesta alpakkalangasta, mutta myssy on niin hyvin mallinen, että halusin neuloa toisen. Alointin innoissani tämän pieneksi välipalaksi siis tammikuussa. Kirjassa, toisin kuin Ravelryn kautta ostetussa ohjeessa, ei ole kaavioita, mutta päätin, etten anna sen haitata. Neuloin ja purin myssyä sitkeästi muutaman kerran ja sitten se ufoutui. Jälkikäteen en yhtään ihmettele, mutta olisi ollut kiva neuloa kirjan ohjeesta, mutta totuus on kuitenkin se, että englanninkieliset ohjeet ovat helpompia seurata ja kaaviot helpottavat palmikkoneuleiden neulomista huomattavasti.

Projekti: Gretel II (Ravelry)
Ohje: Gretel by Ysolda Teague (Stitch 'n Bitch Sankarineulojan käsikirja)
Koko: 56 cm
Lanka: Tummanliila Schachenmayr nomotta Alpaka Fashion
Menekki: 90 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm -pyöröpuikot
Fiilis: Ihana malli ja vielä ihanampi väri. Täydellistä! 

Otin Tourin jälkeen myssyn uudelleen puikoille. Jäljitin kaavioiden avulla palmikonkiertoja laskien, missä päin ohjetta olin menossa. Purin puolet pois ja neuloin myssyn loppuun alkuperäisen ohjeen mukaan parissa päivässä, enkä joutunut purkamaan kertaakaan. Jostain syystä en osaa seurata rivi riviltä auki kirjoitettuja ohjeita kunnolla. Toisaalta suomeksi ei ole samalla tavalla vakiintuneita fraaseja kuten englanninkielisissä ohjeissa on. On toki mahdollista, että ohjeessa on virhe, mutten ole varma onko kyse siitä vai allekirjoittaneen kyvyttömyydestä tekemään ohjeiden mukaan.


Loin silmukat jollain erikoisemmalla tavalla, mutten kuollaksenikaan nyt yli puolen vuoden jälkeen muista, mikä tekniikka oli kyseessä. Ehkä se on tubular cast on, silä siltä myssyn reuna lähinnä näyttää. Tämän piti olla nopea juttu, joten en kirjoittanut mihinkään ylös mitään muistiinpanoja. Lanka on tummanliilaa  Alpaka Fashionia, jonka olen ostanut kauan sitten myssyä varten. Neljää vuotta ei pitäisi mennä langan ostamisesta neuleen valmistumiseen, mutta kun varasto paisuu yli 18 kiloon, niin se on hyvin todennäköinen tilanne. Alpaka Fashion on oikein miellyttävä lanka nueloa. Saatan ostaa toisetin. Minulla on ollut tarkoituksena ostaa huivia varten Dropsin Alpacaa, jossa on miltei identtinen väri muistaakseni 3969 punalila, mutten ole saanut aikaiseksi ja nyt on en ole päässyt sitä väriä missään edes hiplaamaan. Kaikkea mahdollista lankaa ei onneksi en ole hamstrannut. Täytyy harkita tilaamista, silä pidän tästä eläväisestä väristä.

tiistai 13. elokuuta 2013

Villa Laurilan ruskea suomenlammas


Treenasin ennen Touria pitkävetoa, muttan ottanut Tourille mitään karstalankaprojektia, sillä pitkäveto sujuu ihan kohtuullisesti ja halusin jotain uutta. En ehtinyt kehräämään tätä lankaa loppuun ennen Touria, joten se jäi oikeastaan roikkumaan. Kolmannen säikeen kehräsin Tourin jälkeen ja annoin säikeiden levätä kunnolla ennen kuin kertasin ne langaksi. Villa on Villa Laurilan suomenlammasta karstanauhana. Tällä kertaa luonnonruskeana, sillä ostin viime vuonna kaikkia neljää eri väriä. Karstalankani ovat edelleen kauhean paksuja, mutta ihanan pehmeitä ja kuohkeita, eivätkä säikeetkään enää katkeile kerratessa niin herkästi. Olen harkinnut, että tekisi tyynynpäälliset karstalangoista ja upottaisin kampalangat suunnitelemaani palapeittoprojektiin. En ole vieläkään saanut aloitettua palojen neulomista kehräämistäni luonnonvärisistä langoista. Visio sen sijaan alkaa olla kirkas. Enää pitäisi neuloa pari mallipalaa koon ja mittasuhteiden laskemista varten ja siiten pääsisin vauhtiin.

Kuitu: Villa Laurilan ruskea suomenlammaskarstanauha
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 120 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Vähän on epätasainen, mutta kyllä tämä tästä.


Minusta on aivan käsittämätöntä, että tässä on tasan sama määrä metrejä kuin kaurapuuronvärisessä vyyhdissä, jonka kehräsin keväällä. En olisi ikimaailmassa uskonut moiseen, mutta niin se vain on. Vyyhti on laidemman näköinen, sillä tämä on pidempi, kahden jaardin vyyhti, jonka tein Louetin viipsinpuulla, jonka tilasin Villa Laurilasta keväällä. Melkein kaikki muut vyyhtini ovat Majacraftin vyyhdinpuilla tehtyjä 1,5 metrisiä vyyhtejä ja täytyy sanoa, että pidän tästä reilun 180 sentin vyyhdistä enemmän. 1,5 metrin vyyhdit ovat lyhyen ja paksun näköisiä. Olisi ehkä pitänyt tilata kuitenkin Virosta vyyhdinpuut kerijälaitteen kanssa samassa tilauksessa. Niillä muistaakseni sai isompiakin vyyhtejä tehtyä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Lisää violetteja koukuttuja rättejä


En Tourin jälkeen jalkanut juurikaan kehrätä. Kolmen viikon aiktiivinen kehräämisjakso lähes päivittäin aiheutti luonnollisesti pienen kehruutauon. Antauduin koukkuamisen vietäväksi ja niitä olisi syntynyt useampikin, mutta sopivia lankoja ei ollut montaa jäljellä, enkä löytänyt uutta 3,5 mm KnitPron koukkupäätä, kun kiersin keskustan lankakauppoja. Harkitsen todella koukkupääsetin tilaamista, sillä irtopäät tulevat nopeasti tarjoushintaista settiä kalliimmaksi ja setissä olisi nippu kaapeleitakin, joita voin käyttää puikkopäiden kanssa neulomiseen. Mieli tekisi kovasti pistää tilaten, mutta tarvitseeko ihminen kaikkea, mitä mieli tekee?


Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #8 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 29 cm x 29 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Eco
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm


Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #9 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 28 cm x 28 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Bamboo
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm


Toinen rätti on tavallinen puuvillainen eikä siitä oikein ole mitään sanottavaa. Kaikissa räteissä on hiukan erilaiset nirkot, sillä en ole vielä löytänyt sitä täydellistä tapaa virkata nirkot reunoihin. Toinen rätti on bambuviskoosin ja puuvillan sekoitelanka. En tiedä, miten hyvin se toimii tiskirättinä, mutta pitää kokeilla. Monet käyttävät nimenomaan bambuviskoosia sisältäviä lankoja tiskirätteihin, joten tämänkin pitäisi olla ihan toimivat lanka. Aito bambukuitu, joka ei ole viskoosimenetelmällä tuotettua on niin kallista, että sitä tuskin kukaan rätteihin käyttää. Bambupuuvillalanka säikiintyi herkemmin ja oli siksi puhdasta puuvillaa ikävämpi koukuta. Rätti on selvästi laskeutuvampi ja selvästi viskoosisen tuntuinen. Saa nähdä, miten se käytössä käyttäytyy.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

WoW merinosilkkibambu


Todellinen haaste Tour de Fleecen aikana oli minulle tämä merinosilkkibambulanka, jonka valmistumista epäilin kovasti. Vihasin koko projektia alusta loppuun, vaikka valmis lanka on oikeastaan aika ihana. Minulla on huonoja kokemuksia merinosilkistä ja tiesin, etten pidä topseista, joissa on erityyppisiä kuituja omina raitoinaan. En ole osannut kehrätä niistä tasaisia säikeitä.

Kuitu: World of Wool merinosilkki ja merinosilkkibambutopsit
Väline: Majacraft Rose ratio 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 330 metriä / 150 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ylitin itseni ja kehityin enemmän kuin odotin. Jes!

Valitsin tämän projektin Tourille sen vuoksi, että tiesin, etten muuten kehräisi ikinä sitä valmiiksi. Merino on hiukan tahmeaa, silkki liukasta ja bambu erittäin tahmeaa. Tahmeaa siis siinä mielessä, että se tarttuu itseensä, eivätkä kuidut liu'u toistensa ohi helposti. Tämä liukkaan ja tahmean yhdistelmä on minulle aivan painajaista. Silkki pyrkii karkaamaan näpeistä, merinoa saa venyttää kunnolla ja bambua melkein repiä. Yritä siinä nyt sitten kehrätä tasaista säiettä menettämättä hermoja. Tourin ja itse itselleen asettamani pakon avulla kehräsin sinnikkäästi ja olen lopputulokseen tyytyväinen.


Pidin säikeiden ulkonäöstä jo rullalla. Musta tai oikeastaan tummanharmaa bambu tuli kivasti esiin. Englanninkielisessä maailmassa tumman ja vaalean kuidun vuorottelua kutsutaan barber poling -termillä ja se on jotain mistä pidän. Etenkin säikeellä, mutta myös valmiissa langassa. Topsi oli pääosin valkoista merinoa ja silkkiä, eikä suhteellisen pieni määrä tummaa bambua saanut lankaa näyttämään suttuiselta. Kolmas säie on kokonaan valkoista merinosilkkiä, sillä minulla oli sitä sopivasti 50 grammaa, kun merinobambusilkkiä oli 100 grammaa. Niistä oli kätevää tehdä 150 gramman kolmisäikeinen lanka. Topsit ovat World of Woolista tilaamastani villapussista. Sieltä saa edullisia jämävillapusseja, joissa voi olla mitä tahansa heidän kehruuvilloistaan tai niiden sekoituksia. Tuotteen nimi on Botany Lap Waste ja se löytyy Special Offers-sivulta. Se on edullista harjoittelumateriaalia, jos tarvitsee vaan jotain villaa halvalla.


Hitaasti mutta varmasti projekti eteni koko Tourin ajan. Kehräsin päivittäin Little Gemilläni tätä kammoprojektia ja raportoin tunnollisesti päivittäin edistystäni Ravelryssa, vaikka välillä tuntui aivan turhalta laittaa kuvia samoista rullista vain muutaman metrin täydempinä. Joka päivä arvottiin palkintoja edellisen päivän ketjuun kuvan laittaneiden kesken ja haaveet ihanista palkinnoista pitivät intoa yllä sopivasti. Voiton todennäköisyys oli aika pieni, sillä osallistujia oli toista tuhatta, mutta pakkohan se oli yrittää, kun tarjolla oli aivan ihania kuituja ja lahjakortteja vaikka minne.


 Yhden voiton kyllä sain. Suomalaiset kehrääjät -joukkuessa arvottiin Tourin lopuksi palkintoja ja voitin Mielityn pussukan ja sorvatun wpi-mitan. Olen käynyt Etsyssä kuolaamassa Mielityn tuottetita ja ilahduin kovasti pussukasta. Laitoin sinne pienet kehruutarvikkeet. Vaseliini, varahihnat, kuusiokoloavaimet, rukkivaha ja muut vara- ja lisäosat löysivät kotinsa. WPI-mitta on tammea ja sen saa lenkistä roikkumaan johonkin. Lyhenne wpi tulee sanoista wraps per inch. Lanka kierretään tasaisesti sen ympäri ja kierrosten lukumäärä antaa kätevästi arvien siitä, mihin paksuusluokkaan lanka kuuluu. Olin erityisen iloinen mitasta, sillä olin joka tapauksessa aikeissa hankkia sellaisen.

lauantai 10. elokuuta 2013

Lanitium ex Machina romney


Hitsin elämä haittaa harrastamista, enkä ole ehtinyt kirjoittamaan kuville tekstejä. Toivottavasti lukijoita jaksaa kiinnostaa monen viikon takaiset asiat. Yksi Tour de Fleece kehruistani on tämä ihana vyyhti. Eikö olekin kaunis? Ihastuin väreihin Lanitium ex Machinan Etsy-kaupassa ja letti oli pakko tilata, kun Tourin kunniaksi sai alennustakin. Joskus vain tulee sellainen fiilis, ettei voi elää ilman jotain tiettyä juttua. kun sen näkee ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Värin nimi on Blackberry ja siinä on juuri niitä liiloja ja violetteja, joista niin kovasti pidän.

Kuitu: Lanitium ex Machina romney-topsi värissä Blackberry
Väline: Majacraft Rose ratio 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 515 metriä / 136 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Mikä kiilto ja värit! Mahtavaa!

Romney-lampaiden villa ei ole kaikkein pehmeintä, mutta silti oikein miellyttävää villa. Hrkimpiä varmasti kutittaisi, mutta minua ei vähäinen karheus haittaa. Kuiduilla on sopivasti pituutta ja kivasti kiiltoa. Romney kuuluu niin kutsuttuihin pitkävillaisiin lammasrotuihin, joiden villaa olen vähemmän kehrännyt. Tämä on kuitenkin ominaisuuksiltaan lähempänä bfl:ä kuin sitä kovin hiusmaista ja liukasta wensleydalea. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä kehrättävä ja kehrään varmasti tätä joskus lisääkin.


Rrrrrrakastan näitä värejä. Missään kuvassa ei tietenkään toistu värit täysin luonnollisina. Osa on selvästi ylivalotettuja ja sen näkyy kyllä taustastakin. Toisaalta violetit ovat kai vaikeimpia värejä ja sävyjä saada toistumaan kuvissa edes joten kuten oikein. Villan sävyt ovat niin lähellä toisiaan, ettei lopputulos ole kovin levoton. Kehräämisessä yksi parhaista asioista on värit ja niiden "jännittäminen". Lopputulosta en pysty arvaamaan etukäteen. Ehkä sitten, kun on enemmän kokemusta. Craftsy-kurssi värjättyjen villojen kehräämisestä on antanut itsevarmuutta ja näkemystä asiaan, mutten vielä osaa suunnitella värejä etukäteen


Unohdin ottaa kuvat valmiista säikeistä, joten siksi todella tökerö kuvanmuokkaus. En suunnitellut värejä mitenkään, vaan vedin topsin suunnilleen keskeltä poikki ja kehräsin ensin toisen ja sitten toisen. En välittänyt edes punnita topsia tasan puoliksi. Tiesin joutuvani joka tapauksessa puljaamaan vähän, että saan kaiken säikeen kaksinkertaiseksi, joten grammoilla ei ole niin väliä. En kuitenkaan osaa kehrätä kahta täsmälleen saman mittaista säiettä. Tuskin kukaan osaa.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tour de Fleece -loppuraportti


Tour de fleece oli kehruuvuoden suurin tapahtuma meni pituudestaan huolimatta äkkiä ohi. Nyt kaikki langat on kuivateltu ja kuvattu ja on loppuraportin aika. Haastoin tänä vuonna itseni kokeilemaan hankalia kehrättäviä. En ole koskaan kokeillut pitkävillaisia lammasrotuja tai kehrännyt yksisäikeistä lankaa. Aloitin rohkeasti Tourini valkealla wensleydalella, josta tuli yllättäen oikein onnistunut yksisäikeinen lanka.   Wensleydalen kehrättyäni otin kokeiluun romney, joka osoittautui paljon helpommaksi kehrättäväksi. Näin jälkikäteen olisi pitänyt kokeilla sen sijaan lincolnia, mutta se on myöhäistä nyt ja kehräsinhän minä upean pitsilangan romneysta.


Toisen joukkueen riveissä kehräsin. merinosilkkibambua. En ole oikein osannut kehrätä sekoituksia, joissa on kovin erityyppisiä kuituja ja vielä pahempaa, jos ne eivät ole hyvin sekoitettuja vaan eri kuidut ovat omina raitoinaan topseissa. Merinosilkkibambussa oli minulle kovasti haastetta, mutta senkin sain juuri sopivasti Tourin lopuksi valmiiksi, vaikka hieman epäilyttikin koko projektin valmistuminen. Kaikenkaikkiaan Tour oli erittäin onnistunut. En haukannut liian iso palaa, eikä elämä estänyt pahasti osallistumista. Pyöräilin Tourin aikana yli 200 kilometriä, pääasiassa työmatkapyöräilyä, ja se verotti voimia niin, että yhtenä kisapäivänä en jaksanut kehrätä ollenkaan ja muutenkin olisin varmaan jaksanut enemmän, mutta ei minua harmita. Liikunta on hyväksi.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Taas koukkuun jäin



Rakastuin koukkuamiseen muutama vuosi sitten ja sittemmin olen joka kevät tai kesä palannut sen pariin. Se on äärimmäisen koukuttava tekniikka ja tiskirättejä on syntynyt ahkerasti, kunnes putki katkeaa johonkin yllättäen. Yleensä siihen, että paikat eivät kestä sitä pidemmän päälle. Olen onnistunut kehittämään mennäinä vuosina kauheita niska-hartiajumeja ja ranteet tuntuvat paukkuvan. Varsinkin se reilut 30 senttiä pitkä suora koukkuamiskoukku aiheutti vaikeuksia, mutta onnekis löysin KnitPro vaihtopääsysteemiin koukkupäitä, joilla koukkuamista paikat kestävät. Pitäisi jossain vaiheessa opetella uusia kuvioita, sillä olen tehnyt vain tätä "peruskoukkuamissilmukkaa", mutta tiedän, että niitä on olemassa satoja erilaisia.

Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #7 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 25 cm x 25cm
Lanka: Vadelmanpunainen Sandnes Garn Mandarin Naturell
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie  (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
             ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm

Fiilis: Oho hupsista. Miten se näin äkkiä valmistui?

Pengoin viime viikolla yhtenä päivänä puikkopussiani ja koukku sattui käteeni. Se syyhysi reilun vuoden tauon jälkeen mahdottomasti. Tour de Fleece oli vielä meneillään ja olisi pitänyt keskittyä kehräämiseen, mutten voinut vastustaa. Otin hyllystäni kerän valdemanpunaista Sandnes Garnin Mandarin Naturellia ja loin sopivantuntuisen pätkän ketjusilmukoita. Tekniikka on jo niin selkärangassa, ettei sitä tarvinnut ajatella ollenkaan. Äkkiä liina oli jo yhtä korkea kuin leveä, joten otin virkkuukoukun esiin ja virkkasin kiinteitä silmukoita sen ympäri ja sitten nirkot reunoihin ja lopuksi pienen lenkin ripustamista varten. Pieni nöttönen jäi jäljelle ja aikaa ei mennyt juuri yhtään. Sain kehruut juuri sopivasti valmiiksi ja seuraava tiskirätti on jo koukulla.


Otin kuvan siinä vaaran paikalla muistuttaakseni itseäni, mihin viime vuonna putki katkesi. Istun monesti jalkojeni päällä tai muuten vaan jalat nojatuolilla ja polkaisin kantapäällä 3,5 mm koukkupään siististi holkin vierestä poikki. Asia harmittaa vieläkin, mutten ole ostanut uutta. Taidan joutua tilaamaan, sillä en lauantaina löytänyt paikallisita niin pientä. Itseasiassa olisi mahtavaa ostaa koko setti, mutten ainakaan vielä raaski. Sitten pitäisi perehtyä koukkuamiseen enemmän ja tehdä jotain muutakin kuin tiskirättejä. Onneksi niitä tulee kyllä käytettyä, etteivät mene hukkaan. Monet tuntuvat suosivan reikäisempiä rättejä, jotka kuivuvat nopeammin, mutta minusta tiskirätin pitää olla suht tiivis. Omani ovat kyllä pysyneet hyvinä ahkeralla pesulla, eivätkä ole iljettäviä. Yleensä kyllä pyyhin murusia ja läikkynyttä teevettä pöydiltä, enkä käytä näitä pahimpien sotkujen pyyhkimiseen.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Se neuloo sittenkin



Vaikka Tour de Fleece on vienyt paljon harrastusaikaa, olen silti vähän neuloskellut. Lupaan, ettei blogistani tule pelkkä kehruublogi. Puikoilla on toki perussukkia, mutta pääasiallinen huomion kohde neulerintamalla on ollut villatakki kehräämästäni suomenlampaasta. Malli on Classic Elite Yarnsin -sivuilta ilmainen My Casual Cardigan. Aloitin juhannuksena niskasta ja projekti on edistynyt kivasti. Olin aiemmin ajatellut, että vaihdan palmikot johonkin vähän vähemmän kulmikkaaseen malliin, mutten sitten lopulta jaksanut modata niitä, vaan teen ohjeen mukaan. Neulepodcastien innoittamana päätin kokeilla bust dartseja. En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne ovat suomeksi, mutta joku varmaan kommenteissa muistuttaa. Lisäsin noin sentin solisluun alapuolelta aloittaen kymmenen silmukkaa molempiin etukappaleisiin raglan lisäyksen viereen hihalisäysten kanssa samaan tahtiin ja nyt kun olen jo vyötäröllä, näyttää siltä, että tämä istuu oikein kivasti. Vähän jännittää, miten käy, mutta katsotaan lopputulosta sitten.

Lanka on siis käsin kehräämääni suomenlammasta. Mielenkiintoisinta tässä projektissa on se, miten kehräämänsä langan neulominen opettaa kehräämisestä. Tätä kehrätessäni ajattelin, että laitan reilusti kierrettä, jotta villatakki varmasti kestää. Ajatus naurattaa nyt, sillä lanka on hieman narumaista tiukan kierteensä vuoksi. Takki varmasti kestää. Se on luultavasti melkein ikuinen. Onneksi lanka rentoutuu pesussa ja mallitilkku tuntuu todella ihanalta. Olen silitellyt sitä välillä, jotta jaksan vääntää takkia hieman liian tiukaksi väännetystä langasta. Toisaalta meikäläisten mannermainen tapa neuloa kuulemma vähentää kierrettä s-kieteisistä langoista. Ei tietenkään paljon, mutta kuitenkin, joten sekin varmaan helpottaa.En milään malttaisi odottaa tämän projektin valmistumista ja kyllä merkitsen lukittavilla silmukkamerkeillä lisäyksiä, kavennuksia ja napinläpiä. Se voi näyttää kummalliselta, mutta etsipä itse lisäykset tai muut mustasta langasta laskemista varten. Ylivalotin kuvia reilusti, että sain kuviot näkymään kuvissa. Luonnonvalossa tämä musta on niin tumma suklaanruskea, että se on melkein musta. Minusta on kätevämpää laskea kirkkaan värisiä merkkejä kuin itse asiaa. Siksi minulla onkin kuuden eri värisiä, kolmen valmistajan lukittavia silmukkamerkkejä, vaikka silmukka- ja kerrosmerkkeinä pääasiassa käytänkin siskoni tekemiä kauniita helmimerkkejä.


Kävin tekemässä lisää tuhoa erään lankakaupan loppuunmyynnissä, koska sukkalankaa ei voi olla liikaa. Lankavarastossani on ollut viime aikoina puutetta pätkärääkätyistä sukkalangoista ja sitä aukkoa on pitänyt paikkailla viime aikoina. Nämä jäivät mieleen viime viikolla ja päätin, että tarvitsen nämä. Harmaa on minulla ihan outo väri, mutta tuossa harmaan pinkin ja liilan yhdistelmässä on jotain, joka sai tarttumaan kerään uudestaan. Toisaalta olin katsellut Ravelrysta, että ihan kivan näköisiä sukkia oli tästäkin väristä tehty. Lankaa on vähän liikaa, enkä oikein enää muistakaan mitä kaikkea minulla on. Laitoin ostoksia hyllyyn ja ihmettelin, että onko minulla todella viisi vyyhtiä Wollmeisea ja Väinämöistä ja kolme vyyhtiä Merisockia ja vaikka mitä ihanuuksia. Ehkä pitäisi järjestellä langat uudelleen, että tutustuisi omaisuuteensa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tour de Fleece 1. viikko

Ensimmäinen viikko Tour de Fleece- kehruutapahtumaa on jo takana. Viiko meni vauhdilla, varmaankin töiden siivittämänä. En kauheasti ehtinyt kehräämään, sillä elämä haittaa harrastamista. Torstai-iltana en jaksanut yhtään kehrätä, mutta muuten kehräsin joka päivä. Epäilen, että työmatkapyöräily vei voimia tottumattomalta. Sain kuitenkin ensimmmäisen langan on jo valmiiksi ja Tour on jatkunut hyvin senkin jälkeen. Vähän kehräämiseltä on vienyt aikaa villatakkiprojekti. Aloitin juhannuksena sen käsinkehrätyn villatakin ja innostuin siitä kovasti, mutta lisää siitä toisen kerran.


Kehräsin wensleydalea hitaasti ja hartaasti, sillä halusin kokeilla yksisäikeisen langan kehräämistä. Olin alunperin ajatellut aloittaa suoraan värjätyistä topseista, mutten sitten kuitenkaan uskaltanut. Alku oli sen verran vaikea, että oli oikeastaan ihan hyvä aloittaa valkealla, jolla ei ole kauheasti väliä. En edelleenkään sanoisin tätä helpoksi kuiduksi, mutta ilahduttavasti taidot kehittyivät kehruun aikana. Pitkäkuituisena villana wensleydale sopii hyvin yksisäikeiseksi, sillä pitkät kuidut vaativat vähemmän kierrettä pitämään langan koossa. Ja kuidut ovat todella pitkiä. Jos topsi oli käsivarrella, eikä sylissä, tunsin kuinka pitkältä kuidut liikkuivat.


Kierteen määrä vähän jännitti, sillä alikierteinen lanka ei kestäisi vyyhteämistä ja ylikierteinen lanka ei rauhoittuisi koskaan. Toisaalta, kun lankavyyhdin pesee, iso osa kierteestä jotenkin mystisesti häviää. En käsitä miten ja miksi, mutta niin kuitenkin aina käy. Siksi kerratessa tasapainoinen lanka muuttuu alikierteiseksi pesussa. Ennen pesua vyyhti veti selvästi sykkyrälle, mutta pesun jäkeen se tekee vain yhden kierteen itsensä ympäri.  Hieman energiaa siinä vielä on, mutten usko, että sitä on aivan liikaa.  Uskon kuitenkin, että kierrettä tuli lopulta sopivasti. Sain langan vyyhdittyä ja se katkesi vain kerran. Vedin rullatuolin jarrun tarkoituksella hieman liian kireällä, jotta heikot kohdat paljastuisivat ja olen siksi hieman yllättynyt, että lanka katkesi vain kerran.

Kuitu: World of Wool luonnonvalkea Wensleydale-topsi
Väline: Majacraft Rose ratio 4,3:1 välityssuhteella
Lanka: yksisäikeinen 375 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Osasinpas!

Olen lopputulokseen kaikin puolin tyytyväinen. Haluaisin neuloa tästä jotain heti, mutten keksi mihin lanka sopisi. Lanka on yllättävän pehmeää, muttei siltikään kovin miellyttävä kaulaa vasten. Metrejä on 375 joten siitä voisi jotain saadakin aikaan. Ongelmana on myös se, etten juurikaan käytä yksisäikeisiä neulelankoja, joten olen senkin vuoksi vähän hukassa. Olin huvitellut ajatuksella yhdistää tämän Tuulian värjäämään wensleydale-topsiin, mutta se on värjätty selvästi valkoisemmasta topsista. Topsin vaaleimmat kohdat ovat paljon tätä lankaa valkoisempia. Eikä tämä melko keltainen kermanväri oikein sopi marjapuuron ja pinkin sävyjen kanssa yhteen. Toisaalta voisin yrittää pestä vyyhtiä valkoisemmaksi. Vesi oli Eucalan-pesun jäljiltä kovin kellertävää. Villa ei tuntunut rasvaiselta, mutta tuoksui kyllä lampaalle. En tiedä onko osa väristä mahdollisesti lanoliinia.


Molempiin rukkeihin olen jo vaihtanut rullat. Ruusullani kehrään Lanitium ex Machinan Romney-topsia värissä Blackberry. Romney ei ole aivan niin pitkää, hiusmaista tai kiiltävää kuin wensleydale, mutta ihan tarpeeksi haasteellista pitkävillaista kuitua minulle. Tästä aion tehdä kaksisäikeistä ptisilankaa. Yritän kehrätä tämän melko matalalla kierteellä, sillä Romneylle riittää vähempikin kierre. Enkä toisaalta halua missään tapauksessa saada aikaan vyyhdillistä pianovaijeria. Liljalla sain ensimmäisen säikeen kehrättyä eli 50 grammaa merino-silkki-bambu-topsia. Päätin ottaa seuraavaksi säikeeksi pelkän merino-silkin. Siitä olen varmaan puolet kehrännyt ja inhoan sitä vähän vähemmän kuin ensimmäisen kehräämistä, enkä erityisemmin odota innolla kolmatta säiettä, joka on siis samaa kuin ensimmäinen. Jotain siinä tahmean ja liukkaan yhdistelmässä on, mikä tekee kehräämisestä vaikeaa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kehräämö Christina Kainuunharmas


Olenko koskaan maininnut, että rakastan kainuunharmasta? Jos en niin nyt olen. Se on ihaninta villaa, mitä tiedän. Se on pehmeää ja niin hyvän tuntuista. Olen niin pahasti hairahtunut, että olen alkanut pitää jopa sen väristä. Se on oikeastaan aika tyylikäs harmaan sävy. Ihastus on siis vakavaa, miltei huolestuttavaa. En käsitä, miksi hillosin tätäkin kuitua toista vuotta ennen kuin sain aloitettua sen kehräämisen. Kuitu oli ilmavana karstalevynä ja sen vuoksi tein tietenkin karstalankaa. En edelleenkään ole hyvä "pitkävedossa" eli karstalangan kehräämisessä, mutta olen tähän lankaan oikein tyytyväinen. Lopputulos on sillä tavalla sopivasti epätasainen. Säikeet kehräsin jo pääsiäisenä, mutten ehtinyt niitä kertaamaan ennen kuin lähdin Lapin reissulle, joten kertasin ne vasta viime viikolla. Niitä oli ilo kerrata, sillä levännyt säie ei pyri saparoille ja tarraa itseensä kiinni. Olisipa minulla niin paljon rullia ja kärsivällisyyttä, että voisin lepuuttaa säikeitäni aina viikkokaupalla.

Kuitu: Kehräämö Christina Kainuunharmaskehruukuitu
Väline: Majacraft Rose ratio 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Pehmeää ja niin ilmavaa ihanuutta!

Tätä en voi upottaa torkkupeittoon, vaan tämä ansaitsee ihan oman projektinsa. Ehkäpä neulon tästä pipon ja sen kaveriksi huivin Kehräämö Christinan kainuunharmashuivilangasta. En yleensä koskaan käytä harmaata, mutta kainuunharmashan on asia aivan erikseen. Suosittelen muuten lämpimästi Kehräämö Christinaa ja heidän tuotteitaan. Merijärvellä olisi kiva taas käydä, mutta autottomana ei noin vain järjestetä excursioita. Tilasin viime kuussa Villa Laurilasta kainuunharmasta puolikiloa, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä siitä teen, mutta ajattelin, että puoli kiloa on sopiva määrä kehrätä jotain aivan ihanaa. Kyllä lanka varmaan sitten kertoo, miksi se haluaa isona muotoutua. Senkin takia piti tilata, ettei kainuunharmasta ole heillä jatkuvasti tarjolla. Woolgreyn kainuunharmastuotteita en ole vielä kokeillut, mutta jossain vaiheessa pitää varmaan testata nekin.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

World of Wool Welsh


Edellisessä postauksessani esittelin ihanan, räväkän pinkin vyyhdin ja sitä kehrätessä jo tiesin, mitä haluan siitä tehdä. Yhden säikeen edellä oli rullalla alkulankana luonnonmustaa villaa, jolla oli testattu, että matkarukkini toimii hyvin ennen kuin se pakattiin ja lähetettiin Uudesta Seelannista. Se yhdistelmä jotenkin toimi upeasti rullalla. Minulla ei ollut muuta luonnonmustaa villaa kuin tämä walesiläislampaan villa ja tutkailin netistä, että se on ominaisuuksiltaan suhteellisen lähellä whiteface woodlandia. Aivan erimaailmoista olevia villoja ei noin vain yhdistellä samaan projektiin, mutta nämä olivat melkolailla samantyyppisiä villoja. Welsh taisi olla hieman pitkäkuituisempaa ja whiteface woodland kiharampaa. Ongelmallisempaa olisi ollut yhdistää äärimmäisen erityyppisiä villalaatuja kuten merinoa ja wensleydalea. Langoista tuli kuitenkin suunnilleen saman vahvuisia ja uskon, että nämä toimivat hyvin yhteen.

Kuitu: World of Woolin luonnonmusta welsh
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Onnistuin kehräämään hyvin samanlaista lankaa. Jes!

Näitä säikeitä kehrätessäni yritin pitää samaa vahvuutta kuin aiemmin kehräämässäni whiteface woodlandissä. Welsh tuntui oikein mukavalta sormissa, vaikka kuidut eivät ole ihan pehmeintä ja kiharinta mahdollista. Valotin kuvat hieman yli, jotta langan kierteet ja pinta näkyisivät kuvissa. Lanka näyttää tummanruskealta, vaikka luonnossa lanka on niin tumma kuin tumma ruskea voi olla olematta sysimusta. Walesläinen on käsittääkseni yksi mustimmista lammasroduista ja ainakin Brittein saarten roduista kaikki mustin. Topsin on World of Woolista tilaamiani edullisia luonnonvärisiä villoja. Sekin oli tarkoitus upottaa peittoprojektiin, jota olen pitkään ja hartaasti suunnitellut, mutta se sopi niin hienosti yhteen edellisen vyyhdin kanssa, että tästä tulee huivi.

Pyöräytin vyyhdit mytylle ja fiilistelen yhdistelmää vielä. En ole löytänyt sitä oikeaa huivimallia, mutta mielessä siintelee jo kolmion tai sirpin muotoinen huivi, jossa pääosa on luonnonmustaa ja reunassa on joku yksinkertainen pitsikuvio pinkillä. En millään malttaisi odottaa valmista huivia. Että voikin ihminen tulla väreistä onnelliseksi. :D

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Lanitium ex Machina whiteface woodland


Minulla on yksi hyvin ikävä tapa ja se on lankojen ja villojen hilloaminen. Ihan kuin omistaminen olisi se itse juttu, eikä niiden käyttäminen. Tätä kehrätessäni ihmettelin, miksi olen toista vuotta hillonnut ensimmäistä Lanitium ex Machinan värjäämää lettiä, jonka ostin. Pöljä, mikä pöljä. Täytyy Tourin jälkeen ottaa esiin se Polwarth ja kehrätä siitäkin jotain ihanaa. Ehkä se ajatus villan pilaamisesta aloittelijan kehruutaidoilla on estänyt minua nauttimasta käsinvärjätyistä ihanuuksista. Tämä siitäkin huolimatta, että Tuulia aina kehräämistä opettaessaan sanoo, että kaikki lanka on hyvästä. Nyt minulla on jo niin monta Nean värjäämää ihanuutta, että raaskin kehrätä, sillä niitähän saa lisää. Vähän liiankin helposti.

Kuitu: Lanitium ex Machina Whiteface Woodland-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 255 metriä / 114 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Kaunis, niin kaunis!

Kuituna whiteface woodland (tai whitefaced woodland tai Penistone) ei ole ihan pehmeimmästä päästä, mutta oikein mukavaa kehrättävää. Minä en ole karheuden suhteen kauhean nirso. Ehkä se, että ihottuman takia olen kutissut aina ja koko ajan, ei tunnu villan kutitus missään. Siihen tavallaan turtuu, kun aina joku paikka kutisee. Kirjoitan tätä vyyhti kaulan ympärillä kuin huivina, eikä villa minua ahdista. Luin netistä ja In sheep's clothing -kirjasta, että kyseessä on hyvin harvinainen brittiläinen rotu. The Fleece and Fiber Sourcebook -kirjaahan minulla ei vielä olekaan.


Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan ja kehräsin kolme rullallista säiettä. Toivoin, että osa väreistä sattuisi samaan kohtaan kerratussa langassa, mutta täydellistä raidallista lankaa en lähtenyt tietenkään yrittämään kolmisäikeisellä langalla. Sitä varten on ketjukertaaminen. Pidän enemmän perinteisestä kolmisäikeisestä, sillä sen kertaaminen on mukavampaa, mutta värit eivät erillään ketjukertaamatta. Kävin keväällä Craftsy-kurssin Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo ja sen ansiosta ymmärrän paremmin värien käyttäytymistä kehräämisessä. Osaan nyt paremmin ennustaa, miltä villa lopulta näyttää langaksi kehrättynä ja neulottuna pintana. Onneksi ikinä ei voi olla yhtään varma, muutenhan tästä puuttuisi jännitys kokonaan ja se on osa viehätystä.


Lopputulos on varsin hurmaava. Osa langasta on yksiväristä, mutta toisinaan kaikki kolme säiettä ovat eriväriset. Värit villassa ovat sen verran lähellä toisiaan, etten usko, että lopputulos olisi neulottuna mitenkään levoton. Yhden säikeen edellä rullalla oli luonnonmustaa villaa alkulankana ja se sopi mahtavasti yhteen tämän vyyhdin värien kanssa. Ajattelin neuloa tästä yhdessä toisen juuri hengarilta kuviin saamani luonnonmustan welsh-vyyhdin kanssa huivin. Suunnitelmissa on kolmiohuivi, jonka aloitan niskasta luonnonmustalla ja reunaan tästä pinkistä joku yksinkertainen pitsi reunaan. Mitä luulette tuleeko komea?

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

TdF ja muut kuulumiset



Eiko olekin ihanat letit? Kehruutapaamisessa Soilella tarttui mukaan nämä Tuulian värjäämät muhkeat polwarth-letit. Edellisetkin on kehräämättä, kun en ole raaskinut niitä aloittaa, mutta vähitellen on luovuttava kuitujen hilloamisesta ja alettava kehräämään ihanuuksia, sillä villa ei lopu maailmasta ja Tuulia varmaan värjää lisää. Näissä kahdessa letissä on yhteensä 300 grammaa, joten saan jonkun isommankin jutun neulottua langoista. Oli muuten todella outoa olla ihmisten kanssa tekemisissä pitkän tauon jälkeen. Jotenkin taas ujostutti, vaikka melkein kaikki olin tavannut useamman kerran aiemminkin.


Tour de Fleece on polkaistu käyntiin eilen, mutten ehtinyt paljon kehräämään. Onneksi tänään senkin edestä. Olen kahdessa joukkueessa: Suomalaisten kehrääjien ja Mummot lumessa -ryhmien joukkueissa. Rosella kehrään pitkävillaisia topseja. Aloitin World of Woolin valkealla wensleydalella ja kerään rohkeutta tarttua Tuulian ja Lanitium ex Machinan värjäämiin ihanuuksiin. Siirsin rullan kyllä kehruutapaamiseen lähtiessäni Little Gemiin, sillä merinosilkkibambu, jota sillä kehrään ei soveltunut tapaamiskehrämiseksi. Liukkaan ja tahmean kuidun yhdistelmä aiheutti päänvaivaa ja voimasanoja. Olen päättänyt oppia kehräämään sekoituksia, joissa kovin erilaiset kuidut ovat raitoina samassa topsissa. Seuraavaksi otan taas esiin erään WoW:n merinosilkin, jonka kanssa en tule yhtään toimeen. Olen päättänyt selättä nämä kammokuidut.


Olen viikolla myös lankashoppaillut. Lankamaailma on hieman liian lähellä, jotta sitä voisi kokonaan välttää. Kävin muissakin lankakaupoissa, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista. Malabrigo Lacea ostin alekorista 5 vyyhtiä ja olisin eilen aloittanut Nuvemin, mutta minulla ei ollutkaan sopivia puikkoja, joten huomenissa on haettava tipsit tai pyöröt, että pääsen viimein neulomaan omaa unelman pehmeää pilveä. Zitron Trekking Hand Artia minun on pitänyt ostaa jo monta vuotta, mutten jotenkin ole löytänyt sitä oikeaa väriä. Päätin kokeilla Viking of Norwayn Mini Raggea ja jäin sitten suustani kiinni ja minulle myytiin sitten myös sen paksumpaa versiota Raggea. Cewec Seaside Cotton -puuvillat sain kaupanpäällisiksi mukaan. Ompa tässä nyt paljon kaikkea samanväristä. Minulla on nämä värivalinnat näin vaikeasti ennakoitavia.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pitäisikö kerrata välillä?


Tour de Fleece alkaa huomenna, kun Tour de France pyörähtää käyntiin. Rullatilanne näyttää hieman heikolta. Yhdellätoista ( 11 ! ) rullalla on säikeitä. Hupsista, vain yksi rulla on tyhjänä. Olisi ehkä pitänyt tilata yhden sijasta kolme lisärullaa matkarukin kanssa. Täytyy ahkerasti kertailla illalla, että pääsen kehräämään huomenna, kun pyöräilijät lähtevät ensimmäiselle etapille. Tulee kiire. Työ on haitannut kovasti harrastamista ja työmatkapyöräily vie tottumalta voimat. Toivottavasti en haukannut liian isoa palaa. Ilmoittauduin kahteen joukkueeseen ja asetin tavoitteekseni toiseen merinosilkin kehräämisen opettelun ja toiseen pitkävillaiset. Aion kokeilla Wensleydalea, Romneyta ja Lincolnia. Toisaalta haluaisin tehdä ainakin Wensleydalesta ja Lincolnista yksisäikeisiä lankoja, mutten tietenkään sen takia, että välttyisin kertaamiselta. Pitkäkuituiset, kiiltävät villat ovat aivan omiaan yksisäikeisiin lankoihin.


Sain eilen vasta koottua uuden rullatuolin. Kohta kokeilen miten se toimii. Ensimmäiseksi kertaan Lanitium ex Machinan whiteface woodlandia.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Sukkia ja rukkikuvia


Tuli taas tehtyä sukat sillä tavalla puolihuolimattomasti, että olin itsekin yllättynyt, kun piti kaivaa päätelyneula esiin. Aiemmin vastustin termiä aivoton neulominen, mutta kai minun täytyy myöntää, että kun tekee tarpeeksi monta kertaa samaa neuletta, se tulee neulottua lopulta melkein kokonaan ajattelematta. Toki silmukat pitää laskea luodessa ja kantapäätä kääntäessä, mutta muuten ei tarvitse suunnitella ja miettiä.

Projekti: Step Easy Socks (Ravelry)
Ohje: Oma perussukka
Koko: 36
Lanka: Violettikirjava Austermann Step Easy
Menekki: 76 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Täydelliset sukat! Aivan täydelliset.

Malli on tuttua ja turvallista  perussukkaa omasta päästä sillä perinteeksi muodotuneella ranskalaisella kantapäällä. Stepin ohuuden vuoksi laitoin varteen 70 silmukkaa ja terään 68 silmukkaa, sillä tavallinen 64 silmukkaa olisi varmasti kiristänyt tiukan käsialani vuoksi. Olin jo unohtanut, miten mukavaa lankaa Step on neuloa. Täytynee täydentää pätkärääkättyjen sukkalankojen osalta lankavarastoani nyt kun olen vähän kaupungissa. Ennen lähtöä ostamani kirjavat langat olen jo neulonut. Toivottavasti pian iskee sukkaplääh, sillä sukka ei kulu samaa vauhtia, kun niitä neulon.


Huomasitteko kuvausrekvisiitan? Pääsin piipahtamaan kotona ja mikä parasta Romy Ruususeni luokse. Oli kyllä jonkin asteinen kulttuurishokki palata kaupunkiin, mutta onneksi minulla on koko juhannus aikaa rentoutua ja toipua matkan rasituksista. Matkarukille tuli ensimmäiset seitsemisensataa kilometriä matkaa taitettua. Rautatieasemalla ulkoilutin Lilyä ja täytyy sanoa, että ulkona kauniissa kesäsäässä kehrääminen se on sitä jotakin. Romya ei koskaan tule ulkoilutettua, kun hän on niin raskas ja hankala kantaa, mutta toisaalta kehruuominaisuudet ovat ylivoimaiset Lilyyn verrattuna.


Laitoin rakkaani ihan yhteiskuvaankin. Kuvakulma hämää sopivasti, sillä Lily on aivan kääpiön näköinen Romyn rinnalla. Ovat he vaan niin kauniita. Kuinkahan kauan rukkikuume pysyy poissa? Aura nimittäin sopisi hienosti nykyisten rinnalla, vai mitä?


Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Lilyn ensimmäinen valmis vyyhti


Ensimmäinen lanka uudella rukilla tuli jo kehrättyä. Parin kuukauden tauon jälkeen olisi ollut hyvä kehrätä jotain tuttua ja turvallista, mutta intopinkeänä ei sellaisia ajattele, vaan tarttuu siihen topsiin, joka oli sillä hetkellä päällimmäisenä matkalaukussa, johon olen villani piilottanut. Suffolk taisi olla pidempi kuituista kuin ne villat joihin olen tottunut. Alku oli hankala, kun villa tuntui liukkaalta ja rukilla oli aika kova veto päällä. Pakasta vedetyn rullan jarru-ura on hieman epätasainen ja se aiheuttaa voimakkaamman vedon ja äänen, kuin pidempään käytössä ollut rulla. Minulle on joka kerta uusi shokki millaista sähinää uudet rullat pitävät, sillä muutos on aika dramaattinen.

Kuitu: Luonnonharmaa World of Woolin Suffolk -topsi
Väline: Majacraft Little Gem 5,9:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa taas kehrätä rukilla!

Kun kehrääminen alkoi lopulta sujumaan, tuntui Suffolk oikein kivalta kehrättävältä. Se ei ole aivan pehmeintä mahdollista villaa, mutta ei mitään hiveän karkeaa pässinpökkimääkään. Kuidut ovat suht paksuja ja pitkiä, joten kierrettä ei tarvinnut niin paljon pitämään säikeitä koossa. Oli oikeastaan kiva kehrätä vähän pidempää lyhytvetoa. Merinon nyhtäminen on aika lyhyttä nyppimistä, mutta tällainen pidempi villa on kivempaa mittarimatoilla. Merino ei ole suurin suosikkini, sillä olen mieltynyt enemäänkin blue-faced leicesteriin eli tuttavallisemmin bfl:in. Hollantilainen palapeli eli Louetin viipsinpuu pääsi myös tositoimiin. Tämä sadan gramman vyyhti oli aika lailla paljon pyörittää viipsinpuulle, mutta kauniin vyyhdin sain aikaan.


Tulimme Lilyn heti hyvin toimeen keskenämme. Ei hän tietysti Romylle vedä vertoja, mutta on oikein pätevä matkarukiksi. Ainoa vaikeus on alahihna, jonka paikalle saaminen on kovin työlästä ja tuntuu siltä, että sormet nyrjätää ennen kuin hihna on paikallaan. Toivottavasti siihen tottuu, sillä hihnan saa laittaa paikalleen joka kerta, kun rukin ottaa esiin kokoon taittamisen jälkeen ja hihna täytyy kääntää kertaamista varten toisin päin. Se ei ole aivan pakollista, mutta rukki pyörii paremmin aina jompaan kumpaan suuntaan riippuen alahihnasta riippuen. Jännästi rullat ovat pakkautuneet paljon tiukempaan nyt kuin Rosellani. Olen aina hieman harmitellut sitä, etten saa rullille mahtumaan läheskään niin paljon säiettä tai lankaa kuin muut, mutta ilmeisesti asialle voi tehdä jotain. Täytyy perehtyä asiaan.


Pidin Little Gemin mukana tulevaa matkarullatuolia aivan etukäteen turhakkeena, mutta se paljastui oikein oivaksi ketjukertausvälineeksi. Toisen karan ympärille saa kätevästi viritettyä jarrun, joten rulla ei pääse pyörimään väärään suuntaan. Jarrulanka oli aluksi aivan liian kireällä ja jouduin löysäämään solmua moneen kertaan. Hiukan hämmentävää, miten löysällä oleva lanka jarruttaa tehokaasti. Varmaan tämä toimii kivasti kaksisäikeisenkin langan kertaamisessa. Jarrulangan virittämistä rullien ympäri pitää ainakin kokeilla.