Uudet lempisukat

Joskus vaan onnistuu ensimmäisellä yrittämällä napakymppiin. Nämä ovat niin ihanannäköiset sukat, etten millään raaskisi näitä edes käyttää. Tässä Trekkingissä on aivan ihanat värit. Sävyt ovat sinisempiä kuin suurimmat suosikkini, mutta yhdistelmä iskee kuin metrinen halko. Eikä kukaan varmaan yllättynyt siitä yhtään. Trekking oli todella kivaa neulottavaa ja tätä täytyy saada lisää, kun palaan kaupunkiin.

Projekti: Trekking Socks (Ravelry)
Ohje: Oma perussukkamalli
Koko: 36
Lanka: Violettiraidallinen Zitron Trekking XXL
Menekkki: noin 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Aivan ihanat

Neuloin jälleen perussukat, mutta tällä kertaa 68 silmukalla, sillä Trekking XXL vaikutti jotenkin ohuemmalta sukkalangalta  kuin esimerkiksi Fabel, josta neulon sukkia itselleni yleensä 64 silmukalla. Kantapää on tuttu ja turvallinen ranskalainen ja sen jälkeen kavensin 64 silmukkaan. Päätin sukat nauhakavennuskärkiin ja "kyökkipistoihin". Mitäpä muuta voisi perussukasta sanoa. Istuu jalkaan kuin sukka.

Kevät edistyy humisten. Käännät vähän selkäsi hetkeksi ja maisema muuttuu. Tenosta on kohta jäät lähteneet ja purot ja pienemmät joen ovat täynnä vettä. Tulvapurot solisevat metsänpohjaa alaspäin. Lammet ja järvet ovat vielä jäässä, eikä puissa ole vielä hiirenkorvia, mutta kohta varmasti jo sinertää ja vihertää. Aurinko paistaa melkein vuorokaudet ympäriinsä. Harvinaisen ihana ulkoilla ja nauttia luonnosta.

Keväästä ja e-kirjoista

Zitron Trekking XXL taitaa olla uusi suosikkisukkalankani riippuen tietenkin siitä, että miten se kestää käytössä, mutta tämä on ollut vallan ihana kerä neuloa. Kun palaan kaupunkiin, taidan lankamaailmaan mennä hamstraamaan lisää ihanaa lankaa. Sitä odotellessa pitää tyytyä niihin, mitä on mukana. Sukkien valmistumista on siivittänyt uusi leluni. Kirjan ja ruusun päivä taisi jo mennä, mutta ajankohta on varmaan edelleen sopiva mainita tämä mainio vehje. Olen kohta kaksi viikkoa ollut onnesta soikeanani e-kirjan lukulaitteestani. Matkalaukkuun ei mahtunut yhden yhtä kirjaa, joten sain hyvin (teko)syyn toteuttaa jo pitkään mielessäni olleen haaveen. Laite on siis Bookeen Cybook Opus. Kilpailijoihinsa verrattuna tämä on kyllä karvalakkimalli, mutta hinta oli sopivasti kohdallaan. Kokeilin paria kirjastosta lainattua laitetta ja totesin, että kalliimpi ei ollut parempi. Erään nimeltä mainitsemattoman merkin laitteella olisi voinut heittää suoraan vesilintua, sillä se oli hienoista toiminnoistaan huolimatta ihan huono. Toisaalta oli myös mukava tukea eurooppalaista suunnittelua. Bokeen on ranskalainen merkki.

Koko on sopivan kompakti ja paino melkein olematon. Kosketusnäyttöä tai edes sanakirjaa ei tästä mallista löydy, mutta kirjan lukemiseen se on aivan mainio vehje. Näyttö on selkeä, korkeakontrastinen ja taustavaloton, joten se ei rasita silmiä sen enempää kuin paperikirja. Virtaakin kuluu vain silloin, kun näyttöä päivittää, joten akku kestää viikkokausia yhdellä latauksella. Olen lukenut kirjoja nyt neuloessani ja jopa soppakattilaa hämmentäessä. Neuloessani en ole ennen osannut lukea, mutta sopivalla fonttikoolla sekin onnistuu kivuttomasti. Olen jo muutaman kirjan ahmaissut ja todennut, että tämä olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten. Kokonaan en tällä paperikirjoja korvaa, mutta pokkari ja muut romaanit, joita en lue kuin kerran luen ehdottomasti mieluummin tällä kuin paperilta. Suosittelen lämpimästi e-kirjoja ja Bokeenin lukulaitteita. Merkin kalliimmissa laittessa on hienouksiakin.

Ilmaisia e-kirjoja on netti pullollaan aivan laillisesti kiitos vanhenevien tekijänoikeuksien ja anteliaiden kirjailijoiden. Suomeksi olen löytänyt vain Projekti Lönnrotin ja Elisa Kirjan ilmaiset e-kirjat. Putosin pariksi ensimmäiseksi päiväksi e-kirjanettisivujen maailmaan ja jouduin päättämään, etten lataa enää yhtään uutta ennen kuin entiset on luettu. Puolitoista sataa, pääasiassa maailman kirjallisuuden klassikkoa tuli imuroitua innostuksen vallassa. Sivustoja tutkaillessaan pitää kyllä hieman olla varuillaan, sillä kaikki ilmaisia e-kirjoja tarjoavat nettisivustot eivät ole laillisia. Cybook Opus tulee onneksi yleisimpiä maksullisten e-kirjojen tiedostomuotoja, joten voin ostaa suomenkielisiäkin e-kirjoja. Niiden käyttämiseen tarvitsee yleensä Adoben Digital Editions -ohjelman, joka on kovin kankea ja hankala käyttää. Kirjaston hallintaan löysin kätevämmän tuntuisen Calibre e-book management -ohjelman. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, ettei minulla tule ikinä olemaan aikaa lukea kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea.

Kevät tulee kohisten tänne Ylä-Lappiinkin. Nurmikko alkaa paljastua ja talven ihmemaa saa väistyä. Turhaan vinoilivat, että lähdin kevättä karkuun. :P

Mutta nyt takaisin Anna Kareninan pariin teekupin ja neuleen kera...

Cusp-sukat

 

Sain viimein sukat valmiiksi. En ole ehtinyt tässä kuussa juurikaan neulomaan, mutta yhden sukan sentään sain tehtyä. Virheitä on molemmissa, mutten jaksa välittää, kun ne eivät ole mitään suuren suuria, eikä kukaan niitä huomaa. Seuraavaksi taidan neuloa perussukat ilman kuvioita, kun kuviot tuntuivat jotensakin vaivalloisilta. Sukkien kärjissä olin jo aivan kypsä kierteelle neulottuihin silmukoihin. Ne hidastavat neulomista ja ovat pidemmän päälle vaivalloisia nekin. Uusi työ ja uudet ympyrät ovat vieneet aikaa ja energiaa ja sen takia on vaihteeksi harrastukset heitteillä.

Projekti: Cusp Socks (Ravelry)
Ohje: Cusp by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 36
Lanka: Vaaleanpunainen Regia Extra Twist Merino
Menekkki: noin 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ei kierrettyjä silmukoita vähään aikaan, kiitos.

Malli on taattua Cookie A. -laatua kirjasta Knit. Sock. Love. Seurasin ohjetta vähän huonosti ja jouduin purkamaan muutamaan kertaan, mutta lopputulos on ihana. Sukat ovat itsekseen kummallisen näköiset. Kuvio ja rakenne vetävät jännästi kurttuun, mutta jalkaan ne istuvat kivasti. Kantapään joutuu joka kerta vetämään paikalleen erikseen, mutta muuten ne pysyvät kyllä hyvin jalassa.  Kantapäästä en välitä, sillä kierretyt silmukat ovat nurjalla puolella vielä ikävämpiä ja pidän enemmän vahvistetuista kantapäistä, mutta meneehän tämä näinkin. Kantalappu joustaa nyt yllättävän paljon ja meinasin vahingossa tehdä aivan vääränkokoiset sukat, kun mittasin venyttämättä kantalappua. Onneksi sovitin jalkaan ja totesin tilanteen ajoissa. Ulkonäöllisesti tämä tietysti on ainoa oikea kantapää sukkamalliin. Pitsiraidoissa olevan kuvion oppi kyllä ulkoa, mutta koska se ei pysy paikallaan, vaan liikkuu koko ajan, jouduin seuraamaan pitsiä kaaviosta melkein joka kuviorivillä.

Regia extra twist merino ei oikein täyttänyt lupauksiaan. Mitään erityisen kierteistä lankaa tämä ei mielestäni ole. Pikemminkin kierrettä on hieman liian vähän ja jos ei ole tarkkana, saattaa lanka säikeillä. Muuten ei ole mitään valittamista. Näistä tulee ehdottomasti unisukat, sillä en oikein usko näin pehmeän merinon kestävyyteen sukissa, vaikka langassa on kyllä nylonia vahvisteena. Merino ei ole oikein sukkalankaan sopivaa, mutta unisukissa, joilla ei koskaan kävellä, se menee. Jostain syystä tämä lanka näyttää neuleena herkästi epätasaiselta, mutta uskon, että pesussa tasaantuu sekin. Minulla on hyvin tasainen käsiala luonnostaan, joten hieman epätasainen neulepinta hiukan ihmetyttää.

Skew-sukat

Aloitin nämä sukat jo kesällä, mutta jotenkin onnistuin sössimään kantapään niin, että projekti unohtui pitkiksi ajoiksi. Olin kuitenkin päättänyt neuloa tästä raidallisesta Regiasta Skew-sukat, sillä ajattelin sen sopivan malliin kivasti. Havemmin neulon uudestaan samoja ohjeita, mutta Skew on sen verran mielenkiintoinen, että näitä neuloo varmasti useammat kuka tahansa. Aloitin uudestaan suomenkielisellä ohjeella, jonka latasin Ravelrysta, mutten ymmärtänyt siitä puoliakaan. Outoja lyhenteitä oli liikaa. Englanniksi on niin paljon helpompi ymmärtää neuleohjeita, sillä lyhenteet ja fraasit ovat niin paljon vakiintuneempia kuin suomeksi. Kummallisinta vaikeuksissani on se, että neuloin Vancouverin olympialaisten aikaan yhdet sukat samalla mallilla. Enkä muista, että minulla olisi silloin ollut mitään vaikeuksia.

Projekti: Skew II (Ravelry)
Ohje: Skew by Lana Holden (Knitty, Winter 2009)
Koko: 36
Lanka: Regia Design Line Jazz Color by Erika Knight
            Viininpunainen Hjertegarn Sock 4
Menekkki: noin 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
            Brittany Birch 2,25 mm 12,7 cm sukkapuikot
Fiilis: Pakko neuloa kolmannet jossain vaiheessa. 

Lanka on Regian Design Line Jazz Coloria, jonka värit on suunnitellut Erika Knight. Nämä ovat jo kolmannet sukat tästä samasta langasta ja lanka loppui juuri ennen resoria, joten jouduin arpomaan jämälankapussista jotain sukkalankaa joustinneuleeseen. Onneksi neuloin molempia sukkia yhtaikaa ja lanka loppui molemmista sukista yhtaikaa. En ole ihan varma sopiiko tuo viininpunainen yhtään, mutta olkoon nyt ainakin toistaiseksi. Ongelmana oli se, että Regian tummin violetti näyttää ruskealta, jos sen rinnalle asettaa jonkun kivan violetin. Hankalaa.

Ainoa asia, joka jäi harmittamaan langan loppumisen ohella on se, että katkaisin puikon toista sukkaa neuloessani. Neuloin, ehkä hieman järjenvastaisesti, toisen sukan Brittany-merkkisillä koivupuikoilla, jotka tilasin Jenkeistä joskus viime kesänä muistaakseni. Viisituumainen Brittany ei oikein kestänyt kolmen silmukan yhteen neulomista. Puikoissa on kovin tylpät kärjet. Eivätkä ne muutenkaan ole suosikkini, mutta silti harmittaa, sillä en ole vielä koskaan aiemmin katkaissut puikkoa. Toisaalta 2,25 mm umpipuinen puikko on niin ohut, ettei sellaiselta oikein voi lujuutta vaatia. Pitäydyn jatkossakin KnitPron Symfonie -liimapuupuikoissa, sillä ne kestävät kieroutumatta ja katkeamatta tiukkaa käsialaani. Oman settini ostin jouluksi 2008 KnitPicks Harmony -nimellä ja ne ovat olleet siitä lähtien ahkerassa käytössä. Yksi puikko on kadonnut, mutta muut 35 kappaletta ovat ehjiä. Se on puupuikolta melkoisen hyvä suoritus.

Skew-sukkien rakenne on perin erikoinen. Sukat ovat tuollaiset hassut suikaleet, mutta istuvat jalkaan kuin sukka. Malli on anatomisesti hyvin pitkältä jalan muotoinen. Sellainen vika mallissa on, että kokoon vaikuttaa eniten langan paksuus. Sukista tulee ohuesta sukkalangasta melko kapeat ja sukat venyvätkin hieman liikaa jaloissani, mutta uskon, että lanka mukautuu. Jos neuloisin nämä yhtään leveämpi jalkaiselle ihmiselle, niin valitsisin paksumman langan. Toisaalta minulle on tiukka käsiala ja sukat ovat melko tiivistä neulosta.

Lopuksi maisemakuva,sillä karistin kaupungin pölyt jaloistani viikolla. Täällä Lapissa on niin karun kaunista.

Suomenlammasvyyhtejä

Lisää kehruita valmistui esiteltäviksi. Blogini palaa ihan lähitulevaisuudessa takaisin neulepainotteiseen sisältöön, joten jaksakaa kiltit lukijat vielä hetki näitä kehruujaarituksia. Nämä vyyhdit ovat molemmat suomenlammasta, mutta kehruuprosessina ne ovat kuin yö ja päivä. Ruskea vyyhti oli aivan ihanaa pehmeää, mutta rasvaista karstalevyä, jota olisi mielellään saanut olla enemmän. Harmaa vyyhti puolestaan on sitä oppirahaosastoa ja saa mielellään painua unohduksiin.

Kuitu: Kehräämö Christinan ruskea suomenlammaskarstalevy (Uuhi- ja karitsavillaa)
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 110 metriä / 105 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Lisää tällaista ihanaa!

Kävimme neuletapaamisporukalla Merijärvellä Kehräämö Christinassa pari vuotta sitten ja ostin kaksi rullaa kehruukuituja, mutten raaskinut niitä silloin kehrätä. En ollut koskaan kehrännyt karstalevyä, enkä oikeastaan tuolloin tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä. Villan käsittely oli vielä aivan hukassa, mutta nyt rohkenin venytellä levyn kehrättäviksi soiroiksi, kun aloin pelätä, että villassa oleva lanoliini härskiintyy ja menee pilalle koko kuitu. En tiedä käykö pestylle villalle niin, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla karstalevyn käsittelyä, missä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Se on vaan topseihin tottuneelle aivan outoa.

Villa on suomenlampaan uuhi- ja karitsavillaa ja aivan ihanaa kehrätä. Täytyy jossain vaiheessa ehdotella neuletapaamisporukalle uutta excursiota Merijärvelle. Pidimme kovasti heidän tuotteistaan. En ole vielä raaskinut neuloa lankojakaan, vaan hilloan ihania suomenlammas- ja kainuunharmas-sukkalankoja ja kainuunharmashuivilankaa varastoissani. Kainuunharmas on muuten vielä ihanampaa kuin suolmenlammas, mutta siitä lisää myöhemmin. Kehräsin villan pitkävetotekniikalla ja ainoa asia, joka jäi harmittamaan on se, että reilun sadan gramman levy ei kestänyt kuin pari päivää. Tätä olisi saanut olla säkillinen. Kädet tuli hoidettua lanoliinilla siinä samalla. Langasta tuli muhkea nelisäikeinen, hypisteltävän pehmeä vyyhti.

Sinä kesänä, kun tilasin ensimmäisen värttinäni, tilaisin vähän kehruukuituja, mutta ne jäivät pääasiassa kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Ne ensimmäiset omatoimiset värttinäkehruuyritykset eivät olleet kovin onnistuneita. Yksi niistä ostoksista on tämä suomenlammas, jonka tilasin muistaakseni Käsityökauppa Ilosta. Yritin tätä kehrätä joskus aiemmin, mutta totesin, että se oli aika kamalaa. Ajattelin, että elämä on liian lyhyt huonon villan kehräämiseen ja asia jäi. Nyt otin villan esiin, sillä halusin siitä eroon. Alku oli takkuinen, mutta sitten tajusin kokeilla lähtisikö kehrääminen paremmin kulkemaan toisesta päästä topsia. Kehräämisessä on paljon oppimista, että kaikkea ei kykene heti omaksumaan. Yksi näistä asioista, jotka eivät ole ihan heti päähäni uponneet, on se, että pitää testata kummasta päästä topsia tai karstanauhaa tai mitä milloinkin on helpompi kehrätä. En tiedä miksi, mutta joskus sillä on suuri merkitys.

Kuitu: Vaaleanharmaa suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 105 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan kehrättyä

Eihän se lopulta kammovillaa ollutkaan. Kehräsin säikeen jäljellä olleesta topsista ja liitin vanhan säikeen sen perään ja ketjukertasin säikeen itsensä kanssa paksuksi langaksi. Lopputulos on yllättävän kiva. Lanka pehmeni pesussa kovasti ja lanka on mukavantuntuinen. Tämä menee hyvin niiden kaikkien muidenkin luonnonväristen harjoitusvyyhtien kanssa peittoprojektiin, jota suunnittelen. Tekisi mieli mallitilkkuilla ja aloittaa, mutten voi. Elämä haittaa harrastamista.

Ei kehräämistä tällä kertaa

Olen minä neulonutkin, vaikka kehrääminen on ollut enemmän mieleni päällä, mikä tietysti johtuu pitkästä tauosta. Olen neulonut sukan, mutta vain yhden ja siinäkin on hölmö virhe, mutta olkoon. Sukka on tietysti Cusp Cookie A.:n kirjasta Knit.Sock.Love. Onneksi virhettä ei näe, jos ei tiedä. Aloitin toisen d-vitamiinin silkkilangasta, vaikka edellinenkin on kuvaamatta ja blogaamatta. Tuhma neuloja.

Tiedossa on pitkä tauko lankakauppojen kiertelyyn, joten täydensin varastoani sillä suunnilleen ainoalla asialla, jota sieltä puutuu eli pätkärääkätyllä sukkalangalla. Neuloin syksyn ja talven innoissani sukkia ja pätkärääkättyihin pääsi syntymään vaje. Kuvittelin varmaan taas, etten tarvitse tarvitse mihinkään pätkärääkättyä sukkalankaa. Se on jokin lankasnobiusoire, josta haluaisin päästä eroon. Pätkärääkätyistä sukkalangoista neulon perussukkia, joita käytän kengissä, sillä minusta ei ole laittamaan pitsisukkaa kenkään. En vain kertakaikkisesti raaski murjoa niitä kenkissä. Onneksi on saksalaiset sukkalankainsinöörit ja heidän laadukkaat tuotteensa. Trekking XXL:ä en ole koskaan kokeillut, mutta olen kuullut paljon hyvää siitä ja Regia on tietysti tuttua ja turvallista. Olisin ostanut Fabelia, mutta kun lempilankakauppaani ei enää ole niin on tyydyttävä näihin.

Craftsy Classes

Värien säilyttämisestä värjättyä villaa kehrätessä tuli mieleeni, etten ole tainnut mainita Craftsyä koskaan blogissani. Moni on varmaan jo tutustunut Craftsyyn, mutta ajattelin kertoa omia kokemuksiani tästä hauskasta oppimisympäristöstä. Tämä ei ole (maksettu) mainos, vaan henkilökohtainen mielipiteeni.

 Craftsy on sivusto, jonka avulla voi oppia uusia harrastuksia ja harrastuksiinsa liittyviä taitoja videoiden ja niihin liittyvien harjoitusten avulla. Kursseja on neulomisesta ja kutomisesta, leipomiseen ja helmeilyyn, tilkkutöihin ja puutarhanhoitoon ja moneen, moneen muuhunkin. Suurin osa kursseista on maksullisia, mutta joukossa on myös ilmaisia minikursseja. Ainoa maksullinen kurssi, jonka olen ostanut on Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo, joka on ollut todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Todellakin sen seitsemän euron ja jotain senttejä arvoinen, minkä kurssista ystävänpäivätarjouksessa maksoin. Suosittelen rekisteröitymään ja seuraamaan sähköpostiin tulevaa uutiskirjettä tarjouksista. Jotain kursseja on aina tarjouksessa ja prosentit ovat välillä suuria. Normaalihintaankin rahoilleen saa vastinetta.

Ilmaisista kursseista olen katsellut läpi Know Your Wool with Deb Robson, Perfect Pizza at Home with Peter Reinhart ja Short Rows with Carol Feller. Kaikki edellä mainitut olivat mielenkiintoisia ja laadukkaita. Minä ainakin vakuutuin, sillä kurssien opettajat ovat alojensa suuria nimiä. Felicia Lo on Sweet Georgian Yarnsin omistaja. Hänellä on aivan järjettömän ihania värejä. Odotan kovasti, milloin sieltä tulisi kuituja Villavyyhtiin. Carol Fellerin kurssilla totesin, että olen tehnyt lyhennettyjä kerroksia väärin ja ilmankos ne ovat irvistelleet. Alla on kuvassa ei ole neulottu Ohmu, vaan mallitilkku erilaisista tekniikoista tehdä lyhennettyjä kerroksia. Laitoin tilkkuun laput, että muistan, mikä tekniikka on mikäkin, sillä päältä niitä ei voi erottaa. Peter Reinhartilla oli melko erikoinen tapa tehdä pitsataikinaa, mutta inspiraatiota uusiin kokeiluihin tuli vähän liikaakin. Know your wool oli hyvä johdatus erilaisiin villoihin ja varmasti mielenkiintoinen niillekin, jotka eivät kehräämisestä ole kiinnostuneet.

Ainoa vika Craftsyssa on minusta se, että siellä on liikaa kaikkea mielenkiintoista, hyödyllistä, uutta, jännittäävää, ynnä muuta. Haluaisin ne kaikki, mutta aika ja raha estävät käymästä niitä kaikkia. En ole ehtinyt hyödyntämään edes kaikkia mielenkiintoisia ilmaisia kursseja. Ilmaiset kurssi näkyvät tällä sivulla, kun rullaa alaspäin. Suosittelen siis lämpimästi Craftsyä. Uskaltaisin aloittaa kokonaan uuden harrastuksen Craftsyn avulla ja niin aionkin tehdä jossain vaiheessa. Haaveilen kovasti sylikangaspuista ja pitsis sukkuloinnista ja uskon, että Craftsyn avulla pääsisin hyvin vauhtiin.

Vaihteeksi värikästä villaa

Kehrättyäni toista kiloa luonnonväristä villaa yhteen menoon, oli sellainen fiilis, että nyt täytyy saada väriä. Onneksi jaksan kehrätä niitä luonnonvärisiäkin, mutta välillä lampaanvärit käyvät tylsiksi. Valitsin villakoristani ihanan Tuulian värjäämän bfl-mohair-topsin. Ihanuus tosin loppui ensimmäisellä metrillä, kun taidot eivät tahtoneet riittää hallitsemaan liukkaita kuituja. Blue-faced leicester luetaan pitkävillaisiin lammasrotuihin ja sen villa on suhteellisen pitkäkuituista ja hieman kiiltävää. Se ei itsekseen  ole vaikeaa kehrättävää, mutta mohair, joka oli vain osin sekoitettu villan joukkoon, teki yhdistelmästä hankalan. Jouduin muistelemaan Tuulian oppeja useampaan kertaan. "Perseellä ei saa puristaa." Se on syytä muistaa, että vahingoita itseään.

Jaon topsin pitkittäin kahtia ja yritin kehrätä kahta hyvin samanlaista säiettä, jotta saisin kaksi samanlaista vyyhtiä. Kierrettä piti tietysti olla reilusti, sillä ajattelin tästä sukkalankaa, mutta onneksi en liioitellut kierteen määrässä. Silloin olisi lopputuloksena ollut pianovaijeria. Värien säilyytämiseksi päätin ketjukerrata säikeet, sillä olen kuullut, että ketjukerrattu lanka toimii sukissa. Kaksisäikeisestä langasta ei kannata sukkia tehdä, sillä se ei rakenteensa vuoksi oikein toimi sukissa. Ketjukertaus ei tasoita epätasaisuutta, vaan pikemminkin korostaa sitä, mutta yllättävän tasaiselta lanka näyttää. Kerratessa pitäisi muistaa siirtää lyhdyn koukkua useammin, mutta kehrätessä olen jo oppinut täyttämään rullia sievästi.

Tiedän toki, että käsinkehrätty lanka on tiiviimpää ja siinä sitä kautta on vähemmän metrejä, mutta metrien väärä tuli silti aikamoisena yllätyksenä. En saisi tästä määrästä kuin ehkä yhden lyhytvartisen sukan ja vain jos aloitan kärjestä. Pöh. Lanka onneksi on ihanaa, joten jotain käyttöä sille varmasti löytyy. Pikkuvyyhtejä on kiva hiplata. Kertauskierrettä on loppujen lopuksi liian vähän sukkalankaan, mutta ei se haittaa, kun metrit eivät mitenkään riitä sukkiin.

Kuitu: Louhittaren luolan puna-pinkki-musta bfl 70 % mohair 30 % -topsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Oppia ikä kaikki.

Monesti mohair lanka on pörröistä ja hienoa kid mohairia, mutta tässä tapauksesa kyse on aikuisen mohair-vuohen karvasta, joka on kovaa, kiiltävää ja liukasta. Tarkalleen ottaen kid mohair -laatuista mohairia voi tuottaa aikuinenkin vuohi, jolla on hieno karva, vaikka kid mohairilla luulisi tarkoitettavan kilin villaa. Mohair, joka ei ole kid mohairia, on käsittääkseni yksi kovimmista kuiduista ja siksi ajattelin tähdätä sukkalankaan. Luultavasti epäonnistuminen johtui siitä, että mohair oli suhteellisen paksua kuitua, eikä bfl:kään ole ohuimmasta päästä. Tällöin yhdessä sadan gramman topsissa ei ole tarpeeksi kuituja 300 metriin sukkalangan paksuista lankaa. Jos olisin saanut topsin venytettyä 900 metriin säiettä ja kerrannut sen kolmisäikeiseksi, lopputulos olisi ollut todennäköisesti pitsilankaa. Sataan grammaan mahtuu paljon enemmän erittäin ohuita ja kevyitä kuituja kuten merinoa kuin paksuja ja raskaampia kuituja kuten mohairia tai wensleydalea. Epäilen, ettei tästä topsista olisi voinut saada tarpeeksi toimivaa sukkalankaa kokonaiseen sukkapariin. Siinä mielessä pääsin tavoitteeseeni, että lanka on oikean paksuista.

Oppia ikä kaikki, kuten sanotaan. Kehräämisessä on niin paljon oppimista, että niitä kuvannollisia oppirahoja joutuu maksamaan pitkään. Otinkin esiin karstalevyn Kehräämö Christinan ruskeaa suomenlammasta ja jatkoin pitkävetoharjoituksia. Ehkä on parempi, että keskityn harjoittelemiseen ja jätän tavoitteelliset kehruut hamaan tulevaisuuteen. Ainakin jatkossa täytyy varata projektiin kaksinkertainen määrä villaa verrattuna siihen, miten paljon valmista lankaa tarvitsen. Ja vaikkei tavoitteeseensa lopulta pääsisikään, pitää kuitenkin muistaa, että kaikki lanka on hyvästä.