sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Finch liittyi parveen


Värttinät, kuten rukit, ovat laumaeläimiä ja parvi kasvaa tasaisesti, ellei keskity määrän rajoittamiseen. Teitä on varoitettu. Yllä on Jenkins Lark- ja alempana Finch -värttinä. Painoeroa 15 grammaa vaikka värttinät eivät niin suuresti eroa rinnakkain katseltuna.


Tilasin Larkille kaverin ja minulla on muutaman viikon ollut Jenkins Finch. Finch on Jenkinsin turkkilaisista värttinöistä toiseksi pienin eli todella pieni värttinä. Tämä pikkuvärttinä painaa vain 8 grammaa. Kehrä on bird's eye maple -nimistä kuviollista vaahteraa ja kara on mustapähkinää kuten Larkissanikin. Se on kyllä harvinaisen ihana pikkuinen, mutta liian kevyt minun makuuni. Yritän jatkossa malttaa pitää näpit kurissa ja odottaa, että painavampia värttinöitä myyntiin. En tosin epäile, etteikö joskus se pienin malli Kuchulu-värttinäkin joskus rantautuisi tännekin. Minulla on valitettavasti hamsterin luonne.

Kuitu: Alexandra's Crafts Mixed BFL-topsinäyte värissä Chelsea
Väline: Jenkins Finch Bird's eye maple 8 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 17 metriä / 5 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Hauska näytelanka.

Finchin mukana tuli liukuvärjätty villanäyte. Villa on Alexandra Craftsin värjäämää blue-faced leicesteriä värissä nimeltä Chelsea. Pohjavilla on mustavalkoista. Neljännes villasta on siis luonnonmustaa ja 75 % villasta on valkoista, mikä luo villaan ja sitä myöten lankaan kivaa syvyyttä. Näyte oli oikein miellyttävä tuttavuus. Harmi, ettei villoja kannata tilata tullien ja suurten postikulujen vuoksi ison rapakon takaa. Värttinöitä on pakko tilata, sillä näitä ihanuuksia ei ole tarjolla Euroopassa. Turkkilaisia värttinöitä saa toki tältäkin puolelta maailmaa, mutta ei Jenkinsin turkkilaisia värttinöitä.


Langasta tuli kuitenkin herttainen pikkuvyyhti. Lankaa tuli vaikka aluksi tuntui, että värttinä on liian pieni eikä jaksa pyöriä, mutta kyllä se sitten siitä lähti. Tekisi mieli tehdä tästä jotain. Metrimäärä 17 varmaan riittäisi kirjanmerkkiin tai johonkin sellaiseen ihan pieneen virkattuun juttuun. Asia on mietintä myssyssä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tuettu värttinä


Minulle on tullut viime kuukausina muutamia uusia leluja. Yksi vinkeimmistä on tuettu värttinä. Sellaista en ole aiemmin kokeillut. Ihastuin KerrySpindles -Etsy-kaupassa venäläistyyliseen värttinään ja tilasin sen, vaikka ensimmäiseksi tuetuksi värttinäksi suositellaan yleensä tiibettiläistä tyyliä. Sipulin muotoinen kärki on oliivipuuta ja kara vaahteraa ja värttinäni painaa 48 grammaa. Värttinän seuraksi tilasin sille sopivan "kehruukupin", jossa värttinä pyörii kehrätessä. En tiedä, mitä spinning bowl on suomeksi. Tämä on marjakuusta.


Tuetulla värttinällä kehrätään karstalankaa. Alku onnistui yllättävän kivuttomasti, mikä varmaan johtui siitä, että olen kehrännyt karstalankaa pitkävedolla rukilla, joten tiesin periaatteessa, miten tekniikka toimii värttinälläkin. Videoiden avulla pääsin nopeasti vauhtiin ja ihastuin tuetulla värttinällä kehräämiseen. Harmi vaan, että minulla on vain kaksi kättä ja päivässä on vain 24 tuntia.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mawata eli silkkinessujen kehräämisestä


Otin maaliskuussa haasteeksi jotain aivan uutta. Aloin kehräämään puhdasta silkkiä nessuista. En ole aiemmin kehrännyt silkkiä yksistään ja se olikin ihan oma maailmansa. Silkkinessu eli mawata on silkkiperhosen kotelo, joka on venytetty neliönmuotoiseen kehikkoon. Näitä seitin ohuita neliöitä on nipussa paljon päällekkäin. Periaatteessa yksi nessu on yhtenäinen ohuen ohut säie, mutta käytännössä se on varmaan jostain kohdista poikki.


Kehrätessä otetaan yksi ohut kerros nipun päältä ja aloitetaan sen venyttely. Nessun silkki tarrautuu itseensä niin paljon, ettei niitä pysty venyttämään ja kehräämään yhtaikaa, vaan säie pitää venyttää valmiiksi ja sitten kehrätä siihen kierre. Nessua voi käsitellä eri tavoilla. Tässä projektissa työnsin peukaloni keskeltä nessua läpi ja aloin venyttellä siitä rengasta, jonka katkaisin sopivasta kohdasta vetämällä sen poikki. Oppimista oli paljon. Käsiä piti pitää melko kaukana tosistaan kun venytteli. Säikeistä ei tule täysin sileitä ja langasta tulee väkisinkin hieman nyppyistä, mutta sileää ja tasaista lankaahan saa kaupasta.


Nessujen kehrääminen oli todella hidasta. Epätoivo meinasi iskeä moneen kertaan. Nippu ei tuntunut kevenevän tai ohenevan ennen kuin se oli aivan lopussa. Tilasin esnsimmäiselle Trindlelleni kaveriksi Waterfall-mahonki karan ja granaattihelmet. Granaatit ovat todella tummia ja punertavaa väriä saa ihan tosissaan katsoa. Pidän kovasti näitä Trindle-värttinöistäni. Ne pyörivät vakaasti ja pitkään ja tuntuvat painavammilta kuin ovatkaan. Harmi vain, että tilaustaan saa odottaa pitkään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Mawata silkkinessut
Välineet: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet 18 grammaa
              Trindle Waterfall Mahogany-kara ja granaattihelmet 18 grammaa
Kertaus: Majacraft Rose välityssuhteella 31:1
Lanka: Kolmisäikeinen 285 metriä / 35 grammaa (Ravelry)
WPI: 30
Fiilis: Olipa se oppimiskokemus



Lopputulos on pikkuvyyhti kiiltävää ja ihanan silkkistä silkkilankaa. Tekisi mieli tilata pienet sylikangaspuut ja kutoa tästä ja jostain toisesta silkkilangasta kaulaliinan. Se oli mahtavaa. Aikaa vaan ei tunnut olevan nykyisillekään harrastuksille. En oikeastaan tarvitsisi lisää, mutta pienet kangaspuut olisivat todella kivat. Olen haaveillut Kromskin Harpista.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lanitium ex Machina saksalainen merino


Kehräsin keväällä Lanitium ex Machinan saksalaista merinoa pitkään, sillä tein melko ohutta säiettä. Keskityin värien ihastelemiseen, sillä näissä monivärisissä leteissä se on tärkeä osa kehräilyä. Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan, jotka olivat yllättävän lähelle saman painoisia. Olen oppinut melko taitavaksi näissä halkomishommissa. Kehräsin ne muistaakseni eri päistä jotta saisin eri värisiä säikeitä, sillä halusin värien sekoittuvan. Olen tehnyt aika paljon raidallisia lankoja ja halusin vaihteeksi kirjavampaa. Lopputulos on aikalailla sitä mitä kuvittelin sen olevan.


Olin topsin saatuani hiukan pettynyt, sillä tämä on aiemmin keräämiäni merinoita selvästi karheampaa. En tiedä onko se normaalia saksalaiselle merinolle, sillä en ole saksalaisiin merinoihin mitenkään erityisesti tutustunut. Toisaalta olen kehrännyt karheampiakin villoja joten se ei lopulta paljon haitannut, sillä villa oli ihan kivaa kehrättävää. Odotin vain merinolta enemmän pehmeyttä, kuin mitä tässä oli. Netti ostamisessa on tietysti se vika, ettei aina tiedä, mitä saa. Aina ei saa sitä, mitä kuvittelee tilaavansa. En kuitenkaan valita, sillä eihän tässä mitään varsinaista vikaa ollut.

Kuitu: Lanitium ex Machina German Merino -topsi
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella 7,1:1
Lanka: Kolmisäikeinen 447 metriä / 150 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Ihanan värinen, mutta merinoksi kyllä melko karheaa.

Kertasin säikeet Auralla, sillä epäilin, ettei Majacraftin standardi-rulla vedä 150 gramman lankaa nätisti. Olen kyllä 144 grammaa muistaakseni ängennyt paksumpaa lankaa rullalle, kun kertasin villatakkilankoja, mutta päätin kerrata jumborullalle, kun sellainen oli mahdollista ja halusin Rosella jo aloittaa seuraavaa projektia. Olen oppinut nauttimaan hitaasti kertaamisesta. Mihin minulla edes on ollut kiire? Olen aiemmin kerrannut jarru kireällä mahdollisimman äkkiä ja se on kyllä näkynyt lopputuloksissa. Kun paneutuu kertaamiseen, niin on lopputuloskin miellyttävämpi.


Aika kiva vai mitä? Tekisi mieli tehdä sukat, mutten uskoa, että kestäisivät.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mysteerivilloja ja värttinäkuvia


Pieni turkkilaiseni Jenkins Lark on ahkera pikkuvärttinä. Olen pyöritellyt World of Woolin loputtomalta tuntuvasta jämävillapussista minivyyhtejä. Tällä kertaa laventelia ja valkoista villaa. Valkoinen oli ok, mutta laventelin värinen oli huopunutta tai ainakin kovasti tiivistynyttä villaa ja sitä sain repiä ihan tosissani, että sain säiettä aikaan. Jos en olisi ihastuksissani söpöstä pikkuvärttinästäni niin, en olisi varmasti viitsinyt kehrätä tuota huopunutta mokomaa. Motivaatio on ihmeellinen asia.


Valkoisesta villasta tuli hieman enemmän säiettä, joten tein lopusta pari metriä valkoista lankaa. En tiedä mihin näitä minivyyhtejä käytän, mutta yleensä tulee käyttöä juuri sille langalle, jota kuvittelee, ettei tule koskaan tarvitsemaan mihinkään. Olen edelleen ihastuksissani tästä värttinästä. Se on vaan niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista valkoista ja laventeliväriistä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 44 metriä / 10 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Mitä tästä nyt sanoisi?


Meille iski pääsiäinen aikaisin tänä vuonna. Aloin kehräämään keltaoranssia lankaa jo reilun viikon ennen palmusunnuntaisia ja kaivoin esiin ensin Arabian puput ja sitten muutkin pääsiäiskoristeet. Meillä ei ole varmasti koskaan ole ollut reilusti ennen palmusunnuntaita pääsiäiskoristeet esillä. Päätin kehrätä yhteen jämävillapussin keltaisen, oranssin ja persikan väriset villat.


Pääsiäiskukko muni minulle neljä Rähinä-munaa ja Fazerin Mignon. Olin poikkeuksellisesti innoissani pääsiäismunista. Kindereitä ja niiden typeriä leluja olen inhonnut jo teininä, mutta Rähinäketjut olivat kiva yllätys ja menivät CD-telineiden koristeiksi. Hitsi, kun en ostanut enempää. Olisi ollut hauska omistaa kaikki ketjut. Tämän pääsiäisen muistan varmasti pitkään.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista keltaista, oranssia ja persikan väristä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 193 metriä / 70 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Värit eivät nappaa, mutta ehkä tästä joku pääsiäiskoriste voisi tulla...

Lark-parka oli aivan ääriään myöten langan kerän peitossa, kun sain sen tämän langan kerrattua. Paljoa yli tuon 70 gramman en varmaan olisi saanut lankaa mahdutettua. Olen aavistuksen huolissani, että saanko värttinän kaivettua kerästä esiin, mutta hyvin se sieltä sukelsi esiin, kun vähän nitkutti karaa ensin.

Tuliko liian monta kuvaa Jenkins Larkista? Ei se mitään, lisää on tulossa. ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mysteerikuitua ja Jacobia


Värttinät ovat pyörineet ahkerasti viime viikot ja pari pientä lankaa alkaa olla taas valmiina. Ihastuin kovasti Trindle-värttinöihin ja tilasin itseasiassa Trindlelleni kaverin. Trindlessä on vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin muissa yläpainoisissa värttinöissä, joita olen kokeillut. Omani painaa 18 grammaa, mutta tuntuu paljon painavammalta kehrätessä. Pari kertaa olen joutunut etsimään äkillisesti tangentin suuntaan singahtanutta helmeä, mutta kun välillä varmistaa, että helmet ovat kunnolla kiinni, niin uskon, ettei jatkossa tarvitse möyriä sohvien alla. Ensimmäinen Trindleni on Purpleheart-puinen kara ja lasihelmikehrä. Toiseksi tilasin kuviollisen Waterfall-mahonkisen karan ja granaattikehrän, mutta niistä laitan kuvia toisen kerran.


Tämä pikkuvyyhti on ensimmäinen Trindlellä kehräämäni lanka. En ole koskaan kehrännyt näin järjettömän ohutta. Säie oli miltei hengetöntä. Kuitu on World of Woolin pohjattomalta tuntuvasta jämävillapussista, joka ei vain ota loppuakseen. Villaa se ei ole vaan jotain selvästi merinoa ohuempaa pehmeämpää erittäin kiiltävää ja lentelevää. Epäilen, että se on bambua tai jotain muuta viskoosia, muuntokuitua kuitenkin. Jenkins turkkilaisen värttinän mukana tuli vihreää bambumerinoa ja siinä oleva bambu muistuttaa tuntumaltaan tätä mysteerikuitua.

Kuitu: World of Wool Botany Lap Waste -jämäkuitu
Väline: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet yhteensä 18g
Kertaus: Majacraft Little Gem 13,1:1
Lanka: ketjukerrattu 77 metriä / 18 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Uskomattoman ohutta!

Langasta tuli superohutta, vaikka ketjukertasin sen. En jaksanut alkaa väkertää ketjukertausta värttinällä, joten kertasin sen Little Gemillä. Vähän laiskotti. Värttinällä kehrääminen tuntuu vielä hankalalta ja sitä pitäisi harjoitella, vaikkei aina huvittaisikaan.


Auralla kehräsin harmaata Jacob-lammasta, enkä pitänyt kokemuksesta yhtään. Olen kuullut Jacobista paljon hyvää, mutta tämä World of Woolin Jacob ei ainakaan ole minun suosikkejani. Ehkä amerikkalaiset ovat jalostaneet omansa pehmeämmiksi ja miellyttävämmiksi kehrätä. Villa tuntui karkealta, karvaiselta ja pölisi ja sitä oli vaikea kehrätä tasaisesti. Säikeen kehrättyäni totesin, että kierrettä on liian vähän kuitenkin enkä uskonut, että säie kestäisi ketjukertaamista. Olin keskittynyt liikaa käsiini enkä niinkään rullalle tulevaan säikeeseen, joten siihen oli tullut liian vähän kierrettä. Ketjukertaaminen ei onnistu alikierteisestä säikeestä, vaan se katkeilee. Poljin säikeen uudestaan rullalle ja lisäsin kierrettä. Temppu onnistui yllättävän kivuttomasti ja eikä lopputuloksesta huomaa mitään.

Kuitu: World of Wool harmaa Jacob -topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 4,1:1
Kertaus:  Majacraft Aura välityssuhteella 5,1:1
Lanka: ketjukerrattu 70 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 9 
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Olemme Auran kanssa alkaneet tulla ihan hyvin toimeen keskenämme. Sipaisin varovasti vaseliinia karaan ja kolinat loppuivat. Kyllä se lopulta kannatti tilata, vaikka alku olikin takkuista, mutta opin enemmän kehräämisestä ja rukkien säätämisestä.