perjantai 18. huhtikuuta 2014

Nappisuoritus kehräämisessä


En ole hukannut blogaamisintoani, vaikka edellisestä postauksesta on yli kaksi viikkoa. Ihastuin konttineulehuiviin niin, etten ole muuta malttanut neuloa. Huivilla on jo yhtä paljon pituutta kuin minulla,joten pian pääsen varmaan sitäkin esittelemään. Olin pitkään (lue: muutaman viikon) kehräämättä, sillä sain peukaloon viiltohaavan ja haavan kuivat reunat estivät pitkään kehräämisen. En voi sietää sitä, että villa tarttuu sormiin. Tätyy jatkossa olla poronkuivalihan ja puukon kanssa tarkkana, ettei käy lisää vahinkoja. WoW:n merinoa on pyörähtänyt suihkien lisää rullille ja projektin kolmas vyyhti valmistui viikolla.


Vuorossa oli variaatio, jossa on kaksi säiettä värissä Funchia ja kolmantena säikeenä Magenta. Pieni 25 gramman säie sujahtaa äkkiä rullalle. Kehrään tätä suunnilleen autopilotilla ajattelematta mitenkään kummemmin kehräämistäni. Ajattelin, että sillä tavalla pääsen lähimmäksi edellisiä vyyhtejä ja suureksi yllätyksekseni tässä vyyhdissä on täsmälleen sama määrä metrejä kuin edellisessä vyyhdissä. En olisi ikimaailmassa arvannut, että pääsen samaan lukuun 205. Ensimmäisessä vyyhdissä on 210 metriä. Sen olen kuitenkin kehrännyt viime vuoden puolella. Eikä kehruutaukokaan ole vaikuttanut lankaan sen kummemmin. Huikea suoritus vaikka itse sanonkin.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä Magenta (1s) ja Fuchsia (2s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 205 metriä / ~75 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Huikean samanlainen lopputulos kuin edellisessä.



Vielä en tiedä, mitä näistä langoista tulee, mutta joku kiva modulaarinen juttu siintelee mielessäni. Asia on mietintämyssyssä.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Puikko- ja koukkuostoksia


Joku saattoi vähän sortua, hupsis. Tarvitsin erääseen projektiin 5,5 milliset puikot ja juuri sitä kokoahan minulla ei ole ollenkaan. Yhdet sopivan koon tipsit olisivat varmaan riittäneet, mutta Lankakamarissa oli juuri sopivasti tarjouksessa KnitPro Dreamz Deluxe, jossa oli muitakin kokoja, joita minulla ei ole ollut. Olen viime aikoina neulonut poikkeuksellisen paksuja lankoja, joten paksumpiakin puikkoja saattaa olla tarpeen omistaa. Vastustin pitkään vaihtopääsysteemejä vähän niin kuin humpuukina, mutta niin se mieli muuttuu. Nämä ovat villatakkien ja semmoisten neulomisessa erittäin käteviä, kun puikkokokoa voi muuttaa tuosta noin vaan päät vaihtamalla. Joskus joustinneule toimii paremmin eri puikkokoolla kuin sileä tai kuvia ja tasona ja pyörönä neulotun osan eroa voi pienentää vaihtamalla puikkokokoa.


Toinen hairahdus on koukkuamiskoukkuosastoa. Sain alennuskoodin LoveKnitting-nimiseen verkkokauppaan ja sorruin tilaamaan nipun koukkuja. KnitPron muoviset Spectrat olivat niin edullisia, etten voinut vastustaa. Pienempiä kokoja minulla on puisina Symfonie -sarjan koukkuina. Virkkuukoukkujen säilytys kävi ongelmalliseksi, joten katselin Etsystä kivan säilytyspussin koukuilleni. Aivan pienet virkkuukoukut säilytän kardemummaputkilossa, joka on niille mielestäni aivan lyömätön, mutta muut koukut eivät mahtuneet puikkopussiin ja bambukahvalliset ChiaoGoot kolisivat ikävästi puikkopussini pohjalla, joten nekin oli kiva saada ojennukseen. Aika kitschin näköinenhän se on, mutta kai virkkuukoukkujensa kanssa voi vähän hullutella. Kitsch ja muut mauttomuudet ei ole yleensä mieleeni, mutta tämä puhuttelee minua jotenkin kovasti.


Dreamz-puikot ovat päässeet jo tosi toimiin, kun aloitin Lady Eleanor Entrelac Stole -huivin. En ole ennen konttineuletta neulonut, mutta pidän tästä kovasti. Takaperin neulomistakaan en ole pariin vuoteen tainnut harjoitella, että sikälikin hyvä projekti.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Regia Flower Garden -sukat


Vaihteeksi jotain valmista ja suurkiitos siitä Minnalle, joka lähetti lisää lankaa, että sain toisenkin sukan valmiiksi. Olisin varmasti päätellyt sukat jollain muulla sukkalangalla, jos ystävällinen lukija ei olisi tarjonnut samaa lankaa, sillä kahdet sukat tästä väristä neulottuani en ole innostunut ostamaan samaa väriä lisää. Sitä ei tietysti mainita, että minulla on kolmiin sukkiin tätä samaa Regian Garden Effectsiä kahdessa eri värissä. Yhdet Blue Thyme -sukat olen jo tehnyt ja Lupine Color -kerät ovat iskemättömiä. Nöttösen värierä on tietysti eri ja vaaleanpunainen selvästi hempeämpää kuin muussa sukassa, mutta minua se ei haittaa yhtään. Näin räikeiden sukkien ei tarvitse olla täsmälleen samanlaiset.


Sukat ovat sitä samaa omasta päästä sarjaa kuin monet edeltäjänsä, mutta tällä kertaa lopetin joustinneuleen vaiheittain. Ajattelin, että se voisi olla hauska efekti, mutta lanka on valitettavasti niin kirjavaa, ettei se näy mihinkään. Jossain semisolidissa langassa voisi olla hauska kokeilla tätä samaa, sillä se kyllä miellyttää silmääni. Kantapää on tavallinen ranskalainen, mutta kantalapun tein tavallisesta poiketen nostamalla eri silmukat kuin edellisellä kerroksella. Suomeksikin sillä varmaan on jokin nimi, mutta englanniksi se tunnetaan Eye of Partridge -kantalappuna. Nostetut silmukat eivät ole jonoissa, vaan lomittain. Kärki on muuten sädekavennus, mutta neuloin kavennukset joka toisella kavennuskerroksella ylivetokavennuksena ja joka toisella oikein yhteen, jolloin kavennusket eivät kierrä, vaan pysyvät paikallaan puikon keskellä ja lopussa. Sukista on isompi kuva tässä, jos näistä pienistä on vaikea nähdä, mitä tarkoitan. Minulla on Ravelryssa kaikista kuvista isommat versiot kuin blogissa. Näissä huomasin, että kyllä objektiivilla on iso merkitys kuvia ottaessa. Kittiputkella tulee aika suttua, joten taidan vaihtaa 22 millisen pannukakun takaisin seuraavia kuvia varten.

Projekti: Regia Flower Garden Socks (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Regia Design Line by Kristin Nicholas Garden Effects
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Metsään meni niin, että rysähti


Niinkin yksinkertaisen asian kuin perussukan voi ryssiä. Yritin neuloa mahdollisimman nopeasti, ettei lanka ehtisi loppumaan, mutta valitettavasti se ei auttanut. Kummallinen juttu. Kuten olen varmaan lukemattomia kertoja maininnut ostan yleensä kolme 50 gramman kerää sukkalankaa, jotta saan kahdet sukat itselleni. Ikinä ei ole lanka loppunut kesken. Yleensä jäljelle jää noin 10 gramman nöttönen. Tosin kerta se on ensimmäinenkin. Jos jollain on nöttönen Regia Design Line Garden Effects'iä värissä 3303 Flower Garden olisin avusta kiitollinen. Sähköposti ja Ravelryn yv-laatikko kuuntelevat.

Metsään menee


Joskus tuntuu, että kaikki neuleet ovat vastatuulessa. Aloitin monta viikkoa sitten sukat pikaiseksi väliprojektiksi. Valitsin Arch-shaped socks(pdf) -mallin ohjeeksi, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja lisäsin monen muun tavoin joustinneuleen koko sukkaan. Pikaista väliprojektia ei tullut, sillä en ole saanut sukkaa istumaan jalkaani millään. Sukka ahdistaa jalkapöytääni silmukkamäärien ja kavennusten muuttelemisesta huolimatta. Pidän kovasti sukan erikoisesta ulkomuodosta, mutten voi sietää sitä, että jalkapöytääni puristetaan epämiellyttävästi. Sukka ei vaan istu, vaikka olen purkanut ja neulonut kärjen neljä kertaa. Joutunen nyt sitten keksimään jotain ihan muuta, sillä haluan tästä langast nimenomaan unisukat itselleni.


Neulomisessa on tärkeää onnistumisen kokemukset. Ne ovat se voima, joka pitää kiinni harrastuksessa. Nyt kun kaikki projektit tuntuvat olevan menossa enemmän tai vähemmän metsään, tuntuu paljon mielekkäämmältä kehrätä. Yhteen huiviin olen joutunut tilaamaan uusia puikkoja ja toisesta loppui lanka. Perussukistanikin loppuu lanka yllättäen kesken. Sormikkaat, jotka innoissani aloitin tammikuussa eivät istu millään pieneen käteeni vaan ovat pienennyt ja käsialan kiristysyrityksistä huolimatta liian suuret, menivät purkuun. Suunnittelemani liivi on muuten onnistumassa, mutta lanka värjää kädet mustelman violeteiksi, mikä ei innosta yhtään neulomaan sitä. Vastoinkäymiset johtavat herkästi neulepläähiin ja sitä ei nyt taas tarvitsisi tulla. :(


tiistai 18. maaliskuuta 2014

LeM merino Melancholy



Etsiessäni blogipostausta siitä yhdestä WoW:n merinokehruustani havaitsin, etten ole tainnut esitellä syksyllä tätä vyyhtiä ollenkaan. Tämä valmistui elokuussa, mutta taisi olla aikansa kuvaamatta ja yli puoli vuotta blogaamatta. Löysin kuitenkin vyyhdin kuvat, joten päätin korjata asian tässä joutessani. Vyyhti ei ole enää mukana enkä oikein enää muista millainen se oli kehrätä, mutta oletan, että se on samaa merinon tuntumaa kuin muutkin kehräämäni merinot. Varmaan muistaisin, jos kuidussa olisi ollut jotain erilaista.

Kuitu: Lanitium ex Machina Merino värissä Melancholy
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella.
Lanka: ketjukerrattu 226 metriä / 136 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman epätasainen, mutta ihanan pehmeä lanka.


Pidän kovasti tämän vyyhdin väreistä. Se on sikäli yllättävää, että vyyhdissä on punaisia, jotka taittavat oranssiin, joka on ehdottomasti yksi inhokkiväreistäni. Ilmeisesti sopivan harmoninen kokonaisuus jotenkin tasoittaa. Olen ollut viime aikoina hieman vähemmän värirajoitteinen. Ehkä muutamat kirjavat neuleeni ovat laajentaneet värivalikoimaa. Olen käyttänyt kovasti Daybreak-huiviani ja paria muutakin värikästä neuletta. Lisäksi ostin juuri kolmea väriä Dropsin Big Delightia Lady Eleanor -konttineuleshaalia varten. Ehkä tämä värieni monotonia hellittää.


 Olen ajatellut neuloa tästä jonkinlaisen kaulurin (cowl). Näin sellaista jossain ympyrähuiviksi kutsuttavan. Minä ymmärtäisin ympyrähuivilla ympyränmuotoisen huivin. Hankala tuo cowl. Mallia en ole valinnut, mutta varmasti löydän jokun mielenkiintoisen mallin, joka sopii käsinkehrätylle.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Eteläamerikkalainen Sabotage


Déjà-vu? Kehräsin joululomalla saman väristä topsia merinopohjalla ja minulla oli ainakin aika voimakas Déjà-vu -fiilis. Erona edelliseen tietysti eri lammasrotu ja se, että yritin kehrätä paksumpaa lankaa. Tarkoituksena oli saada aikaan pipolanka sille toiselle kaveriksi. Se ei ihan onnistunut. Lopputuloksena on lanka, joka on toisesta päästä paksumpi ja toisesta päästä ohuempi. Ohuemmasta päästä ajattelin ottaa muutaman metrin huivin päättelyyn, sillä se merino loppui kesken päättelyn, Pipo varmasti metrien puolesta tulee, muttei ehkä ihan sellainen, kun ajattelin. Täytyy harjoitella lisää paksumpien lankojen kehräämistä.

Kuitu: Lanitium ex Machina South American värissä Sabotage
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 220 metriä / 128 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman epätasainen, mutta ihanan pehmeä lanka.

Kun on oppinut kehräämään ohuita säikeitä on vaikea palata paksumpiin, mutta harjoituksella nekin onnistuvat. En ole varsinaisesti pettynyt lankaan. Tiesinhän jo kehrätessäni, ettei tästä tule täydellisen tasaista. Harjoitus tekee mestarin ja villaa saa aina lisää. Rennon asenteen löytämiseen meni aikaa, mutta olen jokseenkin lakannut hilloamasta villojani siinä pelossa, että ne menevät harjoitellessa "hukkaan" tai "pilalle". Lopputulos on sivuseikka ja prosessi itsessään ja taitojen kehittäminen on se juttu. Jos haluan tasaista tai tietynlaista lankaa, ostan sen kaupasta.



Kertasin myöhään illalla, joten kuvat ovat vähän turhan keltaisia, mutten jaksanut alkaa säätämään kuvien kanssa, joten nämä nyt saavat kelvata. Halusin kuitenkin näyttää miten mielenkiintoista käsinvärjätyn säikeen kertaaminen on. Kerratessa ei enää muista, missä järjestyksessä värit ovat ja rullalla näkyvä säie vaihtaa väriä monta kertaa kertausprosessin aikana. Yllä olevassa kuvassa on valmis säie rullalla ja alla muutamia kuvia matkan varrelta. Ketjukertaamista varten annan säikeen levätä rullalla noin viikon, jotta säie hieman rauhoittuu, eikä muodosta niin herkästi siansaparoita ja muutenkin kierry itsensä ympäri. Onneksi minulla on reilusti rullia, joten voin hyvin antaa säikeen levätä kunnolla, enkä joudu olemaan kehräämättä odotellessa. Ketjukertaaminen on paljon rennompaa, kun säie on saanut levätä, vaikka välillä meinaa malttamattomuus iskeä.




En äkkiseltään oikein löytänyt eteläamerikkalaisesta juuri mitään tietoa. Epäilen sen olevan jokinlainen merinojohdannainen. Luullakseni kyseessä ei ole vakiintunut rotu vaan nimitys alueen merinoristeytyksistä jalostetuille lampaille, mutten pistä päätäni pantiksi, sillä villakirjani ovat kaikki etelässä, kuten kaikki muutkin kirjani. Ollapa kotona kirjastonsa kanssa, jotta voi kaikki aina tarkistaa. Villa oli erittäin miellyttävää kehrätä. Tämä ei varmasti kutita. Pidän kovasti Lanitium ex Machinan värjäämistä villoista ja odotan innolla uuden verkkokaupan kuitupäivitykstä, joka on lähiaikoina kuulemma tulossa.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

WoW:n merinosäikeitä


Innostuin viime kesänä suunnattomasti erään Interview Knitsin opetusvideon ajatuksesta erivärisistä säikeistä kerratuista langoista. En nyt kuollaksenikaan muista oliko kyseessä Gentle Art of Plying, Spinner's Toolbox vai joku muu Judith MacKenzien video, mutta kuitenkin joku niistä, jossa tämä suuri guru puhuu. Yksivärisistä säikeistä saa hyvin miellyytävän gradientin, kun valitsee värit ja säikeet oikein. Tilasin innoissani kilon merinoa World of Woolista ja odotin Little Gemiäni malttamattomana kuin pikkulapsi. Villat tulivat ensin ja kuten arvata saattaa, värit eivät olleet ihan sitä, mitä ajattelin. Tajusin heti, ettei täydellinen gradientti onnistuisi. WoW:n vanhat kuvat eivät oikein kuvanneet todellisia värejä. Onneksi nykyiset kuvat ovat paljon lähempänä todellisuutta, mutta sanomattakin lienee selvää, että projekti jäi pettymyksen vuoksi. Otin syksyllä projektin työn alle, enkä oikein välittänyt ensimmäiseksi suunnittelemani vyyhdin väreistä. Aubergine on lähes äärimmäisen tumma violetti ja pistää langasta silmään.


Jatkoin projektia viime kuussa ja sain juuri valmiiksi toisen vyyhdin. Fuchsia ja Damson pelaavat erittäin kauniisti yhteen ja langasta tuli aivan ihana. Kaksi säiettä on vaaleampaa väriä Fuchsia ja yksi säie on Damsonia eli sitä samaa väriä, jota ensimmäisessä vyyhdissä on kaksi säiettä. Värit ovat sopivan lähellä toisiaan eivätkä säikeet pistä silmään niin kuin tuossa ensimmäisessä vyyhdissä. En ole koskaan innostunut langoista, joissa on erivärisiä säikeitä, mutta tämä miellyttää silmääni. En ole yhtään senttiä vielä neulonut, joten en tiedä, miltä tämä tai tuo toinen näyttää neulottuna, mutta toivon, ettei lopputulos ole kovin levoton.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä  Damson (1s) ja Fuchsia (2s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 205 metriä / ~75 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana, joskin aavistuksen löyhäkierteinen lanka.

WoW:n dyed 23mic 64's merino on erittäin helppoa kehrättävää ja hyvin miellyttävää villaa. Se ei kutita vähääkään ja tuntuu oikein miellyttävältä paljasta ihoa vasten. Kuten yleensäkin valmiista kehruistani kirjoittaessani, kirjoitan tätä vyyhdit kaulan ympäri. Suosittelen lämpimästi näitä edullisia topseja, silä hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdallaan ja värejäkin on 80. Niistä löytyy varmasti tällaisiin värien sekoitteluun sopivia sävyjä. Merino on kuulemma Etelä-Afrikasta silpomattomista (non-mulesed flocks) lampaista.


Olin aivan varma, että esittelin tämän osapuilleen marraskuussa valmistuneen vyyhdin täällä blogissani alkuvuodesta, mutten löytänyt blogista tai Picasasta näitä kuvia, joten asia on kai jäänyt jossain vaiheessa. Silmämääräisesti tämä on aavistuksen paksumpi lanka, mutta se  voi johtua kierteestä tai väristä tai jostain. Metrimääräisesti vyyhdit ovat lähes identtiset ja osittain ne ovat samaa topsia. Valitettavasti tähän hieman askeettiseen matkalaukkelämääni ei kuulu lankojen punnitemiseen sopivaa vaakaa, joten en ole aivan varma vyyhtien painosta. Suunnilleen 75 grammaa niiden pitäisi painaa. Se matkalaukku muuten on tuo laventelinvärinen, paisley-kuvioinen objekti, jonka päällä kuvaan näitä lankojani, kun en muutakaan ole keksinyt kuvaustaustaksi.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä Aubergine (1s) ja Damson (2s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 210 metriä / ~75 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Liian tumma häiritsee silmääni.

Satuin Now in a minute -huivin(Knitty) Ravelry-sivulle ja taisin saada idean. Suosikki podcastini palasi tauoltaan. Brenda Daynen Cast On on käsittääkseni ensimmäinen neulepodcast ja se on ollut tauolla perheenjäsenten menehtymisen vuoksi. Brenda on pitkään tehnyt neulekirjaansa Welsh for rainbow, joka viimein on valmis ja tuo huivi on yksi tämän kokoelman ohjeita. Huivin innoittamana suunnittelin seuraavat vyyhdit uudelleen niin, ettei suunnitelmassa ole yhtään yksiväristä vyyhtiä, joita gradienttisuunnitelmassani oli jokaista väriä. Metrejä ja grammoja on hieman liikaa yhteen huiviin, mutta katsotaan, miten projekti etenee. Jokin modulaarinen juttu varmasti tulee vielä.