Maaliskuun shoppailuja

Kuulin, että jonkun ei pitänyt ostaa lankaa tässä kuussa. Joku se oli, mutten muista kuka. Minä en varmaan ollut se, sillä minä olen ostanut lankaa. Kuvasta puuttuu violetti kerä Cataniaa, joka on jo uudella koukkuamiskoukulla. Catanioista tulee tiskirättejä ja loput ovat sukkalankoja. Neuleunelmissa oli ilmaiset postikulut viime viikolla ja tilasin kaksi kerää edullista Schoppel-Wollen Admiralia kokeiluun. Pinkki olikin kovin vadelmainen, mutta violetti on aivan ihana väri. Harvoin näkee niin kaunista tummaa violettia. Tätä lankaa en ole koskaan neulonut. Regioista tulee ainakin yhdet joululahjasukat. Väri on tummempi ja viininpunaisempi luonnossa.

Lankojen lisäksi tein puikkosijoituksen. Tarvitsin koukkuamiskoukun, jossa on kaapeli, joten päätin sijoittaa KnitPro settiin ja irtopääkoukkuihin. Ostin siis aloituspakkauksen irtopääsysteemejä ja koukkupäitä. Minulla ei ole viisi ja kuusi millisiä puikkoja ollenkaan, joten mielestäni ostos oli ihan kannattava. Lisäksi ostin kaapelin- ja koukkupäänyhdistäjiä sekä KnitPron avattavia silmukkamerkkejä. Onneksi sain Lumoavassa langassa alennusta, ettei mennyt koko omaisuutta näihin. Olen aiemmin ajatellut, etten tarvitse irtopääsysteemejä, mutta niin se mieli muuttuu.

Kuinka lankavarastoa ei pienennetä

Voitin Zeldan blogiarvonnassa lankaa! Zeldan värjäämä Belladonna saapui tänään. Meinasin avata oven ja sanoa rumasti, kun Belladonna runnottiin postiluukusta läpi vähemmän kauniilla tavalla, mutta en sitten jaksanut. Siivouspäivänä ei jaksa. Belladonna on aivan ihana sataprosenttinen merinolanka. Kiiltävä ja sievä kuin mikäkin. Liila tai magenta on aivan täydellisen väristä ja sen lisäksi langassa on myös punaruskeaa ja harmaata. Malttaakö tällaista ihanuutta neuloa ollenkaan?

Tiedättekö mikä tämä lankanuudelikasa on? Ei se mitään kerron sen silti. Se on vyyhti Cascaden 220 Woolia, joka oli Snapdragon tam, jonka kassa taistelin koko syksyn. Sain toissapäivänä loistavan idean. Kokeilen purkaa myssyn suoraan vyyhdinpuille. Rip, rip, rip ja hetkessä myssy oli kadonnut ja sain sitoa lankanuudelikasan. Se oli kyllä todella kätevää, mutta näin ei kyllä lankavarastoa kutisteta. Onneksi uusi suunnitelma on olemassa. Seuraavaksi langasta tulee Suvi Simolan Mustikka-ohjeella pipo. Mutta hei en sentään ostanut lankaa. xD

PS. Uusin Knitty on ilmestynyt. Eikö nämä sukat olekin tarkoitettu minun puikoilleni?

Pöllöhuivi

Eivätkö ne olekin herttaisia? Helmiä en jaksanut laittaa silmiksi, sillä halusin tämän vain valmistuvan kiireesti. Minulle ne ovat ihan tarpeeksi pöllöjä ilman helmisilmiäkin. Kun näin tämän Hogwarts Express -nimisen ohjeen Ravelryssa ensimmäisen kerran, se vaan kolahti ja lujaa. Ostin ohjeen heti ja keksin langankin miltei saman tien, mutta aloittamiseen meni vähän enemmän aikaa, kun pitää aina ensin yrittää saada jotakin valmiiksi ennen uusia projekteja.

Langaksi valitsin muutama vuosi sitten Kädentaito-messuilla ostamani Seehawer & Siebert Pisa -sukkalangan. Sukkia langasta ei tullut koostumuksen vuoksi. Lanka on 60 % villaa, 20 % silkkiä ja 20 % bambua. En erityisemmin luota nylonittomiin sukkalankoihin, mutta tällaiseen pikkuhuiviin kerä oli ihan omiaan. Toisaalta Pisa kesti purkamista useamman kerran oikein mainiosti, joten ehkä se olisi pitänyt sukkalankanakin. Tämä oli sellainen epäonnen kerä, joka ei tuntunut toimivan oikein missään muodossa eikä mallissa. En tiedä miksi. Mutta nyt olen aivan valmis lähettämään tämän maailmalle enkä kaipaa tätä enää lankavarastooni. Väritys langassa on mielenkiintoinen. Yksi säie on punertava ja muut kolme ovat sinisiä, mutta sitä ei kauempaa kyllä huomaa, vaikka se hiukan elävyyttä neulepintaan tuokin.

Projekti: Owl Shawl (Ravelry)
Ohje: Hogwarts Express by Ashcroft-Hempsall (Ravelry) 
Koko: 140 cm x 35 cm
Lanka: Sininen Seehawer & Siebert Pisa
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Sievä pikkuhuivi

Huivi oli kiva, nopea pikkuneule. Ainaoikean ansiosta suurin osa huivia oli aivan aivotonta neulottavaa, mutta onneksi minulla on sellainen vaihe, etten viitsi tuijottaa kaavioita kovin tarkkaan. Joskus ei vaan jaksa panostaa niin kauheasti. Pääteltyäni huivin kutsuin sitä pöllörievuksi, mutta onneksi pingottaminen teki tässäkin tapauksessa ihmeitä, vaikken kovasti huivia repinytkään.

En oikein tiennyt, miten tällainen huivi kuuluu mitata, joten mittasin tämänkin yläreunaa pitkin vaikka se onkin lähes koko ympyrä tasolle levitettynä. Seurasin ohjetta suhteellisen kiltisti, sillä siinä oli sopivasti vaihtoehtoja. Neuloin reunaan ainaoikeaa vielä pöllöjen jälkeenkin, sillä lankaa oli vielä jäljellä ja minusta huivi on sievempi näin. Jos olisin käyttänyt jotain muuta lankaa, jota olisi ollut enemmän, olisin tehnyt huivista vähän suuremman, mutta onneksi tämä ei tule omaan käyttöön. Suosikkihuivini kun tahtovat olla kokoluokkaa torkkupeitto.

Uusi värttinä, uudet kujeet

Ihanien villatopsiostosten innoittamana päätin kokeilla värjätyn villan kehräämistä. Olen vähän nuuka enkä ole raaskinut aloittaa herkkuvilloilla, vaan olen tyytynyt luonnonvärisiin villoihin. Tarpeeksi rohkeutta kerättyäni valitsin ensimmäiseksi uhriksi fuksianpunaisen merinovillan, jonka tilasin pari vuotta sitten Villa Laurilasta värttinäkehruukokeiluja aloitellessani.

Kuitu: Fuksianvärinen merinotopsi Villa Laurilasta
Väline: Majacraft Rose, 13,5:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 262 metriä / 100 grammaa (Ravelry)

Topsi oli kiva kehrättävä, enkä huomannut mitään yhtäläisyyksiä niiden kamalien merinokuvauksien, joita olen kanssakehrääjiltä kuullut, kanssa. Osa kehrääjistä nimittäin kuulemma inhoaa merinon kehräämistä, siis pelkän merinon. Merinosekoitteet ovat kuulemma asia erikseen. Tiedä sitten miten mieli muuttuu, kun ehtii kehittämään kehruuvillamaun. Yritin kehrätä mahdollisimman ohutta lankaa ja pääsin jo 262 metriin ennen kuin 100 gramman topsi loppui. Kehräsin kahdelle eri rullalle ja punnitsin pari kertaa ensimmäisen rulla loppu puolella loppuvillaa ja vaihdoin rullan 49 gramman kohdalla. Ajoitus oli täydellinen, sillä toisella rullalla oli alle 2 metriä enemmän säiettä kuin toisella. Tuntui huikealta tempulta, mutta totta se on. Tämä on varmaan ensimmäinen kehräämäni lanka, joka päätyy puikoille. Ehkä jokin sievä kauluri?

Edellisen värttinäni koettua kurjan kohtalon, aloin etsiskellä seuraavaa, sillä värttinä on kätevä värkki varsinkin kehruutapaamisia ajatellen. Värttinöitä on Suomessa minusta vähän tarjolla ja niistäkin monet ovat hirveän painavia. Yli 35 grammaista värttinää en edes harkitsisi kuin ehkä kertaukseen, mutta voi hyvin olla, että kertaan värttinäkehruut rukilla, sillä se käy niin kätevästi. Villavyyhdin verkkokaupasta bongasin sopivan oloisen Schachtin Hi-Lo -värttinän, jota voi käyttää sekä ylä- että alapainoisena. Hinta on ihan kohtuullinen ja molemmin päin käytettävyys plussaa, joten päätin tilata 31,2 grammaa painavan värttinän. Jos olisin varoissani, niin olisin varmaan tilannut Majacraftin turkkilaisen värttinän, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja se, että sen painoa voi muuttaa on varmasti todella kätevää. Käsinsorvatuista kaunottarista haaveilun olen siirtänyt suosiolla päiväuniin.

Mukaan tarttui myös Pigeonroof Studiosin superwash BFL -topsi värissä Poison. Musta, luumu ja punainen vuorottelevat letissä kauniisti. Olisin halunnut Sweet Georgian BFL-topsin herkullisessa Berry tart -värissä, mutta se oli tietysti loppu. Onneksi villa ei lopu maailmasta ja topseja ehtii vielä tilailemaan. Värttinällä aloittelin heti luonnonmustan corriedale-villan kehräämistä ja Ruusulla kehrään sinikirjavaa merinoa.

Bella Botanica

Olen lämmennyt turkoosille. Aiemmin en varmaan olisi suostunut neulomaan turkoosia, mutta viimeisen vuoden aikana olen oppinut näkemään turkoosissa raikkautta ja viehkoa. En edelleenkään voisi kuvitella turkoosia vaatetta päälleni. Muille väri varmasti sopii. Olen sen verran värirajoitteinen, mutta puikoilleni turkoosia päätynee vielä. Kuvat ovat vähän liian sinisiä, mutta olkoon. Lukijani varmasti tietävät, etten ole valokuvaaja.

Projekti: Bella Botanica Shawl Remix (Ravelry)
Ohje: Bella Botanica Shawl by Karen Strauss
Muutokset: 6 x kaavio 1 + 2 x kaavio 2 + kaavio 3 + 10 riviä omaa sävellystä
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Turkoosi Drops Alpaca
Menekkki: 150 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Sievä pikkuhuivi

Bella Botanica on kiva huiviohje. Siitä on useita versioita ja sen voi tehdä monenpaksuisita langoista. Pidän huivin kuvioista, varsinkin ensimmäisen kaavion pienistä kuvioista. En ollut sillä tuulella, että olisin seurannut ohjetta. Joskus ei vaan tule seurattua ohjeita, vaan tekee mieli säveltää omiaan. Muutin vähän ensimmäisen ja toisen kaavion vaihettumista sivemmäksi ja kun lankaa oli vielä viimeisen kaavion jälkeen jäljellä, neuloin omasta päästäni 10 riviä ylimääräistä.

Lanka on Dropsin Alpacaa, kuten monissa muissakin huiveissani. Pidän Alpacasta huivilankana. Huivit valmistuvat siitä niin äkkiä, kun lanka ei ole liian ohutta. Huiveissa alpakan liukkaus ei haittaa ja huivi kasvaa pingotuksessa ihanasti kokoa. Hankalinta alpakkahuiveissa onkin koko. Neljästä kerästä tulee puolijoukkueviitta, mutta kolme kerää on hiukan nafti. Reilusta kolmesta kerästä jää ikäviä jämiä pyörimään nurkkiin. Hmmm.

Inspiraatiota uusista tekniikoista

Kuten lukijani varmaan ovat huomanneet, pidän kovasti uusien asioiden opettelusta. Tällä hetkellä opettelen neulomaan kirjoneuletta niin, että langat ovat eri käsissä. Olen yrittänyt tätä ennenkin, mutta nyt se alkaa sujua. Vaikeinta on sopivan tiukkuuden löytäminen, sillä oikea käsi ei ole tottunut kiristämään lankaa. Nyt langat eivät pääse kiertymään toisensa ympärille ja menemään solmuun. Hirrrrveen kätevää.

Aloitin Inspira Cowlin ja heti aluksi opettelin tekemään jännän "letin" aloitusreunaan. Inspirasta on eri kokoja eri paksuisille langoilla ja braided cast on on niistä pienimmässä, mutta halusin sitä tietysti kokeilla. Se ei ollut ehkä kauhean viisasta yrittää kylmiltään 200+ silmukalta, mutta luulen onnistuneeni. Värivalinnan olisin tehnyt jälkeenpäin ajateltuna pitänyt olla toinen, mutta olkoon. Letti näkyisi paremmin, kun toinen väri on tumma ja toinen vaalea. Kirjallisista ohjeista en ymmärtänyt mitään, mutta YouTubesta löysin videoita tähänkin tekniikkaan.

Onneksi 3o, 3n -joustinneule ei vaadi ajattelua, sillä jo toista päivää särkee päätä hillittömästi. Itse aiheutettua kärsimystä tietenkin. Metalliset sukkapuikot eivät sovi meikäläiselle yhtään.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Ulla 1/12

Vuoden ensimmäinen Ulla on ilmestynyt! Raikulla on siellä myssyohje.

Ambrosia Socks

Aloitin syksyllä Labyrinth-sukat Wendy D. Johnsonin kirjasta Socks from the Toe up. Siinä on sievä, mutta pirullisen inhottava kuvio, jota pitäisi seurata tarkkaan silmukka silmukalta kaaviosta, koska siinä ei ole ennustettavuutta eikä muistettavaa toistoa. Purkasin ja neuloin ja purkasin. Lisää purkamista aiheutti se, etten ole tottunut neulomaan kärjestä aloittaen sukkia ja koko meni pieleen useamman kerran, mutta ehkä tästä opin nyt, mistä kohtaa kiilalisäyksen kanssattaa aloittaa. Nyt sukat ovat aivan oikean kokoiset.

Projekti: Ambrosia Socks (Ravelry)
Ohje: Ambrosia Socks by Ann Budd (Knitting Daily Free Patterns)
Muutokset: Wendy D. Johnsonin Gusset Heel -kantapää
Koko: 36
Lanka: Fuksia Viking of Norway Vilma
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kauniit!

Lopulta minulta paloi pinna kuvioon ja päätin vaihtaa sen. Kuvioksi valikoitui Butterfly Rib Ambrosia sukista Interweave Knitsin Knitting Daily -sivustolta. Jännä nostetuilla silmukoilla ja niiden siirroilla muodostuva kuvio on kiva ja helposti muistettava. Se vetää aikalailla kasaan nostettujen silmukoiden vuoksi ja sukat näyttävät järjettömän kapeilta ja onhan niitä vähän kiskottava jalkaa, mutta ihan sopivilta ne tuntuvat jalassa. Ainakaan eivät venähdä valuviksi.

Lanka Viking of Norwayn Vilmaa, joka on Nallen vahvuinen konepestävä sukkalanka. Lanka kesti ainakin purkamista hyvin. Vähän pörröttyy kyllä, mutta kesto jää nähtäväksi. Se oli ihan kivaa neuloa ja vaikuttaa ihan kivalta perussukkalangalta. Harmi, ettei langassa ole enempää näin ihania värejä.