maanantai 16. maaliskuuta 2015

Louhittaren luola SW BFL


Sitten vaihteeksi rukkikehruu. Hillosin pitkään aarteena tätä topsia. Se on viimeinen keväällä 2012 kuituvarastostani ottamani kuvan kuiduista, joka oli vielä viimekuussa jäljellä. Muut sen kuvan parin kolmen kilon kuiduista olen kehrännyt aikaa sitten. Kuva tuli koneella yllättäen jostain vastaan ja hämmästyin miten hyvin ne villat ovat menneet. Aloitettuani kehräämisen totesin, että se oli onni, etten ottanut sitä aiemmin käsittelyyn. Taidot eivät varmaan olisi riittäneet. Tämä on superwash-käsiteltyä bfl villaa eli tämä ei huovu. Se tekee villasta liukasta ja kiiltävämpää kuin ei-superwash käsitelty villa. Liukkaus ja suoruus olivat aluksi haasteellisia, mutta onneksi taidot kehittyivät nopeasti. Pitäisiköhän uskaltautua jo kokeilemaan alpakkaa, joka on sekin suoraa ja liukasta.

Kuitu: Louhittaren luolan superwash bfl -topsi 
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: ketjukerrattu 230 metriä / 100 grammaa  (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Langasta tuli laskeutuvaa, kiiltävää ja ah niin kaunista. Tuntuma on miellyttävä ja tätä silittelee ihan mielellään. Superwash-käsittely korosti bfl:n pitkävillaisia ominaisuuksia ja tämä muistuttaa hieman wensleydalea, mutta on ohuempaa, eikä niin hiusmaista. Lopputulos on oikein miellyttävä kuitu, jota en ihan aloittelijoille suosittelisi.


Värit ovat ihania kuten Tuulian värjäykset yleensäkin. En jaksanut alkaa mihinkään topsin jakamiseen, mikä olisi ollut hyödyllistä. Kehräsin yhden säikeen ja ketjukertasin laiskuuttani. Se aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran raidoittumista. Toisaalta lanka tuntuu erittäin laskeutuvalta, joten kaksisäikeinen pitsilanka olisi ollut ehkä viisaampi valinta, mutta kerrattua ei voi enää purkaa. Siinä mielessä neulominen antaa vikatikit anteeksi, kun neuleen voi lähes aina purkaa ja aloittaa alusta. Kehräämisessä sitä vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta kehräämällä oppii. Seuraavan kerran olen viisaampi. Pitäisi keksiä tälle ihanuudelle jokin pieni projekti, sillä tämä lanka kutsuu kovasti puikkoja.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Minivyyhtejä


Olen hieman kehräillyt värttinöillä ja tehnyt minivyyhtejä näytteistä ja jämävillanöttösistä. Neljä pienintä ovat yhden gramman painoisia todellisia minivyyhtejä. Vihreä vyyhti on uusimman värttinäni mukana tullut näyte ja kaksi ylintä ovat jämävillaa. En ole sen pitkittyneen värttinöintiprojektin jälkeen uskaltanut vielä aloittaa isoa topsia. Otan jämistä vauhtia isompiin projekteihin, etten haukkaa liian isoa palaa ja mene taas kolmea vuotta valmistumiseen.


Nämä yhden gramman Wollinchenin näytevillatupsuista kehrätyt minivyyhdit ovat suorastaan nukkekotikokoa. Vasemmalta oikealle on turkoosi silkkivilla Dita, tumma violetti silkkivilla Becren, vihreä merino-shetland -sekoitus nimeltä Cool Forest ja valkoinen superwash-bfl-rami-sekoitus. Silkkivillat ovat 70 % villaa ja 30 % silkkiä ja superwash bfl myös 70 % ja 30 % ramia. Ilman värttinää en olisi näitä tupsuja olisi alkanut kehräämään, mutta uuden Majacraftin turkkilaisen värttinän kokeiluun viitsin ne käyttää. Yhden gramman tupsu on kyllä ihan turhake. Ei sellaista mihinkään tarvitse kehruuvillana tai lankana. Söpöjähän nämä toki ovat. Tarjoan näitä varmaan siskolle nukkekotijuttuihin. Lankaa on 6 -10 metriä kussakin vyyhdissä. Kuiduista ramia en ole ennen kokeillut, mutta ramin olen nähnyt kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on trooppinen nokkosen sukuinen kasvi, muttei polttele. Rami tuntui kuidussa suoralta ja aavistuksen liukkaalta. Hiukan lisätietoja näistä mineistä Ravelryn puolella.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista pinkkejä villoja
Väline: Majacraft Turkish Spindle Set -värttinä 20 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 55 metriä / 15 grammaa 17WPI
(Ravelry)
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Seuraavaksi kaivelin esiin World of Woolin jämävillapussin ja valitsin pinkkejä villoja. Kehrääminen sujui hyvin ja tykästyin turkkilaisiin värttinöihin. Majacraftin värttinä on minusta kivempi kehrätä kuin Schacht Hi-Lo, mutta se on vähän omenoiden ja päärynöiden vertailemista, sillä kyseessä on kaksi aivan erilaista värttinää. Pinkeistä jämistä tuli minivyyhti pinkkiä ohutta lankaa.


Sitten tuli postissa varsinainen ihanuus. Tilasin pienen Jenkinsin Lark värttinän. Kehrä on Osage Orange -nimistä puuta ja kara on mustapähkinää ja Lark painaa 23 grammaa, mikä on kokoonsa nähden aika paljon. Karan pituus on alle 13 senttiä, kun Majacraftin turkkilaisen värttinän kara on 30 senttiä pitkä ja se painaa kevyimmillään vain 15 grammaa. Pienuus yllätti minut, mutta pienihän on kaunista. Jännitin kovasti tullaamista, kun en ole tullin kanssa joutunut asioimaan, mutta nettitullaus oli melko näppärää. Värttinän mukana tuli pieni näytetupsu BamHuey merino-bambusekoitetta, joka oli valmiiksi sidottu värttinään kiinni, joten kehräsin oliivinvihreän villan pois kuljeksimasta. Bambumerino oli oikein miellyttävä tuttavuus. Bambu alkoi pölisi hieman kuituja ilmaan ja toi mieleeni Trindlellä kehräämäni punaisen mysteerikuidun. Ehkäpä se on bambua.

Kuitu: New Hue Handspuns BamHuey värissä Olive Branch
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 33 metriä / 7 grammaa 18WPI (Ravelry)
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Paljon en ole malttanut laskea Larkia käsistäni ja Instagramia ole pommittanut lukuisilla kuvapäivityksillä siitä. Taisin hurahtaa Instaan. Olen seurannut pitkään siellä neulesuunnittelijoita ja neulepodcastporukkaa, mutta omat päivitykset ovat jäänee aiemmin vähiin. Ensimmäinen älypuhelimeni ei ollut hyvällä kameralla varustettu, mutta nykyinen on ja olen sillä ottamiani kuvia laittanut joitain myös Ravelryyn. En ole siirtymässä blogista Instaan, mutta sitä on helpompi päivittää kuin tätä blogia, johon otan kuvat järjestelmäkameralla. Olen sivumennen sanoen myös neulonut ahkerasti Nuvemia ja villatakkia ja kehrännyt rukeilla, mutta nämä minivyyhdit ovat melko lailla ainoita valmiita juttuja.


Oliivinvärisen minivyyhdin jälkeen jatkoi säälittävän pienten nöttösten sarjaa kaivamalla WoW:n jämäpussista valkoisen ja laventelinvärisen nöttösen ja kehräsin taas pikkuvyyhdin kaksisäikeistä lankaa.  Harvoin on tarvetta jaardin viipsinpuulle, mutta onhan se kätevää, että tällä Louetin viipsinpuulla onnistuu niin yhden kuin kahdenkin jaardin vyyhdit. Mitä tästä nyt sanoisin? Toinen säie on valkoinen ja toinen säie on laventelinvärinen ja pieni pätkä lopussa on kokonaan valkea. Nyt uusiin kehruihin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ikuisuusprojekti viimein pois värttinältä


Hankin kolme vuotta sitten värttinän ja parin pienen kehruuprojektin jälkeen aloitin ihan kokonaisen topsin. Nyt se on valmis. Ilmeisesti vuodet rukkikehruun parissa loi hyvän näppituntuman ja värttinöinti alkoi sujua. Ensimmäiseen säikeeseen meni pari vuotta, mutta kaksi muuta kehräsin reilussa viikossa. Yksi säe on kahta muuta hieman paksumpi, joten mitenkään hirmu tasaista tämä ei ole. Se menee tietysti opettelun piikkiin.


Kuitu on ihan tavallista World of Woolin merinoa. Tässä Northern Lights -sarjan värissä Heavenly on neljää väriä: fuchsia, lavender, amethyst ja heather. Ne ovat ohuina soiroina koko topsin pituudelta rinnakkain. En jakanut topsia, vaan pyrin kehräämään topsin päästä mahdollisimman tasaväristä säettä. En vaan muista miksi. Siihen oli varmasti joku syy, mutta kolmen vuoden jälkeen en enää muista, mikä se ajatus silloin oli. Jos olisin jakanut topsia pitkittäin, olisin voinut kehrätä vähän kirjavampaa lankaa.

Kuitu: World of Wool Merino-topsi värissä Heavenly
Väline: Schacht Hi-Lo -värttinä 31,2 gramma
Lanka: kolmisäikeinen 277 metriä / 100 grammaa 15WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa ohutta ja tiivistä.

Kertaaminen ei meinannut sujua mitenkään. Säikeet menivät sotkuun herkästi ja metrejä vaan riitti ja riitti. Loppuvaiheessa meinasi usko loppua. Välillä tuntui, että käsissä on pelkkiä peukaloita ja säikeet olivat ihan solmussa. Toivoin monta kertaa, että olisin kerrannut rukilla. Kertaaminen on vaikeaa, kun siihen ei ole kunnollista näppituntumaa. Lisää harjoitusta siis ohjelmassa.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Värttinöitä


Mitä kehrääjä tekee, kun rukkiluku on ainakin väliaikaisesti täynnä? No hankkii lähipiirinsä kauhuksi tietenkin värttinöitä. Ensimmäinen värttinäni koki kurjan kohtalon ja toiseen värttinääni en koskenut ainakaan kahteen vuoteen, mutta lopulta muutama viikko sitten päätin saada sen kolme vuotta sitten aloittamani värttinäkehruuprojektini valmiiksi. Ensimmäistä kertaa se nimittäin sujui. Lopulta värttinäkehruu jotenkin "klikkasi" ja tuntu kivalta. Yllä olevassa kuvassa ovat yhtä lukuun ottamatta tämän hetkiset värttinäni. Oikealla Schacht Hi-Lo -värttinä, jolta kerin juuri valmiin langan vyyhdille. Värttinä painaa 1,1 unssia eli 31,2 grammaa. Sen kolme vuotta sitten aloitetun langan sain siis lopulta valmiiksi. Keskellä on Majacraft Turkish Spindle Set. Turkkilaisessa värttinässä on poikkipuut ja Majacraftin värttinä on siitä erikoinen, että siinä on kolmet poikkipuut, joilla värttinän painoa voi muuttaa. Schacht Hi-Lo on hybridi, joka toimii sekä ylä- että alapainoisena värttinänä. En ole vielä oppinut kehräämään alapainoisena, mutta kai sekin kohta luonnistuu. Alimpana on Trindle-värttinäni.


Ensin tuli siis uusi turkkilainen värttinä Saksasta. Tämä värttinä on setti, jossa on 30 gramman, 20 gramman ja 15 gramman poikkipuut, joten se on monipuolinen värttinä. Puu on hyvin kevyttä ja pyörii kivasti. Kokeilin eri painot Wollinchenista saamillani näytteillä ja paino muuttaa värttinän pyörimistä ja "luonnetta" todella paljon. Otin World of Woolin jämäkuitupussista kahta pinkkiä villaa ja kehrään kolmisäikeisen pikkuvyyhdin. Turkkilainen on siitä kätevä, ettei säiettä tarvitse keriä karalta, vaan se kierretään poikkipuiden ympärille niin, että se muodostaa suoraan pienen kerän, jonka saa poikkipuut irrottamalla suoraan käyttöön. Se juoksee sekä sisältä että päältä, joten langan voi kerrata suoraan siitä kaksisäikeiseksi. Ihanan kätevää.



Toiseksi viimeisin saapunut värttinäni on Trindle. Tilasin Purpleheart-puisen karan ja violetit Picasso-lasihelmet kehräksi. Kara painaa 6 grammaa ja helmet 12 grammaa, joten värttinä on hurjan kevyt 18 grammaa. Lasihelmet ovat karaan verrattuna painavat ja värttinä tuntuu jännältä kehrätessä. Tällä on aivan eri tavalla inertiaa kuin muilla värttinöilläni.

Miksi sitten kehrätä värttinällä, kun omistaa rukin? Tai siis kolme minun tapauksessani. No se on kehruukokemuksena erilainen. Värttinällä saan kehrättyä paljon ohuempaa lankaa kuin rukilla, mutta se johtunee taidoistani. Toisaalta värttinät ovat hifistely- ja keräilytavaraa ja monet ovat tavattoman kauniita. Sellaisia käsin sorvattuja kaunottaria tietysti himoitsen.


Lopuksi neulekuva(!) Todistettavasti olen siis neulonut. Puikoilla on Acer Cardigan by Amy Christoffers jesarista eli Cascade Yarnsin 220 Woolista. Väri on aivan mahtava magenta. Neule etenee hurjaa vauhtia. Valmistunee sopivasti kesäksi. xD

torstai 5. maaliskuuta 2015

Ihan kuin olisin nähnyt tämän ennenkin

Mihin se helmikuu karkasi? Kevät tulee niin kauheaa vauhtia, että hirvittää. Juurihan tämä pitkä ja pimeä talvi alkoi!?! Huomioni taisi olla liiaksi Falunin tapahtumissa, kun puoli kuuta meni yhdessä hujauksessa. Seuraavaksi tietenkin huomio siirtyy Kontiolahdelle, mutta nyt niitä kehruita.


Minun kai täytyy myöntää itselleni, että minulla on kehruublogi ennemmin kuin neuleblogi. Kehrään paljon enemmän kuin neulon. Neuleinto on ollut niin totaalisen kateissa, ettei se ole mikään ihme, ettei ole mitään blogaamista neulomisesta. Nyt olen tosin neulomassa isoa huivia ja villatakkia, joten jossain vaiheessa lienee jotain neulottuakin tulossa kehruujuttujen lomaan.


Manx Loaghtan on Man-saaren lammasrotu ja sen nimi kuulemma tarkoittaa Man-saaren hiirenruskeaa. Minusta se kuvaa hienosti Manxin väriä. Juuri tuollaisia ruskeita olen loukuissa nähnyt. Tämän rotuiset lampaat ovat harvinaisia ja todella villinnäköisiä nelisarvisia keltasilmäisiä otuksia. In Sheep's Clothing -kirja kertoo, että Manxilla voi olla jopa kuusi sarvea. Ihanaa, että tällainen alkukantainen rotu on saatu pelastettua sukupuutolta, joka sitä viime vuosisadalla uhkasi. Pienet ja heikommin tuottavat maatiaislammasrodut helposti syrjäyttää jokin tehokkaaksi tuotantoeläimeksi jalostettu rotu.

Kuitu: World of Wool Manx Loaghtan -topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 129 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa kiva kuitu. Lisää tätä!

Kehräsin Auralla yhden säikeen ja ketjukertasin siitä langan. Villa oli oikein miellyttävän pehmeää ja hyvän tuntuista. Uskoisin kehrääväni tätä toistekin, vaikka kannatuksen vuoksi. Onneksi näitä luonnonvärisiä eri rotujavilloja ei enää ole montaa jäljellä. Minua on alkanut kyllästyttää harmaat ja ruskeat. Olen aina ollut värien perään, mutta WoW:n edulliset luonnonväriset villat houkuttelivat kokeilemaan rotuja, joita ei ole juurikaan värjättyinä tarjolla. Värjätyissä on paljon merinoa ja bfl:ä, mutta vähänlaisesti muuta. Pitäisi vähitellen aloittaa se peittoprojekti näistä luonnonvärisistä, että saan nämä pois joskus vielä lankavarastostanikin.


Toinen vyyhti on tylsästi Corriedalea. Tästä topsista en pitänyt. Aiemmat ovat olleet mukavia kehrätä, mutta tämä jotenkin pölisi ja myttääntyi vasemmassa kädessä niin, että sain sitä oikoa monta kertaa. En tiedä keskityinkö liikaa uuden rukkini Auran säätöjen hakemiseen. Mitähän tästä nyt sanoisi. Samaa huttua kuin aiemmatkin ketjukerratut luonnonväriset paksut harjoituslangat. Harjoittelin siis tarkoituksella paksun langan tekemistä.

Kuitu: World of Wool harmaa Corriedale-topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 121 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Plääh.