perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kuninkaalliset häät


En ollut varman teenkö sittenkään Hyrnaa, mutta juuri ennen Kuninkaallisten häiden alkamista kipaisin katonrajasta lankalaatikon pohjalta etsimässä vyyhdin luonnonvalkeaa kamenaa. Toivottavasti kuninkaallisten avioliitto onnistuu paremmin kuin vyyhdin keriminen. Olen aiemmin Kamena-vyyhtejä kerinyt kädenkäänteessä, mutta tänään ei ollut hyvä kerimispäivä. En erityisemmin pidä tuplalangankierroista. Jos teen oikeat tuplalangankierrot, rei'istä tulee järjettömän suuria. Käytännössä neulon tavalliset langankierrot nurjalla puolella kahdesti, mutta se vaatii keskittymistä nurjan puolen neulomiseen, mihin en ole tottunut. Katsotaan mitä tästä tulee...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kirjavat sukat


Jossain mielenhäiriössä ostin tätä lankaa ensimmäset sukat tehtyäni lisää ja vähän lisää, kun se oli niin halpaa ja kivaa. Kivuus vaan loppuu aika äkkiä, kun neuloo kolmansia, neljänsiä ja viidensiä sukkia samasti kirjavasta langasta. Mutta nyt se on ohi. Ikinä en enää osta seitsemää kerää sukkalankaa sukkarojekteihin. Lopputulos onneksi miellyttää, eikä viimeinen pari lopulta ollut niin vastenmielinen neulottava, mutta se oli varmaankin hyvin veikeän ohjeen(pdf) ansiota. Onneksi olen ennakkoluuloton uuden kokeilija, enkä pelästynyt kummallisia ohjeita.

Projekti: Show-off Stranded Socks (Ravelry)
Ohje: Show-off Stranded Socks (Ravelry) by Anne Campbell
Koko: 38
Lanka: Punakirjava Schachenmayr nomotta Regia Stretch Color
Menekkki: 62 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Nyt se lanka on loppu!


Valitsin tämän ohjeen pintaneulekuvion vuoksi, enkä edes tajunnut, että sukka-arkkitehtuurissa olisi mitään outoa ennen kuin ensimmäinen varsi oli jo puolimatkassa. Tiedän, että ohjeet pitäisi lukea läpi ennen aloittamista, mutten koskaa saa aikaiseksi lukea niitä etukäteen. Tässä mallissa ei neulota erikseen kantalappua, vaan aloitetaan kiilalisäykset sopivassa kohdassa, ja kun lisäyksiä on tarpeeksi käännetään kantapää, jonka jälkeen pääsee suoraan neulomaan jalkaterää. Ei siis kiilakavennuksia tai silmukoiden noukkimista kantalapunreunoista. Veikeää. Sukat eikät itsekseen ole kovin nätit, mutta vaikuttavat istuvan kivasti jalkaa. Istuvuutta hiukan epäilin etukäteen, mutta tämän ratkaisi vaikuttaa oikein toimivalta. Suosittelen ehdottomasti tätä ohjetta seikkailunhaluisille sukanneulojille ja niille, joita kiilat tai kantalaput ärsyttävät. Ja kuten näkyy tämä ohje toimii oikein hyvin kirjavien lankojen kanssa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaikukukka

Toivottavasti se mielenhäiriö, jossa aloitin tämän huivin ei koskaan toistu. Kaikukukassa on pääosassa Laminaria-huivista tuttu kukkakuvio ja sen ohella nyppyjä. Pidän Laminariasta kovasti, mutta siinä olevia kuvioita en reunaa lukuunottamalla halua joutua enää neulomaan. Nypyistä en ole pitänyt koskaan ja jatkossa pidän mielessä, etten aloita nypyllisiä huiveja enää (toivottavasti ikinä). Toinen inhokki tässä projektissa on kamala väri. Sain yhdessä niistä epäonnistuneista vaihdoista tämän kamalanvärisen langan. Dropsin alpakassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta minä en vain ole yhtään keltaisen ystävä, varsinkaan tällaisen sinapinkeltaisen. Kaikukukka jäi syksyllä lepäämään ja nukkui kuukausia talviunta käsityökulhon pohjalla muiden ufojen seurana.

Projekti: Kaikukukka (Ravelry)
Malli:  Echo Flower Shawl by Jenny Johnson Johnen (Ravelry)
Koko: 140 cm x 60 cm
Lanka: Sinapinkeltainen Garnstudio DROPS Alpaca
Menekki: 150 grammaa
Puikot: Addi Lace 4 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Fiilis: Nyt se kammotus on valmis. Mitäs nyt?


Sinnikkäästi kuitenkin neuloin maaliskuussa tämän huivin valmiiksi päästäkseni langasta eroon. Nyt pitäisi päätellä ja sitten hajasijoittaa tämä kammottava huivi jonnekin pois näkyvistä ja mielestä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Peittoruudut 11 ja 12


Jatkoin Nancy Bushin huivikirjan hyödyntämistä peittoprojektissani. Ensin valmistui Präänikukiri-mallin ruutu. Pitkillä puikoilla neulominen otti sen verran päähän, että välttelin ruudun jatkamista aikani, mutta kun malttaa istua kunnolla niin, ettei puikot osu mihinkään niin kyllähän se menee, vaikka rasittavaa se on. Kuvat ovat taas liian sinisiä, mutta kyllähän näistä saa selvää kuvioista.


Projekti: Blanket piece #11 (Ravelry)
Malli: Präänikukiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot


Sitten puikoilta putosi Hagakiri 2 ruutu kuin puolivahingossa. Jos neuloisin yhtä neuletta kaikki päivän neulontahetket ruutuja tulisi varmaan miltei kaksi päivässä, mutta en neulo yhtä kerrallaan vaan mitä milloinkin mieli tekee ja mihin valo riittää. Mustaa en pysty neulomaan iltaisin ja tumma punainenkin takkuaa valon vähyyen vuoksi. Silmät eivät kertakaikkisesti jaksa kaiken valon imevää neuletta kovin pitkään yhtä soittoa muutenkaan. Kahdennentoista ruudun jäleen ei enää tätä kanervanväristä seiskaveikkaa riitä viidenteen ruutuun, mikä on harmi. Nyt voin sanoa, että neljännes peitosta on tehty. Seuraavaksi siirryn tuhoamaan Novitan Jussi-lankoja tähän peittoprojektiini.


Projekti: Blanket piece #12 (Ravelry)
Malli: Hagakiri 2 (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

torstai 14. huhtikuuta 2011

Vaikeuksien kautta voittoon


Harjoittelen taas virkkaamista. Äiti ei innostunut Novitan spray-värjätystä Freesia-langasta, vaikka minusta se olisi mainio piristys vanhaan pannulappumalliin, joita hän on virkannut varmaan pari kymmentä vuotta. Kävi sitten niin, että joudun itse opettelemaan vanhan sipoolaisen pannulappumallin ihan tosissani. Muutaman viikon takaiset harjoittelut, eivät jääneet mieleen kunnolla eikä silloin ollut hirveästi intoakaan. Malli on 1900-luvun alun Sipoosta ja sen syntyperäinen sipoolainen vanha rouva oli oppinut lapsuudessaan ja opetti vanhoilla päivillään Mummilleni 80-luvulla.


 Virkkaaminen ei ole yksinkertaista ja puhelimessa saadut neuvot eivät saaneet kuviota aukeamaan. Noin seitsemännellä yrittämällä kuvio alkoi näyttää tuttuakin tutummalta. Ensimmäinen pinkki rivi toisella puolella on päin honkia, mutta olkoon. Ehkä näytän sen myöhemmin. Kai ensimmäisissä pannulapuissaan saa olla virhe, kun ei oikein ole kunnon virkkaaja. Pitää kirjoittaa itselleen ylös ohjeet tähän, ettei unohda, ja joskus innostuu uudestaan, eikä neuvojia ole lähimain. Oman hankaluutensa virkkaamiseen tuo yliliikkuva peukalo, joka herkästi kärsii virkkaamisesta, mutta kun harjoittelee vähemmässä määrin pidemmällä ajalla, ehkä malli sitten jää selkärankaan ristiin luomisen ja muutaman muun käsitöihin liittyvän automaatiotoiminnon seuraksi.


Selasin pääkirjaston neulekirjoja netistä ja havaitsin himoitsemani islantilaisen huivikirjan Þríhyrnur og langsjöl seisovan hyllyssä. Hyppäsin kiireesti pyöränselkään ja suuntasin kohti kirjastoa. Aarteen löytäminen ei ollut kovin yksinkertaista. Onneksi tajusin katsoa missä kohti tarkalleen kirjan sijaitsee (ainakin teoriassa sijaitsee) ja löytyihän se lopulta. Minulla on tapana lukea vain selkiä ja ohittaa kierteelliset ja muuten huonosti selistä tunnistettavat. Iso virhe. Olen saattanut kierteiden takia ohittaa himoitsemani aarteen monta kertaa. Pöljimys. No olempahan taas hieman viisaampi. Hyrna Herborgar -mallia olen kuolannut pitkään ja kuvitellut, etten mistään tuota kirjaa saa. Olin jo miltei lankaa valitsemassa, kun hoksasin, että mallissa on paljon tuplalangankiertoja, jotka nyppyjen ohella kuuluvat suurimpiin inhokkeihini. Katsotaan nyt tulee Hyrnaa vai ei.

Samalla matkaan tarttui Interweave Knitsin parhaat ja sattumalta silmään osunut käpyilykirja. Törmäsin itselleni ihan outoon tekniikkaan alkuvuodesta ja ihastuin suunnattomasti. Käpyilylangaksi otin kotoa Mummilta jäänytttä ohutta virkkauslankaa ja opettelin nettiohjeilla käpyilyä. Se on hämmentävän yksinkertaista ja mukavaa näperrettävää. Esittelen vinkuraa neliapilaa ja perhosta myöhemmin. Kirjastossa selasin myös uusimman virolaisen Käsitöö -lehden uutuushyllystä. Lehdessä on yksi ihana pipo. Selkeän kaavion avulla luulen, että viroksi neulominenkin onnistuu. Ihmettelen vaan paksun villa-alpakkasekoitteen käyttöä kevät-lehden mallissa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ishbel Beret


Projekti: Ishbel Beret (Ravelry)
Ohje: Ishbel Beret by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits)
Koko: 56 cm
Lanka: Violetti teetee Alpakka
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPro 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot ja
Addi Lace 3 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ehkä vähän höttöinen, mutta kiva myssy.

Olen katsellut Ishbel Beretin ohjetta useamman kerran sillä silmällä ja kun sopiva lankakin sattui käteeni, iski taas pakonomainen tarve aloittaa uusi projekti. Pidän Ishbel-huivista ja olen kaksi huivia neulonut sillä ohjeella ja käyttänyt pitsikuviota yhdessä peittoruudussa, enkä siltikään ole saanut kuviosta tarpeekseni.


En noudattanut ohjetta kovin orjallisesti. Myssyn alareunan muutin nirkolliseksi, sillä se sopi mielestäni tyylillisesti tähän. Lisäksi lisäilin ylimääräisiä rivejä hiukan, sillä halusin syvän ja laskeutuvan myssyn. Neuletiheyteni ei oikein täsmänny rivien osalta, mutta lisärivejä oli helppo keksiä. Tein alareunasta hiukan korkeamman, neuloin pitsikuviota hiukan enemmän ja lisäsin "kruunuosaan" myös lisärivejä. Pingottaminen pelotti jonkin verran. Neuloin alareunan aika tiukkaan, jotta se ei lörpsähtäisi liian löysäksi, sillä tiedän alpakan venähtävän jo pelkästä kastelusta. Asettelin myssyn uunivuoan päälle pingottumaan niin, ettei alareuna ollut minkäänlaisessa venytyksessä, mutta silti pingottaminen arvelutti. Myssy on kuitenkin pingottamattomana lähinnä pipo, joten pingottaminen oli pakollista.

Jostain syystä valmistuneiden töiden blogaaminen ei ole innostanut viime aikoina. Yritän korjata asiaa.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Repsahdus


Lankalaihdutus vesittyi repsahduksen myötä. Olen luvannut toisen palmikkopipon ystävättärelleni ja olin lankakauppaan matkalla tarkoituksenani ostaa vain pipolangat eikä muuta. Matkalla pyörähkin Hulluilla päivillä ja hullutus tarttui niin, että vaihdoin kuukkaronpohjakolikot kerään Novitan Tico Ticoa. En ollut aiemmin edes tajunnut, että Tico Ticon sininen väri on kevääksi vaihtunut vaaleampaan. Kun tartuin kerään, hämmästyin, että se oli selkeästi pehmeämpi kuin aiemmat Tico Tico -kerät, joita olen hypistellyt. Kävin Anttilassa hypistelemässä eri värejä ja totesin, että kevään uudet Tico Tico -värit ovat hiukan pehmeämpiä kuin aiemmat värit. Kumma juttu.

Kun pääsin lankakauppaan pietin pitkään eri mahdollisuusia ja päädyin itselleni kokonaan uuteen tuttavuuteen Dropsin Limaan. Siniharmaa väri näyttää jossain valaistuksissa vähän liikaa vauvasiniseltä, mutta toivon, että väri miellyttää pipon saajaa. Päätin tehdä samantyyppisen kuin aiemmasta pipomallista, mutta eri palmikoilla. Tuo aiempi palmikkopipomalli on ollut tarkoitus kirjoittaa ohjeeksi jo pitkään, mutten löytänyt mitään järkevää keinoa tehdä kaavioita ennen kuin tällä viikolla. Ohje on miltei valmis ja pian pitäisi alkaa testineulotuttaa. Puikkotyynyyni kirjoittelin ohjeen myös, mutta en ole vielä intoutunut aloittamaan testineulontaa. Ensimmäinen testineulontani oli sen verran hurja kokemus, ettei ole ollut rohkeutta. Sivupalkissa on sähköpostiosoitteni, johon saa ilmoittautua testineulojaksi puikkotyynylle tai palmikkopipolle. Kaavion pipoon rakensin Jacquien Knitting Chart Makerillä ja olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Lisäksi Lumoavasta langasta tarttui mukaan kerä valkeaa Dropsin Fabelia Noron raidoituskokeiluun.


Lankalaihdutusta vesitti myös yllävämmätkin lisäyksen lankavarastoon. Yllä oleva Nauravan lampaan Juulibugi -vyyhdin sain nöttösten mukana Tuilta. Ihastuin pieneen sukkalankavyyhtiin, enkä taida raaskia sitä laittaa jämälankatyynynpäälliseeni. Pyysin Räveltämön puolella lisää nöttösiä, jotta saan aikaan suuremman tyynynpäällisen. Enkä olisi osannut arvata, että saisin käsinvärjätyn sukkalankavyyhdin. 65 gramman vyyhdistä saa kyllä sukat aikaan. Värikin on hurmaava monisävyinen sinivioletti, jossa on ruskeita ja tummanharmaita.

Lisäksi lankavarastooni tekee paluun Vuorelman Veto yli kahden vuoden takaa. En käyttänyt reilussa kahdessa vuodessa Chevalier-lapasiani kertaakaan. Lapasista jäänyt jämäpallo sattui jämälankoja kaivellessani käteen ja innostuin purkamaan lapaset. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen ilmeisesti aivan loistava päättelemään langanpäitä. Olen puolet viikosta ottanut aina välillä lapasen käteeni ja nykinyt lankoja ja yrittänyt selvittää, mihin lanka oikein menee. Toisen lapasen olen saanut purettua, mutta toinen on edelleen purkamatta, kun langanpää on kieputettu jotenkin kummasti neuleen sisään niin,ettei sitä tahdo saada sieltä enää pois.

Neulomista olen harrastanut vähemmän viime aikoina, kun sain jostain jonkilaisen vatsapöpön ja se vei voimat. Lisäsin sivupalkkiin myös Knitmeter-namiskan, josta näkee kuinka paljon olen tänävuonna neulonut. Sen seuraksi tulee myöhemmin kuukauden metrit näyttävä nappula.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vähemmän uudet projektit

Minulla on ikävä tapa kärsiä säännöllisesti startiitista. Onneksi startiittia voi lievittää luomalla silmukoita vähemmän uusiin projekteihin. En laske uusia peittopaloja uusiksi projekteiksi, vaikka luonkin niille omat projektisivut Ravelryyn. On oikeastaan hyvin kätevää, että neulon ruudut pitkillä bambupuikoilla, sillä niin hankalia puikkoja ei tee mieli käyttää muissa projekteissa ja ne ovat aina vapaana peittoruutujen välissä. Sukkalankatyynynpäällinen lievittää sekin mukavasti startiittia. Saa hyvällä omalla tunnolla aloittaa uusia ruutuja. Ehkä mun pitäisi harrastaa palasista koottavia juttuja enemmänkin.


Ja se, että purkaa ufon ja vaihtaa ohjetta, ei ole uusi projekti? Eihän? Otin puikoille jälleen kerran punakirjavan Regian. Edellinen yritys oli Yarnissima Firestarter, mutta en pitänyt siitä, edelleenkään. Enkä enää aio yrittää kahta sukkaa yhtaikaa pitkällä pyöröllä. Se ei vaan kertakaikkisesti ole yhtä kätevää ja luontevaa kuin sukkapuikoilla neulominen. Pidän sukkapuikoista enemmän kuin muista puikoista, mutta pyöröillä on tietysti neulottava kaikki, mikä ei sukkiksilla onnistu. Halusin kokeilla Show-off Stranded Socks -ohjetta, johon törmäsin vähän aikaa sitten. Huomioni kiinnittyi täysin mielenkiintoiseen pintakuvioon, enkä huomannut ollenkaan erikoista kantapääratkaisua. Odotan jännittyneenä miltä tällainen kantapää on neuloa.

Projekti: Blanket piece #10 (Ravelry)
Malli: Pohlamarjakiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot

Fiilis: Vanhingossa tupsahti tällainen puikoilta.

Valitsin jälleen Nancy Bushin pitsihuivikirjasta kuvion uuteen ruutuun. Kirjan huiveista useimmat sisältävät aivan liikaa nyppyjä minun makuuni, joten ne jäävät todennäköisesti neulomatta, mutta kirja on kuvioiden vuoksi hyvin antoisa nypyistä huolimatta. Palapeittoprojektissani pääsen kokeilemaan sopivassa määrin erilaisia pitsikuvioita ja ehkä valitsen suosikkejani omaan pitsihuiviini, kun sellaisen kuvioiden pohjalta suunnittelen. Lankana on sama kanervanvärinen seiskaveikka kuin aiemmassakin ruudussa. Värikoodi on sama kuin ensimmäisissä ruuduissani, mutta ne kerät olivat vuosikertaveikkaa ja värisävy on onneksi hiukan eri. Tämä ruutu on kymmenes ja neljännes peittoruuduista on valmiina. Ehkä tämä ikuisuusprojekti valmistuu yllättävän pian. Uusia ruutuja valmistuu ihan vahingossa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Burgundilla rauhoitettu Noro


Näin Ravelryssa aivan ihanat Nororaidat. Ajattelin, että burgundinpunainen Hjertegarnin Sock 4 rauhottaisi kivasti Noron samantyyppisillä raidoilla, mutta en ole varma pidänkö sittenkään tästä. Kuvassa värit ovat hiukan vinksallaan. Pinkit ovat räikeämpia ja burgundi punaisempi. Mitään vaaleaa sukkalankaa ei tähän hätään ole. Vaalea vissiin toimisi paremmin. Purkaako vaiko eikö purkaa? Kas siinä vasta pulma.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kai-Mei


Kai-Mei sukat valmistuivat. Olin jo startiitin kourissa ja haluaisin aloittaa uusia projekteja. Olin aikeissa päätellä langanpäät, kun tajusin, että toisessa sukassa on virhe. Olen tehnyt ensimmäisessä sukassa lisäykset väärin. Sen siitä saa, kun tekee montaa asiaa yhtaikaa. Yksi langanpää on päättelemättä, kun en ole ihan varma, haluanko purkaa vai en. Kai-Mei on ihan kiva malli. Pitsikuvion sijainti ei tahtonut parilla lukemalla avautua ja olin paiskata kutimen seinään, mutta parin päivän lepo käsityökulhossa auttoi ja neule jatkui mukavasti. Luulin, että tein ekassa sukassa kuviossa virheen, mutta tarkemmin ajateltuani totesin, että laskin vain kerroksia väärin. Ehdin jo iloita onnistumisesta, kun tajusin, että lisäysten sijoittelu on päin honkia.

Projekti: Kai-Mei socks (Ravelry)
Ohje: Kai-Mei by Cookie A (Sock Innovation)
Koko: 36
Lanka: Violetti Punta Yarns Merisock Space Dyed
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPicks 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Väriterapiasukat!


Merisock on aivan ihanaa lankaa. Räveltämön puolella jutustelimme tästä langasta ja monelle oli sattunut Merisock-keriä, joissa yksi säie on tiukempi tai löysempi kuin muut. Minulla oli onneksi ihan priima kerä ilman solmuja tai muitakaan ongelmia. Luulen, että ongelma liittyy  Langassa on vain viisi prosenttia keinokuituvahvistetta, joten näistä taitaa tulla unisukat, sillä en oikein usko merinovillan kestävyyteen sukkakäytössä. Ja siksi virheen korjaaminenkaan tuskin on tarpeen. Nautin eniten langan tuntumasta. Kuvissa on väri liian sininen, mutta olkoon. Väri on vähän vaikea kuvattava. Vähän harmittelen, etten ostanut toista vyyhtiä.

-------------

Lopuksi lankalaihdutustiedote maaliskuulta. Lankaa kului 550 grammaa ja hiukan alta kaksi kilometriä. Luvuissa on 50 grammaa ja 120 metriä hiukan huijausta, sillä tungin yhden lankakerän puikkotyynyn täytteeksi, mutta lankavarasto keveni, joten sekin on minusta laskettavissa lankalaihdutukseen. Kummasti langankulus on koko alkuvuoden ollut tasaista puolen kilon luokkaa. En olisi uskonut, että se on niin tasaista. Lankavaraston koko on painunut alle kymmenen kilon.