lauantai 31. tammikuuta 2015

Le TGV -luotijunahuivi


Sain flunssasta huolimatta jotain jopa valmiiksi. Silittelin jonkin aikaa vyyhtiä ja innostuin taas neulomaan. Tämä kehräämäni lanka on vaan niin ihana. Halusin ehdottomasti pikkuhuivin ja päädyin pitkään Ravelry-jonossani olleeseen TGV(high-speed knitting) -ohjeeseen. Neuloin muuten perusohjeen mukaan, mutta viimeisen sivun muokkausvaihtoehdoista valitsin less ruffle -kohdan. Jätin siis joka viidennen lisäyksen pois lisäyskerroksella. Jälkikäteen täytyy todeta, että se oli liioittelua. Joka seitsemännen pois jättäminen olisi ollut fiksumpaa, mutta en ala purkamaan. Malli on yksinkertainen, mutta ohje oli minusta hintansa väärti. Se oli tarkkaan harkittu ja siinä oli kivasti valmiita muunteluvaihtoehtoja. Tosi samanlaiseen lopputulokseen pääsisi myös omasta päästään neuloen, mutta ohjeen kanssa ei tarvitse suunnitella tai arvailla.

Projekti: Handspun le TGV shawl (Ravelry)
Ohje: TGV (High Speed Knitting) by Susan Ashcroft (Ravelry)
Koko: 160 cm x 38 cm
Lanka: Käsinkehrätty Lanitium ex Machina Polwarth
Väri: Hearthache
Menekki: 375 metriä / 162 grammaa
Puikot: Knit Pro Dreamz 4,5 mm irtopääpyöröpuikko

Lanka on aivan ihanaa. Olen aivan ihastunut polwarth-villaan. Onneksi minulla on muistaakseni ainakin puoli kiloa lisää, Louhittaren luolan Tuulian värjäämänä tosin. Se ei ole aivan yhtä hienoa villaa kuin merino eli ohutta, mutta ah niin muhkeaa. Melko ohuista säikeistä kerrattu lanka pullahti Eucalan-kylvyssä ilmava ja pehmeä vyyhti. En vain kyllästy silittelemään tätä lankaa. Huivi valmistui melkein liian äkkiä. Lankaa olisi saanut olla vähän enemmän. Päättelyssä kävi uskomattoman tuuri. Katselin jäljellä ollutta palloa sillä silmällä, että nyt olisi hyvä aloittaa päättely, ja uskokaa tai älkää, lankaa jäi 66 cm jäljelle! Kerrankin meni paremmin kuin hyvin.


Lopputulos on oikein käyttökelpoinen pikkuhuivi. Yllättävän raidallinen kuviosta tuli kolmisäikeisyydestä huolimatta. Täytyy jatkossa suosia topsin jakamista eri tavoilla. Muoto jalostui käyttökelpoisemmaksi kylvyn jälkeen. Pääteltyäni olin hieman huolissani, mutta huivi venyi kivasti lisäysreunoja lukuun ottamatta ja muodosta tuli kiva. En pingottanut huivia, vaan käärin pyyhkeeseen ja talloin ylimääräisen veden pois. Sitten asettelin huivin saunanlauteelle kuivumaan. Mielestäni ainaoikein- ja joustinneulehuiveja ei tarvitse läheskään aina pingottaa. Kylpy ja huolellisesti aseteltuna tasokuivaus riittävät.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Toinen kaapelikierre harjoitus


Aloin ensimmäisen kaapelikierrekokeilun jälkeen kertaamaan seuraavaa. Olin päättänyt onnistua ja onnistuihan se huomattavasti paremmin. Aivan ihanteelliselta tämä ei vielä näytä, mutta kyllähän tämän jo kaapelikierteeksi tunnistaa. Säikeet ovat samanlaiset kuin edellisessä langassa. Toisena on vain eri väri, heather. Kertaamiseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, mutta pieleen se meni. Aloin laskemaan polkaisuja ja keskittymään tasaiseen kierteeseen, mutta kaksisäikeisiin lankoihin tuli aivan ei määrä kierrettä. Toinen oli selvästi tiukkakierteisempi. Yritin asian korjata, mutta en saanut sitä samanlaiseksi, joten annoin virheen mennä oppirahoista. Lopputulos ei ole läheskään yhtä huono kuin edellisessä. Siitä edellisestä aion vielä lievästi vähentää kierrettä ja liottaa uudelleen, jos se vaikka muuttuisi siedettävämmäksi.


Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että ulkonäkö alkaa olla kohdallaan ja siihen miten lähellä lankojen speksit ovat toisiaan. Metrit osuivat todella lähelle toisiaan. Yhden langankierron heitto WPI-luvussa johtuu lähinnä ensimmäisen langan liiasta kierteestä. Kehruutermejä tuntemattomille on ehkä mainittava, että WPI on wraps per inch eli langankiertoa tuumalla. Kierrän langan tasaisesti tuuma matkalle esim viivottimen ympäri. Tätä lankaa mahtui 11 kierrosta tuumalle, mutta ensimmäistä kaapelikierteistä lankaani mahtui tuumalle 12 kierrosta. Minulla on tähän ihan oikea WPI-työkalu, mutta langan voi kiertää ihan tavallisen viivottimen ympäri. Ravelryssä on käsinkertätyille langoille kohta grist eli metriä per kilo, joka sekin osui äärimmäisen lähelle (2652 m/kg vs 2640 m/kg). Ei suuren suuri ero minusta. Kehrään ihan huikean tasaisia säikeitä. Hämmentävää.


Kuitu: World of Wool -merinotopsi väreissä Heather ja Ultra Violet
Väline: Majacraft Little Gem 9,8 :1 välityssuhteella
Lanka: 2x2-kaapelikierteinen 240 metriä / 91 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tämähän melkein sujuu jo.

Kaapelikierre näyttää jännältä, jotenkin palmikoidulta. Täytyy jatkaa harjoittelemista, jotta tämä kertaaminen onnistuisi. Kierrettä ei ole ihan sopivasti. Kertaaminen on minulle selvästi vaikeampaa kuin kehrääminen siinä mielessä, etten jaksaisi millään keskittyä siihen kunnolla ja harkiten. Tavallisen langan kertaaminen onnistuu ihan fiilispohjalta, kun löytää oikean välityssuhteen ja ryhmin, mutta kaapeli vaatii vähän suunnittelua ja erityisesti keskittymistä, sillä niiden kahden kaksisäikeisen langan ylikierteen pitäisi olla molemmissa samanlainen. Harjoitus tekee mestarin.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Merino- ja bfl-silkkiä


Lupasin, etten esittele kaikkia syksyn aikana kehräämistäni langoista, mutta pahasti näyttää siltä, että lopulta keksin jotain sanottavaa miltei kaikista. Ajattelen lähes aina ennen blogitekstin kirjoittamista, ettei minulla ole juuri mitään sanottavaa mistään ja sitten kirjoitan kuitenkin pienen novellin verran niitä näitä kohteeseeni liittyvää. En kuollaksenikaan muista enää mihin tyssähti Tour de Fleece -innostukseni. Jotain tapahtui ja asia lipsahti mielestä puoleksi vuodeksi. No joka tapauksessa lopputuloksena oli lankaa.

Kuitu: World of Wool merinosilkki -topsi, väri Aries
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 270 metriä / 100 grammaa 12 WPI (Ravelry)

Fiilis: Kehrääjä on kehittynyt viime vuosina :)



Olen varmaan maininnut, etten pidä topseista, joissa on selvinä raitoina erilaisia kuituja. Sen kammon sai aikanaan alkunsa tämä topsi. Taidot eivät riittäneet tähän silloin joku vuosi sitten, kun aloin ensimmäisen kerran tätä kehräämään. Se loppui heti alkuunsa ja olin varma, että inhoan merinosilkkiä maailman loppuun asti. Yllätyin siksi kovasti kesällä, kun tämän kammotuksen kehrääminen sujui suorastaan hyvin.

Kuitu: Louhittaren luolan bfl-silkki -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 295 metriä / 100 grammaa 16 WPI (Ravelry)

Fiilis: Ihanaa lankaa!



Tämä toinen silkin kiiltoa hehkuva lanka on puolestaan ihanuus, josta olen säästänyt tätäkin muutaman vuoden. Tässä blue-faced leicesterin ja silkin sekoituksessa kuidut on sekoitettu huvin yhteen ja sellainen kehräytyy miltei itsestään. Silkkiä on 30 prosenttia ja se näkyy. Langassa on ihana kiilto ja se on niin pehmeää. Lanka näyttää melko yksiväriseltä, mutta sinivioletin ja luumun sävyjä on ainakin seitsemän. Olen viime aikoina alkanut ostaa isompia määriä samaa väriä. Sadan gramman letti sitä ja tätä on tietysti kiva, mutta mitä niistä kaikista noin 250 metrin vyyhdeistä oikein tekee. Pari kolme sataa grammaa on jo kivempi määrä, josta saa muutakin kuin pipon tai cowlin.

torstai 15. tammikuuta 2015

On se todistettavasti neulonutkin viime vuonna

Siinä vapun tienoolla valmistui elämäni ensimmäinen konttineuleprojekti ja tässä on kyllä konttineuletta kerrakseen. Tällainen muhkean kokoinen huivi ei ollut järin ajankohtainen silloin ja projekti unohtui kuvata ja raportoida.


Pidin kovasti konttineuleesta. Se oli kätevän aivotonta neulottavaa, kun pääsin vauhtiin ja rytmiin. En viime keväänä kaivannut haasteita. Huivimalli on hyvin yksinkertainen; vain konttineuletta edestakaisin hamaan loppuun asti. Langaksi valitsin miltei umpimähkään Dropsin Big Delightin. En muistaakseni ollut edes hipelöinyt tätä lankaa etukäteen. Värit tilasin melko sokkona ja ensimmäinen tilaus menikin mönkään. Jouduin tilaamaan toisen satsin. Jostain merkillisestä syystä olen viime vuonna neulonut paksumpia lankoja kuin koskaan. Muistan muutama vuosi sitten harkinneeni ihan tosissani kannattaako hankkia nelimillisiä puikkoja, kun niin paksuja tarvitsee hyvin harvoin. Se oli pitsilankavaihetta se.

Projekti: Lady Eleanor Entrelac Stole (Ravelry)
Ohje: Lady Eleanor Entrelac Stole by Kathleen Power Johnson (Scarf Style) (Ravelry)
Koko: 220 cm x 50 cm
Lanka:  Garnstudio DROPS Big Delight
Värit: 08 ja 11 Metsämarja
Menekki: 600 grammaa
Puikot: Knit Pro Dreamz 5,5 mm irtopääpyöröpuikko

Projekti: Lana Grossa Meilenweit Merino Socks (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Merino
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Olen viime kesän jälkeen täydentänyt sukkavarantoani kaksilla uusilla sukilla, joita en ole vielä esitellyt tai käyttänyt. Toiset ovat nämä Lana Grossan Meilenweit Merinosta neulomani sukat. Nämä ovat aivan perussukat omasta päästä ilman ohjetta. Ranskalainen kantapää ja nauhakavennuskärki. Nämä on niin nähty. Lanka on uusi tuttavuus. En ole sukkia käyttänyt, joten en osaa sanoa, miten se kestää, mutta toivon, että nämä kestävät hyvin. Ainakin neuloessa Meilenweit Merino oli oikein mukava lanka. Väritys on minulle outo, mutta aiheutti lankakaupassa pakko saada -kohtauksen.

Projekti: Regia Garden Effects Socks 4 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Regia Design Line by Kristin Nicholas Garden Effects
           Lana Grossa Meilenweit Merino
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Ja sitten sarjassamme neljännet Regia Flower Garden -langasta neulomani sukat. Tomaattikantapää ja sädekavennuskärki. Tuttua kauraa jo pitkältä ajalta. Lanka loppui kesken ja paikkasin sitä kärjessä, edellisten sukkien jämällä. Ainakin erottuvat edellisestä parista. Tämä on sitä ostan kolme ja neulon kaksi paria sukkia sarjaa. Minulla on tätä lankaa kolmannessa värissä vielä kahteen pariin, joten tähänkin palaan vielä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kaapelikierrettä


Suunnittelin pitkään kaapelikierteisen langan tekoa ja suunnitelmana on 600 grammaa kaapelikierteisiä merinoita, mutta nyt en oikein tiedä jatkanko näin. Tästä ei tullut ihan oikean näköistä. Toiseen vyyhtiin on jo säikeet, mutta sen jälkeen täytyy harkita tai harjoitella. Kaapelikierteisessä langassa on kerrattu yhteen kerrattuja lankoja. Tässä langassa on kaksi kaksisäikeistä lankaa, mutta yhtä hyvin voi kaapelissa olla kaksi ketjukerrattua lankaa, kolme kaksisäikeistä lankaa tai kaksi- ja kolmesäikeinen lanka. Kaapelikierteisen langan etuna on kestävyys. Kolme kierrettä, säikeen kierre ja kaksi kertauskierrettä, tekevät langasta paljon kestävämmän kuin vastaavan säiemäärän tavallinen lanka. The spinner's book of yarn design -kirjassa Sarah Anderson kertoo kokeilleensa sukkalankana samaa merinoa perinteistä nelisäikeistä ja 2x2-kaapelikierteistä lankaa. Nelisäikeisestä langasta tehty sukka kului puhki ennen kuin kaapelikierteinen osoitti mitään kulumisen merkkejä.

Kuitu: World of Wool -merinotopsi väreissä Aubergine ja Ultra Violet
Väline: Majacraft Rose 8,7 :1 välityssuhteella
Lanka: 2x2-kaapelikierteinen 252 metriä / 95 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipa epämääräisen näköinen lanka

Villa on tuttua ja turvallista World of Woolin merinoa. Siitä tulee helposti ohutta säettä ja olen ollut lopputuloksiin tyytyväinen. Tähän valitsin 25 gramman nöttösiä kahta väriä. Toinen väri on aubergine, hyvin tumma liila ja Ultra Violet sininen violetti. En halunnut kovin paksua lankaa, joten kehräsin niin ohutta kuin osasin. Säikeen kehräsin aivan normaalisti myötäpäivään suhteellisen tiukalla kierteellä. Kertasin kaksi eriväristä säettä yhteen reippaalla ylikierteellä vastapäivään. Ylikierre on tarpeen, jotta kaksi kaksisäikeistä lankaa saa kerrattua yhteen myötäpäivään.


Tästä langasta en ole oikein varma. Minua epäilyttää, että tässä minulla on tässä nyt liikaa kertauskierrettä. Ehkä sitä voisi kevyesti vähentää polkemalla langan rukille vielä neljännen kerran. Se täytyisi tehdä jarru oikein kireällä ja suurimmalla kehrällä, jotta lopputuloksena ei ole alikierteinen lanka. Täytyy harkita, sillä lanka näyttää nyt jotenkin epämääräiseltä ja suttuiselta. Lanka ei tunnu ylikierteiseltä eikä vyyhti kierrä, mutta lanka on litteää ja näyttää paljon paremmalta, kun sitä pikkuisen kiertää auki. Kierrettä on sen verran liikaa, etten usko sen aukeavan tarpeeksi neuloessa. Tässä on viimeisenä kierteenä z-kierre eli päinvastainen kierre kuin yleensä. Se aukeaa minun neulomistyylilläni hiukan, mutten usko, että tarpeeksi. Toisaalta on myös mahdollista, että kierrettä on ensimmäisessä kertauksessa tai säikeessä väärä määrä. Etenkin ylikierrettä oli vaikea kerrata, sillä se ei tuntunut yhtään luontevalta. Toivottavasti ei, sillä en kykene sitä enää korjaamaan. Lisää harjoitusta siis.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Pisa Cowl z-kierteellä


Vuoden viisitoista virallinen ensimmäinen neule on valmistunut. Tämä oli oikein onnistunut aloitus neulevuodelle, sillä siskoni ihastui tähän heti saatuaan sen kaulaansa ja pitää tätä sisälläkin. Taidan joutua kehräämään toisen paksun merinolangan ja neulomaan itselleni samanlaisen. Kun cowlin taittaa osittain kaksin kerroin, se seisoo kivasti omillaan ja on todella kätevä. Kehräämäni lanka oli oikein onnistunut, vaikka itse sanonkin ja toisaalta ohje oli todella mainio. Näiden yhteispelihän projektin onnistumisesta ison osan määrittää.

Projekti: Handspun Pisa Cowl (Ravelry)
Ohje: Pisa by Susan Ashcroft (Susan Ashcroft Designs; Ravelry)
Koko: 108 silmukkaa
Lanka: Käsinkehrätty World of Wool merino värissä Whisper
Menekki: 100 grammaa, 150 metriä.
Puikot: KnitPro Dreamz 5 mm ja 5,5 mm irtopääpuikot

Neuloin ensimmäisen kerran tietääkseni z-kierteistä lankaa eli vastapäivään kehrättyä ja myötä päivään kerrattua lankaa, kun langat yleensä kehrätään päin vastoin myötä päivään ja kerrataan vastapäivään. Lanka ei neuloessa paljon poikennut minusta. Huomasin kyllä, että lanka menetti hieman kierrettä neuloessa. Onneksi olin kerrannut tarpeeksi kierrettä, ettei lanka päässyt ikävästi säikiintymään ja halkeilemaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin alikierteinen lanka, jonka läpi tulee epähuomiossa tökkineeksi puikkoaan. Neulepinnasta tuli kaunista ja pehmeää. Neuloin aavistuksen tiukkaa, sillä halusin kaulurin seisovan pystyssä. Jos olisin halunnut laskeutuvan neuleen olisin varmasti valinnut 6 mm puikot. Minulla on toisaalta tapana pitää tiheämmistä neulepinnoista.


Aivan uskollisesti en seurannut ohjetta, vaan vaihdoin suuremmat puikot työhön, kun langasta oli noin neljäkymmentä grammaa jäljellä. Lisäksi päättelin erityisen löysästi, jotta toinen reuna leviäisi viuhkamaisesti harteille. Ohje on yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. Ohjeessa on silmukkamäärät monelle eri langanpaksuudelle sukkalankavahvuudesta superpaksuun ja kolmelle eri pituudelle eli yksi, kaksi tai kolme kierrosta kaulan ympäri. En yleensä raaski maksaa ohjeista, sillä tarjolla on niin paljon ilmaisiakin ohjeita (pihi pihi), mutta tässä oli kyllä, rahalle vastinetta, kun neljällä eurolla sai tämän ja neljä muutakin cowl-ohjetta. Olen ihastunut Susan Ashcroftin ohjeisiin. Monet hänen ohjeistaan sopivat käsinkehrätylle langalle.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Polwarth-villoja


Tätä lettiä hillosin vuosia. Kärsin valitettavan usein säästämisajatuksista. Ajattelen, että ole sitten joskus niin paljon parempi kehrääjä, että kaikkein ihanimmat villat kannattaa säästää sinne hamaan tulevaisuuteen. Sinänsä tyhmää, sillä ihania villoja saa tilattua helposti lisää, vähän liiankin helposti. Tämä letti ei parantunut säilömällä, sillä se oli pinnasta hieman huopunut. Luulen, että silittelin sitä liian innokkaasti. Tämä on ollut minulle aarre useamman vuoden..

Kuitu: Lanitium ex Machina Polwarth-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 375 metriä / 162 grammaa 12WPI (Ravelry)
Fiilis: Muhkeaa lankaa

Olin ostanut yhteensä miltei kilon polwarth-villaa ennen kuin aloin sitä kehräämään, mikä ei tietenkään ollut kauhean viisasta, mutta onneksi polwarth osoittautui ihanaksi villaksi. Polwarth on siis lammasrotu Australiasta. Se on jalostettu 1880-luvulla merinosta ja lincolnista. Merinotaustan kyllä huomaa, mutta lincolnin vaikutuksesta kuidut ovat pidempiä ja kiiltävämpiä, eikä kihara ole aivan niin sähärää kuin merinolla. Villa on hienoa ja miellyttävää kehrättävää. Lanka lyheni ja muuttui paksummaksi pesussa. Olen kuullut, että polwarthilla on tapana pullahtaa pesussa. Lisäksi se on selvästi pöyheää villaa jo letillä. Tämä ei niinkään, mutta hilloamani Louhittaren luolan polwarth-letit ovat mahtavia. Seuraavaksi pitäisi varmaan raaskia aloittaa kehräämään niitä.


Lopputulos on muhkea vyyhti ihanaa pinkkiä lankaa. Jaoin topsin poikittain kolmeen osaan ja siksi langassa on paljon tummia ja vaaleita kohtia rinnakkain. Englanniksi sanotaan barber pole sellaisesta. En tiedä onko sille suomeksi mitään sanaa, tuskin. Tätä pehmeää ja pöyhkeää lankaa silottelee ihan ilokseen. En tiedä, mitä tästä tekisin, mutta jotain haluaisin kovasti tästä neuloa. Ehkä kokeilen sellaista pitkää cowlia, joka pistetään kahdesti kaulan ympäri, sillä sellaista en ole vielä neulonut.


Sitten aivan toisen tyyppinen lanka. Silkki muuttaa topsin luonnetta selvästi. Pitkät silkkikuidut helpottavat ohuiden säikeiden kehräämistä esimerkiksi merinosta, sillä ne tarvitsevat vähemmän kierrettä pitääkseen säikeen koossa. Pidän kovasti sellaisista topseista, joissa on silkkiä hyvin sekoitettuna mukaan. Ne ovat helppoja kehrätä. Kuten tämä polwarth-silkkisekoite, vaikkei polwarth tarvitse silkiltä pituutta. Se on mielestäni aivan riittävä.


Otin joskus kesällä esiin tämän polwarth-tussah-silkkisekoitteen, jonka ostin eräältä kehrääjältä Ravelryssa ja aloin kehrätä niin ohutta kuin luontevasti Little Gemillä pystyin. Väkisin olisin saanut varmaan vieläkin ohuempaa, mutta haluan kehrätä rennosti, enkä pidä väkisin vääntämisestä. Toisaalta kovin väkinäinen kehrääminen varmasti vaikuttaa lopputulokseen. On varmaan vaikea pitää tasaista laatua yllä, jos kehräämisessä ei ole rytmiä ja luontevaa liikettä.


Topsi tuntui aivan ihanalta ja oli erittäin miellyttävää kehrätä. Loppuvaiheessa vain alkoi tuntua siltä, että topsi ei lopu ikinä. Kaipasin jo vaihtelua. Lopulta säie kyllä oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, ainakin 1800 metriä. Kaksisäikeisenä olisin päässyt lähelle kilometriä. En ole koskaan vielä kerrannut kilometrin, mittaista vyyhtiä, mutta ihan niin ohutta pitsiä ei ehkä tarvitsekaan kehrätä. Päädyin tylsästi ketjukertaamaan säikeen langaksi.

Kuitu: Corgi Hill Farm polwarth-tussah silk -topsi värissä Alchemy
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 600 metriä / 143 grammaa 18 WPI (Ravelry)
Fiilis: Onneksi se on viimein valmis.


Lopputulos on mahtava, pehmeä vyyhti miltei pitsilankaa. Odotin tämän hiukan pullahtavan pesussa, mutta mitään havaittavaa pullahdusta ei tapahtunut. Jos aloittaisin nyt tämän kehräämisen, olisin varmaankin tehnyt fraktaalijaon topsille ja kehrännyt kolme eri säettä yhden ison sijaan. Kolmesäikeisyys ja fraktaali olisivat tasoittaneet siniset ja vihreät ja violetit kauniiksi melko tasaiseksi väritykseksi. Nyt lanka varmasti muodostaa selviä raitoja. Kuvat ovat aivan liian sinisiä. Langassakin on selvästi merenvihreää ja turkoosia. Tammikuun hämärässä ei tahdo millään onnistua kuvaaminen tai kuvankäsittelykään. :(

perjantai 9. tammikuuta 2015

Edelleen koukussa koukkuamiseen

Olen toki tehnyt muutakin kuin kehrännyt. Pidän edelleen kovasti koukkuamisesta. Sille vaan pitäisi keksiä käyttökelpoisia projekteja. Hankit viime vuonna koukkuamiskoukkuja nipun, mutta käytännön tulokset ovat vähemmällä. Yhdet lapaset kuitenkin innostuin tekemään. Inhoan lapasten neulomista, enkä montaa paria ole eläessäni saanut aikaiseksi. Nämä ovat varmasti yhdet aivan parhaista. Koukkuamalla tulee paksua ja lämmintä pintaa. Idea lähti Novitan Lapaslehdestä 2014, jonka bongasin syksyllä äitini sohvapöydältä. Ihastuin ajatukseen ja olisin aloittanut heti, mutten omistanut yhtään sopivaa kerää isoveljen paksuista lankaa, joten lankaa piti vähän soveltaa.

Projekti: Koukutut lapaset kiilapeukalolla (Ravelry)
Ohje: Koukutut lapaset kiilapeukalolla by Minna Metsänen (Novita lapaslehti 2014)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Käsinkehrättyjä:
            Lanitium ex Machinan Merino Melancholy 47 grammaa 78 metriä
            World of Wool blue-faced leicester harmaa 52 grammaa 82 metriä
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm koukkuamiskoukkupää
            KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Lapasten koukkuaminen oli tietysti melko erilaista kuin lappujen tekeminen. Suljettuna ympyränä koukkuamista kutsutaan tunisialaiseksi virkkaamiseksi ja sitä tehdään kaksipäisellä virkkuukoukulla. Minä yhdistin kaksi koukkuamispäätä pitkäksi kaksipäiseksi koukuksi, mutta kaksipäisiä koukkuja on kyllä myynnissä. Hieman himoitsin settiä KnitPron kaksipäisiä virkkuukoukkuja, mutten onneksi sortunut. Ei ihmisellä kai tarvitse olla ihan kaikkia välineitä. Koukkuaminen olisi kyllä hieman helpompaa lyhyemmällä koukulla. Kaksipäisestä tulee kauhean pitkä "peitsi". Pelkäsin ranteiden protestoivan, mutta vielä ei ole ranteilta tullut vastalauseita. Ohje oli ihan pätevä, eikä aiheuttanut ongelmia vähän kokemattomalle koukkuajalle.


Lapasista tuli minulle juuri sopivat, mutta yhtään suurempaan käteen ne eivät kyllä sovi. Koukuttu lapanen ei juurikaan jousta, joten liian pieni lapanen ei mitenkään mene käteen. Olisin ehkä voinut koukuta vähän vähemmän tiukkaa pintaa, mutta pidän tiukasta pinnasta. Näin jälkikäteen harmittaa, että opin vasta myöhemmin, miten tehdään siisti aloitusreuna. Alussa olisi pitänyt koukuta hiukan väljemmin, jotta lapasen suu ei rullaisi ulospäin, mutta sillä ei nyt enää voi mitään.

Kuitu: World of Wool bfl-topsi harmaa
Väline: Majacraft Rose 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 158 metriä / 100 grammaa 10 WPI (Ravelry)
Fiilis: Pääsin hyvin lähelle toista lankaa!

Lankaongelmaa lähestyin poikkeuksellisesti kehräämällä. Minulla oli ihana kerä Lanitium ex Machinan merinoa värissä Melancholy, joskaan mitään melankolista en ole värissä nähnyt. Päätin ottaa riskin ja yrittää kehrätä bfl-topsista suunnilleen saman paksuista lankaa. Ajattelin, että harmaa tasapainottaa kivasti kirjavaa lankaa. Ohjeessakin oli käytetty harmaata ja kirjavaa lankaa. Yllätyksekseni pääsin yllättävän lähelle. Siihen saattoi vaikuttaa se, että WoW:n bfl on tuttua kauraa jo kehrääjälle. Koukkusin mallitilkun ja pääsin samaan tiheyteen molemmilla langoilla, joskin se on puoli silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa, mutta ajattelin, että lapaset varmaan sopivat silti pieniin käsiini.

Lapasten lisäksi koukkusin tiskirätin Craftsy-kurssin ohjeella. Pidän kovasti Craftsyn videokursseista, joita kyttäilen isoilla alennuksilla. Täyttä hintaa en raaski maksaa, mutta alehinnat ovat kivoja. Koukkuamiskurssilla opin uusia silmukoita ja havahduin siihen, että on koukkuamisessa on erilaisia pintakuvioita. Kurssin toista projektia en ole vielä aloittanut, mutta minulla on siihen jo langat. Pitäisi varmaan taas pistää koukuten. 

Projekti: Tunisian Crochet Spa Cloth (Ravelry)
Ohje: Tunisian Crochet Spa Cloth by Jennifer Hansen
(Craftsy-kurssi: Tunisian Crochet - Revolutions in Color and Style)
Koko: 20 cm x 18 cm
Lanka: vaaleanvioletti Cotton garden Freesia 
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Kurssilla opetettiin tavallisen koukkuamissilmukan lisäksi pari minulle ihan uutta. Tässä lapussa opettelin oikealta puolelta aivan neulotun oikean silmukan näköisen silmukan sekä sitä vastaavalta nurjalta näyttävän silmukan. Koukuttu sileä "neulepinta" näyttää oikealta puolelta aivan sileältä neuleelta, mutta nurja puoli on neulojan silmään oudolta. Nurjaa muistuttava silmukka näyttää hauskalta sekin. Katselin netistä, että olemassa on kirjoja, joissa on lisää erilaisia koukkuamissilmukoita. Yritän olla innostumatta liikaa, enkä ole tilannut vielä mitään. Lisäksi opin, miten saan kaikista reunoista samannäköiset siistit. Kurssi on kyllä sen seitsemän euron arvoinen, minkä taisin siitä alessa maksaa. Palaan varmasti vielä tähän koukkuamisasiaan, sillä koukkuja syyhyttää siihen malliin.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Fraktaalin kehräämisestä


En aiemmin ymmärtänyt yhtään, mitä fraktaalilla tarkoitettiin kehräämisessä. Termi kuulosti hankalalta ja tekniseltä. Vasta kun tekniikka tuli vastaan Craftsy-kurssilla Spinning dyed fibers with Felicia Lo, ymmärsin, että kyseessä on vain tapa jakaa topsi niin, että värejä voi hieman suunnitella. Sitä, miten värit kohtaavat ei tietenkään voi täysin hallita, mutta tämä on siihen yksi väline värien käyttöön. KnittySpinissä on artikkeli, joka selittää fraktaalin kehräämistä kivasti. Schacht Spindle Blogissa on yksi selkeä esimerkki fraktaalista.


En aivan tarkalleen muista, miten tein tämän langan, mutta muistaakseni jaoin sen ensin kolmeen suunnilleen yhtä painavaan osaan pitkittäin. Ensimmäisen osan kehräsin suoraan sellaisenaan säikeeksi. Toisen osan halkaisin kahteen osaan, jotka kehräsin peräkkäin. Pidin huolen siitä, että aloitin aina samalla värillä kuin ensimmäisen säikeen, jolloin värit juoksevat samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä säikeessä, mutta puolet ohuempina väriraitoina. Kolmannen osan halkaisin kolmeen suunnilleen yhtä suureen osaan ja kehräsin ne peräkkäin aloittaen aina samasta väristä. Olisin voinut jakaa topsin monella muullakin tavalla ja aloittaa toisen tai kolmannen säikeen osat toisesta päästäkin, mutta alusin aloittaa aina samalla värillä.

Kuitu: Lanitium ex Machinan Merino Lamb -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 361 metriä / 136 grammaa 14 WPI (Ravelry)
 Fiilis: Sievä ja melko ohut lanka.

Fraktaalin voi tehdä monella muullakin tavalla ja säikeiden määrällä. Tässä langassa käyttämäni on vain yksi esimerkki. Yleensä tätä tekniikkaa käytetään topseihin, joissa on selkeät, suhteellisen pitkät väriraidat. Valitsin tällaisen vähemmän värikkään topsin, sillä pelkäsin kovin kirjavan lopputulosta. En ole kovin rohkea värien sekoittelussa. Yleensä kehrään moniväriset topsit tylsästi yhdeksi säikeeksi ja ketjukertaan sen, sillä se on tavallaan "värjäykselle uskollisin" tapa. Se on varmasti hieman hölmö tapa ajatella, sillä kehruupoliisi ei tule ja rankaise, vaikka kehrääjä tekisi mitä ostamilleen villoille.

Villa on Lanitium ex Machinan värjäämää merino-karitsavillaa, jonka ostin Ravelryssa eräältä kehrääjältä. Villa ei muistaakseni juurikaan normaalista merinosta eronnut, mutta oli tuttua Lanitium ex Machina -laatua eli oikein mukavaa kehrättävää. Väriä Nea ei ole korttiin merkinnyt, joten se jäänee arvoitukseksi. Siinä kuitenkin on vaaleanpunaista, vaaleaa lilaa, vaaleaa violettia, lohenpunaista ja persikkaa.

Lopputulos on hyvin herttainen vyyhti pehmeää ohutta lanka. Yllättävän monessa kohtaa värit lopulta sattuivat kaikkiin kolmeen säikeeseen yhtaikaa. Useimmissa kohdissa näyttäisi olevan kaksi säiettä suunnilleen samaa väriä ja kolmas hieman eri värinen säe. Toisaalta värit ovat muutenkin melko lähellä toisiaan, eikä suuria kontrasteja pääse syntymään. Seuraavan kerran taidan ottaa jonkin värikkäämmän topsin fraktaaliin kehräilyyn.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Z-kierrekokeiluja


Päätin syksyllä kokeilla langan kehräämistä vastapäivään. Jossain neulekeskusteluissa ja -kirjoissa on mainittu, että z-kierteiset langat sopisivat paremmin niin sanotulla mannermaisella tavalla neuloville ja perinteiset myötäpäivään kehrätyt langat amerikkalaisella tavalla neuloville. Sitä pitäisi seuraavaksi kokeilla, mutten ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään näistä vyyhdeistä. Vastapäivään kehrääminen itsessään ei ollut mitenkään haastavaa. Se oli vain tottumuskysymys. Oli vaikeaa muistaa, että kumpaan suuntaa pitikään polkea. Kolmessa vuodessa suunta ehtii hyvin iskostua päähän hyvin tiukkaan.


Kuitu: World of Wool valkoinen BFL-topsi 
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 169 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Uskomattoman muhkea vyyhti ja niin pehmeä!


Yksi asia näissä poikkeaa selvästi muista viimeaikaisista kehruistani. Nämä kaksi vyyhti ovat paljon kuohkeampaa ja paksumpaa lankaa kuin muut vyyhdit. Valkea BFL-vyyhti kieltäytyy itsensä ympärille kiertämisestä ja vyyhti ponnahtaa auki kerta toisensa jälkeen. Olin huolissani aluksi langan kestävyydestä. Erityisesti tämä valkea vyyhti on niin kuohkeaa ja höttöisen tuntuinen, että pelkäsin sen katkeilevan. Nyin lankaa eri kohdista ja huomasin, että se ei mene vetämällä poikki. Jos olisin yrittänyt tehdä tällaista lankaa, olisin varmasti epäonnistunut. En kuitenkaan usko, että vastapäivään kehrätty lanka on automaattisesti tällaista, vaan jokin tässä vastapäivään kehräämisessä sai minut tekemään langasta kuohkeaa ja paksua. Tämä vaatii ehdottomasti lisää harjoittelua ja toivottavasti löydän tätä kautta vielä sen kadonneen "paksulankavaihteen". Seuraavassa vastapäiväprojektissa täytyy kiinnittää huomiota siihen, mikä voisi olla kuohkeuden salaisuus. Jotkin kuidut ovat tietysti otollisempia kuohkeisiin lankoihin kuin toiset. Tässä tapauksessa kuidut olivat tuttuja, sillä olen kehrännyt saman valmistajan vastaavia tuotteita eri väreisä ennenkin.


Kuitu: World of Wool merinotopsi värissä Whisper värissä
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella

Lanka: ketjukerrattu 150 metriä / 102 grammaa 8WPI (Ravelry)
Fiilis: Taivaallisen pehmeä ja kuohkea!



Siinä missä tuo valkoinen ensimmäinen kokeilu on melkoisen epätasainen ja harjoituksenpuute näkyy, tämä sievä marjapuuronvärinen lanka on jo hyvän näköinen. Tästä voisi neuloa jotain oikeasti käyttöön. Luonnonvalkoiselle en oikein mitään varsinaista käyttöä keksi. Tämä Whisper näyttää kuvissa jotenkin liian siniseltä. Luonnossa se on punertavampi. Väristä tuli yllättävän tasainen ottaen huomioon, että villatopsissa oli palon värejä (barbie, fuchsia, lavender, heather, amethyst, crimson, candy floss and salmon), jotka olivat rinnakkaisina ohuina soiroina yhdessä. Jos olisin alkanut topsia halkomaan, värit olisivat tulleet aivan toisella tavalla esiin. Fraktaalitekniikalla olisi varmasti tullut mielenkiintoinen lanka, mutta siitä lisää toisen kerran.

Olen ihastunut "uusiin" vyyhdinpuihini, jotka kesällä löysin vitosella kirpputorilta. Kuvasin kaikki viimeaikaiset kehruuni niillä. Ne ovat sellaiset vanhat, perinteiset, taittuva häkkyräsysteemit ja aivan priimakuntoiset. Niiden myötä olen alkanut käyttää enemmän viipsinpuitani, joilla saan lähes 190 cm pitkän vyyhdin, joka on kätevämpi pituus suurille vyyhdeille kuin Wheel skeinerini 150 cm. Tuo muhkea valkoinen vyyhti olisi kätevämpi pidemmällä vyyhdillä, mutten viitsi vyyhdittää sitä uudelleen (laiskiainen). Mutta nyt keksimään uusia projekteja.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kuka päivittäisi blogin?


Kuka päivittäisi blogin, kun neuloja on muissa maailmoissa? Aika menee kauheaa vauhtia, kun kiinnostuu muista asioista. Innostuin juoksemisesta heinäkuussa ja luin edelleen paljon kirjoja, joten neulominen jäi kovin vähälle.  Kirjoja luin viime vuonna 116, mutta lukulista vain piteni. Onneksi osa on äänikirjoja, joten lukeminen ei syö kaikkia muita harrastuksia. Aktiivisuusranneke sai paatuneen sohvaperunan liikkumaan ja painokin putosi kivuttomasti, joten en valita neulomattomuudesta. Neuleinto vaan on ollut kateissa melkein kokonaan. En tiedä, mihin se meni. Jos minulla vielä on joku lukija ja neuleintoa näkyy, niin tänne saa lähettää. Kehrääminen sen sijaan on ollut koko ajan ihan kuvioissa.

Tarkkasilmäiset varmaan laskivatkin kuvasta, että lauma on kasvanut jälleen. Lähipiirin kauhuksi tilasin marraskuussa kolmannen rukin ihan vaan siksi, että halusin sen. Majacraft Aura saapui vuoden vaihteessa ja olemme muutaman päivän tutustunet toisiimme. Alku on ollut vähän kankea, sillä säädöt ovat niin erilaiset. Kaunis Auris, Iiris,  ... Nimi on vähän hakusessa, mutta minun silmäni hän kovasti miellyttää. Yhden aamupäivän hinkkasin rukkeihini ja lisävarusteisiin vahaa ja nyt ne kiiltävät kauniisti. Sisäinen materialistini oli hyvin onnellinen. Ihan kaikkia syksyn ja alkutalven vyyhtejä en varmaan esittele, mutta yritän päivitellä blogia aktiivisemmin tänä vuonna.