keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Hartianlämmitin


Helmikuussa inspiroiduin neulomaan hartianlämmittimen lankavarastossani lojuneesta mohairsekoitteesta. Mohair on varmaan peräisin kirpputorilta. Olen saanut sen siskoltani joskus. Langassa on puolet mohairia, neljännes villaa ja neljännes akryylia. Väri ei ole niin sininen kuin kuvissa, mutta selvä violetti silti. Silmukoita loin 162 ja kuvio on tavallinen fan & feather. Neuloin suoran putken ja lankaa jäi alle metrin. Keeppi lämmittää kivasti hartioita, kun ei kaipaa villatakkia, mutta pikkuisen viluttaa. Olisin ehkä voinut lisätä yhden kuvion, mutta mohairia en ala purkamaan, joten olkoon tuollainen. En ollut ihan varma tuleeko lopputuloksesta käyttökelpoinen, mutta se on yllättävän kiva. Yläreuna lörpöttää, mutta näyttää yleensä aika kivalta.


Projekti: Fan & Feather Lace Cape (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 120 cm x 48 cm
Lanka: Violetti Pingouin Soft'Hair
Menekkki: 200 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Hauska ja yllätävän käytännöllinen. 

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Silkkinen Ishbel


Pari helmikuussa valmistunutta projektia on jäänyt esittelemättä. Jotenkin näiden kuvaaminen ei inspiroinut yhtään. Tässä niistä toinen. Silkkilangan neulominen oli hiukan haastavaa. Täyssilkki on kovin liukasta ja jouduin pyöräyttämään lankan ylimääräiselle lenkille pikkusormeni ympäri, jotta sain langan hallintaan. Muuten langan kireys oli mitä sattuu. Langasta opin pitämään neuloessa. Jostain syystä pitsi-Addeilla ei neulominen luonnistunut kauhena hyvin, joten vaihdoin KnitPro Symfonieihin.


Ishbel on mallina tuttu, sillä tein yhden Ishbelin viime talvena Dropsin Alpacasta. Malli on ihana. En noudattanut ohjetta kauhean tarkkaan. Tein pitsikuvion toistoja enemmän ja reunassa lisäsin kaavion D loppuun omasta päästä lisärivejä, jotta sain langan kulutettua miltei kokonaan. Lankaa jäi pari metriä jäljelle. En erityisemmin välitä sileistä osuuksista huiveissa, mutta tässä mallissa se on ihan paikallaan. Tällä kertaa minulla ei ollut vaikeuksia sopeutua nurjan puolen lisäyksiin. Sain sileän osuuden onnistumaan yhellä kerralla. Ensimmäisessä Ishbelissäni ei tahtoneet silmukkamäärät täsmätä, kun unohtelin lisätä nurjalla. Huivi on ihana, kevyt ja liikkuu kauniisti kantajassa liikkeiden mukaan. Silkkilanka laskeutuu ihanasti. Kuvat eivät tee tälle oikeutta.


Projekti: Silk Ishbel (Ravelry)
Ohje: Ishbel by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits)
Koko: 150 cm x 55 cm (oma modaus: ABABABABACDE)
Lanka: Violetti BC Garn Jaipur Silk Fino
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Ihana juhlahuivi  

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Vaaleanpunainen rätti


Projekti: Tunisian crochet dishcloth #4 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 68 silmukkaa
Koko: 28 cm x 25 cm
Lanka: Vaaleanpunainen The Cotton Garden Viola
Menekkki: 50 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa, edelleen.

Neljäs tiskirätti on valmis. Otin koukkuamisen varovasti, enkä aiheuttanut tällä kertaa itselleni järjetöntä jännityspäänsärkyä. Ehkä olen nyt oppinut olemaan jännittämättä koukutessa. Vasen ranne ei tosin vieläkään pidä koukkuamisesta. Lankaa oli nyppyjen, vai nirkkoja ne ovat, jälkeen vielä jäljellä, joten lisäsin lenkin ripustusta varten. Sain miltei koko kerän Violaa käytettyä. Lankaa jäi vain noin 1,5 metrin mittainen pätkä. Pikkuisen harmittaa, ettei lankaa ole enää jäljellä, eikä Anttilastakaan taida enää saada tätä Violaa. Näitä on niin kiva tehdä. En ole vielä yhtään rättiä kokeillut. En ole vielä raaskinut, mutta jos vähitellen harkitsisin rätin käyttöä.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kaksi valmista sukkaa

Kaksi sukkaa on valmiina, mutta pariksi ei näistä ole. Toinen Bex-sukka on kantapäässä ja inspiraatio on hukassa. Ehkä viikon tai parin lepo käsityökulhossa auttaa projektin virvoittamiseen. Enää on turha alkaa purkamaankaan (Concorde-harha ?). Voiko ihminen käyttää luonnonvalkoisia silkkisukkalankasukkia, jossa on näin valtavasti työtä ja tarkkuutta vaativa kuvio? Mikä lie hullutus ollut päällä sillä hetkellä, mutta puikot on saatava vapaaksi.


Kai-Mei valmistui hetkessä. Punta yarnsin Merisock on ihanaa lankaa. Kestävyyteen en usko, mutta ainahan unisukkia tarvitsee. Lanka on niin ihanaa, että harmittaa, etten kuitenkin ostanut kahta vyyhtiä. Olin messuilla vähällä ostaa kaksi vyyhtiä, mutta päätin kokeilla ensin. Väri on mahtava. Sukan kärjessä tajusin, että olen mokannut kuvioissa, mutta onneksi vain vähäisesti. En usko, että kukaan tajuaa mikä meni pieleen. En kuitenkaan voi enää muuttaa mitään ja näillä mennään.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Leaves Dancing puikoilla, viimein

Usko oli loppua Wollmeise Lace -vyyhdin kerimisen suhteen. Se ei tuntunut eistyvän lainkaan, vaikka kuinka kerin menemän. Vyyhti ei vaan tuntunut pienenevän. Jouduin muistuttelemaan itseäni edellisistä vyyhtien kerimisistä. Olen onnellinen, ettei kyseessä ole 300 gramman vyyhti aivan liukasta ohuinta pitsilankaa. Sellaisia olen kerinyt toista kilometriä pitkiä vyyhtejä. Yksi ensimmäisistä kerimistäni vyyhdeistä oli Grignascon Merinosilkiä ja se meni tietysti solmuun ja keriminen kesti pienen ikuisuuden. Wollmeisen pitsilanka ei sentään mene solmuun omia aikojaan. Nöstepinnen puutteessa käytän leivinpaperin hylsyä. Se on sopivan karhea pinnaltaan, eikä lanka lähde karkuun ja toiseen päähän saa kätevästi tehtyä halkiot, jotka pitävät langan pään paikallaan tallessa. Nöstepinnellä (tai sen korvikkeella) tehdyt kakun muotoiset kerät pysyvät kätevästi paikallaan pöydällä.


Alku oli hankala sekin. Ensin loin väärän määrän silmukoita. Sitten tajusin, että Addin pitsipuikot eivät jotenkin toimineet yhteen tämän langan kanssa ja vaihdoin taas. Sitten aloitus ei miellyttänyt ja seuraavan yrityksen vielä mokasin senkin. Jännityspäänsäryllä taisi olla osuutta asiaan, mutta sitten alkoi onneksi luistaa. Saksankielentaidottomuudesta holimatta pääsin jyvälle ja kuvio on ihantuttava. Harmi, ettei mustassa näy kuinka lehtikuvioiden ympärillä on ainaoikein reunat.


Huomatkaa upea silmukkamerkki. Hurmaava yhdistelmä särölasi- ja lasihelmiä ja simpukankuorisydän. Tämä on lempisettiäni. Nyt kun ensimmäinen kaavio on neulottu ja vaikuttaa hyvältä. Nyt vaihdan kerroslaskurimerkin silmukkamerkin tilalle ja puikot suihkimaan.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Virolainen pitsiruutu

Peittoprojektiin jatkoa vaihteeksi. Hoksasin, että joululahjaksi saamassani Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjassa on peittoprojektiini sopivia pitsikuvioita. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Lehdenpuolikaskuvion (Poollehekiri), johon iskin silmäni heti ensiselailulla. En malttanut odottaa, vaikka keskeneräisiä projekteja on kesken muutenkin liikaa. Laskin, että leveän kuvion vuoksi tarvitsin 49 silmukkaa, joka on hiukan enemmän kuin muissa peittopalasissani, mutta pingotan palaset samankokoisiksi vielä ennen yhdistämistä. Mutta en murehdi sitä vielä. Palasista on vasta viidennes valmiina. Kuvion toistin kuusi kertaa ja ruutu on pikkasen isompi kuin muut, mutta olkoon. Kuvio ei ihan sattunut.


Projekti: Blanket piece #9 (Ravelry)
Malli: Poollehekiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 33 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Kiva saada tätäkin ikuisuusprojektia eteenpäin.

Poollehekiri-kuvio ei ollut ehkä parhaimmillaan seiskaveikassa, mutta menköön, sillä haluan vain päästä eteenpäin peittoprojektissani, sillä se keventää huomattavasti lankavarastoani. Pidin kovasti tämän kuvion neulomisesta. Kokeilisin sitä BC Garnin Jaipur Silk Finolla, mutta vaihdoin sitten Ishbel-huiviin, sillä lanka ei olisi riittänyt suorakaiteen muotoiseen huiviin. Silti oma virolaispitsihuivi jäi kummittelemaan mieleen. Ehkä suunnittelen vielä oman huivimallin tätä pitsikuviota hyödyntäen. Liian monessa kirjan huivissa on nyppyjä, joita inhoan, enkä siksi tule kovin montaa kirjan malleista toteuttamaan. Poollehekiri keskipaneliin, jokin toinen kuvio väliin ja reunaan jokin reunakuvio. Tämä juttu menee vielä mietintämyssyyn ja monta projektia on valmistuttava ennen kuin kehtaan aloittaa uusia.

Tässä taas huomasin, miten huonosti pitkät puikot sopivat neulomiseen. Pitää ajatella missä neuloo ja miten neuloo, kun puikot tökkivät molemmille sivuille ja kädetkään eivät ilahtuneet pitkien puikkojen käytöstä, mutta bambupitkiksilläni on tunnearvoa ja siksi niitä tulee käytettyä. Onneksi minulla on useitaprojekteja kesken ja voin vaihtaa vähän väliä neuletta. Eri välineillä kädet rasittuvat eritavoin ja vältän pahimmat kipeytymiset.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Puikkotyyny

 Etsin taas kerran sukkapuikkoa pöydältäni, kun mieleeni juolahti ajatus puikkotyynystä. Neulatyynyyn ei saa sukkapuikkoa pystyyn, mutta neulottuun tyynyyn sukkapuikko sujahtaisi varmasti hyvin. Kirjoituspöydälläni ajelehtii sekalainen seurakunta puikkoja, koukkuja ja neuloja, jotka olen laskenut hetkeksi kädestäni. Keskeneräisten sukkaprojektien puikkojen ohella on palmikkopuikkoja ja virkkuukoukkuja, joita pitää olla kädenulottuvilla aina mahdollisten neulekatastrofien varalta. Varsinkin silkkilangoissa karannut silmukka juoksee karkuun sellaisella vauhdilla, että koukun on oltava lähellä. Jos kaikki nämä suhteellisen terävät asiat tökkii pystyyn puikkotyynyyn, ne eivät katoaisi niin herkästi enkä joutuisi kaivamaan sukkapuikkoja näppäimistöstä. Miten ne aina pyörähtävätkin sellaiseen rakoon, että tarvitsee kättä terävämpää niiden esiin kaivuuseen?


Ja heti tuumasta toimeen. Päätin neuloa tiukkaan Novitan Tico Tico -jämästä pyörylän ja jatkaa sitten vähän matkaa ilman lisäyksiä ja sitten kavennella toiselle puolelle. Juttu oli helppo toteuttaa, mutta pian kaipasin seitsemättä sukkapuikkoa. Aina välillä tekisi mieli ostaa KnitPro:n setti sukkiksia tämän nykyisen rinnalle, mutta minulla on nytkin ihan liikaa projekteja kesken. Lisäpuikoista olisi kai lähinnä harmia startiitin iskiessä. Seitsemännen puikon puutteessa vaihdon metriseen Addin pyöröön ja tikuttelin niillä tyynyn valmiiksi. Ennen pohjarei'än sulkemista tungin tyynyn täyteen kammolankaa. Kokonainen kerä Novitan Palmaa katosin tyynyn sisuksiin ja olen onnellinen, että pääsin siitä eroon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Ajatuksenani oli tehdä pienempi tyyny, mutta olen kokoon tyytyväinen. Pöydällä se näyttää kivalta. Loppujen lopuksi kavennuspuoli on nätimpi ja valitsin sen päälipuoleksi, vaikka lisäyspuolella värit ovat kivemmin. Aina ei voi voittaa.

Projekti: Needle cushion (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 12 cm x 3,5 cm
Lanka: Violetti-harmaa-vaaleanpunainen Novita Tico Tico
Menekki: 20 grammaa
Täyte: Valkea-vaaleanpunainen-lila Novita Palma
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPicks 2 mm 15 cm sukkapuikot
Addi Premiun 2 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Miksen keksinyt tätä aiemmin!?!?! 

Projekteja näyttäisi olevan kesken noin miljoona. Loin peittoprojektilleni oman projektisivun, vaikka esittelenkin peittoruudut omilla projektisivuillaan. Aloituskokeilusysteemini on todennäköisesti puikoilla vuosia, joten se vie oman paikkansa. Ikuisuusprojektiksi osoittautunut Aeolian-huivi tuhansine helmineen lähestyy puoliväliä, mutta vienee sekin vielä kauan. Listassa on siis ainakin kolme pitkän aikavälin projektia. Kaivoin Kaikukukkahuivini esiin ja neuloin 1,5 kukkakuviota lisää. Laskeskelin, ettei lankani riitä ohjeen isompaan kokoon, joten pääsen reunakuvioon pian. Oikeasti ainoa uusi projekti on Kai-Mei-sukat. Leaves Dancing -huivi ei ole oikeasti vielä puikoilla, sillä lankaa on vieläkin osa kerimättä. Bex-sukat ovat pienellä hengähdystauolla intensiivisen kuvion vuoksi, mutta valmistunevat kyllä. Olen toisen sukan kantalapussa kuitenkin. Monta projektia siis kesken ja uusia tekisi mieli aloittaa.

Knitting Pipeline -podcastin Paulaa huvitti kommenttini hänen edelliseen jaksoonsa ja hän luki kommenttini ääneen podcastissään. Huikeaa. Hämmennyin ihan totaalisesti, kun kuuntelin uusimman jakson. Jännä kokemus tulla mainituksi podcastissä. Knitting Pipelinesta tuli heti ensikuuntelemalla pari viikkoa sitten uusi suosikkini The Knit Wits, Brass needles, Stash and Burn ja Knitmore girls -podcastien rinnalle.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Luksuslankaa

Mustaa pitsilankaa:

Ei ole minun, mutta saan neuloa sen! Erittäin edullinen tapa päästä testaanmaan ihanuuksia. xD Tästä on tulossa lehtikuviollinen huivi Leaves Dancing Modell 118/9. Ensin piti vaan keriä ja keriä ja keriä ja keriä. Wollmeisen pitsilankaa on vyyhdissä 300 grammaa eli miltei 1,6 kilometriä. Aikansa sai sitä käsin keriä, mutta ensin fiilistelin Wollmeisen tuntua ja tuoksua kiepauttamalla vyyhdin kaulaani. Kun rahatilanne joskus paranee niin investoin kyllä kerijälaitteeseen ja vyyhtipuihin ja nöstepinneen. Siihen asti hitaasti käsipelillä. Ompahan ainakin aikaa nauttia langasta.


Lisäksi pistin puikoille Kai-Mei -sukat Cookie A:n Sock Innovation -kirjasta. Näiden jälkeen kirjassa on jäljellä vain Devon ja Cauchy -mallit, jotka aion vielä varmasti tehdä. Loput eivät oikein iske. Kirjan 15 sukkamallista 11 iski ja pääsi puikoille tai pääsee puikoille. Glynis ja Lindsay -mallit olen kokeillut ja niiden mallineuleet ovat rasittavia. Kavennukset eivät meinaa onnistua millään. Molemmat menivät purkuun. Eunice ja Kristi eivät jotenkin iske, mutta mieleni voi muuttua vielä. Milon suhteen mieli muuttui ja niistä tuli aivan ihanat sukat. Cookien toinen sukkakirja himottaa kovasti ja pystyn varmasti perustelemaan investoinnin siihen. Mutta vielä takaisin Kai-Mei -sukkiin.

Lankana on violettikirjava, uruguyailainen Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, jonka ostin syksyllä käsityömessuilta. Se on todellista väriterapiaa. Olen hiukan huolissani keinokuituvahvisteen olemattomasta määrästä. Ehkäpä nämä ovat unisukat. Lanka tuntuu käteen ihanalta. Aloituksena päätin kokeilla Old Norwegian / German Twisted Cast on -metodia. Se on tavallisen ristiinluomisen muunnelma, jota Eunny Jang suositteli Knitting Daily -uutiskirjessä erityisesti sukkiin. Sen sanotaan olevan joustavampi. Aloitusten testailulappusysteemissäni huomasin, että tämä luontitapa on kivan napakka, mutta joustava ja sileä neule rullasi selvästi vähemmän kuin tavallinen ristiin luotu. Joustinneuleessahan rullausongelmaa ei ole.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Akryylikummajainen

Etsin hartianlämmittimeen/keeppiin joustavaa luontitapaa ja näin jossain blogissa luontimallitilkkusysteemin ja ajatus jäi muhimaan päässäni. Kaivelimme äidin varastoista jotain kivanväristä lankaa, jolla ei ole mitään käyttöä. Langaksi valikoitui viininpunainen akryylikammotus nimeltä Kati. Lankaa oli sopivasti reilu määrä, eikä lanka tuntunut kovin pahalta käsiin. Puikoiksi valitsin 3 milliset ruusupuupuikkoni siinä toivossa, että niiden kanssa ei akryylin neulominen tuntuisi niin ikävältä ajatukselta. Jos ruusupuun luksus tasapainottaisi projektia. En tiedä. Ei kauheasti toimi. Akryyli vaan kertakaikkisesti narisee äsyttävästi.


Ensimmäisenä aloituksena loin 26 silmukkaa tavalliseen tapaani ristiin. Seuraavaksi oli luontevasti vuorossa sama tavallaan takaperin ja sitten vanha norjalainen tapa. Tutustuin syksyllä silmukoiden luomiseen syvällisemmin ja käyn ensin läpi ne, jollain lailla tuttuina metodeina ja sitten etsin lisää. Tämän projektin ei ole tarkoitus olla valmis aikoihin. Olen kuullut että erilaisia tapoja luoda silmukoita olisi 30 - 40 erilaista. Otin äidin kaapista parittoman pitkän puikon, jolle säilön tämän. Jokaiseen tilkkuun solmin pahvin palan, jossa lukee mikä aloitustapa on kyseessä. Pahvinpalat leikkasin muropaketista kierrätyshengessä ja liimasin niihin valkoista tarraa, jolle kirjoitin luonnin nimen.

Harkitsen vielä teenkö toisen mallitilkkusysteemin päättelyille vai laitanko tähän samaan ne väliaikaisten aloitusten avulla. Väliaikaisen aloituksen avulla saisin samaan tilkkuun väliaikaisen aloituksen ja päättelyn testattua. Katsotaan sitä sitten.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Viisikulmioita


Pyörittelin käsissäni pientä Novitan Tico Tico jämäkerää ja jotenkin tuli "vahingossa" tehtyä siitä niin iso pyörylä kuin vain noin 7 gramman nöttösestä tulee. Pyörylästä ei tullut pyöreää vaan lisäysten takia lähinnä viisikulmio. Tarkoituksettomasta lappusesta, jollaisia olen ajatuksissani tehnyt ennenkin, tuli inspiraatio tehdä lisää sinisistä sukkalangan jämistä viisikulmioita. Yhtäkkiä mielessäni siinteli tyynynpäällinen sinisistä viisikulmioista. Väleihin valkoista sukkalankaa. Sen täytyy olla nätti. Sitten joskus.


Olen tehnyt nippukaupalla miesten sukkia kirjavista sinisistä langoista. Sitä tietysti innosti se, että perhepiirissä on villasukkia arvostavia miehiä. Sukat ovat päätyneet käyttöön eikä kaappeihin liian hienoina. Kaivoin jämälankapussista lisää sinisiä lankoja, joista syntyi neljä viisikulmiota lisää. Koko määräytyi kätevästi ensimmäisen palasen mukaan niin, että yhden pituus on 10 senttiä. Langoissa on Austermannin Stepiä ja Araucanian Ranco Solidia sekä valkoista Zwerger Garnin Opalia, jolla virkkasin reunat palasiin. Ensimmäiset viisi palasta painavat vajaat 40 grammaa. Sinisävyisiä nöttösiä on vielä jäljellä. Samoin valkoisia. Katsotaan mitä tästä tulee. Valmista ei ehkä tule ihan vielä. En usko, että ihan niin paljon nöttösiä on jäljellä vielä, mutta ei tällä kai mitään kiirettä ole. Pitänee neuloa parit miesten sukat lisää varastossa olevista sukkalangoista, että saan lisää nöttösiä. Onneksi perhepiirin miehet ovat suunnilleen samankokoisia.


Pari valmista projektia on edelleen pingottamatta ja kuvaamatta. Pitäisi ryhdistäytyä.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Koukussa koukkuamiseen

Varovasti ja hitaasti koukuttu tiskirätti valmistui. Opettelin sopivaa koukkuamisotetta hartaasti välttääkseni kipuja ja onnistuin melko hyvin. Jokin tässä koukkuamisessa viehättää suunnattomasti. Sitä tekee tekemisen ilosta, eikä lopputuloksella tai langallakaan ole niin väliä. Kamalan väriset Viola-puuvillalangat pummasin äidin varastoista. Kokeilin useampaa lankaa äidin varastoista ja totesin 3,5 milliselle koukulleni sopivimmaksi tämän Viola-langan. Se ei säikiinny tai muutenkaan kenkkuile koukulla. Viimeinen kerä on menossa, eikä tätä ole vähään aikaan myyty Anttilassa. Harmi.


Projekti: Tunisian crochet dishcloth #3 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 70 silmukkaa
Koko: 30 cm x 26 cm
Lanka: Sininen ja turkoosi The Cotton Garden Viola
Menekkki: 55 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Aero 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa edelleen.

Aloitin sitten uuden rätin taas ihan vain tekemisen ilosta. En ole vielä kokeillut yhtäkään räteistäni, mutta kai sitä täytyy kokeilla, kun on kerran tehnytkin. Siitäkin huolimatta, että koukkuaminen jumittaa niskat ja hartiat ja alkaa tekemään kipeää vasemmassa ranteessa ja oikeassa peukalossa. Ongelma on lievenemään päin, joten ehkä opin jossain vaiheessa rentouttamaan hartiat ja niskan kokonaan. Kädetkin varmaan tottuvat. Haaveenani on koukuta palapeitto luonnonvärisistä itsekehrätyistä villalangoista sitten joskus, kun saan rukin hankittua ja lankaa kehrättyä. Värttinällä kehrääminen osoittautui tajuttoman hitaaksi ja se jumitti hartiat ja niskat aivan totaalisesti.


Lisäsin lankalaihdutustilanteen sivupalkkiin. Kaikki käyttämäni puuvillalangat ovat äitini virkkauslankavarastosta, joten ihan täysin kulutukset eivät vastaa oman varastoni kevenemistä. Päätin, että syksyyn asti on kulutettava joka kuukausi enemmän lankaa kuin ostaa. Tässä kuussa joudun yhden pipolangan ainakin ostamaan, mutta kun toista kiloa on kulunut jo tänä vuonna lankaa, niin kai yhden pipolangan voi jo ostaa. Olin kyllä tänään Käsityökorissa vähällä ostaa Dropsin silkkialpakkaa. Siinä on niin ihania värejä. Syksyllä katson uudestaan, onko lankavarastoa vieläkin laihdutettava.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ääkkä käääkkä! Siellä se nyt on. Minun kirjoittamani ohje on nyt julkaistu uusimmassa Ullassa. Se on se sukkaohje, jossa on kurjat kuvat. Meinasi jäädä kokonaan julkaisematta, kun se "oikea elämä" häiritsi neulesuunnitteluelämää. Lisäsin sen ohjeen Ravelryynkin. Nyt ei tunnu hyvältä, mutta kai se tästä, kunhan alkujärkytyksestä toipuu. Uusia suunnitelmia on jo mielessä, mutta energiaa ei jotenkin ole saattaa juttuja paperille ja testineulontaan. Palmikkopipon ohjeen kirjoittaminen ei olisi paljon mitään, mutta en ole keksinyt miten järkevästi piirtäisin kaavion.


Vakituisille lukijoilleni on varmaan selvinnytkin se, etten oikein ole virkkaaja. Virkkaaminen vaatii työn jatkuvaa seuraamista ja on jotenkin aina hankalaa. Pitää tarkkaan tuijottaa, mistä välistä langan ottaa. Se ei vaan luonnistu luonnostaan kuin neulominen ja siinä tulee peukalo kipeäksi. Äiti on toivonut painokkaasti, että opettelen suvussa kulkevan pannulappumallin. Tätä mallia on mummini opettanut monelle. Ja pitäähän perinteiden jatkua. Tajusin jo parin kerroksen jälkeen, että pannulappuni kapenee uhkaavasti, mutta annoin vaan mennä. Eihän se haittaa, vaikka vähän joutuukin purkamaan, sillä seurasin silmä kovana hiihtoa. Saatiinpahan kunnon naurut pannulapunriekaleestani. Äidin pannulappujen tasolle on vielä matkaa. Onko muuten joku nähnyt jossain ohjetta näihin?


Helmikuu meni ja lankaa kului melkein puoli kiloa ja reilut 1600 kilometriä. Huikeaa. Hartioidenlämmitinkauluri, koukuttu tiskirätti, Ishbel-huivi ja ensimmäinen Bex-sukka valmistuivat sopivasti kuun vaihteessa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvaamaan. Lähiaikoina siis valmistuineita neuleita esittelyssä. Lisäksi aloitin pari uutta projektia.

PS. Suuri kiitos ohjeeni testineulojille. Julkaisu ei olisi ollut mahdollista ilman teitä! Kiitos!