sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sunshine-sukat


Ohje: Sunshine (Cookie A. : Sock Innovation) + omia modauksia.
Lanka: Araucania Ranco Solid oranssinpunainen 78 grammaa
Koko: noin 40
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm sukkapuikot


Sunshine sukat valmisuivat aamupäivällä ja ehdin ne saman tien kuvaamaan. Sukasta olisi tullut ohjeen mukaan liian suuri, joten sävelsin vähän omiani. Neuloin alkuun 2o, 1n -joustinta ohjeen kaavion sijaan ja lisäsin 10 silmukkaa vähemmän kuin set-up kaaviossa olisi kuulunut. En siis neulonut lisäyskohdassa silmukkaa kolmesti, vaan kahdesti. Jätin joka toisen nurjan silmukan pois, joten minulla oli 10 silmukkaa vähemmän varressa. Muuten pyrin seuraamaan ohjetta vähemmillä silmukoillani. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Sukista tuli aika komeat. Ensi viikolle ne matkaavat Espooseen erään neulojan jalkoja lämmittämään. Toivottavasti tuli oikean kokoiset. Ainakin numeron 41 jalkaan olivat vähän pienet. Nyt on puikot vapaana ja voisin kokeilla pinkkiä Wollmeisea neuloa.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Auringonpaistetta



Ensimmäinen Sunshine-sukka on valmis. Sukista on tulossa just sopivan isot ja aika makeet. Omassa pikkujalassani ei liian suuri sukka näytä miltään, mutta ei se haittaa. Väri on aika päheä, vaikka yleensä en oranssiin vivahtavista punaisista pidäkään. Ranco Solid on aika kivaa neuloa ja sukka edistyi ihan kivasti, vaikka kesken onkin aika monta projektia. Vielä, kun joku neuloisi toisen.


Siinä ne nyt on. Wollmeiseni päivänvalossa rivissä. Kamerani tosin toistaa vähän huonosti värejä. Kuva kaipaa tummuutta ja täyteläisyyttä. Järjestyksessä vasemmalta oikealle twiniä Digitessa, WD Dunkle Kirsche, WD Merlot, 100% WD Ruby Thursday ja kerällä puoli vyyhtiä twin vaaleaa Tutua, joka huutelee jo puikoille pääsyä. Pitää vaan ensin neuloa puikot vapaiksi.

torstai 28. tammikuuta 2010

Wollmeisehuumaa!



Sain toisenkin tilaisuuden ostaa Wollmeisea ja ostinkin 2 vyyhtiä ja La Digitessa Kitin. Tiesin, että ihana paketti on tulossa, mutten osannut aavistaa miten ihana. Vyyhdit ovat sukkalankaa, Twiniä We're Different Merlot ja WD Dunkle Kirsche. La Digitessa kitissä on tietysti Twin Digitessa. Yllätyksenä paketista kuoriutui myös puoli vyyhtiä Wollmeise Twiniä värissä Tutu sekä silmukkamerkkejä. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun ajattelin, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta saada Wollmeisea tai La Digitessaa. Nyt minulla on yli puoli kiloa Wollmeisea ja yksi jumalaisimmista sukkaohjeista ikinä. Aito Wollmeise-pussi ja silkkipaperit ja sellofaania ja kaikkea pientä ihanaa. Onni on Wollmeisea. Ihan selkeästi. Väreistä pitää ottaa parempia kuvia, kunhan luonnonvalo riittää.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Punaisia projekteja



Reilu viikko sitten valmistunut Ruska-huivi aiheutti suurta ihastusta työyhteisössä ja oli kahvipöytäkeskustelun aiheena muutaman päivän. Lupauduin tekemään sitten tekemään tilauksesta vielä yhden huivin. Punainen, lämmin huivi vei ajatukseni Teeteen Alpakkaan ja sipsutin kotimatkalla lankakauppaan hakemaan huivilangat. Saman tien piti tietysti luoda silmukoita ja kokeiluun pääsi ensimmäisenä Bitterroot-huivi uusimmasta Knittystä. Luulen, että tästä tulee ihan nätti. Käyttöön pääsi myös Tikrumamilta saamani ihana silmukkamerkki. Toinen samanlainen vaaleanpunainen enkeli on keskisilmukan merkkinä Aeolian Shawlissa, joka edistyy hitaasti, mutta kuitenkin. Sillä tosin ei ole mitään kiirettä.



Toinen lupaamani neule pääsi myös eilen puikoille. Aloitin syksyllä siskoltani saamasta Araucanian Ranco Solidista Cookie A.:n Sock Innovation -kirjasta Sunshine -sukkia. Olen hieman kahden vaiheilla, että tuleeko tästä liian iso vai ei. Hieman modasin ohjetta, jotta se sopisi vähän paksummalle langalle. Jätin nurjista raidoista toisen silmukan pois ja sain varren kapenemaan kymmenellä silmukalla. Saa nähdä riittääkö. Katsotaan meneekö purkuun, mutta kun tämä hehkuva väri sopisi niin hyvin Sunshinen kanssa yhteen.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Ensimmäinen Marlene


Onkohan mulla liikaa aikaa? Loin perjantaina silmukat ensimmäiseen sukkaan ja tänään päättelin aamusella. Marleneista tulee ihanat, mutta minullekin hieman turhan napakat. Onneksi on pieni jalka, muuten olisi mennyt purkuun. Tälle ohjeelle sopisi paremmin paksumpi lanka. Toivottavasti sukka vähän löystyy pesemällä. Muistaakseni äidilleni Sisusta tekemäni sukat ovat kasvaneet kokoa käytössä ja pesussa. Aiemmin viikolla valmistuneet Vilai-sukat ovat myös Sisua, mutta se vaaleanpunainen on jotenkin selvästi karkeampi käteen ja yllätyin kovasti kuin neuloin nyt tätä violettia, joka tuntuu pehmeämmältä. Jännä juttu.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Marlenet ja Wollmeise



Marlene alkoi poltella ja kun sopiva lanka oli päälimmäisenä lankakorissa, niin ei kun neulomaan. Näyttää siltä, että Marleneista tulee aivan ihanat. Sisu on ehkä aavistuksen liian ohutta tai neulon hieman liian tiukkaa. Jälki on kaunista ja kuvio on ihana. Kannatti himoita tätä mallia.


Hain eilen postista ihka ensimmäisen Wollmeise-vyyhtini. Ihana 100% Merino We're Different Ruby Thursday pitänee laskea huivilangaksi. Olen jo hieman ajatellut, että Haruni-huivi(Ravelry) olisi aika komea Wollmeisesta, mutta ainakin jonkin aikaa taidan tyytyä hiplaamaan vyyhtiä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Vilai (viimeisen kerran, toistaiseksi)



Vilaista tuli aika komeat sukat ja kuvio onkin isommassa jalassa paremmin edukseen. En harmittele itseasiassa yhtään, etten voinutkaan pitää sukkia itselläni. Kuvio on kerrassaan mehukas ja krumeluureja on niin, että prinsessallekin kelpaisi.  Aika hyvältähän nämä balettitanssijan jalassa näyttävätkin. Ihanasti asia ratkesi näin, eikä tarvinnut tehdä hölmönnäköistä kärkeä, kun omaan jalkaan olisin pitänyt jättää kuvio kesken hassusta kohdasta. Pidemmät jorinat sukista kirjoittelin maanantaina.  Onneksi en purkanut. Toivottavasti omistaja malttaa myös käyttää sukkiaan. Sehän on ikävintä, jos neuletta ei koskaan käytetä vaan haudataan kaapin nurkkaan liian hienona.



Ohje: Vilai (Cookie A. : Sock Innovation)
Lanka: Sandnes Sisu vaaleanpunainen 92 grammaa
Koko: 41
Puikot: KnitPicks Harmony 2,5 mm sukkapuikot

torstai 21. tammikuuta 2010

Ritariperhoshuivi

Lupasin syksyllä neuloa ystäväni äidille vaaleanpunaisen huivin. Vaaleanpunaisen sävy piti olla tarkkaan oikea ja onneksi tiesin heti mitä lankaa haluan. Vaaleanpunaisesta Hjertegarn Alpaca Silk langasta olen tehnyt huivin aiemminkin ja sen vaaleanpunaisessa on jotain sellaista herkkyyttä, jota monesta muusta vaaleanpunaisesta langasta uupuu. Olin päätökseni tehnyt ja ajattelin tehdä huonoista kokemuksistani huolimatta Swallowtail-huivin. Inhoan nyppyjä ja enkä oikein muutenkaan ole ihastunut malliin ja se uhkasi muistaakseni jäädä aika pieneksikin, mutta kuitenkin. Tein päätökseni ja meni lankakauppaan ja juuri oli joku ostanut puserolangat juuri sitä väriä ja jäin ilman. Sitten piti odottaa lisää lankaa saapuvaksi ja joidenkin toimitusvaikeuksien vuoksi en saanut lankaa ennen kuin joululomalta palattuani. Kuukausia piti odottaa, mutten pidä netistä tilaamisesta enkä oikeastaan edes harkinnut sitä, ellei kävisi niin, ettei lankaa tulisi ollenkaan, ikinä.



Mutta hyvää kannattaa odottaa. Väri on niin sopiva, etten yhtään harmittele sitä, että etten ostanut Teeteen Alpakkaa, vaikka se olisi ollut aivan vastaava. Kiittelin moneen kertaan, etten ole luvannut mitään aikataulua. Päätin samalla, etten lupaa mitään aikataulua mihinkään lupaamaani neuleeseen. Maanantaina 11. päivä sain viimein lankani ja pääsin luomaan silmukoita. Olin niin innoissani, että neuloin koko illan. Ja tiistaina Yle Teemalla alkaneen Etelästä pohjoiseen -minisarjan innoittamana kuuntelin erään lempikirjailijani, Elizabeth Gaskellin romaanin North and South Librivoxista. Aika suorastaan lentää, kun kuuntelee mukaansa tempaavaa kirjaa ja mitä jännittävämpi (tai romanttisempi *voih*) kohta, sitä nopeammin puikot suihkivat. Hämmästytin itseni ja varmasti kaikken eniten ystäväni, kun esittelin jo perjantai-iltana valmista (pääteltyä) huivia. Aika pikaisesti valmistui, vaikka itse sanonkin. Viisi (5) päivää on kyllä aika vähän pitsihuivin neulomiseen, mutta niin siinä vain kävi.


Ohje: Swallowtail Shawl (Evelyn A. Clark)
Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk vaaleanpunainen 150 grammaa
Koko: 220 cm x 100 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot


Olin jälleen ahne ja tein kaksi ylimääräistä toista Budding Lace Repeat -kaaviosta ja se kostautui. Jouduin skippaamaan pari kerrosta lopusta ja päättelemään tavallisella tavalla joustavan päättelyn sijaan, kun lanka loppui, eikä minulla ollut mitään intoa purkaa ja tehdä nyppyjä kokonaan uudelleen tai ostaa lisää lankaa. Enkä usko, että sitä lopputuloksesta kukaan huomaa. Nyppyjen kanssa olisin menettänyt hermoni moneen kertaan, mutta onneksi minulla on Addin pitsipuikot. Ne ovat kertakaikkisen ihanat ja onneksi tilasin alkuviikolla Vuorelmalta parit lisää. Sekin matkaväsymyksestä sekaisen olon vuoksi ja en osannut stressata tilauksesta ollenkaan. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Huivi oli hyvin kaunis jo miltei valmiina ja pääteltynä, mutta kuten pitsihuivit yleensä, pingotettuna ne suorastaan puhkeavat kukkaan. Tässä tapauksessa en ole ihan varma olisiko miedompi pingotus ollut parempi. Huivista tuli reikäisempi kuin ajattelin. Nyt huivi matkaa jo viikonlopuksi onnelliselle omistajalleen. En joudu enää näkemään niitä nyppyjä, enkä usko tekeväni toista huivia samalla ohjeella. *kop* *kop*

Kuvat tuli otettua vähän viimetingassa, kun aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta saavat luvan kelvata. Valo on niin kortilla tähän aikaan vuodesta ja aurinko tuntuu paistahan vain silloin, kun olen jossain huivin, kuvausasistentin ja kameran ulottumattomista. Mutta tänään paistoi vähän aikaa kevätaurinko ensikertaa mielestäni tänä vuonna. Kyllä se kevät sieltä tulee.



Postissa tuli tänään ihanuuksia. Sain kirjeen, silmukkamerkkejä ja Marlene-sukkaohjeen piristämään päivääni. Onneksi on ihania ihmisiä ja Ravelry, jossa heihin voi törmätä. Otan silmukkamerkeistä vielä parempia kuvia, jahka kerkiän. Yliopistolta palatessani kipaisin kaupan kautta ja Novitan Tico Tico tarttui mukaan kokeiltavaksi. Samalla löysin alekorista Finlaysonin lakanat halvalla. Nyt vihreää teetä litkimään ja lisää pukudraamaa kaamosväsymyksen karistamiseksi.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Lohtushoppailua


Kurjan alkuviikon vuoksi piti päästä shoppailemaan ja kaksi kerää violettia Sandnesin Sisua sukkiini, kun Vilait menee ystävälleni niin multa puuttuu edelleen yhdet villasukat. Mukaan sattui myös lisää pukudraamaa. Saan tällä menolla yliannostuksen pukudraamoja, kun iltaisin ei paljon muuta tule tehtyäkään kuin katseltua pukudraamoja ja neulottua. Pää, kun on vaaleanpunaisissa pilvissä, niin ei kerkiä murehtimaan turhia ja neuleetkin edistyvät. Lankakaupan tätikin kehui pitsimyssyäni hienoksi, joten ehkä minun täytyy uskoa, että hyvä siitä tuli ja uskaltaa tehdä toinenkin myssy pipolangoista, joita varastoon on kertynyt, mutta joista en pipoa tahi muuta päähinettä saanut aikaiseksi.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Pitsimyssynä olemisen vaikeus

Miten neulomisessa on "pääasiat" niin vaikeita? Olen vain yhden onnistuneen pipon saanut aikaiseksi koko "neulehistoriani" aikana ja olen sentään neulonut kuudenvanhasta lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Pipoja, myssyjä, baskereita tai mitään muitakaan hyödyllisiä ja ah niin tarpeellisia päänlämmittimiä ei tunnu syntyvän millään. Aina ne menevät pieleen. Viime syksynä en tainnut uskaltautua edes kokeilemaan, mutta nyt, kun pipoista oli Räveltämön puolella puhetta, niin sain aikaiseksi kaivaa esiin monta kertaa puretun, kovan onnen Sandnesin Alpakan, jota rääkkäsin edellisenä talvena muistaakseni useammallakin ohjeella onnistumatta. Ihastuin helmikuussa 2008 Suuren käsityölehden pisimyssymalliin ja otin ihan kopion kirjaston lehdestä yliopistolla. Mutta se jäi toteuttamatta, kun ajattelin, ettei semmoinen sovi minulle.



Ohje: Pitsibaretti (Suuri käsityölehti 2/2008)
Lanka: kaksinkertainen SandnesGarn Alpakka punalila 84g
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Pipo-ongelmista sisuuntuneena kaivelin siis laatikon pohjalta alpakkapallot esiin ja arkistoistani kopion ohjeesta ja kuten muistelinkin, niin minulla oli juuri ohjeeseen sopiva määrä alpakkaa ja ei pelkästään samaa lankaa, vain myös samaa väriä kuin lehden kuvan myssyssä. Swallowtailista vapautuneet Addin pitsipuikot olivat sopivasti pöydällä. En vaihtanut paksumpiin puikkoihin joustimen jälkeen, vaan luotin siihen, että pystyn löystämään käsialaani pitsiin sopivaksi. Tuollainen siitä kahden illan välipalaneuleesta siis tuli. En tiedä onko se ihana vai ihan kamala. Ei valu silmille, vaikka sitä pelkäsinkin, mutta tuntuu kummalta, kun on pipoihin tottunut. Hankalaa.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Vilai vai purkaanko taas?

Tykästyin, jo paljon ennen kuin uskalsin toivoakaan tilaavani Cookie A.:n Sock Innovation -kirjaa, Vilai-sukkiin. Ja ne pitikin saada itselle aloitettua heti Wanidojen jälkeen. Minulla ei ollut koko kymmenen kilon lankavarastoani kotikotona mukana joululomalla, joten aloitin miltei ensimmäisestä käteen sattuneesta sukkalankakerästä, jonka olin itselleni kaavaillut. Alku tuntui jotenkin vaikealta ja käsiala epätasaiselta, mutta sukka edistyi hyvin ja näytti hienolta. Olin jo onnellinen valmiiksi, että saan viimein itselleni kaavailemani vaaleanpunaiset villasukat.



Ei pitäisi koskaan innostua liian aikaisin. Kärjen kohdalla tuli tenkkapoo. Kuvio osuu jalkaani hyvin huonosti, sillä en halua katkaista sitä hölmöstä kohtaa. Sukasta tulisi nätissä kohdassa kuvion lopettamalla joko suunnilleen kokoa 34 tai 41. Oma takakäpälä on kokoa 36. Eipä paljon naurattanut. Päätin tikuttaa suuremman sukan ja katsoa miltä näyttää ja todella hyvältähän se mokoma näyttää. Onneksi on isojalkaisempi ystävä, jolla on hyvin samankaltainen maku kuin minulla. Ensimmäistä sukkaa soviteltiin valmistumista seuranneena aamuna ja sehän on kuin hänelle tehty, väriä myöten. Onneksi on ystäviä niin sukille löytyy innokkaita omistajia. Sitten toisen sukan kimppuun, jotta pääsen seuraavien sukkien pariin. :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Ruska-huivi



Ohje: Ruska (by Villapallo)
Lanka: Pelson vankilan 2-säikeistä luonnonvalkoista suomenlampaanvillalankaa 200 grammaa
Koko: 210 cm x 100 cm
Puikot: Addi 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot




Lupasin joulun alla tehdä huivin ystävälle hänen omasta langastaan. Pelson vankilan 2-säikeistä luonnonvalkoista suomenlampaanvillalankaa oli 200 grammaa ja etsiskelin monta päivää sopivaa mallia, jonka voisin aloittaa heti jouluneuleiden valmistuttua. Halusin hieman rouhealle, rustiikinoloiselle langalle kotimaisen, suht' yksinkertaisen mallin ja päädyin Ruskaan, sillä sain itse valita mieleiseni mallin. Aloitin uudenvuodenpäivänä ja eilen päättelin. Meni vähän tarkalle langan riittävyys. Lankaa jäi vain puoli metriä. Jätin viimeisen lehden neulomatta, jotta lanka riittäisi ja skippasin kaksi kerrosta viimeisestä kaaviosta, kun lanka alkoi käydä vähiin, mutta ei sitä lopputuloksesta voi huomata. Huivista ei tullut kolmionmuotoista, sillä silmukat lisääntyvät nopeammin kuin kolmion muotoon olisi suotavaa. Niskassa ei ole 180 asteen (suora)kulmaa, vaan lähinnä 220 asteen kulma, mutta sehän vain parantaa hartiahuivin istuvuutta. Kokoa tuli ihan mukavasti ja luulen, että langan omistaja tykästyy huiviinsa. Jännittää vähän, mutta luulen, että hän saa mukavan töihinpaluun, kun vien valmiin huivin jo nyt hänelle.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Silkkialpakkaa

Lomalta on kotiuduttu opiskelijaboksiin. Julkineulontaa tuli taas harrastettua puolen Suomen läpi ja Ruska sekä Fifi -huivit edistyivät mukavasti. Eilen pidin hyvällä omalla tunnolla lusmuilupäivän, sillä matkustaminen väsyttää aivan kauheasti. Inhoan junassa istumista kovasti, sillä se vetää paikat jumiin ja väsyttää monta päivää eteenpäin. Pitäisi opetella lentämään.



Heti miltei ensimmäiseksi kaupungissa oli singottava itsensä lankakauppaan ja onneksi oli viimein tullut sitä vaaleanpunaista Hjertegarnin Alpaca Silkiä. Olen odotellut jo monta kuukautta, kun se on niin täydellinen lanka lupaamaani huiviin. Tuota herkkää vaaleanpunaista ei jostain mystisestä syystä saapunut tilauksissa lankakauppaan ja minulla ei ollut mitään intoa tilata netistä. Mutta kun ei anna lupaamalleen projektille mitään aikataulua niin tämmöiset piukkujutut eivät haittaa. Kämpillä kaivoin melkein heti pitsipuikot esiin ja aloin etsiä Swallowtail ohjeen tulostetta arkistoistani. Projekti oli pakko saada heti puikoille. Ohjetta olen kokeillut ennenkin, mutta jokin on mättänyt ja olen purkanut. Vissiin aivan samalla langalla kokeilin ja päädyin kuitenkin tekemään Go Fly a Kite -huivin viime keväänä a vissiin Teeteen Elegantia olen myös kokeillut.

Kiitos kaikista kommenteista! <3

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Vilai?

Paljonko yksi lanka kestää purkamista? Ostin miltei vuosi sitten ihananväristä vaaleanpunaista Sandnesin Sisua omia sukkiani varten ja aloitin ystävänpäivänä neulomaan sukkia Polly Jean -ohjeella. Jokin asia, ilmeisesti kärki mätti ja purkasin koko sukan. Seuraavaksi kokeikeilin kai Baudelaire-ohjetta aivan yhtä huonoin tuloksin. Kantapää oli lievästi ilmaistuna kammottava ja sukka meni taas purkuun. Jossain vaiheessa kokeilin myös Monkey -ohjetta. Elokuussa kokeilin Fancy Silk Socks -ohjetta. Ja taas purettiin. Sukka oli kai turhan suuri tai jotain. Muistinkohan kaikki kokeilut. Lanka alkaa olla aika kurjannäköistä ja alkaa olla pakko saada jotain valmistakin. Eikai sukkakaan voi mennä loputtomiin pieleen? Välillä lanka oli korinpohjalla häpeämässä, kun teki mieli luovuttaa kokonaan. Miten vaikeaa voi olla yksien sukkien saaminen aikaan.



Torstaina keksin, ettei tätä lankaa lasketa uudeksi projektiksi, vaikka aloitankin alusta. Otin Sock Innovationin käteen ja tarkistin Vilain silmukkamäärän ja se olikin ihan lupaava. Kuvio on vähän hankala ja käsialani jostain syystä tässä sukassa ainakin alussa kovin epätasainen, mutta ehkä se tästä. Pari kertaa tuli kuviossa hölmöilyn vuoksi purkua, mutta muuten vaikuttaa lupaavalta. Jollain kevyellä kostutuksella tai pesulla voisi saada ehkä vähän tasaisemman ulkomuodon. Kuvio on komea, mutta hieman hankala. Sen luulee osaavansa ja sitten toteaa, että on posottanut menemään monta kierrosta ja tehnyt joka toisella kierroksella liudan virheitä.



Mitähän sitten seuraavaksi sukkarintamalle? Sock Innovationista Sunshine olisi takaperoisessa aakkosjärjestyksessä luonnollinen jatkuva Wanidalle ja Vilaille, mutta toisaalta Clandestinea voisi kokeilla Hjertegarn Sock 4:sta tai Twisted Flower Socksia Rancosta tai Siljasta tai jos ostaisi jotain kivanväristä Sisua... Cookie A.:n lisäksi Nancy Bushin ohjeitakin olisi jonossa aika monta ja huiviohjeita tuntuu olevan loputtomiin. Kukahan neuloisi entiset projektit pois alta ja tämä hitsin joululomakin on ihan lopuillaan, enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Kehtaisinko muuttaa mieltäni ja lusmuilla vielä viikon? Menisikö joku mun puolesta tekemään gradua, niin mä voisin neuloa? Anyone?

torstai 7. tammikuuta 2010

Hattarajoki



Ohje: Kalajoki (by Tiina Seppälä)(Ravelry)
Lanka: Novita Luxus Cloud vaaleanpunainen 125 grammaa
Koko: noin 36
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm 15 cm sukkapuikot




Hattarajokisukat valmistuivat lopulta äkkiä, kun pääsin vauhtiin. Kiitos osuvasta nimestä Emma! Sukista tuli todella nätit ja ihanan pehmeät. Pettymyksekseni sukat olivat ilmeisesti hieman liian lämpimät ja kaivoin sukat aamulla sängyn ja seinän välisestä raosta. Pöh. Mutta ihan nätit oleilusukat sain. Pitää vaan muistaa ottaa pois mikäli aikoo kävellä. Enää en aio purkaa tätä lankaa, sillä enää viidettä purkua ei varmaan langan alkupää enää kestä.



Käväisin kaupungissakin maanantaina ja harjoitin julkineulontaa kahvilassa keskellä Kotkaa. Ainakin yksi nainen katsoi aika pitkään, mutta antaa katsoa. Valkoinen Fifi-huivi edistyi muutaman kerroksen siinä juoruillessa ja teetä siemaillessa. Samalla reissulla piipahdin "vahingossa" lankakauppa Ulrikassa, kun se sattui matkan varrelle. Mukaan sattui Gjestalin Silja -sukkalankaa. Ostin vähän vähäisempien metrien vuoksi kolme kerää johonkin sukkaprojektiin, kun niitä jonossa riittää. Näin joululomalla onkin vähän vähänlaisesti tullutkin lankashoppailtua.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Unisukat



Olen lokakuussa aloittanut unisukat ... ja marraskuussa ... ja joulukuussa. Mikä siinä on, että vaaleanpunaisilla langoilla aloitetut sukat menevät kerta toisensa jälkeen purkuun? Yhdet miltei samanväriset sukat pitäisi tehdä Sandnesin Sisusta, mutta purkuun menee aina vaan syystä tahi toisesta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että saan unisukat tehtyä. Kokeilin eilen vielä Withby-ohjetta ja totesin, että silmukoita oli aavistuksen liian vähän, joten otin seuraavaksi kokeiluun 4 silmukkaa suuremmat Kalajokisukat. Olin jo harkinnut Fuksianpunaisen Aloevera-nallen ostamista tätä ohjetta varten, mutta onneksi tämän ohjeen saan näin vähennettyä jonostani, joka on kasvanut kauheisiin mittoihin pääasiassa Sock Innovation -kirjan vuoksi. Lanka on Novitan Luxus Cloud -bambuvillaa. Nyt joku kirkuu siellä, ettei kestä sukkana semmoinen, mutta nämä ovatkin unisukat, joilla ei kävellä. Ihastuin langan viilennysominaisuuksiin, kun neuloin Tornadoja siskolleni. Lämmittävät, jos on kylmä ja viilentämät, kun on kuuma, on käsittämättömän hyvä yhdistelmä unisukissa. Ihastuin Kalajoki-sukkiin, kun näin Anun Kalajokisukat hänen blogissaan. Yksinkertainen ja moderni malli on vain jotenkin niin kiehtova. Odotan lopputulosta innolla.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kyllä se äitikin osaa


Ohje: Icarus Shawl (Miriam L. Felton (The Best of Interweave Knits -kirjasta))
Lanka: Novita Kid Mohair puolukan punainen 165 grammaa
Koko: 260 cm x 110 cm
Puikot: Pony 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot


Kävin eilen pikkusiskon kanssa ulkona happihyppelyllä. Sisko kuvasi aikaa sitten valmistuneen Icarus-huivin ja äidin Aquila-huvin. Icarus meni äidille "joululahjaksi" vissiin toissajouluna. Meinasi usko valmistumiseen loppua kokonaan ja äiti neuloi lopusta viimeisiä kerroksia itse ja valmistuihan se lopulta, joskus vuosi sitten. Koko on jotain soputelttaluokkaa. Iso ja karvainen huivi siis. En tiedä oliko tässä mitään järkeä, mutta ainakin pääsin kammolangasta eroon. En voi ymmärtää miten Novitan Kid Mohair on ollut aikanaan lempilankani. Nyt, kun olen neulonut Dropsin Vivaldia, ymmärrän entistäkin paremmin miten surkeaa mohairia se on. Fifiä neuloessa lanka ei itsekseen ole hirttäytynyt kertaakaan itsensä ympäri mahdottomille solmuille eikä ole tarvinnyt leikata nöytää langan ympäriltä. Suorastaan luksusta Novitan mohairien jälkeen.



Äiti innostui hänkin tekemään pitsihuivin. Neuleinnostus on tarttuvaa. Syksyn aikana valmistui Aquila Austermannin Step Classicista. Lankavaihtoehdot olivat vähän hukassa, mutta äiti on valintaansa tyytyväinen ja kahdesta kerästä jäi vain pieni nöttönen jäljelle. Ja hyvältä näyttää.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäinen uusi WIP


Lupasin joulukuussa alkaa palkkaneulojaksi. Tutullani on ollut vuosia Pelson vankilan suomenlampaiden 2-säikeistä villalankaa 400 grammaa luonnonväreissä. Otin vastaan luonnonvalkoista kaksi kerää ja lupasin tehdä pitsihuivin, kunhan jouluneuleet saan tehtyä. Wanidat laskin vielä jouluneuleeksi, sillä minulla oli hinku päästä neulomaan sukkia joululahjakirjasta. Mutta nyt siis uuden pitsihuivin kimppuun. Olisin halunnut oikeastaan aloittaa jo monta päivää sitten, mutta päätin aloittaa uuden vuoden uusilla kujeilla. Ohjeen valinta oli vaikeahkoa, sillä mitään vyötettä tai muutenkaan muuta tietoa en ole löytänyt langan spekseistä. Äitiä ihmetyttää, mitä minä teen metri tai paksuusluokitustiedoilla, mutta kun on tottunut siihen, että tietää metrit ja muut tiedot hyvinkin tarkkaan. Lopulta päädyin epäröinnistä huolimatta Pia Tuonosen (Villapallo) Ruska -huiviohjeeseen. Katsotaan mitä tästä tulee.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäinen FO

Wanida-sukista piti tulla vuoden viimeinen valmistunut neule, mutta uusi vuosi tuli nopeammin kuin ennakoin ja sukat valmistuivat vasta yhdeltä yöllä, kun piti raketteja olla ulkona katsomassa, eikä pakkasessa pimeässä voi neuloa. Tai no aika valoisaa siellä täysikuun kumotuksessa oli, mutta ei neulomiseen oikein tarpeeksi. Wanidoista tuli sitten vuoden ensimmäinen FO.



Ohje: Wanida (Cookie A.:n kirjasta Sock Innovation)
Lanka: Regia Stretch Color punakirjava 68 grammaa
Koko: Noin 38
Puikot: Knitpicks Harmony 2,25 mm sukkapuikot




Sukista tuli aika komeat. Kuvista ei voi sanoa samaa. Kaikki mahdolliset valot laitoin päälle, muttei valo vaan riitä päivälläkään. Kurjaa, mutta kai se tästä valoistuu. Pikkusisko suostui sukkamalliksi, eikä tällä kertaa tarvinnut kuvata omia ketaroitaan. Vähän isommassa jalassa sukka näyttääkin paremmalta, kun se ei pääse pussittamaan.

Lanka on edelleenkin sitä samaa Anttilan tarjous-Regiaa. Kuka sitäkin meni 7 kerää hamstraamaan? Pidän kovasti langasta, mutta väri on hankala ja mihin suuntaan minä nämäkin lykkään? Uhreillani alkaa olla edellisiäkin sukkia käyttämättä kaapeissa. Lankaa on vielä reilut 2,5 kerää jäljellä eli kaksi paria saisi vielä tehtyä nilkkasukkia tai yhdet polvisukat, kunhan ei tarvitse kovin iso jalkaisille tehdä. Pitää taas keksiä jotain kirjavalle sopivaa. (Sock Innovation - Cauchy?) Saisipa tätä yksivärisenä kauniissa väreissä näin halvalla...